Olimme Kallioalanteen kennelin mukana Mika Harjun kanakoirakoulutuksessa Lohjalla. Päivä oli oikein antoisa, etenkin koska koulutus pohjautui palkitsemiseen – ei mikään itsestäänselvyys suomalaisten kanakoirakouluttajien parissa. Koulutuksen aikana keskusteltiin kanakoiran kouluttamisesta, sekä testattiin koirien reaktioita kyyhkysille. Ässä oli siis vieraileva ”tähti”, muut osallistujat olivat Kallioalanteen kasvatteja eli unkarinviszloja. Ryhmässä oli Ässän lisäksi Ässää puolitoista kuukautta nuorempia saman pentueen pentuja. Koulutus oli hyvin vuorovaikutteista ja osallistujien kysymysten ohjaamaa. Yritän alla kuitenkin tiivistää aamupäivän sisältöä.
Koira on opportunisti, joka toimii kuten sille on kannattavaa. Kouluttajalle on helpointa ajatella koiran käytöksen olevan yksinkertaista, eikä kannata tuhlata aikaa koiran käytöksen motiivien liialliseen pohtimiseen. Koira tekee kaikkensa riistan eteen kunhan se on sille syttynyt, joten kaikki käytökset mitkä johtava riistan saamiseen, vahvistuvat. Kanakoiraa kouluttaessa palkitsemalla on tärkeintä on saada koira itse oivaltamaan miten sen on mahdollista saada palkkio tai riista. Koiraa ei kielletä väärästä toiminnasta, vaan se saa palkkion vain oikeasta toiminnasta. Näin kouluttaessa käytöksestä tulee vahva, ja koira toimii myös mielellään yhteistyössä ohjaajan kanssa.
Kanakoiraa kouluttaessa ei kannata pelätä epäonnistumisia, vaan treenata ja kokeilla erilaisia asioita. Ennen kuin treenaa, on kuitenkin syytä miettiä mitä aikoo treenata sillä kertaa ja suunnitella hieman etukäteen miten toimii erilaisissa tilanteissa. Treenejä on myös hyvä vaihdella jatkuvasti, jotta koira ei pääse kyllästymään siihen samaan treeniin. Heti kun koira osoittaa kehitystä, on syytä nostaa vaatimusastetta ja vaikeuttaa koulutusta jollain tavalla. Kannattaa myös treenata eniten aina heikointa osa-aluetta. Palkkiot tulee valita koiran mukaan. Ruokapalkkio on yleensä hyvä, koska ruoka rauhoittaa ja toimii siten tasapainottajana korkeavireistä koiraa koulutettaessa. Oman koiran kanssa täytyy testata mikä ruokapalkkio on sille koiralle todella motivoiva, koulutus ei onnistu jos palkkio ei ole oikeasti palkitseva.
Noutokoulutuksessa saattaa olla hyvä ajatus käyttää repimisleikkejä palkkioina – näin voi saada noutoon vauhtia ja näyttävyyttä kun koira tavoittelee vauhdikasta palkkiota. (Oma huomio: tässä on kyseessä Premackin periaate, eli jälkimmäinen käytös eli riehuminen vahvistaa edeltävää käytöstä eli noutoa riehakkaammaksi)
Kanakoiran kouluttaminen kannattaa aloittaa jo pentuna, kun se ei ole vielä syttynyt riistalle. Silloin on helppoa kouluttaa koiralle oikeat toimintamallit, joita sen tulisi toteuttaa varsinaisessa metsästystilanteessa vartuttuaan. Noudon kouluttamisen voi aloittaa jo luovutusiästä lähtien (tai miksei aiemminkin jos on mahdollisuus). Noutokoulutus aloitetaan siitä, että noutoesineellä leikitään ja riehutaan pennun kanssa, ja aina kun se ottaa esineen suuhun, se palkitaan. Tämän sujuessa siirrytään palkitsemaan sitä siitä, että se antaa sen esineen käteen läheltä. Pikkuhiljaa kriteeriä nostetaan niin, että esine on kauempana, odotetaan koiran istumista, vaihdellaan heittäjää jne.
Noutokoulutuksessa aikuisellakin koiralla kannattaa pyytää kaveria heittäjäksi ja vaihdella heiton suuntaa jne. paljon, jotta koira ei totu siihen, että noudettavaa on vain jos oma ohjaaja heittää jotain. Riistasta luopuminen (avanssin jälkeen) koulutetaan koiran oman oivalluksen kautta. Koira saa jahdata lintua (meidän treeneissä kyyhkystä), ja kun se pysähtyy, annetaan sille ehdollinen vahviste (naksu, ehdollistettu ”naksusana” eli meillä jes, tai ihan vaan koiran kehu) joka merkkaa oikean käytöksen. Tämän jälkeen kutsutaan koira luokse ja palkitaan ruhtinaallisesti. Pian koira tajuaa, että lintuja se ei saa juoksemalla kiinni mutta ohjaajalta saa palkkion ja kehuja, ja koulutukseen tottuneet koirat tietävät että pääsevät näkemään uuden linnun. Toki on tärkeää, että ennen kuin koira on jo jonkin verran kokenut, ei sitä kannata viedä tarhafasaaneille jotka se mahdollisesti pystyy juoksemaan kiinni…
Riistasta luopumista päästiinkin treenaamaan aamupäivän aikana, ja siitä video alla. Tässä ei ollut varmaan puoliakaan niistä asioista joita käsiteltiin, mutta keskustelu oli niin mielenkiintoista että muistiinpanot jäivät tekemättä… Päällimmäisenä jäi mieleen se, että kyyhkystreeniä pitäisi päästä tekemään uudelleen, ja Mika Harjun koulutuksiin olisi hyvä päästä uudelleen Ässän varttuessa ja metsästysuran alkaessa. Iso kiitos Elinalle, joka minut ”salakuljetti” viszlojen sekaan ja etenkin kasvattaja Virpi Kallankarille, joka otti meidät mukaan punaruskeaan porukkaan!
Weimar+i 