Hakutreenit 3.10.2016

Treenattiin kallioisessa mäntymetsässä, jossa keskilinja kulki korkeimmalla kohdalla. Ässän vuoro oli iltahämärän kääntyessä pimeydeksi. Maalimiehet olivat samat, eli kummallakin puolella 1 maalimies jotka etenivät alueen suuntaisesti. Näin minimoitiin piiloihin johtavat tuoreet jäljet.

1. maalimies

Etukulma oli syvällä etuviistossa, etäisyys yli 50 metriä. Ässä näki maalimiehen lähtevän piilolle. Lähetin sen piiloon ja se lähti vauhdilla, mutta palasi sitten takaisin. Lähetin uudelleen jolloin Ässä oli mennyt maalimiehelle asti ja nostanut rullan – se ei kuitenkaan tullut rulla suussa keskilinjalle joten en tiennyt tätä. Menin reilusti lähemmäksi lähettämään, jolloin ilmaisu sujui hyvin. Maalimiehellä ei ollut kosketuskeppiä. 

2. maalimies

Maalimies oli n 50 metrin päässä, ilman kosketuskeppiä. Suoralla linjalla keskilinjalta piilolle maasto ensin laskee ja sitten nousee, maalimies oli pienen kallionyppylän päällä. Ässä, kuten moni muukin koira, kaartoi ensin vasemmalle todennäköisesti maastonmuodoista johtuen. Toisella lähetyksellä se irtosi suoraan ja teki löydön. Maaalimiehellä se oli hieman etsinyt keppiä, sen jälkeen kuitenkin nostanut rullan. Sitten se jäi hetkeksi katsomaan minua keskilinjan suuntaan ennen kuin lähti tuomaan rullaa. Loppu ilmaisusta meni hyvin.

3. maalimies

Maalimies on ehkä 30-40 metrin päässä keskilinjalta. Ässällä oli pientä ihmettelyä rullan nostossa, muuten hyvä suoritus. Maalimiehellä oli kosketuskeppi. 

4. maalimies

Ei kosketuskeppiä maalimiehellä. Mm noin. 40-50 metrin päässä. Koira menee maalimiehelle, ei aloita ilmaisua. Lähetän sen uudelleen, josta seuraa mallikelpoinen ilmaisu. 

5. maalimies 

Maalimies noin 30-40 metrissä. Ei apuja, nostaa rullan hyvin, mutta jää haistelemaan jotain hetkeksi. Lähtee kuitenkin itse tuomaan rullaa ja loppu sujuu hyvin.

6. maalimies

On jänis mutta Ässä ei huomaa sitä kunnolla. Saatiin kuitenkin hyvä ilmaisu loppuun.

Pienet häröilyt ilmaisussa todennäköisesti johtuvat joko pimeydestä (ensimmäinen kerta tänä syksynä kun Ässä treenaa pimeässä eikä tätä ennen ole kauheasti vielä tehty kunnollisia pistoja ja etsintää pimeässä) tai kosketuskepin häivyttämisestä. Luulen, että Ässä alkaa olemaan kypsä siihen, että kosketuskeppi jätetään suurimmaksi osaksi pois. Toisin sanoen, ajoittaisesta kosketuskepistä on ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä – varsinkin kun illat alkavat olla pimeitä jo treenien alkaessa eli keppiä on vaikea nähdä. 

Kosketuskeppiä voisi jatkossa käyttää tukena täysin uusissa tilanteissa – vaikkapa jäljen päässä olevalla maalimiehelle kun siihen saakka jossain vaiheessa päästään, tai mahdollisesti rakennusetsinnässä tai muissa eksoottisemmissa paikoissa. 

Nyt kun ollaan tehty useampi kerta putkeen 4-6 maalimiehen treenejä, voitaisiin huomenna ottaa 2-3 maalimiestä mutta kaikki 50 metrin syvyydessä. Nyt on onneksi apuna myös radiopuhelimet, niin saadaan ainakin toiselta maalimiehistä tieto kun koira on käynyt nostamassa rullan. 

Alla kuva 2.10. pidetystä HEPeKon hakukokeesta, jossa olin apulaisratamestarina ja Ässä oli mukana virallisena nollakoirana eli kulki meidän matkassa kun tallasimme radan ennen ensimmäistä kokelasta 🙂 

Kosketuskepin häivyttämistä rullailmaisusta: rauniot ja haku

Kosketuskepin häivyttämistä on harjoiteltu syyskuun alkupuolella lomalla ollessamme yksittäisillä, tutuilla maalimiehillä. Alkuun treenattiin ilman etsintää vaihdellen vilahtavaa kosketuskeppiä ja ilman kosketuskeppiä. 

Tämän jälkeen tehtiin tutulla maalimiehellä eli puolisolla yksittäisiä etsintöjä tutuissa ympyröissä, ilman kosketuskeppiä. Toistoja tuli noin 7-8. Treenin sujuttua hyvin alettiin jättämään kosketuskeppiä pois ensin rauniotreenissä 2 viikkoa sitten ja sen jälkeen hakutreenissä viikko sitten.
 

Rauniotreenit 12.9.2016

Maalimies 1

Maalimiehellä oli kosketuskeppi ja hän oli alaspäin viettävässä putkessa. Ässä näki maalimiehen mutta ei mennyt koskemaan keppiä – luulen että alas viettävä putki oli hankala. Tätä täytyy treenata erikseen lisää. Muuten ilmaisu sujui hyvin sen jälkeen kun annoin sille vihjeen ”ukko”.

Maalimies 2

Toinen maalimies makasi maassa kallellaan olevassa metallikaapistossa, ovi auki. Maalimiehellä ei ollut kosketuskeppiä. Ilmaisu sujui hyvin, Ässä ei jäänyt etsimään keppiä vaan nosti rullan heti paikallistettuaan maalimiehen.

Maalimies 3

Maalimies oli avoimessa piilossa ison putken sisällä kiviröykkiössä, ei kosketuskeppiä. Ilmaisu sujui hyvin.

Maalimies 4

Avoimessa piilossa ruohikkoalueella, ja maalimiehellä kosketuskeppi. Ilmaisu oli sujunut hyvin, Ässä oli koskettanut keppiä ja muutenkin suoritti osa-alueet täydellisesti.

 

Hakutreenit 19.9.2016

Hakutreeneissä jatkettiin kosketuskepin häivyttämistä etsinnän yhteydessä. Maalimiehiä oli 5 kpl. Rata oli hieman tavallista kapeampi, etäisyydet piiloille olivat 30-40 metriä. Maalimiehillä oli ohje laskea 5-20:een koiran tultua näytölle ja ennen kuin ottaa purkin esille.

Maalimies 1 (kosketuskeppi, ei muita apuja)

Maalimies oli väärässä paikassa tallatun alueen ulkopuolella. Lähetin Ässän useaan otteeseen etukulmaan, ja Ässä pysähtyi joka kerta tallatun alueen rajalle ja jäi haistelemaan jälkiä siinä alueella. Viimein maalimies paikallistettiin, lähetin Ässän polkua pitkin alueen rajalta ulkopuolelle maalimiestä kohti. Maalimiehellä oli kosketuskeppi, ilmaisu sujui hyvin.

Maalimies 2 (ei mitään apuja)

Ensimmäisellä lähetyksellä Ässä lähti hieman vinoon aluetta eteenpäin, toisella lähetyksellä hiukan lähempää meni suoraan ja irtosi maalimiehelle saakka. Ilmaisu sujui hyvin. Maalimies otti purkin esille heti koiran tultua, vaikka pitäisi olla täysin passiivinen kunnes on laskenut päässään 5-20 asti. Tästä täytyy siis muistuttaa maalimiehiä.

Maalimies 3 (kosketuskeppi, ei muita apuja)

Ensimmäisellä lähetyksellä koira tyssäsi tiheämpään metsikköön 15-20 metrin päässä keskilinjasta ja tuli takaisin. Siirryin hieman edemmäksi lähettämään, koska siitä meni polku lähelle piiloa. Siitä koira irtosi hyvin (vaikkakaan ei malttanut odottaa lähetyslupaa) ja ilmaisu sujui hyvin.

Maalimies 4 (ei kosketuskeppiä, haamu)

Menimme hieman edemmäksi metsään jotta saatiin hyvä näkyvyys maalimiehestä. Maalimies seisoi, heilutti käsiään ja huikkasi Ässälle, jonka jälkeen meni maahan. Palasin keskilinjalle lähettämään. Ässä irtosi hyvin, ja ilmaisu sujui ripeästi.

Maalimies 5 (lähellä keskilinjaa, ei kosketuskeppiä)

Maalimies olikin suunnitellusti vain n. 20 metrin päässä keskilinjasta – tämä siksi että saataisiin onnistunut suoritus loppuun. Ässä oli juoksemassa polkua pitkin takakulmaa kohti, kun sai hienosti ilmasta vainun – maalimies näki tämän. Ässä kaarsi maalimiehen luokse, nosti rullan vauhdista maalimiehen kohdalla ja hoiti ilmaisun loppuun täydellisesti. Tähän oli hyvä päättää, ja oli tärkeää saada sille kokemus siitä että pitämällä nenän ylhäällä se löytää nopeasti!

 

Seuraavassa hakutreenissä olisi taas hyvä ottaa hajuhakua varsinkin pidempien pistojen yhteydessä, Ässällä oli taas nenä enemmän maassa kuin aiemmissa treeneissä eikä irtoaminen ollut ihan parhaimmillaan. Kosketuskepin häivyttäminen etenee hyvin!

Kuvassa odotellaan paikkamakuussa hakuvuoroa, ja edellinen ohjaaja on juuri pillittänyt omalle koiralleen – pillitys liittyy Ässälle vahvasti metsästystilanteeseen ja reaktio on sen mukainen terävyydessään… 

 

 

 

Sari Kärnän hakukoulutus 13.-14.8.2016

Edellisessä kirjoituksessa avasin muistiinpanojani Sarin luennolta, tässä yhteenvetoa Ässän treenistä lauantailta ja sunnuntailta. Ennakkotietoina olin laittanut meidän haasteiksi maavainuisuuden ja irtoamisen hakumetsässä. Lisäksi, aihe josta juteltiin ennen meidän treenivuoroa oli Ässän rullailmaisun vieminen eteenpäin. Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa kertonutkin, Ässä on alkanut välillä oikomaan eli jättää välillä koskematta kosketuskeppiin ennen rullan nostoa. 

Olen jo itsekin ollut kallistumassa kepin pois jättämisen puoleen, ja juteltuani Sarin kanssa, sain vahvistusta ajatukselle. Kosketuskeppi on melko voimakas apu, ja mitä pidempään se on kuviossa mukana, sen vaikeampi se on häivyttää pois. Kosketuskepin virka on ollut kaukoilmaisun estäminen, mutta saman asian ajanevat satunnaiset suorat palkat. Kosketuskepin häivyttämistä kokeiltiin erikseen eli ilman etsintää sekä lauantaina, että sunnuntaina. Sari suositteli, että teen häivytystä kotonakin erikseen. Ajatuksena on tehdä peräjälkeen muutamia toistoja, joissa osassa on keppi näkyvillä, osassa se piilotetaan koiran nähtyä sen ja osassa keppiä ei ole lainkaan esillä. Näissä treeneissä maalimies on koko ajan sama, eikä ole oikeasti piilossa. Treenien myötä lisätään kertoja kun keppi on piilossa ja vähennetään kun keppi on esillä tai vilahtaa. 

Tämän pohjatyön jälkeen voi hakutreeneissä helpot (vastatuulessa, lähellä, tuttu jne.) maalimiehet alkaa joko vilauttamaan ja pitämään piilossa kosketuskeppiä, kun taas vaikeammilla voi vielä hetken aikaa olla kosketuskeppi. Pikkuhiljaa kuitenkin hakutreenissäkin vähennetään kosketuskepin käyttöä kunnes se jää kokonaan pois – samaan aikaan voisi ottaa satunnaiset suorat palkat käyttöön jotta ennaltaehkäistään kaukoilmaisua. 

Häivyttämistä on nyt treenattu jonkun verran sisällä ja ulkonakin kotiväellä sekä kerran rauniotreeneissä. Vielä täytyy tehdä lisää pohjatyötä ennen kuin kepit voi häivyttää pois hakumetsästä. Toki pitää olla myös tarkkana ettei tee liian helppoja harjoituksia Ässälle, muuten sen mielenkiinto saattaa lopahtaa. 

Lauantain treenissä tehtiin etsintään liittyen hajuhakua, jota on jo tehty aiemminkin treeneissä. Ässän saatua hajun se kyllä irtoaa hyvin maalimiehelle saakka, mutta ilman apua tuulesta ja ilman hajuhakua, sen pisto tyssää helposti 30 metriin. Sunnuntaina kokeiltiin muita apuja, eli ääntä ja näköapua. Näköavuista Ässä todellakin irtosi hyvin, ääniavut eivät antaneet sille tarpeeksi varmuutta irrotakseen kunnolla. 

Todennäköisesti isoin haaste Ässälle on itsevarmuus ja luotto siihen, että maalimies löytyy minun osoittamasta suunnasta. Jotta se alkaa luottamaan siihen, että suoraan ja kauas juokseminen kannattaa, se tarvitsee lisää onnistumisia. Luulen, että kevään onnistuneen hajuhakutreenin jälkeen nostin kesän treeneissä kriteeriä liian nopeasti, eli yritin lähettää koiran keskilinjalta ilman hajuhakua tai muutakaan apua. Tämä johti turhan usein uudelleenlähetyksiin ja saattoi olla taustalla myös ilmaisun heikentymisessä. 

Luennon ja koulutuksen myötä päällimmäisenä on siis ajatus, että Ässä tarvitsee vielä lisää apuja ja lisää motivoivaa treeniä, ennen kuin siltä voi vaatia 50 metrin pistoja vaikkapa seisovassa ilmassa. Syksyn treeneissä voisi suunnitella tarkemmin pistot – jos maalimies on vastatuulessa ja /tai polun päässä, voi olla että mitään apua ei tarvita. Jos taas maalimies on myötätuulessa, tai maasto on vaikeampaa, käytetään joko hajuhakua tai jotain muuta apua hyväksi. Yllätyksellisyyttä ja palkitsevuutta yritetään lisätä satunnaisilla suorilla palkoilla. 

Sen lisäksi, sosiaalista palkkaa maalimiehen luona voisi lisätä. Pistoja ja maalimiehiä voisi olla enemmän per treeni; kun olosuhteet on luotu sellaisiksi, että koira todennäköisesti onnistuu kerralla eli jokainen lähetys johtaa löytöön, pitäisi oppimistakin tapahtua!

Viikonlopun aikana ei tullut otettua kuvia, mutta alla muutama kuva kosketuskepin häivyttämisestä maanantain rauniotreenin yhteydessä – Ässällä on ollut pieni haava tassussa, joten jätettiin suosiolla vaikeilla alustoilla liikkumiset väliin. Kiitos treenikaverille kuvista! 

Hakutreenit 4.7.2016

Treenasimme ensimmäistä kertaa kaistaleita. Tämä tarkoittaa sitä, että koko hakualuetta ei ole tallattu, vaan kummallekkin puolelle on tallattu noin 10 metriä leveitä ja 50 metriä syviä kaistaleita. Kaistaleiden välissä on kymmenien metrien verran tallaamatonta aluetta. Me tallasimme 2 kaisteletta kummallekkin puolelle. Ajatus tässä on ohjata koiraa etenemään suoraan. Pohjataitona koiralla olisi hyvä olla ymmärrys siitä, että maalimies on tallatulla alueella – sen mennessä ulos tästä kapeasta tallatusta kaistaleesta, sen pitäisi ymmärtää palata takaisin tallauksen puolelle. Koiran pysyessä tallatulla alueella ja edetessä tarpeeksi pitkälle, se tulee löytämään maalimiehen – näin se toivottavasti oppii etenemään suoraan lähetettyyn suuntaan.

Ässällä oli jokaisen neljän kaisteleen päässä maalimies, mutta kaikki eivät olleet piiloissa yhtäaikaa. Maalimiehet laskivat 10, 15, 20,ja 25:een koiran tultua näytölle. Matkalla radalle se veti voimakkaasti jotain hajua päin. Sitten lähetettyäni sen ensimmäiselle kaistaleelle, se jäi haistelemaan puoliväliin jotakin hajua. Se loppujen lopuksi eteni maalimiehelle saakka mutta ei aloittanut ilmaisua, vaan jatkoi hajujen tutkimista. Menin lähemmäksi, annoin sille vihjeen ”ukko” jonka jälkeen se viimein teki homman loppuun. Jälkeenpäin ilmeni että juuri niillä paikkeilla oli ennen treenejä käynyt juoksuinen narttukoira… Ei ihan ole siis Ässän ilmaisu ja halu etsiä niin vahva, että ajaisivat yli juoksuisen nartun hajuista. Hyvä tietää!

Toiselle maalimiehelle lähettäessä se keskittyi jo paremmin, mutta tämä maalimies oli erittäin syvällä, syvemmällä kuin 50 metriä. Se oli myös myötätuulen puolella, joten hajuapujakaan ei saatu. Menin loppujen lopuksi parikymmentä metriä lähemmäksi maalimiestä, jotta se irtosi tarpeeksi. Ilmaisu sujui hyvin.

Kolmas kaistale ja maalimies oli vastatuuleen, Ässä sai todennäköisesti jo keskilinjalle hajun maalimiehestä eli irtosi vauhdilla suoraan. Ilmaisu sujui taas hyvin. Täytyy myös lisätä, että kun jossain vaiheessa Ässä pudotti rullaa jo minun lähellä mutta ennen kämmenkosketusta, tai että sillä oli huono kämmenkosketus, niin nyt se tuo rullan hyvin kämmeneen saakka. Rullan säädöillä on kyllä iso vaikutus tähän, viimein saatiin sekä rulla niin ylös maasta että se ei ole aina auki ja sopivan tiukalle, että se saa sen nostettu mutta se ei pysty sitä helposti juostessa pudottamaan suusta. Se myös tuo rullaa jo hyviä matkoja minulle saakka, kun jossain vaiheessa minun piti olla näkyvissä jotta se toi rullan minulle.

Neljäs maalimies oli taas myötätuulen puolella, mutta sinnekkin se irtosi hyvin – josko se viimein hahmotti kaistaleenkin kun ei ollut hajuapuja eikä häiriöhajuja. Maalimiehellä se oli nostanut rullan maalimiehen olkapään kohdalla ja vasta sitten koskettanut kosketuskeppiin. Maalimies oli hyväksynyt tämän ilmaisun, eikä se toki valtava virhe ole. Loppuosa ilmaisusta sujui hyvin.

Se kuitenkin herättää taas pohdinnan siitä, että milloin on oikea aika ottaa kosketuskepit pois. Täytyy olla nyt tarkkana siitä, että jatkaako Ässä tätä rullan nostoa ennen kepin koskettamista, vai menikö se nyt vain tämän kerran asioiden edelle. Ehkäpä pistoja ja hakua pitäisi pystyä vielä jonkin verran vaikeuttamaan ennen kuin on aika ottaa kosketuskeppiapu pois. Jos rullakoirilla on taipumusta nostaa rulla liian aikaisin kun ne ovat vaikeissa tilanteissa tai kun niillä on enemmän painetta, ehkä kannattaa harjoitella niitä hakutilanteita ensin kosketuskepin kanssa. Näin siksi, että koiralla olisi alkuun paremmat mahdollisuudet onnistua ilmaisussa sellaisissakin olosuhteissa tai sellaisessa mielentilassa. Esimerkiksi pitäisi varmaan olla siinä vaiheessa treeniä, että sille tehdään jo tyhjiä tai jo vähän pidempiä ratoja, tai että olosuhteet ovat rankemmat muuten (vaikkapa hakua suolla, lumihangessa tai räntäsateessa tms.) Pitäisi myös jotenkin pystyä imitoimaan koejännitystä ja saada vieraita ihmisiä maalimiehiksi. Eli ehkä maltetaan vielä sen päätöksen kanssa, ja keskitytään nyt siihen, että Ässä oppii kunnolla irtoamaan ja liikkumaan alueella.

 

Ilmaisutreenit 20.4.2015

Treenattiin ekaa kertaa tämän vuoden puolella raunioilla, ja sen kyllä huomasi – Ässällä oli vaikeuksia keskittyä hommaan. Teimme samankaltaisen treenin kuin viime viikolla, samalla maalimiehellä ja maalimies näkyvillä. 

Maalimies oli tiilikasan päällä ja maalimiehen ja Ässän välissä oli muovinauha ilmassa. Ässä meni maalimiehelle mutta hieman alustaa epäröiden, se ei heti koskenut kosketuskeppiin, eikä oikein pystynyt kantamaan rullaa vaikealla alustalla. Treenin aikana epäonnistumisia tuli aivan liikaa, enkä tajunnut reilusti helpottaa tilannetta. Koiralla tuntui motivaatio laskevan treenin edetessä. 

Saimme kuitenkin kolme toistoa tehtyä näkyvillä olevalla maalimiehellä kun siirryin reilusti lähemmäksi ja hiukan vaihdettiin paikkaa, että alusta oli helpompi. Viimeisellä eli neljännellä toistolla maalimies meni piiloon ja Ässä sai etsiä sen. Silloin sen kosketti melkein heti keppiin ja aloitti ketjun oikein, mutta jäin liian kauaksi koirasta joten še ei heti tuonut rullaa minulle saakka vaan aloitti ketjun kerran uudelleen. 

Tästä treenistä voisi sanoa vaikka mitä, mutta tyydyn toteamaan, että sain paljon informaatiota siitä missä vaiheessa koiran osaaminen on. Alkajaisiksi pitää irrottaa rullan nosto ketjusta ja treenata sitä erikseen. Rullan kantamista erilaisilla alustoilla pitää myös treenata. Ja etenkin raunioilla, treeni pitää suunnitella niin, että pysyn vielä erittäin lähellä koiraa. 

Ilmaisutreeniä 3.4.2015

Olemme pääsiäisen vietossa Pohjanmaalla, ja päätin tehdä aamuruualla lyhyen ilmaisutreenin. Ässän ilmaisussa käytetty kosketuskeppi on vaihtunut puulusikoihin. Aiemmin käytössä on ollut Manners Minderin kosketuskeppi, johon kuuluu teleskooppivarsi ja jalusta, ja joka maksaa maltaita. En sitten viitsinyt ostaa niitä enempää etsintätreeniä silmällä pitäen, vaan vaihdoin kosketuskepin halvempaan versioon. Hieman on vielä esiintynyt hampailla hapuilua uudella kosketuskepillä eli puulusikalla, katsotaan lakkaako se käytöksen vahvistuttua vai pitääkö vielä vaihtaa johonkin muoviseen pieneen kauhaan tms.

Tehtiin aluksi lähietäisyydeltä treeniä, maalimies muutaman metrin päässä ja palkkana nappulaa taskusta. Ympäristö on Ässälle vaikea, koska se saa olla täällä maalla täysin vapaana ja hajuja ja häiriöitä on runsaasti. Pientä hapuilua oli ketjun aloittamisen kanssa, se haisteli ja hääräsi, mutta sitten kun se aloitti ilmaisuketjun, suoritti se lähes joka kerta sen puhtaasti loppuun saakka. Päätin laittaa maalimiehet piiloihin, aamuruoka oli jaettu neljään purkkiin ja ajattelin, että laadukkaampi ja suurempi palkka lisää sen motivaatiota käynnistää ilmaisuketju.

Kaksi maalimiestä meni Ässälle kaksi kertaa piiloon kumpikin, eli saatiin neljä toistoa. Ensimmäisellä ja toisellakin toistolla minun piti tulla melko lähelle maalimiestä, ja antaa vihje jotta se aloitti ilmaisuketjun. Suoritus parani kuitenkin loppua kohti, eli palkan laatu ja koko vaikuttivat kyllä. Teen huomenna saman treenin uudelleen samalla palkalla, toivottavasti ilmaisutkin käynnistyvät silloin nopeammin.

Ilmaisutreeni 1.3.2015

Ilmaisutreenit 14.12.2014

Hakutreenit 29.9.2014

Hakutreenin alkuun tehtiin ensin parkkipaikalla kosketuskeppiin koskemista, jonka jälkeen tehtiin useampi toisto rullailmaisun koko käytösketjua ilman maalimiestä. Näyttö on Ässällä jo melko vahva, isoimpana haasteena on ollut uusissa paikoissa kosketuskeppiin kuonolla koskettaminen. Kun tehtiin alle pelkkää kosketuskeppiin koskemisen vahvistamista ilman, että rulla oli kaulassa, pääsi Ässä juonesta kiinni myös kun rulla oli kaulassa, ja se pääsi suorittamaan koko käytösketjun loppuun saakka.

Tämän jälkeen siirryttiin hakualueelle, ja tehtiin kolme hajunostoa eli maalimiehet olivat tuulen päällä pimeässä metsässä, ja Ässä kulki hihnassa kunnes vaikutti siltä, että sillä on haju maalimiehestä. Siinä vaiheessa päästin hihnasta irti ja Ässä sai mennä hajun perään. Ilmaisua tässä treenissä ei odotettu vielä, vaan maalimiehet palkkasivat koiran heti sen tultua maalimiehen luokse.

Vaikka muutaman kerran hihnasta päästäessä Ässä meni jonkun muun hajun perään kuin maalimiehen, olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että Ässä liikkui sujuvasti ja rohkeasti pimeässä metsässä. Maalimiehetkin löytyivät, ja luoksetulot olivat ripeitä Ässän lähdettyä jonkun muun hajun perään kuin maalimiehen.

Parkkipaikalla tehdyn treenin pohjalta yritettiin tehdä vielä hakualueen lähellä yksi toisto ilmaisua näkyvillä ja lähellä olevan maalimiehen kanssa. Käytös ei kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi vahva, jotta se olisi kestänyt hakualueella olevat häiriöt, eli metsän tuoksut ja treenikaverit sekä isoimpana häiriönä maalimies. Vahvalla avustuksella saatiin yksi ”onnistunut” toisto, mutta käytös ei selvästikään ole vielä tarpeeksi vahva.

Kotona sisätiloissa ilmaisuketju alkaa olemaan jo sujuva, ja onnistumisia ollaan saatu myös ulkona kun ollaan Ässän kanssa kahdestaan. Seuraava askel on maalimiehen lisääminen ensin kotona (pari toistoa on jo tehty, mutta lisää vaaditaan), ja sitten muissa tutuissa paikoissa. Kun näissä paikoissa treeni alkaa sujumaan, voidaan taas kokeilla tilanteessa, jossa on koko treeniporukka paikalla.

Täältä löytyy vielä rullailmaisun koulutussuunnitelma (https://weimari.wordpress.com/2014/05/18/rullailmaisun-koulutussuunnnitelma/) , nyt ollaan siis siinä vaiheessa, että koko rullailmaisun käytösketju on periaatteessa valmis, mutta sitä pitää vielä yleistää eri paikkoihin, lisätä siihen maalimies ja jatkaa yleistämistä kun maalimies on osana ketjua. Kun ketju sujuu eri maalimiehillä ja eri paikoissa, voidaan alkaa poistamaan apuvälineitä, eli kosketuskeppiä ja kosketusalustaa.

Ilmaisutreenit 17.8.2014

Olimme jälleen Visiolla ilmaisutreeneissä. Ensin katsottiin missä vaiheessa rullan nosto on. Kosketuskeppi oli n. 3-5 metrin päässä, ja Ässältä sujui hyvin ketju kosketuskepin kuonokosketus -> rulla suuhun -> luoksetulo -> kämmenen kuonokosketus -> palkka. Tehtiin useampi toisto tällä asetelmalla, ja aloin Sarin ohjeesta liikkumaan sen jälkeen kun koira on lähtenyt kosketuskepille koska todellisessa hakutilanteessakin ohjaaja on eri paikassa koiran tuodessa rullaa kuin mistä se lähetettiin.

Testattiin myös missä vaiheessa näyttö-käytös on (vihje ”näytä” -> koira menee kosketusalustalle makaamaan -> saa palkan kosketusalustalle). Tämä käytös oli keväällä ja alkukesästä todella hyvä, se sujui innokkaasti ja vauhdikkaasti myös häiriöisemmissäkin paikoissa. Kesäkuun jälkeen sen treenaaminen oli kuitenkin tauolla, nyt kun testattiin ei käytös ollut enää yhtä vauhdikas. Ollaan myös treenattu kosketusalustalla seisomista takajalkojen liikkuessa valmistavana treeninä sivulletuloon. Tämä oli selvästi hyvin muistissa Ässällä, se tarjosi sinnikkäästi kosketusalustalla seisomista maahanmenon sijaan. Saatiin kuiten muutamia toistoja maahanmenoa palkittua, mutta silti käytös ei lisääntynyt. Arveltiin, että syy saattoi olla myös fyysinen – Ässä riehui eilen tuntikaupalla useamman koiran kanssa, ja on ollut ehkä aavistuksen rauhallisempi kuin normaalisti.

Saatiin seuraavat aiheet treenattavaksi jatkossa:

1) Näyttö-käytöksen kertaaminen sujuvaksi ja vauhdikkaaksi
2) Vihjeen lisääminen rullan nosto-käytöksen alkuun (esim. haku, piilo tai ukko – pitää päättää mikä on sopiva vihje), ja koiran lähtö sivulta kosketuskepille lähetettäessä
3) Lähetys rullan nostoon eri kohdasta kuin rullan vastaanotto (eli ohjaaja liikkuu)
4) Sivulletulo-käytös sujuvaksi ja vihjeen liittäminen siihen
5) Rullan nosto- ja näyttö-käytösketjujen liittäminen yhteen
6) Valmiin ketjun yleistäminen eri paikkoihin ja häiriöihin