Hoitotilanteessa rauhoittuminen

Ässä on pennusta saakka käynyt säännöllisesti osteopaatilla, mutta se ei ole missään vaiheessa kunnolla oppinut rauhoittumaan näissä hoitotilanteissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nuorempana se saattoi pureskella luuta ja nyt vähän vanhempana olen palkinnut sitä ruualla paikallaolosta sitä hoidettaessa, jotta se pysyisi aloillaan. Ruokapalkkioilla ei ole kuitenkaan ollut haluttu rauhoittava vaikutus, vaan Ässä on ollut suoritusmoodissa koko hoidon ajan. Tämän lisäksi, pidempään jatkuvien hoitojen aikana olen joutunut pitämään sitä paikoillaan jotta hoito saadaan loppuun – sen keskittymiskyky ei siis ole riittänyt koko hoidon ajaksi sen suorittaessa kyljellämakuukäytöstä. Ja kun sitä on pidetty paikoillaan, on se helposti alkanut turhautumaan ja hampailemaan, joka pahimmillaan on eskaloitunut siihen, että se yrittää ärisemällä ja näykkimällä päästä pois. Ei hyvä siis, ei optimaalista hoidon kannalta eikä myöskään oikein Ässää kohtaan.

Kotona tehtävät hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin, Ässä antaa hoitaa ja käsitellä ja sitä on pentuna harjoiteltukin ahkerasti. Tämä ongelma ilmenee siis kun mennään vieraaseen paikkaan ja Ässän pitäisi nopeasti rauhoittua hoidettavaksi. Jotta jatkossa hoidot olisivat rennompia tilanteita Ässälle, olen viimein alkanut vähän järjestelmällisemmin harjoittelemaan rentoon ja mukavaan hoitoon tarvittavia taitoja. Tämä olisi tietenkin pitänyt ottaa työn alle alusta saakka, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Olen lähestynyt tätä asiaa kahtaa kautta: haluaisin että Ässä pystyisi paremmin kiihtyneenä rauhoittamaan itsensä, ja menemään kylkimakuuseen, ja haluaisin, että kylkimakuuseen ja siinä tehtävään käsittelyyn yhdistyy rauhallinen ja rento mielentila. Silloin en tarvitsisi ruokapalkkioita pitämään sen paikoillaan hoidon aikana vaan se valitsee olla siinä itse ja toivottavasti nauttii hoidosta.

Aivan ensimmäisenä kävin ostamassa Ässälle kankaisen hoitokopan, jotta ei tarvitse jännittää sen hampaiden käyttöä hoidon aikana. Aloitin palkitsemalla siitä, että Ässä laittaa itse kuonon koppaan – tämä käytös tuli nopeasti hajuerottelun purkkirataa varten koulutetun käytöksen myötä. Alkuun koppaa pidettiin pieniä hetkiä, ja taas otettiin pois, välissä sitä kehuen rauhallisesti.

Sen lisäksi, olen tehnyt ensin ilman koppaa ja sitten kopan kanssa treeniä, jossa sitä odottaa lattialla täysi ruokakuppi ja pyydän sen menemään makaamaan kyljelleen ennen kuin se saa luvan mennä syömään. Tässä treenataan siis sitä, että se pystyy kiihtyneenä ja koppa päässä menemään kylkimakuuseen, ja rauhoittamaan hengityksen ja olemuksen muutenkin. Alkuun koppa päässä se vain seisoi sahapukkina, ihmetellen, että voiko tämmöisen kanssa tehdä mitään, edes kävellä saatika mennä maahan makaamaan. Onneksi tästä päästiin nopeasti yli ja koppa on säilynyt sille neutraalina ellei positiivisena.

Tavoitteena olisi, että kuonokopan laittaminen olisi sille vihje mennä kylkimakuuseen ja rauhoittua, ja rauhoittumisesta palkkana kuonokoppa otetaan pois ja se vapautetaan, eli ruokaa ei käytettäisi enää. Pelkkää kylkimakuulle menoa on myös treenattu erilaisissa paikoissa ulkona, ruualla palkiten, jotta siihen asentoon meneminen olisi sille helpompaa uusissa paikossa.

Muuten olen tehnyt siedättämistä tai totuttamista käsittelyyn Ässän ollessa jo valmiiksi rauhallinen. Tässä en ole käyttänyt ruokapalkkioita lainkaan, vain hieronut ja silittänyt niin kevyesti, että se varmasti pysyy rentona. Tätä on tehty ilman kuonokoppaa, sekä myös niin, että alkuun kuonokoppa oli kevyesti sen kuonon päällä mutta ei kiinni, ja myöhemmin niin, että koppa on kokonaan kiinni napakasti. Tarkoitus on yhdistää käsittelyyn rauhallinen mielentila, oli koppa päässä tai ei.

Sen lisäksi, että näitä taitoja harjoitellaan kotona, olen pyytänyt apuun kaveria Heini Repometsää. Heini opiskelee osteopaatiksi tällä hetkellä, ja hänen luonaan aion käydä nyt joidenkin viikkojen välein harjoittelemassa rauhoittumista hoitotilassa ja käsittelyyn siedättämistä koppa päässä. Heinin ei siis ole tarkoitus ainakaan nyt alkuun tehdä mitään isoa hoitoa Ässälle, vaan pääpaino on koulutuksessa ja totuttamisessa. Tänään käytiin Heinin luona ensimmäistä kertaa ja koulutus sujui todella hyvin! Ennen hoitoa Ässä kävi reilun tunnin metsälenkin koirametsässä ja ajoi vajaa 700 metrin jäljen. Jäljellä se sai ruuan, ja kotona vielä pesin sen, eli olosuhteet rauhoittumiselle pitäisi olla kunnossa.

Koko koulutustilassa ei ollut toisia koiria hoidon aikana, joten siirtymä hoitohuoneeseen sujui suhteellisen rauhallisesti – Ässän mittapuulla 🙂 Huoneessa istuimme maahan ja juteltiin Ässän tutkiessa tilaa ja yrittäessä pussailla Heiniä. Se meni välillä istumaan ja maahankin mutta nousi uudelleen, jolloin otin muutaman namin taskusta ja palkkasin sitä siitä että se asettui hoitopatjalle makaamaan. Silloin laitoin sille kuonopannan ja vielä muutaman namin perään, jonka jälkeen Heini silitti sitä alaselästä ja minä päästä. Se muutaman kerran äänteli, todennäköisesti närkästyneenä kun namitarjoilu loppui lyhyeen. Mutta kun nameja ei kuulunut, Ässä alkoikin rauhoittumaan, painoi silmät kiinni ja alkoi torkkumaan. Heini kertoi tehneensä sille kevyttä faskiakäsittelyä selkään ja kylkiin, sekä hoitaneensa ristiluuta – jatkossakin tehdään kevyitä, pehmeitä käsittelyitä, jotta pääasiallinen tavoite eli koulutus etenee. Jossain vaiheessa käsittelyä se korjasi asentoaan paremmaksi, ja loppupäässä hoitoa teki vielä syvän huokaisun – merkki sekä koulutuksen etenemisestä, että hoidon vaikutuksesta. Todellinen onnistuminen siis!

Kun hoito oli ohi ja Ässä makasi vielä kyljellään, otin kuonopannan pois ja sen sijaan, että se olisi salamana hypännyt ylös, se nousi pystympään makuuasentoon, kääntyi katsomaan Heiniä ja heilutti häntää. Sen jälkeen nousi ylös itseään ravistaen. Yksi haukku tuli huoneessa kun valmistauduttiin lähtemään – taas Ässän mittapuulla erittäin rauhallinen meininki. Jatkamme nyt siis kotona harjoittelua, ja seuraava harjoitushoito Heinin kanssa on parin viikon päästä.

Edit 24.4.2017: Tänään Ässä tarjosi ensimmäistä kertaa kylkimakuulle menoa niin, että ainoa vihje oli hoitokopan laittaminen päähän! Palkkana oli aamuruoka. Täytyy videoida seuraavan kerran, ja vähän lisätä kestoa kyljellään rauhoittumiseen ennen vapautusta ☺️

Kuvassa Ässä tarjoaa kuonon laittamista kankaiseen hoitokoppaan.

Match show 25.1.2015

Kävimme pitkästä aikaa match showssa, viimeinen kerta oli elokuun lopussa. Ässällä on viime kuukausina ollut jonkinlainen teini-epävarmuus-mörkö-vaihe muita koiria kohtaan, ja tavoitteena oli siedättää sitä muihin koiriin, sekä totuttaa näyttely/koeympäristöön, jossa on paljon muita koiria.

Match show oli todella suosittu, koiria oli todella paljon ja meteliä sen mukaan. Paikka oli pienehkö agilityhalli. Ässä haukkui jo hallille kävellessä melko paljon ja hallin sisällä myös. Asetuin sen kanssa jonoon, ja lähdin palkkaamaan sitä sekä muiden koirien katsomisesta, että minun katsomisesta. En välittänyt haukkumisesta, palkkasin sitä vaikka se haukkui – haukku johtuu epävarmuudesta, ja paras keino sen korjaamiseen on vastaehdollistaminen, joten toisen koiran katsomisesta seuraa nami ja haukkuminen vähenee sitä mukaa kun koira kokee olonsa paremmaksi ja rennommaksi. Haukkuminen alkoi jonossa jo vähenemään, ja pystyttiin tekemään myös istumista, sivulletuloa ja kämmenkosketusta odottaessa – jono oli todella pitkä…

Sen jälkeen siirryttiin kehän laidalle odottamaan vuoroamme, ja odotuskin oli pitkä koska etenkin isoissa pennuissa oli todella paljon koiria. Meillä oli mukana matto rauhoittumista varten, ja aloitettiin siitä, että Ässä makasi matolla ja sitä palkattiin etutassujen väliin korkealla vahvistetiheydellä. Taaskaan haukkumiseen ei kiinnitetty huomiota, ja jos se nousi, pyydettiin se uudelleen matolle ja jatkettiin palkkaamista. Haukkuminen väheni tässä vaiheessa lisää.

Välillä käytin Ässää ulkona, ja välillä annettiin sille myös possunkorva syötäväksi ja leikittiin myös vetoleikkiä. Oli todella mukava huomata, että stressistä ja haukkumisesta huolimatta, se pystyi koko ajan syömään, hieman rentoutumaankin, ja myös leikkimään. Ja kaikista mukavin oli huomata, että kun alkupäivästä se haukkui useimmille ohimeneville koirille, loppupäivästä se yritti saada ohikulkevia koiria leikkimään, ja se oli todella vapautuneen ja iloisen oloinen pitkän päivän lopuksikin. Siedätys ja vastaehdollistaminen siis toimi, toki jatketaan match showssa käymistä, mutta jo tämä reissu oli hyvin antoisa.

Itse tuomarin edessä esiintyminen meni ihan ok. Ässä seisoo jo todella hyvin ja rauhallisesti, ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja tunnustella kehoa hienosti. Juokseminen sai taas aikaan innostumisen. Kun juoksin rauhallisemmin, saatiin pieniä pätkiä raviakin – toki hitaasta vauhdista johtuen ravi oli melko pomppivaa, mutta vauhdin nostaminen olisi ollut liian hauskaa Ässälle ja oltaisiin taas menty ravista hihassa roikkumiseen 😀 Mutta kaiken kaikkiaan reissu oli hyvä, ja sekä kehästä että kehän ulkopuolelta jäi hyvä fiilis ja tuntui siltä, että oppimista tapahtui! Alla muutama kuva ja videokin meidän ”esiintymisestä” kehässä.

 

 

Noutotreeniä kylmällä linnulla ja laukauksilla 24.8.2014

Ensimmäisiä laukauksia ja ensimmäinen kylmän riistan nouto 23.8.2014

Tänään käytiin aamusta ampumaradan lähellä totuttamassa Ässää laukauksiin. Ampumaradalla oli käynnissä hirvimerkin ja karhumerkin ammunnat, joten kiväärinlaukauksia kuului 4 sarjoissa jonka jälkeen oli aina pieni tauko.

Jäimme hiekkatielle n. 300 metrin päähän ampumaradasta. Mukana oli nameja, dummy, lelu ja Ässän aamuruoka. Kun laukauksia alkoi kuulumaan, suurimman osan ajasta heitin Ässälle nameja etsittäväksi maasta, tein pilliluoksetuloa ja pillimerkistä istumista, jonka jälkeen vapautin sen heitetyille nameille. Muutama nouto myös tehtiin ihan aluksi.

Aivan ensimmäisiin pariin laukaukseen Ässä reagoi katselemalla hieman ympärilleen, mutta se siirtyi välittömästi namien etsimiseen maahan kun heitin niitä sen eteen. Tämän jälkeen se ei reagoinut lainkaan laukauksiin, edes korvanlehti ei värähtänyt kun se kuuli lisää laukauksia. Se pystyi koko ajan syömään nameja ja työskentelenään minun kanssa. Treenin aikaba edettiin noin puolen tunnin aikana ampumaradalle n. 30 metrin päähän ampumapaikasta. Tänä aikana laukauksia kuului yli 20 tai jopa 30.

Kun päästiin ampumaradalle n. 30 metrin päähän ampumapaikasta, laitoin Ässän istumaan ja asetin sen aamuruuan sen eteen. Odotin, että uusi 4 laukauksen sarja alkaa, ja ensimmäisen laukauksen jälkeen vapautin sen ruokakipolle. Eli viimeisten kolmen laukauksen aikana se söi ruokansa. Laukaukset eivät vaikuttaneet mitenkään sen kehon asentoon, syömätahtiin, korvien asentoon tai muuhunkaan. Lopuksi se pääsi ampumaradalla olevien ihmisten rapsutettavaksi ja lähdettiin tyytyväisinä kotiin. Onnistunut reissu siis.

Iltapäivällä annettiin sen tutustua ensimmäistä kertaa riistalintuun, puoliksi jäinen tavi oli kyseessä. Annoin sen ensin nuuskia lintua minun kädestä ja hyvin nopeasti se pyrki tarttumaan lintuun. Kehuin sitä sen nuuskiessa lintua, ja annoin ehdollisen vahvisteen ja palkan kun se tarttui. Tämän jälkeen lähdin liikkumaan takaperin ja vein lintua pois sen nenän edestä. Kun se kurottui ja tarttui siihen, annoin naksusanan ja palkkasin.

Seuraavaksi jatkoin samaa takaperin liikkumista, ja kun se tarttui lintuun, pääsin irti, annoin sen kantaa lintua muutaman askelen jonka jälkeen laitoin käden sen eteen ja annoin sen tuoda linnun siihen. Koiran kuonon koskettaessa kämmentä, annoin naksusanan ja namin. Näitä toistoja tehtiin n. 10 hyvällä onnistumisprosentilla.

Viimeiseksi laiton Ässän istumaan, laskin linnun sen eteen n. 1-2 metrin päähän ja menin seisomaan saman linjan jatkoksi koiraa vastapäätä. Vapautin koiran linnulle, ja sen nostaessa linnun ja katsoessa minuun, kehuin ja odotin, että koira tulee linnun kanssa minulle saakka. Tässä muutama toisto onnistui, mutta sen jälkeen koira vei linnun kauemmaksi. Yritin ensin juosta toiseen suuntaan, se ei kuitenkaan lähtenyt perään. Seuraavaksin kävin istumaan, mutta siltikään se ei lähtenyt tuomaan lintua minulle.

Sen jälkeen lähdin rauhallisesti kävelemään koiraa kohti, ja sen tarttuessa lintuun kun olin noin parin metrin päässä, naksautin ja heitin sille nameja. Kun se söi namit, siirryin lähemmäksi, naksautin taas sen tarttuessa lintuun ja heitin taas nameja. Sitten otin rauhallisesti linnun itselleni, pyysin koiran viereen istumaan, vein linnun n. parin metrin päähän, vapautin koiran linnulle ja se meni kuin menikin linnulle, tarttui siihen, kääntyi takaisin ja toi sen minulle käteen saakka! Kannatti siis olla rauhallinen, ja varmistaa ettei koiralle tule missään vaiheessa tunne, että sen kannattaa juosta linnun kanssa karkuun. Tajusin myös päättää treenin tähän onnistumiseen, hyvä minä! Koko treeni kesti 10-15 minuuttia mikä oli ihan sopiva. Jatkossakin täytyy muistaa pitää lintutreenit lyhyinä ja rauhallisina ainakin nyt alkuun.

Haulikon laukauksiin totuttaminen

Tulevana viikonloppuna on tarkoitus viedä Ässä ensimmäistä kertaa kuulemaan haulikolaukauksia, ja jos kaikki sujuu hyvin, yhdistetään laukauksia jo noutamiseen.

Lauantaina aion viedä Ässän ampumaradan lähelle metsään hengailemaan. Mukaan otan nameja, ruokaa, leluja ja toivottavasti myös ainakin yhden kylmän vesilinnun tai jos sellaista ei ole saatavilla, niin fasaaninsiivillä varustetun dummyn. Ampumisen aikana katson ensin pystyykö koira syömään nameja, ja jos pystyy tehdään namien etsimistä maasta sekä kämmenkosketusta tai muuta helppoa käytöstä. Kokeilen myös välillä pystyykö koira leikkimään leluilla. Jos koiralla on hyvä ”tekemisen meininki”, otan linnun/dummyn esille ja palkkaan sitä sen pitämisestä suussa, kantamisesta ja saatan ottaa muutaman noudon. Tämän jälkeen saa se syödä ison kulhollisen ruokaa.

Tämän jälkeen myöhemmin lauantaina tai sunnuntaina aamusta otetaan joitakin noutoja dummylla tai linnulla niin, että kun se heitetään, avustaja lyö esimerkiksi kahta puukalikkaa tms. yhteen. Jos tämä sujuu ongelmitta, eli koira ei reagoi ja pystyy toimimaan, otetaan sunnuntaina muutama helppo nouto niin, että linnun tai dummyn lentäessä, ammutaan jonkin matkan päässä ilmaan haulikolla ja koira vapautetaan linnulle. Kaikissa vaiheissa kun koira odottaa noutolupaa, täytyy palkata ahkerasti paikallaolosta ettei se lähde missään vaiheessa ääniärsykkestä linnulle.

Tavoitteena on, että koira on välinpitämätön ampumista kohtaan, oppii siihen, että äänestä huolimatta sen kannattaa pysyä paikallaan ja että haulikolla ampuminen on kivaa koska sen jälkeen pääsee ottamaan riistan suuhun (ja tuomaan sen ohjaajalle 🙂 )

Rauniotreenit 11.8.2014

Kauden ekoissa rauniotreeneissä tehtiin ensin muutama toisto rullailmaisun rullan nosto-osaa, tarkoitus siis yleistää käytöstä vaikeampiin paikkoihin. Kotona ja tutuissa paikoissa ulkona kosketuskeppi-rulla nosto-rullan tuonti käteen-ketju toimii hyvin, häiriöissä käytös ei ole vielä kovin vahva. Onnistumisprosentti lyhyelle treenille oli alhainen, eli täytyy treenata vielä lisää helpommissa paikoissa.

Tämän jälkeen laitettiin 5 maalimiestä raunioille näkyviin paikkoihin. Tarkoitus oli treenata raunioilla liikkumista ta savuhäiriöön tottumista. Savu ei tuntunut haittaavan Ässää, ja liikkuminenkin sujui hyvin. Mielenkiintoista oli se, että miespuolisen maalimiehen se ohitti täysin – kohteli sitä niin kuin se olisi ollut ilmaa. Ottaen huomioon kuinka hyvin se on sosiaalistunut kaikenlaisiin ihmisiin, on vaikea uskoa, että tämä ohitus johtuisi siitä että maalimies oli mies. Täytyy seuraavalla kerralla laittaa samaan kohtaan naispuolinen maalimies, ja seurata miten se käyttäytyy sillä kertaa. Loppupalkan aikana Ässä kyllä meni yhtä reippaasti ja leikkisästi kaikkien maalimiesten luokse, niin miesten kuin naistenkin, joten tuskin lienee mitään ongelmaa.

Treenien lopuksi kiivettiin konttien reunalla olevat ritiläportaat ylös ja kierrettiin konttia. Ässä liikkuu hyvin ritilöillä. Alastuleminen oli kuitenkin todella jännää, se pystyi ottamaan muutaman askelman alaspäin, mutta portaat olivat liian jyrkät ja liian korkealla. Kannoin sen lopuksi alas, seuraavalla treenikerralla pitää nostaa se puoleenväliin portaita tai alemmaksi ja tulla alas, ja sen jälkeen viedä muutama askelma kerrallaan ylemmäksi kunnes se tohtii itse tulla ylhäältä alas saakka.

Koira kontrollissa hihnatta-kurssi (päivä 1) 9.6.2013

Kouluttaja Mirkka Koivusalo / Mindful Behaviors