Pelastuskoiratreenien tavoitteet vuodelle 2017

Vaikka viime vuoden tavoitteisiin olin listannut BH-kokeen, emme päässeet Ässän treeneissä ihan kokeen vaatimalle tasolle alkuvuoden aikana. Kesällä häiden suunnittelu ja syksyllä metsästys veivät pidemmän korren. Edistystä on kuitenkin tapahtunut sekä tottelevaisuustreeneissä, että muissa treeneissä. Käyn alla läpi viime vuoden saavutuksia ja tämän vuoden tavoitteita lajeittain.

Tottelevaisuus

Viime vuoden aikana päästiin jo tekemään kestoa liikkeisiin ja edettiin kokeenomaisiin suorituksiin. Seuraamiseen ja paikkamakuuseen on saatu kestoa. Etenkin seuraamisen laadussa ja intensiivisyydessä ovat auttaneet taisteluleikit seuraamisen lomassa. Parhaimmillaan Ässä kestää palkatta koko kaavion kertaalleen, eli vielä täytyy kestoa saada lisää ennen kokeeseen menoa. Ilmoittautuminen ja sirunluku sujuvat, mutta hallintaa täytyy saada lisää kentälle ja aloituspaikkaan siirtymiseen. Kaupunkiosuuden ohituksiin täytyy saada varmuutta treenaamalla ohituksia erikseen.

Osallistumme kevättalvella Minsu Rauramon tottiskurssille koirakoulu Visiossa ja toivottavasti myös Noora Tihtosen (Eläinpalvelu Feeniks) vetämälle BH kurssille myöhemmin keväällä. Aiomme osallistua myös erillisiin ohitustreeneihin, jotta saadaan enemmän toistoja onnistuneista ohituksista. Omatoimisesti täytyy käydä treenaamassa tottista mahdollisimman monella eri kentällä kunhan lumet sulavat ja myös harjoitella kaupunkiosuutta erilaisissa ympäristöissä.

BH-kokeen jälkeen mietin vasta haluanko osallistua vielä tämän vuoden aikana vanhanmallisiin pelastuskoirakokeisiin, vai odotanko sääntömuutosta, jonka myötä tottelevaisuusosuuden testaaminenkin ilmeisesti muuttuu. Voisin kuvitella, että maasto-osaamisen osalta Ässä olisi täysin valmis ainakin jälkikokeeseen.

Kuvassa treenataan paikkamakuuta Viilarissa.

Haku

Hakutreeneissä nähtiin etenkin syksyn aikana merkittäviä harppauksia eteenpäin sekä ilmaisussa että etsinnässä. Ilmaisussa häivytin alkusyksyn aikana kosketuskepit suurimmaksi osaksi pois, ja tämä sujui suhteellisen kivuttomasti. Loppusyksyn treeneissä Ässän ilmaisut sujuivat pääasiallisesti oppikirjan mukaan. Jatkossa maalimiesten käytöstä voisi vähän alkaa vaihtelemaan, jotta joku kaunis päivä varsinaisessa etsinnässä Ässä on valmis kohtaamaan erilaisia ja eri tavalla käyttäytyviä eksyneitä.

Etsimisessä nähtiin merkittävä harppaus. Sari Kärnän hakukurssin jälkeen aloimme käyttää vaihtelevia apuja silloin tällöin, alkuun enemmän. Treeneissä päällimmäinen tavoite oli saada aikaan onnistumisia, joten avut suhteutettiin mahdollisimman hyvin maastoon, etäisyyteen ja tuulen suuntaan, esimerkiksi. Loppusyksystä avut saivatkin jäädä vähitellen pois – yhtäkkiä Ässä irtosikin kuin vanha tekijä ja teki suoria ja itsevarmoja pistoja. Kun vielä samaan aikaan ilmaisu alkoi toimimaan ilman apuja, tuntui kuin pennusta saakka tehdyt treenit alkoivat viimein kunnolla kantamaan hedelmää! 

Toinen muutos aiempiin hakutreeneihin Kärnän kurssin jälkeen oli useampien maalimiesten käyttö. Aion jatkossakin vaihdella mahdollisimman hyvin maalimiesten määrää, ja tehdä useammin usean maalimiehen treenejä kuin muutaman, jotta koira oppii etsimään pidempään. Myös tyhjien treenaaminen täytyy pitää mielessä tämän vuoden aikana, sekä harjoitella yhdessä keskilinjalle siirtymistä ilman liinaa. Eli kaiken kaikkiaan viedä treeniä kokeenomaisempaan suuntaan. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: myös partiointitreenejä oisi hyvä ottaa ohjelmaan vuoden aikana, ottaen huomioon tulevat sääntömuutokset.

Alla lepohetki rankan treenin jälkeen.

Jälki

Jäljestäminen on Ässälle luonnostaan erittäin vahva käytös, joten aivan hirvittävää työtä sen eteen ei tarvitse tehdä. Esineiden arvoa täytyy yhä kasvattaa. Jossain vaiheessa, ehkä lomalla, voisi ottaa tehokuurin jossa se saa joitakin päiviä aamuin illoin ruuan esineiltä. Toistoa siis ja kunnolliset vahvisteet, niin eiköhän ne esineetkin ala kiinnostamaan.

Varsinaisella jäljellä tarkoitus on vain tehdä mahdollisimman erilaisia treenejä (alusta, sää, jäljen ikä, harhat, jäljen muoto jne). Ihmisen laitan jäljen päähän vasta kun ollaan valmistautumassa kokeeseen – Ässä vetää jo ihan tarpeeksi jäljestäessään, eli en halua lisätä vauhtia yhtään. Maalimiehen löytäminen on niin iso vahviste, että se on omiaan lisäämään kiirettä jäljelle.

Tämän lisäksi aion ottaa osaa Koirakoulu Vision id-kurssille talven ja kevään aikana, aloitetaan hajuerottelusta ja toivottavasti päästään keväällä tekemään ulos id-jälkeä. Varsinaisen lähtöhajun käyttömahdollisuuden lisäksi, tämä toivottavasti antaa koiralle muun muassa enemmän eväitä erotella harhajäljet oikeasta jäljestä.

Nyt ei löytyny mitään kivaa jäljestyskuvaa, mutta alla Ässä ”auttamassa” hääjärjestelyissä kesällä.

Raunio

Meidän pääpaino on haussa ja jäljessä, mutta rauniotreenit toimivat hyvänä lisänä. Viime vuoden aikana tapahtui edistystä myös raunioilla. Ässän liikkuminen muuttui sujuvammaksi, ja ilmaisut sujuivat myös raunioilla. Ässällä on ollut koko ajan häiriöääniä ja häiriöhenkilöitä radalla etsinnän aikana. Syksyllä yksissä treeneissä harjoiteltiin vielä perusteellisemmin kokeenomaisesti – radalla oli kaiuttimista kuuluva häiriöääni, savua ja Ässän vuoron aikana myös ammuttiin. Nämä eivät tuntuneet vaikuttavan mitenkään Ässän suoritukseen, vaan etsintä sujui ja maalimiehet nousivat.

Tämän vuoden aikana voisi harjoitella vaikeampia piiloja, etenkin maan alle menevät putket ovat vielä vähän jänniä Ässän mielestä. Se isoin juttu olisi tämän vuoden aikana siirtyä kohti umpipiiloja. Haasteena tässä on Ässän taipumus haukkua turhautuessaan, eikä se rullakoiralle ole kovin suotavaa, joten umpipiiloihin siirtyminen täytyy tehdä suunnitelmallisesti ja pienin askelin.

Tässä rullan luovutusta raunioradalla.

Lopuksi

Viime vuoden aikana liityin HEPeKon hälytysryhmään apuohjaajaksi saatuani viimein vaadittavat kurssit suoritettua. Tämän vuoden aikana uskoisin oppivani paljon oman ryhmän treeneistä, hälytysryhmän treeneistä ja myös mahdollisista hälytyksistä, ja tulen toivottavasti paremmaksi koiranohjaajaksi ja hälytysryhmän puitteissa apuohjaajaksi. Luonnollisesti apuohjaajana pääsee myös kartuttamaan tietoja ja taitoja kun saa seurata hälytysryhmien koirien ja heidän ohjaajien työskentelyä läheltä. Toivottavasti ensi vuoden lopussa ollaan jatkettu harppausten tekemistä ja saatu nauttia myös mukavien treenikavereiden seurasta sekä treeneissä, että vapaa-ajalla! 😊

Alla syötävän suloinen Ässä ekoissa treeneissään, ikää 8 viikkoa ja päivä.

Hakuilua ja rauniotreeniä

Muutama treeni on jäänyt raportoimatta. Raunioilla käytiin Espoon raunioradalla vaihteeksi. Ässällä oli siellä kolme maalimiestä. Ensimmäisen hajun se nosti radan toiselta laidalta, ja ampaisi hajun perässä niin, että luulin sen lähteneen kanin perään. Se kuitenkin tuli takaisin rulla suussa, ja saatiin siitä onnistunut ilmaisu. Toinen maalimiehistä oli lyhyessä betoniputkessa melko avoimessa paikassa. Kolmas oli metallisen korokkeen päällä. Sinne olisi ollut metallinen ramppi, mutta Ässä ei halunnut mennä sitä pitkin. Se siis nostetiin sekä ylös tasolle, että sieltä alas. Paras olisi jos se olisi itse hypännyt kumpaankiin suuntaan mutta tulipahan treenattua nostamista ja laskemistakin.

Toinen hakutreeneistä oli itse asiassa partiointitreeni. Tavoitteena oli, että maalimies on paikassa mistä koira saa vainun ja  lähestymme alueelta jossa ei ole mitään jälkiä. Ilma oli melko seisovaa ja keli kuuma. Lähestyminen sujui hyvin, mutta päästyämme lähelle maalimiestä Ässä nosti maalimiehen takaa aivan äskettäin menneen koiran hajun. Se ei siis heti ilmaissut. Maalimies oli myös Ässälle uusi. Pyysin sen luokse, ja lähetin uudelleen jotta saatiin onnistunut ilmaisu. 

Sama maalimies meni uudelleen piiloon. Piilo oli ison kiven juurella, lähestymme tallaamattomasta suunnasta. Ässä oli aivan maalimiehen lähellä, mutta lähtikin takajäljelle vimmattua vauhtia. Kutsuin sen takaisin, ja lähdin kiertämään piiloa. Viimein se tarkensi maalimiehelle, mutta rullan tuonnissa jäi odottamaan minua maalimiehen lähelle. Vaistomaisesti menin sen luokse jotta se luovutti rullan – olisi pitänyt odottaa kauempana että koira tuo rullan perille saakka. Keli oli aika rankka ja halusin, että se pääsee viimein palkalle, koira oli jo aika nääntyneen oloinenkin. Arvokasta oppia tässä treenissä oli se, että Ässä ei löytänyt jäljestämällä ketään, vaikka se sitä yrittikin.

Toinen hakutreeni oli vieläkin kuumemmassa ja seisovammassa kelissä. Siinä oli kaksi maalimiestä samalla puolella tallattua aluetta (vastatuulen puolella). Tarkoitus oli tehdä hajunnosto läheltä ja palata takaisin keskilinjaa kohti lähettämään koira. Etenin piilolle, ja näin jo merkin hyvin lähellä – koira nosti nenää etuviistoon ja palasin takaisinpäin lähettämään. Ässä irtosi yllättävän hyvin mutta hakeutui koko ajan oikealle etuviistoon. Kutsuin sen pois parikin kertaa mutta sinne se vaan painoi. Yhdessä vaiheessa se seisoi parinkymmenen metrin päässä korkeammalla kalliolla juuri oikealla etuviistossa ja katseli mua kumman näköisenä. Tahdoin sen pois ja kun etäisyys piiloon olo vain kymmenisen metriä alettiin ihmettelemään missä maalimies on. 

Kouluttaja lähti tarkistamaan seuraavaa piiloa, oikealla etuviistossa, ja siellähän se maalimies oli, väärässä piilossa. Ässä oli käynyt nostamassa rullan, mutta se oli ilmeisesti tippunut matkan varrella eikä se ollut ymmärtänyt itse käydä nostamassa rullaa uudelleen. Tätä toki pitää treenata myöhemmin mutta nyt etäisyys maalimieheen oli paljon aiempia treenejä pidempi joten en oli kovin huolissani siitä, että se pudotti rullan. Lähestyimme sitten maalimiestä, ja se teki ilmaisun hyvin alusta loppuun. Toinen maalimies laitettiin sitten helppoon paikkaan, eikä hajuhakua tehty enää tässä treenissä. 

Positiivista oli, että Ässä löysi maalimiehen ilmavainuisesti, ja muutenkin irtosi kauemmas kuin aiemmin. Jatkossa etäisyyttä maalimieheen pitää luonnollisesti pidentää askelittain. Ja toivon todella, että saataisiin seuraavaan treeniin paremmat tuuliolosuhteet – Ässä jo väläyttelee ilmavainun käyttöä enemmän ja enemmän ja irtoaa myös aiempaa paremmin, mutta seisova ilma ei luo niitä onnistumisen edellytyksiä joita nyt tarvitaan lisää! 

Pelastuskoiratreenailuja

Jälkitreeni 23.4.2016

Lauantaina 23.4. käytiin tekemässä jälki Paloheinän nurmikolle. Jälki oli pitkä, varmaan vajaa kilometri ja alusta oli aivan liian vaikea – vetinen ja lyhyt nurmikko. Kaiken lisäksi jäljellä oli käyttöesineitä ensimmäistä kertaa. Sanomattakin selvää siis, että Ässän jäljestäminen oli vähän niin ja näin.. Alkupäässä jälkeä nenä oli välillä paljonkin ylhäällä, varmaankin läheisen, raskaasti liikennöidyn ulkoilureitin, merkkaukset leijailivat nenään. Luonnollisesti harhajälkiä oli nurmikolla myös runsaasti. Nurmikolla olevien lätäkköalueiden ylittäminen meni vähän sinne päin.

Jäljellä oli 5 esinettä, ensimmäinen ja viimeinen olivat tuttuja keppejä ja kolme keskimmäistä jäljentekijän käyttöesineitä. Käyttöesineiden ilmaisut eivät oikein sujuneet, Ässä halusi jäljestää niistä yli. Positiivista oli, että ensimmäinen esine olikin heti ensimmäisten kymmenien metrien sisällä jäljennostosta. Yleensä ensimmäiset esineet ovat Ässällä olleet vasta jäljen puolivälin jälkeen. Tästä huolimatta, Ässä nosti ensimmäisen esineen eli toisen kepeistä hienosti.

Kuivemmassa ja vähän pidemmässä heinikossa sujui jo paremmin, ja hiekkapolkujen ylitykset menivät tarkasti. Tämän jälkeen häiriöt taas lisääntyivät – jälki kulki lähellä jalkakäytävää ja sen reunustan hajuja, ja istutuksia jotka Ässän kiinnostuksen tason perusteella olivat kanien majapaikkoja. Tämän jäljen kruunasi jäljeltä löytynyt, puoliksi syöty päästäinen jonka syömisen Ässä olisi halunnut hoitaa loppuun. Eli kertakaikkiaan fiasko, mutta ajatus olikin testata rajoja. Tähän saakka jälkitreenit ovat menneet joka kerta todella hyvin, ja nyt on selvää, että tuollainen jälki ja tuollaisissa olosuhteissa ei vielä onnistu. Eli kriteeriä pitää nostaa vähän maltillisemmin ja tehdä lisää treeniä vähän helpommissa olosuhteissa. Sen lisäksi olisi hyvä treenata lisää esineilmaisua erikseen käyttöesineillä ennen niiden lisäämistä uudelleen jäljelle.

Alla kuva tämän tapahtumarikkaan jäljen loppupäästä, Ässä on ilmaissut hansikkaan ja makaa esineen merkiksi esine etutassujen välissä. Kiitos kuvasta Riikka!

Rauniotreenit 25.4.2016

Rauniotreeneissä meillä oli miljööbaana, eli ryhmän koirat ja ihmiset olivat yhtäaikaa raunioradalla ja kuljimme jonossa rauniolla, välillä putkiin ryömien, välillä kasojen yli kiiveten. Tarkoitus on, että koirat tottuvat myös toisiinsa radalla ja oppivat kulkemaan ohjaajiensa kanssa haastavista paikoista. Meidän osalta miljööbaana sujui hyvin muuten paitsi maan alle menevän putkiston osalta. Sinne Ässää jännitti tulla – sillä ei ole ollut vielä umpipiiloja ja esim. putkia koska olemme keskittyneet ilmaisun treenaamiseen raunioilla. Minä menin edeltä putkeen ja Ässä löikin puolessa välissä jarrut pohjaan ja luikerteli valjaista pois. Se ei onneksi mennyt hengailemaan muiden koirien kanssa, ja palasin takaisin laittamaan valjaat ja yritettiin uudelleen. Tällä kertaa, kun olimme päässeet putkeen sisään yhdessä, kouluttajamme tuli ”tulpaksi” toiseen päähän putkea, ja minä odotin putkiston keskellä pienessä tilassa. Hetken arpomisen jälkeen se tuli kuin tulikin itse luokseni, ja jatkettiin ulos toisesta putkesta. Putket ovat siis yksi treenattava asia raunioilla.

Positiivisia asioita tässä treenissä olivat muun muassa se, että Ässä oli rennon leikkisä muiden koirien seurassa ja se, että se tuli itsenäisesti ilman isompaa numeroa palotalon ritiläportaat alas. Alas tultuaan kylläkin se meinasi valita palkaksi meidän edellä kulkeneen ihanan Ilpo-koiran minulla olleen ruokapurkin sijaan 🙂

Tämän lisäksi tehtiin lyhyt ilmaisutreeni, jossa totutettiin ensin radan reunalla ja sitten radalla yhden maalimiehen verran Ässää siihen, että maalimies silittää koiraa. Todellisessa etsinnässähän eksynyt saattaisi muun muassa silittää hänet löytänyttä koiraa, ja tätäkin on hyvä vähän treenata jo hyvissä ajoin. Treeni sujui ihan hyvin, Ässä antoi maalimiehen koskettaa sitä kevyesti Ässän maatessa maalimiehen vieressä ja odottaessa palkkaansa.

Hakutreenit 2.5.2016

Hakutreeneissä toteutettiin samankaltainen treeni kuin viimeksi. Kaksi maalimiestä olivat tallaamattomalla alueella. Lähestyimme maalimiehiä tuulen alta, ja kun koira nosti nenäänsä ja vaikutti saaneensa hajun maalimiehestä, vapautin sen etsimään vihjeellä ”ukko”. Ensimmäinen maalimies oli n. 15 metrin päässä, ja toinen n. 30-40 metrin päässä. Toisella maalimiehellä etäisyys lähetyspaikan ja maalimiehen välillä oli siis jo jonkinlainen. Sen lisäksi välillä oli jonkin verran kaadettua risukkoa, joka teki koiran liikkumisesta vähän hankalampaa. Etäisyydestä ja vähän hankalasta maastosta huolimatta Ässä kantoi rullan perille saakka minulle!

Seuraavia askeleita tässä treenissä voisi olla, että käymme hakemassa hajun ja siirrymme joka kerta vähän lähemmäksi keskilinjaa ennen lähetystä. Sen jälkeen lähetykset voisi tehdä keskilinjalta, mutta maalimiehet aina tuulen alla. Kun tämäkin sujuu, eli koiralla on vahva ajatus siitä, että ”ukko”-vihjeen kuullessaan se lähtee täysiä ja nenä taivasta kohden etenemään, voi varovasti ottaa myötätuulipistoja ilman hajuhakua mukaan kuvioon.

 

 

 

 

Rauniotreenit 11.4.2016

Treeni aloitettiin ilmaisulla maalimies näkyvillä, jotta ryhmän uuden jäsenet näkisivät ilmaisun kaikki vaiheet. No, näytös ei mennyt kyllä ollenkaan putkeen – Ässällä oli vähän liikaa kierroksia tästä helposta tehtävästä johtuen, eikä kosketuskeppiin koskeminen meinannut onnistua täpinältä ollenkaan. Toivottavasti uudet treenikaverit saivat kutenkin jonkinlaisen käsityksen siitä miten Ässälle maalimiehenä toimiminen sujuu. 

Tämän jälkeen Ässälle oli kaksi maalimiestä piilossa, ja loput porukasta olivat häiriöhenkilöinä ja pitivät mahdollisimman kovaa meteliä. Kuten tavallista, Ässä ei välittänyt häiriöhenkilöistä ollenkaan – sitä on kuitenkin treenattu ihan pikkupennusta saakka. Liikkuminen oli mielestäni sujuvampaa kun viime vuonna. 

Ilmaisut maalimiehillä sujuivat hyvin. Toiselle maalimiehelle menoa se ehkä hetken mietti: maalimies oli neliskanttisen kammion sisällö ehkä vähän syvemmällä kuin aiemmin. Se kuitenkin ilman apuja meni ilmaisemaan maalimiehen. 
Nyt kun ilmaisut sujuvat raunioradallakin hyvin, voisi piiloja alkaa vaikeuttamaan niin, että maalimiehet ovat syvemmällä onkaloissa. Vielä ei kuitenkaan ole tarvetta treenata umppareita, haluan saada etsinnän ja paikannuksen vielä varmemmaksi ennen sitä vaihetta.

Rauniotreenit 21.9. ja 5.10.2015

Rauniotreeneissä ollaan lähinnä kerrattu Ässän kanssa ilmaisua. Olen treeneissä ilmeisesti ollut lepsu rullan luovutuksen suhteen, eli etenkin jos etäisyys maalimiehelle on ollut pidempi ja koira on joutunut tekemään töitä maalimiehen löytääkseen, olen hyväksynyt rullan luovutuksen jossa se tulee kuonon kanssa lähelle mutta ei aivan kosketa käteen. Koska koirat yrittävät aina oikoa saadakseen palkkion mahdollisimman pian, ei pitäisi olla yllättynyt siitä, että Ässä on tämän myötä alkanut pudottamaan rullan suustaan aiemmin ja aiemmin…

Eli, ilmaisusulkeisia on pidetty nyt kahdessa treenissä- maalimies näkyvillä, etäisyys maalimieheen lyhyt ja koira saa tehdä ketjun loppuun vasta kun tuo rullan käteen saakka, ja ainakin pari toistoa peräkkäin. Olen myös erikseen treenannut rullan ottoa ja luovutusta lähellä, eli nostanut rullan koiran suuhun, tarjonnut käden kämmenkosketusta varten ja palkinnut kun koira on koskettanut kämmeneen. 

Tämän lisäksi syyskuun 21. päivä Ässä etsi pari maalimiestä raunioradalta ja sai suoran palkan – liikkuminen ei ole ollut ihan kauhean sujuvaa uudistetulla, vaikeammalla radalla, joten haluttiin palkata koira nopeasti etsinnästä ja liikkumisesta radalla. Lokakuun 5. päivä Ässällä oli myös kaksi maalimiestä, toinen sisätiloissa radalla ja toinen ulkona piilossa. Ilmaisut meni ok. 

Jatkossa pitää ottaa lisää pelkkää ilmaisua, jotta se pysyy kasassa, ja etsintää vain 1-2 maalimiehellä sen lisäksi.

Rauniotreenit 24.8.2015 ja hakutreenit 31.8.2015

Kummassakin treenissä maalimiehiä oli kaksi, ja palkkana kummallakin maalimiehellä oli 1/3 Ässän iltaruuasta. Viimeisen kolmanneksen se sai autossa (iso palkka autossa jokaisen treenin jälkeen on edesauttanut koiran intoa mennä autohäkkiin treenin jälkeen, aiemmin se oli hyvin vastahakoista). Pysyin paikoillani lähetettyäni koiran, eli annoin sen itsenäisesti irrota ja etsiä. Maalimiehet ovat antaneet eri ajan jälkeen koiralle palkan sen maatessa näytöllä, ja olen itsekin pidentänyt hieman aikaa hihnan kiinnittämisen ja näytölle lähettämisen välillä. 

Raunioilla treenattiin ensimmäistä kertaa uudistetulla radalla, eli radalla oli uusia piiloja ja runsaasti tiiliä, harkkoja ja muuta kiikkerää alustaa. Ässä liikkui suhteellisen hyvin, pientä haparointia mutta se kuitenkin eteni ja etsi koko ajan. Toinen maalimiehistä oli vaakatasossa olevassa betoniputkessa, sen Ässä löysi melko helposti. Olin tullut hieman lähemmäksi rullan luovutusta varten, tiesin missä maalimiehet ovat ja koiran, että rullan kantaminen uudella, vaikeammalla radalla olisi liian haastavaa. Toinen maalimies oli maan alla palkin sisällä, mutta niin, että luukku maalimiehen yläpuolella oli puoliksi auki ja kosketuskeppi melkein maan tasalla valmiiksi. Tämän maalimiehen kanssa Ässä tarvitsi hieman apua. Se paikallisti hajua itse, mutta ei ymmärtäny, että maalimiehiä voi olla myös sen jalkojen alla. Autoin koiraa, koska en halunnut päästää sitä haukkumaan turhautumistaan. Viimein sekin maalimies saatiin nostettua mini-ilmaisun jälkeen, olin noin metrin päässä koirasta 🙂

Hakumetsässä oli myös kaksi maalimiestä, tällä kertaa tallatun alueen etukulmissa. Tavoitteena oli harjoitella suoria pistoja ja irtoamista. Tuuli kävi keskilinjan myötäisesti alueen etulinjalta päin. Lähetin koiran kummallekin puolelle samalla tavalla: kävelin keskilinjaa 5-10 metriä, jonka jälkeen lähdin etukulmia kohti kunnes olin n. 25 metrin päässä maalimiehestä. Ensimmäiselle se meni kovaa vauhtia, hieman paikallisti tarkkaa sijaintia 5 metrin säteellä maalimiehestä, jonka jälkeen hoiti ilmaisun täydellisesti. Olin itse koko ajan lähetyskohdassa. 

Toiselle maalimiehelle Ässä ei lähteny yhtä innokkaasti tai suoraan – veikkaan, että sillä ei ollut lähetyskohtaan hajua maalimiehestä. Koira meni lähelle haistelemaan, pyysin sen takaisin, siirryin muutaman metrin eteenpäin, ja lähetin uudelleen. Sillä kertaa se lähti jolkottelemaan osoittamaani suuntaan, ja onneksi sai hajun maalimiehestä. Ilmaisu sujui taas hyvin. 

Vaikka Ässän pistoissa ei ole vielä semmoista varmuutta ja vauhtia mitä tavoittelen, niin toivon, että nämä treenit saavat koiran luottamaan minuun ja siihen, että aina kannattaa juosta osoittamaani suuntaan koska sieltä löytyy aina se maalimies. Uskon, että sillä on motivaatiota etsiä, siihen malliin se huutaa ennen radalle tuloa ja vetää radalle, ja niin innokkaasti se suorittaa ilmaisun. Nyt täytyy vaan saada koiralle vahvistehistoriaa suoraan juoksemisesta ja sitä myöt onnistumisia! 

Rauniotreenit 18.5.2015

Raunioilla tehtiin samanlainen treeni kuin edellisen päivän hakutreeni, paitsi tällä kertaa jokainen neljästä maalimiehestä oli eri. Maalimiehet menivät kuitenkin yksi kerrallaan piiloon. 

Jonkin verran tehtiin hallintaa ennen radalle tuloa, mutta olisi voinut käyttää vielä enemmän aikaa siihen. Koira lähti innokkaasti etsimään. Se liikkui radan vaikeammilla alustoilla paremmin kuin viimeksi, mutta ei vielä täysin sujuvasti. Radalla on kuitenkin tarpeeksi helpompaakin alustaa, että koiralla oli vauhti kova enkä pystynyt pitämään sitä ihan koko aikaa näköpiirissä. Kuten kouluttaja neuvoi, tämänkaltaisen koiran kanssa olisi hyvä asemoitua aina korkealle kohdalle, jotta näkee missä koira menee helpommin – nopea loikkiminen radalla ei ole kovin turvallista tai helppoa. 

Ilmaisut sujuivat Ässältä todella hyvin, yhtä hyvin kuin metsässäkin edellisenä päivänä. Se toi rullan perille saakka melko vaikeidenkin kohtien yli – aiemmin se on välillä pudottanut rullan jos se on joutunut hyppäämään tai ylittämään esteitä kiipeämällä. Tämä oli kyllä valtava loikkaus edelliseen kertaan raunioilla, jolloin se ei meinannut ilmaista lainkaan. 

Raunioilla, kuten metsässäkin, olisi hyvä ottaa yhä enemmän hallintaa mukaan sekä ennen lähetystä, että näyttöjen jälkeen. Etäisyyttä minun ja koiran välillä ilmaistessa voi kasvattaa myös, nyt ne olivat n. 10 metriä. Piilot olisi hyvä valita jatkossakin niin, että etsinnän aikana koira joutuu menemään vaikeiden alustojen yli, mutta ilmaisun se pääsee tekemään vähän helpommalla alustalla – ilmaisu ei kuitenkaan ole vielä niin vahva. Häiriöhenkilöitä voisi myös alkaa lisäämään radalle etsinnän aikana. 

Ilmaisutreenit 16.6.2014

Nyt tulee treenipäivityksiä viikon myöhässä, mutta jotain hämäriä muistikuvia on treenistä. Treenit olivat raunioilla, ja treenattiin ”näytä”-vihjettä ärsykekontrolliin. Neljä maalimiestä oli ripoteltuna pitkin raunioita, edessään kosketusalustat. Ensimmäisen maalimiehen lähistölle mentiin hihnassa, pyysin Ässää istumaan, ja se malttoi hyvin odottaa ”näytä”-vihjettä. Ensimmäisen näytön jälkeen otin koiran lähelle ”mennään”-vihjeellä ja siirryttiin lähemmäksi toista maalimiestä. Ässä malttoi siinäkin hyvin odottaa vihjettä. Kahdelle viimeiselle (muistaakseni) se karkasi, se meni alustalle makaamaan ja yritti tarjota oikeaa käytöstä. Odotin hetken josko se keksisi tulla takaisin, mutta muistaakseni kummallakin toistolla päädyin kutsumaan sen luokse, pyysin istumaan ja sitten annoin vihjeen mennä näytölle.

Treeni oli Ässälle liian vaikea, pitkät etäisyydet ja pitkät tauot toistojen välillä eivät auta koiran oppimista ja voivat syödä motivaatiota mennä näytölle liikaa. Seuraavissa treeneissä täytyy tehdä samankaltainen treeni, mutta lyhyillä etäisyyksillä ja nopeilla toistoilla.

Rauniotreenit 21.10.2013

Teemana oli taas kerran häiriöt, tällä kertaa jatkuvasti päällä oleva moottorisaha. Tompalla ei olekaan aikaisemmin ollut niin kovaa häiriötä, mutta onneksi se ei sitten ollut vaikea häiriö. Etsittävällä alueella melun lähistöllä/ympärillä oli 3 maalimiestä. Ensimmäinen ja viimeinen maalimies olivat kauempana häiriöstä, n. 10-20 metriä, ja keskimmäinen maalimies oli noin 5-10 metrin päässä moottorisahasta.

Aivan alkuun etsintää häiritsi enemmän mielenkiintoinen nartun haju, mutta vain hetkellisesti. Äänestä Tomppa ei tuntunut ottavat häiriötä lainkaan. Ilmaisutkin olivat vahvoja. Yritin myös viimeisellä maalimiehellä ottaa Tomppaa hallintaan ennen palkkaamista. Vierelletulo ei ole niin vahva, mutta istumista ollaan treenattu metsästystä silmälläpitäen vaikeissakin häiriöissä ja sain kun sainkin Tompan istumaan hetkeksi ennen kuin vapautin sen palkalle. Täytyy jatkossa kokeilla lisää istu-vihjeen käyttö ilmaisun jälkeen/ennen palkkausta.

Seuraavassa rauniotreenissä voisi moottorisahan äänen lisäksi olla häiriöhenkilöitä enemmän ja joku muukin ääni, esim. lapio betonia vastan tms.

Treenipäivityksiä: haku 16.9.2013, rauniot 23.9.2013 ja tottis 24.9.2013

Viime viikolla oltiin ensimmäistä kertaa tänä syksynä pimeässä metsässä treenaamassa hakua. Pimeydestä huolimatta Tomppa irtosi hyvin, omaan siksak-tyyliinsä mutta kuitenkin irtosi, ja kaikki ukot löytyivät suhteellisen rivakalla tahdilla. Maalimiehet olivat 10-50 askelen päässä keskilinjasta. Maalimiehet palkkasivat koiran suoraan ilman ilmaisua, koska ilmaisutreeni on vielä kesken. Tomppa asettui taas melko nopeasti lähetysasentoon, ja siirtymät sujuivat naksuttimen ja suht tiheän vahvistetiheyden avulla (palkka joka 2.-4. askel) hyvin hallinnassa. Haussa tärkeimmät kehitysalueet ovat siis ilmaisu ja hallintaan otto ilmaisun jälkeen.

Tällä viikolla oltiin raunioilla treenaamassa, Tompalla oli neljä ukkoa piilossa ja teemana taas häiriöt. Edellisellä treenikerralla yksi henkilö metelöi kepillä kolistellen, tällä kertaa metelöiviä henkilöitä oli kaksi. En huomannut merkittävää eroa Tompan keskittymisessä tai työskentelyssä muuten. Seuraavalla rauniokerralla pidetään taukoa metelistä vaihteeksi. Umpipiiloilla Tomppa ilmaisi kunnes tulin paikalla, avopiiloilla oli suora palkka. Raunioilla oli talkoiden jäljiltä yhdessä kohtaa uudenlaista alustaa (metalliverkkoa maassa), jonka Tomppa kiersi – tätä alustaa täytyy treenata erikseen. Viimeinen ukko oli poikkeuksellisessa piilossa, taukokatoksen vieressä olevan risukasan päällä. Alkuun kutsuin koiraa useaan otteeseen pois kasan luota raunioalueelle, koska oletin, että viimeinen ukko raunioiden puolella. Viimein sain vinkkiä, että maalimies ei ole normaalilla raunioalueella. Huomasin maalimiehen, jonka jälkeen annoin Tompan työskennellä rauhassa kasan lähellä. Tomppa haki hajua kauan, ja oli hyvä nähdä että se jaksoi työskennellä ja paikantaa maalimiestä pitkään. Se ei myöskään aloittanut ilmaisua, ennen kuin oli aivan varma siitä missä kohtaa maalimies oli. Ilmaisukäytöksen lisäksi jatketaan siis raunioihin liittyen häiriöiden lisäämistä siihen tahtiin, että ensi rauniotreenissä pidetään taukoa häiriöäänistä, ja sen jälkeen taas lisätään ääniä.

Tänään oli vielä tottistreeniä valmennusryhmässä Nurmijärvellä. Olimme sisätiloissa, ja tila oli taas haastava kesän ulkotreenien ja muutaman kuukauden ohjattujen treenien tauon jälkeen. Alkuun palkkailin Tomppaa häkkiin kuonokosketuksista ja hiljaa olosta jos muualta kuului haukkua, sekä muiden koirien katsomista häkistä. Kun otin Tompan häkistä ulos, pyrin pitämään treenijaksot hyvin lyhyinä: silloin koira pystyy keskittymään minuun eikä häiriinny liikaa toisista koirista, ja pystytään viemään jakso läpi ilman toisiin koiriin reagoimista. Teimme häkin lähettyvillä kontaktia vierellä, maahamenoa ja istumaan nousemista vierellä sekä sivulletuloa. Jos Tomppa alkoi keskittymään liikaa toisiin koiriin eikä pitänyt kontaktia, hypättiin suoraan katso koiraa-treeniin tai namien etsimiseen maahan, josta pyysin Tompan takaisin häkkiin. Olen tyytyväinen Tompan suoritukseen – se kävi selvästi kierroksilla uudesta paikasta ja lähellä olevista koirista, mutta se pystyi kuitenkin keskittymään hyviin treenattaviin käytöksiin. Myös minä maltoin pitää jaksot tarpeeksi lyhyinä, ja siten saatiin onnistumisia ja treeneistä jäi hyvä mieli!