Palkitsemiseen perustuva kanakoiran koulutus osa 1 – teoriaa

Artikkeli on julkaistu myös SporttiRakissa

Osallistuin 10-11.6.2017 mielenkiintoiseen ja antoisaan, Lohjan Koirakeskuksessa järjestettyyn kanakoiran koulutusseminaariin. Kouluttajina nähtiin Oulusta saakka tulleet Koirapalvelu Kannattavan kouluttaja Riikka Kokkonen sekä Hannu Kyllönen. Sekä Riikka että Hannu metsästävät aktiivisesti, ja tämän lisäksi Riikka on suorittanut eläin- ja ongelmakoirakouluttajan tutkinnon. Seminaarissa oli ensin teoriaosuus, jossa käytiin kattavasti läpi sitä kuinka koirat oppivat ja miten tätä tietoa voi ja kannattaa soveltaa kanakoiran koulutukseen. Käytännön koulutus oli suunnattu nuorille koirille, ja siinä keskityttiin kanakoirametsästyksen haastavimman käytöksen eli pysähtymisen perusteiden kouluttamiseen. Käytännön koulutuksesta enemmän asiaa artikkelisarjan toisessa osassa.

Toki viikonlopun mittaisella kurssilla ehditään lähinnä harjoitella koulutustekniikoita ja käytöksen perusteita – varsinainen koulutustyö tehdään arjen koulutustilanteissa huolellisesti rakentaen. Kouluttajat painottivat myös sitä, että tämä, tai mikään mukaan koulutustapa ei takaa onnistumista. Koulutuksen eteneminen vaatii ohjaajalta motivaatiota perehtyä asiaan ja taitoa soveltaa käytännön harjoituksia koiran ominaisuuksiin nähden, eikä siltikään onnistunut lopputulos ole taattu. Koulutuksen tarkoitus olikin jakaa tietoa ja antaa työkaluja kouluttamiseen sellaisille ihmisille, jotka haluavat nimenomaan kouluttaa palkitsemalla, ja haluavat välttää fyysisten rangaistusten ja pelon käyttöä koulutuksessa.

Metsästyskäyttäytymisketjun osa-alueet

Teoriaosuus aloitettiin tarkastelemalla metsästyskäyttäytymisketjua. Yleisesti siihen kuuluvat etsiminen, vaaniminen, takaa-ajo, tarttumispurenta, tappopurenta, paloittelu ja syöminen. Tämän toteuttaminen alusta loppuun ei tietenkään ole toivottavaa metsästäessä eikä ole jalostuksen ansiosta ainakaan kaikilta osin vahvana nykyajan kanakoirissa. Sen sijaan, kanakoiralla metsästyskäytökseen pitäisi kuulua haku, seisonta ja riistan käsittely, avanssi eli riistan nosto, pysähtyminen ja paikallaanolo, sekä nouto. Haku, seisonta ja avanssi ovat hyvin vahvasti perimän määrittelemiä käytöksiä, mutta taas avanssin eli käytännössä takaa-ajon pysäyttäminen kesken kaiken, ja tämän lisäksi paikallaan pysyminen riistan pudotessa vaativat useimpien kanakoirien kanssa kouluttamista.

OPPIMISTEORIA KAIKEN TAUSTALLA

Takaa-ajon pysäyttäminen kesken kaiken ja tämän lisäksi paikallaan pysyminen riistan pudotessa vaativat useimpien kanakoirien kanssa kouluttamista.

Teoriaosuudessa käytiin hyvin läpi oppimisteorian perusteet. Kaikki kiteytyy siihen, että eläin oppii koska käytöksen muutos kannattaa – se joko saavuttaa jotain miellyttävää, tai välttää jotain epämiellyttävää. Tämä pätee kaikkiin eläimiin, myös ihmisiin. Eläin ja ihminenkin oppii aina ja koko ajan ja sen lisäksi, että oppimista tapahtuu tekojen seurauksista, yhdistyy aina asioihin, tapahtumiin ja paikkoihin erilaisia tunteita ja reaktiota kokemusten myötä. Tekojen seurauksista oppimista kutsutaan operantiksi ehdollistumiseksi, kun taas ei-tahdonalaisten tunteiden ja fysiologisten reaktioiden liittyminen johonkin asiaan on klassista ehdollistumista.

Ehdollistuminen metsästyskoiran koulutuksessa

Kumpikin oppimisprosessi on aina läsnä eläimen toiminnassa. Se mihin tämänkin kurssin koulutus painottui oli operantin ehdollistumisen neljästä osa-alueesta kahteen eli positiivisen vahvistamiseen ja negatiiviseen rankaisuun. Silloin koiran tehdessä oikein, sen käytöstä vahvistetaan palkitsemalla, ja koiran tehdessä virheen, sen käytöstä vähennetään poistamalla mahdollisuus palkkioon. Positiivinen tarkoittaa lisäämistä ja vahviste on jotain mikä lisää käytöstä, ja negatiivinen tarkoittaa poistamista ja rankaisu jotain mikä vähentää käytöstä.

Operanttia ehdollistumista tapahtuu toki myös ihmisestä riippumatta, esimerkiksi riistankäsittelyä opitaan tekojen seurauksista. Jos nuoren koiran seisontaetäisyyden harjoittelu on liian röyhkeää tai varovaista, ja sen tuloksena riista karkottuu eli palkkio poistuu (negatiivinen vahviste), johtaa tämä seisontaetäisyyden säätöön. Kun seisontaetäisyys on oikea, lintu pysyy palkitsevasti “piikissä” ja käytös vahvistuu. Näiden kahden osa-alueen käyttöön liittyy joitakin negatiivisiakin tunteita, lähinnä turhautumista, kun koira menettää palkkion tehdessään virheen. Pääasiallisesti koulutustilanteissa koira kuitenkin kohtaa sille myönteisiä asioita ja siten klassisen ehdollistuman kautta se yhdistää meihin, koulutustilanteeseen ja sitä ympäröiviin muihin tekijöihin turvallisen, rohkean ja iloisen tunnetilan.

Tilanne olisi toisenlainen jos koulutuksessa käytettäisiin positiivista rankaisua eli lisättäisiin jotain epämiellyttävää kun halutaan vähentää jotain koiran käytöstä, ja koiran lopettaessa, poistettaisiin epämiellyttävä asia kun halutaan lisätä vastakkaista käytöstä (silloin kyseessä on positiivisen rankaisun vastapari eli negatiivinen vahviste). Tässäkin koira kyllä oppii tekojensa seurauksista, mutta samaan aikaan tunnetila mikä koulutustilanteeseen ja kaikkeen siihen liittyvään yhdistyy onkin aivan toisenlainen. On tärkeää huomata, että evoluutio on tehnyt eläimistä sellaisia, että niiden on opittava nopeasti vaarallisista tilanteista jos aikovat pysyä hengissä ja päästä lisääntymään. Tämä tarkoittaa sitä, että pysyviä pelkotiloja on suhteellisen helppo saada aikaan ja niistä on erittäin vaikea päästä eroon. Koira voi kovalla rangaistuksella oppia kerrasta olemaan menemättä lintujen perään, mutta sen lisäksi se saattaa jatkossa pelätä kuollakseen esimerkiksi kaikkia samankaltaisia peltoaukeita kuin missä tämä ”koulutus” oli tapahtunut. Pelkotilat ovat koiralle stressaavia, yleistyvät helposti muihinkin paikkoihin ja tilanteisiin, heikentävät koiran oppimiskykyä ja saattavat johtaa ongelmakäytöksiin.

Koiran hyvinvointi etusijalla

Viikonlopun koulutuksessa painotettiin sitä, että on tärkeää pitää kaikissa tilanteissa koiran hyvinvointi etusijalla, ja voida myös avoimesti ja julkisesti kertoa kaikista koiran kanssa tehtävistä harjoituksista. Eläinsuojelulakikin jo linjaa miten koiria saa kohdella koulutustilanteissa, ja ilahduttavasti kasvava määrä metsästyskoiraharrastajia vetää rajan vielä lainsäädäntöä tiukemmaksi. Koiran reilu kohtelu ja eläinystävälliset koulutustavat siis yleistyvät koko ajan, tämä seminaari vain yhtenä esimerkkinä.

”VANHAT” JA ”UUDET” AIVOT – OPPIMINEN VAATII TOIMINTAKYKYISTÄ AIVOKUORTA

Kaikkien nisäkkäiden aivot ovat rakentuneet samalla tavalla. Aivokuorta kutsutaan ”uusiksi” aivoiksi: se on kehittynyt nisäkkäille evoluution myötä myöhemmin, ja on kaikista kehittynein ihmisellä. Siellä tapahtuu varsinainen älyllinen, monimutkainen ja tahdonalainen ajattelu, ja siten myös oppimisen osalta operantti ehdollistuminen. Aivojen keskellä sijaitsevat kuitenkin ”vanhat” aivot. Siellä tapahtuu muun muassa elimistön ja tunteiden säätelyä, joka on pitkälti ei-tahdonalaista. Jos esimerkiksi jokin tilanne jännittää kohtuuttoman paljon, voi aivokuoressa prosessoida syitä miksi on turhaa jännittää, mutta ”vanhat” aivot laittavat kaikesta järkeilystä huolimatta kämmenet hikoilemaan ja äänen tärisemään. Vanhoissa aivoissa tapahtuu luonnollisesti myös klassinen ehdollistuminen.

Miten tämä kaikki liittyy sitten koiran, tai kanakoiran kouluttamiseen? Jotta oppimista tapahtuisi tehokkaasti, on aivokuoren oltava toimintakykyinen ja siellä tapahtuvan tekojen seurauksista oppimisen oltava siten mahdollista. Kuitenkin, kun koira kohtaa ärsykkeen mikä johtaa sen ”vanhojen” aivojen käynnistymiseen ei-tahdonalaiseen toimintaan, vaikkapa pakoreaktioon tai saaliin jahtaamiseen, ohjaavat aivot nopeasti verenkierron lihaksille ja elimille jättäen aivokuoren paitsioon. Koira toimii silloin vaistojensa varassa ja korkeassa stressitasossa, ilman harkintaa. Silloin koira ei kykene oppimaan tehokkaasti uutta, kun aivokuori ei ole niin sanotusti pelissä mukana, eikä se todennäköisesti pysty tietoisesti hallitsemaan toimintaansa ennen kuin stressitaso laskee ja vaistonvarainen toiminta lakkaa. Perinteisesti saaliin jahtaamisen (takaa-ajon / peräänmenon) katkaisussa on hyödynnetty pelkoehdollistumista, eli “vanhojen” aivojen tunnereaktiota, mutta koiran hyvinvointia se ei tue.

Viretilan säätelyharjoitukset

Erilaisilla viretilan säätely-harjoituksilla voidaan kuitenkin asteittain vaikeuttaen harjoitella opittujen käytösten suorittamista vuorotellen erittäin korkean viretilan suoritusten kanssa. Koiralle käytännössä opetetaan, että kun vähän rauhoitut, pääset tekemään tätä hauskaa ja kiihdyttävää asiaa. Kun koiran aivoja jumpataan tällä tavalla korkean vireen ja matalan vireen tehtäviä vaihdellen, vahvistuvat aivoissa sellaiset aivoreitit, joiden avulla koiralla on paremmat mahdollisuudet toimia tahdonalaisesti ja tehdä tietoisia valintoja silloin kun vaikkapa metsästystilanteessa vanhat aivot meinaavat ottaa vallan. Luentomateriaalissa tämä on ilmaistu hyvin: ”Vahvistetaan ’tunnereaktio’ reittien sijaan ’opittujen asioiden’ reittejä aivoissa”.

Kohti tätä taitoa päästään myös siedättämällä ja vastaehdollistamalla koiraa kiihdyttäviin ärsykkeisiin kuten riistaan, harjoittelemalla kiihdyttävistä ärsykkeistä luopumista ja vahvistamalla korvaavaa käytöstä tilanteissa joissa on läsnä kiihdyttäviä ärsykkeitä.

KOULUTUKSEN PERUSTEET

Palkitsemalla kouluttaminen on pääasiallisesti haluttujen käytösten vahvistamista ja ei-haluttujen jättämistä huomiotta. Kouluttaessa tällä tavalla koirat ovat yleensä aktiivisia ja motivoituneita. On tärkeää myös ymmärtää lajin- ja rodunomaisia käytöksiä, etenkin sellaisia, jotka ovat itsessään palkitsevia.

Koulutusprosessi minkä tahansa käytöksen osalta aloitetaan yleensä palkkioiden valinnalla ja testaamisella, jonka jälkeen saadaan ensin aikaan haluttu käytös, jota sitten vahvistetaan. Kun eläin tarjoaa käytöstä aktiivisesti, voidaan siihen liittää haluttu vihje ja yleistää käytös erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Käytökseen voidaan halutessa kouluttaa kestoa ja etäisyyttä, ja sitä usein kannattaa harjoitella erilaisissa häiriöissä ja useissa erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, ennen kuin voidaan sanoa käytöksen olevan vahva.

Harjoitukset on etenkin pennun kanssa syytä pitää lyhyinä, ja pitää usein taukoja jotta oppiminen on tehokasta. Koulutussuunnitelman laatiminen on erittäin suositeltavaa myös tehokkuuden näkökulmasta. Kouluttaessa tärkeimmät onnistumiseen vaikuttavat tekijät ovat ajoitus, kriteeri, vahvisteen laatu ja vahvistetiheys. Toisin sanoen, oppimista tapahtuu parhaiten silloin kun:

  • Vahviste annetaan koiralle sekunnilleen sen käytöksen hetkellä mitä halutaankin vahvistaa
  • Kriteeri eli vaatimustaso on selkeä, jotta palkataan toistuvasti samasta asiasta ja siten vahvistetaan oikeaa asiaa
  • Vahvisteen laatu on sellainen, että koira oikeasti tavoittelee sitä ja myöskin kokee palkkion menetyksen rangaistuksena eikä yhdentekevänä asiana
  • Vahvistetiheys on etenkin uutta opetettaessa erittäin korkea

Mitä enemmän jotakin käytöstä vahvistetaan, sitä vahvemmaksi se tulee. Jos koira jätetään usein palkkaamatta, se vähemmän todennäköisesti suorittaa käytöksen jatkossa, jossain vaiheessa ei edes yritä koska se ei saavuta sillä mitään. Palkkaamisella on siis merkitystä, mutta alkuopetuksen jälkeen voidaan ja kannattaa siirtyä satunnaiseen palkkaamiseen. Se on yhtä tehokasta koirille, kuin ihmisille vaikkapa satunnaiset pienet arpakuponkivoitot – aina kannattaa yrittää, koska koskaan ei tiedä jos voittaisi jotain ja aina on mahdollisuus pääpalkintoon.

PYSÄHTYMINEN RIISTATILANTEESSA

Kanakoiran pysähtymiskäytös voidaan pilkkoa kolmeen osaan: liikkuvasta häiriöstä luopuminen, pysähtyminen liikkeessä ja paikoillaan pysyminen häiriössä. Käytännön harjoituksissa käytiin läpi perusasioita, joita kannattaa harjoitella kouluttaessa näitä kolmea osa-aluetta. Varsinainen työ tehdään kuitenkin laajentamalla ja monipuolistamalla näitä ja muitakin harjoituksia, ja yleistämällä niitä aina häiriöisempiin ympäristöihin, jotta loikkaus kotipihasta metsästystilanteeseen ei olisi niin valtava. Kutakin osa-aluetta, luopumista, pysähtymistä ja paikallaoloa, on syytä harjoitella ensin erikseen ja koiran osaamisen kasvaessa peräkkäin vieden suoritusta pienin askelin lähemmäksi käytännön metsästystilannetta.

Pysähtyminen riistatilanteessa vaatii luopumista, pysähtymistä ja paikallaoloa, joita jokaista tulee harjoitella erikseen.

TYÖKALUPAKKI KUNTOON – MONIPUOLISET PALKITSEMISTAVAT

Mutta, ensin on aloitettava aivan perusteista. Kuten aina kouluttaessa kannattaisi tehdä, ensimmäisenä testattiin palkkioiden toimivuus ja samalla harjoiteltiin erilaisia tapoja toimittaa palkkioita. Tässä koulutuksessa käytettiin leluja ja ruokaa vahvisteina, mutta tämän lisäksi patteristoon kannattaa ottaa sosiaalinen palkka myös, ja palkitsevia ja vahvoja käytöksiä (esimerkiksi noutoa) voi hyödyntää koiran osaamistason noustua.

Jotta koulutus on tehokasta, olisi hyvä että meillä olisi käytössä useita erilaisia palkkioita. Jos koira on vaikkapa kova leikkimään mutta ei kovin motivoitunut ruuasta, voidaan namipalan ottamisesta palkita leikillä ja siten kasvattaa ruuan arvoa. Haastavammissa tilanteissa koiran syömättömyys voi kuitenkin olla merkki liian korkeasta stressitasosta, ja silloin on syytä muuttaa olosuhteita – jos koiran tunnetila on niin korkea, että se ei kykene nielemään, meillä ei ole toimivaa vahvistetta ja aivot ovat sellaisessa tilassa että oppimistakaan ei tapahdu. Myös tavalla, jolla palkkiot annetaan koiralle on merkitystä siihen kuinka palkitsevia ne ovat koiralle ja mikä tunnetila yhdistyy palkitsemiseen ja sitä kautta itse käytökseen. On aivan eri asia saako koira rynnätä lentävän lihapullan perään vai toimitetaanko sille lihapulla rauhallisesti suuhun koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan.

TEORIASTA KÄYTÄNTÖÖN

Seminaarin käytännön harjoituksista ja pysähtymisen kouluttamisesta lisää seuraavassa osassa! Alla seminaarin järjestäjien ystävällisesti laatima linkkilista teoriasta syvemmin kiinnostuneille.

Hyödyllinen infopaketti kaikille koiranomistajille https://www.hankikoira.fi/koiratietoa

Mikä on koira?

http://www.elaintieto.fi/koira-seura-ja-harrastuselaimena/

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/mika-koira-on

Ikäkausista

http://www.hankikoira.fi/koiratietoa/mika-koira/koiran-elinkaari

http://www.joeldehasse.com/articles/a-english/puppy.html

Koiran käyttäytyminen

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-kayttaytyminen

Kouluttaminen ja Oppiminen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Koiran_kouluttaminen

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-koulutus

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-koulutus/miten-koira-oppii (Miten koira oppii?)

http://www.aprender.fi/blog/mita-tekemista-tieteella-on-koiran-kouluttamisen-kanssa (Blogi, Jari Parkkisenniemi)

Aivoista (Wikipedian ENG versiossa enemmän tietoa)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aivot

https://fi.wikipedia.org/wiki/Limbinen_j%C3%A4rjestelm%C3%A4

https://www.biomag.hus.fi/braincourse/L8.html

https://psychenet.wordpress.com/mielen-tutkimus-ja-hoito/aivot-ja-mieli/

http://dogzombie.blogspot.fi/2015/03/brain-regions-and-their-functions.html

Aivot: Fight-or-flight, reaktiivisuus, stressi

http://dogzombie.blogspot.fi/2015/02/the-rough-guide-to-fight-or-flight.html

http://dogzombie.blogspot.fi/2015/03/contexts-and-cues-reactive-dog-brain.html

http://dogzombie.blogspot.fi/2015/01/the-rough-guide-to-stress-response.html

Hermosto

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hermosto

https://en.wikipedia.org/wiki/Nervous_system

Tunteet, vire

http://www.elaintieto.fi/wp-content/uploads/2015/12/Mendl_Mike_suomeksi-final.pdf

Pelon portaat:

Google-hakusana “the ladder of aggression”

Elekieltä

https://www.youtube.com/watch?v=mrQ1KO4j2bc (0:36) https://www.youtube.com/watch?v=bstvG_SUzMo (3:32)

http://kuono.fi/ymmarratko-koirien-kielta-tarkista-tietosi-hauskasta-kuvasta/

Leikkiminen

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-kayttaytyminen/leikkiminen-on-koirille-tarkeaa

Dopamine Jackpot! Sapolsky on the Science of Pleasure

https://www.youtube.com/watch?v=axrywDP9Ii0  (4:59)

Affective neuroscience of the emotional BrainMind: evolutionary perspectives and implications for understanding depression

Jaak Panksepp, PhD*

Copyright : © 2010 LLS

This is an open-access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution License (http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/3.0/), which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original work is properly cited.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3181986/

An integrative and functional framework for the study of animal emotion and mood

Michael Mendl, Oliver H. P. Burman, Elizabeth S. Paul

Published 4 August 2010.DOI: 10.1098/rspb.2010.0303

Copyright © 2010 The Royal Society

http://rspb.royalsocietypublishing.org/content/277/1696/2895

Aggressiivisuuden periytymisestä

http://www.appliedanimalbehaviour.com/article/S0168-1591(06)00144-4/fulltext

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1601-183X.2010.00568.x/full#b13

Rauniotreenit 10.4.2017

Rauniotreeneissä Ässällä oli 3 maalimiestä. Tuuli oli navakka ja Ässällä oli mukavasti vauhtia – alue oli raunioalueen takapuoli, jossa varsinaista rauniota on melko vähän. Etsinnän aikana mukana kulki muutamia ihmisiä, jotka piti meteliä. Ensimmäinen maalimies oli viime syksynä hieman jännäksi todetussa vaakaputkessa, ja tämä maalimies antoi koiralle suoran palkan. Putki on melko kapea, ja näin kääntyminen rullailmaisun vuoksi on Ässälle vaikeaa ja halusin vastaehdollistaa hieman putkeen. Jännitin, että jääkö Ässä odottamaan seuraavalla maalimiehellä suoraa palkkaa myös sen kerran saatuaan, mutta näin ei käynyt. Toisella maalimiehellä ilmaisu sujui siis hyvin.

Kolmatta maalimiestä etsiessään Ässä hätkähti kovassa tuulessa pullistuneita pressuja, jotka oli levitetty hökkelipiilon päälle. Se vähän haukkui niitä, mutta kävi pian haistelemassa pressuja ja totesi ne vaarattomiksi, jatkaen heti etsintää. Kolmas maalimies olikin ihan lähellä, samankaltaisessa pressuilla peitetyssä hökkelipiilossa. Maalimies huomasi Ässän reaktion, jonka jälkeen piti pressuista kiinni ettei ne heiluisi Ässän löytäessä hänet. Ässä löysikin maalimiehen nopeasti ja nosti rullan ongelmitta. Minulle rullaa tuodessaan sillä oli yhä hieman niskakarvat pystyssä haukuttuaan pressuille. Se tästä huolimatta toimi kuten aina ennenkin: luovutti rullan, antoi kiinnittää liinanpätkän, meni näytölle ja odotti palkkaa, vaikka oli todennäköisesti vielä vähän jännittyneessä mielentilassa. Tämä oli kiva nähdä!

Minulla on Ässän kanssa treenatessa yleensä 1 lisäpalkkapurkki, jonka annan sille autossa kokeenomaisena loppupalkkana. Tällä kertaa purkkeja oli kaksi, ja toisen niistä kouluttaja syötti Ässälle istuessaan piilossa jonka pressuja Ässä oli hätkähtänyt. Näin saatiin paikattua tunnetilaa tämänkaltaisiin piiloihin lisää yhdistämällä niihin maalimiehen ja ruokaa.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

  • Asiat jotka sujuivat hyvin: Ässän toimintakyky säilyi jännittyneestä tunnetilasta huolimatta
  • Asiat jotka olivat kehittyneet: Ässä leikki kivasti maalimiehen kanssa treenin lopussa
  • Asiat joita uskallettiin yrittää: suoraa palkkaa vaikka samassa treenissä rullailmaisua
  • Asiat joista opittiin: rullailmaisu ei mennyt rikki vaikka oli sitä suoraakin palkkaa 🙂
  • Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Ässän etsintä oli kivan vauhdikasta

Treenattavaa

  • Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: maltan odottaa sivulle istumisen ja rauhoittumisen ennen aloitusta

Sari Kärnän hakuluento 13.8.2016

Osallistuimme Sari Kärnän hakukoulutukseen viikko sitten. Koulutus oli erittäin antoisa – sen lisäksi, että Sari oli hyvä kouluttaja joka kuunteli kurssilaisten tavoitteita ja sovelsi harjoituksia kunkin koiran tasoon, Sarilla on myös rautainen osaaminen sekä rullakoiran kouluttamisessa että tehokkaassa, käyttäytymistieteisiin perustuvassa kouluttamisessa. (ja toki myös liuta tuloksia, mutta minun mielestäni se ei ole kovin hyvä kouluttajan osaamisen mittari)

Alla minun muistiinpanojani Sarin luennolta. Teen erillisen blogikirjoituksen varsinaisista treeneistä lauantailta ja sunnuntailta.
 
 
Tehokkaan kouluttamisen ABC
 
Alkuun Sari listasi tärkeitä asioita mihin tahansa kouluttamiseen liittyen, lisäsin tähän joitakin kommentteja

  1.  Palkka: Vaikuttaa suoraan koiran motivaatioon, eli oltava kunnossa. Paras palkka löytyy kokeilemalla mikä juuri sille eläimelle sopii. Palkan sopivuus voi myös vaihdella tilanteesta ja treenistä toiseen.
  2. Tiedä mitä haluat: ennen kouluttamista, päätä mikä on kriteeri. Valitse kriteeri joka on sinulle ja koiralle mustavalkoinen ja selkeä. Pidä kouluttaessa kiinni kriteeristä.
  3. Palkkaa niin nopeasti kuin pystyt: mekaanisia taitoja kannattaa harjoitella etukäteen.
  4. Huomioi palkan sijainti
  5. Onnistu riittävän usein (80 % toistoista): jotta pääset tähän onnistumisprosenttiin, pilko käytös tarpeeksi pieniin osiin. Kun se sujuu, voit vaatia enemmän.
  6. Häiriöihin siedättäminen: paikka, ympäristö jne.
  7. Opeta palkkaamattomuus: ja myös ”avuttomuus” eli eleettömyys. Etene varovasti mutta suhteellisen nopeasti pienissä määrin.
  8. Opiskele koiraasi, jokainen on yksilö!
  9. Lopeta koulutus, jos käyt tunteelliseksi!

 
 
Haku
 
Pidin siitä, että ensin Sari luennollaan määritteli mitä käytöksiä hakuun kuuluu ja mitkä ovat hyvän hakukoiran ominaisuudet. Mielestäni tämä toi hyvän pohjan myös varsinaiselle maastokoulutukselle.

Hakuun liittyvät käytökset ovat: koira risteilee alueen ohjaajan käskyjen mukaisesti, on hallinnassa, löytää ja ilmaisee maalimiehet korrektisti ja työskentelee koko ajan samalla intensiteetillä. Muuten nämä olivat tuttuja juttua, paitsi intensiteetin osalta. Sari alkaa nopeasti ottamaan koiralle enemmän pistoja ja myös vaihtelee pistojen määrää paljon. Tämä siksi, että koira oppisi alusta saakka toimimaan järkevästi ja jaksaisi siten työstää pitkänkin etsinnän. Toisin sanoen, jos koiralla on paljon kokemusta siitä että sen ei tarvitse tehdä kuin muutamia pistoja tai aina sama määrä pistoja, se oppii juoksemaan aina urku auki eikä välttämättä jaksakaan työskennellä näiden muutamien pistojen jälkeen
 
 
Koiran ja ohjaajan ominaisuudet
 
Hyvän hakukoiran ominaisuuksia ovat muun muassa:

  • motivoitunut: pitää ihmisistä, on avoin ja rohkea, taistelutahtoinen, palkataan oikein
  • hyvä fyysinen kunto: ohjaajan vastuulla, ei lihava, osaa liikkua erilaisissa maastoissa, eteneminen maastonmuutosten yli
  • luottamus: suhde ohjaajaan, ohjaaja ei laita paikkoihin mihin koira ei ole valmis vielä menemään, ohjaaja ei vaadi liikaa liian varhain, ohjaaja on johdonmukainen ja oikeudenmukainen
  • kovuus: kestää epämiellyttäviä kokemuksia, ei muistele pahalla
  • temperamentti ja luonne vaikuttavat myös, tästä en kirjoitellut luennolla pidemmästi.

Hyvän ohjaajan ominaisuudet:

  • henkiset ominaisuudet: pitkäjänteisyys, hermojen hallinta, sosiaalisuus, kunnianhimo
  • fyysiset ominaisuudet: kunto ja terveys
  • taitavuus: kokemus ja kyky eläinten kouluttamiseen
  • koiran lukutaito: miksi koira toimii niin kuin toimii, aina siihen on syy ja useimmiten kyseessä on koulutukselliset asiat, koirat eivät huvikseen kiusaa ihmisiä, käytökseen usein vaikuttavat epävarmuus ja sairaudet jne.
  • on mustavalkoinen ja reilu
  • maastonlukutaito, etsintäsuunnitelma, tuulen vaikutus ja muut taidot

Näiden lisäksi Sarin mukaan tärkeää on myös ohjaajan ja koiran välinen suhde. Tekemisen tulee olla mukavaa ja hauskaa sekä ohjaajalle ja koiralle!
 
 
Pennun hakukoulutus
 
Kun pentua lähdetään kouluttamaan hakuun tärkeää on saada sille positiivisia ihmiskokemuksia sekä arjessa, että treeneissä. Sari ei suosi makkararinkiä pennuille, vaan ennemmin ottaa pennut mukaan tallaamaan metsään. Kun pentu itse ottaa kontaktia metsässä oleviin ihmisiin, se saa kehuja ja makupaloja. Luonnollisesti myöhemmin otetaan mukaan passiiviset maalimiehet, mutta tämä poistaa mahdollisen jännittyneen tilanteen joka saattaa muodostua makkararingissä kun ihmiset nököttää hiljaa metsässä.

Sarin mukaan on myös tärkeää totuttaa koira pentuna erilaisiin maastoihin ja alustoihin, ja kouluttaa se rauhoittumaan autossa odottaessaan. Sen lisäksi, on tärkeää että maalimieskäytös on alusta saakka korrektia – koiraa ei palkata hyppimisestä tai syliin tulosta, vaan mieluummin maalimies odottaa sitä että pentu luopuu (peruuttaa, kääntää päätä pois jne.) jonka jälkeen se palkataan. Pennun voi myös opettaa menemään maahan alusta saakka maalimiehen luona.
 
 
Hakuryhmä
 
Sarin mukaan edellytyksenä onnistumiselle haussa on se, että treenaa vain hyvässä hakuryhmässä. Tämä tarkoittaa sitä, että ryhmää vetää joku osaava kouluttaja ja ryhmä treenaa säännöllisesti ja erilaisissa maastoissa. Tämän lisäksi olisi hyvä, että ryhmässä on hyvä ilmapiiri koska kireydet heijastuvat myös koiriin eikä se edesauta kenenkään oppimista. Jokaiseen treeniin keskitytään, ja treenissä piilojen paikat suunnitellaan ja merkitään huolella. Treenatessa koirat palkataan huolella (rauhassa, kehuen, leikitykset kunnolla, loppupalkka kunnolla) ja treeneissä vietetään se aika minkä koirat vaativat, eli ei kiirehditä. Sopiva ryhmäkoko on 6-8 koiraa ja treeneissä olisi hyvä vaihdella koirien järjestystä.
 
 
Palkkaaminen
 
Kuten aiemmin jo todettiin, koirat pitäisi palkata kunnolla ja kunkin koiran mukaan. Kaikki koirat eivät pidä samoista palkoista ja tavoista leikkiä. Sen lisäksi, aina kehutaan koiraa sanallisesti. Sekä ohjaajan että maalimiehen koiranlukutaito on tärkeää koiraa palkatessa, etenkin jos koira palkataan leikittämällä. Tämän lisäksi myös ruualla palkkaamisesta voi tehdä koiralle palkitsevampaa muun muassa avaamalla hitaasti purkin ja samalla kuiskutellen ja kehuen koiraa tms. Maalimiesten rooli on erittäin tärkeä hakukoiran palkkaamisessa, eli siihen pitäisi panostaa!

Maalimiesten palkkaamisen lisäksi olisi tärkeää myös tehdä kunnon loppupalkkaus viimeisellä maalimiehellä tai keskilinjalla. Silloin koko porukka kehuu ja palkkaa koiraa rauhassa. Mietin itsekseni myös, että olisi hyvä pitää keskustelu treenin sujumisesta vasta kun koira on loppupalkattu ja viety autoon – jos treenissä vaikka meni jotain pieleen, niin ei kannata harmitella sitä koiran ollessa vielä paikalla.

Ruokapalkkauksesta:

  • pennulle turvallinen
  • sopii varautuneille koirille, ruoka muuttaa mielentilaa (vastaehdollistamista)
  • sopii ahneille koirille
  • stressaaville koirille, ruoka rauhoittaa
  • helppo tuoda koiraa keskilinjalle ruuan avulla eli tukee treenin edistymistä
  • ruualla palkatessa koiralla oltava nälkä ja ruuan tulee oikeasti motivoida koiraa!
  • ruokapalkkausta voi parantaa lisäämällä jännityksellisyyttä ruan antamiseen ja lisäämällä kehut päälle

Lelupalkkauksesta:

  • motivoiva jos koira saalisviettinen ja taistelutahtoinen
  • pitää osata leikkiä oikein kunkin koiran kanssa
  • ei saa olla uhkaavaa tai taistelutilanne koiralle
  • väsyttää koiraa jonkin verran eli menettää tehoaan toistojen myötä
  • vaihtelevuus
  • turvallisuus otettava huomioon

Yleisesti ottaen jokaiselle koiralle kannattaa käyttää aikaa löytääkseen sen oikean palkan. Palkan olisi hyvä olla sellainen, mikä nostaa koiran virettä mahdollisimman ylös menemättä yli. Olisi siis tärkeää osata erottaa milloin koira on motivoitunut ja milloin stressaantunut, koska stressitason liiallinen nosto johtaa ongelmiin koiran hyvinvoinnissa. Kaiken kaikkiaan, motivaatio tulee positiivisten kokemusten kautta, ja vauhti oppimisen ja varmuuden kautta.

Ennen kisoja tulee koiralle opettaa luonnollisesti palkkaamattomuus. Sari ottaa palkkaamattomuutta mukaan jo hyvin aikaisessa vaiheessa, ja vaihtelee palkan antamista. Tämä täytyy kuitenkin tehdä hyvin varovaisesti, jotta koirna motivaatio ei kärsi liikaa. Kannattaa myös muistaa, että kehuminen on sallittua. Palkkaamattomuutta kannattaa harjoitella vaihtelevasti. Yksi esimerkki voisi olla vaikka niin, että kisoihin valmistautuva koira on ensimmäiset 200 metriä hakurataa palkatta, jonka jälkeen se saa viimeisiltä maalimiehiltä jokaiselta paremman palkan. Täten koiran motivaatio nousee loppua kohti, ja se saa kokemuksen, että vaikka välillä ei saa palkkaa lainkaan, yllättäen sitä voi tulla runsaastikin.
 
 
Vaatiminen
 
Siinä vaiheessa kun koira jo osaa, voi siltä myös vaatia. Sarin mukaan kuitenkin usein koiran huono suoritus johtuu koulutuksellisesta ongelmasta, koira ei yksinkertaisesti osaa. Sen lisäksi, jotta koiralta voi vaatia, sillä täytyy olla motivaatiota suorittaa – muuten päätyy heikentämään koiran suoritusta. Sarin mukaan koiralla pitää olla tuhat hyvää kokemusta, ennen kuin siltä voi vaatia asioita – mielestäni aika hyvä mittatikku! Sarin mukaan kuitenkin kunnon hakukoiran tulee kestää vaatimista, kunhan koiran osaaminen ja motivaatio ovat ensin kunnossa.

Mitä vaatiminen sitten tarkoittaa käytännössä? Esimerkiksi, jos koira kääntyy pistolta johonkin suuntaan, kutsutaan koira takaisin siihen kohtaan mistä se kääntyi, ja lähetetään uudelleen oikeaan suuntaan kunnes koira on edennyt suoraan alueen reunalle saakka. Jos koira lähtee etenemään vinoon mutta juoksee suorassa linjassa, sitä ei kutsuta pois koska silloin lähetys on ollut epäonnistunut tai huolimaton, mutta koira toimii oikein juostessaan suoraa linjaa vaikkakin väärään suuntaan. Tätä samaa me olemme tehneet jonkin verran, mutta pistojen osalta se on saattanut olla liian aikaista. Ilmaisuissa olen myös vaatinut Ässää aina suorittamaan uudelleen jos jokin osa-alue on mennyt pieleen, siinä on jo mielestäni tarpeeksi motivaatiota ja osaamista, että Ässä on kestänyt sen.
 
 
Koulutuksen eteneminen
 
Tärkeitä asioita muistaa kun edetään hakukoiran koulutuksessa ovat:

  • älä harjoittele yhtä osa-aluetta liian pitkään, koska koira jumiutuu helposti tiettyyn kaavaan
  • älä lähetä koiraa uudelleen jo läpikotaisin haetulle alueelle
  • älä takerru liikaa pikkuvirheisiin
  • koira pystyy oppimaan omista virheistään:  esimerkiksi jos koira karkaa etsimään, yritetään ottaa maalimies nopeasti pois että koira ei karkaamisen jälkeen löytäisi ketään tai toisaalta, jos koira etenee suoraan osoitettuun suuntaan, se löytää maalimiehen
  • älä helpota harjoitusta liian helposti, koiralla saattoi olla jokin hetkellinen epäonnistuminen

Sari listasi luennolla hakukoiran kouluttamisen askelmerkit – mielestäni erittäin hyödyllinen listaus. Tämä on jonkinlaisessa etenemisjärjestyksessä, mutta tuskin kiveenhakattuna.

1. Motivaatio etsimiseen ja maalimiehiin
2. Nenän käyttö

  •  esimerkiksi tuuli-ilmaisun avulla (tuuliriippuvaisuus vaarana!)

3. Käyttäytyminen maalimiehellä
4. Pistot eli suoraan eteneminen (50 m), alla keinoja kouluttamiseen

  • hajunhaku
  • näyttäytyvät
  • ääniavut
  • canis-risteily

5. Erilaiset maastot/piilot
6. Eteen kääntyminen

  • maalimies kuljettaa koiraa löydön jälkeen ja ohjaaja liikkuu eteenpäin
  • kutsutaan keskilinjalle jolloin maalimies passivoituu
  • rullakoiralla ohjaajan eteneminen lähetyksen jälkeen

7. Tyhjät ja siirtyminen keskilinjalle löydön jälkeen
8. Hallinta keskilinjalla
9. Pidempiä ratoja
10. Ilmaisu
11. Palkkaamattomuus
12. Kisat
 
 
Canis-risteily
 
Canis-risteilyä esiteltiin luennolla ja harjoiteltiin useamman koiran kanssa maastossa, ja se vaikutti oikein hyvältä tavalta saada aikaan liikkuva ja motivoitunut hakukoira. Se on se metodi jolla Sari usein kouluttaa ja on kouluttanut omiakin koiriaan. Se on harjoituksena ainakin lähes samanlainen kuin viuhka, mutta sitä jatketaan paljon pidemmälle. Se on luonteeltaan hauska, koska siinä koira itse melkein huomaamattaan oppii risteilemään ja irtoamaan ja ohjaaja ei kauheasti sekaannu koiran toimintaan, vähentäen mahdollisuutta kaikenlaiselle turhalle käskyttämiselle.

Hyvän risteilyn etuja ovat muun muassa:

  • alue käydään läpi systemaattisesti
  • säästyy aikaa ja koiralta voimia
  • ohjaaja oikeasti tietää mitkä alueet on etsitty
  • paremmat pisteet kokeista/hyväksytty koe

Alla on listattu canis-risteilyn kouluttamisen vaiheet järjestyksessä
 
 
1. vaihe: perusteet
 
Ollaan kentällä tai avoimessa maastossa. ”Keskilinjan” molemmin puolin on 1 maalimies, joista toinen on kyykyssä (”aktiivinen”) ja toinen seisoo (”passiivinen”). Koira päästetään ensin kyykyssä olevalle maalimiehelle syömään palkka, kun koira on valmis, maalimies nousee ylös ja muuttuu passiiviseksi. Alkuun koiraa saatetaan joutua kutsumaan, mutta ne oppii pian, että toisellakin maalimiehellä on palkkaa. Kun koira palaa ensimmäiseltä, ohjaaja kääntää rintamasuunnan jo toiselle maalimiehelle ja on sellaisessa kohdassa että koiran juostessa toiselle maalimiehelle, se menee ohjaajan ohi. Jokaisella toistolla maalimiehet etenevät keskilinjan suuntaisesti ja hiukan kauemmaksi keskilinjalta. Tehdään noin 10-15 pistoa, maalimiehet pysyvät koko ajan näkyvillä. Tätä toistetaan 1-2 kertaa.
 
 
2. vaihe: yleistäminen metsään
 
Ollaan avoimessa metsämaastossa, muuten sama harjoitus kuin edellinen. Aloitetaan maalimiehet näkyvillä, pidennetään n 5 metriä per pisto. Näkyvyyden salliessa pidennetään 50 metriin saakka. Tehdään pari treeniä tätä vaihetta.
 
 
3. vaihe: maalimiehet osittain piilossa
 
Maalimiehet ovat jo osittain piilossa, etäisyydet 30-50 metriä. Jos koira pysähtelee, pitää palata vielä edelliseen treeniin eli pienemmät etäisyydet ja kaikki maalimiehet näkyville. Tätä vaihetta 2-3 treeniä.
 
 
4. vaihe: osa maalimiehistä kokonaan piilossa
 
Useampi maalimies on kokonaan piilossa, alkuun voi olla myös näkyviä. Tarkoitus on, että koira juoksee ilman ”ajatusta”, eli luottaa että toisella puolella suoraan edessä on aina maalimies. Tämä vaatii siis avustajan joka varmistaa, että ohjaaja seisoo oikeassa kohtaa keskilinjaa ja maalimies on oikeassa kohtaa toisella puolella. Tätä tehdään noin 4 treeniä.
 
 
5. vaihe: kaikki maalimiehet piilossa
 
Sama kuin aiemmin, mutta kaikki maalimiehet ovat piilossa. Koiraa ei vielä lähetetä tyhjille, eli koiran juostessa yli aina toisella puolella keskilinjaa on piilossa maalimies. Jos koira tekee vahingossa tyhjän, eli ei mene perille saakka, lähetetään toiselle puolelle ja jäänyt maalimies siirretään eteen seuraavalle ”yliheitolle”. Sari ei suosittele tässä vaiheessa kahta tyhjää samalle puolelle. Myöhemmin kun tehdään tyhjiä, ei harjoitella niitä vastatuuleen alkuun, koska koira haistaa jo että alue on tyhjä.
 
 
6. vaihe: hallintaa mukaan
 
Voidaan välillä pysäyttää koira ennen yliheittoa toiselle puolelle (sen sijaan että ollaan rintamasuunta toiselle puolelle, käännytään koiraa kohti, kutsutaan sitä ja palkataan välittömästi sen tullessa luokse). Liitetään etsintäsanaa koiran ylittäessä keskilinjan ja sitä lähettäessä. Harjoitellaan myös hakualueelle siirtymistä hallinnassa eli mukana kulkemisesta palkaten.
 
 
7. vaihe: vaikeutetaan treeniä
 
Treenataan vaikeammissa maastoissa ja olosuhteissa. Voidaan helpottaa uusissa maastoissa treeniä muuten, että saadaan onnistumisia. Tarvittaessa voi myös pysäyttää koiran ja käyttää apuja (näkö, haju, ääni) jos koira vaikuttaa sitä tarvitsevan. Apuja on hyvä käyttää niin vähän kuin mahdollista, mutta niin paljon kuin tarvitsee. Tavoitteena on onnistuneet pistot, ja jos koira tarvitsee yli kolmannekselle pistoista apuja, on edetty liian nopeasti.
 
 
8. vaihe: tyhjät mukaan
 
Aloittaan helpossa maastossa. Aloitettava varoen, esimerkiksi ekassa treenissa 1-2 tyhjää, sitten ei yhtään, kolmannessa 1 tyhjä, sitten 3-4 tyhjää jne. Käytä tyhjien varovaan lisäämiseen se aika minkä vaatii eli tavoite on, että koira pysyy motivoituneena.
 
 
9. vaihe: ilmaisut mukaan
 
Ilmaisu koulutetaan erikseen ensin. Kun tuodaan hakumetsään, otetaan ensimmäisillä maalimiehillä ilmaisut kun koira vielä vireä, ja lopputreeni suoralla palkalla. Jos samassa treenissä on sekä suoraa palkkaa että ilmaisua, pitää maalimiesten olla selkeitä – suorassa palkassa aloitettava heti palkkaaminen ja oltava koiralle aktiivinen (kehua, liikkua, palkata). Jos odotetaan ilmaisua, maalimiehen oltava selkeästi passiivinen – koirasta ei saa tehdä epävarmaa. Ilmaisujen sujuessa, niitä otetaan yhä useammalla maalimiehellä. Tässä vaiheessa ei oteta tyhjiä lainkaan.
 
 
10. vaihe: tyhjät ja ilmaisut mukana, viimeinen vaihe
 
Palautetaan tyhjät pistot treeniohjelmaan, alkuun niin että osassa treeneistä on tyhjiä ja suorat palkat ja osassa ei tyhjiä ja ilmaisut, kunnes sekoitetaan eli otetaan kumpiakin samassa treenissä. Jos koira on rullakoira, siirretään se kiintorullaan (jos käytetty irtorullia aiemmin). Tässä vaiheessa koira alkaa olla ”valmis”. Uusissa hakumaastoissa kannattaa treeniä ekalla kerralla vähän helpottaa, jotta koira oppii että uusissakin paikoissa se onnistuu, tekee löytöjä ja saa palkkansa. Maalimiehiä voi olla uusissa maastoissa enemmän kuin normaalissa treenissä (paljon maalimiehiä, paljon onnistumisia ja paljon palkkaa)
 
 
Maalimiehet
 
Treenatessa pitää muistaa vaihdella maalimiesten määrää ja sijaintia. Alkuun opetetaan, että maalimiehet ovat aina 50 metrissä, mutta sen jälkeen voidaan laittaa ”yllätysmaalimiehiä” vaikkapa puoleenväliin tai lähelle keskilinjaa, jotta koira oppii pitämään nenäänsä aina auki. Hyvä tapa testata tätä sekä myös palkata koiraa tyhjästä pistosta on laittaa maalimies koiran paluumatkalle odottamaan. Jos koira löytää sen niin hyvä, mutta jos se palaakin eri reittiä kuin kuviteltiin, niin maalimies nousee pois ja koiran treeniä jatketaan normaalisti. Koiraa ei siis käskytetä uudelleen tyhjälle, vaan tämä lisä-maalimies löytyy jos löytyy.
 
 
Ilmaisu
 
Ilmaisu yhdistetään hakuun vasta kun pohja kunnossa, mutta se toki voidaan kouluttaa koiralle erikseen jo aiemmin. Vaikka koiralla on jo ilmaisu kunnossa, niin kannattaa vaihdella suoraa palkkaa ja ilmaisua – näin koira menee aina maalimiehelle saakka varmistamaan jos tämä olisi se kerta kun se saakin palkan heti eikä vasta ilmaisun jälkeen. Näin voidaan ehkäistä ”kaukoilmaisua” etenkin rullakoiralla.

Haukkuilmaisun ominaisuuksista:

  • Se on luontaista, nostaa koiran virettä, valeilmaisut harvinaisia, nopea ja helppo tapa
  • ei sovi pidättyväiselle, väsyessä voi haukkua huonosti, jos ei luontaista voi olla vaikea saada haukkumaan hyvin, kuuluvuus saattaa olla joskus heikko

Haukkuilmaisu voidaan kouluttaa esimerkiksi turhauman kautta. Turvallisinta on kouluttaa koira ensin haukkumaan omaa ohjaajaa. Vieraalle koulutetaan ensin koira haukkumaan niin, että ohjaaja on lähellä, sitten ohjaaja jää jokaisella toistolla vähän kauemmaksi eli koulutetaan takaperin ketjuttamalla. Umpipiiloilla on kätevää kouluttaa tarpeeksi iso etäisyys maalimieheen. Erikseen voidaan myös kouluttaa koira ilmaisemaan maalimiestä erilaisissa asennoissa ja piiloissa. Haukkumiseen kannattaa myös lisätä kestoa nopeasti, että lyhyt haukku ei vakioidu. Palkkaamisen ajoitus pitäisi osua siihen hetkeen kun koira haukkuu hyvin, riippumatta siitä missä kohdalla ohjaaja on tulossa. Toisin sanoen, kannattaa vaihdella palkan ajoitusta muun muassa siihen kun ohjaaja on vasta matkalla piilolle, ohjaaja on maaliomiehen luona, ohjaaja kiertää maalimiestä jne.

Rullailmaisu sopii taasen luonnostaan huonosti haukkuvalle koiralle tai pidättyneelle koiralle. Se on melussa varmempi kuin haukkuilmaisu, ja koira myös jaksaa paremmin ilmaista väsyneenä kuin haukkuva. Siinä on suurempi valeilmaisun vaara kuin haukkuvalla, se on hitaampi rakentaa ja sen kouluttaminen vaatii taitoa. Se myös edellyttää jokseenkin hyvää kuntoa sekä koiralta, että ohjaajalta.

Rullailmaisun koulutukseen on useita eri tapoja:

1. Perinteisesti

Maalimies vie koiran metsään, antaa rullan koiralle ja ohjaaja kutsuu luokse liikkuen samalla keskilinjaa eteenpäin. Koira antaa rullan ohjaajalle ja alkuun maalimies voi vaikka kutsua koiraa kun koira on kiinni. Sitten ohjaaja ja koira juoksevat yhdessä maalimiehelle, jossa koira palkataan. Tässä toki pitää koiralla olla esineen kantaminen jo kunnossa.

2. Takaperin ketjuttaen

Ensin opetetaan näyttö eli koira juoksee maalimiehen luokse hihnassa, menee maahan makaamaan ja saa palkan. Sitten koira istuu ohjaajan sivulle, ottaa rullan ohjaajalta ja luovuttaa heti takaisin, jonka jälkeen koira päästetään näytölle. Sen jälkeen koira ensin nostaa rullan maasta ohjaajan luona, luovuttaa ja pääsee näytölle, ja sen jälkeen rulla siirretään maalimiehen viereen maahan pikkuhiljaa.

Rullakoiralla kiintorulla voi roikkua kaulassa jo ensimmäisistä treeneistä lähtien. Kun ilmaisu sujuu irtorullilla kaikkien piilojen ja erilaisten maalimiesten osalta, sekä koira osaa jo tehdä mm.tyhjiä pistoja, voidaan siirtää koira kiintorullalle.

Huomautuksena tässä välissä, että Ässähän on koulutettu suoraan kiintorullalle, mutta muuten periaate on sama kuin kohdassa 2 eli takaperin ketjuttaen.

Valeilmaisujen ennaltaehkäisyyn Sari suosittelee risteilyn ja tyhjien kouluttamista ennen ilmaisun mukaan ottamista. Hän myös suositteli runsasta suoran palkan käyttöä. Valeilmaisut voivat myös kertoa motivaation puutteesta, eli motivaation rakentamisen kautta voi myös korjata valeilmaisuongelmia. Jos valeilmaisu johtuu koiran kuormittumisesta, tätä kuormaa pitäisi saada alas onnistumisten kautta.
 
 
Jäljestäminen hakumetsässä
 
Ennaltaehkäistäkseen jäljestämistä maalimiesten tulisi aina kiertää piiloille. Sen lisäksi tulisi myös vahvistaa ilmavainua esimerkiksi hajuhaun avulla. Voidaan tehdä myös koiralle valejälkiä jotka vain johtavat takaisin keskilinjalle, jotta koira oppisi että jäljestäminen hakumetsässä ei johda maalimiehen löytämiseen. Maalimies voidaan myös pyytää tulemaan pian pois jos koira lähtee maalimiehelle jäljestämällä, tai koira voidaan aina kutsua pois jos se lähtee jäljestämään. Voidaan myös käyttää ääni- tai näköapuja, jotta saadaan koiran ajatusta pois jäljestämisestä ja päätä ylös.
 
 
Perusteiden jälkeen
 
Treeniä voidaan perusteiden hallitsemisen jälkeen vaikeuttaa muun muassa lisäämällä matkaa rohkeasti ja vaihtelemalla treeniä muun muassa piilojen, maastojen ja maalimiesten osalta. Välillä on hyvä tehdä myös lyhyitä treenejä. Myös tyhjien suhdetta maalimiehiin on hyvä vaihdella, ettei koira ala ”laskemaan” ja ennakoimaan. Motivaatiota ja mielenkiintoa voi lisätä yksittäisillä näyttäytyvillä maalimiehillä, norjalaisella sekametsällä, pakenevilla jne. Myös palkkaa on hyvä vaihdella, jopa treenin sisällä – ensimmäisillä on jotain ei niin hyvää ja viimeisillä superpalkkaa. Palkkaamattomuus on hyvä kouluttaa vähitellen ja vaihdellen. Tarvittaessa myös vaaditaan, pitäen kuitenkin mielessä koiran osaamistaso ja motivaatio.
 
 
Lopuksi
 
Lopussa Sarin suositus oli, että treenaaminen ei saa olla liian vakavaa vaan sen tulee olla mukavaa – samoilla linjoilla 🙂 Jokaisen tulisi asettaa realistiset tavoittee ottaen huomioon sekä koiran että omat ominaisuudet ja resurssit.

Omasta mielestäni tämä oli kyllä yksi parhaita koirankoulutusluentoja mihin olen osallistunut! Asiat oli esitelty järjestelmällisesti, luennoitsija oli asiantunteva ja loi hyvän ilmapiirin keskustelulle. Asiakin oli mielenkiintoista ja hyvin järkeenkäypää. Kirjoittelen myöhemmin toisen kirjoituksen meidän varsinaisista treeneistä, siitäkin sain paljon ajatuksia ja hyviä neuvoja etenemistä varten!

Match show 25.1.2015

Kävimme pitkästä aikaa match showssa, viimeinen kerta oli elokuun lopussa. Ässällä on viime kuukausina ollut jonkinlainen teini-epävarmuus-mörkö-vaihe muita koiria kohtaan, ja tavoitteena oli siedättää sitä muihin koiriin, sekä totuttaa näyttely/koeympäristöön, jossa on paljon muita koiria.

Match show oli todella suosittu, koiria oli todella paljon ja meteliä sen mukaan. Paikka oli pienehkö agilityhalli. Ässä haukkui jo hallille kävellessä melko paljon ja hallin sisällä myös. Asetuin sen kanssa jonoon, ja lähdin palkkaamaan sitä sekä muiden koirien katsomisesta, että minun katsomisesta. En välittänyt haukkumisesta, palkkasin sitä vaikka se haukkui – haukku johtuu epävarmuudesta, ja paras keino sen korjaamiseen on vastaehdollistaminen, joten toisen koiran katsomisesta seuraa nami ja haukkuminen vähenee sitä mukaa kun koira kokee olonsa paremmaksi ja rennommaksi. Haukkuminen alkoi jonossa jo vähenemään, ja pystyttiin tekemään myös istumista, sivulletuloa ja kämmenkosketusta odottaessa – jono oli todella pitkä…

Sen jälkeen siirryttiin kehän laidalle odottamaan vuoroamme, ja odotuskin oli pitkä koska etenkin isoissa pennuissa oli todella paljon koiria. Meillä oli mukana matto rauhoittumista varten, ja aloitettiin siitä, että Ässä makasi matolla ja sitä palkattiin etutassujen väliin korkealla vahvistetiheydellä. Taaskaan haukkumiseen ei kiinnitetty huomiota, ja jos se nousi, pyydettiin se uudelleen matolle ja jatkettiin palkkaamista. Haukkuminen väheni tässä vaiheessa lisää.

Välillä käytin Ässää ulkona, ja välillä annettiin sille myös possunkorva syötäväksi ja leikittiin myös vetoleikkiä. Oli todella mukava huomata, että stressistä ja haukkumisesta huolimatta, se pystyi koko ajan syömään, hieman rentoutumaankin, ja myös leikkimään. Ja kaikista mukavin oli huomata, että kun alkupäivästä se haukkui useimmille ohimeneville koirille, loppupäivästä se yritti saada ohikulkevia koiria leikkimään, ja se oli todella vapautuneen ja iloisen oloinen pitkän päivän lopuksikin. Siedätys ja vastaehdollistaminen siis toimi, toki jatketaan match showssa käymistä, mutta jo tämä reissu oli hyvin antoisa.

Itse tuomarin edessä esiintyminen meni ihan ok. Ässä seisoo jo todella hyvin ja rauhallisesti, ja antoi tuomarin katsoa hampaat ja tunnustella kehoa hienosti. Juokseminen sai taas aikaan innostumisen. Kun juoksin rauhallisemmin, saatiin pieniä pätkiä raviakin – toki hitaasta vauhdista johtuen ravi oli melko pomppivaa, mutta vauhdin nostaminen olisi ollut liian hauskaa Ässälle ja oltaisiin taas menty ravista hihassa roikkumiseen 😀 Mutta kaiken kaikkiaan reissu oli hyvä, ja sekä kehästä että kehän ulkopuolelta jäi hyvä fiilis ja tuntui siltä, että oppimista tapahtui! Alla muutama kuva ja videokin meidän ”esiintymisestä” kehässä.

IMG_5501 IMG_5526 IMG_5533 IMG_5537 IMG_5541 IMG_5546

 

 

Tottelevaisuustreeniä 14.1. Ja 16.1.

Keskiviikon Vision tokotreeneissä jatkettiin askelsiirtymien/seuraamisen hinkkaamista vahvistamalla koiran katsekontaktia ja lähellä pysymistä heti lähdössä sekä tahdinvaihtoja.

Lähdöissä odotin, että koira pitää katsekontaktia kun se on perusasennossa, sanon ehdollisen vahvisteen ”jes”, lähden liikkeelle ja palkkaan samaan aikaan. Sanomalla ehdollinen vahviste paikalla ollessani varmistaa sen, että koira pitää kontaktin, ja palkan tullessa kun ollaan jo liikkeellä vahvistaa kontaktin säilyttämistä välittömästi liikkeelle lähdön jälkeenkin. Jatkossa annetaan ehdollinen vahviste myöhemmin ja myöhemmin, kunhan koira osaa säilyttää katsekontaktin lähdön aikana.

Tämän jälkeen tehtiin samalla periaatteella tahdinvaihtoja. Esimerkiksi kävelin normaalia vauhtia, ja koiran pitäessa katsekontaktin, annan ehdollisen vahvisteen, vaihdan nopeuden hitaaksi kävelyksi ja palkkaan saman tien. Taas, kun koira hallitsee tahdonvaihdot ilman kontaktin pudotusta, voidaan ehdollisen vahvisteen ja palkan ajoitusta myöhentää.

Seuraavaksi kokeiltiin peruutusta. Ensin yritettiin lisätä peruutusaskelia paikallaan kääntymiseen, mutta se ei oikein sujunut – paikallaan kääntymistä pitää treenata vähän lisää kotona, se on hiukan unohtunut tai sitten fyysisesti vaikeutunut, viime treenikerralla Ässä oli paljon pienempi ja ketterämpi. Päätin sitten vain kokeilla miten koira reagoi jos lähden kävelemään takaperin perusasennosta, ja mukanahan se tuli! Toki se yritti istua vähän väliä, mutta palkan suunnalla (palkka rintakehän kohdalle) peruuttamisesta saa sujuvampaa. Voitaisiin myös ottaa peruuttamistreeni takaisin ohjelmaan, kun Ässä alkaa jo olemaan fyysisesti valmiimpi, liittää siihen vihje ja kokeilla sillä saada pidemmän peruutuksen aikaan.

Lopuksi kouluttaja otti oman koiransa treenaamaan paikkamakuuta. Ässällä on viime kuukauden aikana selkeästi ollut joku pelkokausi, tällä kertaa toisia koiria kohtaan – huonoja kokemuksia ei ole taustalla, vastaehdollistamista on tehty pennusta saakka ja sitä jatketaan yhä. Otettiin paikallamakuuta siis Ässällekin, ja se kyllä haukkui aika paljon toiselle koiralle. Pidin vahvistetiheyden korkeana, ja haukkuminen väheni ja koira rauhoittui treenin edetessä. Toki ei päästy mihinkään täysin rauhalliseen tilaan vielä.

Lisää häiriötreeniä saatiin perjantaina kun oltiin Hepekon porukalla tottistreenaamaassa Kompassin tiloissa. Sisään mennessä Ässä haukkui todella paljon taas, kuten viimeksikin. Edeltävässä tilassa oli muita koiria, ja meidän treenitilassa myös 3 muuta koiraa, jotka kylläkin vaihtuivat meidän treenatessa. Taas tehtiin runsaasti vastaehdollistamista, palkkasin Ässää kun se katsoi muita koiria, palkkasin myös kun se katsoi muita, ja pikkuhiljaa se rauhoittui, haukkuminen väheni ja loppui kokonaan, ja päästiin treenaamaan. Jatkoimme treenatessa kontaktin pitoa lähdössä, teimme lyhyitä pätkiä seuraamista ja myös sivulletuloa treenattiin, näissä myös kontakti oli se mistä palkittiin. Välillä tehtiin rauhoittumista omalla matollaa muita koiria katsellen, joka sujui hyvin, ja sain sen myös leikkimään lopputreenistä muista koirista huolimatta.

Toki sanotaan, että weimarinseisojauroksilla on taipumusta rähinään, mutta en halua tehdä tästä ongelmaa – tehokkaalla vastaehdollistamisella pystyy kouluttamaan koiran kuin koiran suhtautumaan neutraalisti ja viimein positiivisesti muihin koiriin. Ässän ollessa teini-ikäinen ja selvästi hieman epävarma, olen varma, että varmistamalla että se saa pysyä sopivalla etäisyydellä toisista koirista treenitilanteessa ja tekemällä sen tasolle sopivia harjoituksia joissa se pääsee onnistumaan, päästään hyvin yli tästä vaiheesta. Positiivista on, että vaikka se alkutreenistä oli kiihtynyt ja jännittynyt, se pystyi nopeasti palautumaan stressistä ja työskentelemään ja jopa leikkimään minun kanssani.

Tottistreeniä 2.1.2015

Käymme talven aikana viisi kertaa treenaamassa sisätiloissa pelastuskoiraporukan kanssa tottelevaisuutta, nyt on takana ensimmäinen kerta. Kyseessä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun ollaan Ässän kanssa treenissä jossa on muitakin koiria, ja me keskitytäänkin treenaamisessa lähinnä häiriötreeniin.

Tilana oli Koirakoulu Kompassin tokotila, ja sinne meno onkin aika haastavaa koska reitillä on yleensä koiria, jotka odottavat vuoroaan viereiseen agilitytilaan. Myös tokotilassa verhon takaa kuuluu koirien juoksua ja haukkua kun kukin koira suorittaa rataa vuorollaan.

Ässän kanssa tehtiin lyhyitä pätkiä seuraamista, katsekontaktia, käskystä istumista ja käännöksiä, mutta pääpaino oli toisen koirien katsomisesta palkkaaminen. Se haukkui jonkun verran etenkin alkuun, mutta rauhoittui tunnin edetessä. Palkkaan Ässää toisten koirien katsomisesta vaikka se haukkuisi, koska haukkuminen johtuu sen epävarmuudesta – samaa on ollut huomattavissa lenkeillö teini-iän myötä. Uskon, että tämäkin vaihe on ohimenevä, mutta toki käytän jatkossakin vastaehdollistamista aina kun se näkee toisen koiran joko lenkillä tai treeneissä, kuten ollaan tehty pennusta saakka.

Joku voisi ajatella, että jos koiraa palkitsee kun se haukkuu toista koiraa tai kun se on peloissaan tai epävarma, että koiran tunnetila ja haukkuminen vahvistuu ja lisääntyy. Siinä käy kuitenkin päinvastoin, koska haukkumisen syy on epävarmuus ja pelko, ja korjatakseni syyn käyttäytymiseen, täytyy muuttaa koiran tunnetilaa. Vastaehdollistamalla eli liittämällä toisen koiran näkemiseen mukavia asioita (=ruokaa), koiran tarve haukkua toiselle koiralle poistuu.

Eli varsinaisissa toko/tottisliikkeissä ei tapahtunut mitään edistystä tässä treenissä, mutta Ässä selkeästi keskittyi minuun paremmin ja paremmin tunnin edetessä, muista koirista huolimatta. Treenissä harjoiteltiin myös omalla matolla taukoilua, joka sekin sujui suhteellisen hyvin. Ensi treenissä todennäköiseeti jatketaan helppojen tehtävien ja matolla taukoilun merkeissä, ja pääfokus on vastaehdollistamisessa toisiin koiriin ja toisesta salista kuuluviin ääniin.

Osteopaatilla 2.12.2013

Kävimme osteopaatilla tänään Maaria Kaiperlalla. Tompassa oli tällä kertaa vähän enemmän hoidettavaa, Maarian sanoin ”klassinen kipukoira”. Syyskuun alussa tapahtunut tappelu ison irtokoiran kanssa oli jättänyt jälkensä lantioon joka oli kierteellä ja oli jo alkanut kiertää selkärankaa ylempää sekä kuormittanut myös etupäätä.

Olin tarkkaillut jo Tompan selkärankaa keskiselästä, kun se oli olevinaan hiukan koholla, mutta ajattelin vain ylireagoivani tai ulkonäön muutoksen johtuvan koiran hoikistumisesta. Tomppa on ollut myös hiukan reaktiivisempi viimeisimmissä tottistreeneissä, mutta olin ajattellut sen johtuvan pitkästä työmatkastani marraskuun aikana.

Tomppa oli myös hoidon aikana paljon levottomampi ja hermostuneempi kuin aiemmin, mutta lantiota hoidettaessa se selvästi yhdessä vaiheessa rentoutui, ensin veti kroppa väristen keuhkot täyteen henkeä jonka jälkeen päästi ilmat pois syvällä huokauksella. Se myös reagoi oven takaa kuuluviin ääniin mitä ei ole yleensä tehnyt hoidon aikana. Maaria sai kuitenkin hoidettua Tompan ja toipuminen voi alkaa.

Mitään pysyvää vikaa tai peruuttamatonta ei pitäisi olla tapahtunut, joten nyt jatketaan normaalia elämää mutta ei hyppyytetä agilitytreeneissä lähiviikkoina. Seuraava aika sovittiin tammikuun loppuun. Aloin miettimään hoidon jälkeen, että kuinkahan monen koiran käytösongelmat johtuvat fyysisistä kivuista… Tomppakin oli kivusta huolimatta normaali leikkisä itsensä, söi normaalisti ja jaksoi treenata – ainoa asia mikä on muuttunut syksyn aikana oli reaktiivisuus toisiin koiriin. Toki muutos liittyy osittain itse tapahtumaan, mutta luulen että jatkuva kipu ei ainakaan edesauta koiran kouluttamista ja vastaehdollistamista toisiin koiriin. Iso kiitos taas Maarialle avusta!

Edistystä ohituskäytöksessä

Olen jo jonkun aikaa kouluttanut Tompalle uutta käytöstä muiden koirien ohituksiin lenkillä. Tompalla on vuosien varrella vaihtelevasti ollut lievää rähinäkäytöstä lenkillä, joka on mielestäni johtunut joko Tompan epävarmuudesta tai minun vartioinnista/puolustamisesta. Suurimpia haasteita ovat tuijottavat ja jäykistelevät koirat, jotka saavat Tompassa aikaan samanlaisen käytöksen ja sitä myötä kiihtymisen ja pahimmillaan haukkumisen. Hampaat irvessä ja niskakarvat pystyssä-rähisemistä Tomppa ei ole muistaakseni koskaan tehnyt, enemmän rähinä on ollut jotain karkotushaukun ja turhautuneen haukun väliltä.

Vastaehdollistamista ohituksissa ollaan tehty jo kauemmin, ja viimeisen vajaan vuoden aikana olen opettanut ohitustilanteeseen uutta käytöstä eli katsekontaktin ottoa. Vihjeenä katsekontaktin ottoon toimii toinen koira, eli kun Tomppa näkee toisen koiran, se katsoo minua silmiin ja saa siitä palkan. Loppukäytös jota tavoittelemme on se, että Tomppa pitää katsekontaktin koko ohituksen ajan, jonka jälkeen se saa palkan.

Alkuun olimme suhteellisen kaukana ja paikallaan katselemassa ohimeneviä koiria, ja palkkasin Tomppaa jos se otti lyhyenkin katsekontaktin. Vaikka harjoittelu ei ole ollut jokapäiväistä, ollaan pikkuhiljaa edetty siihen vaiheeseen, että pystytään ohittamaan hiljaisia ja rauhallisia koiria niin, että Tomppa tarjoaa useita lyhyitä katsekontakteja automaattisesti koiran nähtyään. Tuijottavat tai jäykistyneet koirat on meidän pitänyt ohittaa vähän kauempaa, jotta saadaan onnistumisia, mutta ääntelevät koirat ovat olleet todella hankalia – kunnes edistystä tapahtui tänään aamulenkin aikana! Ohitimme noin 5 metrin päästä tuijottavan ja ärisevän koiran, Tomppa ensin katsoi koiraa hiljaa ja sitten tarjosi katsekontaktia! Mahtava edistysaskel!

Hiljaisten ja rauhallisten koirien ohituksissa olisi syytä alkaa nostamaan kriteeriä niin, että odotan yhä pidemmän katsekontaktin ennen palkkaamista kunnes päästään tilanteeseen, jossa Tomppa pitää yhtenäisen katsekontaktin koko ohituksen ajan. Näillä vähän äänekkäämmillä ja kiihtyneemmillä ohitettavilla tyydyn siihen, että Tomppa pystyy ottamaan lyhyenkin katsekontaktin kun toinen koira on lähietäisyydellä, siitä on hyvä lähteä rakentamaan vahvempaa käytöstä.