Rauniotreenit 24.4.2017

Rauniotreeneissä otettiin ensin kaksi maalimiestä suoralla palkalla, teemana oli maalimiehet putkessa maan alla. Eli, Ässä viime syksynä vähän epäröi pimeään putkeen menemistä, ja halusin vahvistaa tätä nopealla palkkauksella. Putkessa on myös hankala usein kääntyä rullailmaisua varten, mikä voi heikentää halukkuutta mennä putkeen.

Ensimmäinen maalimies ei mennyt kyllä putkeen ihan tarpeeksi syvälle – ohje oli mennä perille saakka. Toisaalta, oli hyvä saada onnistuminen alle kun maalimies oli vain parin metrin päässä putken suusta. Toisaalta, täytyy muistaa selkeämmin ohjeistaa maalimiehet. Toinen maalimies oli aivan putken päässä, ja tässä Ässä meni tasaista tahtia ja ilman epäröintiä perille saakka. Seuraavaksi putkiin voikin ottaa jo ilmaisun, mutta vain sellaisiin putkiin missä koira pääsee vaivatta kääntymään rullan tuontia varten että homma pysyy vielä mahdollisimman kivana.

Tämän lisäksi, Ässällä oli kaksi maalimiestä raunioalueella, joiden kanssa tehtiin normaali etsintä ja ilmaisu. Laitoin Ässälle rullankin kaulaan vasta tässä vaiheessa. Kummassakin Ässä etsi rauhallisesti, löysi nopeasti maalimiehet ja ilmaisut sujuivat hyvin. Alla video toisen maalimiehen löydöstä.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

  • Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmaisut sujuivat taas ongelmitta.
  • Asiat jotka olivat kehittyneet: Ässä meni ongelmitta maalimiehen luokse pitkään, pimeään putkeen.
  • Asiat joita uskallettiin yrittää: Etsintää ilman rullaa kaulassa suoraa palkkaa varten
  • Asiat joista opittiin: Ässä lähtee leikkimään paremmin kun sen kanssa liikkuu enemmän leikin aikana
  • Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Ässä ei välittänyt pimeästä putkesta 🙂

Treenattavaa

  • Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Muistan juottaa Ässän ennen loppupalkkausta, jotta se jaksaisi leikkiä paremmin

Umpipiilojen koulutussuunnitelma

Treenien loputtua mietittiin seuraaviin rauniotreeneihin miten edetä umpipiilojen koulutuksessa. Ässälle on koulutettu pennusta saakka, että sen pitää mennä maalimiehelle saakka. Näin ollen, niiden umpipiilojen kanssa mitä on kokeiltu esim. rakennusetsinnässä, se alkaa herkästi haukkumaan turhautuessaan kun ei pääse lähelle maalimiestä nostaakseen rullan, tai näe maalimiestä. Ja Ässähän on siis rullakoira, joten haukkuminen ei ole toivottavaa.

Mietittiin ratkaisuksi seuraavaa lähestymistapaa. Ässä otetaan ensin radalle etsimään yksi maalimies, joka on suljettavassa piilossa mutta ovi auki. Ässä ilmaisee, saa palkan ja menee autoon. Parin muun koiran jälkeen, sama maalimies menee samaan piiloon, mutta ovi on kiinni. Oven väliin ehkä jätetään Ässän kosketuskeppi, joka on alunperin ollut sille vihje aloittaa ilmaisu. Näin toivottavasti Ässällä on vahva muistikuva siitä, että maalimies on todella heti oven takana, ja se kepin nähdessään tajuaa aloittaa ilmaisun. Katsotaan ensi treeneissä vaikka yhdellä tai kahdella piilolla kuinka homma lähtee etenemään – jos ei toimi, täytyy miettiä muita ratkaisuja.

Pelastuskoiratreenailuja

Jälkitreeni 23.4.2016

Lauantaina 23.4. käytiin tekemässä jälki Paloheinän nurmikolle. Jälki oli pitkä, varmaan vajaa kilometri ja alusta oli aivan liian vaikea – vetinen ja lyhyt nurmikko. Kaiken lisäksi jäljellä oli käyttöesineitä ensimmäistä kertaa. Sanomattakin selvää siis, että Ässän jäljestäminen oli vähän niin ja näin.. Alkupäässä jälkeä nenä oli välillä paljonkin ylhäällä, varmaankin läheisen, raskaasti liikennöidyn ulkoilureitin, merkkaukset leijailivat nenään. Luonnollisesti harhajälkiä oli nurmikolla myös runsaasti. Nurmikolla olevien lätäkköalueiden ylittäminen meni vähän sinne päin.

Jäljellä oli 5 esinettä, ensimmäinen ja viimeinen olivat tuttuja keppejä ja kolme keskimmäistä jäljentekijän käyttöesineitä. Käyttöesineiden ilmaisut eivät oikein sujuneet, Ässä halusi jäljestää niistä yli. Positiivista oli, että ensimmäinen esine olikin heti ensimmäisten kymmenien metrien sisällä jäljennostosta. Yleensä ensimmäiset esineet ovat Ässällä olleet vasta jäljen puolivälin jälkeen. Tästä huolimatta, Ässä nosti ensimmäisen esineen eli toisen kepeistä hienosti.

Kuivemmassa ja vähän pidemmässä heinikossa sujui jo paremmin, ja hiekkapolkujen ylitykset menivät tarkasti. Tämän jälkeen häiriöt taas lisääntyivät – jälki kulki lähellä jalkakäytävää ja sen reunustan hajuja, ja istutuksia jotka Ässän kiinnostuksen tason perusteella olivat kanien majapaikkoja. Tämän jäljen kruunasi jäljeltä löytynyt, puoliksi syöty päästäinen jonka syömisen Ässä olisi halunnut hoitaa loppuun. Eli kertakaikkiaan fiasko, mutta ajatus olikin testata rajoja. Tähän saakka jälkitreenit ovat menneet joka kerta todella hyvin, ja nyt on selvää, että tuollainen jälki ja tuollaisissa olosuhteissa ei vielä onnistu. Eli kriteeriä pitää nostaa vähän maltillisemmin ja tehdä lisää treeniä vähän helpommissa olosuhteissa. Sen lisäksi olisi hyvä treenata lisää esineilmaisua erikseen käyttöesineillä ennen niiden lisäämistä uudelleen jäljelle.

Alla kuva tämän tapahtumarikkaan jäljen loppupäästä, Ässä on ilmaissut hansikkaan ja makaa esineen merkiksi esine etutassujen välissä. Kiitos kuvasta Riikka!

13091785_10154774774764057_1311875460_o

Rauniotreenit 25.4.2016

Rauniotreeneissä meillä oli miljööbaana, eli ryhmän koirat ja ihmiset olivat yhtäaikaa raunioradalla ja kuljimme jonossa rauniolla, välillä putkiin ryömien, välillä kasojen yli kiiveten. Tarkoitus on, että koirat tottuvat myös toisiinsa radalla ja oppivat kulkemaan ohjaajiensa kanssa haastavista paikoista. Meidän osalta miljööbaana sujui hyvin muuten paitsi maan alle menevän putkiston osalta. Sinne Ässää jännitti tulla – sillä ei ole ollut vielä umpipiiloja ja esim. putkia koska olemme keskittyneet ilmaisun treenaamiseen raunioilla. Minä menin edeltä putkeen ja Ässä löikin puolessa välissä jarrut pohjaan ja luikerteli valjaista pois. Se ei onneksi mennyt hengailemaan muiden koirien kanssa, ja palasin takaisin laittamaan valjaat ja yritettiin uudelleen. Tällä kertaa, kun olimme päässeet putkeen sisään yhdessä, kouluttajamme tuli ”tulpaksi” toiseen päähän putkea, ja minä odotin putkiston keskellä pienessä tilassa. Hetken arpomisen jälkeen se tuli kuin tulikin itse luokseni, ja jatkettiin ulos toisesta putkesta. Putket ovat siis yksi treenattava asia raunioilla.

Positiivisia asioita tässä treenissä olivat muun muassa se, että Ässä oli rennon leikkisä muiden koirien seurassa ja se, että se tuli itsenäisesti ilman isompaa numeroa palotalon ritiläportaat alas. Alas tultuaan kylläkin se meinasi valita palkaksi meidän edellä kulkeneen ihanan Ilpo-koiran minulla olleen ruokapurkin sijaan 🙂

Tämän lisäksi tehtiin lyhyt ilmaisutreeni, jossa totutettiin ensin radan reunalla ja sitten radalla yhden maalimiehen verran Ässää siihen, että maalimies silittää koiraa. Todellisessa etsinnässähän eksynyt saattaisi muun muassa silittää hänet löytänyttä koiraa, ja tätäkin on hyvä vähän treenata jo hyvissä ajoin. Treeni sujui ihan hyvin, Ässä antoi maalimiehen koskettaa sitä kevyesti Ässän maatessa maalimiehen vieressä ja odottaessa palkkaansa.

Hakutreenit 2.5.2016

Hakutreeneissä toteutettiin samankaltainen treeni kuin viimeksi. Kaksi maalimiestä olivat tallaamattomalla alueella. Lähestyimme maalimiehiä tuulen alta, ja kun koira nosti nenäänsä ja vaikutti saaneensa hajun maalimiehestä, vapautin sen etsimään vihjeellä ”ukko”. Ensimmäinen maalimies oli n. 15 metrin päässä, ja toinen n. 30-40 metrin päässä. Toisella maalimiehellä etäisyys lähetyspaikan ja maalimiehen välillä oli siis jo jonkinlainen. Sen lisäksi välillä oli jonkin verran kaadettua risukkoa, joka teki koiran liikkumisesta vähän hankalampaa. Etäisyydestä ja vähän hankalasta maastosta huolimatta Ässä kantoi rullan perille saakka minulle!

Seuraavia askeleita tässä treenissä voisi olla, että käymme hakemassa hajun ja siirrymme joka kerta vähän lähemmäksi keskilinjaa ennen lähetystä. Sen jälkeen lähetykset voisi tehdä keskilinjalta, mutta maalimiehet aina tuulen alla. Kun tämäkin sujuu, eli koiralla on vahva ajatus siitä, että ”ukko”-vihjeen kuullessaan se lähtee täysiä ja nenä taivasta kohden etenemään, voi varovasti ottaa myötätuulipistoja ilman hajuhakua mukaan kuvioon.

 

 

 

 

Rauniotreenit 20.10.2014

Pienellä viiveellä tulee nyt treenipäivitykset, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Rauniotreeneissä tehtiin jälleen alkuun auton lähellä rullailmaisua ilman maalimiestä, joka sujui hyvin, saatiin muutama onnistunut toisto. Radalle siirryttyä yritettiin samaa, mutta etsiminen on jo niin palkitsevaa, että kunnon onnistumista ei saatu. Täytyy siis yhä lisää treenata rullailmaisua, jotta se kestää isommat häiriöt.

Tällä treenikerralla oli muutama maalimies putkissa, ja saadakseen palkan koiran piti mennä metrin tai pari sisälle putkeen. Nämä eivät olleet ongelma Ässälle, ja muutenkin treeni sujui tutun vauhdikkaasti. Se myös tällä kertaa malttoi jo jäädä paremmin loppupalkkaukseen, eli koko porukan rapsutettavaksi ja leikitettäväksi, ja leikkikin paremmin ihmisten kanssa. Treenirutiinit siis alkavat muodostumaan, ensin etsitään ja jossain vaiheessa se loppuu, eikö tarvitse enää kuikuilla radalle vaan voi nauttia kehuista ja leikistä.