Koulutussuunnitelma: Noutoesineeseen tarttumista, sen kantamista ja sen luovuttamista

Tämän treenin tarkoitus on vahvistaa esineen luovutusta kasvattamalla luovuttamisen vahvistehistoriaa, ja kouluttaa koiralle syvää ja voimakasta esineeseen tarttumista ja sen kantamista. Esineenä on tässä vaiheessa dummy.

1) Ota-anna-treeni

Tässä treenissä halutaan saada useita toistoja lyhyessä ajassa. Koira istuu ja ohjaaja on myös paikoillaan esimerkiksi istuen. Koiralle tarjotaan dummy, heti kun se ottaa sen, tarjotaan kämmen jotta koira luovuttaa, ja heti kun se luovuttaa tarjotaan koiralle dummy uudelleen. Koiraa voi kehua koko ajan. Täytyy varoa, että ei työnnä koiralle esinettä suuhun, vaan ennemmin vaikka vie esinettä vähän pois koirasta.

Koira siis oppii, että vaikka se luovuttaa dummyn, se saa sen heti takaisin. Vähän väliä voidaan koiraa myös palkata namilla, palkkaus kuitenkin vaihtelevasti ettei koira ala laskemaan. Välillä voi myös pidentää pitoaikaa, jolloin luovuttamisen lisäksi koira oppii dummyn pitämistä. Jos koira ei meinaa tarttua, voi käyttää vihjettä jonka merkitys on koiralle ”saa ottaa”. Jos koira varastaa esineen, ei anneta huomiota ja mennään vaikka toiseen huoneeseen. 

Yksi treenijakso olisi hyvä kestää vain minuutin tai muutamia minuutteja, jonka jälkeen pidempi tauko tai koko treeni loppuu, joka tapauksessa tauolla dummy on piilossa. 

2) Dummyyn tarttuminen kädestä ja kantaminen 

Ensimmäisessä vaiheessa ohjaaja on seisaallaan, koira hihnassa seisaallaan. Ohjaajalla on dummy ulommassa kädessä ja alkaa pyörimään ympyrää paikallaan, vieden koko ajan dummya pois koiran nenän edestä. Kun koira tulee perässä, ja tarttuu dummyyn, annetaan ehdollinen vahviste ja palkka. Haetaan käytöstä jossa koira tarttuuu kunnolla ja jopa vähän vetää vastaan. Kun tämä sujuu, siirrytään seuraavaan vaiheeseen. 

Koira on hihnassa ja ohjaaja seisaallaan. Samoin kuin edellisessä, viedään dummya koirasta pois mutta tällä kertaa ohjaaja lähtee yhteen suuntaan liikkeelle. Kun koira tulee perässä, ja tarttuu dummyyn kunnolla, päästetään irti ja juostaan yhdessä vaikka ees taas niin, että koira etenee reipasta ravia dummya kantaen. Muutaman ees taas juoksun jälkeen ohjaaja menee vauhdissa koiran edelle naama koiraan päin ottamaan koira vastaan, ja näyttää kämmenen luovutusta varten. Heti kun koira on luovuttanut, alkaa treeni alusta, dumny lähtee liikkeelle ja koira saa ottaa sen liikkeessä. 

Kun tämä sujuu voidaan kriteeriä nostaa niin, että vauhti hidastuu, kunnes viimein koira kantaa dummya kävelyvauhtia. 

Rauniotreenit 21.10.2013

Teemana oli taas kerran häiriöt, tällä kertaa jatkuvasti päällä oleva moottorisaha. Tompalla ei olekaan aikaisemmin ollut niin kovaa häiriötä, mutta onneksi se ei sitten ollut vaikea häiriö. Etsittävällä alueella melun lähistöllä/ympärillä oli 3 maalimiestä. Ensimmäinen ja viimeinen maalimies olivat kauempana häiriöstä, n. 10-20 metriä, ja keskimmäinen maalimies oli noin 5-10 metrin päässä moottorisahasta.

Aivan alkuun etsintää häiritsi enemmän mielenkiintoinen nartun haju, mutta vain hetkellisesti. Äänestä Tomppa ei tuntunut ottavat häiriötä lainkaan. Ilmaisutkin olivat vahvoja. Yritin myös viimeisellä maalimiehellä ottaa Tomppaa hallintaan ennen palkkaamista. Vierelletulo ei ole niin vahva, mutta istumista ollaan treenattu metsästystä silmälläpitäen vaikeissakin häiriöissä ja sain kun sainkin Tompan istumaan hetkeksi ennen kuin vapautin sen palkalle. Täytyy jatkossa kokeilla lisää istu-vihjeen käyttö ilmaisun jälkeen/ennen palkkausta.

Seuraavassa rauniotreenissä voisi moottorisahan äänen lisäksi olla häiriöhenkilöitä enemmän ja joku muukin ääni, esim. lapio betonia vastan tms.

Ratatreenit 5.10.2013

Tottistreeniä

Tiistaina valmennusryhmän treenissä aloitettiin taas lyhyellä treenillä, jossa on tarkoitus päästä treenimielentilaan ja keskittyä koiraan täysin. Tämän jälkeen tehtiin käännöksiä puhelinluetteloiden avulla. Tässä treenissä toiset koirat olivat lähempänä kuin aiemmissa treeneissä, ja tilanne oli haastavampi kuin aiemmin. Koska tehtiin käännöksiä puhelinluettelon ympärillä, en ymmärtänyt nostaa vahvistetiheyttä vaan palkkasin aina vasta kun koira oli tehnyt kunnolla 90 asteen käännöksen. Tämä oli liian matala vahvistetiheys Tompalle siinä tilanteessa, ja se hiukan kiihtyi lähellä liikkuvista koirista. Ymmärsin sentään sitten siirtyä kauemmaksi ja siirtyä taas ”look at that”-harjoitukseen, kuten tein alussakin kun lähellä oli uusi koirakko. Sen sijaan, että odotan katsekontaktia, annan koiran katsella ympärillä olevia koiria. Eli naksutan ja palkkaan aina kun Tomppa kääntyy katsomaan toista koiraa otettuaan minulta edellisen namin. Tämä treeni on samaan aikaan vastaehdollistamista ja myös tekee toisen koiran katsomisesta koiralle ”koulutuspelin” jossa koiran ajatukset viedään toisesta koirasta oman käytöksen muuttamiseen jotta koira saa palkan. Yleensä muutaman toiston jälkeen Tomppa alkaa kiihtymisen sijaan tarjoamaan selkeästi toisen koiran katsomista käytöksenä. Tällä saa yleensä katkaistua tuijottamisesta muuten seuraavan käytösketjun (kiihtyminen, kiskominen, haukkuminen). Tärkein oppitunti tuolta kerralta on muistaa säätää etäisyyttä ja vahvistetiheyttä heti koiran käytöksen vaatimalla tavalla, eikä jumittaa ennalta suunnitellussa harjoituksessa. Olen siihen tyytyväinen, että pystyin pysymään rauhallisena ja tyynenä koiran käytöksestä huolimatta – enkä alkanut miettimään itsekseni, että voi ei kun se nyt teki noin, kauheaa se reagoi, mitähän nyt kaikki ajattelee… Niin kuin joku viisas on sanonut, ei pidä ottaa koiran käytöstä henkilökohtaisesti 🙂

Tänään torstaina oli kevään viimeinen Oiva Agilityn ”tokojaoston” treenikerta Kompassin tiloissa. Oltiin kahdestaan tutun koirakon kanssa, ja treenailtiin seuraamista vahvisteaikataulun kanssa, ärsykekontrollia sivulla istumisessa ja maahanmenossa, hiukan kontaktin pitoa häiriössä eli toinen koirakko liikkui ja oleskeli näkyvillä sekä loppuun pitkä paikallamakuu tasaisesti palkaten. Treenin suurin saavutus tapahtui lähtiessä. Treenitilaan ja sieltä pois on kulku agilitytilan vierestä huoneesta jossa on yleensä enemmän tai vähemmän räksyttäviä koiria. Tästä kulkeminen on Tompalle ollut koko talven haastavaa, se on selvästi epävarman oloinen kun siitä mennään, ja aika usein kiihtyy niin paljon, että haukahtelee ohitettaville koirille. Ohitettavat koirat ovat yleensä pieniä tai keskikokoisia, ja turhan usein riekkuvat ja pomppivat hihnan päässä ja räksyttävät voimakkaasti.

Tänään kun lähdettiin tilassa oli muutama koira suorittamassa ja muutama pieni koira kulkureitin varrella, ja ne taas kerran räksyttivät Tompalle taukoamatta. Päästiin koirien kohdalle, ja Tomppa kiihtyi ja haukkui muutaman kerran – mutta tällä kertaa sen sijaan, että olisin paennut paikalta nopeasti, jäinkin siihen paikalle seisomaan. Yllätyksekseni Tomppa malttoikin tarjota katsekontaktia, välillä vilkaista haukkuvia koiria, ja taas tarjosi katsekontaktia useita kertoja. Seisottiin hetken paikallaan ja sitten lähdettiin hiljalleen ovea kohti koko ajan naksutellen. Olin tosi tyytyväinen Tomppaan, ja näköjään vastaehdollistamistreeni ja katsekontaktin vahvistaminen alkavat olla hyvällä mallilla. Niin, ja haukkuvista koirista toista ei yritetty hallita tai kouluttaa tilanteessa mitenkään, ja toista pideltiin leuasta kiinni, tuijotettiin silmiin ja hoettiin toistuvasti ”loppu, loppu, loppu…”

Agilitytreenit 23.3.2013

Agilitytreenit 13.3.2013

Osteopatiaa ja tottistreeniä 12.3.2013

Ajelimme tänään taas Nurmijärvelle, ensin ohjelmassa oli visiitti osteopaatti Maaria Kaiperlalle ja sitten tottistreeniä valmennusryhmässä.

Tomppa on edellisen osteopaattikäynnin jälkeen suurimmaksi osaksi voinut hyvin. Jonkin verran olen huomannut, että se on kirputtanut toisen takajalan päältä (tassun päältä kantapään ja varpaiden välistä). Niska ja lapojen väli on ollut oireeton, kunnes viime lauantain hyppytekniikkatreenin jälkeen niska hiukan kipeytyi muutamaksi päiväksi. Koira liikkui normaalisti, mutta arasteli kun yritti venyttää etutassuja suoraksi kumartaen samalla. Se myöskin varoi lattialle selälleen heittäytymistä niskan kautta – sitä se tekee normaalisti melko usein kun sen kanssa leikkii. Eiliseen eli maanantai-iltaan mennessä koira oli kuitenkin jo melkein oireeton. Osteopaatti löysikin sekä lapojen välistä jumin että lantiosta kremppaa, pieniä vaivoja mutta kuitenkin. Ei siis ole yhtään varaa ainakaan joustaa lämmittelyistä ja jäähdyttelyistä agilityn tai muun treenin yhteydessä, ja muutenkin koiran kunnosta täytyy pitää huolta. Olin itse hiukan venytellyt takajalkoja, kun ajattelin kirputtelun johtuvat siitä että jalkojen lihakset olivat jumissa. Osteopaatti neuvoi kuitenkin, että mieluummin kannattaa hieroa pyörivin liikkein lantion ja rangan seutua koska usein ongelmat juontavat ylempää koira kehosta, ja raajojen voimakas venyttely voi vain lisätä jumeja rangassa, lantiossa tai lavoissa/niskassa. Etupään jumppaa jumppatyynyn avulla pitäisi myös muistaa tehdä useammin. Muuten Tomppa sai kehuja hyvän lihaskunnon ja vetreyden ansiosta – toivottavasti näiden osteopaattikäyntien ja oman huollon myötä voidaan nauttia agilitystä vielä pitkään!

Tottistreenissä otettiin työn alle välillä metsästysjuttuja. Olen alkanut miettimään, että josko päästäisiin tänä vuonna ihan oikeasti kanakoirien erikoiskokeeseen, joka meidän osalta tarkoittaa etenkin pysähtymiskäskyn ja noudon treenaamista koekuntoon. (no myös vesityötä pitäisi treenata…) Olen treenaillut Tompan kanssa pysähtymiseen ”seis”-vihjettä erilaisilla palkoilla niin, että koira on paikallaan ja sitä palkataan siitä että se pysyy paikallaan vaikka heitän namin tai lelun koiran eteen. Metsästystilanteessa taas koira pitää saada pysähtymään vauhdista ja pysymään paikallaan vaikka se on juuri pölläyttänyt ilmaan linnun joka nyt karkottuu poispäin, joten tilanne on huomattavasti vaikeampi. Kokeiltiin ensin kahdella eri lelulla, toinen oli Tompan lempilelu, ja toinen ei niin arvokas lelu (Tompan mielestä siis :)). Heitin vähemmän arvokkaan lelun noudettavaksi, ja kun koira lähti käskystä noutamaan, sanoin ”seis”-vihjeen, ja heitin lempilelun toiseen suuntaan. Tämä toimi hyvin muutaman kerran, mutta nopeasti koira jätti noudon tekemättä noutovihjeestä huolimatta – todennäköisesti koira koki ”seis”-vihjeen tarpeeksi kovana rangaistuksena, että sen käytös muuttui todella nopeasti.

Otettiin käyttöön seuraavaksi kosketuskeppi, joka jätettiin muutaman metrin päähän. Suurimmaksi osaksi koira sai mennä koskettamaan keppiä, ja palasi hakemaan palkan minulta. Välillä sanoin vihjeen ”seis” koiran lähdettyä liikkeelle, ja kun koira palasi vauhdista minun luokse, palkkasin ja seuraavalla toistolla koira sai aina mennä kosketuskepin luokse. Tässä koiran into ja halu yrittää säilyi paremmin. Päätettiin vielä kokeilla, jos ehdollinen vahviste ”jes” toimisi yhtä hyvin, ja se toimi. Ehdollisella vahvisteella on todella vahva historia siinä, että minun luokseni kannattaa tulla hakemaan palkan, joten sen käyttäminen voisi olla hyvä ajatus. Treenissä oli paljon hyviä kokeiluja, ja riippuu myös koiran vireestä miten tätä käytöstä kannattaa treenata. En tietenkään halua, että koira passivoituu sen kautta, että kokee luopumisen rangaistukseksi vaan vaihtoehtoisen palkkion pitää olla tarpeeksi motivoiva. Mutta haluan myös, että koira pystyy luopumaan vaikka se käy kuumana, kuten se etenkin metsästystilanteessa usein käy. Jatketaan mietiskelyjä asian tiimoilta, onneksi syksyyn on vielä aikaa!

Agilitytreenit 27.2.2013

Agilitytreeni 23.2.2013

Agilitytreenit 12.1.2013