Pelastuskoiran kouluttaminen oppimisteorian näkökulmasta – osa 3

Näiden kirjoitusten tarkoitus on tiivistää sitä kuinka otan huomioon oppimisteorian annin pelastuskoiran kouluttamisessa. Aiemmissa kahdessa osassa on käsitelty kouluttamisen kulmakiviä, käytösketjuja ja Premackin periaatetta sekä siihen läheisesti liittyvää takaperin ketjuttamista. Tässä viimeisessä osassa käsitellään vielä luopumisen ja itsehillinnän harjoittelua pohjataitona ja koiran oman oivaltamisen painottamista kaikissa vaiheissa.

LUOPUMINEN

Maalimiehen pussailu taitaa olla pelastuskoiraharrastajien yksi suurimpia haasteita, ja nyt puhutaan siis pelastuskoiran iloisesta tervehtimisestä maalimiehen löytyessä. Operanttiin koulutustapaan kuuluu läheisesti se, että koulutuksessa edetään askeleittain ja koko ajan haluttua käytöstä vahvistaen. Ihmisen lisääminen vaikkapa rullailmaisussa sinne kohteen taakse on kuitenkin hankala tehdä askeleittain, ja sen lisäksi onnistuneen treenin myötä koiralle muodostuu auttamatta vahva positiivinen tunnereaktio maalimiehen löytymiseen. Ja se ei suinkaan ole huono asia, mutta liialliset rakkaudenosoitukset eivät ole toivottavia ja koiran pitäisi kaikesta huolimatta pitää hajurako maalimieheen. Mikä siis avuksi?

Ensinnäkin, koiralla olisi hyvä olla pohjataitona luopuminen – harjoittelun voi aloittaa vaikka namikädestä luopumisella, ja jatkaa maassa olevista tutuista ihmisistä luopumisella. Koira saa aina haluamansa palkkion kun se pakittaa pois eli luopuu ihmisestä. Tämä harjoittelu olisi hyvä tehdä alkuun ilman etsintää ja siihen liittyvää kiihtynyttä tunnetilaa, ja kaiken kaikkiaan vahvistaa rauhallista käyttäytymistä ihmisten luona.

Luopumistreenin voi aloittaa näin:

Entäs jos se ihmisen pussaaminen on se suurin vahviste? Silloin apu saattaa löytyä kohteiden käytöstä – koiralle koulutetaan kohteelle meno erittäin vahvaksi, ja alkuun erillisissä ilmaisutreeneissä ihmiset ovat ohjaajan ja koiran vieressä koiran suorittaessa kohteelle menoa. Asteittain joku ihmisistä on lähempänä ja lähempänä kohdetta, koiran mennessä sinne, kunnes viimein ihminen on maassa kohteen takana “pussailuetäisyydellä”. Koiran epäonnistuessa harjoitusta taas helpotetaan ja ihminen jää kauemmaksi, mutta pääpaino on siinä, että palkka on koiralle todella palkitseva ja koira itse oivaltaa millä käytöksellä (eli alustalle menolla) se saa palkan. Tässä esimerkki kosketusalustatreeneistä, mukana edesmennyt Tomppa-koira.

TAVOITTEENA KOIRAN OMA OIVALTAMINEN

Jokaisessa treenissä taustalla on ajatus, että koira itse huomaa mistä se saa palkkion. Alkuun tehdään asetelma sellaiseksi, että koira itse huomaa, että ihmisiltä saa ruokaa ja kehuja, ja myöhemmin niin, että kun se sopivasti tuulen mukana saa hajun ihmisestä, se saa rynnätä sinne saamaan palkkansa ja kehunsa. Tavoitteena on myös, että se itse huomaa, että rauhoittumalla ja istumalla hetkeksi, se pääsee metsään vapaana juoksemaan ja bongailemaan hajuja ja sitä myötä ihmisiä. Jos ilmaisutreenissä koira tekee virheitä, vaikkapa rullakoira pudottaa rullan, annetaan sille mahdollisuus itse korjata tilanne eikä lähdetä kieltämään tai simputtamaan koiraa tehdystä virheestä. Kun käytös on huolellisesti koulutettu, ja koira todella tavoittelee palkkaa, se tekee kaikkensa tehdäkseen oikein ja yleensä nopeasti korjaa virheet. Paineistaminen ja kieltäminen eivät edistä oppimista, ja on myös tärkeää että treeniporukka on sellainen missä ilmapiiri on ratkaisukeskeinen. Kehitettävää on aina, ja mikään koiran tekemä virhe ei ole maailmanloppu, vaan pelkästään informaatiota siitä mikä koiran osaamistaso on siinä tilanteessa. Virheet ovat pelkästään oppimismahdollisuuksia, sekä koiralle, että ohjaajalle!

JATKUVAA OPPIMISTA

Oppimisteorian lisäksi onnistuneeseen koulutukseen tarvitaan rutkasti motivaatiota ohjaajalta oppia oman koiran ominaisuuksia, parantaa koiranlukutaitoaan ja kehittää myös omaa osaamista vaikkapa maastossa liikkumisen ja suunnistamisen osalta. Sinnikkyyttä ja maastossa vietettyjä hetkiä säässä kuin säässä vaaditaan sekä ohjaajalta että koiralta. Kun mennään perustaitojen kouluttamisesta kohti monipuolisempaa treeniä missä koira jo etsii ja ilmaisee, alkaa kriteerin nostaminen asteittain olemaan jo haastavaa ja muutenkin saattaa ilmetä erilaisia uusia haasteita mitä ei ole aiemmin ollut. Mutta positiivisella ja rakentavalla asenteella sekä hyvällä treeniporukalla jokainen treeni vie eteenpäin, myös ne räntäsateessa vietetyt epätoivoiset hetket.

 

image
Treeneissä etusijalla on yhdessä onnistuminen

Meillä esimerkiksi tähän saakka haastavin vaihe oli kun siirryttiin ilmaisutreeneistä ja hajunhakemisesta pistojen harjoitteluun – kriteeriä tuli nostettua liikaa, kun oletin koiran pystyvän suorittamaan pitkiä pistoja liian nopeasti. Kun palattiin harjoituksessa hieman helpompaan ja otettiin avuksi valikoidut ääni- ja näköavut jotta saatiin aikaan pidempiä pistoja, päästiinkin nopeasti treenissä eteenpäin. Avut voitiin jättää pois, Ässä alkoikin irtoamaan vauhdikkaasti ja pitkälle ja ilmaisutkaan eivät hajonneet vaikka etäisyyttä ja vauhtia tuli lisää, huolellisen pohjatyön ansiosta

Näiden alkuaikojen videoiden lisäksi vielä pari videolta tältä kesältä, kun palaset alkavat olla jo kohdallaan ja treeneissä keskitytään jo etsinnän pidentämiseen ja kokeisiin valmistautumiseen, ilmaisutkin sujuvat jo rutiininomaisesti.

Maalimiehen näkökulmasta (Ässä luulee pystyssä olevan kännykän olevan kosketuskeppi, yleensä ei mene näin tykö maalimiehelle):

Ohjaajan näkökulmasta:

Raunioilla:

Mainokset

Pelastuskoiran kouluttaminen oppimisteorian näkökulmasta – osa 2

Olen harrastanut pelastuskoiratoimintaa nyt 9 vuotta, ja pyrkinyt sinä aikana soveltamaan oppimisteoriaa mahdollisimman hyvin käytännön pelastuskoiran koulutukseen. Meillä on vielä matkaa valmiiseen hälytyskoiraan ja paljon myös opittavaa, mutta olen tässä yrittänyt hahmottaa mitä olen tähän saakka oppinut. Edellisessä kirjoituksessa kävin läpi koulutuksen kulmakiviä, eli palkkaa, kriteeriä, ajoitusta ja vahvistetiheyttä ja niiden merkitystä ilmavainuista henkilöetsintää kouluttaessa.

Oppimisteorian anti ei kuitenkaan pääty tähän, vaan on hyvä ottaa työkalupakkiin myös käytösketjujen hyödyntäminen, takaperin ketjuttaminen ja Premackin periaatteen huomioiminen.

PREMACKIN PERIAATE

Premackin periaatteesta ovat varmasti kaikki saaneet osansa lapsina: syö kaikki kasvikset lautaselta, ja saat sitten syödä jäätelöä. Toisin sanoen, David Premack huomasi tutkiessaan apinoita, että jos todennäköistä käytöstä edelsi vähemmän todennäköinen käytös, tuli myös tämä vähemmän todennäköinen käytös todennäköisemmäksi koska se toimi porttina jo vahvalle käytökselle. Samaa periaatetta on myöhemmin tutkittu ja sovellettu ihmisiin ja muihin nisäkkäisiin, kuten myös koiriin.

Koiraa kouluttaessa puhutaan usein palkkiokäytöksistä, jollaisia voivat olla vaikkapa juokseminen, haisteleminen tai tietyillä roduilla vaikkapa noutaminen. Henkilöetsintä on täynnä koiralle mieluisia tai todennäköisiä käytöksiä – vaikkapa ihan vaan metsässä vapaana juokseminen. Kun tunnistaa mitä nämä palkitsevat tai todennäköiset käytökset ovat, voi niitä käyttää hallinnan ja itsehillinnän kouluttamiseen. Esimerkiksi, alkuun joko pyydetään tai vain odotetaan, että koira istuu ennen kuin se vapautetaan etsimään. Kun tämä on sujuvaa, voidaan ottaa askel hallinnassa kävelyä ennen istumista, sitten pari ja niin edespäin. Koiraa ei tarvitse käskyttää tai kieltää, kun sille pala palalta kerrotaan että hillitsemällä itsensä se pääsee vaikkapa etsimään. Koska etsiminen on yleensä palkitseva käytös, tulee istumisesta ja hallinnassa kävelystä koko ajan palkitsevampia, Premackin periaatteen mukaisesti.

Kopio tiedostosta Paikkamakuu
Oman vuoron odottamista kannattaa harjoitella alusta saakka, käytös vahvistuu kun koira pääsee sen jälkeen tekemään mieluista hommaa eli etsimään

KÄYTÖSKETJUT

Henkilöetsintä on käytösketju, joka voidaan paloitella suuriin tai pieniin osiin, koirasta ja omista koulutustavoitteista riippuen. Ketjuun kuuluu etsittävälle alueelle siirtyminen, lähetys, etsintä (pistottaen tai partioiden), kontaktin pito ohjaajaan, henkilön löytäminen, ilmaisun aloittaminen, ilmaisu, ja ilmaisun päättäminen eli hallintaan otto. Ilmaisun voi itsessään myös paloitella osiin.

Ohjaajalla olisi tärkeää olla kirkkaana mielessä miten koiran pitäisi käyttäytyä kaikissa näissä vaiheissa ennen koulutuksen aloittamista, jotta kriteeri voidaan koulutuksen edetessä asettaa tarkasti ja tiedetään mistä koiraa palkataan ja mistä ei. Jos on esimerkiksi asettanut koiralle lähetykseen kriteeriksi istumisen, mutta päästää sen usein etsimään ilman istumista, voi olla varma siitä että istumisen todennäköisyys pienenee ja seisomisen kasvaa lähettäessä. Jos kriteeri vaihtelee, ja haluttu käytös ei ole edes ohjaajalle kristallinkirkas, ei voi olettaa, että koira tietää mitä siltä vaaditaan. Tämä ei edistä itsevarman ja rohkean koiran koulutusta, vaan johtaa epävarmaan suoritukseen ja mahdollisesti turhiin konflikteihin ohjaajan ja koiran välillä.

Etsintäketjun palasia voi ja kannattaa myös harjoitella itsenäisinä osina. Rullakoiran kanssa esimerkiksi ensimmäisen vuoden aikana harjoiteltiin hakutreeneissä lähinnä ilmavainuista etsintää ja ilmaisuketjusta näyttöä. Hallintatreenit ovat olleet jonkinlainen osa treenejä koko ajan, esimerkiksi paikkamakuuta ennen vuoroa on harjoiteltu alusta lähtien. Tämän lisäksi ensimmäisen vuoden aikana treenattiin rullailmaisuketjua erillisissä treeneissä, alkuun osia, sitten niiden yhdistämistä ja ilmaisua pelkillä kohteilla. Tässä esimerkki rullailmaisuketjusta pelkällä kosketuskepillä, alusta on jo häivytetty pois. https://youtu.be/zoE1_6_-k3k

Kun rullailmaisu sujui pelkkien kohteiden avulla (kosketuskeppi vihjeenä rullan nostoon, alusta vihjeenä näytölle), otettiin vasta kuvioihin kunnolla mukaan maalimiehet. Etsintää alettiin yhdistämään kun on ensin harjoiteltu erillisiä ilmaisuja näkyvissä olevien maalimiesten kanssa, tässä yksi esimerkki siirtymätreenistä.

 

 

Yleensäkin ottaen, kaikissa käytösketjuissa on hyvä harjoitella ketjun erilliset osat vahvoiksi, jotta koiralle on selkeää mitä missäkin vaiheessa siltä odotetaan ja koko käytösketju on siten myös sujuva. Koko ketju on juuri yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, ja mikä heikoin kohta on riippuu paljon koirasta. Heikointa osaa kannattaa harjoitella erikseen. Tietty osa ketjusta kannattaa ottaa myös nopeasti työn alle, jos siihen liittyy jotain ei-toivottuja käytöksiä, kuten esimerkiksi maalimiehen pussaamista. Kaikki mitä ketjun aikana tapahtuu, vahvistuu, koska ne johtavat palkan saamiseen.

TAKAPERIN KETJUTTAMINEN

Etenkin ilmaisun käytösketjussa kannattaa ottaa hyödyksi takaperin ketjuttaminen. Se hyödyntää juurikin Premackin periaatetta, ja kouluttaminen aloitetaan nimensä mukaan ketjun viimeisestä osasta, esimerkiksi rullailmaisun näytöstä. Näyttöä kouluttaessa voidaan käyttää apuna kohdetta, vaikka hiirimattoa. Kun koira osaa mennä matolle makaamaan vihjeestä, aletaan ottamaan erikseen koulutettu rullan luovutus mukaan kuvioon aina ennen näytölle lähettämistä. Näyttö on jo vahva käytös, rullan luovuttaminen vähemmän vahva, mutta se vahvistuu Premackin periaatteen mukaan joka toistolla koska sitä seuraa aina vahvempi käytös. Kaikki rullailmaisuketjun käytökset (näyttö, rullan luovuttaminen, rullan nosto, etsintä) on siis koulutettu erikseen, ja kun ne näin takaperin liitetään yhteen, saadaan sujuva käytösketju jossa koira pääsee etenemään tutumpaa ja vahvempaa käytöstä kohti. Tässä esimerkki ensimmäisistä näyttötreeneistä, Ässällä ikää videolla 10 viikkoa.

 

Kolmannessa ja viimeisessä osassa käsitellään vielä luopumista ja koiran oman oivaltamisen painottamista kouluttamisessa.

Pelastuskoiratreenailuja ja syksyn tavoitteet

Treenikausi alkoi jo elokuun alussa, mutta Ässä on päässyt vasta muutamaan treeniin mukaan lomailtuaan pitkän pätkä viime kuussa Pohjanmaalla. Kuvassa Ässä nauttii ”mummolassa” olosta… 

Elokuun puolella testattiin hajuun reagointia tien vartta kävellen – maalimiehet olivat metsän puolella lähellä tietä. Koiran selvästi reagoitua, se vapautettiin paikantamaan ja ilmaisemaan maalimies. Ässällä oli selkeät reaktiot ja ilmaisut sujuivat hyvin. 
Tämän viikon maanantaina treenattiin jälkeä. Jälki oli noin tunnin vanha metsäjälki, pituus reilut 500 metriä ja 3 esinettä jäljen viimeisellä sadalla metrillä. Tallaajana oli Ässälle vieras henkilö. Vauhtia oli jäljellä Ässälle tuttuun tapaan.  Kulman kanssa oli vähän hakemista, ja poluilla taisi olla tuoreita harhajälkiä kun ne veti peräänsä. 
Jännäksi homma meni, kun tunsin että Ässä pysähtyi liina päässä. Sitten kuului ääntä, ja kun pääsin puskan takaa pois huomasin, että Ässä on nenät vastakkain satunnaisten ulkoilijoiden koiran kanssa… kutsuin/vedin Ässän pois, en muista tarkkaan kun oli vähän hätä saada koira pois toisen iholta. Mitään ei kuitenkaan sattunut, annoin Ässälle vähän nappuloita ja kehuin sitä toisen koiran jatkaessa matkaa, jonka jälkeen lähdettiin etsimään jälkeä uudelleen. Ulkoilijoiden tuoreet jäljet tarkistettuaan jatkettiin taas jäljestämistä, ja kiitettävästi Ässä pystyi jatkamaan hommia vaikka tämmöinen sille varmasti kiihdyttävä episodi sattuikin.

Ensimmäisestä esineestä Ässä meni yli, ja kutsuin sen takaisin, jotta se löytäisi esineen. Toinen ja kolmas löytyi oma-aloitteisesti, ja etenkin olen tyytyväinen kolmannen eli viimeisen esineen ilmaisuun. Esineilmaisuahan on yritetty vahvistaa kesän aikana esineruututreeneillä. Jäljellä on Ässä usein mennyt yli tai vain jäänyt seisomaan esineille vaikka ilmaisu onkin maahanmeno, ja tämä on todennäköisesti johtunut siitä, että jäljestäminen itsessään on sen mielestä palkitsevampaa kuin esineilmaisu. Toki kyse on myös käytöksen sujuvuudesta ja vahvistehistoriasta, eli kuinka paljon massaa esineilmaisukäytöksellä on. 

Kolmas esine oli siis ison kiven takana, ja minulta kesti hetken päästä Ässän luokse koska olin 10-metrisen liinan toisessa päässä. Ässä ei ollut mennyt yli, eikä seisonut vaan ilmaisi aivan oikein eli maassa maaten, esine etutassujen välissä. Eipä se tietenkään pitäisi olla mikään ihme, että jos jotain asiaa harjoitellaan niin osaaminen kasvaa 😊 Tallaajalta oli myös mielenkiintoinen huomio siitä, että jäljestämisen tarkkuus parani aina esineilmaisun jälkeen – tämä voisi jopa vaikuttaa siltä, että esinemotivaatio on oikeasti kasvanut! 

Varmastikin kannattaa tehdä vielä lisää esineruutuja, mutta mukaan voisi ottaa siihen pienemmät esineet ja tehdä myös pikkuhiljaa pitkäkestoisempaa etsintää ruudussa. Nythän motivaatiota on nostettu sillä, että vain yhden esineen löytämisestä saa todella ison palkan, ja treeni päättyy siihen. Varsinaisia jälkitreenejä voisi vaikeuttaa vanhemmilla jäljillä, sekä alkaa tehdä jälkiä runsaasti harhajälkiä sisältävään maastoon – esineiden toimiessa nyt paremmin vahvisteina, voidaan niiden määrää lisätä vaikeilla jäljillä ja pitää sillä huolen koiran motivaatiosta jatkaa hommia. 

Syksyn tavoitteiksi laitoin ensimmäisten treenikertojen yhteydessä seuraavat asiat: 

ILMAISU/MM-KÄYTÖS: 

– ilmaisun yleistämistä eri tavalla käyttäytyviin maalimiehiin

– näytöllä odottamisen keston kasvattaminen ja hallintaan oton treenaaminen

ETSINTÄ:

– partioinnin harjoittelu

– pitkän etsinnän harjoittelu

– ilmavainun vahvistaminen

ETSINNÄN ALOITTAMINEN/ALUEELLE SIIRTYMINEN: 

– kokeenomaiset aloitukset eli koiran odottaminen paikkamakuussa, etsinnän suunnittelu

Pelastuskoiran kouluttaminen oppimisteorian näkökulmasta – osa 1

Pelastuskoiran kouluttaminen on erittäin mielenkiintoista mutta myös haastavaa – koirasta pitäisi tulla koulutusprosessin myötä lahjakas nenänkäyttäjä, motivoitunut etsijä ja sinnikäs työskentelijä. Koiran pitäisi olla rohkea, avoin ja sosiaalinen sekä muiden ihmisten, että koirien seurassa, ja etenkin kyetä työskennellä ja ilmaista myös oudosti tai pelottavasti käyttäytyvän ihmisen luona. Meillä on vielä työtä edessä ennen kuin Ässästä tulee viranomaisten hyväksymä pelastuskoira, ja paljon opittavaa pelastuskoiran kouluttamisesta vielä edessä.

img_2388
8-viikkoinen Ässä tutustumassa hakutreeneihin

KOULUTUKSEN KULMAKIVET

Tässä tekstissä avaan kuitenkin niitä oppimisteorian periaatteita, joita olen soveltanut viimeisten 9 vuoden pelastuskoiraharrastuksen aikana. Minulla on onnekseni ollut hyvä kouluttaja ja avulias treeniryhmä apuna vuosien ajan, ja tämän lisäksi olen saanut paljon kultaakin arvokkaampia neuvoja operanttiin koulutukseen nojaavilta pelastuskoiraharrastajilta.

Kun koulutetaan oppimisteoriaan perustuen, tai ”operantisti”, kuuluu tärkeimpiin työkaluihin koulutuksen kulmakivet: palkka, kriteeri, ajoitus ja vahvistetiheys. Tässä kirjoituksessa keskitytään ilmavainuisen henkilöetsinnän kouluttamiseen.

MOTIVOIVA JA TILANTEESEEN SOPIVA PALKKA

Ennen kuin lähdetään kouluttamaan mitään, on tärkeää miettiä, että palkka on koiralle todella tavoittelemisen arvoinen ja myös tilanteeseen sopiva. Kokenut, pitkää etsintää tekevä koira saattaa palkkaantua enemmän jäisestä raakaruuasta kuin vetoleikistä. Palkan suunnalla voidaan vaikuttaa käytökseen maalimiehellä: liian lähelle tulevalle koiralle palkka kannattaa heittää koiran taakse, kun taas kohteliaalle etäisyydelle jäävällä koiralla palkan voi antaa koiran eteen.

Vesi.JPG
Kuumalla kelillä vesi voi olla paras palkka koiralle

 

Palkan laatu vaikuttaa myös palkattavaan käytökseen liittyvään mielentilaan – kiihdyttävä lelupalkka saa aikaan erilaisen mielentilan kuin rauhoittava ruokapalkka, ja tämä on hyvä ottaa huomioon maalimieskäytöstä pohtiessa. Pentua kouluttaessa olisi hyvä harjoitella erilaisia palkkaustapoja, ja vahvistaa heikompia, jotta koulutuksen työkalupakki on mahdollisimman monipuolinen.

Yllätyksellisyys palkatessa on myös hyvä ottaa mukaan koulutusprosessiin, varsinkin kun siirrytään kohti palkattomuutta ja kokeenomaista suoritusta – välillä palkka voi olla jotain superherkkua, välillä annetaan kaikki palkat yhdellä suorituksella, välillä jollakin maalimiehellä on vähemmän ja toisella enemmän palkkaa ja jollakin ei lainkaan.

Rapsutus
Ruuasta helposti palkkaantuvalla koiralla kannattaa ylläpitää myös muita palkkaustapoja, kuten sosiaalista palkkaa

 

TAVOITTEIDEN MÄÄRITTELY AINA ENNEN TREENIN ALOITTAMISTA

Ennen jokaista treeniä on hyvä miettiä mikä on treenin kriteeri, eli mistä suorituksesta koira palkataan. Kriteeriä päätettäessä on hyvä kartoittaa sitä, millä tasolla koira on, missä olosuhteissa on aiemmin onnistuttu ja mikä on se osa-alue mikä kaipaa eniten parantamista. Kriteerin on oltava kaikille selkeä, etenkin maalimiehelle, joten huolellinen kommunikaatio ennen koiran ottamista vuoroon on ehdotonta. Tavoitteena, on että koira onnistuu kriteerin täyttämisessä ja saa siten palkan. Palkitsemalla kouluttamisen tärkeimpiä osia on järjestelmällinen kriteerin nosto: kouluttaminen ei siis todellakaan sisällä vain helppoja suorituksia ja koiran päätöntä syöttämistä, vaan koiran on aina tehtävä hieman enemmän ansaitakseen palkkansa.

Joskus kriteeri asetetaan liian korkeaksi, ja koira tekee virheen. Epäonnistumisia ei kannata pelätä, koska koiran epäonnistuessa ei tapahdu mitään muuta kuin, että se menettää mahdollisuuden palkkaan. Epäonnistuminen on luonnollinen osa oppimisprosessia, keino antaa koiralle informaatiota siitä, että yritäppä enemmän, ja on myös tapa saada tietoa koiran osaamisesta juuri siinä tilanteessa ja niissä olosuhteissa.

On syytä muistaa, että koira ei todennäköisesti epäonnistu tahallaan, se ei vaan todennäköisesti osaa vielä tarpeeksi hyvin. Koiraan hermostuminen siinä tilanteessa vie koulutusta vain taaksepäin, vähentää koiran motivaatiota ja heikentää itsenäistä työskentelyä. Kriteeri olisi hyvä asettaa sellaiseksi, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Ohjaajan harjoituksen ja koiran vahvuuksiin ja heikkouksiin tutustumisen myötä kriteerin asettaminen helpottuu. Kaiken kaikkiaan, treenistä toiseen, onnistumisia pitää olla enemmän kuin epäonnistumisia, jotta koiran motivaatio säilyy ja osaamista kertyy.

Tässä videossa nähdään esimerkki kriteerin asetannasta ja käytöksen paloittelusta yleensäkin.

NOSTA VAIN YHTÄ KRITEERIÄ KERRALLAAN

Pelastuskoiran etsintää kouluttaessa kriteerejä voivat olla esimerkiksi etäisyys maalimiehelle pistoja kouluttaessa (5 metriä, 10 m, 15 m jne), maalimiehen asento (istumassa, maassa maaten, osittain peitetty, täysin peitetty) tai ilmaisun kesto (haukkujen tai rullakoiran paikkamakuun kesto). Kriteereitä on helpompi hahmottaa, kun etsinnän käytösketjun paloittelee, ja suunnittelee tarkasti mikä on esimerkiksi haluttu käytös lähettäessä, tai käytös maalimiehellä.

Merkittävimpiä koulutukseen vaikuttavia tekijöitä ovat kuitenkin, tuulen ja hajun liikkumisen lisäksi,paikan vaihto. Koirat ovat huonoja yleistämään eikä tietyssä paikassa opittu asia siirry automaattisesti uuteen paikkaan. Paikan vaihtaminen tarkoittaa siis kriteerin nostoa, ja menestyksekkäässä koulutuksessa kannattaa nostaa vain yhtä kriteeriä kerrallaan.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos yhdessä metsässä on saatu onnistumaan tietyn pituiset pistot, ei voi olettaa, että sama toimii toisessa metsässä. Koska fokus on onnistumisten hakemisessa, kannattaa paikkaa vaihtaessa palata koulutuksessa hieman taaksepäin, ottaa esimerkiksi lyhyempiä pistoja tai lyhyempää ilmaisua. Kun tietty kriteeri onnistuu useassa paikassa ja useissa eri olosuhteissa, voidaan kriteeriä vasta nostaa kautta linjan. Koirat kuitenkin oppivat oppimaan onnistumiseen pohjaavan koulutuksen ansiosta, ja tulevat paremmiksi yleistäjiksi ajan myötä. Osaamisen tulee olla rakennettu kuitenkin askeleittain rakennetulle perustalle.

ONNISTUMISET OPPIMISEN EDELLYTYKSENÄ

Mitä sitten tehdään kun koira epäonnistuu, käytös ei täytä kriteeriä eikä koiraa siten palkata? Ensimmäisenä, tärkeää on kohdella koiraa neutraalisti – jos palkka oli sille todella tavoittelemisen arvoinen, se on jo saanut sen ison rangaistuksen. Sitten mietitään rauhassa mikä mättää: onko tehtävä liian vaikea eli kriteeri liian korkea? Onko koira motivoitunut saatavilla olevasta palkkiosta? Ovatko olosuhteet liian vaikeat koiralle? Sitten otetaan yksi askel taaksepäin, ja etenkin nuoren koiran kohdalla laitetaan olosuhteet sellaisiksi, että sen on mahdollista onnistua. Kun saadaan onnistumisia alle, voidaankin pian mennä kaksi askelta eteenpäin, nostaa kriteeriä varovaisemmin mutta samalla saaden onnistumisia alle. Vain onnistumisten kautta voidaan antaa koiralle informaatiota siitä mitä sen kannattaa tehdä, jotta se pääsee tienaamaan liksansa.

SITÄ SAA MITÄ VAHVISTAA

Ajoitus on merkittävässä roolissa etenkin ilmaisua kouluttaessa ja maalimiehen palkatessa koiraa. Ajoituksen tärkeys perustuu siihen, että se mitä koira tekee saadessaan palkkion, vahvistuu kaikista eniten. Myös käytökset mitä koira tekee palkkaa ennakoivien merkkien aikana, vahvistuvat. Vahvisteen toimittamiseen liittyviä ennakoivia asioita eli ehdollisia vahvisteita ovat erikseen koulutettavat naksautus ja kehusana, mutta sellaisiksi muodostuvat ajan myötä myös maalimiehen näkeminen, käden laittaminen taskuun, palkkapurkin esille ottaminen ja sen avaaminen. Maalimieskäytöksen osalta on siis merkitystä esimerkiksi sillä, laitetaanko käsi taskuun koira pysyessä paikoillaan vai tullessa maalimiestä kohti. Jos kohti tuleminen oli kannattavaa, eli käsi otti juuri silloin taskusta purkin ja se avattiin koiralle, tulee koira jatkossa lähemmäksi ja lähemmäksi saadakseen palkan.

Näyttö.JPG
Käsi ottaa purkin taskusta vasta kun koira makaa alustalla

 

Jos halutaan etäällä maalimiehestä pysyvä koira, on tärkeää aloittaa palkkaaminen eli käden siirtäminen purkille vasta kun koira pysyy paikoillaan tai peruuttaa kauemmaksi. Näissä maalimieskäytökseen liittyvissä haasteissa auttavat hyvän ajoituksen lisäksi selkeän ilmaisukäytöksen kouluttaminen mahdollisesti kohteiden avulla, ja yleisesti luopumisen ja itsehillinnän harjoittelu.

KORKEA VAHVISTETIHEYS TAVOITTEENA

Vahvistetiheys on haastavin koulutuksen kulmakivi kun puhutaan pelastuskoiran etsintäkäytöksestä. Periaatehan on, että mitä korkeampi vahvistetiheys eli mitä nopeammin samaa käytöstä päästään vahvistamaan, sitä tehokkaampaa oppiminen on. Käytännössä varsinaisessa hakutreenissä maalimiehet ovat metsässä harvakseltaan ja siten vahvistetiheys laskee ihmisten löytämisen osalta. Korkeaa vahvistetiheyttä voidaan hyödyntää kuitenkin ilmaisun eri vaiheiden kouluttamisessa, risteilyn kouluttamisessa, perinteisessä pentujen makkararingissä, sekä hallinnan vahvistamisessa siirryttäessä alueelle, siirryttäessä piilolta takaisin keskilinjalle tai keskilinjaa pitkin seuraavaan lähetykseen. Vahvistetiheyttä voidaan parantaa keskittymällä vain johonkin etsinnän käyttäytymisketjun osa-alueeseen, vaikkapa harjoitellaan vain lyhyitä, peräkkäisiä pistoja eivätkä maalimiehet ole merkityissä piiloissa vaan etenevät metsässä vain muutamia metrejä kerrallaan.

ONGELMANRATKAISUA KULMAKIVIEN KAUTTA

Jos koulutus ei etene, syy piilee yleensä jossakin näistä kulmakivistä. Esimerkiksi kriteeri on liian vaikea, palkka ei ole koiran mielestä tavoittelun arvoinen tai ajoitus on pielessä eli on vahvistettu väärää käytöstä. Operanttiin ajattelutapaan pelastuskoiraa kouluttaessa kuuluvat myös käytösketjun paloittelu ja takaperin ketjuttamisen suosiminen etenkin ilmaisussa, luopuminen ja itsehillinnän harjoittelu, Premackin periaatteen hyödyntäminen käytösten vahvistamisessa ja hallinnan kouluttamisessa sekä koiran oman oivaltamisen painottaminen – näistä lisää seuraavassa osassa.

Metsästyskauden avaus 10.8.2017

IMG_0910 Tänään oltiin sekä Ässälle, että minulle ensimmäistä kertaa kyyhkyjahdissa. Kello soi aamuyöstä, ja aamuviideltä oli kyyhkynkuvat hevosenkengän muodossa vastatuuleen suunnattuna Tapiolan takamailla -sivuston hyvien ohjeiden mukaisesti. Passipaikka oli 20-30 metrin päässä kuvista sivutuulessa, ja oltiin asemoiduttu metsäsaarekkeen ja ohrapellon väliin.

Ässän kanssa ollaan oltu vain muutama kerta aiemmin passissa, sorsametsällä, ja silloin rauhassa odottaminen oli aika haasteellista kun turhautuessa liikkumattomuudesta se alkoi haukkumaan. Piippaamisongelmaa meillä ei ole siis ollut, vaan enemmänkin täysi raivo siitä, että miksi ihmeessä jökötetään vain paikoillaan kun yleensä saa juosta!

Aikuistuminen ja rauhoittumistreenit ovat kuitenkin ilmeisesti tuottaneet tulosta, ja Ässä oli aivan hipihiljaa ja rauhoittui melko nopeasti omalle paikalleen odottamaan. Ollaan myös kesän aikana panostettu haukkumisen sammuttamiseen arjessa, ja se on toki saattanut myös auttaa siinä että ei kokenut kannattavaksi haukkua nytkään. Silloin kyllä piti nousta haistelemaan kun hieman viiden jälkeen toiselta puolelta peltoaukeaa vastatuulesta alkoi kuulumaan pauketta.

Alkoi jo vaikuttamaan siltä, että ollaan aivan väärässä paikassa kun muualla paukkui ja meidän kohdalla ei näkynyt kyyhkyn kyyhkyä. Puoli kuuden jälkeen kaarsi meidän kuville kuitenkin muutama kyyhkynen, ja sihti oli sen verran kohdillaan, että yksi tippui. Toistakin yritin, mutta olisi pitänyt korjata enemmän ylöspäin lintujen korjatessa lentoa – tästä taas viisastuttiin seuraavaa kertaa varten.

IMG_0917Ässä oli minun noustua ampumaan siirtynyt vähän etuviistoon, ja oli ammuttuani ja linnun pudottua paikoillaan seisomassa. Annoin sille vihjeen ”istu”, ja jäätiin odottamaan jos lintuja tulisi vielä takaisin. Ei tullut, ja Ässä odotti muutaman minuutin hienosti paikoillaan, vaikka sillä oli suora näköyhteys vielä räpiköivään lintuun. Pientä tärinää oli kyllä havaittavissa.

Lämpimän linnun luovutus on ollut aiemmin vähän vastahakoista Ässän osalta, ja mietin hetken lähetänkö sitä noutamaan. Lintu tippui lähelle, ja olisin löytänyt sen helposti itsekin, mutta ajattelin rauhallisen passikäytöksen ja hyvänmittaisen odottamisen laskeneen kierroksia sen verran, että Ässällä voisi olla edellytyksiä onnistua. Ässä luvan saatuaan meni linnulle, ja otti seisonnan kun lintu oli vielä vähän räpiköi. IMG_0921Annoin noutovihjeen uudelleen, ja Ässä otti linnun hyvään otteeseen. Ensimmäinen reaktio siltä oli mennä poispäin, mutta meidän käännettyä selät ja lähdettyä toiseen suuntaan, se tuli perään ja meidän etupuolelle linnun kanssa. Sitten se pudotti linnun maahan, ja katseli epäröivän näköisenä. Pyysin sen istumaan, annoin sille ison ruokapalkan suuhun ja otin rauhallisesti linnun maasta.

Olen tyytyväinen siihen, että en itse kiihtynyt, ja saatiin tilanne purettua ilman konfliktia luovutustilanteessa. Ainoat ruhjeet linnussa oli tulleet hauleista, eli siinäkin mielessä mielentila Ässällä oli hyvä eikä alkanut pureskelemaan lintua stressatessaan luovutusta. Toivottavasti rutiinia tulee lisää, kun päästään paremmille paikoille ja saadaan enemmän pudotuksia ja noutoja peräkkäin. Sen käteen luovutuksen voi hioa sitten kuntoon, kunhan saadaan palautus suoraviivaisemmaksi ja koiralle oikea mielentila hommaan.

Suurimmaksi haasteeksi muodostuivat kuitenkin hyttyset ja viileä aamu! Ässä yritti käpertyä mahdollisimman pienelle kiepille, mutta ei auttanut mikään – kekkasin sitten heittää sen päälle asekassin, mutta selvästi siltikin alkoi olosuhteet ärsyttämään kuten kuvista näkyy…

Käyn huomenna katsomassa sille neopreeniliiviä, jos se vähän suojaisi itikoilta ja etenkin lämmittäisi. Kun vähän ennen seitsemää pieni tihku muuttui kunnon sateeksi, Ässä teki weimarimaiseen tyyliin oman ratkaisun, ja lähti kylmän viileästi jolkottelemaan autolle päin 😀 Me vähän ällistyneinä katsottiin perään, mutta todettiin että eiköhän tämä ollut tässä – mennään viikonloppuna parempaan paikkaan ja Ässälle paremmilla vermeillä varustettuna.

IMG_0939
Kiitti, mulle riitti, ainakin tältä päivää…

Palkitsemiseen perustuva kanakoiran koulutus osa 2 – pysähtyminen

Tämä artikkeli on jatkoa artikkelille ”Palkitsemiseen perustuva kanakoiran koulutus osa 1 – teoriaa”, ja perustuu Lohjan Koirakeskuksessa järjestettyyn koulutusseminaariin 10.-11.6.2017. Kouluttajina siellä olivat Koirapalvelu Kannattavan Riikka Kokkonen sekä Hannu Kyllönen. Kuvat ovat seminaarista, videot aiemmin kuvattuja.

LUOPUMALLA SAA

Koulutuksessa harjoiteltiin alkuun ympäristöstä luopumista ja vahvistettiin kontaktia ohjaajaan. Tämäkin on hyvä alkuharjoitus missä tahansa lajissa, esimerkiksi tottelevaisuuskentälle mennessä. Kun koira nostaa nenän maasta tai myöhemmin etenkin tottelevaisuuskontekstissa ottaa kontaktin ohjaajaan, sen hyvä valinta merkitään esimerkiksi naksuttimella ja koira palkitaan. Koiraa ei houkutella eikä käsketä, vaan ollaan hiljaa ja paikoillaan ja annetaan sen itse oivaltaa, että kaikista kannattavinta on luopua häiriöistä ja ottaa kontaktia ohjaajaan.

Tässä luodaan pohjaa häiriöistä luopumiselle ja ohjaajan kuuntelulle kaikissa tilanteissa, ja tätä kannattaa harjoitella paljon myös arjessa etenkin kun huomaa koiran unohtaneen ohjaajan olemassaolon. Huolellisesti tehdyillä ja usein toistuvilla harjoituksilla on mahdollista aivopestä koira ajattelemaan, että arjessa ja metsälläkin eteen ilmestyvät vaikeatkin häiriöt ovat sitä samaa koulutuspeliä jota on alkuun harjoiteltu helpommissa olosuhteissa. Näin koira huomatessaan häiriön valitsee itse luopua siitä ja kääntää nopeasti huomion ohjaajaan, koska tällä tavalla se on erittäin usein, erilaisissa tilanteissa ansainnut ruokaa ja leikkiä.

KLASSISTA JA OPERANTTIA EHDOLLISTUMISTA LENKKIPOLULLA

Esimerkiksi, päivittäisen kävelylenkin varrella on paljon häiriöitä millä voi etenkin pennun kanssa harjoitella – kun koira huomaa pikkulinnun, pyöräilijän tai ohi juoksee lenkkeilijä, ja koira tämän jälkeen kääntää huomion pois tästä häiriöstä sinuun, ota tavaksi palkata koira! Kohta huomaat koiran katselevan merkitsevästi häiriötä ja sinua, taas häiriötä ja taas sinua, yrittäessään ilmoittaa, että on se on huomannut häiriön ja kääntänyt kontaktin sinuun, siten ansaiten palkan.

Jos huomion kääntäminen häiriöstä on koiralle mahdotonta, eli se kiihtyy liikaa, aloita ensin ”katso häiriötä”-pelillä (LAT, look at that). Siinä koiralle annetaan kehusana tai naksaus siitä kun se vielä katsoo häiriötä, ja koira palkataan ruualla. Jos syöminen ei onnistu, vie koira kauemmaksi häiriöstä kunnes se onnistuu. Käytännössä tässä tehdään vastaehdollistamista, eli muutetaan koiran tunnetilaa kiihtyneestä rauhallisempaan.

img_1716
Koira alkaa rauhoittumaan häiriön nähdessään, kun häiriö yhdistetään tarpeeksi monta kertaa ruokaan

 

Syöminen yleensä rauhoittaa koiraa, ja palkkaaminen muuttaa tilanteen koiran näkökulmasta koulutuspeliksi tuijottamisen ja kiihtymisen sijaan. Kun tätä harjoittelee tarpeeksi, eli ruokapalkkio alkaa liittymään koiran mielessä häiriön näkemiseen, alkaa koira häiriön nähdessään kiihtymisen sijaan kääntämään katseen ohjaajaan odottaessaan palkkiota – esimerkiksi aina kun pikkulinnut lentää nenän edestä pois, koira katsoo äkkiä kuskiin päin kun sieltä on aiemminkin saanut näissä tilanteissa ruokaa ja leikkiä.

Tässä tapahtuu sekä klassista ehdollistumaa (häiriön nähdessään koira alkaa rauhoittumaan, koska siihen on liittynyt rauhoittava syöminen) ja operanttia ehdollistumista (kun koira kääntää katseen häiriöstä pois, se saa haluamansa asian eli ruokaa). Alkuvaiheen treeneissä koiran on toki oltava liinassa, ja mielellään koiralle turvallisissa valjaissa, jotta se mahdollisesti rynnätessäänkin häiriöille ei satuta itseään. Kun osaamista kertyy, siirrytään harjoitteluun liina löysällä tai ilman hihnaa – tässä vaiheessa harjoitusten suunnittelu vaatii tarkempaa työtä, koska tavoitteena on, että koira ei koskaan epäonnistuessaan luopumisessa pääsisi palkitsemaan itseään häiriöllä.

ANNA KOIRAN VALITA – HALLITSE SEURAUKSIA

Häiriöistä luopumista harjoiteltiin myös niin, että palkkiot toimivat häiriöinä. Jokaiselle koiralle valittiin jokin vahva ja tuttu käytös, ja samalla jätettiin saataville maahan jokin koiralle mieluisa palkkio – vaikka lelu maahan tai ruokaa kuppiin. Kun koira suoritti halutun helpon käytöksen onnistuneesti, se palkattiin joko ohjaajan toimesta tai vapautettiin häiriölle (eli palkalle). Kouluttajat suosivat erillisten vihjeiden kouluttamista lelupalkoille ja ruokapalkoille vapauttamiseen. Tässä harjoitellaan myös ohjaajan kuuntelua ja hallintaa. Koiralle opetetaan, että kun teet mitä minä haluan, saat mitä sinä haluat. Jos koira tekee väärän valinnan, karkaa palkalle tai menee väärälle palkalle, on alkuvaiheessa paikalla avustajat jotka ottavat palkkion pois.

Eli, kun koira tekee virheen, se menettää mahdollisuuden palkkioon. Jos virheitä tulee muutama peräkkäin, eli koira ei oppinut kerrasta kun palkkion mahdollisuus poistettiin, on harjoitusta syytä helpottaa. Onnistumiset ja niistä palkkaaminen ovat lähtökohta kouluttamiselle, eikä koulutus edisty ilman onnistumisia. Virheet eivät tokikaan ole maailmanloppu, koira oppii niistäkin eikä seuraukset ole dramaattisia koiran hyvinvoinnin näkökulmasta kun on kyse palkitsemalla kouluttamisesta – koira ei yksinkertaisesti saakaan tavoittelemaansa palkkiota. Kuitenkin, jotta koulutus etenee, on tehtävät asetettava sellaisiksi, että koiran on mahdollista onnistua ja onnistumisia tulee enemmän kuin epäonnistumisia.

img_1712
Istumista ja häiriöistä luopumista – kriteerinä, että takapuoli pysyy maassa

 

Tämänkaltaisissa hallintatreeneissä, missä harjoitellaan helppoja käytöksiä ja esillä olevista häiriöistä / palkkioista luopumista (ja niille pääsyä vasta luvan jälkeen), on viisasta välttää kaavamaisuutta. Tämä pätee itse asiassa kauttaaltaan kanakoiran koulutukseen. Jos ensin koira vapautetaan noudon jälkeen ruokakupille, seuraavalla toistolla voisi olla hyvä ajatus leikkiä koiran kanssa palkaksi noudon jälkeen vaikka ruokakuppi on yhä saatavilla, ja tästä seuraavalla toistolla koira lähetetään ensin lelulle, jonka jälkeen se saa noutaa ja saa ruokapalkan kädestä ja näin edespäin. Järjestyksellä ei siis ole merkitystä, vaan tärkeää on, että se muuttuu koko ajan.

VIREENHALLINTA JA KÄYTÖKSET PALKKIOINA

On siis tärkeää opettaa alkuun helpoilla ja ajan myötä vaikeutuvilla harjoituksilla koiralle kuuntelemisen jaloa taitoa – kun olet tarkkana, niin ansaitset, jos taas teet omia päätelmiä, menetät. Harjoituksen aikana kannattaa siis tarkkailla koiraa – jos se alkaa vaikkapa ennakoida noutoa, indikoiden sitä, että nouto on sille erittäin palkitsevaa tai se on aiemmin päässyt tässä vaiheessa noutoon, älä päästä sitä heti noutamaan vaan pyydä jokin toinen käytös ensin. Sen lisäksi, että se oppii kuuntelemaan, voidaan tällä tavallla vahvistaa heikompia käytöksiä. Kun se vaikkapa vasta pienen kontaktissa seuraamisen jälkeen pääsee palkkioksi noutamaan, vahvistuu myös kontaktissa seuraaminen – tätä kutsutaan Premackin periaatteeksi. Käytännön sovelluksia on muun muassa istuminen ennen vapautusta hakuun (koska haku on palkitsevaa, edeltävä käytös eli istuminen vahvistuu myös) tai leikkiminen ennen namipalan syömistä (kun syöminen on koiralle palkitseva käytös, ja halutaan vahvistaa leikkimiskäytöstä).

Kaiken tämän lisäksi, harjoitukset joissa treenataan vaihdellen erilaisia käytöksiä ja käytetään erilaisia palkkioita, opettavat koiralle kykyä säädellä omaa virettään. Kun koiran kanssa harjoitellaan vaikka rajun taisteluleikin jälkeen lyhyttä rauhallista seuraamista, josta se taas pääsee vauhdikkaaseen noutoon, ja näin edespäin, saa koiran kykyä laskea ja nostaa virettä vahvistettua ja jumpattua. Kun harjoitellaan niin, että saatavilla on kiihdyttäviä palkkioita häiriöinä, oppii koira itsehillintää ja sitä, että rauhoittumalla ja kuuntelemalla se pääsee tekemään niitä sille mieluisia kiihdyttäviä asioita. Itsehillintä ja ymmärrys siitä, että rauhoittumalla ansaitsee ovat kullanarvoisia taitoja riistatilanteissa. Tässä yksi esimerkki vireenhallintatreenistä.

YKSI KÄYTÖS, YKSI VIHJE

Pysähtymisen tärkein osa koulutetaan siis koiran omaehtoisen luopumisen kautta – koira on huomannut, että luopumalla erilaisista häiriöistä ja kuuntelemalla ohjaajaa häiriöistä huolimatta, se pääsee ansaitsemaan sen tavoittelemia asioita. Tämän jälkeen on tärkeää määritellä tarkkaan minkä pysähtymiskäytöksen koiran halutaan tekevän – istuuko se, seisooko vai makaako, ja mikä on se vihje mikä tähän käytökseen halutaan liittää, eli onko se pillitys vai sanallinen vihje. On vaikeaa kouluttaa koiralle käytöksiä, jos ei itsekään tiedä mitä haluaa koiran tekevän tai se vaihtelee päivästä toiseen. Toisaalta, jos alusta asti vahvistaa vain yhtä käytöstä ja liittää siihen vain yhden vihjeen, tulee tätä yhdistelmää harjoiteltua paljon enemmän kuin jos jompi kumpi tai molemmat muuttuvat ajan myötä.

Jos pysähtymiskäytös on istuminen, aloitetaan koulutus siitä, että koira itse tarjoaa istumista ja palkitaan niistä hetkistä. Alusta saakka on hyvä ottaa treenirutiiniin myös vapautusvihje – kun koira istuu itse, palkataan se ja sanotaan vapautusvihje samalla kun heitetään nami maahan jotta koira nousisi sen syömään. Odotetaan, että koira taas tajuaa itse istahtaa, josta palkataan ja vapautetaan edellä mainitulla tavalla. Tätä toistetaan kunnes koira kiirehtii tarjoamaan istumista. Silloin voidaan koiran istuessa sanoa/pillittää istumisvihje ja palkata välittömästi. Vihje on syytä sanoa tai pillittää samalla tavalla kuin aikoo sen ilmaista metsästystilanteessa, istu kauniisti kuiskattuna on koiran näkökulmasta aivan eri asia kuin metsästystilanteessa hätäisesti huudettu ISTU.

img_1713
Istumisesta palkatessa on tärkeää toimittaa palkkio perille suuhun saakka, jotta paikallaan pysyminen vahvistuu

 

 

Taaskaan harjoitellessa ei saa unohtaa vapautusta, jotta kriteeri pysyy selkeänä – istumista suoritetaan siihen saakka, että annetaan lupa nousta koska näinhän koiran täytyy toimia myös metsästystilanteessa. Kun istumisvihjettä on toistettu joitakin kertoja koiran itse mennessä istumaan, testataan vihjettä kun koira vielä seisoo. Jos koira vihjeen seurauksena istuu, palkataan, jos ei niin jatketaan vihjeen liittämistä käytöksen suoritushetkeen kunnes linkki vihjeen ja käytöksen välille syntyy koiran päässä. Kun vihje on liittynyt käytökseen, siirrytään palkkaamaan vain niistä kerroista kuin koira istuu heti vihjeen jälkeen.

Vihjettä liittäessä ja myöhemminkin kannattaa pyrkiä täyteen eleettömyyteen muuten – kaikki mitä ohjaaja tekee välittömästi käytöksen aikana liittyy itse käytökseen, ja jos samalla antaa käsimerkkejä koira mahdollisesti tai jopa todennäköisesti uskoo käsimerkin olevan se merkitsevä vihje. Elekieli kun on koirille se merkittävin kommunikointitapa, on tärkeää kiinnittää huomiota tähän. Metsästystilanteessahan ei välttämättä ole näköyhteyttä koiraan, ja sen lisäksi haulikolla ampuminen yhdellä kädellä, toisen näyttäessä koiralle pysähtymisvihjettä, olisi kyllä aikamoinen temppu.

Kun meillä on nyt koira, joka osaa istua vihjeestä keittiössä, alkaa se isoin työ eli yleistäminen – sama koulutusprosessi eli istumisen tarjoaminen ja sen jälkeen vihjeen liittäminen täytyy tehdä ensin eri huoneissa, sitten pihalla, ja sitten vieraammissa paikoissa. Koirat ovat erittäin huonoja yleistämään, ja siten tarvitsevat huolellisen pohjatyön jotta käytös olisi yhtä sujuvaa kaikkialla. Kun koira osaa istua vihjeestä eri paikoissa, on seuraava askel harjoitella istumista kauempana ohjaajasta, istumista kun ohjaaja kävelee paikoillaan, kun kävellään yhdessä rauhallista vauhtia, ripeämpää vauhtia, kun hölkätään ja juostaan. Jatkossa voi harjoitella vihjeestä istumista kun kävellään ja ohjaaja jatkaakin kävelyä vihjeen jälkeen, ja sama harjoitus hölkäten ja juosten. Mielikuvitus on tässä vain rajana, ja pääasia on harjoitella istumista vihjeestä kaikenlaisissa tilanteissa ja myös erilaisissa viretiloissa, vaikkapa kesken leikin, aloittaen helpommasta ja vähitellen vaikeuttaen niin, että koira kuitenkin yhä pystyy onnistumaan tehtävässä.

KÄÄNTEINEN HOUKUTTELU PAIKALLAOLON POHJATAITONA

Sen lisäksi, että kanakoira osaisi omaehtoisesti luopua asioista ja se osaisi myös mennä istumaan vihjeestä kaikenlaisissa häiriöissä ja korkeassakin vireessä, sen pitäisi pystyä pysymään paikoillaan metsästystilanteessa pyssyn paukkuessa, höyhenten pöllytessä ja linnun mätkähtäessä maahan. Tätä voi harjoitella mitä moninaisimmilla häiriöillä. Alkuun voidaan houkutella koiraa nousemaan istumasta nameilla, eli tehdä käänteistä houkuttelua. Silloin koira palkataan kun se houkuttelusta huolimatta pitää takapuolen tiukasti maassa. Alkuun namit ovat kädessä ja palkka tulee nopeasti, mutta koiran onnistuessa kriteeriä nostetaan pudotettuihin nameihin, lentäviin nameihin ja niin edespäin. Jos koira nousee ja tavoittelee palkkoja, sitä ei kielletä eikä toruta, vaan yksinkertaisesti poistetaan mahdollisuus palkkioon – esimerkiksi laitetaan käsi nyrkkiin, tai peitetään maassa oleva nami jalalla. Oppi menee parhaiten perille, kun koira saa itse, ilman ohjausta tai apuja meiltä, oivaltaa miten se saa palkkion. Kun koira on tehnyt virheen ja noussut istumasta, seuraavalla toistolla helpotetaan hieman, että koira onnistuu ja saa taas tavoittelemansa palkkion.

img_1714
Käänteisessä houkuttelussa kannattaa houkutella yhdellä ja palkata toisella kädellä

 

 

Häiriöitä voi ja pitääkin vaikeuttaa: kun namit ja lentävät lelut ovat helppoja häiriöitä, voi panoksia korottaa vaikka ongen päähän kiinnitetyllä siivellä tai jopa elävillä kyyhkysillä. Tämänkin osa-alueen harjoittelu on syytä siirtää onnistumisten myötä kotoa ulos ja lopulta metsään ja pellolle, jotta yleistetään osaaminen varsinaiselle kanakoiran työmaalle. Huolellisesti ja pienistä palasista rakennettuna käänteisen houkuttelun lopputuloksena on vahva paikallaolokäytös, jossa koira näkee ympäristön häiriöt ohjaajan ja koiran välisenä leikkinä, ja jossa koira aktiivisesti valitsee olla nousematta ja jahtaamatta koska se on aina aiemminkin ollut koiralle kannattavaa.

Tässä iemmin tekemäni video luopumisesta ja käänteisestä houkuttelusta.

KOHTI TOSITOIMIA

Koulutuksen päätteeksi testattiin koirien osaamista launcheriin laitettujen, linnun siivitykseltä kuulostavien muovipullosta ja muovipusseista tehtyjen härpäkkeiden avulla. Aluksi kokeiltiin pysähtymisvihjeen tehoa koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan launcherin heittäessä häiriön ilmaan, ja osalla koirista testattiin samaa koiran ja ohjaajan ollessa liikkeessä kohti launcheria. Tämänkaltaisia tasontestauksia yllättävissä tilanteissa olisi hyvä tehdä enemmänkin ennen siirtymistä metsästysmaille – jos koira ei pysty pysähtymään vihjeestä kun tennispallo heitetään äkillisesti talon nurkan takaa koiran eteen, en löisi vetoa sen puolesta,  että se pysähtyy metsästystilanteessa avanssin päätteeksi.

img_1715
Pysähtymistreeniä edistää se, että palkan suunta on poispäin häiriöstä

 

 

Peli ei ole kuitenkaan silloin menetetty, vaan epäonnistuminen kannattaa ottaa informaationa – tarvitaan vielä enemmän harjoituksia, joissa koiraa palkataan häiriöistä luopumisesta, joissa vahvistetaan kontaktia ohjaajaan, joissa palkitaan nopeasta reagoinnista pysähtymisvihjeeseen, ja joissa vahvistetaan paikallaan pysymistä erilaisissa häiriöissä. Perusta on siis rakennettava huolella, jotta talo pysyisi pystyssä kovissakin olosuhteissa. Urakka ei ole kuitenkaan niin suuri, jos ottaa luopumisen vahvistamisen, kontaktin vahvistamisen ja tekemällä ansaitsemisen osaksi päivittäisiä rutiineja koiran kanssa. Se saattaa vaatia hieman pohdintaa ja uusien tapojen opettelua alkuun, ja todennäköisesti lelun tai namipussin hieman ahkerampaa kanniskelua mukana koiran kanssa liikkuessa, mutta jos ne koirat oppivat uusia asioita niin kyllä me ihmisetkin siihen kyetään.

Hakutreenit 3.7.2017

Treeneissä otettiin tällä kertaa kaksi kierrosta, ja koska meillä on ollut työn alla yliheitot, antoi tämä tuplakierros hyvän tilaisuuden yhdistää yliheittoa varsinaiseen etsintään ja ilmaisuun. Kun paikka pysyy samana, on muuttujia mahdollisimman vähän siirryttäessä pelkästä juoksemisesta etsinnän yhteydessä tehtävään yliheittoon – oppiminen tehostuu kun muutoksia tehdään asteittain.

Monenlaista palkkaa: pussi omaan taskuun, palotut namit yliheittoon ja raakalihapullat ilmaisujen jälkeen.

Ensin tehtiin siis pelkkää yliheittoa viuhkatreenillä, toistoja per puoli taisi tulla kolme. Toisen puolen maasto oli hieman peitteistä, ja siinä Ässä ei meinannutkaan irrota kun maalimies ei ollut näkyvillä – äkkiä ne alkaa luottamaan silmiin nenän sijaan! Otin tässä mukaan vihjeeksi tulevasta yliheitosta pystyyn nostetun käden – koiran lähestyessä keskilinjaa se näkee minut seisomassa käsi pystyssä ja osaa siten ennakoida tulevaa yliheittoa. Vihjettä pitää toki vielä liittää käytökseen, jotta se alkaisi toimimaan vinkkinä koiralle kiihdyttää jarruttamisen sijaan. Saatiin tässä lyhyessä treenissä siis onnistuneita yliheittoja ja vein Ässän autoon odottamaan toista kierrosta.
Toisella kierroksella maalimiehet olivat etukulmissa ja vasemmalla maalimies eteni toiseen piiloon. Oikealle tehtiin toisen piilon kohdalle tyhjä pisto, jotta päästiin tekemään yliheitto vasemmalle Ässän palattua tyhjältä. Vähän jännitin Ässän irtoamista nyt kun maalimiehet olivatkin piilossa, ja kun aiemmin ei ollut irronnut maalimiehen ollessa näkymättömissä. Ongelmia ei kuitenkaan ollut irtoamisessa, vaan Ässä lähti hyvin pistolle.

Ensimmäisen maalimiehen kohdalla oikealla se ei heti aloittanut ilmaisua. Lieneekö ollut joku erittäin hyvä haju maassa vai oliko maalimiehen näkemä maan haistelu sijaistoimintaa johtuen aiemmasta suorasta palkasta ja treenin muutoksesta, en tiedä. Kun se palasi takaisin, ja lähetin uudelleen, ilmaisu sujui ilman ongelmia. Vasemman etukulman kanssa meni lähetys ja ilmaisu täysin putkeen – videossa Ässä tuo rullaa ja vie näytölle vasemman etukulman maalimiehelle, ja aloitetaan hallinnassa keskilinjalle siirtyminen.

Oikealle tyhjälle jouduin lähettämään kaksi kertaa, mutta irtosi toisella kerralla hyvin. Palatessa yliheitto sujui erittäin hyvin: Ässä juoksi suoraan edestäni seuraavalle maalimiehelle toisella puolella keskilinjaa. Tässäkin ilmaisu sujui hyvin.

Loppupalkka eli kehut ja rapsutukset maistuivat Ässälle

Jatkossa voisi tehdä lisää yliheittoa kentällä, jotta yliheittovihjeeseen liittyisi kova vauhti, ja ottaa hakutreeneissä 1-2 yliheittoa per treeni jotta osaaminen siirtyy etsinnän yhteyteen.

Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Yliheiton siirtäminen näkyvillä olevista maalimiehistä etsinnän yhteyteen

Asiat jotka olivat kehittyneet: Hallinta siirtymissä keskilinjalle oli parempi, minulla myös paremmat eväät mukana

Asiat joita uskallettiin yrittää: Samalla paikalla ensin silmillä etsimistä (viuhka), sitten nenällä etsimistä

Asiat joista opittiin: Yliheitto sujui jo paremmin

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Treenata hallintaa myös ennen etsinnän aloittamista.

 

Kovan alustan jälki 23.6.2017

Tein Ässälle reilun 400 metrin jäljen jälleen kovalle alustalle. Jäljen lopussa oli 3 esinettä (metalliprikkaa) varmuuden vuoksi, mutta tarkoitus oli palkata vain yhdestä esineestä eli ensimmäisestä minkä se löytää ja päättää jälki siihen. Jälki oli Lakeaharjun huipulla, ja siellä oli melko navakka luoteistuuli – alkupää jäljestä oli myötätuuleen ja loppupää jäljestä vastatuuleen. Jälki vanheni vajaan tunnin ja oli melko vaikea. Ilman apuja oltaisiin jäljen terävimmässä kulmassa varmasti menty hukkaan ellen olisi lyönyt jarruja päälle. Jälki vanheni vajaan tunnin ja sillä aikaa käytiin kävelylenkillä, rinne alas ja ylös. Lämpötila oli noin 14 astetta, ja ennen jälkeä Ässä sai levätä hetken sekä juoda vettä – silti se joutui jäljen aikana välillä nostamaan päätä ja puuskuttamaan vähän happea ennen jatkamista.

Alla video jäljestä – kuten näkyy, ilman apuja se olisi mennyt esineistä ohi. Seuraava jälki voisi olla taas helpompi. Pienille metalliesineille voisi luoda arvoa ja tarkkuutta ruututreeneillä. Ja seuraavalla jäljellä voisi olla isompi ja helpompi esine, jotta saadaan onnistumisia sielläkin.

 

 

Hakutreenit 19.6.2017

Teemaksi otettiin tällä kertaa yliheitto. Tätä treenattiin viuhkan avulla: kaksi maalimiestä on molemmin puolin keskilinjaa, näkyvillä ja lähellä. Koira ei ilmaise, vaan se palkataan heti maalimiehelle päästyään, ja koira näkee koko ajan maalimiehet eli etsintää ei ole. Tarkoitus oli treenata siis sitä, että koiran palatessa keskilinjalle, se voidaan vauhdista lähettää toiselle puolelle uudelle pistolle. Maalimiehet etenevät sekä keskilinjan suuntaisesti, että vähän syvemmälle jokaisen toiston jälkeen. Ässän kanssa on hinkattu hallintaa keskilinjalla sen verran, että yliheitto ei tule luonnostaan vaan sitä yrittäessä aiemmissa treeneissä, se nopeasti tyssää toiselle puolelle eikä irtoa alueen reunaan saakka. 

Suunnitelmana oli 5 käyntiä kummallakin maalimiehellä, mutta toistoja taisi tulla 6-7 per puoli.  Etäisyydet olivat melko lyhyet, joten kovin hurjaan vauhtiin Ässä ei ehtinyt kiihdyttämään. En myöskään liittänyt käytökseen vielä mitään erityistä käsimerkkiä – se voisi olla hyödyllistä liittää tähän jotta koira palatessaan keskilinjaa kohti voisi nähdessään yliheittoa tarkoittavan käsimerkin valmistautua jo siihen pitämällä vauhdin ainakin samana. 

Viimeisen yliheiton päätteeksi otettiin ilmaisu. Kun alla oli monta suoraa palkkaa, oli viimeisellä toistolla maalimiehellä esillä kosketuskeppi eli puulusikka avittamassa Ässää, että se huomaa aloittaa ilmaisun tällä kertaa. Ilmaisu sujui hyvin, vauhtia ei enää tässä vaiheessa ollut kauheasti tokikaan. Halusin kuitenkin ottaa ilmaisun, että yliheitto ei liity sen mielessä ainoastaan suoraan palkkaan.

Seuraavalla kerralla yliheittoja voisi harjoitella jollakin avoimella kentällä ja pidemmillä etäisyyksillä, jotta vauhtia saadaan kunnolla. Samalla käytökseen voisi liittää käsivihjeen, ja ehkä myös sanan ”yli” tai muuta vastaavaa. 

Treenin jälkeen, väsynyt mutta onnellinen Ässä

Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Yliheitot onnistuivat, maalimiehet pysyivät tarpeeksi lähellä, ilmaisu sujui hyvin huolimatta suorista palkoista samalta maalimieheltä aivan äskettäin.

Asiat jotka olivat kehittyneet: Yliheittoja ei ola tehty hetkeen, jos koskaan…

Asiat joita uskallettiin yrittää: Ilmaisu viimeisen yliheiton päätteeksi

Asiat joista opittiin: 5 käyntiä maalimiehellä per puoli olisi ollut sopiva määrä lämpimällä kelillä, jotta vauhti pysyisi yhtä hyvänä – sen jälkeen alkoi hiipumaan. Yliheiton pitää olla alkuun koiralle helppoa ja motivoivaa, jotta käytös vahvistuu ja lisääntyy jatkossa. 

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Treeni oli kaiken kaikkiaan onnistunut

Koirien rajat-jälkikoulutus 17.6.2017

Osallistuimme Koirakoulu Vision jälkikoulutukseen viime lauantaina. Ässän osalta keskityttiin esineilmaisuun, joka on suurin haaste tällä hetkellä – jäljellä esineistä mennään yli, koska jäljestäminen on Ässälle erittäin palkitsevaa. Ensin tarkistettiin pienillä metalliprikoilla, että se tarjoaa ilmaisua. Tarjoaa kyllä, mutta vähän sinnepäin – Ässä ei asetu aina niin, että esine jää etutassujen väliin vaan menee maahan vähän sinne päin. Kriteeriksi valittiin sitten se, että Ässä asettuu oikealle kohdalle. 

Käytännössä tämä tehtiin niin, että Ässän ilmaistessa yritin mukamas mennä poimimaan esinettä etutassujen välistä vaikka sitä ei siellä ollut. Kun palkkaa ei kuulunut, Ässä korjasi asentoa niin, että esine löytyi etutassujen välistä, jä välillä myös tökkäsi kuonolla esinettä. Tätä tiukempaa kriteeriä kun noudattaa jatkossa, alkaa se todennäköisesti useammin ja useammin ilmaisemaan tarkemmin koska se on nopein reitti palkalle.  

Tämän jälkeen siirryttiin ulos testamaan ilmaisua siellä – ei ongelmia ilmaisussa, kunhan ensin tajusi pysyä pienessä ruudussa. Esineiden arvon kasvattamiseen Sari suositteli pienten ruutujen tekemistä, joissa muutamia esineitä (jotta löytää melko nopeasti). Tässä treenissä koira saa kaikki palkat, vaikkapa iltaruuan, sen yhden esineen löytämisestä jonka jälkeen treeni on ohi, ja itse kerätään loput esineet. Tällä saadaan luotua arvoa esineille myös ulkona – sisätiloissa ollaankin tehty jonkin verran tätä, ja jatkettu nyt taas pienen tauon jälkeen. 

Tässä kuvassa makoillaan muuten vaan 😊