Luovutuksen treenaamista kahdella dummylla

Ajelimme tänään lomailemaan maalle, ja päästyämme perille Ässä oli 5 tunnin auton häkissä olon jälkeen melkoisilla kierroksilla. Tietenkin paikka on Ässälle tuttu ja mieluisa, joten sekin varmasti lisäsi vauhtia. Ajattelin purkaa vähän koiran energiaa tekemällä noutotreenin. 

Olin ostanut Ässälle uuden dummyn, joka on kokonaan päällystetty kaninkarvalla. Sen lisäksi mukana oli muitakin dummeja, normaaleja ja myös teerensiivillä varustettu dummy, joka on Ässän mielestä todella kiihdyttävä. Noutoja on sillä tehty onnistuneesti ensin sisällä ja myös ulkona ilman luovutusongelmia. Kanidummylla on vasta treenattu sisällä.

Heitin ensin Ässälle teerensiipidummyn, ja Ässän sitä palauttaessa se vähän kiersi ja leikitteli dummylla. Annoin uuden noutokäskyn, ja sen jälkeen se toi sen käteen. Merkkejä tutusta luovutusongelmasta siis oli ilmassa, mutta ajattelin testata kuitenkin kanidummylla palkkaamista sen viimein tuotua teeridummy minulle. Kanidummyn luokse juostuaan se ei kuitenkaan lähtenyt lainkaan tuomaan sitä minulle – kiihdyttävä uusi dummy yhdistettynä koiran poikkeuksellisen korkeaan viretilaan toi siis esille tämän tutun haasteen.

Kotona ollaan tehty jonkun verran viime aikoina kahden lelun leikkiä taklataksemme tätä luovutusongelmaa. Käytin tätä hyödyksi kun koira ei nyt lähtenyt tuomaan kanidummya minulle. En käskyttänyt koiraa toista kertaa vaan otin mitään sanomatta käteen minulla olevan teeridummyn ja aloin leikkimään sillä itse. Ässä katseli alkuun minua hiukan kanidummya nakertaen, ja lähdin poispäin koirasta teeridummylla leikkien.

Sitten koira tuli luokse kanidummy suussa mutta teeridummysta kiinnostuneena, ja kun ei saanut otettua myös minulla olevaa dummya suuhunsa, se pudotti kanidummyn ja tarttui minulla olleeseen teeridummyyn. Tämä oli tavoitekin – haluan, että koira kiinnostuu aina siitä vahvisteesta joka minulla on, ja haluaa leikkiä ja puuhata minun kanssani sen sijaan, että painelee pois itsekseen puuhailemaan.

Siinä vaiheessa kun koira otti minulla olleen teeridummyn, nappasin maassa olevan kanidummyn ja lähdin taas toiseen suuntaan dummylla leikkien. Tässä vaiheessa Ässä tuli jo nopeammin minun luokseni, ja lähes välittömästi pudotti teeridummyn ottaakseen minulla olevan kanidummyn. Tein näitä vaihtoja vielä pari-kolme kertaa, kunnes koira pudotti sillä olevan dummyn lähes välittömästi kun nostin toisen maasta. 

Näiden toistojen jälkeen, kun olin sopivasti laukun luona, nappasin pussista koiranruokasäilykepurkin ja koiran tullessa luokse en leikkinytkään toisella dummylla vaan käännyin sitä kohti ja ojensin käden kohteeksi luovutusta varten (en odottanut istumista). Koira tökkäsi dummyn hienosti minulle käteen ja palkkioksi annoin sen ahmia isoja paloja herkkusäilykettä (haisi ainakin niin pahalle, että oli varmasti Ässän mieleen :)) 

Olin tosi tyytyväinen sekä omaan toimintaani, että koiran toimintaan. Koiran omiessa dummya, pysyin rentona ja siirryin nopeasti tuttuun toimintamalliin ja sain pidettyä tilanteen koiralle paineettomana. Vaikka kuinka yrittää olla rento ja neutraali kaikissa koulutustilanteissa, niin kyllä näiden omimismerkkien ilmaantuessa tahtomatta alkaa sisällä nousemaan pieni paniikki, hymy muuttuu väkinäiseksi ja noutovihje purkautuu kireiden leukaperien välistä… Ja se ei todellakaan auta siinä tilanteessa, päinvastoin!

Ässä oli hyvin ottanut opikseen kotona tehdyistä kahden lelun (tai villasukan tai hanskan tms) leikeistä ja yleisti sen tähänkin tilanteeseen. Tulee kyllä mieleen muistaakseni Bob Baileyn lause siitä, että jos haluaa muuttaa koiran käytöstä, pitää muuttaa ensin omaa käytöstä. Lisää samankaltaisia tilanteita ja eiköhän me päästä eteenpäin myös niissä lämpimän linnun noudoissa! 

Kuvassa on käynnissä tontin rajojen tarkistus… 🙂

  

Kauko-ohjauksen eli pöytien koulutussuunnitelma

Kauko-ohjaus on osa rauniokokeen ketteryysosuutta. Palveluskoiraliiton pelastuskoirakoeohjeessa lukee kauko-ohjauksesta näin:

”7. Kauko-ohjaus 10 pist.

Esteet: 1 merkitty alue ja 3 estettä, noin 40 m etäisyydellä – kuormalava, tynnyri, pöytä tai vastaava, maksimikorkeus 0,6 m.

Käskyt: ”mene”, ”seis”, ”pöytä”, ”hyppy”, ”tänne”, ”sivulle”.

Koirakko ottaa perusasennon aloituspaikalla. Tuomarin merkistä ohjaaja lähettää koiran käskyllä tai merkillä noin 20 m päähän selvästi merkittyyn pisteeseen. Alue on kooltaan 2 x 2 m. Koiran tultua alueelle ohjaaja käskee sen pysähtyä. Tuomarin merkistä ohjaaja lähettää koiran itse paikaltaan siirtymättä käskyllä ja merkillä kohti ensimmäistä osoitettua estettä. Käskyllä ja merkillä koiran tulee hypätä esteen päälle ja pysähtyä siihen. Sen jälkeen ohjaaja lähettää koiran seuraavalle esteelle, jolle koiran tulee hypätä ja pysähtyä. Samoin suoritetaan kolmas osoitettu este. Esteiden suoritusjärjestyksen osoittaa ohjaajan nostama arpa. Kolmannen esteen suorittamisen jälkeen tulee koira ohjaajan käskystä tai merkistä tiivisti hänen eteensä istumaan. Käskystä tai merkistä koira siirtyy perusasentoon.”
Ajatuksena on kouluttaa vihjeet koiralle kohteiden avulla. Ässällä on pohjataitoina mustalle alustalle makaamaan meno (rullailmaisun näyttö) ja harmaalle alustalle seisomaan jääminen (sivulletulon koroke). Koulutuksen vaiheet ovat seuraavat:

1. ”Merkki”-vihjeen lisääminen korokkeelle menoon (vapautus, ”merkki”, ehdollinen vahviste kun koira on alustalla, uudestaan ”merkki” ja palkka saman tien)

2. ”Right”-vihjeen lisääminen oikealla olevaan alustaan. Koiran ollessa merkillä, musta alusta maahan, vihje ”näytä” jonka koira jo osaa, heti perään vihje ”right”, ehdollinen vahviste ja uudelleen vielä vihje ”right” koiran saadessa palkan kun se makaa alustalla.

3. ”Left”- vihjeen lisääminen vasemmalla olevalle alustalle kuten kohdassa kaksi, oikean puoleinen alusta ei ole maassa.

4. ”Up”-vihjeen lisääminen takana olevaan alustaan kuten kohdassa 2, muut alustat ei maassa samaan aikaan.

5. Merkki-vihjeen ja suuntavihjeen ketjuttaminen yksi suunta kerrallaan niin, että koira saa palkan vasta merkillä käytyään, ja vihjeestä alustalle siirryttyään.

6. Ärsykekontrolli, eli kaikki alustat maassa ja koira saa palkkion oikean alustan valittuaan.

7. Alustalta toiselle siirtyminen alkuun niin, että vain kaksi alustoista paikoillaan. Eli koira ei pääse tekemään väärää valintaa. Sitten ärsykekontrolli kaikille suunnille, alkuun ilman merkkiä, sitten merkin kanssa.

7. Yleistäminen ulos ja etäisyyksien kasvattaminen. Tässä vaiheessa voi myös jättää sen alustan pois mille ei aio lähettää – ei alustaa, ei mahdollisuutta palkkioon.

8. Yleistäminen pöydille ensin niin, että merkki on lähellä pöytää – pöydälle hyppääminen on uusi asia koiralle. Kukin pöytä erikseen.

9. Etäisyyden kasvattaminen merkiltä kullekin pöydälle erikseen. Pöydältä toiselle suunnat niin, että vain kaksi alustaa kerrallaan paikoillaan – jos koira menee väärälle pöydälle, siellä ei ole alustaa eikä se saa palkkiota.

10. Kun koira osaa täysillä etäisyyksillä merkille menon ja pöydillä suunnat kaikilla vaihtoehdoilla, voi alustat jättää pois. Merkki-alustan vaihtelua voisi miettiä jo aikaisemmassa vaiheessa, jotta koira oppii, että se voi olla mikä vaan.

Treenattavat yhdistelmät:

Merkki-right-up-left

Merkki-left-up-right

Merkki-left-right-up

Merkki-right-left-up

Merkki-up-left-right

Merkki-up-right-left

Tein noin puolen tunnin treenin, ja tässä lopputulos. Kuten huomaa, mustalla alustalla on enemmän vahvistehistoriaa ja koira ei meinaa malttaa käydä merkillä ensin – eli arvoa pitää ladata merkillä ololle ja vihjeen odottamiselle. Myös ”up”-vihjettä ehdin liittää ehkä 5 toistoa eli se ei ole vielä kovin vahva. Mutta ihan hyvä alku, nyt vielä huolellisemmin ärsykekontrollitreeniä niin, että väärä vaihtoehto eli alusta ei ole alkuun edes valittavissa.

Kohdetyöskentely: Etutassut alustalle

Kohdetyöskentely: Käsitargetin kouluttaminen

Tokotreenit 22.4.2015

Tokotreeneissä jatkettiin seuraamisen työstämistä kahden puhelinluettelon avulla. Puhelinluetteloiden päällä aina käännyttiin vajaa, yksi tai useampi kierros, ja niiden välillä Ässä seurasi. Vahvistetiheys pidettiin korkeana suurimman osan aikaa, ja välillä vain se sai seurata useamman askelen ennen palkkaa. 

Käännöksiä olisi syytä vähän treenata erikseen, koira liikkuu aika jähmeästi käännöksissä. Seuraaminen näyttää aika hyvältä, se on hyvässä kohdassa ja suorassa. Siinä treenataan yleistämistä eri paikkoihin ja keston lisäämistä. 

BH:n luoksetuloa ja markkeerausta

Vision tokotreeneissä ollaan parilla viimeisellä kerralla vähän lipsuttu itse aiheesta (mikä tekee välillä ihan hyvääkin). Raportoimatta on jääneet BH-kokeen luoksetulotreenit ja markkeeraustreenit.

BH:n luoksetuloa lähdettiin tekemään kohteen avulla. Pohjia käytökselle on jo, mutta tässä treenissä viilattiin koiran asentoa. Apuna oli tunnistuskapula, joka toimi kohteena johon koira koskettaa kuonolla. Kapula oli vatsaa vasten sellaisella korkeudella, että koira pystyi juuri kuonolla koskettamaan siihen kun se istui aivan edessä. Palkkoja oli treeniliivin taskussa kummallakin puolella. Ässällä on jo olemassa vihje, jonka kuultuaan se tulee luokse ja istuu eteen. Tämä vihje sanottiin, odotettiin, että koira tulee eteen istumaan ja koskettaa kuonolla kapulaan. Kuonolla koskeminen on Ässällä jo vahva käytös, joten se tuli lähes automaattisesti mukaan muutaman alustavan toiston jälkeen. Namin toimitus tapahtui taskusta niin, että se nostettiin ylös ja laskettiin koiran suuhun liivissä olevaa vetoketjua ja tunnistuskapulaa pitkin koiran suuhun. Joka toinen nami tuli oikeasta taskusta, ja joka toinen vasemmasta, niin että koira ei ala kääntymään kumpaakaan taskua kohti. Palkan toimitus suoraan ylhäältä myös tukee koiran pysymistä suorassa. Palloteltiin ajatuksella, että ompelisin pienen merkin liiviin oikealle kohdalle hetkellisesti, johon koira koulutetaan koskettamaan. Tämän jälkeen voisin palkata kummastakin taskusta yhtäaikaa, jotta koira todellakin pysyy suorassa siihen saakka, että sillä on vahviste suussa.

Markkeerausta tehtiin koira paikallaan istuen. Kouluttaja heilutteli dummya n. 5-10 metrin päässä, ja alkuun koiraa palkattiin paikallaolosta ja siitä, että se katsoi eteenpäin dummya. Kun paikallaolo oli varma, alkoi kouluttaja heittämään dummya sivusuunnassa, ei koiraa kohti. Kun koira katsoi lentävää dummya, sanottiin vihje ”mark” ja koira palkattiin sen kuonon eteen, että se jatkoi dummyn katsomista. Treeni oli melko intensiivinen, pelkkä dummyn katsominen oli jo haastavaa, ja kun se alkoi lentämään, koira oli levoton mutta pysyi paikoillaan. Dummylle lähetystä ei tarvitse erikseen treenata, eikä vireen nostoa noutotreenissä, se tulee aivan itsestään… Missään vaiheessa koiraa ei päästetty tässä treenissä dummylle, vaan tämä oli puhdas markkeeraustreeni. Käytännön metsällä ja koetilanteessa on tärkeää, että koira oppii seuraamaan lentäviä tai putoavia lintuja paikallaan ja rauhassa, ja että se tosiaan seuraa niitä eikä esimerkiksi tarjoa tokosta tuttua katsekontaktia. Kun sekä nouto, että markkeeraus, toimivat erillisinä palasina voi niitä myös yhdistää.

Tokotreenit 17.12.2014

Treeneissä tehtiin pohjia tokon hyppyä varten. Apuna käytettiin kosketusalustaa, alkuun yhtä ja myöhemmin kahta. Ässän kanssa on jo tehty kosketusalustatreeniä, mustalle muovimaton palalle on tehty maahanmenoa pelastuskoiran ilmaisun näyttöä varten, ja teipatulla puhelinluettelolla on treenattu seuraamisen käännöksiä ja sivulletuloa niin, että koira seisoo etutassut alustalla ja liikuttaa takapäätään. Tässä treenissä käytettiin apuna puhelinluetteloita. Alkuun vapautin Ässän viereltäni, ja se hakeutuikin hyvin etutassut puhelinluettelolle ja osasi heti alkuun myös kääntyä 180 astetta minua kohden! Tätä treeniä tehtiin jonkun aikaa etäisyyttä lisäten. Välillä se yritti tarjota myös hakua kuin heilautin kättäni samaan tyyliin kuin maalimiehelle lähetettäessä, ja viime treeni samassa tilassa oli juuri henkilöhakua.

Etäisyyttä lisätessä ilmaantui myös hieman turhautumishaukkua, se osasi kyllä tehtävän mutta suoritti hitaasti ja purki turhautumistaan haukkumalla. Myös teputtamista alustan päällä ja sivuilla esiintyi. Alkuun kriteeri oli se, että koira tarjoaa alustalle menoa, mutta pian nostin kriteeriä siihen, että koira menee alustalle, ja pysyy etutassut paikoillaan ja hiljaa, ennen kuin saa ehdollisen vahvisteen ja lähden koiran luokse palkkaamaan. Toistoilla koiraa palkattiin useaan kertaan sen pysyessä alustalla, jonka jälkeen heitettiin nami ohjaajan taakse ja annetiin koiralle vapautus mennä namille.

Kun koira irtosi alustalle hyvin useamman metrin päähän, ja ylimääräinen touhotus alkoi vähenemään, lisättiin toinen alusta. Ensin tehtiin samaa treeniä toiseen suuntaan, ja kun se sujui, palkattuani ensimmäiselle alustalle, siirryin koiran viereen, ja vapautin sen toiselle alustalla vastakkaiseen suuntaan. Tätä tehtiin lyhyellä etäisyydellä, ja taas Ässä tajusi nopeasti mistä on kyse. Eli lopputuloksena oli käytös jossa koira vapautettiin alustalle, se meni alustalle seisomaan etutassut alustan päällä ja kääntyi ohjaajaan päin, ja kun ohjaaja meni koiran viereen, se lähetettiin vastakkaiseen suuntaan toiselle alustalle, jossa koira taas seisoi etutassuillaan ja kääntyi kuono ohjaajaan päin. Tähän kuvioon lisätään jatkossa ensin esteiden siivekkeet tms. esineet alustojen väliin, ja aikanaan väliin lisätään hyppy pikkuhiljaa korkeutta kasvattaen. Toki Ässää ei tulla hyppyyttämään ennen kuin sen lonkat on kuvattu ja se on rakenteeltaan kypsä. Jo pienenä pentuna treenattu kohteelle hakeutuminen oli kyllä iso apu tässäkin treenissä, päästään etenemään tässäkin liikkeessä nopeasti varsinkin kun koira on tarpeeksi vanha hyppyjä varten.

Ilmaisutreenit 16.6.2014

Nyt tulee treenipäivityksiä viikon myöhässä, mutta jotain hämäriä muistikuvia on treenistä. Treenit olivat raunioilla, ja treenattiin ”näytä”-vihjettä ärsykekontrolliin. Neljä maalimiestä oli ripoteltuna pitkin raunioita, edessään kosketusalustat. Ensimmäisen maalimiehen lähistölle mentiin hihnassa, pyysin Ässää istumaan, ja se malttoi hyvin odottaa ”näytä”-vihjettä. Ensimmäisen näytön jälkeen otin koiran lähelle ”mennään”-vihjeellä ja siirryttiin lähemmäksi toista maalimiestä. Ässä malttoi siinäkin hyvin odottaa vihjettä. Kahdelle viimeiselle (muistaakseni) se karkasi, se meni alustalle makaamaan ja yritti tarjota oikeaa käytöstä. Odotin hetken josko se keksisi tulla takaisin, mutta muistaakseni kummallakin toistolla päädyin kutsumaan sen luokse, pyysin istumaan ja sitten annoin vihjeen mennä näytölle.

Treeni oli Ässälle liian vaikea, pitkät etäisyydet ja pitkät tauot toistojen välillä eivät auta koiran oppimista ja voivat syödä motivaatiota mennä näytölle liikaa. Seuraavissa treeneissä täytyy tehdä samankaltainen treeni, mutta lyhyillä etäisyyksillä ja nopeilla toistoilla.

Ilmaisukurssi 15.6.2014

Osallistumme Koirakoulu Vision ilmaisukurssille pelastuskoiran rullailmaisun kouluttamisen tueksi, ja eilen oli toinen kurssikerta meille. Kurssi kestää ensi vuodenvaihteeseen saakka, ja siellä tavataan noin kerran kuussa paitsi nyt kesällä tulee heinäkuussa tauko.

Rullailmaisu-käytösketjun osista Ässällä on näyttö jo melko hyvin hallussa. Se malttaa melko hyvin odottaa vihjettä ”näytä” ennen kuin se saa mennä alustalle ja alustalle meno on aika vahva. Metsätreeneissä ollaan myös harjoiteltu erilaisilla pohjilla maahanmenoa, käpyjen päällä, heinikossa, hietikolla jne. Ohjeena saatiin antaa alustalla suurempia palkkoja, ja tehdä sitä vaikkapa ruokaa annettaessa, jotta alustasta tulee vielä vahvempi. Sunnuntain treenissä Ässä kerran karkasi alustalle ilman vihjettä, ja jäin odottamaan mitä se tekee – hetken se makoili ja ihmetteli miksi ei heru palkkaa, mutta sitten se nousi ja palasi minun luokse odottamaan vihjettä! Pennulle aika rankka rangaistus toki, mutta onneksi käytös ei hajonnut siihen vaan saatiin sen jälkeen onnistuneita toistoja vielä alle.

Rullassa ollaan vasta hetki sitten saatu askarreltua rulla, ja kurssilla harjoiteltiin irtonaisen rullan tuontia käteen lyhyeltä etäisyydeltä. Se sujui jo melko hyvin. Yritin muutaman toiston nostaa sen kaulasta Ässälle suuhun, jotta saataisiin koira nostamaan kaulassa roikkuva rulla mutta se ei lähtenyt sujumaan. Eli lisää toistoja rullan nostoon maasta, ja sitten kun rulla on kaulassa pyritään siihen, ettei nosteta rullaa koiran suuhun vaan vain sen verran, että koira pystyy sen itse poimimaan. Kämmenkosketus ja käteen tuominen on myös asioita mitkä ovat jo melko hyvällä mallilla, mutta joiden treenaamista pitää kuitenkin jatkaa yleistämällä eri paikkoihin ja luomalla lisää vahvistehistoriaa niille.

Eli nyt kesätauolla treenataan palaset (kosketuskeppi vihjeenä rullan nostoon ja tuontiin minulle, edestä istumasta siirtyminen sivulle istumaan, ja ”näytä”-käytös eli koira menee alustalle makaamaan) todella vahvoiksi, jotta elokuusta lähtien voidaan alkaa liittämään palasia yhteen.

Tottelevaisuustreenit 6.5.2014

Kävimme eilen Ässän ensimmäisissä tottelevaisuustreeneissä Visiolla. Treeneissä oli meidän lisäksi 2 aikuista koiraa. Treenasimme katsekontaktia paikallaan ja liikkeessä, kämmenkosketusta ja muiden koirien rauhallista katselua. Sen lisäksi leikittiin ja tavattiin monta uutta ihmistä. Ässä pääsi myös tutustumaan kahteen aikuiseen koiraan.

Treeni oli luonnollisesti hyvin kevyt, paljon leikkiä, rapsuttelua ja ympäristön ihmettelyä, jonka seassa oli muutamia, lyhyitä jaksoja varsinaista treeniä. Mutta olin tyytyväinen siihen, että Ässä pystyi heti leikkimään reippaasti vaikka paikka oli vieras ja siellä oli vieraita koiria, ja se myös pystyi tarjoamaan käytöksiä. Kämmenkosketuskin sujui hienosti. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan tottelevaisuutta!