Rauniotreenit 21.9. ja 5.10.2015

Rauniotreeneissä ollaan lähinnä kerrattu Ässän kanssa ilmaisua. Olen treeneissä ilmeisesti ollut lepsu rullan luovutuksen suhteen, eli etenkin jos etäisyys maalimiehelle on ollut pidempi ja koira on joutunut tekemään töitä maalimiehen löytääkseen, olen hyväksynyt rullan luovutuksen jossa se tulee kuonon kanssa lähelle mutta ei aivan kosketa käteen. Koska koirat yrittävät aina oikoa saadakseen palkkion mahdollisimman pian, ei pitäisi olla yllättynyt siitä, että Ässä on tämän myötä alkanut pudottamaan rullan suustaan aiemmin ja aiemmin…

Eli, ilmaisusulkeisia on pidetty nyt kahdessa treenissä- maalimies näkyvillä, etäisyys maalimieheen lyhyt ja koira saa tehdä ketjun loppuun vasta kun tuo rullan käteen saakka, ja ainakin pari toistoa peräkkäin. Olen myös erikseen treenannut rullan ottoa ja luovutusta lähellä, eli nostanut rullan koiran suuhun, tarjonnut käden kämmenkosketusta varten ja palkinnut kun koira on koskettanut kämmeneen. 

Tämän lisäksi syyskuun 21. päivä Ässä etsi pari maalimiestä raunioradalta ja sai suoran palkan – liikkuminen ei ole ollut ihan kauhean sujuvaa uudistetulla, vaikeammalla radalla, joten haluttiin palkata koira nopeasti etsinnästä ja liikkumisesta radalla. Lokakuun 5. päivä Ässällä oli myös kaksi maalimiestä, toinen sisätiloissa radalla ja toinen ulkona piilossa. Ilmaisut meni ok. 

Jatkossa pitää ottaa lisää pelkkää ilmaisua, jotta se pysyy kasassa, ja etsintää vain 1-2 maalimiehellä sen lisäksi.

Kanakoiran pohjataidot: nouto

Noudon osalta Ässälle on tehty pohjia pennusta saakka. Ajatuksena on ollut rakentaa nouto takaperin ketjuttamalla, mutta koska Ässällä on luontainen taipumus ottaa esineitä suuhun ja kantaa niitä, oikeastaan meidän treeni on keskittynyt luovutukseen.

Luovutus on koulutettu kämmenkosketuksen kautta, eli alkuun koiralle on koulutettu käytös jossa se koskettaa kuonolla oikeaan kämmeneen. Sen jälkeen on leikitty lelulla tai dummylla, jotta saadaan koira kiinnostumaan esineestä. Sitten on yhdistetty nämä kaksi niin, että koiran otttaessa suuhun tai pitäessä suussaan esinettä, olen laittanut kämmenen sen eteen, ja jos se on koskettanut siihen, se saa ehdollisen vahvisteen ja palkan. Omalla liikkeellä taaksepäin on tarvittaessa alkuun autettu koiraa, mutta loppujen lopuksi se oppi sen nopeasti. Tämä treeni aloitettiin heti luovutusikäisenä, ja se oppi sen muutamissa päivissä.

Istuminen luovutuksen yhteydessä saatiin aikaan odottamalla. Oikean kämmenen ilmestyminen on merkki siitä, että se pääsee luovuttamaan esineen työntämällä kuonon kämmentä vasten, josta se taas saa palkan. Kun koira toi esineitä, kämmen ilmestyi vasta kun se itse tarjosi istumista. Kriteeriä on myös nyt viime aikoina nostettu niin, että kämmen ilmestyy vasta kun koira istuu ja sen suu ei liiku, eli se ei pyörittele noudettavaa esinettä suussaan. 

Tämän pohjan jälkeen alettiin jo aikaisessa vaiheessa liittämään hae-vihjettä siihen vaiheeseen kun koira jo luovuttaa, ja myöhemmin niin, että esine on jo maassa ensin lähellä ja sitten kauempana ja vihje on sanottu koiran nostaessa. Nopeasti päästiin vaiheeseen, jossa koiralle voi sanoa hae, ja se lähtee noutamaan. Kovin paljon ei olla tehty vielä heittoja, koska ensinnäkin se nostaa koiran virettä joka lisää todennäköisyyttä esineen omimiselle tai sillä leikkimiselle, ja toisekseen noudettavalle esineelle ryntäämistä ei tarvitse kauheasti harjoitella. Pitoon ja otteeseen ei olla vielä kiinnitetty enempää huomiota. Noutoa ollaan treenattu paljon leluilla sekä arkisilla esineillä kuten hanskoilla tai avaimilla. Myös sen omia valjaita ja hihnoja on noudatettu, sekä noutoa on treenattu osana rullailmaisua. Lenkin ohessa on noudatettu keppejä tms. sekä myös ihmisiltä tippuneita hanskoja jne. Eli vahvistehistoriaa noudossa ja luovutuksessa jo on. 

Vaikka noudolla ja etenkin luovutuksella on jo paljon vahvistehistoriaa, on vielä paljon treenattavaakin. Koiralle korkea-arvoisia esineitä se ei luovuta, jos se ei ole varma siitä, että minulla on palkka sille. Riistan kanssa ei olla vielä treenattu kovin paljon, mutta siipien kanssa on muutamia kertoja ilmaantunut myös lukittumista ja jähmettymistä, eli koira ei halua luovuttaa mahdollisesta palkasta huolimatta. Riistaan tarttumista ja erilaisten riistojen käsittelyä ollaan vasta aloitettu treenaamaan.

Seuraava vaihe meille on lähteä treenaamaan noutoa erilaisilla dummeilla ja myöhemmin erilaisilla riistoilla. Tullaan treenaamaan esineeseen tarttumista, eli että koira ottaa syvän ja tasapainoisen otteen, esineen kantamista ilman pureskelua ja pyörittelyä, ja esineen luovutusta. Nouto tullaan treenaamaan kuntoon sekä maalta, että vedestä. Vesinoutoon liittyen tullaan laittamaan koiran turkin ravistelu käskyn alle, ja liittämään se noudon käytösketjuun luovutuksen jälkeen. Jälkityön noutoa treenataan myös, eli koira noutaa spontaanisti maastosta löytämänsä riistan tai esineen. Riistoja esitellään koiralle mahdollisimman paljon, ja niin, että varmistetaan tarttuminen ja luovutus kaikilla riistoilla. Tarttuminen on fokuksessa lähinnä koiralle ei niin mielenkiintoisilla linnuilla kuten lokeilla, variksilla jne. ja luovutus lähinnä oikeilla riistalinnuilla. Toki myös noutokäsky treenataan kunnolliseen ärsykekontrolliin, eli koira ei lähde noutamaan mistään muusta merkistä (kuten vaikka laukaus) kuin minun vihjeestä. 

Onneksi meillä on apua tässä tulevassa treenissä. Pääsimme Minsu Rauramon (http://www.koirakouluvisio.com/minsurauramo) toiseksi projektikoirakoksi kun hän suorittaa eläintenkouluttajan ammattitutkintoa Koirakoulu Visiolla (http://www.koirakouluvisio.com/koulutukset/kouluttajakoulutus.html). Minsulla on itsellään sileäkarvaisia noutajia, ja kokemusta sekä niiden kanssa metsästämisestä että metsästyskokeista. Minsun toimeksianto siis on auttaa minua kouluttamaan Ässälle käytännön metsästyksen ja kaer-kokeiden vaatiman nouto-osaamisen (ja jos aikaa jää, treenataan myös avanssin jälkeistä pysähtymistä). Tulen siis kevään ja kesän mittaan lisäämään blogiin sekä koulutussuunnitelmia, että päivityksiä noutotreenin etenemisestä. Projekti toivottavasti on päätöksessä ennen syksyn Junkkari-osallistumistamme (http://www.saksanseisojakerho.fi/tapahtumia/junkkari.html). 

Ensikosketus rusakkoon 21.2.2015

Tokotreenit 11.2.2015

Tokotreeneissä Visiolla aloitettiin asentovaihtojen treenaaminen, ja niistä ensimmäisenä istumisesta seisomaan siirtymisen treenaaminen. Ässän kanssa aletaan treenaamaan asentovaihtoja niin, että kaikissa vaihdoissa tavoitteena on, että etutassut liikkuvat ja takatassut pysyvät paikoillaan.

Treenissä käytettiin apuna kämmenkosketusta. Koira pyydetään istumaan, ja kämmen laitetaan koiran yläpuolelle etuviistoon niin, että koira joutuu hieman hyppäämään koskettaakseen siihen kuonolla. Tässä vaiheessa ehdollinen vahviste annetaan kun kuono koskettaa kämmeneen, ja palkka kun koiran etutassut on maassa sellaiseen kohtaan missä sen kuono on sen seisoessa paikallaan. On tärkeää, että palkka toimitetaan koiralle perille saakkaa, ettei se ota askelia saadakseen palkan.

Käden etäisyys ja paikka valitaan niin, että koiralla on tilaa hypätä hieman ylös ja eteen, mutta kuitenkin käsi on niin lähellä, että takajalkoja ei tarvitse liikuttaa. Tarkoitus on myös pitää käsikohde suoraan koiran edessä, ettei koiran tarvitse kiertyä liikettä tehdessään.

Seuraavaksi siirrytään antamaan ehdollinen vahviste kun koira on hypännyt ja jo laskeutunut maahan. Siinä vaiheessa ehdollinen vahviste annetaan vasta kun etutassut ovat maassa ja koira halutussa asennossa. Lopullisen käytöksen on tarkoitus näyttää siltä, että koira hypähtää istumasta etuviistoon niin, että takatassut pysyvät koko ajan paikallaan, etutassut laskeutuvat yhtäaikaa maahan ja koira jää siten paikoilleen seisomaan. Tavoitteena on myös seisominen, jossa jalat ovat ennemmin hieman supussa koiran rungon alla kun venytettyinä eteen tai taakse. Näin koiran on helpompi hallita kroppaansa siirtyessään taas seuraavaan asentoon.

Kun asennon vaihto sujuu, häivytetään käsitarget niin että koiran ei tarvitse koskea kämmeneen saakka, ja käden näkeminen on jo vihje käytökselle. Liitetään aikanaan valmiiseen käytökseen myös sanallinen vihje.

Ässän kanssa päästiin vaiheeseen, jossa alkoi löytymään oikea, koiran kokoon ja hyppyyn suhteutettu käden paikka. Koira sai yhä ehdollisen vahvisteen kämmenkosketuksesta. Takajalat liikkuivat jonkin verran, mutta ei pahasti, etutassut alkoivat jo laskeutumaan hyvin yhtäaikaa maahan. Kotona ei ole isoa peiliä, joten jos treenataan kotona niin täytyy todennäköisesti kuvata treeni jotta näkee tarkasti mitä tapahtuu. Tässä on monta liikkuvaa osaa, ja ylhäältä ei näe esimerkiksi koiran takajalkoja välttämättä hyvin. Jos toistuvasti palkkaa koiraa takajalkojen liikkuessa, tulee tehtyä turhaa työtä, tavoitteena oli kuitenkin liikkumattomat takajalat.

Treenin aikana lattialla oli Ässän rauhoittumismatto, ja ennen treenin alkamista, treenin päätyttyä sekä treenin lomassa kun keskusteltiin kouluttajan kanssa mitä tehdään ja miten, Ässä makasi matolla ja palkkasin sitä siihen. Se ei kyllä ollut kovin rauhallinen matolla, haukkuikin hieman, mutta se pysyi melko hyvin paikallaan. Vapautukset treenaamaan tapahtuivat vain jos Ässä oli paikallaan ja hiljaa – eli siitä käytöksestä palkkana oli treenaamaan pääsy. Matolla myös on jo imua, eli treenaamiseen piti tapahtua usean metrin päässä matosta. Muuten se tarjoaisi usein matolle menoa etenkin jos treenaamisen vahvistetiheys yhtään laskee. Nyt vaan täytyy pitää kiinni tästä treenirutiinista – joko koiran kanssa treenataan, tai se on matolla. Näin koiralla on koko ajan selkeä tehtävä, vaikka se olisikin vain rauhoittuminen matolla, eikä toivottavasti erilaisille ongelmakäytöksille kuten ohjaajan komentamiselle ole tilaa.

Ilmaisutreenit 14.12.2014

Ensimmäisiä laukauksia ja ensimmäinen kylmän riistan nouto 23.8.2014

Tänään käytiin aamusta ampumaradan lähellä totuttamassa Ässää laukauksiin. Ampumaradalla oli käynnissä hirvimerkin ja karhumerkin ammunnat, joten kiväärinlaukauksia kuului 4 sarjoissa jonka jälkeen oli aina pieni tauko.

Jäimme hiekkatielle n. 300 metrin päähän ampumaradasta. Mukana oli nameja, dummy, lelu ja Ässän aamuruoka. Kun laukauksia alkoi kuulumaan, suurimman osan ajasta heitin Ässälle nameja etsittäväksi maasta, tein pilliluoksetuloa ja pillimerkistä istumista, jonka jälkeen vapautin sen heitetyille nameille. Muutama nouto myös tehtiin ihan aluksi.

Aivan ensimmäisiin pariin laukaukseen Ässä reagoi katselemalla hieman ympärilleen, mutta se siirtyi välittömästi namien etsimiseen maahan kun heitin niitä sen eteen. Tämän jälkeen se ei reagoinut lainkaan laukauksiin, edes korvanlehti ei värähtänyt kun se kuuli lisää laukauksia. Se pystyi koko ajan syömään nameja ja työskentelenään minun kanssa. Treenin aikaba edettiin noin puolen tunnin aikana ampumaradalle n. 30 metrin päähän ampumapaikasta. Tänä aikana laukauksia kuului yli 20 tai jopa 30.

Kun päästiin ampumaradalle n. 30 metrin päähän ampumapaikasta, laitoin Ässän istumaan ja asetin sen aamuruuan sen eteen. Odotin, että uusi 4 laukauksen sarja alkaa, ja ensimmäisen laukauksen jälkeen vapautin sen ruokakipolle. Eli viimeisten kolmen laukauksen aikana se söi ruokansa. Laukaukset eivät vaikuttaneet mitenkään sen kehon asentoon, syömätahtiin, korvien asentoon tai muuhunkaan. Lopuksi se pääsi ampumaradalla olevien ihmisten rapsutettavaksi ja lähdettiin tyytyväisinä kotiin. Onnistunut reissu siis.

Iltapäivällä annettiin sen tutustua ensimmäistä kertaa riistalintuun, puoliksi jäinen tavi oli kyseessä. Annoin sen ensin nuuskia lintua minun kädestä ja hyvin nopeasti se pyrki tarttumaan lintuun. Kehuin sitä sen nuuskiessa lintua, ja annoin ehdollisen vahvisteen ja palkan kun se tarttui. Tämän jälkeen lähdin liikkumaan takaperin ja vein lintua pois sen nenän edestä. Kun se kurottui ja tarttui siihen, annoin naksusanan ja palkkasin.

Seuraavaksi jatkoin samaa takaperin liikkumista, ja kun se tarttui lintuun, pääsin irti, annoin sen kantaa lintua muutaman askelen jonka jälkeen laitoin käden sen eteen ja annoin sen tuoda linnun siihen. Koiran kuonon koskettaessa kämmentä, annoin naksusanan ja namin. Näitä toistoja tehtiin n. 10 hyvällä onnistumisprosentilla.

Viimeiseksi laiton Ässän istumaan, laskin linnun sen eteen n. 1-2 metrin päähän ja menin seisomaan saman linjan jatkoksi koiraa vastapäätä. Vapautin koiran linnulle, ja sen nostaessa linnun ja katsoessa minuun, kehuin ja odotin, että koira tulee linnun kanssa minulle saakka. Tässä muutama toisto onnistui, mutta sen jälkeen koira vei linnun kauemmaksi. Yritin ensin juosta toiseen suuntaan, se ei kuitenkaan lähtenyt perään. Seuraavaksin kävin istumaan, mutta siltikään se ei lähtenyt tuomaan lintua minulle.

Sen jälkeen lähdin rauhallisesti kävelemään koiraa kohti, ja sen tarttuessa lintuun kun olin noin parin metrin päässä, naksautin ja heitin sille nameja. Kun se söi namit, siirryin lähemmäksi, naksautin taas sen tarttuessa lintuun ja heitin taas nameja. Sitten otin rauhallisesti linnun itselleni, pyysin koiran viereen istumaan, vein linnun n. parin metrin päähän, vapautin koiran linnulle ja se meni kuin menikin linnulle, tarttui siihen, kääntyi takaisin ja toi sen minulle käteen saakka! Kannatti siis olla rauhallinen, ja varmistaa ettei koiralle tule missään vaiheessa tunne, että sen kannattaa juosta linnun kanssa karkuun. Tajusin myös päättää treenin tähän onnistumiseen, hyvä minä! Koko treeni kesti 10-15 minuuttia mikä oli ihan sopiva. Jatkossakin täytyy muistaa pitää lintutreenit lyhyinä ja rauhallisina ainakin nyt alkuun.

Tottistreenit 19.8.2014

Ennen varsinaista tottistreeniä hengailtiin parkkiksella ja odotettiin vuoroamme, ja saatiinkin vähän häiriötä kun parkkiksella olevassa autossa koira haukkui melko aggressiivisesti. Ässää hieman jännitti ja se haukkui takaisin kiihtyneenä. Katkaistakseni tilanteen tehtiin alkuun kämmenkosketusta, ja kun koiralla alkoi vähän kierrokset laskemaan, tehtiin seuraamista kontaktissa korkealla vahvistetiheydellä. Ässä rauhoittui melko hyvin, ja pystyi syömään koko ajan.

Kokonaan Ässä ei kuitenkaan rauhoittunut, vaan kun päästiin kauppaan sisälle ja Ässä huomasi maassa olevan valtavan koirapehmolelun, oli lopputuloksena kunnon huutohaukku. Päästiin kuitenkin nopeasti tarpeeksi lähelle pehmolelua, että Ässä pääsi nuuskimaan sitä ja toteamaan ettei siitä, ole uhkaa – jännitys piti tietenkin purkaa retuuttamalla lelua hieman.

Varsinaisessa treenissä tehtiin lisää seuraa-vihjeen liittämistä seuraamiseen, istumista ilman erillistä vihjettä ohjaajan pysähtyessä, rauhoittumista ohjaajan istuessa ja odotellessa sekä paikallamakuuta. Tilassa olevat muut koirat hieman reagoivat ja haukkuivat, Ässä pystyi silti treenaamaan hyvällä teholla eikö lähtenyt haukkumiseen mukaan, sekä myös rentoutumaan yllättävänkin hyvin. Jossain vaiheessa huomasin sen nostelevan melko paljon nenäänsä treenitilan toista päätä kohti, ja pian huomasinkin yhdellä koirista olevan juoksusuojan. Ässä on jo hieman näyttänyt oireita ”miehistymisestä” kotioloissa, nyt näköjään alkaa heräämään kiinnostus jollain asteella juoksuisia narttujakin kohtaan… Saas nähdä minkälainen hormonihirmu siitä vielä kehittyy.

Treeneissä olikin tällä kertaa kaikenlaista tapahtumaa, ja uskon, että kaikki nämä selittävät Ässän käytöstä lähtiessämme. Laitoin sen lähes suoraan ulos tultuamme autoon ja omaan häkkiin, eikö mielestäni pihassa ollut muita. Kun lähdin ajamaan, alkoi Ässä yllättäen murisemaan ja haukkumaan, ja sitä kesti muutaman minuutin, kunnes se rauhoittui. Lieneekö treenien stressi purkaantunut sitä kautta. On varmaankin hyvä ajatus jatkossa ottaa rauhallinen haistelulenkki heti treenin jälkeen, jotta koira pääsisi liikkumalla ja haistelemalla ”nollaamaan” treenistä mahdollisesti aiheutuneen stressin.

Ilmaisutreenit 17.8.2014

Olimme jälleen Visiolla ilmaisutreeneissä. Ensin katsottiin missä vaiheessa rullan nosto on. Kosketuskeppi oli n. 3-5 metrin päässä, ja Ässältä sujui hyvin ketju kosketuskepin kuonokosketus -> rulla suuhun -> luoksetulo -> kämmenen kuonokosketus -> palkka. Tehtiin useampi toisto tällä asetelmalla, ja aloin Sarin ohjeesta liikkumaan sen jälkeen kun koira on lähtenyt kosketuskepille koska todellisessa hakutilanteessakin ohjaaja on eri paikassa koiran tuodessa rullaa kuin mistä se lähetettiin.

Testattiin myös missä vaiheessa näyttö-käytös on (vihje ”näytä” -> koira menee kosketusalustalle makaamaan -> saa palkan kosketusalustalle). Tämä käytös oli keväällä ja alkukesästä todella hyvä, se sujui innokkaasti ja vauhdikkaasti myös häiriöisemmissäkin paikoissa. Kesäkuun jälkeen sen treenaaminen oli kuitenkin tauolla, nyt kun testattiin ei käytös ollut enää yhtä vauhdikas. Ollaan myös treenattu kosketusalustalla seisomista takajalkojen liikkuessa valmistavana treeninä sivulletuloon. Tämä oli selvästi hyvin muistissa Ässällä, se tarjosi sinnikkäästi kosketusalustalla seisomista maahanmenon sijaan. Saatiin kuiten muutamia toistoja maahanmenoa palkittua, mutta silti käytös ei lisääntynyt. Arveltiin, että syy saattoi olla myös fyysinen – Ässä riehui eilen tuntikaupalla useamman koiran kanssa, ja on ollut ehkä aavistuksen rauhallisempi kuin normaalisti.

Saatiin seuraavat aiheet treenattavaksi jatkossa:

1) Näyttö-käytöksen kertaaminen sujuvaksi ja vauhdikkaaksi
2) Vihjeen lisääminen rullan nosto-käytöksen alkuun (esim. haku, piilo tai ukko – pitää päättää mikä on sopiva vihje), ja koiran lähtö sivulta kosketuskepille lähetettäessä
3) Lähetys rullan nostoon eri kohdasta kuin rullan vastaanotto (eli ohjaaja liikkuu)
4) Sivulletulo-käytös sujuvaksi ja vihjeen liittäminen siihen
5) Rullan nosto- ja näyttö-käytösketjujen liittäminen yhteen
6) Valmiin ketjun yleistäminen eri paikkoihin ja häiriöihin

Ilmaisutreenit 9.6.2014

Hakutreeneissä harjoiteltiin taas näyttöä (rullailmaisu-käytösketjun viimeinen osa). Paikkana oli kangasmetsä/hiekkakuopan reuna ja lähistöllä kuului armeijan sotaharjoituksesta ääniä, melko hiljaista pauketta siis. Ukkonenkin vähän jyrisi meidän vuoron aikana, mutta Ässä ei ollut moksiskaan äänistä.

Etäisyyttä maalimiehille oli n. 5-10 metriä, ja maalimiehiä oli kolme. Toistoja tehtiin yhteensä 8. Alustana ensimmäisellä maalimiehellä oli hiekka, toisella metsänpohjaa jossa jonkun verran käpyjä ja kolmannella enemmän aluskasvillisuutta. Varsinkin käpyjen päällä Ässä meni melko hitaasti makaamaan alustalle, mutta meni kuitenkin. Se myös osaa jo odottaa muutaman sekunnin istualtaan, ja lähtee vasta ”näytä” vihjeestä. Se ei myöskään jäänyt jumittamaan alustan päälle kuten viimeksi, vaan purkin tyhjättyään lähti minun mukaan ja päästiin tekemään uusi toisto melko nopeasti ja sujuvasti. Jatkossa vaihdellaan paikkoja, jotta maahanmeno sujuu mahdollisimman monenlaisessa maaperässä/kasvillisuudessa, ja myös muistetaan vaihdella aikaa jonka sen pitää maata alustalla ennen kuin se saa palkan.

Ollaan viimeinkin saatu askarreltua itse tehty norskirulla Ässälle, ja olen muutaman toiston jo treenannut rullan nostoa ja noutoa irtonaisena. Noudossa on Ässällä jo jonkinlainen pohjataso, joten tämän vaiheen pitäisi olla helppo. Ollaan myös erikseen tehty kämmenkosketusta niin, että Ässä istuu minun edessä ja koskettaa ylöspäin kämmeneeni. Seuraavaksi kiinnitetään rulla pantaan, ja aletaan treenaamaan sen nostoa ja tuomista käteen, liitetään rullan nostoon vihje ja lisätään kosketuskeppi edeltämään vihjettä rullan nostoon.

Täytyy teipata pian Ässälle puhelinluettelosta kosketusalusta, jonka avulla saadaan kuntoon edestä istuvaltaan siirtyminen sivulle istumaan, josta se sitten lähetetään näytölle. Tästä toki paljon hyötyä tottiksessakin, tulee se sivulle-vihje treenattua samalla. Tämä edestä istumisesta sivulle siirtyminenon se käytös joka linkittää nämä kaksi käytösketjua eli rullan noudon ja näytön yhteen.

Tottelevaisuustreenit 6.5.2014

Kävimme eilen Ässän ensimmäisissä tottelevaisuustreeneissä Visiolla. Treeneissä oli meidän lisäksi 2 aikuista koiraa. Treenasimme katsekontaktia paikallaan ja liikkeessä, kämmenkosketusta ja muiden koirien rauhallista katselua. Sen lisäksi leikittiin ja tavattiin monta uutta ihmistä. Ässä pääsi myös tutustumaan kahteen aikuiseen koiraan.

Treeni oli luonnollisesti hyvin kevyt, paljon leikkiä, rapsuttelua ja ympäristön ihmettelyä, jonka seassa oli muutamia, lyhyitä jaksoja varsinaista treeniä. Mutta olin tyytyväinen siihen, että Ässä pystyi heti leikkimään reippaasti vaikka paikka oli vieras ja siellä oli vieraita koiria, ja se myös pystyi tarjoamaan käytöksiä. Kämmenkosketuskin sujui hienosti. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan tottelevaisuutta!