Hakutreenit 12.6.2017

Viime kerran onnistuneen, lyhyen treenin jälkeen halusin tehdä vähän pidemmän treenin Ässälle. Alue oli melko tasaista ja harvaa mäntymetsää, alueen vasemmassa reunassa oli pieni pudotus. Tuuli kävi keskilinjan suuntaisesti, eli etukulmista takakulmiin päin. Ilma oli kostea ja koko päivän kestänyt sade juuri lakannut.

Ässällä oli 5 maalimiestä: etukulmat, takakulmat ja oikealla keskellä. Vasemmalla keskellä oli tyhjä pisto. Maalimiehet olivat etenevät, eli oikealla yksi ja vasemmalla toinen henkilö. Vasempaan takakulmaan mentiin vasta kun tyhjä pisto oli tehty.

Jätin Ässän alkuun istumaan – tavoitteena oli treenata lyhyttä paikkamakuuta, mutta se ei millään malttanut mennä maahan. Laskin kriteeriä siis siihen, että riittää että istuu paikoillaan ja odottaa lupaa kun itse siirryn lähetyspaikalle. Uskoisin, että kunhan se oppii rutiinin ”odota paikoillaan x sekuntia x metrin päässä minusta ennen ensimmäistä lähetystä”, se pystyy myös treenin myötä rauhoittumaan maahan. Kestoa sillä yleensä on melko hyvin, ja etäisyyttäkin, odottamiskäytöksissä, kunhan sen kierrokset saa tarpeeksi alas että se pystyy aloittamaan liikkeen eikä vain hingu tallatulle alueelle.

Maahanmeno ja siinä odottaminen sujui kyllä vähän kauempana hakualueesta, tässä kuva todisteena 🙂

Haasteena tässä pienessä alun hallintaharjoituksessa oli kuitenkin se, että minun ja Ässän välissä oli treenikaverien palkkapurkit, joita Ässän piti, sen vapautettuan,i matkalla mennä haistelemaan ja omimaan. Sain pienen häsläämisen jälkeen vaihdettua purkin pois ja päästiin treenaamaan. Ässällä alkaa olemaan melko voimakas tunne-ehdollistuminen purkkeihin, ja tätä toki voi käyttää hyvin palkkana (esim. saa kantaa loppupalkkapurkin autoon), mutta toisaalta täytyy vähän miettiä myös miten pitää hallinta ja etenkin irrottaminen Ässällä mielessä myös purkkien kanssa pelatessa. Se menee helposti ylikierroksille kun sillä on suussa jotain sille arvokasta, eikä oppiminen ole tehokasta silloin kun sen tunteet on niin pinnassa.

Ensimmäisellä lähetyksellä (vasen etukulma) Ässä kaarsi vähän oikealle, kuten moni koira oli tehnyt. Toisella lähetyksellä lähti suoraan ja löysi maalimiehen. Ilmaisut sujuivat kautta koko treenin hyvin. Oikea etukulma löytyi myös hyvin. Vasemmalle tyhjälle irtosi reunaan saakka, etsi hetken ja tuli pian takaisin. Yliheitto oikealle keskelle ei mennyt kovin sujuvasti – sitä ei olla kauheasti treenattu, ja nyt kun pari kertaa on kokeiltu tätä tyhjän piston jälkeen  ja se ei ole itse hoksannut rynnätä täysiä, täytyy ottaa ohjelmaan erilliset yliheitto/viuhkatreenit.

Vasempaan takakulmaan lähettäessä piti melko kauan odottaa, että Ässä istuu lähetykseen. Annoin vihjeen joitakin kertoja, mutta tajusin sitten laittaa suun kiinni ja odottaa, että koira itse tarjoaa käytöstä. Heti kun se istui, lähetin sen nopeasti. Oikeaan takakulmaan lähettäessä se istuikin jo nopeammin, eli viesti meni perille: kun istut, pääset hakuun. Tällä viimeisellä pistolla sillä alkoi jo vähän puhti loppumaan, eikä se irronnut kunnolla. Se etsi vähän pyörien lähiympäristöstä, etenin hieman mutta annoin sen työstää rauhassa. Viimein se irtosi itse ja löysi maalimiehen. Se oli varmasti hyvä oppitunti myös, väsyneenäkin kannattaa tsempata ja kyllä se maalimies sieltä löytyy.

Siirtymissä palkkasin sitä korkealla vahvistustiheydellä sen suosimilla koiranmakkarapaloilla, eli yritetään saada lisää arvoa yhdessä ja hallinnassa siirtymiseen. Hallitsin menoa vain joitakin kertoja liinalla, kun se meinasi kipittää edelle liian kovaa. Tätä täytyy treenata lisää, mutta paremmalta jo näyttää. Seuraavassa treenissä vähän lisää panostusta hallintaan, ja lyhyempi treeni eli vähän vähemmän pistoja eikä välttämättä tyhjää pistoa lainkaan.

Tässä video Ässän viimeisestä ilmaisusta – se taisi luulla, että kädessä ollut kännykkä on kosketuskeppi joka on aiemmin ollut vihje nostaa rulla 🙂 Kiitos videosta treenikaverille Katille!

Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmaisut täydellisiä, suurin osa pistoista hyviä

Asiat jotka olivat kehittyneet: Lähellä pysyminen oli parempaa kuin viimeksi

Asiat joita uskallettiin yrittää: Vielä vähemmän liinasta kontrollointia siirtymissä

Asiat joista opittiin: Yliheittoja pitää treenata erikseen, maassa olevat purkit ovat kova häiriö Ässälle

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Odotan rauhallisena, että Ässä pystyy tarjoamaan maahanmenoa ennen ensimmäistä lähetystä.

Hakutreenit 3.10.2016

Treenattiin kallioisessa mäntymetsässä, jossa keskilinja kulki korkeimmalla kohdalla. Ässän vuoro oli iltahämärän kääntyessä pimeydeksi. Maalimiehet olivat samat, eli kummallakin puolella 1 maalimies jotka etenivät alueen suuntaisesti. Näin minimoitiin piiloihin johtavat tuoreet jäljet.

1. maalimies

Etukulma oli syvällä etuviistossa, etäisyys yli 50 metriä. Ässä näki maalimiehen lähtevän piilolle. Lähetin sen piiloon ja se lähti vauhdilla, mutta palasi sitten takaisin. Lähetin uudelleen jolloin Ässä oli mennyt maalimiehelle asti ja nostanut rullan – se ei kuitenkaan tullut rulla suussa keskilinjalle joten en tiennyt tätä. Menin reilusti lähemmäksi lähettämään, jolloin ilmaisu sujui hyvin. Maalimiehellä ei ollut kosketuskeppiä. 

2. maalimies

Maalimies oli n 50 metrin päässä, ilman kosketuskeppiä. Suoralla linjalla keskilinjalta piilolle maasto ensin laskee ja sitten nousee, maalimies oli pienen kallionyppylän päällä. Ässä, kuten moni muukin koira, kaartoi ensin vasemmalle todennäköisesti maastonmuodoista johtuen. Toisella lähetyksellä se irtosi suoraan ja teki löydön. Maaalimiehellä se oli hieman etsinyt keppiä, sen jälkeen kuitenkin nostanut rullan. Sitten se jäi hetkeksi katsomaan minua keskilinjan suuntaan ennen kuin lähti tuomaan rullaa. Loppu ilmaisusta meni hyvin.

3. maalimies

Maalimies on ehkä 30-40 metrin päässä keskilinjalta. Ässällä oli pientä ihmettelyä rullan nostossa, muuten hyvä suoritus. Maalimiehellä oli kosketuskeppi. 

4. maalimies

Ei kosketuskeppiä maalimiehellä. Mm noin. 40-50 metrin päässä. Koira menee maalimiehelle, ei aloita ilmaisua. Lähetän sen uudelleen, josta seuraa mallikelpoinen ilmaisu. 

5. maalimies 

Maalimies noin 30-40 metrissä. Ei apuja, nostaa rullan hyvin, mutta jää haistelemaan jotain hetkeksi. Lähtee kuitenkin itse tuomaan rullaa ja loppu sujuu hyvin.

6. maalimies

On jänis mutta Ässä ei huomaa sitä kunnolla. Saatiin kuitenkin hyvä ilmaisu loppuun.

Pienet häröilyt ilmaisussa todennäköisesti johtuvat joko pimeydestä (ensimmäinen kerta tänä syksynä kun Ässä treenaa pimeässä eikä tätä ennen ole kauheasti vielä tehty kunnollisia pistoja ja etsintää pimeässä) tai kosketuskepin häivyttämisestä. Luulen, että Ässä alkaa olemaan kypsä siihen, että kosketuskeppi jätetään suurimmaksi osaksi pois. Toisin sanoen, ajoittaisesta kosketuskepistä on ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä – varsinkin kun illat alkavat olla pimeitä jo treenien alkaessa eli keppiä on vaikea nähdä. 

Kosketuskeppiä voisi jatkossa käyttää tukena täysin uusissa tilanteissa – vaikkapa jäljen päässä olevalla maalimiehelle kun siihen saakka jossain vaiheessa päästään, tai mahdollisesti rakennusetsinnässä tai muissa eksoottisemmissa paikoissa. 

Nyt kun ollaan tehty useampi kerta putkeen 4-6 maalimiehen treenejä, voitaisiin huomenna ottaa 2-3 maalimiestä mutta kaikki 50 metrin syvyydessä. Nyt on onneksi apuna myös radiopuhelimet, niin saadaan ainakin toiselta maalimiehistä tieto kun koira on käynyt nostamassa rullan. 

Alla kuva 2.10. pidetystä HEPeKon hakukokeesta, jossa olin apulaisratamestarina ja Ässä oli mukana virallisena nollakoirana eli kulki meidän matkassa kun tallasimme radan ennen ensimmäistä kokelasta 🙂 

Vuoden 2016 tavoitteita pelastuskoirakoulutuksessa

Merkittävin tavoite tälle vuodelle on BH-kokeen suorittaminen. Treenaamme tällä hetkellä kahdessa ryhmässä BH-kokeen liikkeitä ja sen lisäksi treenaan yksin sekä sisällä, että pihalla eri paikoissa. Tottistreeneissä ollaan itse asiassa käyty koko talvi, mutta raportointi on jäänyt vähäisemmälle – yritän petrata tämän suhteen kevään mittaan. Aikomuksena on suorittaa BH-koe tulevana kesänä, jos ja kun treeni etenee suunnitellusti. 

Pääasiallinen tavoite pelastuskoiratreeneissä pidemmällä aikavälillä on hälytysryhmään pääsy. Meidän ja pian kaikkien hälytysryhmään haluavien ja Palveluskoiraliiton yhdistyksissä treenaavien lajeina tulevat olemaan haku ja jälki. Palveluskoiraliitto tiedotti vuoden alussa, että VIRTA-käyttöönottotarkastuksen vaatimuksina ovat tulokset PEHA- ja PEJÄ-kokeista (toisesta oltava B-tulos) eli rauniokoetuloksella ei tässä yhteydessä tee enää mitään. Tämä ei vaikuta merkittävästi minun suunnitelmiin, olin ajatellutkin tehdä Ässästä ennemmin haku- ja jälkikoiran, kuin rauniokoiran.

Tämän kevään aikana olen saanut viimein aikaan osallistua EA-kurssille, ja huhtikuussa olen menossa etsintäkurssille. Sen jälkeen aion hakea apuohjaajaksi hälytysryhmään, jotta saan kokemusta hälytyksissä toimimisesta nyt jo, ennen kuin Ässä on valmis hälyyn (siihen menee todennäköisesti vielä muutama vuosi).

Ässän osalta ilmaisut sujuvat nyt melko hyvin. Olen käyttänyt yhä kosketuskeppiä maalimiehillä vihjeenä rullan nostoon. Rullan säätöjä on nyt vähän paranneltu; toivotaan, että se alkaa pysymään paremmin kasassa Ässän rymytessä metsässä (rulla on nyt pykälän lähempänä koiran kaulaa). Sekä näytölle lähetykseen, että näytöllä makaamiseen olisi hyvä muistaa vaihdella kestoa, ettei koiraa ala ennakoimaan. Voisi ottaa myös haastatteluja mukaan maalimiehellä, ja välillä palkata itse koiraa. 

Haussa tärkeimmät kehitettävät aiheet ovat pistojen pituudet / koiran oma-aloitteinen irtoaminen metsässä sekä myöhemmin kestävyys etsinnässä (enemmän maalimiehiä kun 1-2). Tuulen käyttö, maalimiesten siirtyminen piiloihin kaukaa piilon takaa ja alkuun tarpeeksi helpot etäisyydet ovat joitakin keinoja tukea ilmavainun käyttöä – Ässä kun on tyypillinen weimari, erittäin maavainuinen ja jäljen treenaaminen ei helpota asiaa. Tähän täytyy miettiä mahdollisesti muitakin ratkaisuja. 

Jäljessä haluan alkaa tekemään pidempiä (500-1500 metriä) jälkiä, ja siirtää ilmaisun kepeiltä oikeille esineille. Ajattelin ainakin alkukauden tehdä lähinnä peltojälkeä ja vain tuoreella jäljellä. Mietin kauden edetessä missä vaiheessa on aika siirtyä myös metsään ja vanhentaa jälkeä. Jälkikoulutukseen osallistuminen Ässän kanssa voisi tukea meidän treeniä hyvin. 

Toki osallistumme myös rauniotreeneihin, ja siellä olisi hyvä jatkaa häiriöiden lisäämistä ja piilojen vaikeuttamista, pitäen kuitenkin kokoa ajan kiinni siitä, että koira ilmaisee lähtökohtaisesti kaikki maalimiehet. 

Alla vielä päivitetty ohje maalimiehenä toimimiseen: 

Rullailmaisun käytösketjun kuvaus:

1. Koira lähetetään maalimiehelle vihjeellä ”ukko” tai koira spontaanisti löytää maalimiehen alueelta
2. Koira tulee maalimiehen luokse ja koskee kuonollaan maalimiehellä olevaa kosketuskeppiä
3. Koira ottaa välittömästi rullan suuhun ja pitää rullaa suussaan takaisin ohjaajalle saakka
4. Koira luovuttaa rullan ohjaajalle koskettamalla kuonolla ohjaajan kämmeneen, siirtyy ohjaajan sivulle
5. Koira kiinnitetään liinaan ja se lähtee takaisin maalimiehelle vihjeellä ”näytä”
6. Maalimies laittaa kosketuskepin piiloon kuullessaan sanan ”näytä” tai nähdessään, että koiralla on liina kiinni valjaissa
7. Koira menee makaamaan maalimiehen viereen, ja makaa paikoillaan kunnes se palkataan pienen hetken kuluttua

Ohjeita maalimiehelle

• Kaikista tärkeintä on, että koira koskee kuonollaan keppiin ennen kuin ottaa rullan suuhun ja sen jälkeen pitää rullan suussaan ohjaajalle saakka
• Jos koira ottaa rullan suuhun ilman kosketusta keppiin, maalimies sanoo kuuluvalla äänellä ”väärin” (koira lähetetään koskemaan uudelleen eli ketju alkaa alusta, tai todennäköisesti ”väärin”-vihjeen kuullessaan koira itse korjaa toimintaansa eli koskee kunnolla ja nostaa rullan)
• Jos vihjettä ”näytä” ei kuulu tai koiralla ei ole liinaa kiinni, ja koira tulee uudelleen, se on todennäköisesti pudottanut rullan matkalla -> Silloin se tulee aloittamaan ketjun alusta, eli kosketuskeppi pidetään esillä kunnes kuuluu ”näytä”/koira tulee takaisin liina kiinni valjaissa
• Pidä kosketuskeppiä käden mitan päässä, lusikkaosa koiran nenän korkeudella
• Asettaudu niin, että keppi on todennäköisesti koiran tullessa sinun ja koiran välissä
• Älä houkuttele koiraa koskettamaan keppiin, odota kärsivällisesti, ja varmista että kosketuskeppi on sellaisessa kohdassa, että koira huomaa sen
• Muista pitää palkkapurkki piilossa, kunnes koira on mennyt maahan ja olet odottanut minun ohjeistaman ajan
• Jos en ole antanut aikaa, voit odottaa muutamasta sekunnista kymmeneen sekuntiin ennen palkkaamista
• Koiran pitää maata kun palkkapurkki otetaan esille, älä siis ala palkkaamaan koiraa jos se seisoo/istuu

Hakutreenit 27.7.2015

Olimme vierailemassa toisen hakutreeniporukan treeneissä maanantaina. Tavoitteena oli jatkaa teemalla pistojen pidentäminen, mutta edellisen viuhkatreenin sijaan lähetys tapahtuisi aina edelliseltä maalimieheltä. Suunnitellut pistojen pituudet olivat 15 m, 25 m, 35 m, 45 m, 25 m, eli maalimiehiä olisi 5 kappaletta. Osa maalimiehistä oli Ässälle täysin vieraita, ja ainakin yksi maalimiehistä oli ollut Ässälle kerran maalimiehenä.

Toin Ässän autosta hakualueen lähelle ennen vuoroa, ja harjoittelin sen kanssa paikallaoloa ja rauhallista odottamista. Autosta hakualueen lähelle se veti melko paljon, mutta rauhoittui kuitenkin hyvin kun palkkasin sitä sen maatessa ja odottaessa meidän vuoroa. Sen lisäksi, että moni maalimiehistä oli Ässälle uusi tuttavuus, hakumetsä oli myös uusi ja mikä todennäköisesti merkittävintä koiralle, metsä oli tallaamaton ja me olimme ensimmäisenä vuorossa.

Ensimmäinen lähetys maalimiehelle oli vastatuuleen, eli koira todennäköisesti sai hyvin hajun maalimiehestä. Se menikin melko suoraviivaisesti maalimiehelle, ja ilmaisi muistaakseni hyvin. Etäisyys siis oli 15 m. Toiselle maalimiehelle lähetettäessä yllättäen koira ei irronnut lainkaan! Etäisyys oli se 25 m ja se oli myötätuuleen, joten koira ei todennäköisesti saanut yhtään hajua maalimiehestä. Normaalisti innokkaasti irtoava Ässä oli muutenkin poikkeuksellisen rauhallinen – lieneekö tallaamaton metsä ja muutenkin uusi treeniasetelma sekoittanut sen täysin. Menin lähemmäksi lähettämään, muistaakseni reilusti lähemmäksi, ja viimein koira eteni sen verran, että se sai hajun maalimiehestä

Seuraava maalimies oli 35 metrin päässä, ja taas vastatuulessa. Koira irtosi paremmin, mutta ei ensimmäisellä lähetyksellä aivan maalimiehelle asti. Helpotin taas, eli menin hiukan lähemmäksi lähettämään. Siinä vaiheessa muutettiin suunnitelmaa niin, että etäisyyksiä ei enää kasvateta, vaan varsinkin myötätuuleen lähetettäessä helpotetaan merkittävästi. Näille kahdelle viimeiselle maalimiehelle se irtosi melko nihkeästi, ja jouduin lähestymään maalimiestä jonkin verran kummallakin lähetyksellä ennen kuin koira meni perille saakka.

Ilmaisuissa oli varsinkin lopussa pientä säätöä, esimerkiksi yhdellä maalimiehellä Ässä kosketti ihmisen kasvoja – toivon tämän johtuneen siitä, että se ei heti nähnyt puulusikkaa joka toimii targettina, ja koski ensimmäistä asiaa mikä näytti samalta värinsä perusteella. Kerran tai kahdesti muistaakseni lähetin koiran uudelleen koskettamaan targettia ennen kuin hyväksyin rullan luovutuksen.

Vaikka treeni ei onnistunut aivan suunnitelmien mukaan, niin sain siitä paljon uutta informaatiota:

• tallatun vs. tallaamattoman metsän ero saattaa olla koiralle merkittävä
• koiralle uusia maalimiehiä pitäisi saada treenikavereiksi useammin
• rauhoittumistreeni ennen hakusuoritusta saattaa laskea koiran virettä liikaa
• Ässä ei ole valmis vielä yli 10-15 metrin pistoihin myötätuuleen
• maalimiesten ohjeistaminen on ensisijaisen tärkeää: puulusikka-targetin hyvä asemointi vaikuttaa koiran ilmaisun onnistumiseen melko paljon, ja toisaalta jos maalimies ei tarjoa targettia koiran eteen aktiivisesti, koira saattaa tarjota esim. kasvojen tai käden koskemista – ja sitä käytöstä en halua koiran harjoittelevan yhtään
• piston pituuden kasvattaminen pitää todennäköisesti pilkkoa paljon pienempiin osiin

Toivottavasti treeni opetti koiralle kuitenkin edes vähän sitä, että tallaamattomassakin metsässä voi olla ukkoja piilossa, ja että minun näyttämässäni suunnassa on aina maalimies, vaikka hajua ei tulekaan koiran nenään.

Tässä siis ajatuksia seuraavaan hakutreeniin tämän treenin perusteella. Vastatuuleen pistoja voisi kasvattaa 20-30 metriin saakka, myötätuuleen voisi ottaa vain noin 10 metrin pistoja, voisi viimeinen olla lyhyempikin. Vastatuuleen esimerkiksi 15 m, 20 m, 25 m, ja myötätuuleen 5 m ja 10 m. Nämä olettaen, että treenien aikana on selkeä tuuli. Jos ilma seisoo niin minnekään suuntaan ei todennäköisesti kannata yrittää yli 15 metrin pistoja tässä vaiheessa. Olisi niin mukava päästä lähettämään koira jo kunnon pistoille, mutta täytyy yrittää malttaa kriteerin noston kanssa ja rakentaa kunnon pohja käytökselle, pienissä palasissa.

Tärkeintä olisi saada nyt niitä onnistumisia niin, että koiraa ei tarvitse lähettää moneen kertaan samaan suuntaan vaan se menisi kerralla perille saakka, ja vielä suoraan. Myös rauhoittumistreeniä voisi vähentää tai jättää pois seuraavilla kerroilla – se on edistynyt myös niin hyvin, että hyvillä mielin voisi vähän taas antaa koiran kierrosten nousta jotta saadaan haluttua vauhtia ja intoa metsään. Kiitos treenikavereille kun saatiin tulla kuokkimaan! 🙂

Rauniotreenit 18.5.2015

Raunioilla tehtiin samanlainen treeni kuin edellisen päivän hakutreeni, paitsi tällä kertaa jokainen neljästä maalimiehestä oli eri. Maalimiehet menivät kuitenkin yksi kerrallaan piiloon. 

Jonkin verran tehtiin hallintaa ennen radalle tuloa, mutta olisi voinut käyttää vielä enemmän aikaa siihen. Koira lähti innokkaasti etsimään. Se liikkui radan vaikeammilla alustoilla paremmin kuin viimeksi, mutta ei vielä täysin sujuvasti. Radalla on kuitenkin tarpeeksi helpompaakin alustaa, että koiralla oli vauhti kova enkä pystynyt pitämään sitä ihan koko aikaa näköpiirissä. Kuten kouluttaja neuvoi, tämänkaltaisen koiran kanssa olisi hyvä asemoitua aina korkealle kohdalle, jotta näkee missä koira menee helpommin – nopea loikkiminen radalla ei ole kovin turvallista tai helppoa. 

Ilmaisut sujuivat Ässältä todella hyvin, yhtä hyvin kuin metsässäkin edellisenä päivänä. Se toi rullan perille saakka melko vaikeidenkin kohtien yli – aiemmin se on välillä pudottanut rullan jos se on joutunut hyppäämään tai ylittämään esteitä kiipeämällä. Tämä oli kyllä valtava loikkaus edelliseen kertaan raunioilla, jolloin se ei meinannut ilmaista lainkaan. 

Raunioilla, kuten metsässäkin, olisi hyvä ottaa yhä enemmän hallintaa mukaan sekä ennen lähetystä, että näyttöjen jälkeen. Etäisyyttä minun ja koiran välillä ilmaistessa voi kasvattaa myös, nyt ne olivat n. 10 metriä. Piilot olisi hyvä valita jatkossakin niin, että etsinnän aikana koira joutuu menemään vaikeiden alustojen yli, mutta ilmaisun se pääsee tekemään vähän helpommalla alustalla – ilmaisu ei kuitenkaan ole vielä niin vahva. Häiriöhenkilöitä voisi myös alkaa lisäämään radalle etsinnän aikana. 

Hakutreenit 17.5.2015

Sunnuntaina hakutreenissä lähdettiin treenaamaan ilman vapaanaoloa ennen Ässän vuoroa. Aiemmilla kerroilla Ässä on päässyt mukaan tallaamaan rataa, tarkoituksena on ollut päästää Ässä purkamaan enimmät energiat jotta se pystyisi keskittymään treeniin. Tämä onkin toiminut, ja edelliset hakutreenit ovat toimineet hyvin ilmaisun osalta. Tällä kertaa Ässä oli ollut aamulla jo pitkällä lenkillä, ja oli lähtökohtaisesti rauhallisempi kun yleensä. Ässä siis otettiin autosta vasta meidän vuoron koittaessa. 

Siirryin koiran kanssa rauhallisesti lähelle hakualuetta odottamaan vuoroa. Matkalla palkkasin kontaktista korkealla vahvistetiheydellä. Ässä on käynyt aiemmissa treeneissä melko kovilla kierroksilla omaa vuoroa odottaessa ja ennen vapaaksi pääsyä, enkä halua antaa sen harjoitella tätä käytöstä enää. Tavoitteena on, että koira on hallinnassa ennen etsintää, kuten sen kuuluu olla kokeessakin. Muutaman kymmenen metrin päässä hakualueesta odotellessa pyysin koiran maahan makaamaan ja palkkasin siihenkin korkealla vahvistetiheydellä. On helppo sortua siihen, että menee vain nopeasti aloitukseen, etenkin kun ihmiset odottavat mahdollisesti jo piiloissa koiraa. Olisi kuitenkin ehdottoman tärkeää muokata koiran käytös alusta saakka sellaiseksi, että se kelpaisi kokeessakin. 

Varsinaisessa treenissä Ässällä oli 4 etsintää, eli kaksi maalimiestä meni kaksi kertaa piiloon. Etäisyys piilojen välillä oli 15-30 metriä, ja maalimiehet menivät piiloon yksitellen. Ensimmäinen maalimies oli piilossa valmiiksi. Tämä ensimmäinen maalimies oli jo Ässälle tuttu, toinen maalimies oli Ässälle uusi. Etsintä suoritettiin partiointina. Ässä etsi hyvällä innolla, edessä risteillen, minun kulkusuuntaa myötäillen ja hajua hakien. Se löysi maalimiehet nopeasti. Neljästä ilmaisusta kolme sujui heti täydellisesti, yhdellä Ässä ei koskenut heti kosketuskeppiin. Tällä toistolla lähetin Ässän uudelleen maalimiehelle, ja yhden tai kahden lähetyksen jälkeen se suoritti ilmaisun oikein. Etäisyys minun ja maalimiehen välillä oli 10-20 Ässän ilmaistessa, eli se joutui kantamaan sen matkan rullaa. Tätä etäisyyttä voi pikkuhiljaa kasvattaa, kuten myös maalimiesten väliä toisiinsa.

Treeni oli siis oikein onnistunut. Seuraavissa treeneissä yritän muistaa ottaa koiran hallintaan myös heti ilmaisun jälkeen. Jatkossa pitää myös vaihtaa sitä tuleeko palkka minulta tai maalimieheltä. Voisin antaa toisen palkan koiralle kun olen pyytänyt sen sivulle maalimieheltä. Kokeessa koiran pitää olla hallinnassa ilman hihnaa siirryttäessä maalimieheltä keskilinjalle, joten alkuun voisin ottaa maalimiehellä pelkän hallintaanoton paikoillaan, ja kun se sujuu, vaikeuttaa tilannetta niin, että pyydän koiran seuraamaan minua yhä pidemmästi ennen kuin lähetän sen etsimään uudelleen.  Eli seuraavissa treeneissä vaikeutetaan treeniä lisäämällä etäisyyttä minun ja maalimiehen välillä, ja lisäämällä hallintatreeniä ennen etsintää ja etsinnän aikana.

Hakutreenit 27.4.2015

Treenin aluksi Ässä otettiin mukaan tallaamaan rataa. Ajatus tässä oli saada koirasta suurin into pois, ja päästää se vapaana haistelemaan ja tutkimaan maastoa. Näin sillä ei toivottavasti ole niin suurta tarvetta tutkia maastoa kun sen pitäisi ilmaista.

Tämän jälkeen ensimmäinen maalimies meni radan alkupäässä noin 5 metrin päähän piiloon. Koira ei nähnyt maalimiehen menevän piiloonsa. Sitten päästin koiran irti, en antanut mitään vihjettä vaan se sai itse huomata hajun ja löytää maalimiehen. Maalimiehiä oli 5, seuraava meni piiloon koiran ilmaistessa edellistä. Etäisyyttä siitä mistä päästin koiran irti maalimiehille oli parikymmentä metriä tai vähän enemmän. Metsä, jossa treenattiin oli melko avointa mutta maalimiehet piiloutuivat mahdollisimman hyvin.

Koiran ilmaistua juoksi lähemmäksi, jotta matka maalimieheltä minulle olisi 5-15 metriä. Ilmaisut sujuivat todella hyvin, yhdellä maalimiehellä taisi pudottaa rullan, mutta muilla ilmaisut menivät melkeinpä kerralla putkeen. Oli kyllä mukava nähdä kuinka Ässällä alkavat palaset loksahtelemaan paikoilleen. Ja oli myös mielenkiintoista huomata, että joskus täytyy nostaa kriteeriä kunnolla, jotta koira alkaa toimimaan halutulla tavalla.

Seuraavissakin hakutreeneissä edetään samalla tavalla, maalimiehet saavat vaan olla vielä kauempana ja niiden sijoitus täytyy suunnitella niin, että saadaan treenistä kunnon partiointi. Eli etsintä alkaa aina siitä kohtaa uudelleen mistä edellinen maalimies on löytynyt. Mutta näihin treeneihin olin todella tyytyväinen, ollaan ilmaisun kanssa oikealla tiellä!

Ilmaisutreenit 26.4.2015

Päätin käydä Paavilaisen Sarin luona Koirakoulu Visiolla tarkastamassa meidän rullailmaisun tila. Ongelmia on ollut etenkin ilmaisuketjun käynnistämisessä, Ässä menee maalimiehen luokse, mutta ei kosketa kosketuskeppiin vaan häärää, haistelee, jatkaa matkaa tms. Jos ja kun se kuitenkin aloittaa ilmaisuketjun, se yleensä etenee hyvin tai melko hyvin. 

Treenasimme ensin sisätiloissa, ja sitten ulkona, ja treenattiin pääosin pelkkää rullan nostoa. Eli koira menee maalimiehelle, koskee kosketuskeppiin, nostaa rullan ja tuo sen minulle, josta se saa palkan minulta. 

Sisällä treeni sujui hyvin. Onnistumisprosentti oli melko hyvä, vaikka maalimies oli välillä hankalissakin paikoissa jonne päästäkseen koiran täytyi kumartua tai mennä ahtaasta kohdasta. Päätimme siirtyä ulos läheiseen pöpelikköön. 

Siellä Ässä palasi tuttuun haisteluun, se menee kyllä innolla maalimiehen luokse mutta ei aloita ketjua. Sarin diagnoosi aiheesta oli nuori, metsästyskoirauros, jolle ympäristö on iso häiriö. Sisällä ja ulkonakin kun se aloitti ketjun, se kyllä osaa sen. 

Ratkaisuna ongelmaan kokeiltiin palkkion laadun parantamista ja minun ja koiran etäisyyden vähentämistä. Palkan kokoa kasvatettiin merkittävästi, ja käytöksen palkitsevuutta lisättiin ottamalla kuvioon mukaan partiointi eli etsintä yhdessä kulkien, ilman lähetystä. Tämän myötä haistelun ja hääräämisen määrä väheni merkittävästi, lähes kokonaan! Ässä osaa jo rullailmaisuketjun, ja osaa ja tykkää etsiä, joten pelkän ilmaisun hinkkaaminen saattaa olla melko puuduttavaa sille. Palkkion pitää olla sellainen, että se oikeasti tavoittelee sitä enemmän kuin ympäristön hajuja. 

Jatkamme tästä treenaamalla partiointia. Maalimiehiä normaalisti 2-6 treenin aikana, ja palkan laatu ja määrä pitää olla hyvä. Maalimiehet menevät yksitellen piiloon eli seuraava menee jo kun koira syö palkkaa edellisen luona. Ensimmäinen maalimies on jo heti etsittävän alueen alkupäässä, 10 metrin sisällä siitä mistä aloitetaan. Loput ripotellen matkan varrella, kuitenkin sen verran kaukana, että koira joutuu hieman etsimään (15-40 metriä). Pyrin olemaan 5-15 metrin päässä koirasta kun se ilmaisee, ja sellaisessa paikassa, että se näkee minut lähtiessään tuomaan rullaa maalimieheltä. Näytöltä voidaan jo jättää kosketusalusta pois, Ässä osaa näytön jo niin hyvin. Näillä eväillä lähdetään jatkamaan treenaamista – tämän päivän treeni sujui niin hyvin, että uskon edistystä tapahtuvan! Kiitos Sarille avusta 🙂

Ilmaisutreenit 20.4.2015

Treenattiin ekaa kertaa tämän vuoden puolella raunioilla, ja sen kyllä huomasi – Ässällä oli vaikeuksia keskittyä hommaan. Teimme samankaltaisen treenin kuin viime viikolla, samalla maalimiehellä ja maalimies näkyvillä. 

Maalimies oli tiilikasan päällä ja maalimiehen ja Ässän välissä oli muovinauha ilmassa. Ässä meni maalimiehelle mutta hieman alustaa epäröiden, se ei heti koskenut kosketuskeppiin, eikä oikein pystynyt kantamaan rullaa vaikealla alustalla. Treenin aikana epäonnistumisia tuli aivan liikaa, enkä tajunnut reilusti helpottaa tilannetta. Koiralla tuntui motivaatio laskevan treenin edetessä. 

Saimme kuitenkin kolme toistoa tehtyä näkyvillä olevalla maalimiehellä kun siirryin reilusti lähemmäksi ja hiukan vaihdettiin paikkaa, että alusta oli helpompi. Viimeisellä eli neljännellä toistolla maalimies meni piiloon ja Ässä sai etsiä sen. Silloin sen kosketti melkein heti keppiin ja aloitti ketjun oikein, mutta jäin liian kauaksi koirasta joten še ei heti tuonut rullaa minulle saakka vaan aloitti ketjun kerran uudelleen. 

Tästä treenistä voisi sanoa vaikka mitä, mutta tyydyn toteamaan, että sain paljon informaatiota siitä missä vaiheessa koiran osaaminen on. Alkajaisiksi pitää irrottaa rullan nosto ketjusta ja treenata sitä erikseen. Rullan kantamista erilaisilla alustoilla pitää myös treenata. Ja etenkin raunioilla, treeni pitää suunnitella niin, että pysyn vielä erittäin lähellä koiraa. 

Ohjeet maalimiehelle rullailmaisutreenissä

Rullailmaisun käytösketjun kuvaus:

1. Koira lähetetään maalimiehelle vihjeellä ”ukko” tai koira saa spontaanisti löytää maalimiehen alueelta
2. Koira tulee maalimiehen luokse ja koskee kuonollaan maalimiehellä olevaa kosketuskeppiä
3. Koira ottaa välittömästi rullan suuhun ja pitää rullaa suussaan takaisin ohjaajalle saakka
4. Koira luovuttaa rullan ohjaajalle koskettamalla kuonolla ohjaajan kämmeneen, siirtyy ohjaajan sivulle
5. Koira kiinnitetään ja se lähtee takaisin maalimiehelle vihjeellä ”näytä”
6. Maalimies laittaa kepin piiloon ja laittaa mustan alustan maahan kädenmitan päähän kuullessan sanan ”näytä”
7. Koira menee makaamaan maalimiehen luona olevan kosketusalustan päälle ja pysyy paikallaan kunnes saa palkan alustan päälle

Ohjeita maalimiehelle

• Kaikista tärkeintä on, että koira koskee kuonollaan keppiin ennen kuin ottaa rullan suuhun ja sen jälkeen pitää rullan suussaan ohjaajalle saakka
• Jos koira ottaa rullan suuhun ilman kosketusta keppiin, maalimies sanoo kuuluvalla äänellä ”väärin” (koira lähetetään koskemaan uudelleen eli ketju alkaa alusta)
• Jos koira koskee keppiin, ottaa rullan ensin mutta pudottaa sen matkalla ohjaajalle, maalimies sanoo kuuluvalla äänellä ”väärin” (koira lähetetään koskemaan uudelleen eli ketju alkaa alusta)
• Alustan voi laittaa esille kädenmitan päähän heti kun minä sanon ”näytä”, ei aiemmin.
• Jos vihjettä ”näytä” ei kuulu ja koira tulee uudelleen, se on todennäköisesti pudottanut rullan matkalla ja se tulee aloittamaan ketjun alusta, eli kosketuskeppi pidetään esillä kunnes kuuluu ”näytä”
• Pidä kosketuskeppiä käden mitan päässä, lusikkaosa koiran nenän korkeudella.
• Piilota kosketuskepin varsi hihaan tms. että koira ei pääse ottamaan siitä kiinni
• Asettaudu niin, että koira ei helposti pääse nuolemaan naamaa ja niin, että keppi on sinun ja koiran välissä
• Jos koira pureskelee kosketuskeppiä, piilota se muutamaksi sekunniksi ja ota uudelleen esille, voit sanoa vihjeen ”väärin” koiralle sen yrittäessä purra
• Jos koira nuolee naamaa, käänny pois tai laita käsi eteen, tarvittaessa nouse ylös
• Älä houkuttele koiraa koskettamaan keppiin, odota kärsivällisesti samassa asennossa, varmista että kosketuskeppi on sellaisessa kohdassa, että koira huomaa sen
• Anna palkka koiralle kosketusalustan päältä

Rullailmaisun koulutussuunnitelma löytyy täältä: https://weimari.wordpress.com/2014/05/18/rullailmaisun-koulutussuunnnitelma/

Aiempia ilmaisutreenejä löytyy täältä: https://weimari.wordpress.com/tag/ilmaisu/