Viimeinkin päästiin hakumetsään treenaamaan – vappu ja pääsiäinen, jolloin ollaan oltu reissussa, ovat osuneet huonosti treeniryhmän metsävuoroille, ja yhdet hälyn treenitkin osui maanantaille. Tällä kertaa tarkoitus oli tehdä Ässälle vähän pidempi rata kuin viimeksi, ja ottaa yksi tyhjä (josta mahdollisesti yliheitto).
Ässälle oli yhteensä 6 maalimiestä. Alue oli suureksi osaksi havumetsää, jonkin verran kalliota myös ja maasto vaihteli niin että keskilinjan oikea puoli vietti alaspäin pienelle suolle ja vasen puoli etenkin radan keskivaiheilla nousi ylös kalliolle. Tuuli oli suhteellisen hyvä, ja kävi lähinnä vasemmalta takaviistosta.
Ensimmäinen pisto tehtiin oikealle, ja oikean puolen maalimies eteni löydön jälkeen myös toiselle piilolle. Vasemmalla maalimies eteni kolmeen otteeseen. Kolmas pisto oikealle oli siis tyhjä – en tiedä teinkö jotain erilaista vai oliko rata vaan vähän pitkä, mutta Ässä ei heti lähtenyt yhtä hyvin kuin normaalisti. Lähetin sen kuitenkin uudelleen jolloin se upposi tallauksen reunaan saakka. Kutsuin sen takaisin, ja lähetin yliheittona vasemmalle, ylös kalliota – maalimies oli kallion kukkulan toisella reunalla. Ässä ensin jämähti parinkymmenen metrin päähän metsän ja nousevan kallion väliin ja kaartoi siitä eteenpäin rataa. Kutsuin sen luokse, ja lähetin uudelleen jolloin se eteni tarpeeksi löytääkseen maalimiehen.
Viimeinen maalimies oli oikealla, vain parinkymmenen metrin päässä keskilinjasta. Tarkoitus oli varmistaa onnistuminen loppuun – ensimmäinen pidempi rata tänä keväänä ja ensimmäisiä tyhjiä pistoja. Jatkossa pitää ottaa tyhjiä pistoja joitakin, välillä 1, välillä enemmän, joka treenissä, että alkaa tottumaan siihen. Kaikenkaikkiaan treeni oli oikein onnistunut, ilmaisut olivat täydellisiä, kuten myös suuri osa pistoista, ja maltoin myös treenata siirtymistä hallinnassa piiloilta keskilinjalle ja keskilinjaa pitkin.
Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)
Asiat jotka sujuivat hyvin: ilmaisut olivat täydelliset
Asiat jotka olivat kehittyneet: upposi tyhjälle alueelle hyvin
Asiat joita uskallettiin yrittää: tein ennen radalle menoa paikkamakuun lähellä rataa, etäisyys 10-15 metriä ja välissä vähän puskaa, kävin siis hakemassa radan reunalta rullan repusta. Sujui tosi hyvin, vaikka Ässällä kova odotusarvo siitä että pääsee treenaamaan ja minä vielä poistuin treenialueen suuntaan.
Asiat joista opittiin: yliheittoja voisi joku kerta treenata suorapalkalla, jotta se olisi koiralle selkeämpää
Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: tajusin antaa vesipullon viimeiselle maalimiehelle loppupalkaksi – Ässällä on aina todella jano treenin päätteeksi, ja uskon, että vesi on siten sille todella hyvä palkkio siinä tilanteessa
Treenattavaa
Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: vielä lisää fokusta yhdessä hallinnassa kulkemiseen – minun pitää uskaltaa päästää irti hihnasta, ja opetella sitä että Ässä pysyy vapaana lähellä keskilinjalle mentäessä ja keskilinjaa kulkiessa. Tässä treenissä yhdessä lähetyksessä se malttoi pakittaa vierelle lähetystä varten kun oli ensin vähän ennakoinut. Se siis tietää missä sen pitää olla päästäkseen etsimään, nyt pitää vaan odottaa että se tarjoaa sitä käytöstä vapaana sen sijaan että roikun hihnan päässä sen vetäessä.
Olen osallistunut sekä jo edesmenneen Tompan, että nykyisen weimarivahvistuksen Ässän kanssa Thomas Stokken metsästyskoirakursseille. Kirjoitin aikoinani pitkät pätkät Stokken kurssilta 29.-30.7.2013 etenkin teorianäkökulmasta, mutta tämä postaus jäi kokonaan julkaisematta silloin. Yhdistelen tähän kirjoitukseen sekä vuoden 2013 kurssin muistiinpanoja, että tämän kesäkuun muistiinpanoja (kurssi pidettiin 10.-12.6.2016). Lisäksi laitan tähän muutaman videon tämän vuoden kurssilta.
KOULUTTAJASTA
Thomaksella on pitkä kokemus lintukoiran kanssa metsästämisestä ja mikä tärkeintä, pohjaa koulutusmetodinsa palkkion käyttöön ja palkitsematta jättämiseen. Mitään positiivisia rankaisuja (epämiellyttävä palaute jonka tavoitteena on vähentää käytöstä) tai negatiivisia vahvisteita (epämiellyttävän palautteen poistaminen jonka tavoitteena lisätä käytöstä) ei käytetty kurssilla eikä suositeltu käytettävän kotona treenatessakaan. Alla oleva teksti pohjaa kurssin antiin, mutta kirjoitan sitä myös omien käsitysten ja ymmärryksen mukaan ja keskittyen etenkin meille tärkeisiin käytöksiin ja taitoihin.
Thomaksen kurssien myötä voi todeta, että kanakoiran kouluttaminen pelkästään palkkioita käyttäen todellakin on mahdollista. Mikä sen parempi, kuin käytännön metsällä toimiva lintukoira jonka metsästyskäyttäytyminen on iloista ja rohkeaa, koska sen ei tarvitse pelätä tai ennakoida rangaistuksia. Tämän lisäksi, kun koiraa koulutetaan pelkästään palkkioilla, myös käyttäen metsästyskäytöksiä hyväksi vahvisteena halutulle käytökselle, työskennellään koiran metsästysvaiston kanssa, ei sitä vastaan. Kurssilla todettiin motoksi tai koiran kanssa tehtäväksi sopimukseksi: ”Tee mitä minä haluan, niin saat tehdä mitä sinä haluat”
TEORIAA (2013)
Kurssilla käytiin ensin läpi teoriaa käytöksien ja palkkioiden osalta. Pohjakäytöksiin oli imetty vaikutteita mm. agilitykouluttaja Susan Garretilta. Sekä metsästys että agility ovat tilanteita, joissa koirat ovat yleensä erittäin kiihtyneitä, mutta niiden pitää silti osata hillitä itsensä ja toimia ohjaajan vihjeiden mukaan. Samantyylisiä käytöksiä voi varmasti liittää myös mm. paimentamiseen sekä myös hakutreenailuun. Kurssilla käytiin alkuun läpi mitä on metsästyskoiran koulutus naksuttimella:
Erittäin hyvien vahvisteiden käyttö (mukaanlukien metsästyskäytökset)
Arvon lisääminen haluttuihin käytöksiin
Koiralla on vapaus valita, meidän tehtävä on kontrolloida mitä seurauksia tulee koiran valinnasta
Lisäksi korostettiin kuinka naksutinkoulutus tai palkkioiden käyttö ei ole sama asia kuin houkuttelu tai vapaus tehdä mitä huvittaa. Palkitsemisessa palkkio annetaan vasta kun koira on suorittanut halutun tehtävän, houkuttelussa palkkiota esitellään koiralle jotta koira tekisi halutun tehtävän. Tarkoitus ei ole imuttaa koiraa paikasta A paikkaan B namin avulla, vaan antaa koiran itse oivaltaa tehtävä jonka jälkeen vasta otetaan palkkio esiin. Treeneissä (ja elämässä yleisesti) pitää olla myös säännöt joiden mukaan toimitaan. Ensin koiralle koulutetaan säännöt, jonka jälkeen niistä pidetään kiinni poistamalla mahdollisuus palkkioon jos/kun koira rikkoo sääntöjä. Tätä ei voi todeta liian usein: palkitseminen metsästyskoiran koulutuksessa tai missään koirankoulutuksessa ei tarkoita kaiken sallivaa!
Kurssin kaksi tärkeintä käsitettä olivat Premackin periaate ja yllätyksellisyys koiraa koulutettaessa. Premackin periaate tarkoittaa sitä, että vahva käytös vahvistaa vähemmän vahvaa käytöstä. Premackin periaate on esimerkiksi takaperin ketjuttamisen tausta-ajatuksena. Jos esimerkiksi pallon jahtaaminen on koiralle vahva käytös, myös kaikki sitä edeltävät käytökset kuten paikalla istuminen vahvistuvat. Koska varsinaiset metsästyskäytökset ovat lintukoiralle erittäin vahvoja, ovat ne juuri sopivia Premackin periaatteen hyödyntämiseen koulutuksessa. Ajattelen itse asian niin, että koiralle mieluisan käytöksen innokkuus ja varmuus tavallaan tarttuu sitä edeltäviin käytöksiin ja tekee niistä yhtä mieluisia koiralle, koska koira jo ennakoi seuraavaa, vahvaa käytöstä.
LINTUKOIRAN POHJATAIDOT (2016)
Ensimmäinen pohjataito on, että koira koulutetaan pennusta saakka ansaitsemaan haluamansa asiat. Ajatuksena on, että koira oppii käyttämään aivojaan ja samalla myös harjoittamaan itsehillintää. Koulutuksessa yritetään siis välttää houkuttelua, ja sen sijaan rakennetaan tilanteita niin, että koira pystyy itse oivaltamaan mitä sen pitää tehdä saadakseen haluamansa asiat. Toinen taito on vapautus, koska meidän pitää voida kertoa koiralle milloin työskentely loppuu, jotta kriteeri suorittamisesta säilyy mustavalkoisena. Tämä korostuu etenkin istumisessa, jossa emme missään nimessä halua koiran ennakoivan lainkaan, eli koira saa nousta ylös ja jatkaa töitä vasta kun se kuulee vapautuksen. Kolmas tärkeä pohjataito on istuminen vihjeestä. Vihjeitä voi olla useita ja koiran pitäisi pystyä suorittamaan käytöksen korkeassakin viretilassa ja kovassa häiriössä. Neljäs pohjataito pätee etenkin noutajiin, eli se on seuraaminen rauhallisesti mutta valppaasti.
PALKKIOT (2013)
Kun mietitään metsästyskoiran palkkiohierarkiaa, kärkeen menevät tietenkin erilaiset metsästyskäytökset (riistan etsiminen, jäljen tai riistan haisteleminen, riistan katsominen maassa tai ilmassa, riistalle seisominen seisovalla lintukoiralla, riistan ajaminen, noutaminen, ottaminen suuhun sekä myös laukaus ja sen jälkeinen riistan putoaminen). Tämän lisäksi koulutettaessa palkkioita voivat olla muun muassa vapaana juokseminen, haistelu, ruoka ja leikki. Kouluttaessa kannattaa myös pitää mielessä, että kaikki häiriöt ovat mahdollisia palkkioita. Tärkeää on opettaa koiralle, että suorittamalla tehtäviä tai osoittamalla itsehillintää, sen on mahdollista päästä mahdollisesti myös haluamalleen ”häiriölle”. Kouluttajan tehtävä on tietenkin arvioida, onko koiraa turvallista tai fiksua päästää kaikille häiriöille – esimerkkinä vaikkapa rusakon jahtaaminen autotien lähellä.
LEIKKIMINEN (2013)
Etenkin pohjataitojen kouluttamisessa suositaan ruokapalkkioita ja leikkiä. Sitä mukaa kun käytös vahvistuu ja sitä mahdollisesti jo yleistetään, on hyvä myös siirtyä kiihdyttäviimpiin palkkioihin. Itse metsästyskäytös on tietenkin erittäin kiihdyttävää, ja siihen on hyvä koiraa valmistella. Jotta koiraa pystytään kouluttamaan tehokkaasti, täytyy valita palkkioita jotka ovat todellakin palkitsevia koiralle, ja myös tärkeää on rakentaa koiralle motivaatiota työskennellä palkkioiden eteen.
Etenkin koiran kanssa leikkiminen on tärkeää. Leikkiminen on tietenkin koiralle jo itsessään palkitsevaa, ja se myös rakentaa positiivisen suhteen koiran ja ohjaajan välille. Leikkiessä ja muutenkin koulutettaessa olisi hyvä lopettaa leikki kun koira on vielä täysillä mukana tekemisessä (vielä sen viimeisen toiston/jakson tekeminen olisi syytä unohtaa, vaikka se on kuinka houkuttelevaa…). Koiran käytöksen lukeminen on myös sellainen taito jota olisi hyvä kehittää – se miten hyviä palkkiot ovat on nähtävissä välittömästi koiran käytöksessä. Videointi olisi hyvä idea jo pelkästään koiran kanssa leikkiessä, saatika sitten koulutettaessa.
Koiran viretilan sääteleminen leikin varjolla on yksi tavoite metsästyskoiraa koulutettaessa. Ei tarvitse kuin miettiä lopullista metsästyskäytöstä, että ymmärtää viretilan vaihtelun tärkeyden. Koira ensin hakee riistaa innokkaasti ja vauhdilla, jonka jälkeen koira jähmettyy seisontaan riistan löytäessään. Toki seisonta on tavallaan kiihtynyt vaihe, koira on paikallaan mutta se on erittäin jännittynyt ja täysin fokusoitunut riistaan, valmiina ryntäämään kohti lintua heti luvan saatuaan. Seisonnan jälkeen seuraa kiihkeä avanssi, jossa koira ryntää kohti lintu saadakseen sen siivilleen, ja tämän jälkeen alkaakin se haastava vaihe. Kun koira on saanut linnun siivilleen, sen on laskettava kierrokset alas kun ohjaaja antaa sille vihjeen pysähtyä (tai kun koira itse tarjoaa pysähtymistä jos siivitys on koulutettu sille istumisvihjeeksi).
Tähän saakka koira on saanut toimia viettiensä mukaan aktiivisesti ja korkeassa vireessä, ja yhtäkkiä sen onkin rauhoituttava ja jäätävä paikoilleen vaikka riista karkoittuu. Tämän jälkeen seuraa laukaus ja mahdollisesti pudotus, jolloin koiran on yhä pysyttävä paikoillaan vaikka se näkisi riistan putoavan ja mahdollisesti räpiköivän maassa. Vasta kun ohjaaja antaa koiralle nouto-vihjeen, saa se rynnätä riistalle jolloin viretaso taas saa nousta, mutta riistalle päästyään sillä pitäisi olla tarpeeksi itsehillintää ja tarpeeksi vahva käyttäytymismalli, jotta se malttaa tuoda riistan ohjaajalle (joka sitten ottaa sen pois, aina!). Aivan valtava negatiivinen rankaisu koiralle siis, ja tilalle koira saa mahdollisesti kehun tai makkarapalan… Riistan tuonti ohjaajalle saisi myös olla innokas, huolimatta tulevasta ”rangaistuksesta” eli riistan pois ottamisesta (palkkioiden vaihtelusta myöhemmin lisää). Ei ole helppoa olla seisoja!
Kurssilla annettiin muutamia ohjenuoria koiran kanssa leikkimiseen liittyen. Aivan ensin, olisi suotavaa jos ohjaajallakin olisi leikkiessä hauskaa – kyllähän koira näkee onko ohjaaja oikeasti leikissä mukana vai onko leikki vain mekaaninen suoritus. Itselle oli myös hyvä vinkki leikkiä koiran kanssa tosissaan niin, että oikeasti haluaa vaikkapa voittaa koiran vetoleikissä. Leikin yleistäminen erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin luonnollisesti tekee koirasta rohkeamman ja paremman leikkijän, ja avaa lisää mahdollisuuksia leikin käyttämiseen palkkiona. Leikkiessä voi myös hyödyntää Premackin periaatetta, eli jos koira leikkii hyvin, se saa leikistä palkaksi jonkin muun palkkion joka on koiralle erittäin palkitseva. Eli lyhyesti, leikki kannattaa nähdä sekä hyvän suhteen perustana että palkkiona ja niiden lisäksi myös erillisenä käytöksenä, jota voi palkkioilla vahvistaa.
PALKITSEMINEN JA KOIRAN ODOTUKSET (2013+2016)
Tärkeää koulutuksessa on välttää kaavamaisuutta koulutuksessa. Vaikka koiralle opetetaan itsehillintää ja tiettyjä käytöksiä Premackin periaatetta hyödyntäen, samalla on tärkeää vaihdella palkkioita ja treenin kulkua niin, että koira ei ala ennakoimaan liikaa. Myös kriteerin nosto on tärkeää tehdä suhteellisen ripeästi, jotta käytös ei vakiintuisi. Thomaksen mukaan ei saisi tehdä kuin 2 täysin samaa toistoa, jonka jälkeen treeniä pitäisi jollain tavalla muuttaa. Tämä onkin melko haastavaa kouluttajalle, mutta sen pitäisi onnistua treenien hyvällä suunnittelulla. Käytännön metsästyksen kannalta koiran odotusten hallinta onkin melko kriittistä – metsästystilanteessa häiriöitä ja tapahtumia on mahdoton hallita, ja koirankin olisi hyvä olla tottunut erilaisiin tapahtumaketjuihin metsästäessä. Esimerkiksi, joskus lintua ei ammuta, joskus sitä ei voi heti mennä noutamaan heti, joskus ammutaan useita lintuja ennen kuin koira noutaa, joskus polulle sattuu vaikkapa eläimiä joita ei saa jahdata, joskus taas eläimiä joita saa ajaa.
Palkitsemisessa on siis hyvä pitää mielessä yllätyksellisyys. Tämä pitää sisällään erilaiset ruokapalkkiot (samassa taskussa montaa eri laatua, mukana superpalkkoja ja vähemmän mieluisia palkkioita), se miten ruokapalkka annetaan (suuhun, heitetään, etäpalkka, leikkien jne.) sekä erilaiset lelut ja leikit, ja näiden kaikkien vaihtelu niin, että koira ei osaa ennakoida mistä palkka tulee ja missä muodossa. Tästä päästäänkin palkkioiden vaihteluun. Perimmäinen kysymys esitettiin jo yllä: miten palkata koira joka antaa sinulle sen suurimman aarteen, sen vielä lämpöisen, juuri pudotetun linnun? Tietenkin pohjana täytyy olla vahva nouto, joka on rakennettu huolellisesti ja yleistetty erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, sekä noudettaviin esineihin. Sen lisäksi on hyödyllistä kouluttaa koira palkkaantumaan myös vähemmän arvokkaista palkkioista.
Tämän lisäksi koiran kanssa treenatessa olisi hyvä tarkkailla koiran käytöstä ja yrittää tulkita mitä koira odottaa tapahtuvan seuraavaksi. Jos esimerkiksi koiran rintamasuunta seuratessa on koko ajan kohti aiemmin heitettyä damia tms., kannattaa tehdä yllättäen vaikkapa nouto toiseen suuntaan tai seuraamista lisää, ja siten kehittää koiran itsehillintää ja laskea koiran odotusarvoa seuraavasta tehtävästä. Pähkinänkuoressa, koiraa ei pitäisi aina päästää tekemään sitä tehtävää mitä se eniten odottaa, koska kun se ketjuttaa tehtävät voimakkaasti, se ei pian enää kuuntele meidän lupaa suorittaa seuraavaa vaihetta vaan ennakoi ja toimii lopulta hallitsemattomasti. Stokken iskulause tässä oli: ”Do as I say, not what you expect” (”Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin sinä oletat.”)
ISTUMINEN (2016)
Istumisessa on Stokken mukaan kolme osaa
Vihjeeseen reagointi
Istuminen
Istumassa pysyminen
Stokke kouluttaa tämän takaperin ketjuttamalla: ensin palkitaan istumassa pysymisestä erilaisissa häiriöissä. Tässä kannattaa käyttää hyväkseen käänteistä houkuttelua, tai jopa kehuilla houkuttelua – tarkoitus on saada koira pysymään istumassa vaikka mitä tapahtuu. Stokke liittää vapautukseen ensin fyysisen kontaktin jonka jälkeen annetaan vapautusvihje.
Sitten napataan tai sheipataan istuminen ensin ohjaaja paikoillaan, sitten liikkeessä ja lopuksi erilaisilla etäisyyksillä. Kun koira tarjoaa istumista sujuvasti erilaisissa tilanteissa, liitetään istumiskäytökseen vihje. Stokke käyttää neljää eri vihjettä istumiselle: sanallinen vihje, pillitys, laukaus ja lentävä lintu/esine tms. Istu-vihje täytyy treeneissäkin sanoa samalla tavalla kuin metsästystilanteessa, jotta siinä olisi koiralle tuttu sävy ja äänenvoimakkuus. Koska koira tässä vaiheessa jo tarjoaa itse istumista usein (kun se on nappaamalla tai sheippaamalla koulutettu), aletaan vihjettä liittää kun koira on juuri tarjoamassa istumista.
Kun koira osaa jo käytöksen, sitä on syytä harjoitella mahdollisimman vaihtelevissa olosuhteissa, ja tavoitella sitä, että koira ei osaa odottaa vihjettä istua siinä tilanteessa. Alkuun palkataan kaikista istumisista, sitten nostetaan kriteeriä ja palkataan vain nopeimmat. Ennen tätä vaihetta kuitenkin koiran pitää aina tarjota istumista eli käytöksen pitää olla sujuva. On myös tärkeää aina muistaa vapauttaa koira istumisesta, ettei koira päätä sitä itse! Palkkiona fyysisen kosketuksen ja vapautussanan jälkeen voi olla mitä tahansa. Parhaita palkkoja olisi, jos vapautuksen jälkeen esimerkiksi voisi ohjata koiran paikkaan jossa on lintuja.
NOUTO (2016)
Stokke kouluttaa noudon osissa. Kämmenkosketus koulutetaan ensin erikseen, kuten myös esineen nostaminen maasta napataan naksuttimella. Kun kumpikin käytös sujuu erikseen, yhdistetään ne niin, että koiran nostettua esineen maasta, laitetaankin kämmen esille – koiran koskiessa kuonolla kämmeneen, naksautetaan ja koira saa pudottaa esineen vapaasti.
Ote ja pito koulutetaan myös erikseen. Ensin sheipataan koira tarttumaan kädessä olevaan esineeseen, ja vahvistetaan kun koira pitää saman otteen koko ajan ja vetää esinettä tasaisesti taaksepäin. Tätä voidaan vahvistaa lisää tarjoamalla vaikkapa toisessa kädessä namia, ja palkitaan kun koira häiriöstä huolimatta pitää saman ja tasaisen otteen esineestä. Toistoja, joissa koira korjaa otettaan ei palkita. Tässä treenissä ei myöskään houkutella esineellä, se vain esitellään koiralle ja sheipataan tämä käytös askel askelelta. Kun tämä sujuu niin, että ohjaaja pitää molemmin käsin esineestä, voidaan pudottaa toinen käsi pois. Lopulta kun esine annetaan koiralle, se ottaa sen tiukkaan ja tasaiseen otteeseen, eikä korjaile otetta yhtään. Tässä vaiheessa voidaan kouluttaa irrottamisvihje koiralle. Kun esineen pitäminen ja irrottaminen vihjeestä sujuu, ja kun esine annetaan koiralle, eikä enää pidetä kiinni, voidaankin laittaa esille kämmen kämmenkosketusta varten (koulutettu jo aiemmin).
Noudon kouluttaminen kannattaa aloittaa millä tahansa esineellä, mutta turvallisinta lienee aloittaa jollain muulla kuin damilla tai linnulla. Tällä tavalla, jos kouluttamisessa menee jotain pieleen, ei väärä käytös liity näihin tärkeisiin esineisiin. Jos koira missään koulutuksen vaiheessa vaihtaa otetta tai pureskelee kannettavaa esinettä, otetaan se pois ilman palkkaa ja aloitetaan uudelleen.
Sitten käytännön metsälle. Jos koira on liian innokas tai liian korkeassa vireessä noutotilanteessa, ei kannata tehdä noutoja metsästäessä. Noutoja kannattaa tehdä vasta kun vire on alempana ja koira pystyy paremmin vaihtamaan virettä korkeasta matalaan. Koiran ollessa paikoillaan ja odottaessa lupaa noutaa, kehutaan paikoillaan pysyessä samalla kun lähestytään koiraa. Jos koira siinä tilanteessa nykii tai pyrkii ylös, ei kehuta. Tärkeää on palkita oikeasta mielentilasta. Tavoite on, että koira istuessa kääntää huomion linnusta ohjaajaan!
Kun keskustelimme Ässän kuumentumisesta lämpimän linnun noudoissa, neuvo oli, että sitä ei kannata päästää noutoihin ennen kuin sen mielentila on rauhallisempi pudotustilanteissa. Tärkeää olisi vahvistaa istumassa pysymistä, ja siedättää sitä laukauksiin. Tällä hetkellä laukaus tarkoittaa sille sitä, että se pääsee etsimään pudotettua lintua tai haavakkoa – sen vire nousee laukauksen myötä aivan tappiin, ja se markkeeraa ja tärisee paikoillaan, odottaen lupaa päästä etsimään lintua. Tämä tunnelataus ja odotusarvo täytyisi nyt ainakin jossain määrin purkaa, ja yksi tapa siihen on treenata tilanteita joissa ammutaan paljon eikä ole yhtään noutoa. Stokken mukaan metsästystilanteessa voisin myös tehdä pelkkiä luovutuksia tai muuta pientä harjoitusta lämpimällä linnulla hetken päästä pudotuksesta, kun sen vire on vähän laskenut ja sillä on paremmat edellytykset onnistua linnun luovuttamisessa. Tämän lisäksi olisi hyvä tehdä treenejä, joissa koira löytää yllättäen noudettavan pellolta tms. ja sen luovuttaessa annankin koiralle yllättäen sen koko ruuan (niin että todellakin se ei tiedä, että minulla on se mukana) tai ohjaan sen noutamaan toisen linnun, sekin yllättäen. Tämä siksi, koska Ässä on melkoisen laskelmoiva sen suhteen mitä sen on mahdollista saada minulta palkkana luovutuksesta.
KUN KAIKKI EI MENE SUUNNITELMIEN MUKAAN…
Pysäytys lienee se haastavin tehtävä kanakoiran elämässä. Tärkeää pysäytyksissä on aina, vaikka kyseessä olisi jo kokenut koira, mennä mahdollisimman nopeasti koiran luokse ja eteen, ottaa koiran huomio itseeni, yrittää saada koiran virettä alas ja ottaa fyysinen kontakti nopeasti (pannasta kiinni, tai hihna kiinni). Eli rajoitetaan mahdollisuudet tehdä virheitä minimiin!
Koulutustilanteessa, jos jotain menee pieleen, kannatta yrittää ottaa ensin vahviste haltuun, ja jos ei ole mahdollista, ottaa koiran haltuun vaikkapa pysäytyksellä tai juoksemalla sen etenemälle linjalle ja estämällä sen etenemisen. Tarkoitus ei ole satuttaa tai rangaista koiraa, vaan vain estää sen karkaaminen vahvisteelle tai linnulle, jotta se käytös ei pääsisi vahvistumaan.
Sekä koulutustilanteessa, että metsällä, on hyvä muistaa että koiran käytös on tietoa siitä mitä kannattaa tehdä seuraavaksi. Koiran käytöksestä ei siis kannata suuttua eikä turhautua, vaan tarkkailla mitä se tekee ja laatia jatkoa varten koulutussuunnitelma asian ratkaisemiseksi. Mutta itse tilanteen ollessa päällä, nopeasti toimiminen on tärkeää. Kannattaa siis olla valmiina reagoimaan ja koiran tehdessä virheen, yrittää jotenkin hallita palkkiota tai koira. Tämä johtuu siitä, että kaikki mitä tapahtuu, vahvistuu – ja luontaiset metsästyskäytökset ne vasta vahvistuvatkin nopeasti!
Päätin käydä Paavilaisen Sarin luona Koirakoulu Visiolla tarkastamassa meidän rullailmaisun tila. Ongelmia on ollut etenkin ilmaisuketjun käynnistämisessä, Ässä menee maalimiehen luokse, mutta ei kosketa kosketuskeppiin vaan häärää, haistelee, jatkaa matkaa tms. Jos ja kun se kuitenkin aloittaa ilmaisuketjun, se yleensä etenee hyvin tai melko hyvin.
Treenasimme ensin sisätiloissa, ja sitten ulkona, ja treenattiin pääosin pelkkää rullan nostoa. Eli koira menee maalimiehelle, koskee kosketuskeppiin, nostaa rullan ja tuo sen minulle, josta se saa palkan minulta.
Sisällä treeni sujui hyvin. Onnistumisprosentti oli melko hyvä, vaikka maalimies oli välillä hankalissakin paikoissa jonne päästäkseen koiran täytyi kumartua tai mennä ahtaasta kohdasta. Päätimme siirtyä ulos läheiseen pöpelikköön.
Siellä Ässä palasi tuttuun haisteluun, se menee kyllä innolla maalimiehen luokse mutta ei aloita ketjua. Sarin diagnoosi aiheesta oli nuori, metsästyskoirauros, jolle ympäristö on iso häiriö. Sisällä ja ulkonakin kun se aloitti ketjun, se kyllä osaa sen.
Ratkaisuna ongelmaan kokeiltiin palkkion laadun parantamista ja minun ja koiran etäisyyden vähentämistä. Palkan kokoa kasvatettiin merkittävästi, ja käytöksen palkitsevuutta lisättiin ottamalla kuvioon mukaan partiointi eli etsintä yhdessä kulkien, ilman lähetystä. Tämän myötä haistelun ja hääräämisen määrä väheni merkittävästi, lähes kokonaan! Ässä osaa jo rullailmaisuketjun, ja osaa ja tykkää etsiä, joten pelkän ilmaisun hinkkaaminen saattaa olla melko puuduttavaa sille. Palkkion pitää olla sellainen, että se oikeasti tavoittelee sitä enemmän kuin ympäristön hajuja.
Jatkamme tästä treenaamalla partiointia. Maalimiehiä normaalisti 2-6 treenin aikana, ja palkan laatu ja määrä pitää olla hyvä. Maalimiehet menevät yksitellen piiloon eli seuraava menee jo kun koira syö palkkaa edellisen luona. Ensimmäinen maalimies on jo heti etsittävän alueen alkupäässä, 10 metrin sisällä siitä mistä aloitetaan. Loput ripotellen matkan varrella, kuitenkin sen verran kaukana, että koira joutuu hieman etsimään (15-40 metriä). Pyrin olemaan 5-15 metrin päässä koirasta kun se ilmaisee, ja sellaisessa paikassa, että se näkee minut lähtiessään tuomaan rullaa maalimieheltä. Näytöltä voidaan jo jättää kosketusalusta pois, Ässä osaa näytön jo niin hyvin. Näillä eväillä lähdetään jatkamaan treenaamista – tämän päivän treeni sujui niin hyvin, että uskon edistystä tapahtuvan! Kiitos Sarille avusta 🙂
Olimme Kallioalanteen kennelin mukana Mika Harjun kanakoirakoulutuksessa Lohjalla. Päivä oli oikein antoisa, etenkin koska koulutus pohjautui palkitsemiseen – ei mikään itsestäänselvyys suomalaisten kanakoirakouluttajien parissa. Koulutuksen aikana keskusteltiin kanakoiran kouluttamisesta, sekä testattiin koirien reaktioita kyyhkysille. Ässä oli siis vieraileva ”tähti”, muut osallistujat olivat Kallioalanteen kasvatteja eli unkarinviszloja. Ryhmässä oli Ässän lisäksi Ässää puolitoista kuukautta nuorempia saman pentueen pentuja. Koulutus oli hyvin vuorovaikutteista ja osallistujien kysymysten ohjaamaa. Yritän alla kuitenkin tiivistää aamupäivän sisältöä.
Koira on opportunisti, joka toimii kuten sille on kannattavaa. Kouluttajalle on helpointa ajatella koiran käytöksen olevan yksinkertaista, eikä kannata tuhlata aikaa koiran käytöksen motiivien liialliseen pohtimiseen. Koira tekee kaikkensa riistan eteen kunhan se on sille syttynyt, joten kaikki käytökset mitkä johtava riistan saamiseen, vahvistuvat. Kanakoiraa kouluttaessa palkitsemalla on tärkeintä on saada koira itse oivaltamaan miten sen on mahdollista saada palkkio tai riista. Koiraa ei kielletä väärästä toiminnasta, vaan se saa palkkion vain oikeasta toiminnasta. Näin kouluttaessa käytöksestä tulee vahva, ja koira toimii myös mielellään yhteistyössä ohjaajan kanssa.
Kanakoiraa kouluttaessa ei kannata pelätä epäonnistumisia, vaan treenata ja kokeilla erilaisia asioita. Ennen kuin treenaa, on kuitenkin syytä miettiä mitä aikoo treenata sillä kertaa ja suunnitella hieman etukäteen miten toimii erilaisissa tilanteissa. Treenejä on myös hyvä vaihdella jatkuvasti, jotta koira ei pääse kyllästymään siihen samaan treeniin. Heti kun koira osoittaa kehitystä, on syytä nostaa vaatimusastetta ja vaikeuttaa koulutusta jollain tavalla. Kannattaa myös treenata eniten aina heikointa osa-aluetta. Palkkiot tulee valita koiran mukaan. Ruokapalkkio on yleensä hyvä, koska ruoka rauhoittaa ja toimii siten tasapainottajana korkeavireistä koiraa koulutettaessa. Oman koiran kanssa täytyy testata mikä ruokapalkkio on sille koiralle todella motivoiva, koulutus ei onnistu jos palkkio ei ole oikeasti palkitseva.
Noutokoulutuksessa saattaa olla hyvä ajatus käyttää repimisleikkejä palkkioina – näin voi saada noutoon vauhtia ja näyttävyyttä kun koira tavoittelee vauhdikasta palkkiota. (Oma huomio: tässä on kyseessä Premackin periaate, eli jälkimmäinen käytös eli riehuminen vahvistaa edeltävää käytöstä eli noutoa riehakkaammaksi)
Kanakoiran kouluttaminen kannattaa aloittaa jo pentuna, kun se ei ole vielä syttynyt riistalle. Silloin on helppoa kouluttaa koiralle oikeat toimintamallit, joita sen tulisi toteuttaa varsinaisessa metsästystilanteessa vartuttuaan. Noudon kouluttamisen voi aloittaa jo luovutusiästä lähtien (tai miksei aiemminkin jos on mahdollisuus). Noutokoulutus aloitetaan siitä, että noutoesineellä leikitään ja riehutaan pennun kanssa, ja aina kun se ottaa esineen suuhun, se palkitaan. Tämän sujuessa siirrytään palkitsemaan sitä siitä, että se antaa sen esineen käteen läheltä. Pikkuhiljaa kriteeriä nostetaan niin, että esine on kauempana, odotetaan koiran istumista, vaihdellaan heittäjää jne.
Noutokoulutuksessa aikuisellakin koiralla kannattaa pyytää kaveria heittäjäksi ja vaihdella heiton suuntaa jne. paljon, jotta koira ei totu siihen, että noudettavaa on vain jos oma ohjaaja heittää jotain. Riistasta luopuminen (avanssin jälkeen) koulutetaan koiran oman oivalluksen kautta. Koira saa jahdata lintua (meidän treeneissä kyyhkystä), ja kun se pysähtyy, annetaan sille ehdollinen vahviste (naksu, ehdollistettu ”naksusana” eli meillä jes, tai ihan vaan koiran kehu) joka merkkaa oikean käytöksen. Tämän jälkeen kutsutaan koira luokse ja palkitaan ruhtinaallisesti. Pian koira tajuaa, että lintuja se ei saa juoksemalla kiinni mutta ohjaajalta saa palkkion ja kehuja, ja koulutukseen tottuneet koirat tietävät että pääsevät näkemään uuden linnun. Toki on tärkeää, että ennen kuin koira on jo jonkin verran kokenut, ei sitä kannata viedä tarhafasaaneille jotka se mahdollisesti pystyy juoksemaan kiinni…
Riistasta luopumista päästiinkin treenaamaan aamupäivän aikana, ja siitä video alla. Tässä ei ollut varmaan puoliakaan niistä asioista joita käsiteltiin, mutta keskustelu oli niin mielenkiintoista että muistiinpanot jäivät tekemättä… Päällimmäisenä jäi mieleen se, että kyyhkystreeniä pitäisi päästä tekemään uudelleen, ja Mika Harjun koulutuksiin olisi hyvä päästä uudelleen Ässän varttuessa ja metsästysuran alkaessa. Iso kiitos Elinalle, joka minut ”salakuljetti” viszlojen sekaan ja etenkin kasvattaja Virpi Kallankarille, joka otti meidät mukaan punaruskeaan porukkaan!
Weimar+i 