Hakutreenit 19.6.2017

Teemaksi otettiin tällä kertaa yliheitto. Tätä treenattiin viuhkan avulla: kaksi maalimiestä on molemmin puolin keskilinjaa, näkyvillä ja lähellä. Koira ei ilmaise, vaan se palkataan heti maalimiehelle päästyään, ja koira näkee koko ajan maalimiehet eli etsintää ei ole. Tarkoitus oli treenata siis sitä, että koiran palatessa keskilinjalle, se voidaan vauhdista lähettää toiselle puolelle uudelle pistolle. Maalimiehet etenevät sekä keskilinjan suuntaisesti, että vähän syvemmälle jokaisen toiston jälkeen. Ässän kanssa on hinkattu hallintaa keskilinjalla sen verran, että yliheitto ei tule luonnostaan vaan sitä yrittäessä aiemmissa treeneissä, se nopeasti tyssää toiselle puolelle eikä irtoa alueen reunaan saakka. 

Suunnitelmana oli 5 käyntiä kummallakin maalimiehellä, mutta toistoja taisi tulla 6-7 per puoli.  Etäisyydet olivat melko lyhyet, joten kovin hurjaan vauhtiin Ässä ei ehtinyt kiihdyttämään. En myöskään liittänyt käytökseen vielä mitään erityistä käsimerkkiä – se voisi olla hyödyllistä liittää tähän jotta koira palatessaan keskilinjaa kohti voisi nähdessään yliheittoa tarkoittavan käsimerkin valmistautua jo siihen pitämällä vauhdin ainakin samana. 

Viimeisen yliheiton päätteeksi otettiin ilmaisu. Kun alla oli monta suoraa palkkaa, oli viimeisellä toistolla maalimiehellä esillä kosketuskeppi eli puulusikka avittamassa Ässää, että se huomaa aloittaa ilmaisun tällä kertaa. Ilmaisu sujui hyvin, vauhtia ei enää tässä vaiheessa ollut kauheasti tokikaan. Halusin kuitenkin ottaa ilmaisun, että yliheitto ei liity sen mielessä ainoastaan suoraan palkkaan.

Seuraavalla kerralla yliheittoja voisi harjoitella jollakin avoimella kentällä ja pidemmillä etäisyyksillä, jotta vauhtia saadaan kunnolla. Samalla käytökseen voisi liittää käsivihjeen, ja ehkä myös sanan ”yli” tai muuta vastaavaa. 

Treenin jälkeen, väsynyt mutta onnellinen Ässä

Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Yliheitot onnistuivat, maalimiehet pysyivät tarpeeksi lähellä, ilmaisu sujui hyvin huolimatta suorista palkoista samalta maalimieheltä aivan äskettäin.

Asiat jotka olivat kehittyneet: Yliheittoja ei ola tehty hetkeen, jos koskaan…

Asiat joita uskallettiin yrittää: Ilmaisu viimeisen yliheiton päätteeksi

Asiat joista opittiin: 5 käyntiä maalimiehellä per puoli olisi ollut sopiva määrä lämpimällä kelillä, jotta vauhti pysyisi yhtä hyvänä – sen jälkeen alkoi hiipumaan. Yliheiton pitää olla alkuun koiralle helppoa ja motivoivaa, jotta käytös vahvistuu ja lisääntyy jatkossa. 

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Treeni oli kaiken kaikkiaan onnistunut

Hakutreenit 12.6.2017

Viime kerran onnistuneen, lyhyen treenin jälkeen halusin tehdä vähän pidemmän treenin Ässälle. Alue oli melko tasaista ja harvaa mäntymetsää, alueen vasemmassa reunassa oli pieni pudotus. Tuuli kävi keskilinjan suuntaisesti, eli etukulmista takakulmiin päin. Ilma oli kostea ja koko päivän kestänyt sade juuri lakannut.

Ässällä oli 5 maalimiestä: etukulmat, takakulmat ja oikealla keskellä. Vasemmalla keskellä oli tyhjä pisto. Maalimiehet olivat etenevät, eli oikealla yksi ja vasemmalla toinen henkilö. Vasempaan takakulmaan mentiin vasta kun tyhjä pisto oli tehty.

Jätin Ässän alkuun istumaan – tavoitteena oli treenata lyhyttä paikkamakuuta, mutta se ei millään malttanut mennä maahan. Laskin kriteeriä siis siihen, että riittää että istuu paikoillaan ja odottaa lupaa kun itse siirryn lähetyspaikalle. Uskoisin, että kunhan se oppii rutiinin ”odota paikoillaan x sekuntia x metrin päässä minusta ennen ensimmäistä lähetystä”, se pystyy myös treenin myötä rauhoittumaan maahan. Kestoa sillä yleensä on melko hyvin, ja etäisyyttäkin, odottamiskäytöksissä, kunhan sen kierrokset saa tarpeeksi alas että se pystyy aloittamaan liikkeen eikä vain hingu tallatulle alueelle.

Maahanmeno ja siinä odottaminen sujui kyllä vähän kauempana hakualueesta, tässä kuva todisteena 🙂

Haasteena tässä pienessä alun hallintaharjoituksessa oli kuitenkin se, että minun ja Ässän välissä oli treenikaverien palkkapurkit, joita Ässän piti, sen vapautettuan,i matkalla mennä haistelemaan ja omimaan. Sain pienen häsläämisen jälkeen vaihdettua purkin pois ja päästiin treenaamaan. Ässällä alkaa olemaan melko voimakas tunne-ehdollistuminen purkkeihin, ja tätä toki voi käyttää hyvin palkkana (esim. saa kantaa loppupalkkapurkin autoon), mutta toisaalta täytyy vähän miettiä myös miten pitää hallinta ja etenkin irrottaminen Ässällä mielessä myös purkkien kanssa pelatessa. Se menee helposti ylikierroksille kun sillä on suussa jotain sille arvokasta, eikä oppiminen ole tehokasta silloin kun sen tunteet on niin pinnassa.

Ensimmäisellä lähetyksellä (vasen etukulma) Ässä kaarsi vähän oikealle, kuten moni koira oli tehnyt. Toisella lähetyksellä lähti suoraan ja löysi maalimiehen. Ilmaisut sujuivat kautta koko treenin hyvin. Oikea etukulma löytyi myös hyvin. Vasemmalle tyhjälle irtosi reunaan saakka, etsi hetken ja tuli pian takaisin. Yliheitto oikealle keskelle ei mennyt kovin sujuvasti – sitä ei olla kauheasti treenattu, ja nyt kun pari kertaa on kokeiltu tätä tyhjän piston jälkeen  ja se ei ole itse hoksannut rynnätä täysiä, täytyy ottaa ohjelmaan erilliset yliheitto/viuhkatreenit.

Vasempaan takakulmaan lähettäessä piti melko kauan odottaa, että Ässä istuu lähetykseen. Annoin vihjeen joitakin kertoja, mutta tajusin sitten laittaa suun kiinni ja odottaa, että koira itse tarjoaa käytöstä. Heti kun se istui, lähetin sen nopeasti. Oikeaan takakulmaan lähettäessä se istuikin jo nopeammin, eli viesti meni perille: kun istut, pääset hakuun. Tällä viimeisellä pistolla sillä alkoi jo vähän puhti loppumaan, eikä se irronnut kunnolla. Se etsi vähän pyörien lähiympäristöstä, etenin hieman mutta annoin sen työstää rauhassa. Viimein se irtosi itse ja löysi maalimiehen. Se oli varmasti hyvä oppitunti myös, väsyneenäkin kannattaa tsempata ja kyllä se maalimies sieltä löytyy.

Siirtymissä palkkasin sitä korkealla vahvistustiheydellä sen suosimilla koiranmakkarapaloilla, eli yritetään saada lisää arvoa yhdessä ja hallinnassa siirtymiseen. Hallitsin menoa vain joitakin kertoja liinalla, kun se meinasi kipittää edelle liian kovaa. Tätä täytyy treenata lisää, mutta paremmalta jo näyttää. Seuraavassa treenissä vähän lisää panostusta hallintaan, ja lyhyempi treeni eli vähän vähemmän pistoja eikä välttämättä tyhjää pistoa lainkaan.

Tässä video Ässän viimeisestä ilmaisusta – se taisi luulla, että kädessä ollut kännykkä on kosketuskeppi joka on aiemmin ollut vihje nostaa rulla 🙂 Kiitos videosta treenikaverille Katille!

Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmaisut täydellisiä, suurin osa pistoista hyviä

Asiat jotka olivat kehittyneet: Lähellä pysyminen oli parempaa kuin viimeksi

Asiat joita uskallettiin yrittää: Vielä vähemmän liinasta kontrollointia siirtymissä

Asiat joista opittiin: Yliheittoja pitää treenata erikseen, maassa olevat purkit ovat kova häiriö Ässälle

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Odotan rauhallisena, että Ässä pystyy tarjoamaan maahanmenoa ennen ensimmäistä lähetystä.

Rauniotreenit 5.6.2017

Viikko sitten raunioilla jatkettiin samalla teemalla kuin edellisessä treenissä – silloin saatiin muistikuvien avulla onnistuneet ilmaisut umpipiiloille (vaakaputki ja pystyputki). Tällä kertaa testattiin osaamista samankaltaisissa vaaka- ja pystyputkessa, ja niiden lisäksi yksi maalimies oli muovisessa hiekoitushiekkalaatikossa, siinäkin kansi kiinni mutta raollaan. 

Ilmaisut sujuivat kaikilla piiloilla hyvin, eli ei turhautumista tai haukkumista. Kaikissa piiloissa maalimies oli heti oven takana. Jatkossa täytyy yleistää osaamista uudenlaisiin piiloihin, missä koira ei näe maalimiestä mutta maalimies on lähellä maanpintaa. 

 Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Umpipiiloissa ilmaisut sujuivat ilman turhautumista

Asiat jotka olivat kehittyneet: Ilmaisu sujui myös uudenlaisessa umpipiilossa

Asiat joita uskallettiin yrittää: Uutta umpipiiloa ilman muistikuvaharjoittelua

Asiat joista opittiin: Ässä vaikuttaisi yleistävän nopeasti 

Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Onnistuneet ja tehokkaat treenit

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Yleistämistä uusiin umpipiiloihin

Rauniotreenit 10.4.2017

Rauniotreeneissä Ässällä oli 3 maalimiestä. Tuuli oli navakka ja Ässällä oli mukavasti vauhtia – alue oli raunioalueen takapuoli, jossa varsinaista rauniota on melko vähän. Etsinnän aikana mukana kulki muutamia ihmisiä, jotka piti meteliä. Ensimmäinen maalimies oli viime syksynä hieman jännäksi todetussa vaakaputkessa, ja tämä maalimies antoi koiralle suoran palkan. Putki on melko kapea, ja näin kääntyminen rullailmaisun vuoksi on Ässälle vaikeaa ja halusin vastaehdollistaa hieman putkeen. Jännitin, että jääkö Ässä odottamaan seuraavalla maalimiehellä suoraa palkkaa myös sen kerran saatuaan, mutta näin ei käynyt. Toisella maalimiehellä ilmaisu sujui siis hyvin.

Kolmatta maalimiestä etsiessään Ässä hätkähti kovassa tuulessa pullistuneita pressuja, jotka oli levitetty hökkelipiilon päälle. Se vähän haukkui niitä, mutta kävi pian haistelemassa pressuja ja totesi ne vaarattomiksi, jatkaen heti etsintää. Kolmas maalimies olikin ihan lähellä, samankaltaisessa pressuilla peitetyssä hökkelipiilossa. Maalimies huomasi Ässän reaktion, jonka jälkeen piti pressuista kiinni ettei ne heiluisi Ässän löytäessä hänet. Ässä löysikin maalimiehen nopeasti ja nosti rullan ongelmitta. Minulle rullaa tuodessaan sillä oli yhä hieman niskakarvat pystyssä haukuttuaan pressuille. Se tästä huolimatta toimi kuten aina ennenkin: luovutti rullan, antoi kiinnittää liinanpätkän, meni näytölle ja odotti palkkaa, vaikka oli todennäköisesti vielä vähän jännittyneessä mielentilassa. Tämä oli kiva nähdä!

Minulla on Ässän kanssa treenatessa yleensä 1 lisäpalkkapurkki, jonka annan sille autossa kokeenomaisena loppupalkkana. Tällä kertaa purkkeja oli kaksi, ja toisen niistä kouluttaja syötti Ässälle istuessaan piilossa jonka pressuja Ässä oli hätkähtänyt. Näin saatiin paikattua tunnetilaa tämänkaltaisiin piiloihin lisää yhdistämällä niihin maalimiehen ja ruokaa.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

• Asiat jotka sujuivat hyvin: Ässän toimintakyky säilyi jännittyneestä tunnetilasta huolimatta
• Asiat jotka olivat kehittyneet: Ässä leikki kivasti maalimiehen kanssa treenin lopussa
• Asiat joita uskallettiin yrittää: suoraa palkkaa vaikka samassa treenissä rullailmaisua
• Asiat joista opittiin: rullailmaisu ei mennyt rikki vaikka oli sitä suoraakin palkkaa 🙂
• Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Ässän etsintä oli kivan vauhdikasta

Treenattavaa

• Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: maltan odottaa sivulle istumisen ja rauhoittumisen ennen aloitusta

Hakutreenit 3.4.2017

HEPeKon kevätkausi starttasi maanantaina tutulla treeniporukalla. Ensimmäiset treenit olivat hakutreenit, ja tästä eteenpäin joka toinen viikko treenataan hakua ja joka toinen raunioita, aiempien vuosien tapaan. Paikka oli kallioinen harvahko metsä, jossa keskilinja oli alueen korkeimmalla kohdalla kallion päällä, vasen puoli oli myötätuulessa ja vietti alaspäin alueen rajalle saakka kun taas oikea puoli oli pienessä vastatuulessa, ja maasto vietti ensin alamäkeen, jonka jälkeen ennen alueen rajaa oli pieni harju jonka takana piilot sijaitsivat. Maalimiehiä oli yksi kummallakin puolella, ja he etenivät alueen rajalla kertaalleen eli Ässälle tuli 4 maalimiestä yhteensä.  Etäisyydet olivat noin 50 metriä tai vähän enemmänkin kolmelle ensimmäiselle piilolle, viimeiselle etäisyys oli noin 40 metriä jos sitäkään.

Halusin testata ensimmäisellä kerralla tauon jälkeen Ässän osaamistasoa – aloitimme siis suurin piirtein samanlaisesta treenistä kuin viimeiset hakutreenit ennen joulua. Etukulmien piiloilla maalimiehillä oli kylläkin kosketuskepit varmuuden vuoksi, ja ohjeena antaa kosketuskepistä apua jos Ässä ei tajua aloittaa ilmaisua heti. Mietin jo hetken, että miten meidän käy kun valmistauduin lähettämään Ässää ensin oikeaan etukulmaan – tuulta ei ollut juuri laisinkaan, päästäkseen maalimiehelle Ässän piti kiivetä alueen rajalla vielä yhden kukkulan yli ja pitkiä pistoja ei vielä viime syksynäkään tullut ihan valtavasti vyön alle.

Ässä oli kuitenkin hyvin keskittynyt, se malttoi rauhoittua hyvin istumaan ja lähetettäessä lähti reippaaseen laukkaan kohti etukulmaa. Se työskenteli itsenäisesti loppuun saakka, ja oli maalimiehellä hetken aikaa ihmetellyt mutta kosketuskepin (eli puulusikan) näyttämisellä käynnistänyt ilmaisun. Rullaa tuodessaan se pysähtyi katselemaan keskilinjan suuntaan päästyään kukkulan yli, mutta vislasin hiukan ja heilautin kättä jotta se huomasi minut, ja se toi rullan perille saakka. Olin hiukan liikkunut jo keskilinjaa eteenpäin Ässän ollessa maalimiehellä. Rulla tuotiin käteen saakka, jonka jälkeen näyttö sujui hyvin.

Toisella maalimiehellä kuvio oli hyvin samanlainen, siellä vaan maalimies oli valmiiksi näyttänyt kosketuskepin ja avittanut siten Ässän ilmaisun alkuun. Tällä toistolla Ässä jo hieman muisti ennakoida siirtymistäni keskilinjaa pitkin ja toi rullan minulle sujuvasti. Kolmannella pistolla alueen reunalla oli taas suurehko kukkula. Tähtäsin lähetyksessä kukkuloiden väliseen pieneen solaan, jota pitkin tiesin koiran pääsevän hyvin perille, mutta Ässä ajautui vasten jyrkkää seinämää ja kutsuin sen takaisin. Toisella lähetyksellä se suuntasi paremmin itsensä ja ylitti kukkulan vaivattomasti. Ilmaisu sujui hyvin ja ilman mitään apuja. Neljännellä pistolla myöskään Ässälle ei annettu apuja rullan nostossa.

Kaikissa muissa toistoissa näytölle vienti sujui aivan oppikirjan mukaan, mutta viimeisellä toistolla Ässän ajatus keskeytyi hetkeksi maalimiehelle päästyään ja se jäi haistelemaan lyhyeksi ajaksi maata. Annoin sille uudelleen vihjeen ”näytä” ja se palasi taas tehtävään onnistuneesti. Treeni sujui siis yli odotusten!

Seuraavalla kerralla voisi ottaa vähän pidemmän treenin, ja mielessä olisi kokeilla jossain vaiheessa pian yliheittoja nyt kun pistotus ja ilmaisut sujuvat. Tässä vielä Vappu Alatalon luennolta napattu tapa purkaa treenejä.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

• Asiat jotka sujuivat hyvin: lähetyksissä Ässä hillitsi hyvin itsensä
• Asiat jotka olivat kehittyneet: todella hyvä vauhti pistoissa!
• Asiat joita uskallettiin yrittää: jätettiin avut pois kokonaan vaikka treenitaukoa alla
• Asiat joista opittiin: tauon jälkeen voi olla hyvä antaa vähän apuja jotta ilmaisut sujuu
• Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: siitä, että Ässä selvästi nautti juoksemisesta ja treenitauon päättymisestä

Treenattavaa

• Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: rauhallisemmat siirtymät keskilinjalle, enemmän fokusta yhdessä kävelemiseen hihnan perässä roikkumisen sijaan

Tässä vielä tunnelmakuvaa piilosta…

Taajamaetsintää

Viime viikon maanantaina Ässän taajama-alueella, Roihupellon teollisuusalueen reunassa, Itäväylän tuntumassa, oli jälki. Jälki lähti jalkakäytävän reunasta lumeen tallautunutta polkua pitkin. Ässä nosti jäljen erittäin nopeasti ja lähti voimakkaasti ajamaan jälkeä. Jälki kulki Itäväylän ja sen liittymien välisessä pienessä metsikössä, ja oli pituudeltaan 100-200 metriä. Suurimmaksi osaksi jälki oli lumisessa maassa, mutta yhden liittymän alta mennessä alusta muuttui hiekaksi. Ässä klaarasi alustan muutoksen ilman ongelmia. Samassa paikassa oli aiemmin ollut toinen maalimies, ja Ässä jäljesti ensin vanhalle piilolle. Kun siellä ei ollut ketään se alkoi haravoimaan lähiympäristöä osittain jäljestäen, osittain nenä ylhäällä. Pian maalimies. Löytyikin läheltä, maasta makaamasta. Ilmaisu sujui hyvin. 

Tänään oltiin taas Roihupellossa, ja kyseessä oli ilmavainutehtävä. Maalimies oli rakennuksen seinustaa vasten, pienen pusikon takana, puolisen metriä katutasoa ylempänä ja 2-3 metrin päässä jalkakäytävästä. Kävelimme jalkakäytävää pitkin, ja joitakin metrejä ennen maalimiestä Ässä meni rakennuksen ovelle haistelemaan ja nostelemaan nenää. Jatkettiin eteenpäin, ja se sai hajun uudelleen, ja hyppäsi ylemmälle tasolle missä maalimies oli. Siitä se nappasi jäljen ja löysi maalimiehen. Ilmaisu sujui taas hyvin.

Rauniotreenit 24.10.2016

Eilisissä rauniotreeneissä Ässä kohtasi ensimmäistä kertaa raunioilla äänihäiriön lisäksi savua ja ampumista etsinnän yhteydessä. Radan reunalla oli käynnissä moottorisaha, radalla poltettiin heinää savun muodostamiseksi ja kouluttaja ampui starttipistoolilla 2 kertaa Ässän etsiessä – olosuhteet olivat siis kokeenomaiset. Maalimiehiä pyysin laittamaan 3-5, niitä oli loppujen lopuksi 4. Kenelläkään maalimiehistä ei ollut kosketuskeppiä ja piilot olivat avoimia niin, että Ässä pääsi lähelle maalimiestä. Loput ryhmästä olivat häiriöhenkilöinä radalla. 

Maalimiehet löytyivät tehokkaasti. Ensimmäiselle maalimiehelle Ässä ryömi matalalla olevan betonipalkin alta, ja ryömi myös takaisin minun luokseni rulla suussa. Oli mukava nähdä, että ensinnäkin Ässä ryömi epäröimättä ja myös, että hankala ryömiminen ei aiheuttanut rullan pudottamista. 

Ensimmäisen maalimiehen jälkeen keskeytettiin etsintä hetkeksi, kun moottorisahasta loppui bensa. Tankkauksen jälkeen kävin vetämässä sen käyntiin Ässän ollessa vieressä. Se ei välittänyt tästä eikä muutenkaan etsinnän keskeytyksestä vaan jatkoi etsintää hyvin. 

Seuraavat 2 maalimiestä olivat keskemmällä rataa, lähempänä meteliä ja savua. Ässä löysi myös nämä maalimiehet nopeasti ja ilmaisut sujuivat ongelmitta. Kolmas maalimies oli vaakatasossa olevassa putkessa. Aiemmin Ässä on hieman arastellut toiseen radalla olevaan putkeen menoa ja nostanut rullan putken päästä, mutta tällä kertaa se meni perille saakka nostaakseen rullan. Toki putki ei ollut kamalan pitkä, joitakin metrejä joten vielä pitää treenata pidempiä ahtaita tiloja. 

Kolmannen maalimiehen jälkeen ammuttiin 2 kertaa. Kummallakin kerralla Ässä pysähtyi, kääntyi katsomaan minua mutta jatkoi sitten etsintää. Olen yhdistänyt kovaan ääneen / laukaukseen istumista metsästystä varten, joten tämä selittänee pysähdyksen. Kehonkielessä ei ollut mitään muutosta, esimerkiksi häntä oli yhtä pystyssä kuin aiemmin. 

Neljännellä maalimiehellä Ässä joutui hetken tarkentamaan maalimiehen sijaintia. Maalimies oli Ässälle uudessa piilossa, pienessä rinteessä betonipalkkien alla olevassa kolossa. Tuuli oli melko navakka, joten haju levisi nopeasti rinteestä alaspäin, mutta Ässä jaksoi hyvin työskennellä. Loppujen lopuksi se laskeutui puoliksi koloon varmistaakseen maalimiehen sijainnin ennen rullan nostamista. 

Treenin jälkeen, loppupalkkauksen aikana, Ässä kävi ehkä hieman kovemmilla kierroksilla kuin yleensä – muun muassa haukkui – mutta ei käytöksessä kuitenkaan ollut mitään hälyttävää. Se joi normaalisti kuten yleensäkin treenin jälkeen, nautti rapsutuksista ja leikki vähän. Varmasti treeni kuormitti normaalia enemmän uusien elementtien takia, mutta oli hyvä nähdä, että se ei vaikuttanut etsintään tai ilmaisuun. 

Muutenkin tuntuu, että Ässällä alkaa palaset loksahtelemaan paikoilleen. Lieneekö kyseessä kypsyminen tai tietyn vaiheen saavuttaminen koulutuksessa, mutta jonkinlaisen kehityksen pysähtymisen jälkeen ollaan yhtäkkiä menty taas harppauksittain eteenpäin. 

Hakumetsässä irtoaminen alkaa sujumaan, ilmaisut ovat hyvällä mallilla sekä metsässä että raunioilla ja liikkuminen raunioilla on paljon sujuvampaa kuin aiemmin. Jäljessä Ässä jäljesti 900 metrin pelastusjälkikokeen A-luokan mukaisen jäljen kuin vanhakin tekijä. Tottiksessa ollaan jo kisanomaisessa treenissä BH:n osalta, ohituksissa on vielä vähän hiottavaa mutta ne sujuvat normilenkeillä koko ajan paremmin.

Pelastuskoiratreenin ulkopuolelta myös esimerkiksi metsästäessä pysähtymiset lintujen siivittäessä sujuvat jo oma-aloitteisesti ilman pillitystäkin, vaikkakin erityisesti tämän käytöksen kanssa tulen jatkossakin varmistamaan pysähtymisen pillityksellä ja/tai istu-vihjeellä sekä ripeällä koiran luokse siirtymisellä. Kaiken lisäksi, kotonakaan se ei ole enää ihan yhtä kova riiviö kuin vielä jokin aika sitten. Paitsi aina välillä…

Hakutreenit 17.10.2016

Hakutreeneissä oli 3 maalimiestä, joilla kenelläkään ei ollut kosketuskeppiä eikä muutenkaan käytetty mitään apuja. Halusin nähdä miten irtoaminen sujuu ilman näköapua tai hajuhakua, sekä tehdä vähän lyhyemmän treenin aiempien 4-6 maalimiehen sijaan. Tallattu alue oli avoimessa ja tasaisessa mäntymetsässä, vähäinen ilmavirta kävi vasemmasta etukulmasta keskilinjalle. Kaikki maalimiehet olivat ensimmäistä kertaa Ässän treenihistoriassa piilossa valmiiksi, ja tein myös ensimmäisen (tarkoituksellisen) tyhjän piston Ässälle!

1. maalimies

Maalimies oli oikeassa etukulmassa sijaitsevassa supassa noin 40 metrin päässä keskilinjalta. Ässä irtosi hyvin kulmaan, työskenteli siellä hetken aikaa ennen kuin paikansi maalimiehen supan pohjalle. Ilmaisu sujui hyvin.

2. maalimies

Oli vasemmassa etukulmassa hieman tiheämmässä ja nuoremmassa männikössä noin 50 metrin päässä. Ässä lähti ensimmäisellä lähetyksellä kaartamaan vasenta takakulmaa kohti ja kutsuin sen takaisin, ettei se irtoa kolmannelle maalimiehelle saakka. Toisen lähetyksen tein lennosta. Ässä eteni parikymmentä metriä, jäi haistelemaan jotain, mutta jatkoi sitten etenemistä maalimiehelle saakka. Tähän olin tosi tyytyväinen – se ei palannut hakemaan minulta apua vaan jatkoi itsenäistä työskentelyä! Maalimies löytyi ja ilmaisu sujui hyvin.

Tyhjä

Oikea takakulma oli tyhjä. Lähetin Ässän pistolle oikealle n. 20 metriä ennen takarajaa. Se irtosi melko hyvin – oikea puoli ei myöskään ollut ihan täyttä 50 metriä. Se myös jatkoi irrottuaan ensin etsimistä keskilinjan suuntaisesti ja palasi keskilinjalle vasta lähes takarajalle. Teki siis tavallaan laatikon, mikä oli kiva nähdä.

Ajatuksena oli tehdä yliheitto, mutta pimeässä metsässä se oli vähän hankalaa. Koiran lähestyessä keskilinjaa se oli noin 10 metrin päässä minusta ja itse asiassa ylitti keskilinjan suurin piirtein takarajan kohdalla. Ylittäessä keskilinjaa huikkasin sille ”ukko” ja viittilöin toiselle puolelle, mutta koira tuskin näki sitä.

3. maalimies

Oli vasemmassa takakulmassa 50 metrissä. Ässä ylitettyään keskilinjan irtosi kyllä hienosti, mutta juoksi maalimiehestä ohi polkua pitkin. Se tuli takaisin siis ilman rullaa, ja mietin jo että tuliko nyt ilmaisun kanssa jotain häikkää, mutta se ei ollut siis edes nostanut rullaa. Lähetin sen uudelleen, ja sitten se irtosi suoraan maalimiehelle, ja ilmaisu sujui oikein hyvin.

Oli siis kaiken kaikkiaan onnistunut treeni. Seuraavalla kerralla voisi olla taas vähän enemmän maalimiehiä, ja vaikka uudelleen yksi tyhjä – takaraivossa on Sari Kärnän neuvo siitä, että tyhjiä kannattaa ottaa aikaisessa vaiheessa mukaan. Jokin yksittäinen apu voisi olla taas käytössä.

Maalimiehille muistutin treenin jälkeen, että olisi hyvä pitää purkki piilossa koiran tullessa näytölle, ja ottaa se esille vasta kun on laskenut päässään noin 10-20:een. Tämä siksi, että Ässä oppii rauhoittumaan ja laskemaan virettään maalimiehen luona, ja että se ei opi laskemaan tiettyä aikaa siihen, kun se yleensä saa palkan – tällä yritän ennaltaehkäistä sitä, että se ei ala härkkimään ja komentamaan maalimiestä palkan saadakseen sen tietyn ajan mentyä.

Ajatuksissa on ollut myös treenata hallintaanottoa ilmaisun jälkeen. Voisin toteuttaa sen niin, että välillä minä palkkaankin Ässän näytön jälkeen maalimiehen sijaan. Voisin ottaa sen siis sivulle istumaan, palkata siihen ja jatkaa palkkaamista samalla kun palaan keskilinjalle. Tällä hetkellä keskilinjalle paluu on aika vauhdikasta, joten tätä olisi hyvä kokeilla treenin loppupäässä kun koira on jo vähän väsynyt ja malttaa kulkea hitaammin minun vauhtia ja keskittyä minuun. Välillä voi toki myös palkka tulla sekä maalimieheltä, että minulta. Ja tämä toteutettaisiin kuitenkin niin että suurimman osan ajasta palkka tulee maalimieheltä, jotta maalimiehellä pysyminen säilyy sinä kannattavimpana käytöksenä.

 

 

 

 

Hakutreenit 3.10.2016

Treenattiin kallioisessa mäntymetsässä, jossa keskilinja kulki korkeimmalla kohdalla. Ässän vuoro oli iltahämärän kääntyessä pimeydeksi. Maalimiehet olivat samat, eli kummallakin puolella 1 maalimies jotka etenivät alueen suuntaisesti. Näin minimoitiin piiloihin johtavat tuoreet jäljet.

1. maalimies

Etukulma oli syvällä etuviistossa, etäisyys yli 50 metriä. Ässä näki maalimiehen lähtevän piilolle. Lähetin sen piiloon ja se lähti vauhdilla, mutta palasi sitten takaisin. Lähetin uudelleen jolloin Ässä oli mennyt maalimiehelle asti ja nostanut rullan – se ei kuitenkaan tullut rulla suussa keskilinjalle joten en tiennyt tätä. Menin reilusti lähemmäksi lähettämään, jolloin ilmaisu sujui hyvin. Maalimiehellä ei ollut kosketuskeppiä. 

2. maalimies

Maalimies oli n 50 metrin päässä, ilman kosketuskeppiä. Suoralla linjalla keskilinjalta piilolle maasto ensin laskee ja sitten nousee, maalimies oli pienen kallionyppylän päällä. Ässä, kuten moni muukin koira, kaartoi ensin vasemmalle todennäköisesti maastonmuodoista johtuen. Toisella lähetyksellä se irtosi suoraan ja teki löydön. Maaalimiehellä se oli hieman etsinyt keppiä, sen jälkeen kuitenkin nostanut rullan. Sitten se jäi hetkeksi katsomaan minua keskilinjan suuntaan ennen kuin lähti tuomaan rullaa. Loppu ilmaisusta meni hyvin.

3. maalimies

Maalimies on ehkä 30-40 metrin päässä keskilinjalta. Ässällä oli pientä ihmettelyä rullan nostossa, muuten hyvä suoritus. Maalimiehellä oli kosketuskeppi. 

4. maalimies

Ei kosketuskeppiä maalimiehellä. Mm noin. 40-50 metrin päässä. Koira menee maalimiehelle, ei aloita ilmaisua. Lähetän sen uudelleen, josta seuraa mallikelpoinen ilmaisu. 

5. maalimies 

Maalimies noin 30-40 metrissä. Ei apuja, nostaa rullan hyvin, mutta jää haistelemaan jotain hetkeksi. Lähtee kuitenkin itse tuomaan rullaa ja loppu sujuu hyvin.

6. maalimies

On jänis mutta Ässä ei huomaa sitä kunnolla. Saatiin kuitenkin hyvä ilmaisu loppuun.

Pienet häröilyt ilmaisussa todennäköisesti johtuvat joko pimeydestä (ensimmäinen kerta tänä syksynä kun Ässä treenaa pimeässä eikä tätä ennen ole kauheasti vielä tehty kunnollisia pistoja ja etsintää pimeässä) tai kosketuskepin häivyttämisestä. Luulen, että Ässä alkaa olemaan kypsä siihen, että kosketuskeppi jätetään suurimmaksi osaksi pois. Toisin sanoen, ajoittaisesta kosketuskepistä on ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä – varsinkin kun illat alkavat olla pimeitä jo treenien alkaessa eli keppiä on vaikea nähdä. 

Kosketuskeppiä voisi jatkossa käyttää tukena täysin uusissa tilanteissa – vaikkapa jäljen päässä olevalla maalimiehelle kun siihen saakka jossain vaiheessa päästään, tai mahdollisesti rakennusetsinnässä tai muissa eksoottisemmissa paikoissa. 

Nyt kun ollaan tehty useampi kerta putkeen 4-6 maalimiehen treenejä, voitaisiin huomenna ottaa 2-3 maalimiestä mutta kaikki 50 metrin syvyydessä. Nyt on onneksi apuna myös radiopuhelimet, niin saadaan ainakin toiselta maalimiehistä tieto kun koira on käynyt nostamassa rullan. 

Alla kuva 2.10. pidetystä HEPeKon hakukokeesta, jossa olin apulaisratamestarina ja Ässä oli mukana virallisena nollakoirana eli kulki meidän matkassa kun tallasimme radan ennen ensimmäistä kokelasta 🙂 

Kosketuskepin häivyttämistä rullailmaisusta: rauniot ja haku

Kosketuskepin häivyttämistä on harjoiteltu syyskuun alkupuolella lomalla ollessamme yksittäisillä, tutuilla maalimiehillä. Alkuun treenattiin ilman etsintää vaihdellen vilahtavaa kosketuskeppiä ja ilman kosketuskeppiä. 

Tämän jälkeen tehtiin tutulla maalimiehellä eli puolisolla yksittäisiä etsintöjä tutuissa ympyröissä, ilman kosketuskeppiä. Toistoja tuli noin 7-8. Treenin sujuttua hyvin alettiin jättämään kosketuskeppiä pois ensin rauniotreenissä 2 viikkoa sitten ja sen jälkeen hakutreenissä viikko sitten.
 

Rauniotreenit 12.9.2016

Maalimies 1

Maalimiehellä oli kosketuskeppi ja hän oli alaspäin viettävässä putkessa. Ässä näki maalimiehen mutta ei mennyt koskemaan keppiä – luulen että alas viettävä putki oli hankala. Tätä täytyy treenata erikseen lisää. Muuten ilmaisu sujui hyvin sen jälkeen kun annoin sille vihjeen ”ukko”.

Maalimies 2

Toinen maalimies makasi maassa kallellaan olevassa metallikaapistossa, ovi auki. Maalimiehellä ei ollut kosketuskeppiä. Ilmaisu sujui hyvin, Ässä ei jäänyt etsimään keppiä vaan nosti rullan heti paikallistettuaan maalimiehen.

Maalimies 3

Maalimies oli avoimessa piilossa ison putken sisällä kiviröykkiössä, ei kosketuskeppiä. Ilmaisu sujui hyvin.

Maalimies 4

Avoimessa piilossa ruohikkoalueella, ja maalimiehellä kosketuskeppi. Ilmaisu oli sujunut hyvin, Ässä oli koskettanut keppiä ja muutenkin suoritti osa-alueet täydellisesti.

 

Hakutreenit 19.9.2016

Hakutreeneissä jatkettiin kosketuskepin häivyttämistä etsinnän yhteydessä. Maalimiehiä oli 5 kpl. Rata oli hieman tavallista kapeampi, etäisyydet piiloille olivat 30-40 metriä. Maalimiehillä oli ohje laskea 5-20:een koiran tultua näytölle ja ennen kuin ottaa purkin esille.

Maalimies 1 (kosketuskeppi, ei muita apuja)

Maalimies oli väärässä paikassa tallatun alueen ulkopuolella. Lähetin Ässän useaan otteeseen etukulmaan, ja Ässä pysähtyi joka kerta tallatun alueen rajalle ja jäi haistelemaan jälkiä siinä alueella. Viimein maalimies paikallistettiin, lähetin Ässän polkua pitkin alueen rajalta ulkopuolelle maalimiestä kohti. Maalimiehellä oli kosketuskeppi, ilmaisu sujui hyvin.

Maalimies 2 (ei mitään apuja)

Ensimmäisellä lähetyksellä Ässä lähti hieman vinoon aluetta eteenpäin, toisella lähetyksellä hiukan lähempää meni suoraan ja irtosi maalimiehelle saakka. Ilmaisu sujui hyvin. Maalimies otti purkin esille heti koiran tultua, vaikka pitäisi olla täysin passiivinen kunnes on laskenut päässään 5-20 asti. Tästä täytyy siis muistuttaa maalimiehiä.

Maalimies 3 (kosketuskeppi, ei muita apuja)

Ensimmäisellä lähetyksellä koira tyssäsi tiheämpään metsikköön 15-20 metrin päässä keskilinjasta ja tuli takaisin. Siirryin hieman edemmäksi lähettämään, koska siitä meni polku lähelle piiloa. Siitä koira irtosi hyvin (vaikkakaan ei malttanut odottaa lähetyslupaa) ja ilmaisu sujui hyvin.

Maalimies 4 (ei kosketuskeppiä, haamu)

Menimme hieman edemmäksi metsään jotta saatiin hyvä näkyvyys maalimiehestä. Maalimies seisoi, heilutti käsiään ja huikkasi Ässälle, jonka jälkeen meni maahan. Palasin keskilinjalle lähettämään. Ässä irtosi hyvin, ja ilmaisu sujui ripeästi.

Maalimies 5 (lähellä keskilinjaa, ei kosketuskeppiä)

Maalimies olikin suunnitellusti vain n. 20 metrin päässä keskilinjasta – tämä siksi että saataisiin onnistunut suoritus loppuun. Ässä oli juoksemassa polkua pitkin takakulmaa kohti, kun sai hienosti ilmasta vainun – maalimies näki tämän. Ässä kaarsi maalimiehen luokse, nosti rullan vauhdista maalimiehen kohdalla ja hoiti ilmaisun loppuun täydellisesti. Tähän oli hyvä päättää, ja oli tärkeää saada sille kokemus siitä että pitämällä nenän ylhäällä se löytää nopeasti!

 

Seuraavassa hakutreenissä olisi taas hyvä ottaa hajuhakua varsinkin pidempien pistojen yhteydessä, Ässällä oli taas nenä enemmän maassa kuin aiemmissa treeneissä eikä irtoaminen ollut ihan parhaimmillaan. Kosketuskepin häivyttäminen etenee hyvin!

Kuvassa odotellaan paikkamakuussa hakuvuoroa, ja edellinen ohjaaja on juuri pillittänyt omalle koiralleen – pillitys liittyy Ässälle vahvasti metsästystilanteeseen ja reaktio on sen mukainen terävyydessään…