Noudon niksinurkka

Vaikka noutajien ja seisojienkin omistajat ovat onnekkaita siinä, että nouto luonnistuu yleensä kuin itsestään, on monia rotuja ja yksilöitä joilla kaikki ei sujukaan täydellisesti. Ollaan vuosien mittaan osallistuttu useille hyville kursseille ja seminaareille, joista on saatu hyviä neuvoja noudon tuunaamiseen. Ajattelin siis listata ja myös videoida niitä vinkkejä, jotka ovat meillä toimineet noudon parantamisessa – toivottavasti näistä on iloa muillekin!

Noudon aloittaminen

Tykkään kouluttaa noutoa takaperin ketjuttamalla – silloin koulutus aloitetaan noudon viimeisestä palasesta eli luovutuksesta. Kun nouto rakennetaan näin, vahvistuu ainakin meille tärkein osa eli luovutus, eniten. Kun ketjuun lisätään aiempia palasia – juokseminen esineelle, noutoluvan odottaminen – toimii noudon viimeinen vahva palanen vahvisteena näille uusille osille. Tätä kutsutaan Premackin periaatteeksi: heikon käytöksen jälkeen tuleva vahva käytös vahvistaa edeltävää heikkoa käytöstä.

Kuitenkin, jotta voidaan harjoitella luovutusta täytyy ensin saada koira tarttumaan esineeseen. Alkuun voi käyttää mitä tahansa asiaa mikä koiralle on mieluinen, sellaista johon se mielellään tarttuu. Ei ehkä kannata aloittaa kuitenkaan siitä kuumimmasta lelusta. Ensimmäiseksi sheipataan koira tarttumaan esineeseen, jos se ei siihen välittömästi itse tartu. Palkataan vaikka alkuun siitä, että se katsoo esinettä, lähestyy sitä, haistelee jne. Kun saadaan koira tarttumaan hampaillaan siihen, kehutaan tai naksautetaan ja palkataan. Pikkuhiljaa edetään siihen, että palkataan vasta kun koira todella nostaa esineen, ja seuraavaksi palkataan siitä että se tulee meitä kohti esineen kanssa. Sehän on jo oppinut, että meiltä saa palkan – jos palkka on motivoiva ja aiemmat toistot onnistuneita, se kyllä nytkin lähtee meitä kohden lunastaakseen palkkionsa. Jos näin ei käy, kannattaa tarkistaa palkkioiden laatu ja palkan suunta.

Erikseen taas koulutetaan koiralle kämmenkosketus, alla video aiheesta. Kämmenkosketus on kätevä apuväline myös monissa muissa tilanteissa!

Tarttuminen + kämmenkosketus = luovutus

Nyt meillä on koira, joka mielellään tarttuu erilaisiin esineisiin, kantaa niitä meitä kohti palkkion toivossa ja osaa myös koskettaa kuonolla kämmeneen. Sitten vain yhdistetään nämä kaksi asiaa. Kannattaa tehdä muutama toisto nostoa ja muutama kämmenkosketus ensin erikseen, jotta koiralla varmasti molemmat tuoreessa muistissa. Sen jälkeen koiran taas nostettua esineen ja matkatessa sinua kohti, laitatkin tuttuun tapaan kämmenen esille. Kun kuono osuu kämmeneen, naksutat tai kehut ja palkkaat. Koira kehun tai naksun kuultuaan irroittaa tietty esineestä, jolloin saat tartuttua siitä. Luovutus siis on tehty! Sitten vain treeniä erilaisilla esineillä ja eri paikoissa, jotta käytöksestä tulee vahva. Jos olet ollut kyykyssä tai istumassa tähän saakka, voit pikkuhiljaa nousta joka toistolla ylös ja siirtyä haluamaasi luovutusasentoon.

Voit myös alkaa liittämään noutokäskyä tähän käytökseen: ala toistamaan vihjettä koiran jo nostettua esineen ja ollessa matkalla sinun luoksesi luovuttamaan. Harjoittele taas joitakin kertoja samalla vihjettä toistaen. Sitten voit testata vihjettä, pyytää koira istumaan tai pitää pannasta kiinni, asettaa esine maahan ja sitten antaa vihje noutaa. Itse esinekin on tässä varmasti jo koiralle vahva vihje käytöksestä, joten voit myös testailla noutovihjettä uusilla esineillä kunhan se ensin sujuu tutuilla noudettavilla.

Muista, että kun se luovutuskäsi lähtee liikkeelle, kaikki mitä sillä hetkellä tapahtuu vahvistuu – älä siis lähde liikuttamaan kättä jos koira vaikkapa pyörittelee esinettä suussa. Käden lähteminen liikkeelle on koiralle merkki siitä, että nyt juuri se tekee oikein koska se saa pian palkkion!

Ihana noutoesine!

Nyt kun ollaan tehty asioihin tarttumisesta todella kivaa, on seuraava haaste noutoesineen kanssa rallattelu. Toki monet koirat osaavat tämän jalon taidon ilman mitään erillistä kouluttamista… Tähän avaimena on palauttamisen pilkkominen pienempiin osiin. Koira osaa jo nostaa esineen maasta, ja luovuttaa sen: eli aloita siitä.

Koira istuu sinua vastapäätä ja teillä on nenät vastakkain. Laske esine teidän väliin maahan, anna koiralle vihje noutaa ja ota luovutus, tietenkin palkkaa. Jos nyt olitte askelen päässä toisistanne, tee seuraava toisto vaikka kahden askelen välillä. Jos koira ei vielä malta pysyä paikoillaan, apuri voi olla tarpeen pitelemään koiraa kunnes annat noutovihjeen. Voit alkuun jättää esineen lähemmäksi sinua kuin koiraa minimoidaksesi mahdollisuuden rallatteluun. Koiran nostettua esineen voit myös tukea vauhdikasta luoksetuloa antamalla luoksetulovihjeen ja siirtymällä joitakin askeleita taaksepäin, jotta koiralle todella tulee kiire saavuttaa sinut ja päästä tienaamaan palkkansa!

Pienin askelin eteenpäin

Onnistumisten myötä voit alkaa kasvattamaan etäisyyttä, sekä voit siirtää esinettä lähemmäksi koiraa kuin sinua. Voit myös jättää apuvihjeet kuten luoksetulokutsut ja taaksepäin pakenemiset pois. Kannattaa kuitenkin nostaa kriteeriä maltilla – esine suussa rallattelu on todennäköisesti koirasta palkitsevaa, joten on tärkeää pitää treeni niin selkeänä, että koiralle ei tule mieleen kokeilla sitä missään vaiheessa. Jos näin kuitenkin kävisi, en antaisi koiralle mitään huomioita. Jos paikka on turvallinen, lähtisin kävelemään pois enkä kiinnittäisi koiraan mitään huomiota ennen kuin se joko tulee luovuttamaan esineen tai jättää sen jonnekin. Sitten miettisin mikä johti tähän liian vaikeaan tilanteeseen: oliko se esimerkiksi liian nopea kriteerin nosto tai liian pitkä treeni?

Myös paikallapysymistä heittämisen aikana kannattaa harjoitella vaiheittain etenkin jos suuntana on tottelevaisuus- tai palveluskoirakokeet. Seisojilla taas paikallapysymisharjoituksia täytyy tehdä kaikenlaisissa tilanteissa häiriöissä, kokeissa heittäjä kun on piilossa tai sitten testataan pudotettavalla riistalla. Metsästystilanteet ovat vielä luku sinänsä, mutta alkuun voi päästä näillä helpommilla harjoituksilla.

Pitotreeniä

Ennen kuin alkaa hiomaan pitoa kannattaa ensin tarkistaa missä mielentilassa koulutus tapahtuu. Paine jos jokin on omiaan aiheuttamaan esineen pureskelua tai pyörittelyä suussa. Mutta, vaikka koulutus pohjautuisikin täysin palkitsemiseen on käytökseen voinut jäädä rauhattomuutta.

Alkuun lähtisin kouluttamaan koiralle hyvän pidon. Sen voi esimerkiksi treenata niin kuntoon, että koira oppii vetämään esinettä hieman. Silloin se oppii pitämään esineestä tiukasti kiinni eikä esineen pyörittely ole niin todennäköistä. Alkuun vetämistä harjoitellaan taaksepäin menemällä niin, että koira tarttuu esineeseen. Kun palkkaa useamman kerran prikulleen sillä hetkellä kun tunnet koiran pitävän hyvin ja tasaisesti esineestä kiinni ja hieman vastustavan liikettä, voit seuraavaksi alkaa päästämään sillä hetkellä irti. Tarkoitus on antaa koiran kantaa esinettä hetken samalla hyvällä otteella ennen kuin se luovuttaa. Aloita hyvin pienistä matkoista, ja lisää etäisyyttä asteittain.

Homma etenee vain kun suu on rauhassa!

Pidon treenaaminen on tarkkuuslaji. Kun koira on oppinut ottamaan hyvän otteen (tarkalla palkan ajoituksella) ja oppinut kantamaan hyvällä otteella, voi treenata saman rauhallisen jämäkän otteen myös luovutusta edeltävään hetkeen kun koira istuu paikoillaan. Sitä voi ensin vahvistaa samalla tavalla kuin liikkeessä, eli tarkalla ajoituksella. Tässä vaan koira istuu. Varo kuitenkin esineen työntämistä koiran suuhun, vie sitä aina vähän poispäin sen tarttuessa.

Kun suu on rauhallinen ilman häiriöitä, voi lisätä hieman häiriötä eli käänteistä houkuttelua – tavallaan yrität saada koiran irrottamaan otteensa houkuttelemalla sitä nameilla ja leluilla. Kun koira oppii olemaan irrottamatta ja pitää suun rauhallisena, leikki päättyy palkitsemiseen. Tässäkin on mahdollista aiheuttaa liikaa stressiä koiralle ja sitä myötä rauhattomuutta – aloita siis pienin askelin, ja pidä treenit lyhyinä. Jos koira sortuu houkutteluun, poista mahdollisimman nopeasti mahdollisuus palkkioon. Peitä nami, tai pyydä apuri nostamaan häiriönä toiminut lelu pois. Kieltäminen tai rankaiseminen on tarpeetonta, koira tietää jo tehneensä virheen koska ei saanut haluamaansa palkkiota.

Mukavia noutotreenejä kaikille!

Tottistreeniä kuskin näkökulmasta

Epic fail eli hiukan epäonnistunut paikallaolo-/noutotreeni

 

Tiedotuksen kouluttamista 6.2.2016

Tiedotusta ei olla Ässän kanssa vielä treenattu yhtään. Sillä on paljon vahvistehistoriaa paikallaan pysymisestä joten voi olla haastavaa saada tämä alkuun. Alla on ensimmäinen kokeilu siitä, että jätän ruuan maahan ja menen vähän kauemmaksi osittain piiloon. Ei ole yhtään yllättävää, että koira jää paikoilleen odottamaan ja tarjoaa istumista – niitä on harjoiteltu paljon. Toki tässä on ärsykekontrollin kanssa ”ongelma” – koiranhan pitäisi istua ja jäädä odottamaan vain vihjeestä… No, joka tapauksessa, kun se ei itse irtoa niin kutsun koiran  luokse, jonka jälkeen menemme yhdessä kupille ja se saa luvan kanssa ottaa ruuan.

Kokeillaan muutamia kertoja tätä ruualta pois pillitystä etäisyyttä kasvattamalla ja katsotaan josko se alkaisi itse irtoamaan minun luokseni.

 

Syksyn 2015 kaer-käynneistä

Kävimme siis Ässän kanssa kahdessa kaer-kokeessa syksyn aikana. Ässä kilpailee vielä nuorten luokassa. Kummastakaan kokeesta ei saatu tuloksia, mutta tavoitteena oli lähinnä totuttaa Ässää koetilanteeseen ja saada myös itse koerutiinia. Minussa on vähän jännittäjän vikaa, enkä halua jatkossa pilata omalla sähläämisellä Ässän kokeita joten siinä mielessä nämä koekäynnit olivat oikein onnistuneita.

Pohjallahan meillä on 0 pistettä vesityökokeesta – kaksi kertaa käytiin yrittämässä ja paljon treenattiin, mutta haasteena Ässällä on se uimaan lähtö. Varsinainen uiminen, sekä riistaan tarttuminen ja luovuttaminen istuen sujuvat kyllä. Joka tapauksessa, maksimipisteet nuorten luokassa vesityökokeesta on 20 pistettä, ja se lasketaan mukaan pelto- tai metsäkokeen pisteisiin. Siellä koiran on tehtävä riistatyö kokeessa ja yhteispisteiden on oltava vähintään 40 jotta se voidaan palkita edes kolmosluokan palkinnolla. Maksimipistemäärä on 100, eli 20 vesityökokeesta ja loput maastosta. Tämänkin takia tiesin jo etukäteen, että tuloksen saaminen kokeessa tulee olemaan haastavaa.

Ensimmäinen koe oli marraskuun alussa Nurmijärvellä. Lintuja oli pelloilla jonkin verran. Ensimmäinen Ässän hakuvuoro osui sänkipellolle missä kävi ihan mukava tuuli. Se haki mielestäni suht hyvin omaan tasoonsa nähden – sen haku ei ole vielä auennut kunnolla, enkä oikeastaan usko että siitä tulee koskaan sellaista saksanseisoja-hakijaa jo rotuominaisuuksien puolesta. Ensimmäisessä vuorossa se uskoakseni seisoi juoksevaa fasaania, mutta seisonta ei ollut tiivis ja lintu juoksi pois alta, eikä siitä sitten kehkeytynyt tilannetta. Se seisoi myös myyriä siellä sun täällä, oikein komeasti 🙂

Koe eteni ilman tilanteita viimeiseen hakuvuoroon saakka. Silloin Ässälle sattui erittäin ”risukkoinen” pelto, eli puimaton ja peitteinen. Se oli aiemmin päivän aikana seisonut joitakin kertoja myyriä, ja kun se siellä risukon keskellä teki nopean seisonnan, en ilmoittanut sitä enää vaan todettiin tuomarin kanssa että myyrä varmaan. Ässä irtosi melko nopeasti seisonnasta ja nosti fasaanin ilmaan… Tajusin sentään pillittää ja se pysyi hyvin. Koska en ollut ilmoittanut seisontaa, niin lyhyt kuin se olikin, niin tästä ei riistatyöpisteitä herunut. Tämäkin fasaani todennäköisesti kipitteli pois alta koiran seisonnasta huolimatta, joten joka tapauksessa se ei olisi ollut kunnollinen riistatyö.

Tämän tilanteen jälkeen tuomari pyysi minua kytkemään koiran. Kutsuin koiraa luokse, mutta sepä olikin sitä mieltä, että haluaa jatkaa hakua. Siinä sitten vähän aikaa temppuiltiin, että koiran vire laski tarpeeksi ja korvat aukesivat pillille. Kokeen jälkeen ollaankin treenattu luoksetuloa esim. ruokakupilla niin että koira saa luvan mennä syömään, sitten se pillitetään pysähdyksiin juuri ennen kippoa, ja kutsutaan luokse. Sen jälkeen se vasta vapautetaan ruualle. Tätä olisi hyvä tehdä myös noutojen kanssa, niin että koiralle ei muodostu ennakko-oletuksia tilanteiden etenemisestä, vaan että se toimii sen hetkisten ohjeiden mukaan.

Nouto sujui tässä kokeessa ihan hyvin, koira pysyi hyvin, hieman epäröiden tarttui, taisi pudottaa matkalla mutta toi lähelle kuitenkin. Se ei malttanut istua kuitenkaan eikö oikeastaan olisi halunnut irroittaa linnusta, mutta sain sen jotenkin sen suusta pois. Sinänsä edistystä on tapahtunut kun Junkkarissa se ei tohtinut ottaa lintua suuhun, ja tällä kertaa ei meinannut haluta antaa sitä pois…

Koekertomus löytyy jo Saksanseisojakerhon tietokannasta: http://intranet.saksanseisojakerho.fi/koekertomus.php?date=2015-11-01&num=2015181&rekisteri=FI45727/14 . Itse olin kokeen aikana tyytyväinen koiran käyttäytymiseen: se odotti nätisti ja hiljaa, vaikka välillä tilanteita oli aika lähelläkin. Se tarjosi jo maahanmenoa minun seisoessani paikoillaan – tämä on sille opetettu taukokäytös, eli että jos seisoskelen paikoillani, haluan että se rauhoittuu maahan makaamaan.

Toinen koe oli joulukuun puolessavälissä Vihdissä. Ennen tätä koetta oli vahvistettu noudossa luovutusta isolla palkalla. Kotona se sujui ihan mallikkaasti, vaikkakin ongelmana on että kotona treenilinnut eivät ole yhtä hyvälaatuisia kuin kokeessa käytetyt linnut. Koepäivänä sateli hieman lunta/räntään ja huomasin heti meidän taukokäytöksen miinuspuolen – lumessa makaamisen. Vaikkakin Ässä sitä mielellään tarjosi, joudun välillä pyytämään sitä seisaalleen ja pitämään liikkeessä ettei tarvitse mennä kokeen jälkeen eläinlääkärille virtsatietulehduksen vuoksi…
Ensimmäisessä hakuvuorossa ohjasin Ässää hakemaan kunnolla pellonreunoja ja metsänkin puolelle – aiemmat koirat eivät olleet vielä törmänneet moniin lintuihin. Ässä löysi yhden linnun metsän puolella, mutta koira ja lintu olivat näkymättömissä linnun siivittäessä. Jatkoimme pellon puolella eteenpäin, ja Ässä seisoi metsän reunalle. Sain nopeasti luvan antaa koiralle avanssikäskyn mutta jostain syystä viivyttelyn, ja lintu ei ollut enää koiran edessä sen edetessä. Koira jatkoi hakua metsän puolella, jäljestäen alta pois juossutta lintua, kunnes se meni pois näkymättömistä. Edettiin varovasti metsän puolella ja koska oli niin hiljaista luulimme koiran seisovan lintua jossain näkymättömissä. Aikamme kuljettuamme todettiin, että koiraa ei ole missään! Ässällä on yleensä erittäin luotettava luoksetulo eikä se ole koskaan tehnyt katoamistemppua metsässä tai pellolla kulkiessamme… Ja sitten kokeessa se päätti sen tehdä. Veikkaus oli, että se oli lähtenyt peuran perään – jos oli niin lähtö on ollut todella hiljainen. Noin 10-15 minuutin pillittelyn jälkeen se viimein palasi takaisin, ilmeisesti meidän jälkiä seuraten. Onneksi sille ei sattunut kuinkaan…

Toisessa hakuvuorossa se löysi linnun siirtyessämme yhdeltä peltoalueelta toiselle pienen metsikön läpi. Olimme jo itse kävelleet toiselle pellolle kun kuulimme linnun siivittyvän. Tarina ei siis kerro että törmäsikö se, vai seisoiko ja nosti itse, mutta siitä ei tietenkään riistatyöpisteitä herunut. Loppukokeen aikana Ässälle ei sitten lintuja sattunut.

Nouto sujui samantyyppisesti kuin edellisessä kokeessa sillä erolla, että lintuun tarttuminen oli varmempi ja nopeampi, mutta luovuttaminen ei onnistunut ollenkaan. Jouduin siis ottamaan linnun koiran suusta väkisin. Tähän en tietenkään haluaisi mennä koiran kanssa, mutta kokeessa se lintu on pakko saada pois.. Tein sen siis mahdollisimman nätisti ja rauhallisesti, ja palkkasin runsaasti kun lintu oli saatu siltä pois. Tämä noutolintu oli erittäin tuore ja kuiva, je sellaisilla linnuilla meidän pitäisi päästä treenaamaan ennen seuraavaa koeosallistumista saatika metsästyskautta – ne vasta-ammutut linnut vasta herkullisia ovatkin…

Ässän taukokäyttäytyminen kokeen aikana oli erittäin mallikasta. Kunnollisen riistatyön puuttuessa ja hakupisteiden ollessa niin alhaiset,meivät pisteet riittäneet palkintosijoille, eli nollatulos. Koekertomus löytyy täältä: http://intranet.saksanseisojakerho.fi/koekertomus.php?date=2015-12-13&num=2015258&rekisteri=FI45727/14

Mutta tämäkin koe oli mukava ja opettavainen kokemus. Avoimen luokan ollessa seuraava etappi, jatkamme Ässän kanssa ahkeraa treeniä ja metsästämme lisää, ja toivottavasti jossain vaiheessa ollaan koevalmiita. Nuorten luokkaan osallistuimme treenin kannalta, mutta avoimen luokan osallistumista pitää jo vähän harkita ja arvioida koiran osaamista.
Haun uskon parantuvan kokemuksen myötä, samoin linnunkäsittely kehittyy kun se pääsee enemmän linnuille. Noutoja pitää treenata erilaisilla esineillä ja erilaatuisilla linnuilla, jotta siitä tulee rutiininomaista, varsinkin siitä luovutusosasta. Etäpalkalla treenaamisen voisi lisätä koetilanteita varten. Teknisesti se osaa sivulletulot, istumiset jne. , nyt on kyse sen kyvystä suorittaa se korkeassa vireessä. Pillipysäytyksien ja luoksetulojen treenaamista on hyvä jatkaa, ja sekä näissä että noudoissa yrittää vaihdella treenejä mahdollisimman paljon. Tärkeää olisi, että koira pitää metsästys- ja koetilanteessa aina korvat auki, eikä toimi tietyllä tavalla koska niin on aina tapahtunut. Kokeessa esim. on tärkeää, että se tulee riistatilanteen jälkeen luokse, kun taas metsällä saatan haluta sen jatkavan nopeasti hakua. Eli hallintatreeniä lisää, ja sillä tavalla toteutettuna, että pystyn palkkaamaan koiraa myös metsästyksellisillä asioilla – haun jatkaminen, noutoon lähettäminen jne. Ja luonnollisesti uimahommiin pitää alkaa panostamaan kesän vesityökokeita ja syksyn sorsajahtia silmällä pitäen!

  

Kohdetyöskentely: Käsitargetin kouluttaminen

Tottistreenit ja BH-suunnitelmaa

Kävimme 14.7.2015 treenikentällä tottistreenaamassa ensimmäistä kertaa kesäloman jälkeen, itseasiassa kyseessä oli ensimmäiset kunnon treenit lomatauon jälkeen. Ässä oli jo matkalla autolle aika liekeissä, ja erinomainen vire näkyi myös kentällä. Koska haluan alkaa työstämään jo tarkempaa suunnitelmaa BH-koetta varten, alan listaamaan tottistreenikerrat BH:n liikkeiden mukaan ja tässä postauksessa on myös mukana hieman suunnitelmaa BH-kokeen osalta. Yritän myös jatkossa treenata enemmän niitä asioita, jotka ei ole vielä hallinnassa kuin niitä asioita, jotka Ässä osaa hyvin – olisi aina mukava treenata sellaisia juttuja jotka menee jo hyvin, mutta sillä tavalla ei taida kauheasti edistyä!

Seuraaminen

Tällä hetkellä Ässän seuraaminen on sillä tasolla, että kriteerinä kaikissa paikoissa on jatkuva katsekontakti ja oikea paikka sekä sivusuunnassa että kulkusuunnassa. Tämä sujuu Ässältä hyvin alun ympäristön tarkkailun jälkeen melkeinpä paikassa kuin paikassa. Se osa kriteeristä mitä säädän tilanteen ja häiriöiden mukaan on seuraamisen kesto. Yleensä aloitan muutamista askelista, ja nosta kriteeriä vaihtelevasti koiran sen päivän ja paikan osaamisen mukaan. Tässä treenissä päästiin 5-10 askelen seuraamispätkiin ennen kuin annoin vahvisteen.

Seuraava etappi on 50 askelen yhtäjaksoinen seuraaminen eri ympäristöissä. Kriteeriä täytyy nostaa vaihtelevasti ja muistaa usein palkita myös aivan lyhyistä seuraamisista. Hahmotan itse tämän niin että kolmannes seuraamispätkistä (ennen vahvistetta) on alle 10 askelen, kolmannes alle 20 askelen ja loppukolmannes 20-50 askelen pätkiä. En ajattelut tässä vaiheessa kuitenkaan tilastoida kestoa, katsotaan miten tällä mutu-tuntumalla treeni etenee ja tarkennan sitten suunnitelmaa jos edistystä ei tapahdu.

Käännökset

Tässä treenissä ei tehty oikean tai vasemman käännöksiä, joitakin täyskäännöksiä. Koiran vire ja kontakti olivat hyviä, ja niissä tilanteissa täyskäännös yleensä onnistuu hyvin. Edellisissä treeneissä olen palkannut koiran nopeasti käännöksen jälkeen, seuraavissa treeneissä voisi palkkaamista siirtää kauemmaksi käännöksen jälkeen. Ässän oikea käännös ei ole ollut kovin tiukka, mutta en näe ainakaan tässä vaiheessa tarvetta hioa sitä tiukemmaksi muuten kuin palkkaamalla käännöksen jälkeen läheltä minua. Tärkeintä on tuoda käännöksiä osaksi seuraamistreeniä, eri pituisten seuraamisten jälkeen.

Tahdinvaihdot

Tahdinvaihtoja ei treenattu tällä kertaa. Jatkossa voisi vielä varmistaa juoksun ja hitaan seuraamisen laatu ja sen jälkeen takaperinketjuttaa tahdinvaihdojen treenaaminen alla esitetyn mukaisesti.

Hidas seuraaminen/juosten seuraaminen: 2 askelta, 4 askelta, 2 askelta, 6 askelta, 2 askelta, 8 askelta, 4 askelta, 2 askelta, 10 askelta, 2 askelta, 6 askelta, 12 askelta, 4 askelta

Kun kumpikin sujuu 12 askelen verran (koevaatimus 10 askelta), tehdään ennen hidasta seuraamista 2, 4, 6, 8, 10, 12 askelta juosten seuraamista, palkka vasta hitaan seuraamisen jälkeen. Muutaman treenikerran jälkeen palkataan aina vasta hitaan seuraamisen jälkeen.

Pysähtyminen

Seuraamisen yhteydessä on yksi pysähtyminen keskellä seuraamista. Ässän kanssa ollaan treenattu paljon maahanmenoa ja paikallaoloa, joten se tarjoaa mielellään maahanmenoa. Paikallaolon maahanmeno täytyy siis saada paremmin ärsykekontrolliin, eli, että koira tekee maahanmenon sivulta vain vihjeen ”maa” kuulleessaan, eikä muulloin. Seuraamisen yhteydessä koiran on istuttava ilman vihjettä ja pysyttävä istumassa kun minä pysähdyn. Alkuun voisi naksuttimella merkata koiran istumisen nopeasti ennen mahdollista maahanmenoa, palkan suunnalla vahvistaa istumassa pysymistä ja luoda lisää arvoa eli vahvistehistoriaa istumassa pysymiseen. Eli suomeksi, palkata runsaasti kun koira pysyy istumassa eikä tarjoa maahamenoa.

Koiran pysyessä istumassa 5-10 sekuntia, voisi takaperinketjuttaa kaavion sen osan missä istuminen tapahtuu. ”Etuperin” katsottuna liitettävät palaset ovat: pieni pätkä seuraamista, täyskäännös, n. 10 askelta seuraamista, pysähtyminen, n. 5 askelta seuraamista, käännös vasempaan, pieni pätkä seuraamista.

Istumisliike

Istumisliike sujuu Ässältä muuten hyvin, paitsi se tarjoaa sitä paikallamakuuta välillä. Taas, arvon luominen istumassa pysymiselle on tärkeää. Kun se on huomannut, että kyseessä on ”se istumisliike”, se kyllä pysyy hyvin istumassa vaikka kävelen kokeen vaatiman matkan pois koirasta, ja pysyn vaihtelevan ajan etäällä koiraa katsoen. Tätä paikallapysymistä toki voisi vielä lisää varmistella lisäämällä häiriöitä, kuten minun erilaista liikkumista, leluja ja ääniä.

Liike on kuitenkin lähes valmis, hieman varmistelua vielä istumisen suhteen sekä istumista edeltävän seuraamisen treenaamista, ja tätä liikettä voi alkaa liittämään seuraavaan liikkeeseen eli maahanmenoon ja luoksetuloon.

Maahanmeno ja luoksetulo

Tehtiin treenissä yksi luoksetulo, ja se paljasti meidän suurimman ongelman – kun etäisyys on täydet eli 30 askelta ja muutama varmuuden vuoksi yli, nousee koiran vauhti liian kovaksi. Olen antanun käsiavun kuten heittäisin koiralle lelun joka saa sen jarruttamaan tarpeeksi, mutta etäpalkkaa pitää vielä jonkin verran käyttää, että vauhteja saa pois.

Muuten paikallaolo on melko varma. Olen vaihdellut aikaa kuinka kauan katson koiraa ennen luoksetuloa, ja olen aukonut suuta jne. eli varmistanut, että koira tulee vasta vihjeen kuultuaan. Varastelua tapahtuu harvoin. Istumisliikkeen tavoin, paikallaoloa voisi vielä varmistella esim. juoksemalla 30 askelen päähän ja heittelemällä leluja jne. mutta tämäkin liike on periaatteessa valmis.

Kun istumisliikettä ja maahanmeno&luoksetulo-liikettä on hiottu vielä vähän, aion takaperinketjuttaa ne. Eli koira saa palkan vasta suoritettuaan ensin istumiseliikkeen ja sitten maahanmeno&luoksetulo-liikkeen, toki palkan pitää olla silloin isompi.

Paikallaolo häiriön alaisena

Tehtiin tälläkin treenikerralla pitkä paikallaolo treenin lopuksi. Vaikka kokeessa paikallaolo voi olla ensimmäinen tai viimeinen liike, olen tähän saakka treenannut paikallaoloa aina viimeiseksi – haluan liittää paikallaoloon rauhallisen mielentilan, ja Ässä on rauhallisimmillaan treenin loppupäästä. Kun lähestytään koetta, täytyy tehdä paikallaoloja myös treenin aluksi, mutta nyt on vielä liian aikaista sille koska paikallaolossa ei ole vielä kovin pitkästi kestoa.

Fokus paikallaolotreenissä tähän saakka on ollut erilaisiin häiriöihin siedättäminen. Olen itse liikkunut eri tavoilla ja eri kohtiin, liikkunut koiran ympäri, juossut pois päin jne. Olen myös heitellyt leluja koiran edessä, koiran yli, koiran takana, juossut lelun kanssa, härnännyt lelun kanssa koiran nenän edessä. Kaiken tämän treenin aikana olen pitänyt vahvistetiheyden korkeana. Olen myös välillä ollut rauhallinen ja seisonut välillä lähellä koiraa, välillä kaukana, välillä nenä koiraan päin, välillä selkä jne. ja pysynyt paikoillani eri aikoja, kuitenkin korkeintaan minuutin tai pari. Aina lopuksi olen antanut koiralle sen iltaruuan sen maatessa paikoillaan loppupalkkana.

Eli olen luonut paljon arvoa paikoillaanpysymiselle, ja tässä treenissä sen huomasi – kentällä oli samaan aikaan rotikka, joka teki luoksetuloa, eteenmenoa, juoksi lentävän pallon perässä, juoksi vinkupallo suussaan lelua vinguttaen jne. Ässä ei häiriintynyt toisesta koirasta lainkaan! Se nousi kyllä tämän treenin aikana 2 kertaa, mikä on paljon normitilanteeseen verrattuna, mutta nouseminen oli enemmänkin matelua noin metrin päässä olevan hajun luokse.

Nyt koen, että Ässän treeni on siinä vaiheessa, että on aika ruveta lisäämään kestoa. Toki välillä on syytä ylläpitää häiriönsietokykyä, mutta kestoakin on saatava jos kokeeseen aikoo. Haluan saada paikallaololle 15 minuuttia kestoa, ja tässä treenissä on varmasti syytä ottaa käyttöön vahvisteaikataulu. Laadin paikallamakuulle uuden vahvisteaikataulun, kuva alla. Tässä on tarkoitus suorittaa ensin kaikki tason 1 vaihtoehdot, jonka jälkeen voi siirtyä tasoon 2 (vihreä alue). Uuteen tasoon siirryttäessä aion aloittaa reunoilta ja edetä keskimmäistä, tumminta ruutua kohti, mutta kuitenkin satunnaisessa järjestyksessä aina yhden ruudun/värialueen sisällä.

Täytyy muistaa myös kiinnittää huomiota omiin eleisiin ja olemiseen, ja etenkin asioihin joita tekee ennen kuin kääntyy takaisin koiraa kohti – mistä tahansa asiasta, usein toistuttuaan, voi tulla koiralle vihje pian lähestyvästä vahvisteesta. Treenikertoja tulee tämän taulukon suoritettuamme 77 – joka tarkoittaa esim. 7 viikolle jaettuna 11 treeniä viikossa tai toisin päin, paikallaolotreeni päivittäin 11 viikon ajan. Lopputulos lienee kuitenkin melko varma paikallaolo.

Paikallaolosuorituksen jälkeen tarjoan Ässälle melko suuren ruokapalkkion, esimerkiksi osan tai koko ilta/aamuruuan, ja sen jälkeen siirrymme rauhallisesti kävelylle, kotiin tai autoon. Jos pitää mennä suoraan autoon, on syytä olla autossa toinen palkkio – autoon menon Ässä kokee rankaisuna, koska se aina haluaisi jäädä vielä treenaamaan/metsään jne. En aio vetää tätä vahvisteaikataulua läpi monessa eri paikassa, mutta pyrin tekemään yksittäisiä harjoituksia eri paikoissa. Jos häiriöt ovat suuret valitsemassani paikassa, teen suosiolla helpomman harjoituksen kuin vaikeamman.

(Päivitetty ja parannettu versio vahvisteaikataulusta löytyy täältä)

Henkilöryhmä

Tätä ei olla vielä treenattu oikeastaan lainkaan. Ässälle ei tässä vaiheessa näytä olevan kovin häiriö ihmiset, jotka eivät ota siihen kontaktia. Täytyy rekrytoida kuitenkin treenikavereita apuun, ja katsoa miltä käytös näyttää nyt ja mitä asioita pitää treenata. Toki kahdeksikon tekemistä esim. puiden ympärillä voisi treenata erikseen, jotta käytös on valmis ennen kuin tuo ihmiset mukaan kuvioon.

Kun henkilöryhmä sujuu, haluaisin takaperin ketjuttamalla treenata  seuraavan käytösketjun, taas etuperin katsottuna: henkilöryhmä hihnassa-koira vierelle-hihna pois-henkilöryhmä vapaana.

Luoksepäästävyys

Tätä treenattiin ekaa kertaa tiistain treeneissä. Ässä innostuu kovasti sitä kohti lähestyvästä ja sitä katsovasta ihmisestä. Koska lähestyvä ihminen on Ässälle mieluisa asia, täytyy tätä treenata avustajan avulla niin, että avustaja lähestyy vain kun Ässä pysyy paikoillaan istumassa minun sivullani. Heti jos Ässä nousee, avustaja pysähtyy ja jos avustaja on kosketusetäisyydellä, hän menee kauemmaksi. Tätä treenataan niin kauan, että Ässä malttaa odottaa avustajan lähestymisen kosketusetäisyydelle, ja antaa avustajan silittää sitä rintakehästä ja kaulan alta paikoillaan istuen.

Käytösketjut

Kun Ässältä alkaa sujumaan 50+ askelen seuraaminen, tahdinvaihdot on takaperin ketjutettu, ja pysähtymispätkä on takaperin ketjutettu, aion ketjuttaa takaperin koko seuraamiskaavion. Näitä koko seuraamiskaavion suorittamisia kannattaa varmaankin tehdä kuitenkin harvakseltaan, ja palkan on syytä olla melko suuri treenin päätteeksi. Koetta lähestyessä meillä pitäisi olla valmiina seuraavat pätkät: istumisliike-maahanmeno&luoksetulo-käytösketju, henkilöryhmä kahteen kertaan-käytösketju, seuraamiskaavio ja paikallaolo häiriössä-käytösketju.

Kun nämä käytösketjut on valmiita, voisi vielä ketjuttaa valmiit käytösketjut eli [seuraamiskaavio] + [henkilöryhmä kahteen kertaan] + [seuraamiskaavio] + [istumisliike-maahanmeno-luoksetulo] yhdeksi isoksi ketjuksi. Tavoite saattaa olla hieman kunnianhimoinen, mutta ainakin se toisi varmuutta koiran suorittamiseen. Toki täytyy miettiä myös tarkoin koiran motivaatiota, ja muistaa tehdä myös lyhyempiä ja helpompia harjoituksia tarpeeksi usein. Paikallaolo voi olla kokeen alussa tai lopussa, joten sitä ei todennäköisesti kannata ketjuttaa yhteen muiden liikkeiden kanssa.

Tottistreeniä 17.5. & 19.5.2015

Treenasimme sekä sunnuntai-iltana, että tiistai-iltana Viilarin kentällä. Nämä olivat Ässän ensimmäisiä kertoja tällä kentällä, aiemmin olemme treenanneet muualla. Siitä huolimatta koiralla oli valtava hinku päästä kentälle, ja koska halusin viedä sen kentälle hallinnassa, jo kentälle menossa kesti aikansa. Päästiin kuitenkin kumpanakin iltana treenaamaan 🙂

Seuraaminen näyttää asennon suhteen melko hyvältä. Koira pitää katsekontaktin ja asennon parhaimmillaan 5-10 askelta, mikä on yllättävän paljon treenimäärään verrattuna. Yritin kuitenkin palkata vielä paljon lyhyistäkin seuraamisista katsekontaktissa, seuraamisen laatu on kuitenkin vielä ailahtelevaa. 

Kokeiltiin myös tahdinvaihtoja, ja varsinkin juosten seuraaminen sujui hyvin, mutta kestoa ei ole vielä muutamaa metriä pidemmästi. Hitaasti seuraten koira tarjoaa välillä istumista tai pudottaa katsekontaktin muuten. Nämäkin olisi hyvä rakentaa maltillisesti. 

Käännöksiä olisi hyvä terävöittää tuomalla useamman alustan kentälle, ne ovat vähän laiskoja ja täyskäännös meinaa jäädä vajaaksi. Koiran automaattinen pysähtyminen seuraamisen yhteydessä ja minun pysähtyessä toimii, jäävää istumista piti muutaman kerran vahvistaa, mutta sekin muistui mieleen. 

Jäävä paikallamakuu toimii hyvin, koira karkasi minun luokseni vain kerran useista toistoista. Jäävässä paikallamakuussa olen yrittänyt vaihdella minun kulkemaa matkaa ilman koiraa n. 10-35 askelen välillä, aikaa minun kääntymisestä koiran kutsumiseen ja omia liikkeitä ja ilmeitä ennen koiran kutsumista. Yhdellä toistolla jossa väliä oli n. 30 askelta, koira juoksi liian lujaa ja joutui juoksemaan ohi välttääkseen törmäyksen. Seuraavalla toistolla heitin lelun koiran pään yli sen ollessa n. 5 metrin päässä, ja jo seuraavalla toistolla koira osasi jarruttaa paremmin.

Pitkässä paikallamakuussa olen myös vaihdellut etäisyyttä muutaman askelen ja 10-20 askelen välillä. Vahvistetiheys on melko korkea, olen palkannut usein alle 30 sekunnin välein, mutta sekaan mahtuu jo minuuttien palkkausvälejäkin mutta harvakseltaan. 

Tiistai-iltana kokeiltiin nopeasti ketteryystelineitä, lähinnä tynnyrisiltaa ja tikapuita. Kummallekin Ässä meni omaan tyyliinsä, täysillä päin ilman mitään varovaisuutta. Sillassa se muutaman kerran jälkeen tajusi, että se onkin aika kiikkerä ja vaatii hieman tasapainoa. Aloin palkkaamaan rauhallisemmasta kävelystä ja pysähtymisestä, jotta koira tottuisi sillan liikkeeseen koiran pysähtyessä. Tikapuilla palkkasin koiraa naksuttinella aina kun mikä tahansa sen tassuista oli puolien päällä. Ketteryystelineille olisi kuitenkin hyvä tehdä erilliset koulutussuunnitelmat, ja lähteä toteuttamaan niitä järjestelmällisesti. Uskoisin, että siten saan pilkottua käytökset tarpeeksi pieniin osiin, että koiralla pysyy varmuus telineitä suorittaessa. 

Pysähtymistreeniä kyyhkyillä 7.4.2015

Treenisuunnitelmia noutoon ja paikallapysymiseen 6.4.2015

Seuraavia asioita olisi tarkoitus treenata lähiviikkoina. 

1) Noutoa nenät vastakkain tutuilla esineillä

Normaalilla dummylla ja fasaaninnahkadummylla voidaan jättää ohijuoksut jatkossa tekemättä, ja keskitytään noutoon niin että noudettava esine on minun ja koiran välissä. Treenin aikana kasvatetaan etäisyyttä. 

Jos koira nostaa esineen nopeasti ja tehokkaasti, ei anneta luoksetulopillitystä koiran tueksi. Jos koira epäröi noudettavan kanssa, annetaan luoksetulovihje. 

Koiran tullessa luokse, odotetaan että istuu ja pitää 2-5 sekuntia. Jos koira alkaa laskea päätä tms., otetaan avuksi käsitarget ylhäälle tai pari askelta taaksepäin, ja heti perään treenataan lyhyempiä pitoja. 

2) Kahden lelun leikkiä myös eriarvoisilla leluilla

3) On-off leikkiä. Huomioi, että en nosta lelua kun siirryn passiiviseen vaiheeseen. Lähde vaikeuttamaan leikkiä niin, että kun koira istuu paikallaan, lelu alkaa liikkumaan yhä enemmän karkoittuvan linnun tapaan ennen kuin koira vapautetaan. 

4) Hampaat iholla-treeni. Käytetään vetolelua joka mahtuu käsien sisälle. Koiran kanssa leikitään vetoleikkiä hetken aikaa. Sitten otan lelun käsien sisään niin ettei lelua näy yhtään, ja annan koiralle luvan leikkiä. Jos koira yrittää hampailla lelua käsien ”läpi”, en reagoi lainkaan (ja tod näk puren hammasta salaa). 

Jos ei hyökkää leluun kiinni vaikka saa luvan, niin paljastan lelua ja annan koiran leikkiä. Sitten taas lelu menee piiloon, mutta sitä näkyy jo hiukan käsien välistä, ja sama homma. Seuraavalla kierroksella lelua näkyy taas hieman enemmän. Näin koira oppii arvioimaan milloin se pystyy tarttumaan leluun niin ettei se tule näpeille.