Rauniotreenit 5.6.2017

Viikko sitten raunioilla jatkettiin samalla teemalla kuin edellisessä treenissä – silloin saatiin muistikuvien avulla onnistuneet ilmaisut umpipiiloille (vaakaputki ja pystyputki). Tällä kertaa testattiin osaamista samankaltaisissa vaaka- ja pystyputkessa, ja niiden lisäksi yksi maalimies oli muovisessa hiekoitushiekkalaatikossa, siinäkin kansi kiinni mutta raollaan. 

Ilmaisut sujuivat kaikilla piiloilla hyvin, eli ei turhautumista tai haukkumista. Kaikissa piiloissa maalimies oli heti oven takana. Jatkossa täytyy yleistää osaamista uudenlaisiin piiloihin, missä koira ei näe maalimiestä mutta maalimies on lähellä maanpintaa. 

 Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Umpipiiloissa ilmaisut sujuivat ilman turhautumista

Asiat jotka olivat kehittyneet: Ilmaisu sujui myös uudenlaisessa umpipiilossa

Asiat joita uskallettiin yrittää: Uutta umpipiiloa ilman muistikuvaharjoittelua

Asiat joista opittiin: Ässä vaikuttaisi yleistävän nopeasti 

Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Onnistuneet ja tehokkaat treenit

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Yleistämistä uusiin umpipiiloihin

Rauniotreenit 22.5.2017

Treeneissä teemana oli ilmaisut umpipiiloilla. Ässä on koulutettu ilmaisemaan niin, että se menee maalimiehelle saakka. Aiemmin, jos se ei ole päässyt tarpeeksi lähelle tai nähnyt maalimiestä, se on alkanut helposti haukkumaan turhautuessaan. Edellisissä treeneissä mietittiin tähän koulutussuunnitelma, ja sitä lähdettiin toteuttamaan tänään pienellä muutoksella – kosketuskeppi ei ollut valmiiksi näkyvillä toisella kierroksella vaan se varauduttiin ottamaan esille jos koira ei itse oivalla aloittaa ilmaisua. Siihen ei onneksi tarvinnut turvautua, vaan treeni meni putkeen ilmankin. 

Ensimmäisellä kierroksella maalimies oli vaakatasossa olevassa, kumpareen sisään menevässä käytävässä, jonka suulla on ovi. Ässä sai etsiä maalimiehen ja ilmaista sen, jonka jälkeen se vietiin autoon ja seuraava koira treenasi. Toisella kierroksella sama maalimies oli samassa piilossa, mutta niin että ovi oli kiinni. Muuten lähetin koiran samasta paikasta ja muutenkin asetelma oli sama. Ässä etsi, löysi maalimiehen, työnsi nenää vähän ovenrakoon jonka jälkeen nosti rullan. Ei siis tullut turhautumista, eikä sille ollut epäselvää miten toimitaan. 

Tämän jälkeen Ässä meni taas autoon pienelle tauolle. Kolmannella kierroksella uusi maalimies oli uudessa, avoimessa piilossa – tällä kertaa pystykaivo. Tämän ilmaistuaan Ässä meni autoon seuraavan koiran ajaksi. Neljännellä kerralla taas sama maalimies oli samassa piilossa, mutta tällä kertaa piilo oli suljettu. Ässä ei taaskaan epäröinyt, vaan aloitti ilmaisun haisteltuaan kannen raosta maalimiestä. Muistikuvan hyödyntäminen avitti siis Ässää siinä, että se osasi aloittaa maalimiehen ilmaisun vaikka ei nähnytkään häntä tai päässyt lähelle!

Seuraavissa treeneissä olisi hyvä saada lisää toistoja eli ottaa samankaltaisia umpipiiloja kansi tai ovi sen verran raollaan, että Ässä saa hajun maalimiehestä. Vaikeampia tarkennustehtäviä ei ehkä kannata vielä tehdä, että oikea toimintamalli säilyy päällimmäisenä Ässän mielessä. 

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

• Asiat jotka sujuivat hyvin: Umpipiilojen ilmaisu sujui ilman turhautumista muistikuvan avulla
• Asiat jotka olivat kehittyneet: Maltoin odottaa Ässän istumista ennen lähetystä
• Asiat joita uskallettiin yrittää: Umpipiiloa ilman kosketuskeppiä apuna
• Asiat joista opittiin: Jos uskaltaa haastaa koiraa, se saattaa yllättää positiivisesti 🙂 
• Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Ässän keskittynyt mutta rento ilme sen työskennellessä ja ilmaistessa

Treenattavaa

• Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Kaikki meni todella hyvin tänään!

Treenattiin vähän ritiläportaita ennen treenin alkua, tässä lyhyt pätkä viimeisestä laskusta. Nousuja ja laskua tuli yhteensä 8 kpl. 

Rauniotreenit 24.4.2017

Rauniotreeneissä otettiin ensin kaksi maalimiestä suoralla palkalla, teemana oli maalimiehet putkessa maan alla. Eli, Ässä viime syksynä vähän epäröi pimeään putkeen menemistä, ja halusin vahvistaa tätä nopealla palkkauksella. Putkessa on myös hankala usein kääntyä rullailmaisua varten, mikä voi heikentää halukkuutta mennä putkeen.

Ensimmäinen maalimies ei mennyt kyllä putkeen ihan tarpeeksi syvälle – ohje oli mennä perille saakka. Toisaalta, oli hyvä saada onnistuminen alle kun maalimies oli vain parin metrin päässä putken suusta. Toisaalta, täytyy muistaa selkeämmin ohjeistaa maalimiehet. Toinen maalimies oli aivan putken päässä, ja tässä Ässä meni tasaista tahtia ja ilman epäröintiä perille saakka. Seuraavaksi putkiin voikin ottaa jo ilmaisun, mutta vain sellaisiin putkiin missä koira pääsee vaivatta kääntymään rullan tuontia varten että homma pysyy vielä mahdollisimman kivana.

Tämän lisäksi, Ässällä oli kaksi maalimiestä raunioalueella, joiden kanssa tehtiin normaali etsintä ja ilmaisu. Laitoin Ässälle rullankin kaulaan vasta tässä vaiheessa. Kummassakin Ässä etsi rauhallisesti, löysi nopeasti maalimiehet ja ilmaisut sujuivat hyvin. Alla video toisen maalimiehen löydöstä.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

• Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmaisut sujuivat taas ongelmitta.
• Asiat jotka olivat kehittyneet: Ässä meni ongelmitta maalimiehen luokse pitkään, pimeään putkeen.
• Asiat joita uskallettiin yrittää: Etsintää ilman rullaa kaulassa suoraa palkkaa varten
• Asiat joista opittiin: Ässä lähtee leikkimään paremmin kun sen kanssa liikkuu enemmän leikin aikana
• Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Ässä ei välittänyt pimeästä putkesta 🙂

Treenattavaa

• Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Muistan juottaa Ässän ennen loppupalkkausta, jotta se jaksaisi leikkiä paremmin

Umpipiilojen koulutussuunnitelma

Treenien loputtua mietittiin seuraaviin rauniotreeneihin miten edetä umpipiilojen koulutuksessa. Ässälle on koulutettu pennusta saakka, että sen pitää mennä maalimiehelle saakka. Näin ollen, niiden umpipiilojen kanssa mitä on kokeiltu esim. rakennusetsinnässä, se alkaa herkästi haukkumaan turhautuessaan kun ei pääse lähelle maalimiestä nostaakseen rullan, tai näe maalimiestä. Ja Ässähän on siis rullakoira, joten haukkuminen ei ole toivottavaa.

Mietittiin ratkaisuksi seuraavaa lähestymistapaa. Ässä otetaan ensin radalle etsimään yksi maalimies, joka on suljettavassa piilossa mutta ovi auki. Ässä ilmaisee, saa palkan ja menee autoon. Parin muun koiran jälkeen, sama maalimies menee samaan piiloon, mutta ovi on kiinni. Oven väliin ehkä jätetään Ässän kosketuskeppi, joka on alunperin ollut sille vihje aloittaa ilmaisu. Näin toivottavasti Ässällä on vahva muistikuva siitä, että maalimies on todella heti oven takana, ja se kepin nähdessään tajuaa aloittaa ilmaisun. Katsotaan ensi treeneissä vaikka yhdellä tai kahdella piilolla kuinka homma lähtee etenemään – jos ei toimi, täytyy miettiä muita ratkaisuja.

Rauniotreenit 10.4.2017

Rauniotreeneissä Ässällä oli 3 maalimiestä. Tuuli oli navakka ja Ässällä oli mukavasti vauhtia – alue oli raunioalueen takapuoli, jossa varsinaista rauniota on melko vähän. Etsinnän aikana mukana kulki muutamia ihmisiä, jotka piti meteliä. Ensimmäinen maalimies oli viime syksynä hieman jännäksi todetussa vaakaputkessa, ja tämä maalimies antoi koiralle suoran palkan. Putki on melko kapea, ja näin kääntyminen rullailmaisun vuoksi on Ässälle vaikeaa ja halusin vastaehdollistaa hieman putkeen. Jännitin, että jääkö Ässä odottamaan seuraavalla maalimiehellä suoraa palkkaa myös sen kerran saatuaan, mutta näin ei käynyt. Toisella maalimiehellä ilmaisu sujui siis hyvin.

Kolmatta maalimiestä etsiessään Ässä hätkähti kovassa tuulessa pullistuneita pressuja, jotka oli levitetty hökkelipiilon päälle. Se vähän haukkui niitä, mutta kävi pian haistelemassa pressuja ja totesi ne vaarattomiksi, jatkaen heti etsintää. Kolmas maalimies olikin ihan lähellä, samankaltaisessa pressuilla peitetyssä hökkelipiilossa. Maalimies huomasi Ässän reaktion, jonka jälkeen piti pressuista kiinni ettei ne heiluisi Ässän löytäessä hänet. Ässä löysikin maalimiehen nopeasti ja nosti rullan ongelmitta. Minulle rullaa tuodessaan sillä oli yhä hieman niskakarvat pystyssä haukuttuaan pressuille. Se tästä huolimatta toimi kuten aina ennenkin: luovutti rullan, antoi kiinnittää liinanpätkän, meni näytölle ja odotti palkkaa, vaikka oli todennäköisesti vielä vähän jännittyneessä mielentilassa. Tämä oli kiva nähdä!

Minulla on Ässän kanssa treenatessa yleensä 1 lisäpalkkapurkki, jonka annan sille autossa kokeenomaisena loppupalkkana. Tällä kertaa purkkeja oli kaksi, ja toisen niistä kouluttaja syötti Ässälle istuessaan piilossa jonka pressuja Ässä oli hätkähtänyt. Näin saatiin paikattua tunnetilaa tämänkaltaisiin piiloihin lisää yhdistämällä niihin maalimiehen ja ruokaa.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

• Asiat jotka sujuivat hyvin: Ässän toimintakyky säilyi jännittyneestä tunnetilasta huolimatta
• Asiat jotka olivat kehittyneet: Ässä leikki kivasti maalimiehen kanssa treenin lopussa
• Asiat joita uskallettiin yrittää: suoraa palkkaa vaikka samassa treenissä rullailmaisua
• Asiat joista opittiin: rullailmaisu ei mennyt rikki vaikka oli sitä suoraakin palkkaa 🙂
• Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Ässän etsintä oli kivan vauhdikasta

Treenattavaa

• Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: maltan odottaa sivulle istumisen ja rauhoittumisen ennen aloitusta

Rauniotreenit 24.10.2016

Eilisissä rauniotreeneissä Ässä kohtasi ensimmäistä kertaa raunioilla äänihäiriön lisäksi savua ja ampumista etsinnän yhteydessä. Radan reunalla oli käynnissä moottorisaha, radalla poltettiin heinää savun muodostamiseksi ja kouluttaja ampui starttipistoolilla 2 kertaa Ässän etsiessä – olosuhteet olivat siis kokeenomaiset. Maalimiehiä pyysin laittamaan 3-5, niitä oli loppujen lopuksi 4. Kenelläkään maalimiehistä ei ollut kosketuskeppiä ja piilot olivat avoimia niin, että Ässä pääsi lähelle maalimiestä. Loput ryhmästä olivat häiriöhenkilöinä radalla. 

Maalimiehet löytyivät tehokkaasti. Ensimmäiselle maalimiehelle Ässä ryömi matalalla olevan betonipalkin alta, ja ryömi myös takaisin minun luokseni rulla suussa. Oli mukava nähdä, että ensinnäkin Ässä ryömi epäröimättä ja myös, että hankala ryömiminen ei aiheuttanut rullan pudottamista. 

Ensimmäisen maalimiehen jälkeen keskeytettiin etsintä hetkeksi, kun moottorisahasta loppui bensa. Tankkauksen jälkeen kävin vetämässä sen käyntiin Ässän ollessa vieressä. Se ei välittänyt tästä eikä muutenkaan etsinnän keskeytyksestä vaan jatkoi etsintää hyvin. 

Seuraavat 2 maalimiestä olivat keskemmällä rataa, lähempänä meteliä ja savua. Ässä löysi myös nämä maalimiehet nopeasti ja ilmaisut sujuivat ongelmitta. Kolmas maalimies oli vaakatasossa olevassa putkessa. Aiemmin Ässä on hieman arastellut toiseen radalla olevaan putkeen menoa ja nostanut rullan putken päästä, mutta tällä kertaa se meni perille saakka nostaakseen rullan. Toki putki ei ollut kamalan pitkä, joitakin metrejä joten vielä pitää treenata pidempiä ahtaita tiloja. 

Kolmannen maalimiehen jälkeen ammuttiin 2 kertaa. Kummallakin kerralla Ässä pysähtyi, kääntyi katsomaan minua mutta jatkoi sitten etsintää. Olen yhdistänyt kovaan ääneen / laukaukseen istumista metsästystä varten, joten tämä selittänee pysähdyksen. Kehonkielessä ei ollut mitään muutosta, esimerkiksi häntä oli yhtä pystyssä kuin aiemmin. 

Neljännellä maalimiehellä Ässä joutui hetken tarkentamaan maalimiehen sijaintia. Maalimies oli Ässälle uudessa piilossa, pienessä rinteessä betonipalkkien alla olevassa kolossa. Tuuli oli melko navakka, joten haju levisi nopeasti rinteestä alaspäin, mutta Ässä jaksoi hyvin työskennellä. Loppujen lopuksi se laskeutui puoliksi koloon varmistaakseen maalimiehen sijainnin ennen rullan nostamista. 

Treenin jälkeen, loppupalkkauksen aikana, Ässä kävi ehkä hieman kovemmilla kierroksilla kuin yleensä – muun muassa haukkui – mutta ei käytöksessä kuitenkaan ollut mitään hälyttävää. Se joi normaalisti kuten yleensäkin treenin jälkeen, nautti rapsutuksista ja leikki vähän. Varmasti treeni kuormitti normaalia enemmän uusien elementtien takia, mutta oli hyvä nähdä, että se ei vaikuttanut etsintään tai ilmaisuun. 

Muutenkin tuntuu, että Ässällä alkaa palaset loksahtelemaan paikoilleen. Lieneekö kyseessä kypsyminen tai tietyn vaiheen saavuttaminen koulutuksessa, mutta jonkinlaisen kehityksen pysähtymisen jälkeen ollaan yhtäkkiä menty taas harppauksittain eteenpäin. 

Hakumetsässä irtoaminen alkaa sujumaan, ilmaisut ovat hyvällä mallilla sekä metsässä että raunioilla ja liikkuminen raunioilla on paljon sujuvampaa kuin aiemmin. Jäljessä Ässä jäljesti 900 metrin pelastusjälkikokeen A-luokan mukaisen jäljen kuin vanhakin tekijä. Tottiksessa ollaan jo kisanomaisessa treenissä BH:n osalta, ohituksissa on vielä vähän hiottavaa mutta ne sujuvat normilenkeillä koko ajan paremmin.

Pelastuskoiratreenin ulkopuolelta myös esimerkiksi metsästäessä pysähtymiset lintujen siivittäessä sujuvat jo oma-aloitteisesti ilman pillitystäkin, vaikkakin erityisesti tämän käytöksen kanssa tulen jatkossakin varmistamaan pysähtymisen pillityksellä ja/tai istu-vihjeellä sekä ripeällä koiran luokse siirtymisellä. Kaiken lisäksi, kotonakaan se ei ole enää ihan yhtä kova riiviö kuin vielä jokin aika sitten. Paitsi aina välillä…

HEPeKon ryhmäkatselmus 2016

Osallistuimme Ässän kanssa yhdistyksemme Helsingin Etsintä- ja Pelastuskoirien järjestämään treeniryhmien väliseen kisaan eli ryhmäkatselmukseen. Ryhmäämme kuului myös Miia ja labbis Rocky sekä ryhmänjohtaja Valtteri. Minimikoko ryhmälle oli ryhmänjohtaja ja kaksi koirakkoa, saimme siis juuri joukkueen kasaan. Sen lisäksi koiramme ovat melko nuoria, Ässä muutaman kuukauden yli 2 v ja Rocky vasta puolitoistavuotias! Katselmus alkoi klo 18 perjantaina ja palkintojenjako alkoi klo 19 lauantaina. Valitettavasti ryhmänjohtajamme Valtteri joutui lähteä töihin lauantaiaamusta kuuden aikoihin (tämä oli järjestäjien tiedossa) – tästä huolimatta pärjäsimme hyvin ja sijoituimme neljännelle sijalle kisassa! Sijoitusta tärkeämpää oli kuitenkin sekä meidän ihmisten, että koirien saama oppi rasteista ja koko kokemuksesta. Alla kokoelma kuvia Ässän rinkanvahtimisoperaatiosta ennen katselmukseen lähtöä, ilmeisesti Ässä halusi varmistaa, että rinkka ja minä emme lähde ilman häntä minnekkään.

Perjantai-ilta

Ensimmäinen rastimme oli Maunulassa, jonne myös jätimme auton seitsemän maissa perjantai-iltana. Tehtävä oli käyttöesineen haku alueelta eli koira lähetettiin etsimään esinettä ja itse jäätiin alueen ulkopuolelle. Yhtä koiraa sai käyttää kerrallaan, ja esineruutu oli jyrkässä ylämäessä. Ensin kokeiltiin Ässällä – se kyllä irtosi ja etsi, mutta käytin vihjettä hae joka tarkoittaa dummyn/linnun etsimistä. Emme ole siis treenanneet esineruutua lainkaan, weimareilla kun ei ole pk-oikeuksia. Ässä ei löytänyt mitään (todennäköisesti etsi lintua tai dummya), ja koska aikaa oli vielä niin vaihdettiin Rockyyn. Rockyllakaan ei ollut esineruudusta mitään kokemusta, mutta noudoista jonkin verran – Rocky irtosi hienosti ja löysi kuin löysikin hanskan aikarajan puitteissa!

Kaikkien rastien sijainnit ilmoitettiin koordinaateissa, ja pienestä sekaannuksesta gps:in kanssa johtuen teimme pienen harharetken ennen seuraavaa rastia Pirkkolassa. Päästiin kuitenkin viimein paikalle! Rasti sisälsi kartalla olleen reitin jäljentämisen käsin paperille ja reitin kiertämisen aikarajan puitteissa. Reitin varrella oli vihjeitä, jotka piti kerätä. Tämä sujui meiltä hyvin, saimme kerättyä yhtä vaille kaikki vihjeet ja pääsimme siirtymään seuraavaan rastiin kävellen.

Kolmas rasti oli kehä 1:sen pohjoispuolella. Ryhmänjohtajalle annettiin tiedoksi polkuun, ojaan ja koirapuistoon rajautuva alue, josta piti etsiä ihmistä. Päättelimme, että se saattaisi olla jälkitehtävä, joten käytettiin Ässää. Aika oli hyvin rajallinen. Lähdimme etsimään aluetta sen reunoja pitkin, mutta Ässä merkkaili alueen toiseen reunaan ja takaisinpäin voimakkaasti. Jatkoimme kuitenkin vielä eteenpäin ja tarkistimme toisen päädyn ensin. Kun palasimme ojaa pitkin toiseen suuntaan aluetta, Ässä siirtyi kulkemaan ojaa pitkin. Ajattelin sen vain vilvoittelevan tai etsivän jotain pikkueläimiä. Aika loppui ennen kuin pääsimme alueen toiseen päätyyn. En ole varma, mutta sain rastivastaavalta semmoisen vaikutelman, että etsitty henkilö olisi ollut juuri ojan varressa alueen toisessa päässä. Pitäisi aina luottaa koiran merkkaukseen etsintäsuunnitelman noudattamisen sijaan – samalle paikalle voi aina palata jos koiran osoittamassa suunnassa ei ollutkaan mitään! Sen lisäksi, olisi varmaankin ollut paras aloittaa etsintä ojan reunaa pitkin, koska ymmärtääkseni vesi imee hajua puoleensa, joten koira voisi ojan varresta saada laajemmaltakin alueelta hajut. Alla oleva kuva on otettu juuri ennen tätä rastia kehä 1:sen päältä.

Neljäs rasti oli Paloheinässä ja sen teema oli miljööbaana. Kuljimme koirien ja kaikkien varusteiden kanssa luonnossa olevassa vallihautamuodostelmassa. Kyseessä oli ilmeisesti osa venäläisten 1. maailmansodan aikaista Viaporin maarintamaa. Vaikeimmat kohdat reitillä olivat koirien laskeminen yli puolentoista metrin syvyiseen vallihautaan (tämän kohdan olisimme voineet koirien ison koon vuoksi välttää ja ottaa samalla 5 minuutin aikarangaistus) ja pienen luolan läpi ryömiminen rinkat selässä. 

Rata sujui hyvin, ja onnistuimme tosiaan laskemaan meidän yli 30 kg painavat koiratkin vallihautaan, huolimatta ryhmän pienestä koosta. Tässä vaiheessa meillä oli kaksi vaihtoehtoa: kiertää ylimääräinen suunnistustehtävä lisäpisteiden kartuttamiseksi tai siirtyä suoraan seuraavalle rastille. Me otimme lisätehtävän ja kiersimme suunnistusrastit tehokkaasti. Alla kuva suunnistustehtävän varrelta.

Viides rasti oli jäljestystehtävä Paloheinän metsissä. Rockyn kanssa ei oltu vielä tehty jälkeä, joten Ässä pääsi hommiin. Jälki lähti metsän reunaan jätetystä polkupyörästä. Ässä nosti jäljen välittömästi, ja tuttuun tyyliinsä jäljesti ripeästi mutta tarkasti jäljen, kulmat ja kaikki, ilman mitään harhailuja kunnes pääsimme ojan reunaan. Se hetkeksi jäi paikoilleen haistelemaan, ja minä jäin rauhassa odottamaan mitä se tekee ja taisin sanoa, että nyt se ehkä hukkasi jäljen. Se eteni jäljen suuntaisesti ojan yli tarkistamaan mutta palasi takaisin. Se eteni metrin tai pari oikealle ojan suuntaisesti mutta palasi takaisin. Sitten se eteni vasemmalle metrin tai pari ojan suuntaisesti myös ja alkoi haistelemaan puuta vasten olevaa myttyä – sitten minäkin tajusin, että siinähän se etsitty henkilö olikin! Ilmaisua se ei tehnyt, mutta sitä ei ollakaan treenattu vielä jäljen yhteydessä. Olin kyllä oikein tyytyväinen Ässään 🙂

Kuudes rasti sijaitsi Haltialassa ja tehtiin ilman koiria. Minä ja koirat jäimme odottamaan kun Miia ja Valtteri kävivät pelastamassa Vantaanjoessa kelluvan ihmisen – jalat ja kengät olivat kyllä kastuneet. Alla valitettavasti vähän tärähtänyt mutta mielestäni silti mainio kuva koirista odottamassa Miian ja Valtterin paluuta. Seitsemäs rasti oli myös Haltialassa ja sisälsi koiralle annettavaa ensiapua ja koiran kantamista tietyn matkan verran. Rocky hoiti potilaan roolin oikein mallikkaasti. Kahdeksas rasti oli taasen ihmisen ensiapua. Minä toimin viestittäjänä johtoon ja hätäkeskukseen kun Miia ja Valtteri auttoivat potilasta ja antoivat myös elvytystä (nukelle).

Yhdeksäs rasti oli pienellä metsäalueella Oulunkylässä. Siellä oli jälleen esineruututehtävä mutta paljon isommalla alueella (ja oletettavasti useammalla esineellä) kuin ensimmäinen rasti. Taas aika oli rajattu ja yksi koira kerrallaan sai etsiä esineitä. Rocky aloitti ja haki tosi hyvin, etenkin ottaen huomioon, että kilometrejä oli jo takana runsaasti. Mitään esinettä ei kuitenkaan tarttunut Rockylle mukaan. Ässäkin kokeili, mutta ei myöskään noutanut esineitä. Saldo oli siis nolla esinettä, mutta yritys oli kova.

Kymmenes rasti oli etäisyyksien arvioiminen Taivaskallion päällä, Käpylässä. Sieltä piti arvioida sekä maastossa näkyvien puiden etäisyyttä, että kauempana sijaitsevien maamerkkien etäisyyksiä. Yhdestoista rasti oli jo mukavan lähellä autoa, eli siirryimme Metsälään hiekkakentälle. Saimme tietää siellä, että olimme aikataulusta niin paljon jäljessä, että emme pääsisi rastivastaavan autolla Meilahdessa sijainneelle taajamaetsintärastille. Se oli todella iso harmi, ja yllätys myös – alkupään harharetkeä lukuunottamatta olimme edenneet viivyttelemättä ja ripeästi rastilta toiselle, eikä missään muulla rastilla sanottu mitään siitä, että olisimme aikataulusta jäljessä. Saimme kuitenkin suorittaa hiekkakentän laidalla toisen rastin tehtävistä eli trangian sytyttämisen mahdollisimman nopeasti, ajanotto päättyi kun vesi alkoi kiehumaan. 

Tästä lähdimme autolle ja johtopaikkaa kohti, kello taisi olla noin puoli kuusi aamulla kun lähdimme ajamaan. Kännykän mukaan oltiin kävelty (ja välillä myös juostu) klo 18 ja klo 24 välillä noin 11,5 kilometriä. Alla Ässä ja auringonnousu Taivaskalliolla.

Lauantaiaamu

Olimme toinen joukkue paikalla pommisuojassa ja hyvästelimme Valtterin, joka joutui lähtemään töihin. Minä jatkoin ryhmänjohtajana sen lisäksi, että olin yhä myös koiranohjaaja – olin kuitenkin ollut ryhmänjohtajana jo kerran aikaisemmin, joten en ollut kauhean huolissani tästä, pääasia että saatiin jatkaa! Meidät ohjattiin pommisuojan pimeään nurkkaan, onneksi – kaikki ryhmät koirineen nimittäin kerääntyivät samaan kaikuvaan halliin lepäämään. Sillä aikaa kun toinen meistä haki aamupalaa ja kävi vessassa, toisen piti olla omalla paikalla koirien kanssa. 

Aamutoimet hoidettuamme pääsimme lepäämään noin puoli 7 aikaan aamulla. Rocky oli aivan mahtava, se odotti Miiaa kauniisti paikoillaan ja Miian palattua kävi nukkumaan rauhallisena. Meidän lepo ei sujunut aivan yhtä hyvin.

Ässä kyllä oli odottanut hiljaa kun minä kävin hakemassa aamupalaa, mutta minun tultua takaisin ja käytyä lepäämään, alkoi Ässän vahtivuoro… Jokainen epäilyttävä ääni, haukahdus tai vinkuminen piti karkoittaa erittäin uskottavalla vahtihaukulla – pahoittelut siis kaikille muille hallissa olleille… Vastaehdollistin Ässää ääniin, eli aina sen kuultua jotain, annoin sille namin. Kun sain sen kierroksia tarpeeksi alas, että se ei joka rasahduksesta hermostunut, se antoi minun hieroa sen kylkiä, suupieliä ja poskilihaksia. Sen myötä se hieman rentoutui lisää ja käpertyi nukkuma-asentoon. Pidin koko ajan käsiä siinä kiinni rauhoittaakseni sitä, ja sain ainakin hetkeksi torkahtaa. Meidän piti kuitenkin olla valmiita lähtemään 2 minuutin sisällä hallista, ja sieltähän se ”palohälytys” tulikin noin vartin yli 7, joten siirryimme ulos odottamaan ohjeita. Tässä tuoreena ryhmänjohtajana, katse tiukasti tiessä 🙂

Lauantain ensimmäinen rasti oli tottelevaisuusrasti. Siinä koirat suorittivat kokeenomaisissa olosuhteissa (ilman palkkaa) ketteryysesteitä, sovelletun pöydälle ohjaamisen, koiran kantamisen, seuraamiskaavion sekä eteenlähetyksen – ohjaajat vain vaihtoivat paikkaa! Minä siis ohjasin Rockya, ja Ässä oli ensin Miian kanssa paikkamakuussa. No, Ässä ei jäänyt paikkamakuuseen yksin, vaan tuijotti minua intensiivisesti… Pysyi kuitenkin hiljaa paikoillaan Miian vieressä minun ja Rockyn tehdessä liikkeitä. Rocky kuunteli minua tosi hyvin. Ketteryysesteitä Rocky ei ilmeisesti ollut kauheasti tehnyt, mutta yritys oli Rockylla hyvä. Se tuli kauniisti sivulle ja pysyi minun luonani. Putki meni tosi hyvin, keinussa ja rummussa ei ollut pysäytyksiä mutta meni yli. Merkille ja siitä pöydälle lähetys ei oikein onnistunut, mutta silti Rocky innokkaasti lähti eteenpäin muttei vaan tiennyt mitä tekemään – eikä ihme jos sitä ei oltu vielä treenattu lainkaan! Kantaminen sujui mallikkaasti kuten pöydällä pysyminen ja siitä luoksetulo. Seuraamiskaavio sujui aivan täydellisesti, käännöksineen ja tahdinvaihtoineen. Eteenmenossa minulla oli väärä vihje – sanoin eteen tarkoituksena lähettää koira eteen, mutta eteen-vihje Rockylla tarkoittikin luoksetuloa (eteen istuen). Rocky kyllä lähti painamaan eteenpäin mutta kääntyi sitten ihmeissään takaisin. Rocky-parka oli aivan kummissaan… Kokonaisuudessa Rocky suoritti tämän osuuden erittäin hienosti!

Ässän osuus ei sitten mennytkään ihan niin putkeen – sen lisäksi, että ollaan vasta aloitettu harjoittelemaan palkattomuutta tottelevaisuudessa, ei olla treenattu ketteryysesteitä lainkaan (koska näillä näkymin ei olla menossa rauniokokeisiin tai ipor-kokeisiin). Kaiken lisäksi Ässä on tyypillinen weimari, eli sille minä ja minun kanssa tekeminen on kaikki kaikessa, muusta viis. Miian parhaista yrityksistä huolimatta meno oli aika olematonta. Muutaman kerran Ässä oli kai ottanut kontaktia sivullaolossa, muuten se joko tuijotti minua kaihoisasti tai nuuskutteli maata… Hyvä yritys Miialta silti ja toivottavasti Rockyn upea suoritus paikkasi Ässän meininkiä.

Toinen rasti oli Meri-Rastilassa. Meille annettiin tehtävä, mutta pyydettiin odottamaan lisäohjeita. Rastivastaava odotteli autossaan ja me koirien kanssa valmiudessa auton lähellä. En ole varma kuinka kauan me odottelimme, mutta jonkin ajan päästä rastivastaava tuli kertomaan, että etsintää ei voikaan suorittaa ja voimme palata johtopaikkaan. Koirat ainakin odottelivat rauhallisesti ja me myös, mahdollisesta tehtävästä jutellen, joten toivottavasti arvostelu oli hyvä, olivat perusteet sitten mitkä tahansa.

Kun ilmoittauduin kolmannelle rastille, johdosta ei annettu ohjeita vaaditusta siirtymisajasta, mutta kirjattiin meidän lähtöaika. Olen mennyt pommisuojaan sisälle klo 10.11 koska gps:stä on katkennut yhteys silloin, ja noussut ylös klo 10.16. Olin noin klo 10.18 autolla. Nopean puskapissan jälkeen syötettiin gps:iin matkalla syöttämäni reittipiste auton navigaattoriin ja lähdettiin ajamaan, olen sammuttanut gps:n klo 10.22 eli juuri ennen kuin aloin ajamaan. Googlemapsin mukaan reitti oli 11 km ja 14 minuuttia ilman liikennettä. Oli lauantaiaamupäivä ja liikennettä oli jonkin verran – olimme perillä rastilla muistaakseni klo 10.39. Rastivastaavan mukaan olimme myöhässä: meille oli annettu jo 5 minuuttia lisäaikaa ja olimme siitä 3 minuuttia myöhässä. Emme päässeet suorittamaan tehtävää.

Jos arvioin johdon laittamaksi lähtöajaksi klo 10.13, meille oli annettu 18 minuuttia aikaa kävellä pommisuojan sisältä parkkipaikalle, syöttää koordinaatit gps:n ja ajaa nopeimmillaan 14 minuutin matka perille. Jos gps:n tallentuneet tiedot on oikein, tuntuu aika mahdottomalta tehtävältä. Tämä kyllä jäi harmittamaan. Ymmärrän hyvin, että kaikilla rasteilla on omat aikarajat, jotta koko paletti toimii sujuvasti. Mielestäni tämän olisi voinut ratkaista niin, että olisimme päässeet yrittämään mutta meidän etsintäajasta olisi vähennetty se 3 tai 8 minuuttia mikä oltiin myöhässä. Sen lisäksi olisi ollut kohtuullista, että johto olisi kertonut, että tämä siirtyminen olisi erittäin tiukka – vaikkakaan en tiedä miten olisimme liikennerajoitusten puitteissa päässeet ajoissa paikalle, vaikka puskapissan olisikin jättänyt pois. Kuvassa Rocky valmiina lähtöön 🙂

Neljännellä rastilla meille annettiin ohjeet siirtyä jalkaisin noin kilometrin matka jätevedenpuhdistamolle. Edellisestä rastista tulistuneena mehän edettiin nopeasti, siis pääasiassa juostiin matka rinkat selässä, ja olimme loppujen lopuksi liian aikaisin puhdistamolla. Jouduimme odottelemaan, jotta eksyneet henkilöt saadaan eksyksiin, ja pääsimme suorittamaan etsintää tunneleihin. Suunnitelma oli ensin edetä aina oikealle. Kumpaakin koiraa sai käyttää ja olimme koko ajan näköetäisyydellä toisistamme. Ässä ja Rocky tekivät hyvin hommia yhdessä, toinen etsien toista reunaa ja toinen toista leveällä käytävällä. Koska tässäkin tehtävässä oli aikaraja, juoksimme semmoiset osat käytävästä missä seinustat olivat pelkkää kalliota ilman syvennyksiä tai muutakaan minne ihminen mahtuisi. Rastivastaavien mukaan tämä oli mukavan piristävä lenkki heillekin 🙂 Rocky löysi hienosti 2 eksynyttä aikarajan puitteissa, ja ilman Miian hahmotuskykyä emme olisi pysyneet niin hyvin kartalla siitä mikä käytävä on tutkittu ja mikä ei. Toki jos olisi ollut mukana ilman koiraa oleva ryhmänjohtaja, hän olisi voinut piirtää karttaa samalla ja myös merkitä ylös tutkittujen käytävien numeroita.

Lauantai-iltapäivä

Viides rasti oli raunioetsintää omalla radalla. Alueella oli kiellettyjä alueita ja luonnollisesti sortumien alla henkilöitä. Aika oli rajattu, ja hälytyksen kuullessamme koirat piti ottaa hallintaan ja siirtyä odottamaan tietylle alueelle. Löytyneet merkittiin lipuilla. Ryhmänjohtajan piti myös piirtää alueesta kartta ja merkitä löydöt siihen. Meidän piti olla koko ajan lähellä toisiamme. Koirat etsivät taas tosi hienosti yhdessä! Rocky teki kolme löytöä ja Ässä yhden – ei ole tietoa oliko kaikissa oikeasti maalimies tai ei, tai oliko kenties jotain muuta kuten vaikkapa ruokaa…

Ässä ei ilmaissut rullalla, sille ei ole vielä treenattukaan umpipiiloja, ja Rockylla ei ole vielä haukkuminen siinä mallissa – mutta parhaamme mukaan yritettiin tulkita koiria ja merkkailla piiloja 🙂 Ässä meni kuin menikin kielletylle alueelle. Olisin sen kyllä saanut kutsuttua pois, mutta en tajunnut. Olimme juuri saaneet ruokaa ennen tätä rastia, ja katselmusta oli jo takana niin pitkästi, että ajatus ei oikein ollut mukana ja katselin vain tyynesti kun koira etenee keltaisen nauhojen sisälle etsimään… Ei vaan kerta kaikkiaan leikannut, ja koiran joutui viemään sitten autoon ja sen myötä Miian ja Rockyn etsintäaikaa tuhraantui koska heidän piti pysyä meidän lähellä. Ehdittiin kuitenkin etsimään iso osa alueesta, ja toivottavasti edes joidenkin lippujen alta löytyi ihmisiä.

Kuudes rasti oli metron varikkoalueella. Etsittävällä alueella oli metron raiteita runsaasti, ja metron raiteen ja keltaisen kaiteen välinen alue oli ohjeen mukaan vaarallinen. Alueella oli myös runsaasti isokokoista, terävää sepeliä mikä teki etenemisestä myös hidasta. Saimme käyttää kumpaakin koiraa, ja Rocky löysi hienosti ensimmäisen maalimiehen! Toista emme löytäneet, koska emme aikarajan puitteissa sattuneet oikeaan väliin raiteita jonka päässä, ison tunnelin sisällä, maalimies olisi ollut. Koirat jaksoivat tehdä hyvin kuitenkin töitä!

Seitsemäs ja viimeinen rasti oli metsässä suoritettava partiointitehtävä. Meidän piti merkitä karttaan kaikki löydöt, sekä esineet että ihmiset. Kadonneita oli ohjeen mukaan kolme. Meidän piti pysyä näköetäisyydellä toisistamme, ja koirat saivat etsiä irti. Etenimme eksyneiden nimiä huudellen. Löysimme ojasta vesipullon ja joitakin esineitä, jotka olivat todennäköisesti roskia. Lähdimme kiertämään alueen rajoja, mutta aika oli vähissä kun olimme päässeet alueen pitkän sivun päähän. Sillon lähdimme tulemaan keskeltä aluetta korkeimman kohdan kautta takaisin autolle. Ässä alkoi nostamaan nenäänsä kallion päällä. Jatkoimme etenemistä kallion päällä, ja Ässä jatkoi merkkaamista ja nosti vauhtia. Kallion toisessa päässä, kuusen juurella, oli kuin olikin maalimies kääriytyneenä vihreään muoviin! Ässä otti vähän muovia pois, ja sitten ilmaisi autettuani sitä vihjeellä ”ukko”. Jopas oli onnellinen koira (ja ohjaaja) kun pitkän vuorokauden päätteeksi tehtiin löytö! Sitten juostiin pikapikaa autolle, mutta ylitettiin etsintäaika joillakin minuuteilla. Toivottavasti myöhästyminen ei sakottanut pisteitä liikaa, mutta kokonaisuuden kannalta tärkeintä oli koiran saama oppi – Ässä nosti maalimiehen ilmavainulla, mikä on ollut Ässälle välillä haastavaa, ja sai palkitsevan löydön kaiken urakoinnin päätteeksi!

Kännykän mukaan lauantain aikana, eli keskiyöstä lauantai-iltaan saakka jalkaisin liikuttuja kilometrejä oli kertynyt 31,1 km, perjantai-illan lukemahan oli 11,5 km. Yhteensä siis jalan kuljettua matkaa ryhmäkatselmuksen aikana kertyi 42,6 km eli vähän yli maratonin verran – kylläkin vaelluskengissä, rinkka selässä, koiran kanssa ja erittäin vaihtelevassa maastossa. Olokin on nyt kyllä sen mukainen!

Tunnelmia palkintojenjakoa odotellessa…

Ajatuksia yleisemmin

Oli todella hauskaa osallistua Miian, Valtterin ja Rockyn kanssa ryhmäkatselmukseen. Kokemus oli rankka, mutta meillä oli todella kivaa koko ajan ja saimme onnistumisia ja uusia kokemuksia runsaasti – kiitokset menevät siis ahkerille järjestäjille. Täytyy myös sanoa, että Rocky on kyllä melkoinen luonnonlahjakkuus, ja sen lisäksi erittäin hyvin koulutettu – sen rinnalla moni vanhempi ja kokeneempi koira kalpenee, niin loistavasti se hoiti hommansa kun piti, ja lepäsi kun oli mahdollisuus!

Ässän kanssa meillä on kyllä vielä treenattavaa sekä muiden koirien kohtaamisissa, joissa se kiihtyy jonkin verran, että taukokäytöksessä. Molempaa ollaan toki treenattu, mutta vielä on panostamista näihin. Rauhoittumisen kanssa ollaan tehty etenkin töitä, ja varmasti jossain vaiheessa tulee hermorakenne ja luonne vastaan, mutta silti aina voi vähän parantaa.

Ässä tuli suurimmaksi osaksi Rockyn kanssa oikein hyvin toimeen, jopa pientä leikkiäkin oli nähtävissä vaikka ne ovat melko saman ikäisiä, leikkamattomia uroksia. Työskentely yhdessä ei tuottanut mitään ongelmia kummallekaan. Kumpikin koira siis teki hommia toisesta huolimatta, eivätkä ne toisaalta lähteneet yhdessä leikkimään tai nuuskuttelemaan kesken töiden. Ässän väsyttyä kuitenkin, sen terävyys ja temperamentti nousivat esille tilanteissa joissa annettiin ruokaa tai vettä, eli se kyllä puolusti näitä resursseja ärähtämällä voimakkaasti.

Tähän pitää kiinnittää huomiota niin, että varmistaa että Ässä saa sekä syödä ja juoda kenenkään sitä häiritsemättä  ja riittävällä hajuraolla muihin koiriin ja ihmisiin. Tämäkin on hyvä ottaa uutena informaationa – ei ole pahoja tai hyviä koiria, vaan on vain eläimiä jotka toimivat synnynnäisten ja opittujen käyttäytymismallien mukaan. Minun tehtävä on luoda edellytykset ja kouluttaa taidot, joilla Ässän on mahdollista onnistua ja jotta se saa toimia ilman altistumista tilanteeseen jota se ei pysty käsittelemään. (Lisäys tähän – erinomaisen asiapitoisessa Eläinkoulutusblogissa oli juuri juttua aiheesta, kannattaa lukea: https://elainkoulutus.wordpress.com/2016/05/17/oletko-laukkurosvo/)

Varsinaiset etsintätehtävät sujuivat Ässältä kuitenkin hyvin, ja jälki ja partiointi erinomaisesti mitkä lämmittävät mieltä koska ne ovat ne tärkeimmät taidot jos ja kun tavoitteena on hälykoiraksi pääseminen 🙂

Saattaa olla, että tämä oli minun ja Ässän viimeinen ryhmäkatselmus – lisää tästä myöhemmin kunhan asia varmistuu – mutta jos näin oli, niin eipä olisi voinut olla mukavampi ryhmä tai hienompi viimeinen ryhmäkatselmuskokemus kuin tämä!

Rauniotreenit 7.9. ja hakutreenit 14.9.2015

Sekä rauniotreeneissä, että hakutreeneissä on ollut vähän haasteita. Kummassakin treenissä oli 2 maalimiestä, ja ajatuksena yhäkin koiran irtoaminen minusta. Raunioilla oli häiriöhenkilöitä ja ääniä – näitä on ollut aiemmissakin treeneissä. Metsässä Ässä treenasi ensimmäistä kertaa täysin pimeässä metsässä. 

Raunioilla, yllättäen, Ässä hieman jännitti maalimiehiä. Molemmat olivat melko hämärässä, toinen putken perällä ja toinen raunioilla sijaitsevassa pienessä rakennuksessa. Ensimmäiselle maalimiehelle jouduin myös lähettämään koiran muutamaan kertaan, koska se pudotti rullan matkalla. Liikkuminen radalla on Ässältä myös yhä hieman varovaista. 

Metsässä pimeys toi oman haasteensa kosketuskeppiin koskemiseen. Tämän lisäksi se ei meinannut tuoda rullaa perille saakka. 

Kotona olisi syytä treenata ilmaisuketjusta rullan luovutusta perille saakka, eli vahvistaa sitä, että koira koskettaa kuonolla kämmeneen tuodessaan rullaa takaisin. 

Raunioilla ja pimeässä metsässä voisi harkita myös suoran palkan käyttöä hetken aikaa. Uusi rauniorata on Ässälle vaikeakulkuinen ja ilmaisun tekeminen säkkipimeässä metsässä tuntuu myös haastavalta. 

Rauniotreenit 10.8.2015

Kyseessä olivat syksyn ensimmäiset rauniotreenit, ja tarkoituksena oli tehdä melko helppo treeni Ässälle edellisen, haastavan hakutreenin jälkeen. Teemana oli kuitenkin yhä irtoaminen. Häiriöääniä tai -henkilöitä ei ollut treenin aikana. 

Tulin radalle melko suoraan autosta, enkä ottanut tottista oikeastaan ollenkaan mukaan – koira siis sai vetää radalle lähetyspaikkaan. Maalimiehiä oli kolme, ja he menivät piiloihin yksitellen. Piilot olivat kaikki puoliksi avoimia. Kaikki maalimiehet olivat n. 15-30 metrin päässä lähetyspaikoista, ja lähetettyäni koiran pysyin paikoillani.

Ensimmäinen lähetys oli aivan äskettäin käytetyn piilon lähellä. Piilo oli kallellaan oleva roskapönttö, jonka edessä oli pieni penkki. Ässä haisteli ja haisteli piiloa, ja ihmetteli, että missä maalimies on – ja sieltä se tuli sitten, pieni turhautumishaukku… Tätä ei todellakaan haluta harjoitella, ja juttelimmekin kouluttajan kanssa treenin jälkeen, että jatkossa kun aletaan siirtymään umpipiiloja kohti, täytyy kriteeriä nostaa todella varovasti. Jos koira pääsee turhautumaan liikaa tarkentaessaan piiloa, se haukku tulee varmasti uudelleenkin ja se ei ole toivottavaa. Toki tässä koira myös oppi varmasti vähän erottamaan miltä haisee piilo jossa on äsken ollut maalimies vs. piilo jossa on nyt maalimies. 

Lähetin siis Ässän uudelleen piilon suuntaan, ja sillä toisella kerralla se irtosi ihan kivasti, vaikkakin hyvin maavainuisesti jälkeä etsien tai jäljestäen. Se löysi maalimiehen, ja lähti tuomaan rullaa  – minulla ei ollut näköyhteyttä koiraan sen nostaessa rullan ja kääntyessä minua kohti, joten olin tosi tyyväinen että se toi rullan perille saakka. Aivan aluksihan se pudotti rullan jos se ei nähnyt minua heti rullan nostettuaan. Joten edistystä on tapahtunut.

Muillakin piiloilla ilmaisut sujuivat tosi nätisti. Ainoa mihin pitää nyt muistaa kiinnittää huomiota on ajan vaihtelu sekä rullan luovutuksen ja näytölle lähetyksen välillä että näytön maahanmenon ja palkan saamisen välillä. Tässä treenissä pyysin maalimiehiä laskemaan kolmeen, viiteen ja kahdeksaan ennen kuin ottavat palkkapurkin taskusta, sekä itse yritin muistaa odottaa aina vähän pidempään ennen kuin annan vihjeen ”näytä”.

Toinen piiloista oli paremmin tuuleen päin, joten Ässä haki ”yläpäisesti” ja löysi maalimiehen nopeasti. Kolmas maalimies oli taas myötätuulen puolella, ja koirakin oli jo melko väsähtänyt. En saanut sitä ensimmäisestä lähetyspaikasta irtoamaan, ja siirryin vähän eteenpäin. Viimein lähetin koiran tietämättäni kohdasta, josta se pääsi nappaamaan jäljen, ja löysi kyllä sitten maalimiehenkin. 

Juteltiin kouluttajan kanssa myös lähetyksestä. Olen pyytänyt Ässän istumaan lähetystä varten, ja kouluttaja ehdotti, että antaisin koiran seisoa istumisen sijaan. Olen jättänyt jo istumisen pois rullan luovutuksen ja näytölle lähettämisen välistä, koska se oli Ässälle todella vaikeaa ja se pysyy ihan hyvin paikoillaan kunnes annan luvan lähteä näytölle. Lähetyksessä istuminen todennäköisesti laskee koiran virettä jonkin verran, ja on kyllä ehkä kuitenkin turha – tärkeintä on aina saada koira mahdollisimman tehokkaasti etsimään eikä suorittaa muodollisuuksia niiden itsensä vuoksi. 

Istumisen takana on toki ajatus, että se on selkeämpi käytös koiralle, eli että se ei lipsuisi kriteeristä ja ota niin helposti askelia eteenpäin. Näytölle lähetyksen kanssa lipsumista ei ole kuitenkaan merkittävästi tapahtunut, joten taidan jättää istumisen pois myös lähettämisestä. Täytyy myös siinä kuitenkin vaihdella aikaa kuinka kauan koiraa seisottaa ennen lähetystä ja varmistaa, että lähetysvihje on koiran näkökulmasta varmasti se sana eikä esim. käden asento tai muu oma elekieli.

Vielä jäljestämisestä – eihän se jäljestäminen sinänsä pahasta ole, tärkeintä on, että koira löytää sen ihmisen. Mutta, koiran pitäisi oppia käyttämään sekä maavainua, että ilmavainua etsinnässä, koska sitä jälkeä ei aina ole ainakaan siinä suunnassa mistä koira tulee. Ja koska Ässällä on jäljestys jo todella vahva, olisi hyvä että se harjoittelisi enemmän ilmavainua tässä koulutusvaiheessa. Joten alla muutama ajatus seuraaviin treeneihin tämän treenin perusteella:

– maksimissaan 1-2 maalimiestä ja heillä todella isot palkat eli varmistetaan, että koira jaksaa juosta täysiä etsiessään, saa varmasti ison vahvisteen työstään ja sille jää metsästä/radalta lähtiessä olo, että olisi voinut tehdä lisääkin

– maalimiehet menevät piiloihin kaukaa kiertäen, jotta jäljestämisen mahdollisuus on minimoitu

– etäisyys maalimiehelle on maksimissaan 20-25 metriä, jos myötätuulessa niin selvästi lähempänä

– pysyn jatkossakin paikoillani, että koira oppii irtoamaan vaikka minä en liiku

Hakutreenit 7.6.2015 ja rauniotreenit 14.6.2015

Hakutreeneissä suunnitelmana oli ottaa Ässälle ensimmäisiä pistoja. Treenin tarkoitus oli asettaa maalimiehet sellaisiin kohtiin, että tuuli tulisi maalimieheltä ja/tai maastonmuodot ohjaisivat koira suoraan maalimiehellä. Maalimiesten oli tarkoitus olla 10-30 metrin päässä keskilinjalta. 

Ässällä olivat ilmaisut olleet jo varmoja useassa treenissä tätä ennen, ja halusin nyt nostaa kriteeriä jäämällä paikoilleni seisomaan kun koira lähtee maalimiehelle. Ässä on aiemmissa treeneissä irronnut 50+ metriä, kun ollaan etsitty partiointityylillä, joten koin een olevan valmis pistoihin. Maasto oli sen verran avointa, että koira näki maalimiehiltä keskilinjalle ja minut – kun Ässä ensin oppii menemään keskilinjalta suoraan maalimiehelle vaikka jään paikoilleni, voidaan jatkossa nostaa etäisyyttä niin, että maalimiehen ja minun välillä on näköestettä, eli koira joutuu etsimään minut nenällään palatessaan rullan kanssa. 

Kahdella ensimmäisellä maalimiehellä koiran etujalka meni rullan läpi, ja rulla irtosi. Toisella maalimiehellä se oli myös koskettanut puulusikan sijaan nenällään maalimiestä päähän (onneksi tuli puheeksi, maalimies luuli että se on ok). Viimeiset kaksi maalimiestä koira ilmaisi hyvin, mutta se ei irronnut suoraan maalimiehelle. Eli treenissä ei oikeastaan päästy tekemään suunniteltua treeniä lainkaan.

Seuraavalla hakutreenikerralla täytyy suunnitella maalimiesten paikat todella huolellisesti. On tärkeää nyt alkuun pistoja harjoitellessa, että koira saa kokemuksia joissa se luonnostaan juoksee suoraan ja saa suoraan etenemisestä nopeasti maalimiehen hajun tai maalimiehen. Jos koira löytää maalimiehet aina risteilemällä, vahvistuu risteileminen. Etäisyys pitää olla alkuun lyhyt, tai maasto avointa jotta säilyy näköetäisyys. Kun pistottaminen alkaa sujumaan, voivat maalimiehet mennä syvemmälle ja syvemmälle, jota kautta näköetäisyys alkaa katkeamaan ja koira joutuu palaamaan ilman näköhavaintoa minun luokseni. Alkuun kuitenkin täytyy treenata irtoamista paikoillaan seisovasta ohjaajasta.

Rauniotreeneissä 14.6. oli suunnitelmissa tehdä helppo treeni, koska edellinen rauniotreeni oli ollut haastava. Ässä oli edellisenä päivänä vähän aivastellut, oltiin viikolla uitettu sitä paljon, ja kun toin sen radalle, se oli aivan kuin vieras koira. Kuljeskeli minun vieressäni, ei irronnut juuri lainkaan – seuraavina päivinä tulikin huomattua, että joku nuha sillä oli päällä. Hienosti se teki ilmaisut voinnista huolimatta, toki olin aivan koiran vieressä helpottaakseni sitä. Maalimiehiä oli kolme, ja häiriöhenkilöt kolistelivat jonkun verran. Ihan sopiva treeni puolikuntoiselle Ässälle! 

Rauniotreenit 1.6.2015

Otin Ässän autosta edellisen koiran mennessä radalle tarkoituksena tehdä alle hallintaa. Siirryimme raunioradalle johtavallle tielle. Ensin annoin koiran häärätä ja tehdä tarpeensa, ja sen jälkeen lähdin palkitsemaan koiraa katsekontaktista, sivulletulosta ja seuraamisesta. Väliin otin eri pituisia pätkiä maahan rauhoittumista. Treeni sujui melko hyvin, mutta edellisellä koirakolla menikin arvioitua kauemmin, joten koira odotti vuoroaan jopa 20 minuuttia (en katsonut tarkkaa aikaa kellosta). Lopussa koiralla meni siis vähän jo hermo odottamiseen ja sen vire oli tavallista matalampi radalle mennessä. Toki edellisen päivän pitkä vesinoutotreeni saattoi painaa yhä myös. 

Tarkoituksena oli ottaa 5 maalimiestä, jotka menivät yksitellen piiloihin. Matalampi vire toimi etsinnän kannalta paremmin, koira pysyi lähempänä ja virettä ja motivaatiota oli kuitenkin sen verran, että koira työskenteli koko ajan. Se löysi kaikki maalimiehet melko nopeasti, mutta kuitenkin niin, että se joutui hieman paikantamaan hajun lähdettä. Ilmaisut sujuivat muistaakseni kaikki suoraan, tai mahdollisesti yhdelle maalimiehelle lähetin koiran uudelleen vihjeellä ”ukko”. Viimeisellä maalimiehellä koira valui vähän eteenpäin ennen kuin sain hihnan kiinni ja pääsin lähettämään näytölle. Pitäisi muistaa vaihdella sitä aikaa, mikä kuluu rullan luovutuksesta näytölle lähettämiseen, jotta koira ei alkaisi ennakoimaan. Otin koiraa hetkeksi hallintaan ilmaisujen jälkeen ja ennen kuin päästin sen etsimään uudelleen. 

Raunioilla oli Ässän etsinnän aikana häiriöhenkilöitä kävelemässä, ja niistä se ei tuntunut välittävän. Raunioilla oli myös savua, jonka vierestä Ässä kulki viimeiselle maalimiehelle. Viimeisen maalimiehen piti olla helppo, ja ainoa vaikeus piti tulla savusta. Savu taisi kuitenkin laittaa koiran nenää enemmän sekaisin kuin kuvittelin, tai koira oli jo kovin väsynyt pitkästä treenistä, odotuksen lisäksi, ja se ei heti saanut hajua maalimiehestä joka oli alle 10 metrin päässä koirasta. 

Edellisellä visiitillä raunioradalle olin harjoitellut jyrkkien ritiläportaiden nousua ja laskua. Alas tuleminen oli ollut Ässälle aiemmin liian jännää, portaat laskeutuvat yhden kontin korkeudesta, ja ritilän alla ei ole mitään näköestettä joten koira näkee portaiden läpi maahan saakka. Sain koiran laskeutumaan portaat itse ensimmäisen kerran tällä erillisellä visiitillä, kun jätin maahan portaiden alapäähän avonaisen muutaman sadan gramman lihahyytelöpurkin. Tässä treenissä, matkalla viimeiselle maalimiehelle ja savun juuri ohitettuaan, Ässä päätti itse nousta portaat ylös – ei näköjään jäänyt traumoja edellisestä kerrasta. Lieneekö kontin seinustalla maassa olleen maalimiehen haju noussut ylös. Kävimme ylhäällä, ja lähdettiin melkein heti alaspäin. Parin askelman jälkeen Ässällä meinasi taas mennä pupu pöksyyn, mutta heitin muutaman namin maahan, jonka jälkeen se lähti laskeutumaan portaita alas. Pidin hihnan melko tiukalla kuitenkin, koska jos maassa on joku houkutin, saattaa koira lisätä vauhtia liikaa ja loikata alas liian korkealta. Tämän jälkeen koira joko sai hajun maalimiehestä tai näki sen, ja ilmaisi ihan mallikkaasti. 

Viimeisen maalimiehen jälkeen siirryttiin kehumaan Ässää, mutta se alkuun vain haisteli maata intensiivisesti – yleensä se on melko innostunut lopun kehu&leikkiringistä. Jälkeenpäin ajateltuna mietin, että voisiko olla, että sen piti saada nollata melko raskas treeni ensin itse, ennen kuin se oli valmis vastaanottamaan kehuja. Hetken päästä se jo kulki maalimieheltä toiselle keräämässä rapsutuksia, ja lopuksi leikkikin hieman yhden maalimiehen kanssa. 

Treeni oli Ässälle selkeästi melko raskas, mutta se suoriutui siitä hyvin. Ässän kanssa on kyllä hyvä välillä nostaa kriteeriä vähän enemmänkin, se on kuitenkin melko sitkeä ja motivoitunut koira ja saattaa turhautua jos treeni junnaa paikoillaan. Se on kuitenkin myös nuori koira, joten ei pidä ahnehtia liikaakaan. Seuraavalla treenikerralla voisi häiriöt pysyä samoina, mutta maalimiehiä vain 2-3 ja paljon lyhyempi odotteluaika.