Pelastuskoiran kouluttaminen oppimisteorian näkökulmasta – osa 1

Pelastuskoiran kouluttaminen on erittäin mielenkiintoista mutta myös haastavaa – koirasta pitäisi tulla koulutusprosessin myötä lahjakas nenänkäyttäjä, motivoitunut etsijä ja sinnikäs työskentelijä. Koiran pitäisi olla rohkea, avoin ja sosiaalinen sekä muiden ihmisten, että koirien seurassa, ja etenkin kyetä työskennellä ja ilmaista myös oudosti tai pelottavasti käyttäytyvän ihmisen luona. Meillä on vielä työtä edessä ennen kuin Ässästä tulee viranomaisten hyväksymä pelastuskoira, ja paljon opittavaa pelastuskoiran kouluttamisesta vielä edessä.

8-viikkoinen Ässä tutustumassa hakutreeneihin

KOULUTUKSEN KULMAKIVET

Tässä tekstissä avaan kuitenkin niitä oppimisteorian periaatteita, joita olen soveltanut viimeisten 9 vuoden pelastuskoiraharrastuksen aikana. Minulla on onnekseni ollut hyvä kouluttaja ja avulias treeniryhmä apuna vuosien ajan, ja tämän lisäksi olen saanut paljon kultaakin arvokkaampia neuvoja operanttiin koulutukseen nojaavilta pelastuskoiraharrastajilta.

Kun koulutetaan oppimisteoriaan perustuen, tai ”operantisti”, kuuluu tärkeimpiin työkaluihin koulutuksen kulmakivet: palkka, kriteeri, ajoitus ja vahvistetiheys. Tässä kirjoituksessa keskitytään ilmavainuisen henkilöetsinnän kouluttamiseen.

MOTIVOIVA JA TILANTEESEEN SOPIVA PALKKA

Ennen kuin lähdetään kouluttamaan mitään, on tärkeää miettiä, että palkka on koiralle todella tavoittelemisen arvoinen ja myös tilanteeseen sopiva. Kokenut, pitkää etsintää tekevä koira saattaa palkkaantua enemmän jäisestä raakaruuasta kuin vetoleikistä. Palkan suunnalla voidaan vaikuttaa käytökseen maalimiehellä: liian lähelle tulevalle koiralle palkka kannattaa heittää koiran taakse, kun taas kohteliaalle etäisyydelle jäävällä koiralla palkan voi antaa koiran eteen.

Kuumalla kelillä vesi voi olla paras palkka koiralle

 

Palkan laatu vaikuttaa myös palkattavaan käytökseen liittyvään mielentilaan – kiihdyttävä lelupalkka saa aikaan erilaisen mielentilan kuin rauhoittava ruokapalkka, ja tämä on hyvä ottaa huomioon maalimieskäytöstä pohtiessa. Pentua kouluttaessa olisi hyvä harjoitella erilaisia palkkaustapoja, ja vahvistaa heikompia, jotta koulutuksen työkalupakki on mahdollisimman monipuolinen.

Yllätyksellisyys palkatessa on myös hyvä ottaa mukaan koulutusprosessiin, varsinkin kun siirrytään kohti palkattomuutta ja kokeenomaista suoritusta – välillä palkka voi olla jotain superherkkua, välillä annetaan kaikki palkat yhdellä suorituksella, välillä jollakin maalimiehellä on vähemmän ja toisella enemmän palkkaa ja jollakin ei lainkaan.

Ruuasta helposti palkkaantuvalla koiralla kannattaa ylläpitää myös muita palkkaustapoja, kuten sosiaalista palkkaa

 

TAVOITTEIDEN MÄÄRITTELY AINA ENNEN TREENIN ALOITTAMISTA

Ennen jokaista treeniä on hyvä miettiä mikä on treenin kriteeri, eli mistä suorituksesta koira palkataan. Kriteeriä päätettäessä on hyvä kartoittaa sitä, millä tasolla koira on, missä olosuhteissa on aiemmin onnistuttu ja mikä on se osa-alue mikä kaipaa eniten parantamista. Kriteerin on oltava kaikille selkeä, etenkin maalimiehelle, joten huolellinen kommunikaatio ennen koiran ottamista vuoroon on ehdotonta. Tavoitteena, on että koira onnistuu kriteerin täyttämisessä ja saa siten palkan. Palkitsemalla kouluttamisen tärkeimpiä osia on järjestelmällinen kriteerin nosto: kouluttaminen ei siis todellakaan sisällä vain helppoja suorituksia ja koiran päätöntä syöttämistä, vaan koiran on aina tehtävä hieman enemmän ansaitakseen palkkansa.

Joskus kriteeri asetetaan liian korkeaksi, ja koira tekee virheen. Epäonnistumisia ei kannata pelätä, koska koiran epäonnistuessa ei tapahdu mitään muuta kuin, että se menettää mahdollisuuden palkkaan. Epäonnistuminen on luonnollinen osa oppimisprosessia, keino antaa koiralle informaatiota siitä, että yritäppä enemmän, ja on myös tapa saada tietoa koiran osaamisesta juuri siinä tilanteessa ja niissä olosuhteissa.

On syytä muistaa, että koira ei todennäköisesti epäonnistu tahallaan, se ei vaan todennäköisesti osaa vielä tarpeeksi hyvin. Koiraan hermostuminen siinä tilanteessa vie koulutusta vain taaksepäin, vähentää koiran motivaatiota ja heikentää itsenäistä työskentelyä. Kriteeri olisi hyvä asettaa sellaiseksi, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Ohjaajan harjoituksen ja koiran vahvuuksiin ja heikkouksiin tutustumisen myötä kriteerin asettaminen helpottuu. Kaiken kaikkiaan, treenistä toiseen, onnistumisia pitää olla enemmän kuin epäonnistumisia, jotta koiran motivaatio säilyy ja osaamista kertyy.

Tässä videossa nähdään esimerkki kriteerin asetannasta ja käytöksen paloittelusta yleensäkin.

NOSTA VAIN YHTÄ KRITEERIÄ KERRALLAAN

Pelastuskoiran etsintää kouluttaessa kriteerejä voivat olla esimerkiksi etäisyys maalimiehelle pistoja kouluttaessa (5 metriä, 10 m, 15 m jne), maalimiehen asento (istumassa, maassa maaten, osittain peitetty, täysin peitetty) tai ilmaisun kesto (haukkujen tai rullakoiran paikkamakuun kesto). Kriteereitä on helpompi hahmottaa, kun etsinnän käytösketjun paloittelee, ja suunnittelee tarkasti mikä on esimerkiksi haluttu käytös lähettäessä, tai käytös maalimiehellä.

Merkittävimpiä koulutukseen vaikuttavia tekijöitä ovat kuitenkin, tuulen ja hajun liikkumisen lisäksi,paikan vaihto. Koirat ovat huonoja yleistämään eikä tietyssä paikassa opittu asia siirry automaattisesti uuteen paikkaan. Paikan vaihtaminen tarkoittaa siis kriteerin nostoa, ja menestyksekkäässä koulutuksessa kannattaa nostaa vain yhtä kriteeriä kerrallaan.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos yhdessä metsässä on saatu onnistumaan tietyn pituiset pistot, ei voi olettaa, että sama toimii toisessa metsässä. Koska fokus on onnistumisten hakemisessa, kannattaa paikkaa vaihtaessa palata koulutuksessa hieman taaksepäin, ottaa esimerkiksi lyhyempiä pistoja tai lyhyempää ilmaisua. Kun tietty kriteeri onnistuu useassa paikassa ja useissa eri olosuhteissa, voidaan kriteeriä vasta nostaa kautta linjan. Koirat kuitenkin oppivat oppimaan onnistumiseen pohjaavan koulutuksen ansiosta, ja tulevat paremmiksi yleistäjiksi ajan myötä. Osaamisen tulee olla rakennettu kuitenkin askeleittain rakennetulle perustalle.

ONNISTUMISET OPPIMISEN EDELLYTYKSENÄ

Mitä sitten tehdään kun koira epäonnistuu, käytös ei täytä kriteeriä eikä koiraa siten palkata? Ensimmäisenä, tärkeää on kohdella koiraa neutraalisti – jos palkka oli sille todella tavoittelemisen arvoinen, se on jo saanut sen ison rangaistuksen. Sitten mietitään rauhassa mikä mättää: onko tehtävä liian vaikea eli kriteeri liian korkea? Onko koira motivoitunut saatavilla olevasta palkkiosta? Ovatko olosuhteet liian vaikeat koiralle? Sitten otetaan yksi askel taaksepäin, ja etenkin nuoren koiran kohdalla laitetaan olosuhteet sellaisiksi, että sen on mahdollista onnistua. Kun saadaan onnistumisia alle, voidaankin pian mennä kaksi askelta eteenpäin, nostaa kriteeriä varovaisemmin mutta samalla saaden onnistumisia alle. Vain onnistumisten kautta voidaan antaa koiralle informaatiota siitä mitä sen kannattaa tehdä, jotta se pääsee tienaamaan liksansa.

SITÄ SAA MITÄ VAHVISTAA

Ajoitus on merkittävässä roolissa etenkin ilmaisua kouluttaessa ja maalimiehen palkatessa koiraa. Ajoituksen tärkeys perustuu siihen, että se mitä koira tekee saadessaan palkkion, vahvistuu kaikista eniten. Myös käytökset mitä koira tekee palkkaa ennakoivien merkkien aikana, vahvistuvat. Vahvisteen toimittamiseen liittyviä ennakoivia asioita eli ehdollisia vahvisteita ovat erikseen koulutettavat naksautus ja kehusana, mutta sellaisiksi muodostuvat ajan myötä myös maalimiehen näkeminen, käden laittaminen taskuun, palkkapurkin esille ottaminen ja sen avaaminen. Maalimieskäytöksen osalta on siis merkitystä esimerkiksi sillä, laitetaanko käsi taskuun koira pysyessä paikoillaan vai tullessa maalimiestä kohti. Jos kohti tuleminen oli kannattavaa, eli käsi otti juuri silloin taskusta purkin ja se avattiin koiralle, tulee koira jatkossa lähemmäksi ja lähemmäksi saadakseen palkan.

Käsi ottaa purkin taskusta vasta kun koira makaa alustalla

 

Jos halutaan etäällä maalimiehestä pysyvä koira, on tärkeää aloittaa palkkaaminen eli käden siirtäminen purkille vasta kun koira pysyy paikoillaan tai peruuttaa kauemmaksi. Näissä maalimieskäytökseen liittyvissä haasteissa auttavat hyvän ajoituksen lisäksi selkeän ilmaisukäytöksen kouluttaminen mahdollisesti kohteiden avulla, ja yleisesti luopumisen ja itsehillinnän harjoittelu.

KORKEA VAHVISTETIHEYS TAVOITTEENA

Vahvistetiheys on haastavin koulutuksen kulmakivi kun puhutaan pelastuskoiran etsintäkäytöksestä. Periaatehan on, että mitä korkeampi vahvistetiheys eli mitä nopeammin samaa käytöstä päästään vahvistamaan, sitä tehokkaampaa oppiminen on. Käytännössä varsinaisessa hakutreenissä maalimiehet ovat metsässä harvakseltaan ja siten vahvistetiheys laskee ihmisten löytämisen osalta. Korkeaa vahvistetiheyttä voidaan hyödyntää kuitenkin ilmaisun eri vaiheiden kouluttamisessa, risteilyn kouluttamisessa, perinteisessä pentujen makkararingissä, sekä hallinnan vahvistamisessa siirryttäessä alueelle, siirryttäessä piilolta takaisin keskilinjalle tai keskilinjaa pitkin seuraavaan lähetykseen. Vahvistetiheyttä voidaan parantaa keskittymällä vain johonkin etsinnän käyttäytymisketjun osa-alueeseen, vaikkapa harjoitellaan vain lyhyitä, peräkkäisiä pistoja eivätkä maalimiehet ole merkityissä piiloissa vaan etenevät metsässä vain muutamia metrejä kerrallaan.

ONGELMANRATKAISUA KULMAKIVIEN KAUTTA

Jos koulutus ei etene, syy piilee yleensä jossakin näistä kulmakivistä. Esimerkiksi kriteeri on liian vaikea, palkka ei ole koiran mielestä tavoittelun arvoinen tai ajoitus on pielessä eli on vahvistettu väärää käytöstä. Operanttiin ajattelutapaan pelastuskoiraa kouluttaessa kuuluvat myös käytösketjun paloittelu ja takaperin ketjuttamisen suosiminen etenkin ilmaisussa, luopuminen ja itsehillinnän harjoittelu, Premackin periaatteen hyödyntäminen käytösten vahvistamisessa ja hallinnan kouluttamisessa sekä koiran oman oivaltamisen painottaminen – näistä lisää seuraavassa osassa.

Hakutreenit 12.6.2017

Viime kerran onnistuneen, lyhyen treenin jälkeen halusin tehdä vähän pidemmän treenin Ässälle. Alue oli melko tasaista ja harvaa mäntymetsää, alueen vasemmassa reunassa oli pieni pudotus. Tuuli kävi keskilinjan suuntaisesti, eli etukulmista takakulmiin päin. Ilma oli kostea ja koko päivän kestänyt sade juuri lakannut.

Ässällä oli 5 maalimiestä: etukulmat, takakulmat ja oikealla keskellä. Vasemmalla keskellä oli tyhjä pisto. Maalimiehet olivat etenevät, eli oikealla yksi ja vasemmalla toinen henkilö. Vasempaan takakulmaan mentiin vasta kun tyhjä pisto oli tehty.

Jätin Ässän alkuun istumaan – tavoitteena oli treenata lyhyttä paikkamakuuta, mutta se ei millään malttanut mennä maahan. Laskin kriteeriä siis siihen, että riittää että istuu paikoillaan ja odottaa lupaa kun itse siirryn lähetyspaikalle. Uskoisin, että kunhan se oppii rutiinin ”odota paikoillaan x sekuntia x metrin päässä minusta ennen ensimmäistä lähetystä”, se pystyy myös treenin myötä rauhoittumaan maahan. Kestoa sillä yleensä on melko hyvin, ja etäisyyttäkin, odottamiskäytöksissä, kunhan sen kierrokset saa tarpeeksi alas että se pystyy aloittamaan liikkeen eikä vain hingu tallatulle alueelle.

Maahanmeno ja siinä odottaminen sujui kyllä vähän kauempana hakualueesta, tässä kuva todisteena 🙂

Haasteena tässä pienessä alun hallintaharjoituksessa oli kuitenkin se, että minun ja Ässän välissä oli treenikaverien palkkapurkit, joita Ässän piti, sen vapautettuan,i matkalla mennä haistelemaan ja omimaan. Sain pienen häsläämisen jälkeen vaihdettua purkin pois ja päästiin treenaamaan. Ässällä alkaa olemaan melko voimakas tunne-ehdollistuminen purkkeihin, ja tätä toki voi käyttää hyvin palkkana (esim. saa kantaa loppupalkkapurkin autoon), mutta toisaalta täytyy vähän miettiä myös miten pitää hallinta ja etenkin irrottaminen Ässällä mielessä myös purkkien kanssa pelatessa. Se menee helposti ylikierroksille kun sillä on suussa jotain sille arvokasta, eikä oppiminen ole tehokasta silloin kun sen tunteet on niin pinnassa.

Ensimmäisellä lähetyksellä (vasen etukulma) Ässä kaarsi vähän oikealle, kuten moni koira oli tehnyt. Toisella lähetyksellä lähti suoraan ja löysi maalimiehen. Ilmaisut sujuivat kautta koko treenin hyvin. Oikea etukulma löytyi myös hyvin. Vasemmalle tyhjälle irtosi reunaan saakka, etsi hetken ja tuli pian takaisin. Yliheitto oikealle keskelle ei mennyt kovin sujuvasti – sitä ei olla kauheasti treenattu, ja nyt kun pari kertaa on kokeiltu tätä tyhjän piston jälkeen  ja se ei ole itse hoksannut rynnätä täysiä, täytyy ottaa ohjelmaan erilliset yliheitto/viuhkatreenit.

Vasempaan takakulmaan lähettäessä piti melko kauan odottaa, että Ässä istuu lähetykseen. Annoin vihjeen joitakin kertoja, mutta tajusin sitten laittaa suun kiinni ja odottaa, että koira itse tarjoaa käytöstä. Heti kun se istui, lähetin sen nopeasti. Oikeaan takakulmaan lähettäessä se istuikin jo nopeammin, eli viesti meni perille: kun istut, pääset hakuun. Tällä viimeisellä pistolla sillä alkoi jo vähän puhti loppumaan, eikä se irronnut kunnolla. Se etsi vähän pyörien lähiympäristöstä, etenin hieman mutta annoin sen työstää rauhassa. Viimein se irtosi itse ja löysi maalimiehen. Se oli varmasti hyvä oppitunti myös, väsyneenäkin kannattaa tsempata ja kyllä se maalimies sieltä löytyy.

Siirtymissä palkkasin sitä korkealla vahvistustiheydellä sen suosimilla koiranmakkarapaloilla, eli yritetään saada lisää arvoa yhdessä ja hallinnassa siirtymiseen. Hallitsin menoa vain joitakin kertoja liinalla, kun se meinasi kipittää edelle liian kovaa. Tätä täytyy treenata lisää, mutta paremmalta jo näyttää. Seuraavassa treenissä vähän lisää panostusta hallintaan, ja lyhyempi treeni eli vähän vähemmän pistoja eikä välttämättä tyhjää pistoa lainkaan.

Tässä video Ässän viimeisestä ilmaisusta – se taisi luulla, että kädessä ollut kännykkä on kosketuskeppi joka on aiemmin ollut vihje nostaa rulla 🙂 Kiitos videosta treenikaverille Katille!

Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmaisut täydellisiä, suurin osa pistoista hyviä

Asiat jotka olivat kehittyneet: Lähellä pysyminen oli parempaa kuin viimeksi

Asiat joita uskallettiin yrittää: Vielä vähemmän liinasta kontrollointia siirtymissä

Asiat joista opittiin: Yliheittoja pitää treenata erikseen, maassa olevat purkit ovat kova häiriö Ässälle

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Odotan rauhallisena, että Ässä pystyy tarjoamaan maahanmenoa ennen ensimmäistä lähetystä.

Tottistreenailua

Tässä päivitystä muutamalta viimeiseltä treenikerralta viime viikkojen ajalta.

Seuraaminen

Häiriöttämässä tilanteessa Ässän seuraaminen on hyvälaatuista (oikea kohta, katsekontakti pysyy) sen 5-10 askelta parhaimmillaan. Tottiskentällä, kun paikalla on muita koiria, kontakti on viime treeneissä pudonnut erittäin usein – treenit ovat olleet itse asiassa häiriössä yllättävän vaikeita. Ainoa ratkaisu tietenkin on pudottaa kriteeriä eli etäisyyttä seuraamiselle, ja palkita onnistumisista eli siitä hetkenkin kestävästä katsekontaktista. Koiran pudottaessa kontaktin pitää selkeästi lopettaa seuraamiskävely ja pitää pieni tauko, eli tehdä palkkion menettäminen selkeäksi koiralle. Jos heti kontaktin pudottamisen jälkeen jatkaa seuraamista ja palkitsee kontaktista, saattaa koira ketjuttaa käytöksen ja luulla, että sitä palkitaan vilkuilusta muualle.

Käännökset

Käännöksiä ei olla erikseen treenattu viime aikoina. 

Tahdinvaihdot

Tahdinvaihtoja ollaan tehty satunnaisesti. Etenkin juosten seuraamisessa katsekontakti pysyy yllättävän hyvin. En ole vielä alkanut ketjuttamaan hidasta ja nopeaa kävelyä. 

Pysähtyminen

Ollaan treenattu vähän enemmän pysähtymistä kuin maahanmenoa, ja myös muutaman kerran ketjuttanut seuraamiskaavion osaa missä pysähtyminen on. Istumassa pysymistä täytyy kuitenkin vahvistaa vielä runsaasti. 

Istumisliike

Sama kuin yllä, istumaan jäämistä täytyy harjoitella ja vahvistaa paljon.

Maahanmeno ja luoksetulo

Ollaan tehty muutamia luoksetuloja melkein koko pituudella, ja Ässällä tuntuisi olevan vähän parempi kyky arvioida omaa vauhtia ja jarrutusetäisyyttä. Istuminen edessä on melko suora, mutta voisi olla tiiviimpi – pitää muistaa palkata läheltä itseä, niin koira todennäköisesti korjaa asennon lähemmäksi. 

Paikallaolo häiriön alaisena

Puistossa aamulenkkien yhteydessä ollaan päästy 3-4 minuutin kestoon ja 25 askelen etäisyyteen. Tottiskentällä häiriössä, seuraamisen tapaan, on pitänyt helpottaa kriteeriä merkittävästi. Lisää häiriötreeniä siis, ja kovassa häiriössä korkea vahvistetiheys. Tämä siksi, että kaikki mikä tapahtuu, vahvistuu joten haluan varmistaa, että koira pysyy maassa vaikkakin tiuhan palkkaamisen avulla. 

Henkilöryhmä

Ei olla treenattu. 

Luoksepäästävyys

Maastoryhmän kouluttajan Hennan kanssa toteutettiin aiempi koulutusuunnitelma, jossa ”tuomari” lähestyy vain kun koira pysyy paikoillaan, ja tämä sujui aika hyvin. Treenikertoja vaan lisää. 

Käytösketjut

Käytösketjujen treenaamista ei olla vielä aloitettu. 

Tottistreenit 17.6.2014

Tottistreeneissä Visiolla jatkettiin kontaktitreeniä häiriössä. Naksuttelin taas sekä toisten koirien katsomisesta, että minun katsomisesta sekä paikallaan, että liikkeessä. Nyt alkoi jo Ässälle muodostumaan ajatus siitä, missä kohdalla sen tulee seurata – oikeaan kohtaan annettu palkka alkaa tuottaa tulosta. En ole tokikaan vielä liittänyt vihjettä seuraamiseen, odotetaan että käytös on melko valmis ja jonkin verran myös yleistetty ennen kuin liitän sille vihjeen.

Keskityttiin myös leikkimiseen muiden koirien läsnäollessa, sekä myös on-off leikkiin kuten viime viikollakin. Lopuksi tehtiin pitkä rauhoittuminen, istuin lattialla ja palkkasin Ässää sen etujalkojen väliin sen maatessa lattialla. Välillä toisia koiria ohitti meidät läheltäkin, ja vaikka Ässä näytti siltä, että se ponkaisee kohta ylös se pysyi kuitenkin maassa. Luonnollisesti vahvistetiheys oli melko korkea, mutta siitähän se hyvä paikallaolo rakennetaan.

Seuraavalla kerralla voitaisiin jatkaa kontaktia ja myös lisätä treeniohjelmaan käskystä istuminen.

Tottistreenailua

Muutamasta tottistreenistä on jäänyt kirjoittamatta päivitys, tässä mitä muistan edellisistä ja tietty tämänpäiväisestä päivitystä.

Etäpalkkaa ollaan käytetty yhäkin; vaativuutta on nostettu siten, että etäpalkkana toimivan pakastepurkin kansi on auki. Treeneissä on jatkettu toisten koirien katselua tarvittaessa (”katso koiraa”-käytös), mutta sitä on tarvittu yhä vähemmän. Saimme jopa palautetta, että meidän pitäisi vähän nostaa kriteeriä nopeammin eli lähteä reippaasti kauemmaksi häkistä ja lähemmäksi muita koiria. Liian helposti jumitun Tompan kanssa sinne meidän treenikuplaan: kaukana häiriöistä, korkea vahvistetiheys… Jotta oppimista eli siedättymistä koirahäiriöihin tapahtuisi pitäisi mennä nostaa kriteeriä menemällä lähemmäksi häiriöitä ja alkuun pitää vahvistetiheys korkeana.

Muutama viikko taaksepäin saatiin hyvää häiriötä myös ”Hui Kauhistus”-levystä taustanauhana. Vaikka soitettiin lähinnä laukauksia ja pauketta, niin Tomppa ei kauheasti välittänyt metelistä. Hyvä niin. Varsinaisina käytöksinä meillä on ollut seuraaminen, käännökset, vierelle istuminen ja maahanmeno. Paikkamakuuta ei olla viime treeneissä tehty kauheasti, tämän päivän treeneissä tehtiin muutama paikkamakuu, lähellä kaksi muuta koiraa paikkamakuussa. Vahvistetiheys siinäkin kyllä melko korkea, kerran 5-15 sekunnissa.

Viime viikon treeneissä kokeiltiin nopeasti koiran tekemien virheiden korostamista virheiden korjauksessa. Esimerkiksi jos koira katsoo muualle seuraamisen aikana, käännyn yhtäkkiä toiseen suuntaan niin, että koira ajautuu melko kauas minusta. Tai jos koira hidastelee seuraamisessa, menen itse nopeampaa jotta koira jää jälkeen. Lyhyt kokeilu osoitti jo, että kontaktin pitäminen ja seuraamisen tarkkuus parani, kun palkkion menettäminen oli konkreettisempaa. Tätä voisi tehdä lisää seuraavilla kerroilla.

Tänään saatiin kylläkin ekstrahäiriötreeniä, kun ajellessa treeneihin sattui pelottava läheltä piti-tilanne moottoritiellä. Onneksi kenellekkään ei käynyt kuinkaan, mutta treeneihin päästyä minulla oli syke vieläkin aika korkealla, adrenaliinia oli varmasti veressä ja tilanne pyöri mielessä. Kun kerrankin keho oli vastaavassa tilassa kuin koetta jännittäessä, niin otin täyden hyödyn tilanteesta ja lähdin tekemään Tompan kanssa kontaktia ja seuraamista. Tarkoitus oli pitää vahvistetiheys korkeana, jotta koiran kontakti ja seuraaminen vahvistuu huolimatta minun fyysisestä ja henkisestä ”järkytystilasta”. Tompalla saattoi olla hiukan normaalia alhaisempi vire, mutta se piti kontaktia hienosti ja seurasi minua myös lähempänä muita koiria & kaukana omasta häkistä. Vaikka tämä oli hyvä treenitilanne, niin toivottavasti kuitenkaan vastaavaa ei satu toista kertaa – sen verran pelottava tilanne se oli!

Ajattelin, että jatketaan tottiksia jouluun saakka teemalla helppoja käytöksiä korkealla vahvistetiheydellä mutta yhä vaikeammissa häiriöissä. Katsotaan sitten joulun jälkeen miten muutetaan tavoitteita, vaikeutetaanko käytöksiä vai jatketaanko häiriötreeniä.

Treenipäivityksiä: haku 16.9.2013, rauniot 23.9.2013 ja tottis 24.9.2013

Viime viikolla oltiin ensimmäistä kertaa tänä syksynä pimeässä metsässä treenaamassa hakua. Pimeydestä huolimatta Tomppa irtosi hyvin, omaan siksak-tyyliinsä mutta kuitenkin irtosi, ja kaikki ukot löytyivät suhteellisen rivakalla tahdilla. Maalimiehet olivat 10-50 askelen päässä keskilinjasta. Maalimiehet palkkasivat koiran suoraan ilman ilmaisua, koska ilmaisutreeni on vielä kesken. Tomppa asettui taas melko nopeasti lähetysasentoon, ja siirtymät sujuivat naksuttimen ja suht tiheän vahvistetiheyden avulla (palkka joka 2.-4. askel) hyvin hallinnassa. Haussa tärkeimmät kehitysalueet ovat siis ilmaisu ja hallintaan otto ilmaisun jälkeen.

Tällä viikolla oltiin raunioilla treenaamassa, Tompalla oli neljä ukkoa piilossa ja teemana taas häiriöt. Edellisellä treenikerralla yksi henkilö metelöi kepillä kolistellen, tällä kertaa metelöiviä henkilöitä oli kaksi. En huomannut merkittävää eroa Tompan keskittymisessä tai työskentelyssä muuten. Seuraavalla rauniokerralla pidetään taukoa metelistä vaihteeksi. Umpipiiloilla Tomppa ilmaisi kunnes tulin paikalla, avopiiloilla oli suora palkka. Raunioilla oli talkoiden jäljiltä yhdessä kohtaa uudenlaista alustaa (metalliverkkoa maassa), jonka Tomppa kiersi – tätä alustaa täytyy treenata erikseen. Viimeinen ukko oli poikkeuksellisessa piilossa, taukokatoksen vieressä olevan risukasan päällä. Alkuun kutsuin koiraa useaan otteeseen pois kasan luota raunioalueelle, koska oletin, että viimeinen ukko raunioiden puolella. Viimein sain vinkkiä, että maalimies ei ole normaalilla raunioalueella. Huomasin maalimiehen, jonka jälkeen annoin Tompan työskennellä rauhassa kasan lähellä. Tomppa haki hajua kauan, ja oli hyvä nähdä että se jaksoi työskennellä ja paikantaa maalimiestä pitkään. Se ei myöskään aloittanut ilmaisua, ennen kuin oli aivan varma siitä missä kohtaa maalimies oli. Ilmaisukäytöksen lisäksi jatketaan siis raunioihin liittyen häiriöiden lisäämistä siihen tahtiin, että ensi rauniotreenissä pidetään taukoa häiriöäänistä, ja sen jälkeen taas lisätään ääniä.

Tänään oli vielä tottistreeniä valmennusryhmässä Nurmijärvellä. Olimme sisätiloissa, ja tila oli taas haastava kesän ulkotreenien ja muutaman kuukauden ohjattujen treenien tauon jälkeen. Alkuun palkkailin Tomppaa häkkiin kuonokosketuksista ja hiljaa olosta jos muualta kuului haukkua, sekä muiden koirien katsomista häkistä. Kun otin Tompan häkistä ulos, pyrin pitämään treenijaksot hyvin lyhyinä: silloin koira pystyy keskittymään minuun eikä häiriinny liikaa toisista koirista, ja pystytään viemään jakso läpi ilman toisiin koiriin reagoimista. Teimme häkin lähettyvillä kontaktia vierellä, maahamenoa ja istumaan nousemista vierellä sekä sivulletuloa. Jos Tomppa alkoi keskittymään liikaa toisiin koiriin eikä pitänyt kontaktia, hypättiin suoraan katso koiraa-treeniin tai namien etsimiseen maahan, josta pyysin Tompan takaisin häkkiin. Olen tyytyväinen Tompan suoritukseen – se kävi selvästi kierroksilla uudesta paikasta ja lähellä olevista koirista, mutta se pystyi kuitenkin keskittymään hyviin treenattaviin käytöksiin. Myös minä maltoin pitää jaksot tarpeeksi lyhyinä, ja siten saatiin onnistumisia ja treeneistä jäi hyvä mieli!

Koira kontrollissa hihnatta-kurssi (päivä 2) 16.6.2013

Kouluttaja Mirkka Koivusalo / Mindful Behaviors

Reaktiivisen koiran kouluttamisesta myös täällä, Tomppa toisena mallikoirana: http://clickertrainingtoronto.net/2013/07/05/life-happens-when-training-a-reactive-dog/

Koira kontrollissa hihnatta-kurssi (päivä 1) 9.6.2013

Kouluttaja Mirkka Koivusalo / Mindful Behaviors

Tottistreeniä

Tiistaina valmennusryhmän treenissä aloitettiin taas lyhyellä treenillä, jossa on tarkoitus päästä treenimielentilaan ja keskittyä koiraan täysin. Tämän jälkeen tehtiin käännöksiä puhelinluetteloiden avulla. Tässä treenissä toiset koirat olivat lähempänä kuin aiemmissa treeneissä, ja tilanne oli haastavampi kuin aiemmin. Koska tehtiin käännöksiä puhelinluettelon ympärillä, en ymmärtänyt nostaa vahvistetiheyttä vaan palkkasin aina vasta kun koira oli tehnyt kunnolla 90 asteen käännöksen. Tämä oli liian matala vahvistetiheys Tompalle siinä tilanteessa, ja se hiukan kiihtyi lähellä liikkuvista koirista. Ymmärsin sentään sitten siirtyä kauemmaksi ja siirtyä taas ”look at that”-harjoitukseen, kuten tein alussakin kun lähellä oli uusi koirakko. Sen sijaan, että odotan katsekontaktia, annan koiran katsella ympärillä olevia koiria. Eli naksutan ja palkkaan aina kun Tomppa kääntyy katsomaan toista koiraa otettuaan minulta edellisen namin. Tämä treeni on samaan aikaan vastaehdollistamista ja myös tekee toisen koiran katsomisesta koiralle ”koulutuspelin” jossa koiran ajatukset viedään toisesta koirasta oman käytöksen muuttamiseen jotta koira saa palkan. Yleensä muutaman toiston jälkeen Tomppa alkaa kiihtymisen sijaan tarjoamaan selkeästi toisen koiran katsomista käytöksenä. Tällä saa yleensä katkaistua tuijottamisesta muuten seuraavan käytösketjun (kiihtyminen, kiskominen, haukkuminen). Tärkein oppitunti tuolta kerralta on muistaa säätää etäisyyttä ja vahvistetiheyttä heti koiran käytöksen vaatimalla tavalla, eikä jumittaa ennalta suunnitellussa harjoituksessa. Olen siihen tyytyväinen, että pystyin pysymään rauhallisena ja tyynenä koiran käytöksestä huolimatta – enkä alkanut miettimään itsekseni, että voi ei kun se nyt teki noin, kauheaa se reagoi, mitähän nyt kaikki ajattelee… Niin kuin joku viisas on sanonut, ei pidä ottaa koiran käytöstä henkilökohtaisesti 🙂

Tänään torstaina oli kevään viimeinen Oiva Agilityn ”tokojaoston” treenikerta Kompassin tiloissa. Oltiin kahdestaan tutun koirakon kanssa, ja treenailtiin seuraamista vahvisteaikataulun kanssa, ärsykekontrollia sivulla istumisessa ja maahanmenossa, hiukan kontaktin pitoa häiriössä eli toinen koirakko liikkui ja oleskeli näkyvillä sekä loppuun pitkä paikallamakuu tasaisesti palkaten. Treenin suurin saavutus tapahtui lähtiessä. Treenitilaan ja sieltä pois on kulku agilitytilan vierestä huoneesta jossa on yleensä enemmän tai vähemmän räksyttäviä koiria. Tästä kulkeminen on Tompalle ollut koko talven haastavaa, se on selvästi epävarman oloinen kun siitä mennään, ja aika usein kiihtyy niin paljon, että haukahtelee ohitettaville koirille. Ohitettavat koirat ovat yleensä pieniä tai keskikokoisia, ja turhan usein riekkuvat ja pomppivat hihnan päässä ja räksyttävät voimakkaasti.

Tänään kun lähdettiin tilassa oli muutama koira suorittamassa ja muutama pieni koira kulkureitin varrella, ja ne taas kerran räksyttivät Tompalle taukoamatta. Päästiin koirien kohdalle, ja Tomppa kiihtyi ja haukkui muutaman kerran – mutta tällä kertaa sen sijaan, että olisin paennut paikalta nopeasti, jäinkin siihen paikalle seisomaan. Yllätyksekseni Tomppa malttoikin tarjota katsekontaktia, välillä vilkaista haukkuvia koiria, ja taas tarjosi katsekontaktia useita kertoja. Seisottiin hetken paikallaan ja sitten lähdettiin hiljalleen ovea kohti koko ajan naksutellen. Olin tosi tyytyväinen Tomppaan, ja näköjään vastaehdollistamistreeni ja katsekontaktin vahvistaminen alkavat olla hyvällä mallilla. Niin, ja haukkuvista koirista toista ei yritetty hallita tai kouluttaa tilanteessa mitenkään, ja toista pideltiin leuasta kiinni, tuijotettiin silmiin ja hoettiin toistuvasti ”loppu, loppu, loppu…”

Viikon treenipäivitys & osteopaattikäynti

Maanantaina treenattiin Korson raunioradalla. Rata oli uusi sekä koiralle, että ohjaajalle, ja otettiin treeni kokeenomaisena suorituksena eli en tiennyt missä maalimiehet ovat. Keli oli melko lämmin, yli 20 astetta ja hiukan painostava ilma. Maalimiehiä meni piiloihin neljä kappaletta. Aloitettiin etsintä kiertämällä aluetta reuna-aitoja pitkin josta oli tarkoitus spiraalinomaisesti edetä alueen keskelle. Tomppa etsi hyvin, irtosi melko kauaskin ja oli hyvin ohjattavissa. Kaksi maalimiehistä löytyy melko helposti, kaksi vaati hiukan työstämistä. Ensimmäisen vaikean maalimiehen Tomppa todennäköisesti haistoi jo etsinnän alkuvaiheessa, mutta jatkoi matkaa eteenpäin löytäen seuraavan maalimiehen. Ensimmäinen vaikea maalimies olikin käännetyissä roskiksissa, jotka olivat melko umpinaisia – maalimieskin kertoi odottelun tuntuneen saunassa istumiselta. Jäin seisoskelemaan piilon lähistölle, Tomppa ilmaisi ensin väärää roskista (oli piilon vieressä) mutta löysi viimein oikean piilon. Maalimiehen tarkentaminen selvästi kärsi kuumasta kelistä ja sen vaikutuksesta koiraan. Viimeistä vaikeaa maalimiestä tarkentaessa Tomppa tarvitsi myös hiukan apua, koira oli maalimiehen löytäessään aivan läkähtynyt eikä oikein jaksanut ilmaista. Tomppa kuitenkin etsi koko ajan, ei jäänyt tekemään mitään sijaistoimintoja tai tukeutunut minuun, mikä oli hyvä. Eli rankka treeni uudella radalla ja kevään ensimmäisinä kuumina päivinä, mutta koira suoriutui oikein hyvin. Treenin jälkeen jäähdyteltiin hyvin, annoin ylimääräisen namipurkin koiralle runsaan veden kera, ja kastelin koiran nivuset, mahanalusen ja tassut jotta se jäähtyisi nopeasti. Parempi olla turhan varovainen kuin altistaa koiraa lämpöhalvaukselle.

Tiistaina oli taas vuoro Vision valmennusryhmälle. Treenissä alkuun tehtiin samankaltainen harjoitus kuin edellisellä kerralla, jossa keskityttiin omaan fokukseen koiran kanssa treenatessa. Tällä kertaa treeni oli meille haastavampi, koska yksi kentällä olevista koirakoista suoritti noutoa. Koira oli musta mikä on Tompalle hiukan haastavaa, ja koira suoritti noutoa joka on melko haastavaa – lentävä esine on aina hiukan kiihdyttävä, ja noutaminen on todella kivaa Tompan mielestä. Hiukan meinasi tulla päälle lievä paniikki, jossa mietin liikaa, että mitä jos koira alkaa reagoimaan, apua apua.. No pystyin kuitenkin pitämään jonkin verran kontrollia siitä mitä teen, eli alkuun palkkasin siitä, että Tomppa istuu ja katsoo noutoa suorittavaa koiraa, ja kun koiran kierrokset alkoivat vähän laskemaan aloin naksuttelemaan katsekontaktista ja päästiin paremmin keskittymään treeniin. Sen jälkeen treenattiin jääviä liikkeitä, alkuun istumaan jäämistä. Kun aivan vierellä oli koira jota palkattiin heitetyllä pallolla, pidin vahvistetiheyden melko korkeana ja pysyin koiran lähellä. Kun saatiin vähän enemmän tilaa ympärille, tehtiin muutama kokeenomainen suoritus. Oli hyvä huomata, että Tomppa ei jäänyt virittyneeseen tilaan vaan pystyi suoriutumaan hyvin. Makuulle jäävässä liikkeessä tehtiin lähinnä ärsykekontrollia melko lyhyellä etäisyydellä. Paikallamakuu lopussa sujui melko hyvin. Täytyy muistaa jatkossa, että sen sijaan että keskityn jännittämään sitä kuinka koira reagoi, keskityn siihen, että tarkkailen koiraa ja säätelen etäisyyttä häiriöön ja vahvistetiheyttä koiran suorituskyvyn mukaan.

Ennen tiistain tottistreeniä käytin Tompan tutulla osteopaatilla. Tultiin hiukan kiirellä hoitotilaan, ikkunan takaa kuului välillä voimakasta koiran haukkua ja pöydällä oli todella mielenkiintoinen hanhipehmolelu joten Tomppa ei aivan pystynyt rentoutumaan kuten yleensä. Osteopaatti sai kuitenkin hoidettua koiran, niska ja lapojen väli olivat hyvässä kunnossa, ja lantiossakaan ei ollut paljon hoidettavaa. Ollaan tehty aika paljon vetolenkkejä etenkin hitaasti vetäen (eli minä sauvakävelen), mitkä ovat varmasti auttaneet koiran voinnissa. Seuraava hoitokerta varattiin elokuun puoleenväliin. Pieni takapakki koiran vointiin tuli kuitenkin perjantaina, kun se koirapuistossa kirmailleessaan ilmeisesti nyrjäytti/venähdytti etutassun ”ranteen”. En ollut itse koiran kanssa koirapuistossa silloin, mutta kun tulin töistä kotiin huomasin, että koira linkkasi hieman. Jumppasin ja venytin tassua eri suuntiin, kyynärpäätä tai lapaa koira ei arastanut, eikä varpaita mutta ranteesta kun taivutti sisäänpäin koira hiukan vingahti. Sivulle tai ulospäin taivuttelua koira ei arastele, eikä nivel ole turvonnut. Myös normaalit venytykset koira tekee kuten ennenkin. Tätä kirjoittaessa ontuminen on jo vähentynyt selvästi, mutta jatketaan lepoa kunnes ontuminen lakkaa ja siitä vielä muutaman päivän yli. Harmi, mutta tekevälle sattuu ja onneksi ei sattunut pahemmin! Ja seuraavilla koirapuistoreissuilla tai irti päästämisillä täytyy muistaa sekä lämmittely että jäähdyttely, jotta vältytään haavereilta.