Pelastuskoiratreenailuja ja syksyn tavoitteet

Treenikausi alkoi jo elokuun alussa, mutta Ässä on päässyt vasta muutamaan treeniin mukaan lomailtuaan pitkän pätkä viime kuussa Pohjanmaalla. Kuvassa Ässä nauttii ”mummolassa” olosta… 

Elokuun puolella testattiin hajuun reagointia tien vartta kävellen – maalimiehet olivat metsän puolella lähellä tietä. Koiran selvästi reagoitua, se vapautettiin paikantamaan ja ilmaisemaan maalimies. Ässällä oli selkeät reaktiot ja ilmaisut sujuivat hyvin. 
Tämän viikon maanantaina treenattiin jälkeä. Jälki oli noin tunnin vanha metsäjälki, pituus reilut 500 metriä ja 3 esinettä jäljen viimeisellä sadalla metrillä. Tallaajana oli Ässälle vieras henkilö. Vauhtia oli jäljellä Ässälle tuttuun tapaan.  Kulman kanssa oli vähän hakemista, ja poluilla taisi olla tuoreita harhajälkiä kun ne veti peräänsä. 
Jännäksi homma meni, kun tunsin että Ässä pysähtyi liina päässä. Sitten kuului ääntä, ja kun pääsin puskan takaa pois huomasin, että Ässä on nenät vastakkain satunnaisten ulkoilijoiden koiran kanssa… kutsuin/vedin Ässän pois, en muista tarkkaan kun oli vähän hätä saada koira pois toisen iholta. Mitään ei kuitenkaan sattunut, annoin Ässälle vähän nappuloita ja kehuin sitä toisen koiran jatkaessa matkaa, jonka jälkeen lähdettiin etsimään jälkeä uudelleen. Ulkoilijoiden tuoreet jäljet tarkistettuaan jatkettiin taas jäljestämistä, ja kiitettävästi Ässä pystyi jatkamaan hommia vaikka tämmöinen sille varmasti kiihdyttävä episodi sattuikin.

Ensimmäisestä esineestä Ässä meni yli, ja kutsuin sen takaisin, jotta se löytäisi esineen. Toinen ja kolmas löytyi oma-aloitteisesti, ja etenkin olen tyytyväinen kolmannen eli viimeisen esineen ilmaisuun. Esineilmaisuahan on yritetty vahvistaa kesän aikana esineruututreeneillä. Jäljellä on Ässä usein mennyt yli tai vain jäänyt seisomaan esineille vaikka ilmaisu onkin maahanmeno, ja tämä on todennäköisesti johtunut siitä, että jäljestäminen itsessään on sen mielestä palkitsevampaa kuin esineilmaisu. Toki kyse on myös käytöksen sujuvuudesta ja vahvistehistoriasta, eli kuinka paljon massaa esineilmaisukäytöksellä on. 

Kolmas esine oli siis ison kiven takana, ja minulta kesti hetken päästä Ässän luokse koska olin 10-metrisen liinan toisessa päässä. Ässä ei ollut mennyt yli, eikä seisonut vaan ilmaisi aivan oikein eli maassa maaten, esine etutassujen välissä. Eipä se tietenkään pitäisi olla mikään ihme, että jos jotain asiaa harjoitellaan niin osaaminen kasvaa 😊 Tallaajalta oli myös mielenkiintoinen huomio siitä, että jäljestämisen tarkkuus parani aina esineilmaisun jälkeen – tämä voisi jopa vaikuttaa siltä, että esinemotivaatio on oikeasti kasvanut! 

Varmastikin kannattaa tehdä vielä lisää esineruutuja, mutta mukaan voisi ottaa siihen pienemmät esineet ja tehdä myös pikkuhiljaa pitkäkestoisempaa etsintää ruudussa. Nythän motivaatiota on nostettu sillä, että vain yhden esineen löytämisestä saa todella ison palkan, ja treeni päättyy siihen. Varsinaisia jälkitreenejä voisi vaikeuttaa vanhemmilla jäljillä, sekä alkaa tehdä jälkiä runsaasti harhajälkiä sisältävään maastoon – esineiden toimiessa nyt paremmin vahvisteina, voidaan niiden määrää lisätä vaikeilla jäljillä ja pitää sillä huolen koiran motivaatiosta jatkaa hommia. 

Syksyn tavoitteiksi laitoin ensimmäisten treenikertojen yhteydessä seuraavat asiat: 

ILMAISU/MM-KÄYTÖS: 

– ilmaisun yleistämistä eri tavalla käyttäytyviin maalimiehiin

– näytöllä odottamisen keston kasvattaminen ja hallintaan oton treenaaminen

ETSINTÄ:

– partioinnin harjoittelu

– pitkän etsinnän harjoittelu

– ilmavainun vahvistaminen

ETSINNÄN ALOITTAMINEN/ALUEELLE SIIRTYMINEN: 

– kokeenomaiset aloitukset eli koiran odottaminen paikkamakuussa, etsinnän suunnittelu

Hakutreenit 12.6.2017

Viime kerran onnistuneen, lyhyen treenin jälkeen halusin tehdä vähän pidemmän treenin Ässälle. Alue oli melko tasaista ja harvaa mäntymetsää, alueen vasemmassa reunassa oli pieni pudotus. Tuuli kävi keskilinjan suuntaisesti, eli etukulmista takakulmiin päin. Ilma oli kostea ja koko päivän kestänyt sade juuri lakannut.

Ässällä oli 5 maalimiestä: etukulmat, takakulmat ja oikealla keskellä. Vasemmalla keskellä oli tyhjä pisto. Maalimiehet olivat etenevät, eli oikealla yksi ja vasemmalla toinen henkilö. Vasempaan takakulmaan mentiin vasta kun tyhjä pisto oli tehty.

Jätin Ässän alkuun istumaan – tavoitteena oli treenata lyhyttä paikkamakuuta, mutta se ei millään malttanut mennä maahan. Laskin kriteeriä siis siihen, että riittää että istuu paikoillaan ja odottaa lupaa kun itse siirryn lähetyspaikalle. Uskoisin, että kunhan se oppii rutiinin ”odota paikoillaan x sekuntia x metrin päässä minusta ennen ensimmäistä lähetystä”, se pystyy myös treenin myötä rauhoittumaan maahan. Kestoa sillä yleensä on melko hyvin, ja etäisyyttäkin, odottamiskäytöksissä, kunhan sen kierrokset saa tarpeeksi alas että se pystyy aloittamaan liikkeen eikä vain hingu tallatulle alueelle.

Maahanmeno ja siinä odottaminen sujui kyllä vähän kauempana hakualueesta, tässä kuva todisteena 🙂

Haasteena tässä pienessä alun hallintaharjoituksessa oli kuitenkin se, että minun ja Ässän välissä oli treenikaverien palkkapurkit, joita Ässän piti, sen vapautettuan,i matkalla mennä haistelemaan ja omimaan. Sain pienen häsläämisen jälkeen vaihdettua purkin pois ja päästiin treenaamaan. Ässällä alkaa olemaan melko voimakas tunne-ehdollistuminen purkkeihin, ja tätä toki voi käyttää hyvin palkkana (esim. saa kantaa loppupalkkapurkin autoon), mutta toisaalta täytyy vähän miettiä myös miten pitää hallinta ja etenkin irrottaminen Ässällä mielessä myös purkkien kanssa pelatessa. Se menee helposti ylikierroksille kun sillä on suussa jotain sille arvokasta, eikä oppiminen ole tehokasta silloin kun sen tunteet on niin pinnassa.

Ensimmäisellä lähetyksellä (vasen etukulma) Ässä kaarsi vähän oikealle, kuten moni koira oli tehnyt. Toisella lähetyksellä lähti suoraan ja löysi maalimiehen. Ilmaisut sujuivat kautta koko treenin hyvin. Oikea etukulma löytyi myös hyvin. Vasemmalle tyhjälle irtosi reunaan saakka, etsi hetken ja tuli pian takaisin. Yliheitto oikealle keskelle ei mennyt kovin sujuvasti – sitä ei olla kauheasti treenattu, ja nyt kun pari kertaa on kokeiltu tätä tyhjän piston jälkeen  ja se ei ole itse hoksannut rynnätä täysiä, täytyy ottaa ohjelmaan erilliset yliheitto/viuhkatreenit.

Vasempaan takakulmaan lähettäessä piti melko kauan odottaa, että Ässä istuu lähetykseen. Annoin vihjeen joitakin kertoja, mutta tajusin sitten laittaa suun kiinni ja odottaa, että koira itse tarjoaa käytöstä. Heti kun se istui, lähetin sen nopeasti. Oikeaan takakulmaan lähettäessä se istuikin jo nopeammin, eli viesti meni perille: kun istut, pääset hakuun. Tällä viimeisellä pistolla sillä alkoi jo vähän puhti loppumaan, eikä se irronnut kunnolla. Se etsi vähän pyörien lähiympäristöstä, etenin hieman mutta annoin sen työstää rauhassa. Viimein se irtosi itse ja löysi maalimiehen. Se oli varmasti hyvä oppitunti myös, väsyneenäkin kannattaa tsempata ja kyllä se maalimies sieltä löytyy.

Siirtymissä palkkasin sitä korkealla vahvistustiheydellä sen suosimilla koiranmakkarapaloilla, eli yritetään saada lisää arvoa yhdessä ja hallinnassa siirtymiseen. Hallitsin menoa vain joitakin kertoja liinalla, kun se meinasi kipittää edelle liian kovaa. Tätä täytyy treenata lisää, mutta paremmalta jo näyttää. Seuraavassa treenissä vähän lisää panostusta hallintaan, ja lyhyempi treeni eli vähän vähemmän pistoja eikä välttämättä tyhjää pistoa lainkaan.

Tässä video Ässän viimeisestä ilmaisusta – se taisi luulla, että kädessä ollut kännykkä on kosketuskeppi joka on aiemmin ollut vihje nostaa rulla 🙂 Kiitos videosta treenikaverille Katille!

Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmaisut täydellisiä, suurin osa pistoista hyviä

Asiat jotka olivat kehittyneet: Lähellä pysyminen oli parempaa kuin viimeksi

Asiat joita uskallettiin yrittää: Vielä vähemmän liinasta kontrollointia siirtymissä

Asiat joista opittiin: Yliheittoja pitää treenata erikseen, maassa olevat purkit ovat kova häiriö Ässälle

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Odotan rauhallisena, että Ässä pystyy tarjoamaan maahanmenoa ennen ensimmäistä lähetystä.

Rauniotreenit 5.6.2017

Viikko sitten raunioilla jatkettiin samalla teemalla kuin edellisessä treenissä – silloin saatiin muistikuvien avulla onnistuneet ilmaisut umpipiiloille (vaakaputki ja pystyputki). Tällä kertaa testattiin osaamista samankaltaisissa vaaka- ja pystyputkessa, ja niiden lisäksi yksi maalimies oli muovisessa hiekoitushiekkalaatikossa, siinäkin kansi kiinni mutta raollaan. 

Ilmaisut sujuivat kaikilla piiloilla hyvin, eli ei turhautumista tai haukkumista. Kaikissa piiloissa maalimies oli heti oven takana. Jatkossa täytyy yleistää osaamista uudenlaisiin piiloihin, missä koira ei näe maalimiestä mutta maalimies on lähellä maanpintaa. 

 Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Umpipiiloissa ilmaisut sujuivat ilman turhautumista

Asiat jotka olivat kehittyneet: Ilmaisu sujui myös uudenlaisessa umpipiilossa

Asiat joita uskallettiin yrittää: Uutta umpipiiloa ilman muistikuvaharjoittelua

Asiat joista opittiin: Ässä vaikuttaisi yleistävän nopeasti 

Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Onnistuneet ja tehokkaat treenit

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Yleistämistä uusiin umpipiiloihin

Hakutreenit 27.5. & 29.5.

LAUANTAI 27.5.

Viime viikon lauantaina treenattiin ylimääräisten, extra-pitkien treenien merkeissä. Treenit eivät kuitenkaan sujuneet aivan odotusten mukaan. Maasto oli keskilinjan oikealla puolella tasaista, harvaa mäntymetsää ja vasemmalla puolella hieman kumpuilevampaa ja kallioisempaa etenkin radan loppua kohden. Maalimiehiä oli 8 (samat 2 henkilöä etenivät) ja treenissä tehtiin 1 tyhjä pisto vasemmalle. Tuuli kävi oikeasta takakulmasta keskilinjalle päin.

Ensimmäinen lähetys oikealle sujui hyvin, mutta sen jälkeen etenkin vasemmalle Ässä ei meinannut irrota lainkaan. Se meni 10-15 metriä, ja kääntyi katsomaan ihmeissään. Tämän jälkeen oikealle se meinasi myös alkaa vähän tökkimään. Loppua kohti alettiin käyttämään ääniapuja etenkin vasemmalle. Vasemmalla ollut maalimies oli kyllä Ässälle tuttu, mutta ei meidän hakuporukassa. Muutkin koirat käyttäytyivät kyllä vähän hassusti, ja mietittiin että olisikohan alueella ollut karhu – treenattiin Espoossa, lähellä Nuuksiota. Viimeisellä pistolla oikealle se ei aloittanut ilmaisuakaan ennen kuin olin siirtynyt lähelle maalimiestä. 

Kaiken kaikkiaan, saatiin väännettyä treeni läpi mutta Ässä ei kyllä ollut parhaimmillaan. Toisaalta, meillä on syksystä saakka ollut pitkä putki onnistuneita treenejä, joten ei ihme että joskus on hankalaa!

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmoittautuminen sujui suhteellisen hyvin, vähän yritti ryntäillä mutta malttoi odottaa lopuksi

Asiat jotka olivat kehittyneet: Siirtymät keskilinjalle oli rauhallisempia

Asiat joita uskallettiin yrittää: Puskettiin alkuperäinen treenisuunnitelma läpi mutta apujen kanssa

Asiat joista opittiin: Välillä voi tökkiä jostain syystä x, eikä se ole maailmanloppu

Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Saatiin väännettyä treeni loppuun!

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Jos koiralla hankalaa, avut nopeammin käyttöön että koira saa onnistumisia

 

MAANANTAI 29.5.

Maanantaina treeneissä oli paikalla taas vanha tuttu Ässä. Maasto oli itse asiassa lähellä lauantain treenejä, mutta ei täysin samalla paikalla. Ässälle otettiin vain 3 maalimiestä, jotta saadaan lyhyt ja helppo treeni lauantain haasteiden jälkeen. Tuuli kävi vasemmalta, ja Ässällä oli 2 maalimiestä vasemmalla ja 1 oikealla. Ensimmäinen piilo vasemmalla oli kalliolla alamäessä keskilinjalta, toinen vasemman puolen piilo tasaisemmassa ja metsäisemmässä maastossa. Kumpikin löytyi ensimmäisellä lähetyksellä ja ilmaisut sujuivat täydellisesti.

Oikean puolen maalimies oli alamäessä, kallion alla. Ensimmäisellä lähetyksellä Ässä kaartoi maaston muotojen myötä liikaa eteen, toisella lähetyksellä maalimies löytyikin. Tässäkin ilmaisu sujui hyvin. Mielenkiintoisesti Ässä lähti viemään minua näytölle sen ensin tekemää pistoa pitkin, mutta löysi maalimiehen kuitenkin tätä kautta.

Treeni oli siis onnistunut, mikä helpotus lauantain jälkeen!

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

Asiat jotka sujuivat hyvin: Pistot ja ilmaisut erittäin hyviä, vauhtia riitti!

Asiat jotka olivat kehittyneet: Irtoaminen kuin eri maailmasta edelliseen treeniin nähden

Asiat joita uskallettiin yrittää: Annoin keskilinjalle palatessa Ässän mennä kauemmaksi minusta, lähellä pysymistä pitää vielä vahvistaa

Asiat joista opittiin: Lauantain epäonninen treeni ei tehnyt pysyvää vahinkoa Ässän osaamiseen

Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Palattiin omalle tasolla lauantain hapuilun jälkeen!

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Paremmat palkat lähellä pysymiseen keskilinjalle siirryttäessä

Rauniotreenit 22.5.2017

Treeneissä teemana oli ilmaisut umpipiiloilla. Ässä on koulutettu ilmaisemaan niin, että se menee maalimiehelle saakka. Aiemmin, jos se ei ole päässyt tarpeeksi lähelle tai nähnyt maalimiestä, se on alkanut helposti haukkumaan turhautuessaan. Edellisissä treeneissä mietittiin tähän koulutussuunnitelma, ja sitä lähdettiin toteuttamaan tänään pienellä muutoksella – kosketuskeppi ei ollut valmiiksi näkyvillä toisella kierroksella vaan se varauduttiin ottamaan esille jos koira ei itse oivalla aloittaa ilmaisua. Siihen ei onneksi tarvinnut turvautua, vaan treeni meni putkeen ilmankin. 

Ensimmäisellä kierroksella maalimies oli vaakatasossa olevassa, kumpareen sisään menevässä käytävässä, jonka suulla on ovi. Ässä sai etsiä maalimiehen ja ilmaista sen, jonka jälkeen se vietiin autoon ja seuraava koira treenasi. Toisella kierroksella sama maalimies oli samassa piilossa, mutta niin että ovi oli kiinni. Muuten lähetin koiran samasta paikasta ja muutenkin asetelma oli sama. Ässä etsi, löysi maalimiehen, työnsi nenää vähän ovenrakoon jonka jälkeen nosti rullan. Ei siis tullut turhautumista, eikä sille ollut epäselvää miten toimitaan. 

Tämän jälkeen Ässä meni taas autoon pienelle tauolle. Kolmannella kierroksella uusi maalimies oli uudessa, avoimessa piilossa – tällä kertaa pystykaivo. Tämän ilmaistuaan Ässä meni autoon seuraavan koiran ajaksi. Neljännellä kerralla taas sama maalimies oli samassa piilossa, mutta tällä kertaa piilo oli suljettu. Ässä ei taaskaan epäröinyt, vaan aloitti ilmaisun haisteltuaan kannen raosta maalimiestä. Muistikuvan hyödyntäminen avitti siis Ässää siinä, että se osasi aloittaa maalimiehen ilmaisun vaikka ei nähnytkään häntä tai päässyt lähelle!

Seuraavissa treeneissä olisi hyvä saada lisää toistoja eli ottaa samankaltaisia umpipiiloja kansi tai ovi sen verran raollaan, että Ässä saa hajun maalimiehestä. Vaikeampia tarkennustehtäviä ei ehkä kannata vielä tehdä, että oikea toimintamalli säilyy päällimmäisenä Ässän mielessä. 

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

• Asiat jotka sujuivat hyvin: Umpipiilojen ilmaisu sujui ilman turhautumista muistikuvan avulla
• Asiat jotka olivat kehittyneet: Maltoin odottaa Ässän istumista ennen lähetystä
• Asiat joita uskallettiin yrittää: Umpipiiloa ilman kosketuskeppiä apuna
• Asiat joista opittiin: Jos uskaltaa haastaa koiraa, se saattaa yllättää positiivisesti 🙂 
• Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Ässän keskittynyt mutta rento ilme sen työskennellessä ja ilmaistessa

Treenattavaa

• Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Kaikki meni todella hyvin tänään!

Treenattiin vähän ritiläportaita ennen treenin alkua, tässä lyhyt pätkä viimeisestä laskusta. Nousuja ja laskua tuli yhteensä 8 kpl. 

Rauniotreenit 24.4.2017

Rauniotreeneissä otettiin ensin kaksi maalimiestä suoralla palkalla, teemana oli maalimiehet putkessa maan alla. Eli, Ässä viime syksynä vähän epäröi pimeään putkeen menemistä, ja halusin vahvistaa tätä nopealla palkkauksella. Putkessa on myös hankala usein kääntyä rullailmaisua varten, mikä voi heikentää halukkuutta mennä putkeen.

Ensimmäinen maalimies ei mennyt kyllä putkeen ihan tarpeeksi syvälle – ohje oli mennä perille saakka. Toisaalta, oli hyvä saada onnistuminen alle kun maalimies oli vain parin metrin päässä putken suusta. Toisaalta, täytyy muistaa selkeämmin ohjeistaa maalimiehet. Toinen maalimies oli aivan putken päässä, ja tässä Ässä meni tasaista tahtia ja ilman epäröintiä perille saakka. Seuraavaksi putkiin voikin ottaa jo ilmaisun, mutta vain sellaisiin putkiin missä koira pääsee vaivatta kääntymään rullan tuontia varten että homma pysyy vielä mahdollisimman kivana.

Tämän lisäksi, Ässällä oli kaksi maalimiestä raunioalueella, joiden kanssa tehtiin normaali etsintä ja ilmaisu. Laitoin Ässälle rullankin kaulaan vasta tässä vaiheessa. Kummassakin Ässä etsi rauhallisesti, löysi nopeasti maalimiehet ja ilmaisut sujuivat hyvin. Alla video toisen maalimiehen löydöstä.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

• Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmaisut sujuivat taas ongelmitta.
• Asiat jotka olivat kehittyneet: Ässä meni ongelmitta maalimiehen luokse pitkään, pimeään putkeen.
• Asiat joita uskallettiin yrittää: Etsintää ilman rullaa kaulassa suoraa palkkaa varten
• Asiat joista opittiin: Ässä lähtee leikkimään paremmin kun sen kanssa liikkuu enemmän leikin aikana
• Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Ässä ei välittänyt pimeästä putkesta 🙂

Treenattavaa

• Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Muistan juottaa Ässän ennen loppupalkkausta, jotta se jaksaisi leikkiä paremmin

Umpipiilojen koulutussuunnitelma

Treenien loputtua mietittiin seuraaviin rauniotreeneihin miten edetä umpipiilojen koulutuksessa. Ässälle on koulutettu pennusta saakka, että sen pitää mennä maalimiehelle saakka. Näin ollen, niiden umpipiilojen kanssa mitä on kokeiltu esim. rakennusetsinnässä, se alkaa herkästi haukkumaan turhautuessaan kun ei pääse lähelle maalimiestä nostaakseen rullan, tai näe maalimiestä. Ja Ässähän on siis rullakoira, joten haukkuminen ei ole toivottavaa.

Mietittiin ratkaisuksi seuraavaa lähestymistapaa. Ässä otetaan ensin radalle etsimään yksi maalimies, joka on suljettavassa piilossa mutta ovi auki. Ässä ilmaisee, saa palkan ja menee autoon. Parin muun koiran jälkeen, sama maalimies menee samaan piiloon, mutta ovi on kiinni. Oven väliin ehkä jätetään Ässän kosketuskeppi, joka on alunperin ollut sille vihje aloittaa ilmaisu. Näin toivottavasti Ässällä on vahva muistikuva siitä, että maalimies on todella heti oven takana, ja se kepin nähdessään tajuaa aloittaa ilmaisun. Katsotaan ensi treeneissä vaikka yhdellä tai kahdella piilolla kuinka homma lähtee etenemään – jos ei toimi, täytyy miettiä muita ratkaisuja.

Hajuerottelu – väärän ilmaisun sammuttamista 13.3.2017

Hajuerottelua 9.3.2017

Hajut:

Jonna S. 21.2.2017: Lähtöhaju

Minna L. 21.2.2017: Häiriöhaju

Toistoja oli noin 9, ja haju oli useammin etummaisessa purkissa kuin takimmaisessa. Alkuun tehtiin vajaa kymmenen lähtöhajun antoa pitkillä kestoilla. Treenin välissä tein myös joitakin rauhoittumistaukoja, joissa tottistreenin tapaan jätin koiran paikkamakuuseen leuka maahan, ja menin parin metrin päähän selkä koiraan päin odottamaan hetkeksi. Näiden myötä kiihtymistä ja purkkien rämppäämistä tassuilla ei ollut lähes yhtään. 

Alussa oli yhden toiston yhteydessä nähtävissä lottoamista, mutta parin kokeilun jälkeen oikea purkki löytyi. Varauduin seuraavalla kerralla poistamaan oikean purkin jos se toistaa lottoamisen, mutta muilla toistoilla se joko meni suoraan oikealle tai haisteli väärää vain kerran ennen oikean valitsemista. Suoraan oikealle purkille menoa oli vain kerran tai kaksi treenin aikana, eli voidaan ehkä päätellä että se on hiffannut homman jujun kun se useimmiten tarkisti kummankin purkin ennen valintaa. Väärän hylkääminen tapahtui muutamassa sekunnissa ja aika pysyi samana läpi treenin. 

Hajuerottelutreeni 23.2.2017

Hajuerottelua 20.2. ja 21.2.2017

Eilisissä treeneissä Visiolla teemaksi paljastuikin vireenhallinta. Hyvin kotona sujuneet treenit olivat vain kaukainen muisto, kun yhtäkkiä ratapurkkien ilmaisu vaihtuikin turhautumiskohtauksiin. Otin kyllä heti treenin alkuun paikkamakuun, mutta se ei auttanut vireen laskussa tarpeeksi. Treeniä muokattiin niin, että lähtöhaju alettiin antamaan paikkamakuuseen, minun elehdintää ainakin yritettiin minimoida ja purkit siirrettiin aivan vierekkäin. 

Kotona jatkettiin samalla teemalla tänään. Lähtöhajuna oli Lindan ”kokoelmasta” Anni 20.2.2017 ja häiriöhajuna Ulla 20.2.2017. Palkkasin sekä lähtöhajun ottamisesta, että ratapurkkien ilmaisusta iltaruualla eli raakalihapullilla, jotta lähtöhajun ilmaisu olisi yhtä arvokasta kuin ratapurkin. Toistoja oli 9-10, joka oli sopiva määrä Ässälle. Haju oli suurin piirtein yhtä monta kertaa edessä kuin takana, mutta tein sekä eteen että taakse kaksi peräkkäistä toistoa treenin aikana.

Annoin Ässälle ensin rauhoittumisvihjeen, ja odotin että se laittaa pään maahan, rentouttaa lihaksiaan ja syventää hengitystään. Kun se oli rauhoittunut, tarjosin sille lähtöhajupurkkia muutamaan otteeseen, ja odotin jokaisella kerralla 5-15 sekunnin keston nenän purkissa pitämiseen eli reilusti pidemmästi kuin aikaisemmin. Radalle lähetyksessä sanoin vain rauhallisesti haju enkä tehnyt mitään varsinaista lähetystä. 

Sen tuntui tarjoavan enemmän ensin taaimmaisen purkin ilmaisua. Ensimmäisellä toistolla haju oli ensimmäisessä purkissa, ja sillä kesti jonkin aikaa hylätä taaempi ja ilmaista etummainen, mutta se kuitenkin hylkäsi sen eikä alkanut turhautumaan väärällä purkilla. Toisella toistolla haju oli takana, ja se ilmaisi sen heti. Kolmannella toistolla haju oli taas edessä, ja se meni taaemman purkin luokse seisomaan ja haukahti pari kertaa. Ensin katsoin pois, ja kun se oli hetken hiljaa, pyysin sen takaisin paikkamakuuseen, annoin lähtöhajua pitkään (en palkannut) ja lähetin uudelleen radalle. Sitten se ilmaisi oikein ja sai palkan. 

Viimeisten toistojen aikana se alkoi vaihtamaan sujuvammin purkkien välillä ennen oikean ilmaisua. Yksi näistä toistoista oli sellainen kun odotin vähän pidempää ilmaisua, eli en heti palkannut kun se ilmaisi taaemman purkin. Se hiukan turhautui, ja tuli takaisin mutta ei alkanut haukkumaan. Annoin sille uuden lähtöhajun, se tarkisti etummaisen ja sitten ilmaisi taaemman – uhrasin keston rakentamisen tässä treenissä ja palkkasin nopeasti, jotta sen vire pysyisi alhaalla loppuun saakka. 

Nyt kun sen vire pysyi alhaisena suurimman osan treenistä, se pystyi sujuvammin ja ilman turhautumista vaihtamaan purkista toiseen jos palkkaa ei heti kuulunut. Se vieläkin välillä yrittää ilmaista sen vääränkin, eli käytös ei näytä vielä sellaiselta että se tarkistaa vain hajut vähän kauempaa ennen kuin valitsee kumman ilmaisee. Mutta toisaalta välillä se menee suoraan oikealle purkille. Toistojen myötä selvinnee, onko se vain hyvä arvaamaan vai onko se jo tajunnut mistä tässä on kyse, mutta selvää on, että vireenlasku ennen treeniä ja treenin lomassa on tarpeellinen rutiini Ässälle.