Hakutreenit 12.6.2017

Viime kerran onnistuneen, lyhyen treenin jälkeen halusin tehdä vähän pidemmän treenin Ässälle. Alue oli melko tasaista ja harvaa mäntymetsää, alueen vasemmassa reunassa oli pieni pudotus. Tuuli kävi keskilinjan suuntaisesti, eli etukulmista takakulmiin päin. Ilma oli kostea ja koko päivän kestänyt sade juuri lakannut.

Ässällä oli 5 maalimiestä: etukulmat, takakulmat ja oikealla keskellä. Vasemmalla keskellä oli tyhjä pisto. Maalimiehet olivat etenevät, eli oikealla yksi ja vasemmalla toinen henkilö. Vasempaan takakulmaan mentiin vasta kun tyhjä pisto oli tehty.

Jätin Ässän alkuun istumaan – tavoitteena oli treenata lyhyttä paikkamakuuta, mutta se ei millään malttanut mennä maahan. Laskin kriteeriä siis siihen, että riittää että istuu paikoillaan ja odottaa lupaa kun itse siirryn lähetyspaikalle. Uskoisin, että kunhan se oppii rutiinin ”odota paikoillaan x sekuntia x metrin päässä minusta ennen ensimmäistä lähetystä”, se pystyy myös treenin myötä rauhoittumaan maahan. Kestoa sillä yleensä on melko hyvin, ja etäisyyttäkin, odottamiskäytöksissä, kunhan sen kierrokset saa tarpeeksi alas että se pystyy aloittamaan liikkeen eikä vain hingu tallatulle alueelle.

Maahanmeno ja siinä odottaminen sujui kyllä vähän kauempana hakualueesta, tässä kuva todisteena 🙂

Haasteena tässä pienessä alun hallintaharjoituksessa oli kuitenkin se, että minun ja Ässän välissä oli treenikaverien palkkapurkit, joita Ässän piti, sen vapautettuan,i matkalla mennä haistelemaan ja omimaan. Sain pienen häsläämisen jälkeen vaihdettua purkin pois ja päästiin treenaamaan. Ässällä alkaa olemaan melko voimakas tunne-ehdollistuminen purkkeihin, ja tätä toki voi käyttää hyvin palkkana (esim. saa kantaa loppupalkkapurkin autoon), mutta toisaalta täytyy vähän miettiä myös miten pitää hallinta ja etenkin irrottaminen Ässällä mielessä myös purkkien kanssa pelatessa. Se menee helposti ylikierroksille kun sillä on suussa jotain sille arvokasta, eikä oppiminen ole tehokasta silloin kun sen tunteet on niin pinnassa.

Ensimmäisellä lähetyksellä (vasen etukulma) Ässä kaarsi vähän oikealle, kuten moni koira oli tehnyt. Toisella lähetyksellä lähti suoraan ja löysi maalimiehen. Ilmaisut sujuivat kautta koko treenin hyvin. Oikea etukulma löytyi myös hyvin. Vasemmalle tyhjälle irtosi reunaan saakka, etsi hetken ja tuli pian takaisin. Yliheitto oikealle keskelle ei mennyt kovin sujuvasti – sitä ei olla kauheasti treenattu, ja nyt kun pari kertaa on kokeiltu tätä tyhjän piston jälkeen  ja se ei ole itse hoksannut rynnätä täysiä, täytyy ottaa ohjelmaan erilliset yliheitto/viuhkatreenit.

Vasempaan takakulmaan lähettäessä piti melko kauan odottaa, että Ässä istuu lähetykseen. Annoin vihjeen joitakin kertoja, mutta tajusin sitten laittaa suun kiinni ja odottaa, että koira itse tarjoaa käytöstä. Heti kun se istui, lähetin sen nopeasti. Oikeaan takakulmaan lähettäessä se istuikin jo nopeammin, eli viesti meni perille: kun istut, pääset hakuun. Tällä viimeisellä pistolla sillä alkoi jo vähän puhti loppumaan, eikä se irronnut kunnolla. Se etsi vähän pyörien lähiympäristöstä, etenin hieman mutta annoin sen työstää rauhassa. Viimein se irtosi itse ja löysi maalimiehen. Se oli varmasti hyvä oppitunti myös, väsyneenäkin kannattaa tsempata ja kyllä se maalimies sieltä löytyy.

Siirtymissä palkkasin sitä korkealla vahvistustiheydellä sen suosimilla koiranmakkarapaloilla, eli yritetään saada lisää arvoa yhdessä ja hallinnassa siirtymiseen. Hallitsin menoa vain joitakin kertoja liinalla, kun se meinasi kipittää edelle liian kovaa. Tätä täytyy treenata lisää, mutta paremmalta jo näyttää. Seuraavassa treenissä vähän lisää panostusta hallintaan, ja lyhyempi treeni eli vähän vähemmän pistoja eikä välttämättä tyhjää pistoa lainkaan.

Tässä video Ässän viimeisestä ilmaisusta – se taisi luulla, että kädessä ollut kännykkä on kosketuskeppi joka on aiemmin ollut vihje nostaa rulla 🙂 Kiitos videosta treenikaverille Katille!

Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmaisut täydellisiä, suurin osa pistoista hyviä

Asiat jotka olivat kehittyneet: Lähellä pysyminen oli parempaa kuin viimeksi

Asiat joita uskallettiin yrittää: Vielä vähemmän liinasta kontrollointia siirtymissä

Asiat joista opittiin: Yliheittoja pitää treenata erikseen, maassa olevat purkit ovat kova häiriö Ässälle

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Odotan rauhallisena, että Ässä pystyy tarjoamaan maahanmenoa ennen ensimmäistä lähetystä.

Hakutreenit 27.5. & 29.5.

LAUANTAI 27.5.

Viime viikon lauantaina treenattiin ylimääräisten, extra-pitkien treenien merkeissä. Treenit eivät kuitenkaan sujuneet aivan odotusten mukaan. Maasto oli keskilinjan oikealla puolella tasaista, harvaa mäntymetsää ja vasemmalla puolella hieman kumpuilevampaa ja kallioisempaa etenkin radan loppua kohden. Maalimiehiä oli 8 (samat 2 henkilöä etenivät) ja treenissä tehtiin 1 tyhjä pisto vasemmalle. Tuuli kävi oikeasta takakulmasta keskilinjalle päin.

Ensimmäinen lähetys oikealle sujui hyvin, mutta sen jälkeen etenkin vasemmalle Ässä ei meinannut irrota lainkaan. Se meni 10-15 metriä, ja kääntyi katsomaan ihmeissään. Tämän jälkeen oikealle se meinasi myös alkaa vähän tökkimään. Loppua kohti alettiin käyttämään ääniapuja etenkin vasemmalle. Vasemmalla ollut maalimies oli kyllä Ässälle tuttu, mutta ei meidän hakuporukassa. Muutkin koirat käyttäytyivät kyllä vähän hassusti, ja mietittiin että olisikohan alueella ollut karhu – treenattiin Espoossa, lähellä Nuuksiota. Viimeisellä pistolla oikealle se ei aloittanut ilmaisuakaan ennen kuin olin siirtynyt lähelle maalimiestä. 

Kaiken kaikkiaan, saatiin väännettyä treeni läpi mutta Ässä ei kyllä ollut parhaimmillaan. Toisaalta, meillä on syksystä saakka ollut pitkä putki onnistuneita treenejä, joten ei ihme että joskus on hankalaa!

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmoittautuminen sujui suhteellisen hyvin, vähän yritti ryntäillä mutta malttoi odottaa lopuksi

Asiat jotka olivat kehittyneet: Siirtymät keskilinjalle oli rauhallisempia

Asiat joita uskallettiin yrittää: Puskettiin alkuperäinen treenisuunnitelma läpi mutta apujen kanssa

Asiat joista opittiin: Välillä voi tökkiä jostain syystä x, eikä se ole maailmanloppu

Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Saatiin väännettyä treeni loppuun!

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Jos koiralla hankalaa, avut nopeammin käyttöön että koira saa onnistumisia

 

MAANANTAI 29.5.

Maanantaina treeneissä oli paikalla taas vanha tuttu Ässä. Maasto oli itse asiassa lähellä lauantain treenejä, mutta ei täysin samalla paikalla. Ässälle otettiin vain 3 maalimiestä, jotta saadaan lyhyt ja helppo treeni lauantain haasteiden jälkeen. Tuuli kävi vasemmalta, ja Ässällä oli 2 maalimiestä vasemmalla ja 1 oikealla. Ensimmäinen piilo vasemmalla oli kalliolla alamäessä keskilinjalta, toinen vasemman puolen piilo tasaisemmassa ja metsäisemmässä maastossa. Kumpikin löytyi ensimmäisellä lähetyksellä ja ilmaisut sujuivat täydellisesti.

Oikean puolen maalimies oli alamäessä, kallion alla. Ensimmäisellä lähetyksellä Ässä kaartoi maaston muotojen myötä liikaa eteen, toisella lähetyksellä maalimies löytyikin. Tässäkin ilmaisu sujui hyvin. Mielenkiintoisesti Ässä lähti viemään minua näytölle sen ensin tekemää pistoa pitkin, mutta löysi maalimiehen kuitenkin tätä kautta.

Treeni oli siis onnistunut, mikä helpotus lauantain jälkeen!

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

Asiat jotka sujuivat hyvin: Pistot ja ilmaisut erittäin hyviä, vauhtia riitti!

Asiat jotka olivat kehittyneet: Irtoaminen kuin eri maailmasta edelliseen treeniin nähden

Asiat joita uskallettiin yrittää: Annoin keskilinjalle palatessa Ässän mennä kauemmaksi minusta, lähellä pysymistä pitää vielä vahvistaa

Asiat joista opittiin: Lauantain epäonninen treeni ei tehnyt pysyvää vahinkoa Ässän osaamiseen

Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Palattiin omalle tasolla lauantain hapuilun jälkeen!

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Paremmat palkat lähellä pysymiseen keskilinjalle siirryttäessä

Hakutreenit 15.5.2017

Viimeinkin päästiin hakumetsään treenaamaan – vappu ja pääsiäinen, jolloin ollaan oltu reissussa, ovat osuneet huonosti treeniryhmän metsävuoroille, ja yhdet hälyn treenitkin osui maanantaille. Tällä kertaa tarkoitus oli tehdä Ässälle vähän pidempi rata kuin viimeksi, ja ottaa yksi tyhjä (josta mahdollisesti yliheitto).

Ässälle oli yhteensä 6 maalimiestä. Alue oli suureksi osaksi havumetsää, jonkin verran kalliota myös ja maasto vaihteli niin että keskilinjan oikea puoli vietti alaspäin pienelle suolle ja vasen puoli etenkin radan keskivaiheilla nousi ylös kalliolle. Tuuli oli suhteellisen hyvä, ja kävi lähinnä vasemmalta takaviistosta.

Ensimmäinen pisto tehtiin oikealle, ja oikean puolen maalimies eteni löydön jälkeen myös toiselle piilolle. Vasemmalla maalimies eteni kolmeen otteeseen. Kolmas pisto oikealle oli siis tyhjä – en tiedä teinkö jotain erilaista vai oliko rata vaan vähän pitkä, mutta Ässä ei heti lähtenyt yhtä hyvin kuin normaalisti. Lähetin sen kuitenkin uudelleen jolloin se upposi tallauksen reunaan saakka. Kutsuin sen takaisin, ja lähetin yliheittona vasemmalle, ylös kalliota – maalimies oli kallion kukkulan toisella reunalla. Ässä ensin jämähti parinkymmenen metrin päähän metsän ja nousevan kallion väliin ja kaartoi siitä eteenpäin rataa. Kutsuin sen luokse, ja lähetin uudelleen jolloin se eteni tarpeeksi löytääkseen maalimiehen.

Viimeinen maalimies oli oikealla, vain parinkymmenen metrin päässä keskilinjasta. Tarkoitus oli varmistaa onnistuminen loppuun – ensimmäinen pidempi rata tänä keväänä ja ensimmäisiä tyhjiä pistoja. Jatkossa pitää ottaa tyhjiä pistoja joitakin, välillä 1, välillä enemmän, joka treenissä, että alkaa tottumaan siihen. Kaikenkaikkiaan treeni oli oikein onnistunut, ilmaisut olivat täydellisiä, kuten myös suuri osa pistoista, ja maltoin myös treenata siirtymistä hallinnassa piiloilta keskilinjalle ja keskilinjaa pitkin.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

• Asiat jotka sujuivat hyvin: ilmaisut olivat täydelliset
• Asiat jotka olivat kehittyneet: upposi tyhjälle alueelle hyvin
• Asiat joita uskallettiin yrittää: tein ennen radalle menoa paikkamakuun lähellä rataa, etäisyys 10-15 metriä ja välissä vähän puskaa, kävin siis hakemassa radan reunalta rullan repusta. Sujui tosi hyvin, vaikka Ässällä kova odotusarvo siitä että pääsee treenaamaan ja minä vielä poistuin treenialueen suuntaan.
• Asiat joista opittiin: yliheittoja voisi joku kerta treenata suorapalkalla, jotta se olisi koiralle selkeämpää
• Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: tajusin antaa vesipullon viimeiselle maalimiehelle loppupalkaksi – Ässällä on aina todella jano treenin päätteeksi, ja uskon, että vesi on siten sille todella hyvä palkkio siinä tilanteessa

Treenattavaa

• Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: vielä lisää fokusta yhdessä hallinnassa kulkemiseen – minun pitää uskaltaa päästää irti hihnasta, ja opetella sitä että Ässä pysyy vapaana lähellä keskilinjalle mentäessä ja keskilinjaa kulkiessa. Tässä treenissä yhdessä lähetyksessä se malttoi pakittaa vierelle lähetystä varten kun oli ensin vähän ennakoinut. Se siis tietää missä sen pitää olla päästäkseen etsimään, nyt pitää vaan odottaa että se tarjoaa sitä käytöstä vapaana sen sijaan että roikun hihnan päässä sen vetäessä.

Hakutreenit 3.4.2017

HEPeKon kevätkausi starttasi maanantaina tutulla treeniporukalla. Ensimmäiset treenit olivat hakutreenit, ja tästä eteenpäin joka toinen viikko treenataan hakua ja joka toinen raunioita, aiempien vuosien tapaan. Paikka oli kallioinen harvahko metsä, jossa keskilinja oli alueen korkeimmalla kohdalla kallion päällä, vasen puoli oli myötätuulessa ja vietti alaspäin alueen rajalle saakka kun taas oikea puoli oli pienessä vastatuulessa, ja maasto vietti ensin alamäkeen, jonka jälkeen ennen alueen rajaa oli pieni harju jonka takana piilot sijaitsivat. Maalimiehiä oli yksi kummallakin puolella, ja he etenivät alueen rajalla kertaalleen eli Ässälle tuli 4 maalimiestä yhteensä.  Etäisyydet olivat noin 50 metriä tai vähän enemmänkin kolmelle ensimmäiselle piilolle, viimeiselle etäisyys oli noin 40 metriä jos sitäkään.

Halusin testata ensimmäisellä kerralla tauon jälkeen Ässän osaamistasoa – aloitimme siis suurin piirtein samanlaisesta treenistä kuin viimeiset hakutreenit ennen joulua. Etukulmien piiloilla maalimiehillä oli kylläkin kosketuskepit varmuuden vuoksi, ja ohjeena antaa kosketuskepistä apua jos Ässä ei tajua aloittaa ilmaisua heti. Mietin jo hetken, että miten meidän käy kun valmistauduin lähettämään Ässää ensin oikeaan etukulmaan – tuulta ei ollut juuri laisinkaan, päästäkseen maalimiehelle Ässän piti kiivetä alueen rajalla vielä yhden kukkulan yli ja pitkiä pistoja ei vielä viime syksynäkään tullut ihan valtavasti vyön alle.

Ässä oli kuitenkin hyvin keskittynyt, se malttoi rauhoittua hyvin istumaan ja lähetettäessä lähti reippaaseen laukkaan kohti etukulmaa. Se työskenteli itsenäisesti loppuun saakka, ja oli maalimiehellä hetken aikaa ihmetellyt mutta kosketuskepin (eli puulusikan) näyttämisellä käynnistänyt ilmaisun. Rullaa tuodessaan se pysähtyi katselemaan keskilinjan suuntaan päästyään kukkulan yli, mutta vislasin hiukan ja heilautin kättä jotta se huomasi minut, ja se toi rullan perille saakka. Olin hiukan liikkunut jo keskilinjaa eteenpäin Ässän ollessa maalimiehellä. Rulla tuotiin käteen saakka, jonka jälkeen näyttö sujui hyvin.

Toisella maalimiehellä kuvio oli hyvin samanlainen, siellä vaan maalimies oli valmiiksi näyttänyt kosketuskepin ja avittanut siten Ässän ilmaisun alkuun. Tällä toistolla Ässä jo hieman muisti ennakoida siirtymistäni keskilinjaa pitkin ja toi rullan minulle sujuvasti. Kolmannella pistolla alueen reunalla oli taas suurehko kukkula. Tähtäsin lähetyksessä kukkuloiden väliseen pieneen solaan, jota pitkin tiesin koiran pääsevän hyvin perille, mutta Ässä ajautui vasten jyrkkää seinämää ja kutsuin sen takaisin. Toisella lähetyksellä se suuntasi paremmin itsensä ja ylitti kukkulan vaivattomasti. Ilmaisu sujui hyvin ja ilman mitään apuja. Neljännellä pistolla myöskään Ässälle ei annettu apuja rullan nostossa.

Kaikissa muissa toistoissa näytölle vienti sujui aivan oppikirjan mukaan, mutta viimeisellä toistolla Ässän ajatus keskeytyi hetkeksi maalimiehelle päästyään ja se jäi haistelemaan lyhyeksi ajaksi maata. Annoin sille uudelleen vihjeen ”näytä” ja se palasi taas tehtävään onnistuneesti. Treeni sujui siis yli odotusten!

Seuraavalla kerralla voisi ottaa vähän pidemmän treenin, ja mielessä olisi kokeilla jossain vaiheessa pian yliheittoja nyt kun pistotus ja ilmaisut sujuvat. Tässä vielä Vappu Alatalon luennolta napattu tapa purkaa treenejä.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

• Asiat jotka sujuivat hyvin: lähetyksissä Ässä hillitsi hyvin itsensä
• Asiat jotka olivat kehittyneet: todella hyvä vauhti pistoissa!
• Asiat joita uskallettiin yrittää: jätettiin avut pois kokonaan vaikka treenitaukoa alla
• Asiat joista opittiin: tauon jälkeen voi olla hyvä antaa vähän apuja jotta ilmaisut sujuu
• Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: siitä, että Ässä selvästi nautti juoksemisesta ja treenitauon päättymisestä

Treenattavaa

• Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: rauhallisemmat siirtymät keskilinjalle, enemmän fokusta yhdessä kävelemiseen hihnan perässä roikkumisen sijaan

Tässä vielä tunnelmakuvaa piilosta…

Hakutreenit 17.10.2016

Hakutreeneissä oli 3 maalimiestä, joilla kenelläkään ei ollut kosketuskeppiä eikä muutenkaan käytetty mitään apuja. Halusin nähdä miten irtoaminen sujuu ilman näköapua tai hajuhakua, sekä tehdä vähän lyhyemmän treenin aiempien 4-6 maalimiehen sijaan. Tallattu alue oli avoimessa ja tasaisessa mäntymetsässä, vähäinen ilmavirta kävi vasemmasta etukulmasta keskilinjalle. Kaikki maalimiehet olivat ensimmäistä kertaa Ässän treenihistoriassa piilossa valmiiksi, ja tein myös ensimmäisen (tarkoituksellisen) tyhjän piston Ässälle!

1. maalimies

Maalimies oli oikeassa etukulmassa sijaitsevassa supassa noin 40 metrin päässä keskilinjalta. Ässä irtosi hyvin kulmaan, työskenteli siellä hetken aikaa ennen kuin paikansi maalimiehen supan pohjalle. Ilmaisu sujui hyvin.

2. maalimies

Oli vasemmassa etukulmassa hieman tiheämmässä ja nuoremmassa männikössä noin 50 metrin päässä. Ässä lähti ensimmäisellä lähetyksellä kaartamaan vasenta takakulmaa kohti ja kutsuin sen takaisin, ettei se irtoa kolmannelle maalimiehelle saakka. Toisen lähetyksen tein lennosta. Ässä eteni parikymmentä metriä, jäi haistelemaan jotain, mutta jatkoi sitten etenemistä maalimiehelle saakka. Tähän olin tosi tyytyväinen – se ei palannut hakemaan minulta apua vaan jatkoi itsenäistä työskentelyä! Maalimies löytyi ja ilmaisu sujui hyvin.

Tyhjä

Oikea takakulma oli tyhjä. Lähetin Ässän pistolle oikealle n. 20 metriä ennen takarajaa. Se irtosi melko hyvin – oikea puoli ei myöskään ollut ihan täyttä 50 metriä. Se myös jatkoi irrottuaan ensin etsimistä keskilinjan suuntaisesti ja palasi keskilinjalle vasta lähes takarajalle. Teki siis tavallaan laatikon, mikä oli kiva nähdä.

Ajatuksena oli tehdä yliheitto, mutta pimeässä metsässä se oli vähän hankalaa. Koiran lähestyessä keskilinjaa se oli noin 10 metrin päässä minusta ja itse asiassa ylitti keskilinjan suurin piirtein takarajan kohdalla. Ylittäessä keskilinjaa huikkasin sille ”ukko” ja viittilöin toiselle puolelle, mutta koira tuskin näki sitä.

3. maalimies

Oli vasemmassa takakulmassa 50 metrissä. Ässä ylitettyään keskilinjan irtosi kyllä hienosti, mutta juoksi maalimiehestä ohi polkua pitkin. Se tuli takaisin siis ilman rullaa, ja mietin jo että tuliko nyt ilmaisun kanssa jotain häikkää, mutta se ei ollut siis edes nostanut rullaa. Lähetin sen uudelleen, ja sitten se irtosi suoraan maalimiehelle, ja ilmaisu sujui oikein hyvin.

Oli siis kaiken kaikkiaan onnistunut treeni. Seuraavalla kerralla voisi olla taas vähän enemmän maalimiehiä, ja vaikka uudelleen yksi tyhjä – takaraivossa on Sari Kärnän neuvo siitä, että tyhjiä kannattaa ottaa aikaisessa vaiheessa mukaan. Jokin yksittäinen apu voisi olla taas käytössä.

Maalimiehille muistutin treenin jälkeen, että olisi hyvä pitää purkki piilossa koiran tullessa näytölle, ja ottaa se esille vasta kun on laskenut päässään noin 10-20:een. Tämä siksi, että Ässä oppii rauhoittumaan ja laskemaan virettään maalimiehen luona, ja että se ei opi laskemaan tiettyä aikaa siihen, kun se yleensä saa palkan – tällä yritän ennaltaehkäistä sitä, että se ei ala härkkimään ja komentamaan maalimiestä palkan saadakseen sen tietyn ajan mentyä.

Ajatuksissa on ollut myös treenata hallintaanottoa ilmaisun jälkeen. Voisin toteuttaa sen niin, että välillä minä palkkaankin Ässän näytön jälkeen maalimiehen sijaan. Voisin ottaa sen siis sivulle istumaan, palkata siihen ja jatkaa palkkaamista samalla kun palaan keskilinjalle. Tällä hetkellä keskilinjalle paluu on aika vauhdikasta, joten tätä olisi hyvä kokeilla treenin loppupäässä kun koira on jo vähän väsynyt ja malttaa kulkea hitaammin minun vauhtia ja keskittyä minuun. Välillä voi toki myös palkka tulla sekä maalimieheltä, että minulta. Ja tämä toteutettaisiin kuitenkin niin että suurimman osan ajasta palkka tulee maalimieheltä, jotta maalimiehellä pysyminen säilyy sinä kannattavimpana käytöksenä.

 

 

 

 

Hakutreenit 22.8.2016

Hakutreeneissä otettiin Ässälle 5 maalimiestä. Maalimiehet olivat itse asiassa kaksi samaa, kumpikin eteni metsässä piilosta toiseen eli minimoitiin piiloille johtavat tuoreet jäljet. Kosketuskepit olivat tässä treenissä vielä käytössä. Piilot 1,3 ja 5 olivat vastatuulessa, ylämäessä ja avoimessa maastossa, piilot 2 ja 4 peitteisemmässä maastossa/hakkuulla, myötätuulessa ja alamäessä. 

1. Maalimies: annoin Ässän katsoa kun maalimies lähti kävelemään piiloon. Mm katosi näkyvistä n 15 metrin jälkeen. Lähetin Ässän maalimiehelle ilman apuja. Se irtosi hyvin, ehkä vähän liikaakin oli kierroksilla koska oli koskettanut kuonolla maalimiestä päähän. Tämä oli myös Ässälle uusi maalimies, jolla kosketuskepin eli puulusikan väriset vaaleat hiukset. Etenin hieman, ilmaisu sujui muuten hyvin. 

2. Maalimies: mm ei ollut löytänyt piilolle saakka. Onneksi bongasin missä mm oli ettei mennyt säätämiseksi. Käytiin hakemassa haju, jonka jälkeen siirryin lähettämään n. 30-40 metrin päähän maalimiehestä. Etenin hiukan lähetyksen ja rullan tuonnin välissä. Ilmaisu sujui hyvin.

3. Maalimies: käytiin hakemassa haju, lähetin kerran jolloin lähti sivuun haistelemaan muita hajuja. Siirryin eteenpäin siihen kohtaan mistä kääntyi, lähetin uudelleen jolloin meni suoraan. Ilmaisu sujui paremmin, oli koskettanut yhä päätä mutta ei tullut niin vauhdilla, rullan otettuaan oli haistellut hetken maata (varmaan aiempien koirien palkkoja maassa). Oli kuitenkin lähtenyt pian, loppuilmaisu sujui hyvin.

4. Maalimies: maalimies kunnon ryteikössä. Haettiin haju, lähetin 20-30 metrin päästä eli halusin pelata varman päälle. Ilmaisu sujui hyvin. 

5. Maalimies: tarkoitus oli, että kävisimme lähempänä katsomassa ja mm näyttäytyisi piilossa, eli tehdään viimeisestä helppo ja motivoiva. Maalimiehelle oli kuitenkin annettu ohje jäädä lähemmäksi näkyviin, jolloin kävisimme katsomassa mm lähempänä ja mm etenisi piiloon. Jatkossa en haluaisi, että näin tehdään – tässä jää tuore jälki suoraan piilolle ja yksi tavoitteista on nimenomaan, että Ässä ei löytäisi maalimiestä jäljestämällä. Koska keskilinjalta nousi jyrkkä kallio, en nähnyt jäljestikö koira maalimiehelle vai kulkiko ilmavainulla. Ilmaisu sujui tässä hyvin. 

Kaikenkaikkiaan treeni oli onnistunut. Täytyy jatkossakin tarkkaan suunnitella pistot olosuhteiden mukaan, jotta saadaan onnistuneita toistoja. Etenemistä täytyy tehdä lähetyksen ja rullan tuonnin välissä jatkossakin, ja useampia pistoja jotta saadaan kestävyyttä ja enemmän onnistuneita toistoja yhteen treeniin. Jatkan loman aikana kosketuskepin häivyttämistä yhdellä tutulla maalimiehellä eli puolison avulla, loman jälkeen voisi mahdollisesti aloittaa häivyttämisen myös hakutreeneissä. 

Kuvasta kiitos treenikaverille Kati Näverille! 

Sari Kärnän hakukoulutus 13.-14.8.2016

Edellisessä kirjoituksessa avasin muistiinpanojani Sarin luennolta, tässä yhteenvetoa Ässän treenistä lauantailta ja sunnuntailta. Ennakkotietoina olin laittanut meidän haasteiksi maavainuisuuden ja irtoamisen hakumetsässä. Lisäksi, aihe josta juteltiin ennen meidän treenivuoroa oli Ässän rullailmaisun vieminen eteenpäin. Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa kertonutkin, Ässä on alkanut välillä oikomaan eli jättää välillä koskematta kosketuskeppiin ennen rullan nostoa. 

Olen jo itsekin ollut kallistumassa kepin pois jättämisen puoleen, ja juteltuani Sarin kanssa, sain vahvistusta ajatukselle. Kosketuskeppi on melko voimakas apu, ja mitä pidempään se on kuviossa mukana, sen vaikeampi se on häivyttää pois. Kosketuskepin virka on ollut kaukoilmaisun estäminen, mutta saman asian ajanevat satunnaiset suorat palkat. Kosketuskepin häivyttämistä kokeiltiin erikseen eli ilman etsintää sekä lauantaina, että sunnuntaina. Sari suositteli, että teen häivytystä kotonakin erikseen. Ajatuksena on tehdä peräjälkeen muutamia toistoja, joissa osassa on keppi näkyvillä, osassa se piilotetaan koiran nähtyä sen ja osassa keppiä ei ole lainkaan esillä. Näissä treeneissä maalimies on koko ajan sama, eikä ole oikeasti piilossa. Treenien myötä lisätään kertoja kun keppi on piilossa ja vähennetään kun keppi on esillä tai vilahtaa. 

Tämän pohjatyön jälkeen voi hakutreeneissä helpot (vastatuulessa, lähellä, tuttu jne.) maalimiehet alkaa joko vilauttamaan ja pitämään piilossa kosketuskeppiä, kun taas vaikeammilla voi vielä hetken aikaa olla kosketuskeppi. Pikkuhiljaa kuitenkin hakutreenissäkin vähennetään kosketuskepin käyttöä kunnes se jää kokonaan pois – samaan aikaan voisi ottaa satunnaiset suorat palkat käyttöön jotta ennaltaehkäistään kaukoilmaisua. 

Häivyttämistä on nyt treenattu jonkun verran sisällä ja ulkonakin kotiväellä sekä kerran rauniotreeneissä. Vielä täytyy tehdä lisää pohjatyötä ennen kuin kepit voi häivyttää pois hakumetsästä. Toki pitää olla myös tarkkana ettei tee liian helppoja harjoituksia Ässälle, muuten sen mielenkiinto saattaa lopahtaa. 

Lauantain treenissä tehtiin etsintään liittyen hajuhakua, jota on jo tehty aiemminkin treeneissä. Ässän saatua hajun se kyllä irtoaa hyvin maalimiehelle saakka, mutta ilman apua tuulesta ja ilman hajuhakua, sen pisto tyssää helposti 30 metriin. Sunnuntaina kokeiltiin muita apuja, eli ääntä ja näköapua. Näköavuista Ässä todellakin irtosi hyvin, ääniavut eivät antaneet sille tarpeeksi varmuutta irrotakseen kunnolla. 

Todennäköisesti isoin haaste Ässälle on itsevarmuus ja luotto siihen, että maalimies löytyy minun osoittamasta suunnasta. Jotta se alkaa luottamaan siihen, että suoraan ja kauas juokseminen kannattaa, se tarvitsee lisää onnistumisia. Luulen, että kevään onnistuneen hajuhakutreenin jälkeen nostin kesän treeneissä kriteeriä liian nopeasti, eli yritin lähettää koiran keskilinjalta ilman hajuhakua tai muutakaan apua. Tämä johti turhan usein uudelleenlähetyksiin ja saattoi olla taustalla myös ilmaisun heikentymisessä. 

Luennon ja koulutuksen myötä päällimmäisenä on siis ajatus, että Ässä tarvitsee vielä lisää apuja ja lisää motivoivaa treeniä, ennen kuin siltä voi vaatia 50 metrin pistoja vaikkapa seisovassa ilmassa. Syksyn treeneissä voisi suunnitella tarkemmin pistot – jos maalimies on vastatuulessa ja /tai polun päässä, voi olla että mitään apua ei tarvita. Jos taas maalimies on myötätuulessa, tai maasto on vaikeampaa, käytetään joko hajuhakua tai jotain muuta apua hyväksi. Yllätyksellisyyttä ja palkitsevuutta yritetään lisätä satunnaisilla suorilla palkoilla. 

Sen lisäksi, sosiaalista palkkaa maalimiehen luona voisi lisätä. Pistoja ja maalimiehiä voisi olla enemmän per treeni; kun olosuhteet on luotu sellaisiksi, että koira todennäköisesti onnistuu kerralla eli jokainen lähetys johtaa löytöön, pitäisi oppimistakin tapahtua!

Viikonlopun aikana ei tullut otettua kuvia, mutta alla muutama kuva kosketuskepin häivyttämisestä maanantain rauniotreenin yhteydessä – Ässällä on ollut pieni haava tassussa, joten jätettiin suosiolla vaikeilla alustoilla liikkumiset väliin. Kiitos treenikaverille kuvista! 

Hakutreenit 13.6.2016

Kevätkauden viimeiset hakutreenit olivat myös Ässän kevään parhaat treenit, tai voisi sanoa jopa Ässän kaikkien aikojen parhaat treenit. Olemme koko kevään hinkanneet ilmavainua tuuli-ilmaisulla/hajuhaulla, eli koira viedään sellaiseen paikkaan, että se saa varman ilmavainun maalimiehestä. Tämän jälkeen koira lähetetään joko paikoiltaan, tai sitä viedään vähän matkaa tai pidemmästi keskilinjalle josta se lähetetään. Maalimies on mennyt ideaalitilanteessa piiloon niin, että jäljestäminen ei ole mahdollista lähetyssuunnasta. Tällä ollaan taklattu Ässän vahvaa maavainuisuutta. Sen lisäksi, en ole vielä saanut Ässää irtoamaan suoraan, vaan se on tehnyt sille ominaista siksakkia ja pysynyt siinä haulikonkantaman sisällä…

Nämä treenit olivat avoimessa kangasmetsässä ja melko olemattomissa tuuliolosuhteissa. Tuuli oli puuskittaista ja vaihtoi suuntaa treenin edetessä. Ässä lähetettiin ensin vasempaan etukulmaan. En lähtenyt hakemaan tuuli-ilmaisua, vaan otin riskin ja menin muutaman metrin sisään alueelle ja lähetin koiran sen pitäessä nenää ylhäällä ja ollessa suuntautunut oikeaan suuntaan. Aivan kuin jotakin olisi loksahtanut paikoilleen, ja niin se vaan upposi suoraan ja kulmaan saakka. Rullan luovutusta varten menin vielä hieman lähemmäksi, koska etäisyys oli 30-40 metriä. Ilmaisu sujui hyvin, sekä rullan tuonti, että näytölle vienti.

Toinen maalimies oli edennyt oikeassa etukulmassa olevasta supasta viitisen metriä radan suuntaisesti eteenpäin. Ässä lähti taas suoraan etukulmaan. Sen jälkeen se pyöri hetken supan laitamilla (siellä oli edellisten maalimiesten hajuja), kävi hieman oikealla tarkistamassa, palasi alueen reunalta takaisin alueelle ja lähti etenemään alueen suuntaisesti (eli teki pienen laatikon!). Sieltä löytyikin maalimies, ja ilmaisu sujui taas hyvin.

Kolmas maalimies oli vasemmalla keskipiilolla, hiukan lähempänä koska sille ei haluttu ottaa riskiä ison polun kanssa jonka yli sen olisi pitänyt painaa jos maalimies olisi ollut piilolla saakka. Tämäkin sujui täydellisesti, koira irtosi suoraan osoittamaani suuntaan nenä ylhäällä ja ilmaisut menivät täydellisesti.

Olin kyllä todella tyytyväinen tähän treeniin ja Ässän edistymiseen! Ikään kuin sillä olisi yhtäkkiä loksahtaneet palaset paikoilleen: nenä ylhäällä etsiminen, suoraan eteneminen alueen rajalle saakka ja ilmaisu 30 m+ etäisyyksillä! Tästä on todella kiva jatkaa. Alla joitakin treenikaverin ottamia kuvia tästä treenistä, kiitos paljon kuvista Miia!

 

 

 

 

Hakutreenit 4.4.2016

Kevätkausi starttasi eilen hakutreeneillä. Ennen hakuvuoroa harjoiteltiin odottamista, joka sujui melko hyvin – Ässä pystyi makaamaan ja tarjoamaan rauhoittumista ajoittain, välillä kuitenkin haukkui ja pyrki metsää kohti. 

Varsinaisessa treenissä Ässälle oli kaksi maalimiestä, yksi kummassakin etukulmassa. Kävelin keskilinjalta 10-20 metriä kulmaa kohti ja päästin koiran mitään sanomatta irti, mutta kuitenkin sellaisella hetkellä kun se oli suuntautunut maalimiestä kohti, nenä ylhäällä ja pyrki oikeaan suuntaan. Vasen etukulma otettiin ensin, oikea toisena. Ässä tukeutui kummallakin puolella melko paljon maahajuihin – tuulta ei ollut juurikaan. Ilmaisut sujuivat oikein hyvin. 

Isoin onnistuminen tuli toisella maalimiehellä. Maalimies oli heti leveän polun takana, eli koiran piti ylittää polku ilmaistakseen, ja ottaen huomioon seisovan ilman, mahdollisesti jopa saadakseen hajun maalimiehestä. Olin n. 20 metrin päässä maalimiehestä. Ässä oli etsinyt sivusuunnassa jonkin aikaa ja eteneminen oli tyssännyt polkuun. Pyysin koiran luokse, ja ensimmäistä kertaa tässä treenissä sanoin koiralle hakuvihjeen ja osoitin maalimiehen suuntaan. Ässä lähti oikeaan suuntaan, piti nenää paremmin ylhäällä, meni kuin menikin polusta yli ja löysi maalimiehen. Tällaisia onnistumisia tarvitaan lisää – koira oppii, että noudattamalla minun ohjausta eli etenemällä minun näyttämään suuntaan, se löytää nopeasti maalimiehen ja saa palkan.

Nyt etäisyys oli melkoisen lyhyt, mutta tällaisissa tuuliolosuhteissa tarvitaan lisää onnistumisia lyhyillä etäisyyksillä ennen kuin kannattaa nostaa kriteeriä. Hyvällä tuulella tilanne on jo eri, mutta parempi pelata nyt varman päälle – että koira löytäisi maalimiehen nopeasti etenemällä suoraan minun osoittamaan suuntaan.

Rauniotreenit 24.8.2015 ja hakutreenit 31.8.2015

Kummassakin treenissä maalimiehiä oli kaksi, ja palkkana kummallakin maalimiehellä oli 1/3 Ässän iltaruuasta. Viimeisen kolmanneksen se sai autossa (iso palkka autossa jokaisen treenin jälkeen on edesauttanut koiran intoa mennä autohäkkiin treenin jälkeen, aiemmin se oli hyvin vastahakoista). Pysyin paikoillani lähetettyäni koiran, eli annoin sen itsenäisesti irrota ja etsiä. Maalimiehet ovat antaneet eri ajan jälkeen koiralle palkan sen maatessa näytöllä, ja olen itsekin pidentänyt hieman aikaa hihnan kiinnittämisen ja näytölle lähettämisen välillä. 

Raunioilla treenattiin ensimmäistä kertaa uudistetulla radalla, eli radalla oli uusia piiloja ja runsaasti tiiliä, harkkoja ja muuta kiikkerää alustaa. Ässä liikkui suhteellisen hyvin, pientä haparointia mutta se kuitenkin eteni ja etsi koko ajan. Toinen maalimiehistä oli vaakatasossa olevassa betoniputkessa, sen Ässä löysi melko helposti. Olin tullut hieman lähemmäksi rullan luovutusta varten, tiesin missä maalimiehet ovat ja koiran, että rullan kantaminen uudella, vaikeammalla radalla olisi liian haastavaa. Toinen maalimies oli maan alla palkin sisällä, mutta niin, että luukku maalimiehen yläpuolella oli puoliksi auki ja kosketuskeppi melkein maan tasalla valmiiksi. Tämän maalimiehen kanssa Ässä tarvitsi hieman apua. Se paikallisti hajua itse, mutta ei ymmärtäny, että maalimiehiä voi olla myös sen jalkojen alla. Autoin koiraa, koska en halunnut päästää sitä haukkumaan turhautumistaan. Viimein sekin maalimies saatiin nostettua mini-ilmaisun jälkeen, olin noin metrin päässä koirasta 🙂

Hakumetsässä oli myös kaksi maalimiestä, tällä kertaa tallatun alueen etukulmissa. Tavoitteena oli harjoitella suoria pistoja ja irtoamista. Tuuli kävi keskilinjan myötäisesti alueen etulinjalta päin. Lähetin koiran kummallekin puolelle samalla tavalla: kävelin keskilinjaa 5-10 metriä, jonka jälkeen lähdin etukulmia kohti kunnes olin n. 25 metrin päässä maalimiehestä. Ensimmäiselle se meni kovaa vauhtia, hieman paikallisti tarkkaa sijaintia 5 metrin säteellä maalimiehestä, jonka jälkeen hoiti ilmaisun täydellisesti. Olin itse koko ajan lähetyskohdassa. 

Toiselle maalimiehelle Ässä ei lähteny yhtä innokkaasti tai suoraan – veikkaan, että sillä ei ollut lähetyskohtaan hajua maalimiehestä. Koira meni lähelle haistelemaan, pyysin sen takaisin, siirryin muutaman metrin eteenpäin, ja lähetin uudelleen. Sillä kertaa se lähti jolkottelemaan osoittamaani suuntaan, ja onneksi sai hajun maalimiehestä. Ilmaisu sujui taas hyvin. 

Vaikka Ässän pistoissa ei ole vielä semmoista varmuutta ja vauhtia mitä tavoittelen, niin toivon, että nämä treenit saavat koiran luottamaan minuun ja siihen, että aina kannattaa juosta osoittamaani suuntaan koska sieltä löytyy aina se maalimies. Uskon, että sillä on motivaatiota etsiä, siihen malliin se huutaa ennen radalle tuloa ja vetää radalle, ja niin innokkaasti se suorittaa ilmaisun. Nyt täytyy vaan saada koiralle vahvistehistoriaa suoraan juoksemisesta ja sitä myöt onnistumisia!