Ravistelu, kanakoiran vesityö ja vähän muutakin

Kanakoirien erikoiskokeen koesäännöissä todetaan näin: ”Virheenä pidetään, jos koira ennen noutokohteen luovuttamista voimakkaasti ravistaa vettä turkistaan.” Ravistelu on koiralle tietenkin luonnollinen reaktio vedestä noustessa. Jos kuitenkin haluaa varmistaa, että koira ei ravistele itseään ennen luovutusta, kannattaa harkita ravistelun kouluttamista erillisenä temppuna ja käytöksen liittämistä noutoketjun loppuun.

Kanakoirien erikoiskokeen koesäännössä noutoketjuun kuuluvat noutoluvan odottaminen, riistan hakeminen, riistaan tarttuminen, palaaminen takaisin suorinta reittiä, istuminen ja riistan luovuttaminen luvan saatuaan. Kun tämän käytösketjun viimeiseksi palaseksi liittää ravistelun, ja koko ketju koulutetaan koiralle vahvaksi, ei koira todennäköisesti ravistele ennen kuin on suorittanut kaikki aiemmat vaiheet.

Koulutuksen askelmerkit

Uuden käytöksen kouluttaminen aloitetaan käytöksen aikaansaamisesta tai sen nappaamisesta lennosta, jos käytös on sellainen jota koira tekee luonnostaan. Tämän jälkeen palkataan käytöksestä jotta koira tekisi sitä useammin, ja aletaan nimeämään sitä kun käytös näyttää siltä miltä sen halutaan aina näyttävän. Keskeneräistä käytöstä ei kannata vielä nimetä, tai sitten koira vihjeen saatuaan toistaa sitä keskeneräistä toimintaa (esim. vain pään ravistelu vs. koko kropan ravistelu). Kun käytös on valmis ja koira suorittaa sen vihjeestä, aletaan liittämään sitä haluttuun käytösketjuun. Takaperin ketjuttamalla tehtäessä käytösketjun rakentaminen aloitettaisiin tästä viimeisestä osasta eli ravistelusta. Veikkaan kuitenkin, että suurimmalla osalla lukijoista on olemassa jo valmis noutokäytös kuten meilläkin oli kun tätä treenattiin. Tässä tekstissä siis kerron siitä, kuinka liitin ravistelun ja valmiiseen noutoon.

Käytöksen aikaansaaminen

Yleensä ottaen uutta käytöstä voi kouluttaa muokkaamalla eli sheippaamalla (paloittelee käytöksen pieniin askeliin, palkkaa alkuun pienestä eleestä, ja odottaa koiran oppiessa yhä enemmän käytöstä ennen kuin palkitsee), nappaamalla (kehumalla ja palkkaamalla sillä hetkellä kun koira tekee haluttua käytöstä), fyysisesti ohjaamalla, houkuttelemalla tai mallioppimisen kautta. Itse hyödynsin ravistelun aikaansaamisessa sekä nappaamista, että fyysistä ohjailua.

Nappaaminen

Nappaaminen tarkoittaa siis sitä, että ravistelun aikana koiraa kehutaan ja palkitaan ruhtinaallisesti. Ajoitus on tärkeää, ja siksi naksutin tai koiralle erikseen koulutettu palkkiosana voi nopeuttaa oppimista. Koira oppii yhdistämään täsmälleen oikean käytöksen, eli ravistelun eikä esimerkiksi ravistelun lopettamisen, palkkioon. Koira lisää aina kannattavaa käytöstä, ja onnistuneiden palkitsemisten jälkeen koira todennäköisemmin toistaa käytöksen uudelleen palkkion toivossa. Koiran pesuhetki tai vesisateesta sisään tulo ovat siis hyviä hetkiä pitää palkkiot valmiina, ja kertoa koiralle että ravistelulla tienaa.

Koska koira ei usein näissä tilanteissa ravistele montaa kertaa peräkkäin, kannattaa harkita erityisen suuren palkkion käyttöä käytöstä napatessa – vaikkapa kupillinen ruokaa naaman eteen välittömästi ravistelun jälkeen toimii usein hyvänä ”jackpot”-palkkiona.

Fyysinen ohjailu

Fyysinen ohjailu on perinteisesti liittynyt esimerkiksi takapuolen painamiseen maahan istumisen opettaessa, ja siinä on omat ongelmansa sekä koiran tunnetilan, että oppimisnopeuden osalta. Tässä tilanteessa päädyin käyttämään nappaamisen lisänä vähän toisenlaista fyysistä ohjailua: huomasin saavani koirani ravistelemaan rapsuttelemalla sitä vähän ronskimmin lapojen päältä, niin että sen selkänahka liikkui puolelta toiselle ravistelun tapaan. Näissäkin tilanteissa, koiran tehdessä ravistelua, naksautin ja palkkasin. Tässä tavassa oli se hyöty, että sain koiran ravistelemaan nopeasti uudelleen – mitä enemmän palkkioita halutusta käytöksestä pääsee antamaan vaikkapa minuutin sisällä, sitä nopeammin koira oppii eli koulutustermeillä silloin on korkea vahvistetiheys.

Tämmöistä keinoa käyttäessä on oltava mahdollisimman varma siitä, että koira kokee tilanteen ja rapsuttelun neutraalina tai positiivisena. Tähänkin käytökseen halutaan liittää rento ja avoin mielentila, ja jos koira väistää, epäröi tai menee pois tätä kokeillessa, kannattaa vaihtaa taktiikkaa. Vieraalle koiralle en ehkä kokeilisi tätä lähestymistä lainkaan. Muutenkin koulutustilanne kannattaa pitää sellaisena, että koira voi halutessaan poistua ja sillä on tilaa viestiä kehonkielellä haluttomuudestaan osallistua toimintaan.

Tahdottomasta reaktiosta tahdonalaiseen käytökseen

Ravistelu on koiralle todennäköisesti hyvin refleksinomainen käytös, jonka se suorittaa ajattelematta asiaa erikseen. Voi olla, että tämmöisen refleksinomaisen reaktion saaminen tahdonalaiseksi on koiralle hankala käsittää. Siitä on paljon hyötä tässäkin, että koiraa olisi koulutettu paljon ”operantisti”, eli niin että koira mielellään tarjoaa erilaisia käytöksiä ja on muutenkin koulutustilanteessa aktiivinen. Toisaalta, jos koiran kanssa on käytetty paljon houkuttelua tai pakotteita, saattaa koira mieluummin pysyä passiivisena uusissa tilanteissa koska tilanteesta joko puuttuu selkeä houkutin tai se ehkä jännittää mahdollisia pakotteita.

Oikoteitä onneen ei kuitenkaan ole, vaan sinnikkäällä halutun käytöksen vahvistamisella on aina todennäköisempää, että jossain vaiheessa koiralla syttyy lamppu päässä ja se huomaa, että ravistelua voikin käyttää temppuna jolla saa kivoja asioita. Kannattaa siis tarkkailla milloin koira luonnostaan ravistelee, ja varmistaa että lähistöllä on aina valmiina koiralle mieluisia palkkioita siltä varalta, että pääsee palkitsemaan ravistelusta.

Vihjeen liittäminen

Tässä käytöksessä aloin liittämään vihjettä aina kun koira ravisteli kunnolla, vaikka käytös ei ollut vielä koiran itse tarjoama vaan vaikkapa pesunjälkeinen normaali reaktio. Käytännössä, koiran ravistellessa itseään sanoin vihjeen ”shake” ja välittömästi naksusanan ”jes” ja palkkion perään. Vihjettä toistetaan käytöksen aikana joka kerta, ja joka kerta myös palkataan.

Vihjesanaa voi testata joidenkin vahvistekertojen jälkeen; riippuu paljon koirasta ja myös palkkioiden laadusta kuinka nopeasti koira sen yhdistää. Silloin kun alkaa testaamaan vihjettä, on hyvä pitää asetelma muuten samana, olla samassa paikassa ja vaikkapa samassa asennossa, kuin aiemminkin palkatessa käytöksestä. Tämä siksi, että asetelma olisi koiralle mahdollisimman tuttu ja sen olisi helpompi onnistua.

Jos koira vihjeen kuultuaan ei yritä edes ravistella, täytyy vihjesanan liittämistä käytökseen jatkaa. Jos koira kuitenkin yrittää tehdä oikeansuuntaista käytöstä, voi harkinnan mukaan palkita hyvästä yrityksestä ja seurata jos käytös tästä alkaa vahvistumaan. Jos käytös ei muutu oikeaan suuntaan, kannattaa palata kuitenkin vihjeen liittämiseen.

Esimerkiksi, videolla alla on ensimmäisiä kertoja kun olin jo liittämässä ravistelua luovutukseen ja silloin Ässä vain vähän puisti päätään vihjeen kuultuaan, mutta ei ravistellut kunnolla. Siinä vaiheessa päätin palkata jo hyvästä yrityksestä, mutta tämmöisiä huonoja toistoja ei kannata palkata montaa kertaa peräkkäin. Seuraavalla kerralla en enää ostanutkaan pelkkää pään ravistelua, vaan odotin, että se vihjeen kuultuaan ravisteli kunnolla. Vihjettä testatessa ja koulutuksen muutenkin edetessä siis täytyy tasapainoilla koiran motivaation ja käytöksen laadun välillä – välillä pitää tulla liksaa, että jaksaa yrittää.

Harjoittelu tekee mestarin

Kun koira osaa tarjota ravistelua vihjeestä vaikkapa pesuhuoneessa, kannattaa alkaa harjoittelemaan käytöstä uusissa paikoissa, ensin muissa huoneissa ja sitten ulkona. Alkuun voi olla, että koira kykenee tarjoamaan uudessa paikassa vain vähän heikon ravistelun. Kun vaihdetaan ympäristöä, voi hetkellisesti laskea kriteeriä käytöksen laadun osalta. Taas, halutaan motivoida koiraa yrittämään uudelleen ja paremmin, mutta ei kuitenkaan useaa kertaa peräkkäin palkita huonoista suorituksista. Silloin jos koira ei vain kykene tekemään käytöstä uudessa paikassa, kannattaa sitä harjoitella lisää siellä missä koira on aiemmin onnistunut. Tietenkin palkkion laatu täytyy olla aina sellainen, että koira todella tavoittelee sitä, oli kyse mistä vaan koulutusvaiheesta.

Ketjuttaminen

Tässä vaiheessa suurin osa työstä on jo tehty: koira osaa ravistella vihjeestä, ja se osaa tehdä sen useissa eri paikoissa. Viimeinen palanen uudesta noutoketjusta on siis valmis, nyt se täytyy vain liittää sitä edeltäviin osiin. Taas, harjoittelu kannattaa aloittaa tutussa paikassa missä koira on rennossa ja avoimessa mielentilassa – eli ei siellä sorsametsällä kesken avauksen! Toteutus on helppo – yhdistä ravistelu ensin sitä edeltävään palaseen, eli luovutukseen.

Pyydä koira ensin ravistelemaan joitakin kertoja, ja palkkaa jokaisesta toistosta. Pyydä koira sitten eteen istumaan, anna sille noutoesine ja pyydä luovutus, ja palkkaa jokaisesta toistosta. Vielä näiden järjestyksellä ei ole väliä, tarkoitus on vain varmistaa, että koira vielä hallitsee molemmat tehtävät ja palautella niitä koiralle mieleen.

Seuraavaksi ala pyytämään näitä peräjälkeen, luovutus ja palkkio, ja heti perään ravistelu vihjeestä ja palkkio. Muutaman toiston jälkeen voit todennäköisesti jättää jo luovutuksen palkitsemisen pois ja pyytää heti luovutuksen perään ravistelun. Anna tästä tuplatyöstä alkuun vaikka tuplapalkka, jotta koira todella kokee sen kannattavaksi.

Toistojen kautta koira huomaa, että palkkion saa vasta ravistelun jälkeen eli sillä voi tulla jo kiire luovutuksessa alkaa ravistelemaan. Pidä silloin kriteeristä luovutuksen osalta kiinni – palkkio menee pois, jos koira alkaa oikomaan suoraan ravisteluun. Palkkaa vain kun kaikki osat suoritetaan oikein, ja hio tarvittaessa sitä palasta erikseen missä koira hötkyilee tai tekee huonosti.

Kohti käytäntöä

Kun tämä viimeinen palanen on yhdistynyt ketjuksi ”luovutus -> ravistelu -> palkka”, ala lisäämään edeltäviä paloja noudosta myös ketjuun. Treenaa eri paikoissa, ja muista uuteen paikkaan siirtyessä helpottaa tarvittaessa vähän, voit vaikka kouluttaa tämän viimeisten palojen liittämisen pikakelauksella uudelleen koiran muistin virkistämiseksi. Harjoittele riistalla vasta kun käytös sujuu helpommilla noudettavilla, ja harjoittele kotipihassa ennen harjoittelua veden äärellä ja niin edes päin.

Tärkeää on se, että kaikki ketjun osakäytökset ovat koiralle vahvoja ja se tekee ne mielellään – tässäkin tapauksessa ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Ota myös huomioon se, että aina kun koira tekee ketjun loppuun ja saa palkan, kaikki matkalla tapahtuneet asiat vahvistuvat sellaisenaan, myös mahdolliset ei-toivotut asiat.

Olennaista on myös se, että koira saa koko ketjun oikein suoritettuaan koiraa motivoivan palkkion – opetteluvaiheessa on hyvä palkata aina, ja satunnaistaa palkkaamista vasta kun homma alkaa olla koiralle rutiinia.

Ja jos ei ole hetkeen treenannut, voi koiraa myös auttaa vihjesanoilla, ja muuten helpottaa vähän ketjua kuten alla – käsi edessä tarkoittaa, että en odota koiralta istumista vaan se saa heti luovuttaa ja muistutin koiraa ravistelusta vihjesanalla.

Yllättäviä hyötyjä

Ässällä ravistelu alkaa olemaan suhteellisen vahva käytös runsaan harjoittelun myötä. Uuteen kotiin muutettua ollaan päästy uudelleen opettelemaan ohituksia, ja samassa yhteydessä olen alkanut testaamaan vihjeestä ravistelua rentoutustapana.

Sen lisäksi, että ravistelulla on fyysinen funktio, on ravistelu koirille myös tapa rauhoittaa itseään ja mahdollisesti ympäröiviä lajitovereitaan. Koirat usein ravistelevat itseään vaikkapa jännittävän tilanteen jälkeen. On myös koiria, kuten Ässä, joilla on tiettyjä hankaluuksia tasoittaa omia tunnetilojaan ja rauhoittaa itseään. Se siis helposti patoaa tunteitaan, tai purkaa niitä vaikka rähinällä. Silloin se ei tunnekiihkossaan pysty itse rauhoittamaan itseään kovin hyvin.

Ohituksia on siis muistuteltu mieleen vastaehdollistamisen ja katsekontaktin vahvistamisen keinoin, mutta olen alkanut jokaisen ohituksen jälkeen pyytämään koiraa ravistelemaan itseään. Vaikeaa se on, mutta koska käytös on vahva, se onnistuu siinä yleensä viimeistään pienen hetken jälkeen.

Olenkin huomannut, että ravisteltuaan sen niskakarvat laskevat todella nopeasti ja se näyttää fyysisesti muutenkin rentoutuvan nopeammin kuin se tekisi ilman käskettyä ravistelua. Se siis vaikuttaisi auttavan tunteiden tasaamisessa, vaikka se on vain temppu eikä koiran itse aloittama käytös – yleensä. Olen siis myös alkanut huomaamaan, että välillä nähdessään koiran kauempana se ravistelee oma-aloitteisesti. Tämä on tälle koiralle ennennäkemätöntä käytöstä.

Näyttäisi siis, että ravistelu temppuna auttaisi sitä rauhoittumaan nopeammin jännittävän tilanteen jälkeen ja se on harjoittelun myötä oppinut käyttämään tätä keinoa itsenäisesti jännittyessään! Kannattaa siis kokeilla, käytöksestä ei ainakaan ole mitään haittaa ja jos siitä on muillekin apua rennomman lenkkeilyn saavuttamiseksi, niin aina parempi!

Pelastuskoiran kouluttaminen oppimisteorian näkökulmasta – osa 3

Näiden kirjoitusten tarkoitus on tiivistää sitä kuinka otan huomioon oppimisteorian annin pelastuskoiran kouluttamisessa. Aiemmissa kahdessa osassa on käsitelty kouluttamisen kulmakiviä, käytösketjuja ja Premackin periaatetta sekä siihen läheisesti liittyvää takaperin ketjuttamista. Tässä viimeisessä osassa käsitellään vielä luopumisen ja itsehillinnän harjoittelua pohjataitona ja koiran oman oivaltamisen painottamista kaikissa vaiheissa.

LUOPUMINEN

Maalimiehen pussailu taitaa olla pelastuskoiraharrastajien yksi suurimpia haasteita, ja nyt puhutaan siis pelastuskoiran iloisesta tervehtimisestä maalimiehen löytyessä. Operanttiin koulutustapaan kuuluu läheisesti se, että koulutuksessa edetään askeleittain ja koko ajan haluttua käytöstä vahvistaen. Ihmisen lisääminen vaikkapa rullailmaisussa sinne kohteen taakse on kuitenkin hankala tehdä askeleittain, ja sen lisäksi onnistuneen treenin myötä koiralle muodostuu auttamatta vahva positiivinen tunnereaktio maalimiehen löytymiseen. Ja se ei suinkaan ole huono asia, mutta liialliset rakkaudenosoitukset eivät ole toivottavia ja koiran pitäisi kaikesta huolimatta pitää hajurako maalimieheen. Mikä siis avuksi?

Ensinnäkin, koiralla olisi hyvä olla pohjataitona luopuminen – harjoittelun voi aloittaa vaikka namikädestä luopumisella, ja jatkaa maassa olevista tutuista ihmisistä luopumisella. Koira saa aina haluamansa palkkion kun se pakittaa pois eli luopuu ihmisestä. Tämä harjoittelu olisi hyvä tehdä alkuun ilman etsintää ja siihen liittyvää kiihtynyttä tunnetilaa, ja kaiken kaikkiaan vahvistaa rauhallista käyttäytymistä ihmisten luona.

Luopumistreenin voi aloittaa näin:

Entäs jos se ihmisen pussaaminen on se suurin vahviste? Silloin apu saattaa löytyä kohteiden käytöstä – koiralle koulutetaan kohteelle meno erittäin vahvaksi, ja alkuun erillisissä ilmaisutreeneissä ihmiset ovat ohjaajan ja koiran vieressä koiran suorittaessa kohteelle menoa. Asteittain joku ihmisistä on lähempänä ja lähempänä kohdetta, koiran mennessä sinne, kunnes viimein ihminen on maassa kohteen takana “pussailuetäisyydellä”. Koiran epäonnistuessa harjoitusta taas helpotetaan ja ihminen jää kauemmaksi, mutta pääpaino on siinä, että palkka on koiralle todella palkitseva ja koira itse oivaltaa millä käytöksellä (eli alustalle menolla) se saa palkan. Tässä esimerkki kosketusalustatreeneistä, mukana edesmennyt Tomppa-koira.

TAVOITTEENA KOIRAN OMA OIVALTAMINEN

Jokaisessa treenissä taustalla on ajatus, että koira itse huomaa mistä se saa palkkion. Alkuun tehdään asetelma sellaiseksi, että koira itse huomaa, että ihmisiltä saa ruokaa ja kehuja, ja myöhemmin niin, että kun se sopivasti tuulen mukana saa hajun ihmisestä, se saa rynnätä sinne saamaan palkkansa ja kehunsa. Tavoitteena on myös, että se itse huomaa, että rauhoittumalla ja istumalla hetkeksi, se pääsee metsään vapaana juoksemaan ja bongailemaan hajuja ja sitä myötä ihmisiä. Jos ilmaisutreenissä koira tekee virheitä, vaikkapa rullakoira pudottaa rullan, annetaan sille mahdollisuus itse korjata tilanne eikä lähdetä kieltämään tai simputtamaan koiraa tehdystä virheestä. Kun käytös on huolellisesti koulutettu, ja koira todella tavoittelee palkkaa, se tekee kaikkensa tehdäkseen oikein ja yleensä nopeasti korjaa virheet. Paineistaminen ja kieltäminen eivät edistä oppimista, ja on myös tärkeää että treeniporukka on sellainen missä ilmapiiri on ratkaisukeskeinen. Kehitettävää on aina, ja mikään koiran tekemä virhe ei ole maailmanloppu, vaan pelkästään informaatiota siitä mikä koiran osaamistaso on siinä tilanteessa. Virheet ovat pelkästään oppimismahdollisuuksia, sekä koiralle, että ohjaajalle!

JATKUVAA OPPIMISTA

Oppimisteorian lisäksi onnistuneeseen koulutukseen tarvitaan rutkasti motivaatiota ohjaajalta oppia oman koiran ominaisuuksia, parantaa koiranlukutaitoaan ja kehittää myös omaa osaamista vaikkapa maastossa liikkumisen ja suunnistamisen osalta. Sinnikkyyttä ja maastossa vietettyjä hetkiä säässä kuin säässä vaaditaan sekä ohjaajalta että koiralta. Kun mennään perustaitojen kouluttamisesta kohti monipuolisempaa treeniä missä koira jo etsii ja ilmaisee, alkaa kriteerin nostaminen asteittain olemaan jo haastavaa ja muutenkin saattaa ilmetä erilaisia uusia haasteita mitä ei ole aiemmin ollut. Mutta positiivisella ja rakentavalla asenteella sekä hyvällä treeniporukalla jokainen treeni vie eteenpäin, myös ne räntäsateessa vietetyt epätoivoiset hetket.

 

image
Treeneissä etusijalla on yhdessä onnistuminen

Meillä esimerkiksi tähän saakka haastavin vaihe oli kun siirryttiin ilmaisutreeneistä ja hajunhakemisesta pistojen harjoitteluun – kriteeriä tuli nostettua liikaa, kun oletin koiran pystyvän suorittamaan pitkiä pistoja liian nopeasti. Kun palattiin harjoituksessa hieman helpompaan ja otettiin avuksi valikoidut ääni- ja näköavut jotta saatiin aikaan pidempiä pistoja, päästiinkin nopeasti treenissä eteenpäin. Avut voitiin jättää pois, Ässä alkoikin irtoamaan vauhdikkaasti ja pitkälle ja ilmaisutkaan eivät hajonneet vaikka etäisyyttä ja vauhtia tuli lisää, huolellisen pohjatyön ansiosta

Näiden alkuaikojen videoiden lisäksi vielä pari videolta tältä kesältä, kun palaset alkavat olla jo kohdallaan ja treeneissä keskitytään jo etsinnän pidentämiseen ja kokeisiin valmistautumiseen, ilmaisutkin sujuvat jo rutiininomaisesti.

Maalimiehen näkökulmasta (Ässä luulee pystyssä olevan kännykän olevan kosketuskeppi, yleensä ei mene näin tykö maalimiehelle):

Ohjaajan näkökulmasta:

Raunioilla:

Pelastuskoiran kouluttaminen oppimisteorian näkökulmasta – osa 2

Olen harrastanut pelastuskoiratoimintaa nyt 9 vuotta, ja pyrkinyt sinä aikana soveltamaan oppimisteoriaa mahdollisimman hyvin käytännön pelastuskoiran koulutukseen. Meillä on vielä matkaa valmiiseen hälytyskoiraan ja paljon myös opittavaa, mutta olen tässä yrittänyt hahmottaa mitä olen tähän saakka oppinut. Edellisessä kirjoituksessa kävin läpi koulutuksen kulmakiviä, eli palkkaa, kriteeriä, ajoitusta ja vahvistetiheyttä ja niiden merkitystä ilmavainuista henkilöetsintää kouluttaessa.

Oppimisteorian anti ei kuitenkaan pääty tähän, vaan on hyvä ottaa työkalupakkiin myös käytösketjujen hyödyntäminen, takaperin ketjuttaminen ja Premackin periaatteen huomioiminen.

PREMACKIN PERIAATE

Premackin periaatteesta ovat varmasti kaikki saaneet osansa lapsina: syö kaikki kasvikset lautaselta, ja saat sitten syödä jäätelöä. Toisin sanoen, David Premack huomasi tutkiessaan apinoita, että jos todennäköistä käytöstä edelsi vähemmän todennäköinen käytös, tuli myös tämä vähemmän todennäköinen käytös todennäköisemmäksi koska se toimi porttina jo vahvalle käytökselle. Samaa periaatetta on myöhemmin tutkittu ja sovellettu ihmisiin ja muihin nisäkkäisiin, kuten myös koiriin.

Koiraa kouluttaessa puhutaan usein palkkiokäytöksistä, jollaisia voivat olla vaikkapa juokseminen, haisteleminen tai tietyillä roduilla vaikkapa noutaminen. Henkilöetsintä on täynnä koiralle mieluisia tai todennäköisiä käytöksiä – vaikkapa ihan vaan metsässä vapaana juokseminen. Kun tunnistaa mitä nämä palkitsevat tai todennäköiset käytökset ovat, voi niitä käyttää hallinnan ja itsehillinnän kouluttamiseen. Esimerkiksi, alkuun joko pyydetään tai vain odotetaan, että koira istuu ennen kuin se vapautetaan etsimään. Kun tämä on sujuvaa, voidaan ottaa askel hallinnassa kävelyä ennen istumista, sitten pari ja niin edespäin. Koiraa ei tarvitse käskyttää tai kieltää, kun sille pala palalta kerrotaan että hillitsemällä itsensä se pääsee vaikkapa etsimään. Koska etsiminen on yleensä palkitseva käytös, tulee istumisesta ja hallinnassa kävelystä koko ajan palkitsevampia, Premackin periaatteen mukaisesti.

Kopio tiedostosta Paikkamakuu
Oman vuoron odottamista kannattaa harjoitella alusta saakka, käytös vahvistuu kun koira pääsee sen jälkeen tekemään mieluista hommaa eli etsimään

KÄYTÖSKETJUT

Henkilöetsintä on käytösketju, joka voidaan paloitella suuriin tai pieniin osiin, koirasta ja omista koulutustavoitteista riippuen. Ketjuun kuuluu etsittävälle alueelle siirtyminen, lähetys, etsintä (pistottaen tai partioiden), kontaktin pito ohjaajaan, henkilön löytäminen, ilmaisun aloittaminen, ilmaisu, ja ilmaisun päättäminen eli hallintaan otto. Ilmaisun voi itsessään myös paloitella osiin.

Ohjaajalla olisi tärkeää olla kirkkaana mielessä miten koiran pitäisi käyttäytyä kaikissa näissä vaiheissa ennen koulutuksen aloittamista, jotta kriteeri voidaan koulutuksen edetessä asettaa tarkasti ja tiedetään mistä koiraa palkataan ja mistä ei. Jos on esimerkiksi asettanut koiralle lähetykseen kriteeriksi istumisen, mutta päästää sen usein etsimään ilman istumista, voi olla varma siitä että istumisen todennäköisyys pienenee ja seisomisen kasvaa lähettäessä. Jos kriteeri vaihtelee, ja haluttu käytös ei ole edes ohjaajalle kristallinkirkas, ei voi olettaa, että koira tietää mitä siltä vaaditaan. Tämä ei edistä itsevarman ja rohkean koiran koulutusta, vaan johtaa epävarmaan suoritukseen ja mahdollisesti turhiin konflikteihin ohjaajan ja koiran välillä.

Etsintäketjun palasia voi ja kannattaa myös harjoitella itsenäisinä osina. Rullakoiran kanssa esimerkiksi ensimmäisen vuoden aikana harjoiteltiin hakutreeneissä lähinnä ilmavainuista etsintää ja ilmaisuketjusta näyttöä. Hallintatreenit ovat olleet jonkinlainen osa treenejä koko ajan, esimerkiksi paikkamakuuta ennen vuoroa on harjoiteltu alusta lähtien. Tämän lisäksi ensimmäisen vuoden aikana treenattiin rullailmaisuketjua erillisissä treeneissä, alkuun osia, sitten niiden yhdistämistä ja ilmaisua pelkillä kohteilla. Tässä esimerkki rullailmaisuketjusta pelkällä kosketuskepillä, alusta on jo häivytetty pois. https://youtu.be/zoE1_6_-k3k

Kun rullailmaisu sujui pelkkien kohteiden avulla (kosketuskeppi vihjeenä rullan nostoon, alusta vihjeenä näytölle), otettiin vasta kuvioihin kunnolla mukaan maalimiehet. Etsintää alettiin yhdistämään kun on ensin harjoiteltu erillisiä ilmaisuja näkyvissä olevien maalimiesten kanssa, tässä yksi esimerkki siirtymätreenistä.

 

 

Yleensäkin ottaen, kaikissa käytösketjuissa on hyvä harjoitella ketjun erilliset osat vahvoiksi, jotta koiralle on selkeää mitä missäkin vaiheessa siltä odotetaan ja koko käytösketju on siten myös sujuva. Koko ketju on juuri yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, ja mikä heikoin kohta on riippuu paljon koirasta. Heikointa osaa kannattaa harjoitella erikseen. Tietty osa ketjusta kannattaa ottaa myös nopeasti työn alle, jos siihen liittyy jotain ei-toivottuja käytöksiä, kuten esimerkiksi maalimiehen pussaamista. Kaikki mitä ketjun aikana tapahtuu, vahvistuu, koska ne johtavat palkan saamiseen.

TAKAPERIN KETJUTTAMINEN

Etenkin ilmaisun käytösketjussa kannattaa ottaa hyödyksi takaperin ketjuttaminen. Se hyödyntää juurikin Premackin periaatetta, ja kouluttaminen aloitetaan nimensä mukaan ketjun viimeisestä osasta, esimerkiksi rullailmaisun näytöstä. Näyttöä kouluttaessa voidaan käyttää apuna kohdetta, vaikka hiirimattoa. Kun koira osaa mennä matolle makaamaan vihjeestä, aletaan ottamaan erikseen koulutettu rullan luovutus mukaan kuvioon aina ennen näytölle lähettämistä. Näyttö on jo vahva käytös, rullan luovuttaminen vähemmän vahva, mutta se vahvistuu Premackin periaatteen mukaan joka toistolla koska sitä seuraa aina vahvempi käytös. Kaikki rullailmaisuketjun käytökset (näyttö, rullan luovuttaminen, rullan nosto, etsintä) on siis koulutettu erikseen, ja kun ne näin takaperin liitetään yhteen, saadaan sujuva käytösketju jossa koira pääsee etenemään tutumpaa ja vahvempaa käytöstä kohti. Tässä esimerkki ensimmäisistä näyttötreeneistä, Ässällä ikää videolla 10 viikkoa.

 

Kolmannessa ja viimeisessä osassa käsitellään vielä luopumista ja koiran oman oivaltamisen painottamista kouluttamisessa.

Pelastuskoiran kouluttaminen oppimisteorian näkökulmasta – osa 1

Pelastuskoiran kouluttaminen on erittäin mielenkiintoista mutta myös haastavaa – koirasta pitäisi tulla koulutusprosessin myötä lahjakas nenänkäyttäjä, motivoitunut etsijä ja sinnikäs työskentelijä. Koiran pitäisi olla rohkea, avoin ja sosiaalinen sekä muiden ihmisten, että koirien seurassa, ja etenkin kyetä työskennellä ja ilmaista myös oudosti tai pelottavasti käyttäytyvän ihmisen luona. Meillä on vielä työtä edessä ennen kuin Ässästä tulee viranomaisten hyväksymä pelastuskoira, ja paljon opittavaa pelastuskoiran kouluttamisesta vielä edessä.

img_2388
8-viikkoinen Ässä tutustumassa hakutreeneihin

KOULUTUKSEN KULMAKIVET

Tässä tekstissä avaan kuitenkin niitä oppimisteorian periaatteita, joita olen soveltanut viimeisten 9 vuoden pelastuskoiraharrastuksen aikana. Minulla on onnekseni ollut hyvä kouluttaja ja avulias treeniryhmä apuna vuosien ajan, ja tämän lisäksi olen saanut paljon kultaakin arvokkaampia neuvoja operanttiin koulutukseen nojaavilta pelastuskoiraharrastajilta.

Kun koulutetaan oppimisteoriaan perustuen, tai ”operantisti”, kuuluu tärkeimpiin työkaluihin koulutuksen kulmakivet: palkka, kriteeri, ajoitus ja vahvistetiheys. Tässä kirjoituksessa keskitytään ilmavainuisen henkilöetsinnän kouluttamiseen.

MOTIVOIVA JA TILANTEESEEN SOPIVA PALKKA

Ennen kuin lähdetään kouluttamaan mitään, on tärkeää miettiä, että palkka on koiralle todella tavoittelemisen arvoinen ja myös tilanteeseen sopiva. Kokenut, pitkää etsintää tekevä koira saattaa palkkaantua enemmän jäisestä raakaruuasta kuin vetoleikistä. Palkan suunnalla voidaan vaikuttaa käytökseen maalimiehellä: liian lähelle tulevalle koiralle palkka kannattaa heittää koiran taakse, kun taas kohteliaalle etäisyydelle jäävällä koiralla palkan voi antaa koiran eteen.

Vesi.JPG
Kuumalla kelillä vesi voi olla paras palkka koiralle

 

Palkan laatu vaikuttaa myös palkattavaan käytökseen liittyvään mielentilaan – kiihdyttävä lelupalkka saa aikaan erilaisen mielentilan kuin rauhoittava ruokapalkka, ja tämä on hyvä ottaa huomioon maalimieskäytöstä pohtiessa. Pentua kouluttaessa olisi hyvä harjoitella erilaisia palkkaustapoja, ja vahvistaa heikompia, jotta koulutuksen työkalupakki on mahdollisimman monipuolinen.

Yllätyksellisyys palkatessa on myös hyvä ottaa mukaan koulutusprosessiin, varsinkin kun siirrytään kohti palkattomuutta ja kokeenomaista suoritusta – välillä palkka voi olla jotain superherkkua, välillä annetaan kaikki palkat yhdellä suorituksella, välillä jollakin maalimiehellä on vähemmän ja toisella enemmän palkkaa ja jollakin ei lainkaan.

Rapsutus
Ruuasta helposti palkkaantuvalla koiralla kannattaa ylläpitää myös muita palkkaustapoja, kuten sosiaalista palkkaa

 

TAVOITTEIDEN MÄÄRITTELY AINA ENNEN TREENIN ALOITTAMISTA

Ennen jokaista treeniä on hyvä miettiä mikä on treenin kriteeri, eli mistä suorituksesta koira palkataan. Kriteeriä päätettäessä on hyvä kartoittaa sitä, millä tasolla koira on, missä olosuhteissa on aiemmin onnistuttu ja mikä on se osa-alue mikä kaipaa eniten parantamista. Kriteerin on oltava kaikille selkeä, etenkin maalimiehelle, joten huolellinen kommunikaatio ennen koiran ottamista vuoroon on ehdotonta. Tavoitteena, on että koira onnistuu kriteerin täyttämisessä ja saa siten palkan. Palkitsemalla kouluttamisen tärkeimpiä osia on järjestelmällinen kriteerin nosto: kouluttaminen ei siis todellakaan sisällä vain helppoja suorituksia ja koiran päätöntä syöttämistä, vaan koiran on aina tehtävä hieman enemmän ansaitakseen palkkansa.

Joskus kriteeri asetetaan liian korkeaksi, ja koira tekee virheen. Epäonnistumisia ei kannata pelätä, koska koiran epäonnistuessa ei tapahdu mitään muuta kuin, että se menettää mahdollisuuden palkkaan. Epäonnistuminen on luonnollinen osa oppimisprosessia, keino antaa koiralle informaatiota siitä, että yritäppä enemmän, ja on myös tapa saada tietoa koiran osaamisesta juuri siinä tilanteessa ja niissä olosuhteissa.

On syytä muistaa, että koira ei todennäköisesti epäonnistu tahallaan, se ei vaan todennäköisesti osaa vielä tarpeeksi hyvin. Koiraan hermostuminen siinä tilanteessa vie koulutusta vain taaksepäin, vähentää koiran motivaatiota ja heikentää itsenäistä työskentelyä. Kriteeri olisi hyvä asettaa sellaiseksi, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Ohjaajan harjoituksen ja koiran vahvuuksiin ja heikkouksiin tutustumisen myötä kriteerin asettaminen helpottuu. Kaiken kaikkiaan, treenistä toiseen, onnistumisia pitää olla enemmän kuin epäonnistumisia, jotta koiran motivaatio säilyy ja osaamista kertyy.

Tässä videossa nähdään esimerkki kriteerin asetannasta ja käytöksen paloittelusta yleensäkin.

NOSTA VAIN YHTÄ KRITEERIÄ KERRALLAAN

Pelastuskoiran etsintää kouluttaessa kriteerejä voivat olla esimerkiksi etäisyys maalimiehelle pistoja kouluttaessa (5 metriä, 10 m, 15 m jne), maalimiehen asento (istumassa, maassa maaten, osittain peitetty, täysin peitetty) tai ilmaisun kesto (haukkujen tai rullakoiran paikkamakuun kesto). Kriteereitä on helpompi hahmottaa, kun etsinnän käytösketjun paloittelee, ja suunnittelee tarkasti mikä on esimerkiksi haluttu käytös lähettäessä, tai käytös maalimiehellä.

Merkittävimpiä koulutukseen vaikuttavia tekijöitä ovat kuitenkin, tuulen ja hajun liikkumisen lisäksi,paikan vaihto. Koirat ovat huonoja yleistämään eikä tietyssä paikassa opittu asia siirry automaattisesti uuteen paikkaan. Paikan vaihtaminen tarkoittaa siis kriteerin nostoa, ja menestyksekkäässä koulutuksessa kannattaa nostaa vain yhtä kriteeriä kerrallaan.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos yhdessä metsässä on saatu onnistumaan tietyn pituiset pistot, ei voi olettaa, että sama toimii toisessa metsässä. Koska fokus on onnistumisten hakemisessa, kannattaa paikkaa vaihtaessa palata koulutuksessa hieman taaksepäin, ottaa esimerkiksi lyhyempiä pistoja tai lyhyempää ilmaisua. Kun tietty kriteeri onnistuu useassa paikassa ja useissa eri olosuhteissa, voidaan kriteeriä vasta nostaa kautta linjan. Koirat kuitenkin oppivat oppimaan onnistumiseen pohjaavan koulutuksen ansiosta, ja tulevat paremmiksi yleistäjiksi ajan myötä. Osaamisen tulee olla rakennettu kuitenkin askeleittain rakennetulle perustalle.

ONNISTUMISET OPPIMISEN EDELLYTYKSENÄ

Mitä sitten tehdään kun koira epäonnistuu, käytös ei täytä kriteeriä eikä koiraa siten palkata? Ensimmäisenä, tärkeää on kohdella koiraa neutraalisti – jos palkka oli sille todella tavoittelemisen arvoinen, se on jo saanut sen ison rangaistuksen. Sitten mietitään rauhassa mikä mättää: onko tehtävä liian vaikea eli kriteeri liian korkea? Onko koira motivoitunut saatavilla olevasta palkkiosta? Ovatko olosuhteet liian vaikeat koiralle? Sitten otetaan yksi askel taaksepäin, ja etenkin nuoren koiran kohdalla laitetaan olosuhteet sellaisiksi, että sen on mahdollista onnistua. Kun saadaan onnistumisia alle, voidaankin pian mennä kaksi askelta eteenpäin, nostaa kriteeriä varovaisemmin mutta samalla saaden onnistumisia alle. Vain onnistumisten kautta voidaan antaa koiralle informaatiota siitä mitä sen kannattaa tehdä, jotta se pääsee tienaamaan liksansa.

SITÄ SAA MITÄ VAHVISTAA

Ajoitus on merkittävässä roolissa etenkin ilmaisua kouluttaessa ja maalimiehen palkatessa koiraa. Ajoituksen tärkeys perustuu siihen, että se mitä koira tekee saadessaan palkkion, vahvistuu kaikista eniten. Myös käytökset mitä koira tekee palkkaa ennakoivien merkkien aikana, vahvistuvat. Vahvisteen toimittamiseen liittyviä ennakoivia asioita eli ehdollisia vahvisteita ovat erikseen koulutettavat naksautus ja kehusana, mutta sellaisiksi muodostuvat ajan myötä myös maalimiehen näkeminen, käden laittaminen taskuun, palkkapurkin esille ottaminen ja sen avaaminen. Maalimieskäytöksen osalta on siis merkitystä esimerkiksi sillä, laitetaanko käsi taskuun koira pysyessä paikoillaan vai tullessa maalimiestä kohti. Jos kohti tuleminen oli kannattavaa, eli käsi otti juuri silloin taskusta purkin ja se avattiin koiralle, tulee koira jatkossa lähemmäksi ja lähemmäksi saadakseen palkan.

Näyttö.JPG
Käsi ottaa purkin taskusta vasta kun koira makaa alustalla

 

Jos halutaan etäällä maalimiehestä pysyvä koira, on tärkeää aloittaa palkkaaminen eli käden siirtäminen purkille vasta kun koira pysyy paikoillaan tai peruuttaa kauemmaksi. Näissä maalimieskäytökseen liittyvissä haasteissa auttavat hyvän ajoituksen lisäksi selkeän ilmaisukäytöksen kouluttaminen mahdollisesti kohteiden avulla, ja yleisesti luopumisen ja itsehillinnän harjoittelu.

KORKEA VAHVISTETIHEYS TAVOITTEENA

Vahvistetiheys on haastavin koulutuksen kulmakivi kun puhutaan pelastuskoiran etsintäkäytöksestä. Periaatehan on, että mitä korkeampi vahvistetiheys eli mitä nopeammin samaa käytöstä päästään vahvistamaan, sitä tehokkaampaa oppiminen on. Käytännössä varsinaisessa hakutreenissä maalimiehet ovat metsässä harvakseltaan ja siten vahvistetiheys laskee ihmisten löytämisen osalta. Korkeaa vahvistetiheyttä voidaan hyödyntää kuitenkin ilmaisun eri vaiheiden kouluttamisessa, risteilyn kouluttamisessa, perinteisessä pentujen makkararingissä, sekä hallinnan vahvistamisessa siirryttäessä alueelle, siirryttäessä piilolta takaisin keskilinjalle tai keskilinjaa pitkin seuraavaan lähetykseen. Vahvistetiheyttä voidaan parantaa keskittymällä vain johonkin etsinnän käyttäytymisketjun osa-alueeseen, vaikkapa harjoitellaan vain lyhyitä, peräkkäisiä pistoja eivätkä maalimiehet ole merkityissä piiloissa vaan etenevät metsässä vain muutamia metrejä kerrallaan.

ONGELMANRATKAISUA KULMAKIVIEN KAUTTA

Jos koulutus ei etene, syy piilee yleensä jossakin näistä kulmakivistä. Esimerkiksi kriteeri on liian vaikea, palkka ei ole koiran mielestä tavoittelun arvoinen tai ajoitus on pielessä eli on vahvistettu väärää käytöstä. Operanttiin ajattelutapaan pelastuskoiraa kouluttaessa kuuluvat myös käytösketjun paloittelu ja takaperin ketjuttamisen suosiminen etenkin ilmaisussa, luopuminen ja itsehillinnän harjoittelu, Premackin periaatteen hyödyntäminen käytösten vahvistamisessa ja hallinnan kouluttamisessa sekä koiran oman oivaltamisen painottaminen – näistä lisää seuraavassa osassa.

Kovan alustan jälki 23.6.2017

Tein Ässälle reilun 400 metrin jäljen jälleen kovalle alustalle. Jäljen lopussa oli 3 esinettä (metalliprikkaa) varmuuden vuoksi, mutta tarkoitus oli palkata vain yhdestä esineestä eli ensimmäisestä minkä se löytää ja päättää jälki siihen. Jälki oli Lakeaharjun huipulla, ja siellä oli melko navakka luoteistuuli – alkupää jäljestä oli myötätuuleen ja loppupää jäljestä vastatuuleen. Jälki vanheni vajaan tunnin ja oli melko vaikea. Ilman apuja oltaisiin jäljen terävimmässä kulmassa varmasti menty hukkaan ellen olisi lyönyt jarruja päälle. Jälki vanheni vajaan tunnin ja sillä aikaa käytiin kävelylenkillä, rinne alas ja ylös. Lämpötila oli noin 14 astetta, ja ennen jälkeä Ässä sai levätä hetken sekä juoda vettä – silti se joutui jäljen aikana välillä nostamaan päätä ja puuskuttamaan vähän happea ennen jatkamista.

Alla video jäljestä – kuten näkyy, ilman apuja se olisi mennyt esineistä ohi. Seuraava jälki voisi olla taas helpompi. Pienille metalliesineille voisi luoda arvoa ja tarkkuutta ruututreeneillä. Ja seuraavalla jäljellä voisi olla isompi ja helpompi esine, jotta saadaan onnistumisia sielläkin.

 

 

Hakutreenit 12.6.2017

Viime kerran onnistuneen, lyhyen treenin jälkeen halusin tehdä vähän pidemmän treenin Ässälle. Alue oli melko tasaista ja harvaa mäntymetsää, alueen vasemmassa reunassa oli pieni pudotus. Tuuli kävi keskilinjan suuntaisesti, eli etukulmista takakulmiin päin. Ilma oli kostea ja koko päivän kestänyt sade juuri lakannut.

Ässällä oli 5 maalimiestä: etukulmat, takakulmat ja oikealla keskellä. Vasemmalla keskellä oli tyhjä pisto. Maalimiehet olivat etenevät, eli oikealla yksi ja vasemmalla toinen henkilö. Vasempaan takakulmaan mentiin vasta kun tyhjä pisto oli tehty.

Jätin Ässän alkuun istumaan – tavoitteena oli treenata lyhyttä paikkamakuuta, mutta se ei millään malttanut mennä maahan. Laskin kriteeriä siis siihen, että riittää että istuu paikoillaan ja odottaa lupaa kun itse siirryn lähetyspaikalle. Uskoisin, että kunhan se oppii rutiinin ”odota paikoillaan x sekuntia x metrin päässä minusta ennen ensimmäistä lähetystä”, se pystyy myös treenin myötä rauhoittumaan maahan. Kestoa sillä yleensä on melko hyvin, ja etäisyyttäkin, odottamiskäytöksissä, kunhan sen kierrokset saa tarpeeksi alas että se pystyy aloittamaan liikkeen eikä vain hingu tallatulle alueelle.

Maahanmeno ja siinä odottaminen sujui kyllä vähän kauempana hakualueesta, tässä kuva todisteena 🙂

img_5600

Haasteena tässä pienessä alun hallintaharjoituksessa oli kuitenkin se, että minun ja Ässän välissä oli treenikaverien palkkapurkit, joita Ässän piti, sen vapautettuan,i matkalla mennä haistelemaan ja omimaan. Sain pienen häsläämisen jälkeen vaihdettua purkin pois ja päästiin treenaamaan. Ässällä alkaa olemaan melko voimakas tunne-ehdollistuminen purkkeihin, ja tätä toki voi käyttää hyvin palkkana (esim. saa kantaa loppupalkkapurkin autoon), mutta toisaalta täytyy vähän miettiä myös miten pitää hallinta ja etenkin irrottaminen Ässällä mielessä myös purkkien kanssa pelatessa. Se menee helposti ylikierroksille kun sillä on suussa jotain sille arvokasta, eikä oppiminen ole tehokasta silloin kun sen tunteet on niin pinnassa.

Ensimmäisellä lähetyksellä (vasen etukulma) Ässä kaarsi vähän oikealle, kuten moni koira oli tehnyt. Toisella lähetyksellä lähti suoraan ja löysi maalimiehen. Ilmaisut sujuivat kautta koko treenin hyvin. Oikea etukulma löytyi myös hyvin. Vasemmalle tyhjälle irtosi reunaan saakka, etsi hetken ja tuli pian takaisin. Yliheitto oikealle keskelle ei mennyt kovin sujuvasti – sitä ei olla kauheasti treenattu, ja nyt kun pari kertaa on kokeiltu tätä tyhjän piston jälkeen  ja se ei ole itse hoksannut rynnätä täysiä, täytyy ottaa ohjelmaan erilliset yliheitto/viuhkatreenit.

Vasempaan takakulmaan lähettäessä piti melko kauan odottaa, että Ässä istuu lähetykseen. Annoin vihjeen joitakin kertoja, mutta tajusin sitten laittaa suun kiinni ja odottaa, että koira itse tarjoaa käytöstä. Heti kun se istui, lähetin sen nopeasti. Oikeaan takakulmaan lähettäessä se istuikin jo nopeammin, eli viesti meni perille: kun istut, pääset hakuun. Tällä viimeisellä pistolla sillä alkoi jo vähän puhti loppumaan, eikä se irronnut kunnolla. Se etsi vähän pyörien lähiympäristöstä, etenin hieman mutta annoin sen työstää rauhassa. Viimein se irtosi itse ja löysi maalimiehen. Se oli varmasti hyvä oppitunti myös, väsyneenäkin kannattaa tsempata ja kyllä se maalimies sieltä löytyy.

Siirtymissä palkkasin sitä korkealla vahvistustiheydellä sen suosimilla koiranmakkarapaloilla, eli yritetään saada lisää arvoa yhdessä ja hallinnassa siirtymiseen. Hallitsin menoa vain joitakin kertoja liinalla, kun se meinasi kipittää edelle liian kovaa. Tätä täytyy treenata lisää, mutta paremmalta jo näyttää. Seuraavassa treenissä vähän lisää panostusta hallintaan, ja lyhyempi treeni eli vähän vähemmän pistoja eikä välttämättä tyhjää pistoa lainkaan.

Tässä video Ässän viimeisestä ilmaisusta – se taisi luulla, että kädessä ollut kännykkä on kosketuskeppi joka on aiemmin ollut vihje nostaa rulla 🙂 Kiitos videosta treenikaverille Katille!

Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmaisut täydellisiä, suurin osa pistoista hyviä

Asiat jotka olivat kehittyneet: Lähellä pysyminen oli parempaa kuin viimeksi

Asiat joita uskallettiin yrittää: Vielä vähemmän liinasta kontrollointia siirtymissä

Asiat joista opittiin: Yliheittoja pitää treenata erikseen, maassa olevat purkit ovat kova häiriö Ässälle

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Odotan rauhallisena, että Ässä pystyy tarjoamaan maahanmenoa ennen ensimmäistä lähetystä.

Jälki 25.5.2017

Käytiin tekemässä vähän kovemman alustan jälki, pituus 500 metriä ja vanheni noin 45 minuuttia. Sää oli lämmin, 20 astetta ja aurinko paistoi. Navakka tuuli kävi luoteesta, eli karttakuvassa vasemmasta yläkulmasta. Jälki sai vanheta noin 45 minuuttia, jonka ajan tehtiin lyhyitä tottiskontaktitreenejä läheisellä nurmikolla – häiriönä viereisen hiekkatien ulkoilijat ja leijanlennättäjät aivan vieressä.

Jäljen nosto oli videon ensimmäisen pätkän kaltaisella kivikolla (videolla kaksi lyhyttä pätkää jäljen varrelta). Vähän Ässä oli ihmeissään jälkeä nostaessa, nosteli päätä ja katseli minua välillä mutta alkoi jäljestämään kun odotin hetken. Ensimmäiset 300 – 350 metriä sujui hyvin, mutta kova alusta ja kuuma keli alkoivat verottamaan loppupäässä. Esineet olivat 400-500 metrin välillä (kuvan mukaiset pienet metalliesineet). Alusta ensimmäisen esineen kohdalla oli hienoa hiekkaa ja toisen kohdalla hieman soraisempaa ja pientä kasvillisuutta ympärillä.

Jälkimmäisen videonpätkän jälkeen soratietä ylittäessä alkoi siis jo olemaan vähän hankalaa, harhajäljet veivät tien suuntaisesti kun taas jälki meni yli. Odotin, että se löysi oikean jäljen, mutta hetki siinä meni. Hieno hiekka-alusta tämän jälkeen johti myös harhailuun, pään nousemiseen ja pieneen motivaation laskuun – alusta tietenkin on vaikea nuuskutteluun, ja jälkeä oli jo takana paljon. Onnistunutta tässä treenissä oli kuitenkin se, että Ässä löysi ja ilmaisi molemmmat esineet, ei siis porhaltanut yli! Palkkana oli vajaa 200 g lihaa per esine, eli palkat olivat suhteellisen suuria. Pienen harhailun jälkeen, ensimmäisen esineen löydettyään, jäljestäminen näytti taas paljon tarkemmalta ja nenä pysyi maassa loppumatkan.

Tässä treenissä esineet toimivat siis palkkiona Ässälle, se sai tauon vaikeasta jäljestämisestä! Sen lisäksi, se toivottavasti oppi, että vaikka on vaikeaa, kannattaa jatkaa – ensimmäinen esine tuli siis oikein hyvään rakoon!

Toisaalta, jälki olisi kuitenkin voinut olla vähän lyhyempi, 300-400 metriä, jolloin jäljestyksen laatu olisi pysynyt hyvänä loppuun saakka. Pilvisellä kelillä tilanne olisi tietenkin voinut olla toinen. Mutta, näiden onnistuneiden esineilmaisujen myötä ilmaisun vahvistamiseen voisi nyt ottaa vaikeita kovan alustan jälkiä, mutta pituudeltaan vain 200-500 metrisiä (kuumalla kelillä lähempänä 200 metriä, viileällä pidempiä). Näissä olisi muutama esine jäljen loppupäässä ja isot palkat. Katsotaan, jos tällä saataisiin sekä tarkkuutta että vahvistehistoriaa esineiden ilmaisuun.

Kartassa sininen viiva on tallaus ja oranssi jäljestys. Jäljen nosto on vasemmassa yläkulmassa.
img_5493
img_5490-1

Rauniotreenit 22.5.2017

Treeneissä teemana oli ilmaisut umpipiiloilla. Ässä on koulutettu ilmaisemaan niin, että se menee maalimiehelle saakka. Aiemmin, jos se ei ole päässyt tarpeeksi lähelle tai nähnyt maalimiestä, se on alkanut helposti haukkumaan turhautuessaan. Edellisissä treeneissä mietittiin tähän koulutussuunnitelma, ja sitä lähdettiin toteuttamaan tänään pienellä muutoksella – kosketuskeppi ei ollut valmiiksi näkyvillä toisella kierroksella vaan se varauduttiin ottamaan esille jos koira ei itse oivalla aloittaa ilmaisua. Siihen ei onneksi tarvinnut turvautua, vaan treeni meni putkeen ilmankin. 

Ensimmäisellä kierroksella maalimies oli vaakatasossa olevassa, kumpareen sisään menevässä käytävässä, jonka suulla on ovi. Ässä sai etsiä maalimiehen ja ilmaista sen, jonka jälkeen se vietiin autoon ja seuraava koira treenasi. Toisella kierroksella sama maalimies oli samassa piilossa, mutta niin että ovi oli kiinni. Muuten lähetin koiran samasta paikasta ja muutenkin asetelma oli sama. Ässä etsi, löysi maalimiehen, työnsi nenää vähän ovenrakoon jonka jälkeen nosti rullan. Ei siis tullut turhautumista, eikä sille ollut epäselvää miten toimitaan. 

Tämän jälkeen Ässä meni taas autoon pienelle tauolle. Kolmannella kierroksella uusi maalimies oli uudessa, avoimessa piilossa – tällä kertaa pystykaivo. Tämän ilmaistuaan Ässä meni autoon seuraavan koiran ajaksi. Neljännellä kerralla taas sama maalimies oli samassa piilossa, mutta tällä kertaa piilo oli suljettu. Ässä ei taaskaan epäröinyt, vaan aloitti ilmaisun haisteltuaan kannen raosta maalimiestä. Muistikuvan hyödyntäminen avitti siis Ässää siinä, että se osasi aloittaa maalimiehen ilmaisun vaikka ei nähnytkään häntä tai päässyt lähelle!

Seuraavissa treeneissä olisi hyvä saada lisää toistoja eli ottaa samankaltaisia umpipiiloja kansi tai ovi sen verran raollaan, että Ässä saa hajun maalimiehestä. Vaikeampia tarkennustehtäviä ei ehkä kannata vielä tehdä, että oikea toimintamalli säilyy päällimmäisenä Ässän mielessä

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

  • Asiat jotka sujuivat hyvin: Umpipiilojen ilmaisu sujui ilman turhautumista muistikuvan avulla
  • Asiat jotka olivat kehittyneet: Maltoin odottaa Ässän istumista ennen lähetystä
  • Asiat joita uskallettiin yrittää: Umpipiiloa ilman kosketuskeppiä apuna
  • Asiat joista opittiin: Jos uskaltaa haastaa koiraa, se saattaa yllättää positiivisesti 🙂 
  • Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: Ässän keskittynyt mutta rento ilme sen työskennellessä ja ilmaistessa

Treenattavaa

  • Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Kaikki meni todella hyvin tänään!

Treenattiin vähän ritiläportaita ennen treenin alkua, tässä lyhyt pätkä viimeisestä laskusta. Nousuja ja laskua tuli yhteensä 8 kpl. 

Ässä SmartDOG-testissä 3.5.2017

Ilmoitin Ässän Katriina Tiiran yrityksen eli SmartDOG:in testattavaksi koska olin kiinnostunut etenkin siitä onko Ässän ajoittain erittäin kiihkeä käytös impulsiivisuutta vai jotakin muuta.

Toki halusin myös saada ulkopuolisen arvion Ässän hoksottimista – kaikki koirathan on omistajiensa mukaan erittäin fiksuja tapauksia 🙂 Ässän kanssa on kuitenkin 3 vuoden yhteiselon jälkeen tullut eteen erinäisiä tilanteita joissa se käyttäytyy mielestäni poikkeavasti – lempitarina on se kun Ässä piti hampailla siskontytön paidanhelmasta kiinni hänen hakiessa vettä laiturilta alas kurottaen.

Se mikä Ässän käytöksessä on myös mielestäni korostunutta on sen kyky lukea ainakin näennäisesti etenkin minun ajatuksia. No, testi toi todellakin oivalluksia Ässän käyttäytymiseen ja sen mahdollisiin syihin liittyen, sekä myös vahvistusta joillekin jo havainnoiduille luonteenpiirteille.

Ässä teki koko Kognitio-testipatteriston. Alla Ässän tuloksia, kommentteja Katriinan testin perusteella kirjoittamasta raportista ja omia ajatuksia niihin liittyen, sekä myös muutamia videoita testin kulusta. Ässällä oli myös koko testin ajan pannassa aktiivisuusmittari, jonka tulokset suhteessa kaikkiin testattuihin koiriin sekä rodun edustajiin on kuvattu alla. Ei kauheasti yllättänyt, että se oli aktiivisempi kaikissa osioissa kuin keskimäärin muut koirat. Ässä oli muuten ensimmäinen testattava weimarinseisoja, joten rotupalkit ovat tässä identtisiä Ässän tulosten kanssa.

KOKONAISARVIO

Testin mukaan Ässän kiihkeä käytös, haukkuminen ja muu temppuilu, ei todennäköisesti johdu impulsiivisuudesta, vaan on opittua käytöstä. Raportin mukaan Ässällä on halu saada ihmiset toimimaan, ja se on oppinut, että haukkumalla ja muuten sähläämällä se onnistuu siinä. Joudun varmastikin kirjoittamaan erillisen kirjoituksen tämän ongelman taustoista, ja siitä miten jatkossa aiotaan muuttaa omaa käytöstä jotta saadaan korjattua tilannetta. Kuten raportissakin todetaan, haukkumista tulee helposti vahvistettua tahtomattaankin, ja siten se lisääntyy.

Raportin mukaan ”Ässän testi on täynnä vahvuuksia”. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että eleet ovat sille hyvin helppoja tulkita ja se ratkaisee ongelmia nopeasti. Sosiaalisen oppimisen ja loogisen päättelyn tehtävät ovat Ässälle helppoja ja nopeita oppia. Raportin mukaan Ässä vaikuttaa rohkealta ja kognitiivisen puolen vahvuuksien ansiosta, oppiminen on nopeaa. Niin, mitähän tapahtuu, kun on koira joka oppii nopeasti, joka on todella hyvä lukemaan eleitä ja joka motivoituu siitä, että saa ihmiset toimimaan – se huomaa äkkiä mistä napista pitää painaa ja mistä narusta vetää saadakseen haluamansa pienenkin reaktion, ja muistaa sen jatkossakin. Vähän hitaammalla käyvä kaveri olisi siis ehkä ollut vähän helpompi, mutta mehän haettiin aktiivista harrastuskoiraa ja semmoinen sitten saatiin, ja vähän ekstraa 🙂

ITSEHILLINTÄ

Itsehillintää testattiin alempana mainittavan ja myös videoidun v-aitatestin lisäksi sylinteritestillä. Sylinteritestissä katsottiin yrittääkö koira ottaa namia suoraan läpinäkyvän sylinterin läpi, vai pystyykö se hillitsemään itsensä ja käyttämään aiemmin sille opetettua tapaa eli ottaa nami sylinterin päädyn kautta. Toisin sanoen, ”hyvän itsehillinnän omaava koira pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio”. Tämän testin tulos oli, että Ässällä on hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli. Se yritti vain kerran tai kaksi kertaa ottaa namia muovin läpi, jonka jälkeen jatkoi aiemmin oppimalla tavallaan.

ELEET

Eleitä testattiin laittamalla koiralta salaa nami jompaan kumpaan kahdesta purkista, ja asettamalla purkit maahan testaajan molemmin puolin. Tässä testattiin koiran ohjattavuutta käsimerkeillä, jalalla ja katseella. Eleiden lukeminen oli Ässälle testin mukaan erittäin vahva osaamisalue – Ässä sai 90 prosenttia oikein tästä, ja raportin mukaan hyvin harva koira yltää 100 prosenttiin. Testiosio on myös suhteellisen pitkä, ja hyvä tulos tästä kielii myös hyvästä keskittymiskyvystä. Alla vielä Ässän tulokset tästä osiosta verrattuna kaikkien testattujen koirien keskimääräiseen tulokseen.

ONGELMANRATKAISU

Ongelmanratkaisua testatiin parilla eri testillä, alla video näistä. V-aitatesti toimii myös itsehillintätestinä ja etenkin testinä siitä ratkaiseeko koira tehtävän itse vai pyytääkö se apua. Ässä ratkaisee tehtävän itsenäisesti ja erittäin nopeasti, vain 5 sekunnissa. Raportissa sanotaan, että ”aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat tehtävän keskimäärin n. 20-40 sekunnissa.”

Mahdottomassa tehtävässä koiran annetaan ensin ottaa itse nameja raollaan olevasta laatikosta, jonka jälkeen laatikko suljetaan niin ettei sitä saa auki. Tämän jälkeen koiran käytöstä tarkkaillaan 2 minuutin ajan. Tarkoitus on analysoida sitä kuinka kauan tästä ajasta koira yrittää ratkaista mahdottoman tehtävän itsenäisesti, ja kuinka kauan se taas yrittää saada laatikon auki pyytämällä apua. Raportin mukaan ”harrastuskoiralla tai työkoiralla olisi hyvä olla edes jonkin verran itsenäistä tehtävän ratkaisua”. Ässä pyrkii ratkaisemaan tehtävää 70 % ajasta ohjaajan kautta, joko haukkuen tai tehden opittua rauhoittumista, ja 30 % ajasta se pyrkii itsenäisesti avaamaan laatikon. Positiivista tässä oli, että Ässä jatkoi yrittämistä, joko itsenäisesti tai minun (tai testaajan) kautta. Tämä kertoo mielestäni jonkinlaisesta motivaatiosta tai taistelutahdosta, mikä ei koskaan ole pahitteeksi harrastuskoiralla (mutta voi asettaa niitä kuuluisia haasteita arjessa…).

MUISTI JA LOOGINEN PÄÄTTELY

Muistin kesto-tehtävässä Ässä sai keskimääräistä heikommat pisteet. Tehtävässä nami laitettiin yhden kolmesta purkista alle, ja näkymä purkeille peitettiin eri ajankestoiksi. Kun näköeste poistettiin, koiran olisi pitänyt mennä sille purkille minne näki namin laitettavan. Ässä meni kuitenkin pääasiassa sille purkille, mistä se oli edellisellä kerralla saanut namin.

Muistia testattiin myös laittamalla nami yhteen purkkiin ja osoittamalla toiseen – näissä Ässä pääasiallisesti meni aina ihmisen näyttämälle purkille vaikka se oli tyhjä JA se oli nähnyt namin laitettavan toiseen purkkiin. Raportissa todetaankin: ”Koirasi on herkkä ihmisen kommunikoinnille, ja se kannattaa pitää mielessä niin koulutus- kuin kilpailutilanteessa.” Tämä on tietty asia mikä voi tosiaan vaikeuttaa esimerkiksi koesuorituksia, jos ja kun jännitän, mutta jos optimistisena katsoo asiaa, niin Ässälle saa varmasti helposti koulutettua minimaalisia virittäviä vihjeitä, joita voi käyttää kesken kokeen ilman, että tuomari huomaa mitään… 🙂

Loogisessa päättelyssä se toisaalta pärjäsi taas keskimääräistä paremmin. Raportissa todetaan, että vain noin 30 % koirista ymmärtää tehtävän koska se vaatii ihmisen luomien vihjeiden ohittamista (mihin purkkiin koskettu viimeksi) ja päättelyä negaation kautta – jos nami ei ole oikeassa purkissa, sen on pakko olla vasemmassa. Ässä onnistui tehtävässä, ymmärsi ongelman ja kykeni ratkaisemaan sen. Raportin mukaan tästä taidosta voi olla hyötyä silloin kun koira on uudessa tilanteessa ja joutuu ratkaisemaan uudenlaisia ongelmia. Sen lisäksi, raportissa huomautetaan, että tämänkaltainen koira saattaa turhautua helppoihin harjoituksiin. Mielenkiintoista! Alla video tästä loogisen päättelyn testistä.

SOSIAALINEN OPPIMINEN

Sosiaalinen oppiminen sujui Ässältä helposti ja nopeasti. Raportissa todetaan nopeuden kertovan myös Ässän luonteesta: ”Koiralla on halua selvittää miten namit saadaan sekä rohkeutta manipuloida laitetta.” Alla video testistä. Täytyy alkaa miettimään ”Do as I do”-menetelmän opettelua, kun tämä kävi näin kivuttomasti.

LOPUKSI, TAI PITÄISIKÖ SANOA TÄSTÄ ETEENPÄIN…

Testistä ja Katriinan kanssa käydystä juttelutuokiosta sain sekä uutta katsantokantaa Ässän käytökseen ja ominaisuuksiin, että myös pienen herätyksen sen ei-toivottujen käytösten suhteen. Jos olen ajatellut, että Ässän haukkuminen ja levoton käytös johtuvat sen luonteenpiirteistä niin voisi sanoa, että tavallaan olen oikeassa mutta tavallaan väärässä. Vaikuttaisi, että kyseessä ei ole impulsiivisuus, jota on hankala jos ei mahdotonta muuttaa. Sen sijaan kyseessä olisi opittu käytös, joka on tullut vahvaksi koska kyseessä on koira, joka on ihmisten eleille erittäin herkkä, luonnostaan erittäin huomionhakuinen ja erittäin nopea oppimaan. Huh sentään, semmonen yhdistelmä siis.

Tiira sanoi, että Ässällä on hänen mielestään taipumusta dominoivaan käytökseen – tällä hän tarkoitti ilmeisesti sitä, että se ottaa saadessaan siihen mahdollisuuden aloitteentekijän roolin, ja nopeana oppijana keksii helposti myöskin miten se pääsee soveltamaan tätä tarvetta toiminnalle. Tämä kyllä varmasti on asia mikä toimii moottorina erilaisessa ei-toivotussa toiminnassa – se on huomannut, että haukkumalla tai riehumalla se saa meidät liikkeelle, reagoimaan edes vähän vaikka katsomalla koiraa, tai pelkästään vähän sisäisesti kiihtymään. Toisaalta, lajitreenit meillä sujuvat pääasiassa hyvin, koska siellä ollaan päästy luomaan selkeät treenirutiinit, joissa koira kokee varmasti olevansa aloitteentekijä – se tietää, että tehdessään näin ja noin, maalimiehet ruokkivat häntä ja kehuvat päälle, tai seuratessaan ja tehdessään muita tottistemppuja, se saa minut leikkimään sen kanssa. Treeneissä on myös helpompi antaa selkeä negatiivinen rangaistus, eli poistaa mahdollisuus palkkioon. Arjessa asiat ovat vaan paljon monimutkaisempia.

Mielessä pyörii jo paljon asioita mitä ollaan jo lähdetty kokeilemaan kotona ja jatkossa kokeillaan lisää sen suhteen, että päästäisiin sammuttamaan ei-toivottua käytöstä ja vahvistamaan sitä, että rauhoittumalla tai tietyillä käytöksillä saa asioita. Aion kirjoittaa asiasta erillisen pohdinnan tai koulutussuunnitelman, mutta täytyy tässä vaiheessa todeta, että nämä asiat eivät ole uusia eli pennusta saakka tämä toimintaperiaate on ollut tiedossa – rauhoittumalla saa asioita, huutamalla ja riehumalla ei. Mutta, kun kyseessä näyttäisikin olevan impulsiivisen koiran sijaan koira, jolle riittää se, että kun se kerran saa haluamansa vaikkapa haukkumalla, se oppii välittömästi että tämä toimii ja soveltaa sitä sitten joka paikkaan. Se todennäköisesti palkkaantuu jo pelkästään siitä, että minun tunnetila muuttuu. Tämmöisen kaverin kanssa toimiessa täytyy kyllä olla jokapäiväisessä arjessa todella rautaiset rutiinit (ja hermot) ja johdonmukaista kohtelua jokaiselta koiran kanssa tekemisissä olevalta, joka ikinen päivä ja jokainen hetki, ettei ongelmia pääsisi syntymään.

Kaikenkaikkiaan, SmartDOG-testaus oli todellakin mielenkiintoinen kokemus, hintansa väärti ja hyödyllinen meille sekä arjen että harrastusten osalta. Tämä loppupohdinta keskittyi nyt lähinnä meidän arkihaasteisiin, mutta uskon, että palaamalla testin tuloksiin treenien lomassa saadaan varmasti enemmän irti treeneistä ja päästään etenemään tehokkaammin. Ja testin jälkeen en enää ihmettele jossain aviisissa näkemääni lausahdusta ”Weimaraner – the dog with the human brain”.

(Jatkoa näihin oivalluksiin löytyy täältä)

Jälkitreeni 29.4.2017

Osallistumme Ässän kanssa Koirakoulu Vision ja rajavartiolaitoksen Juha Pasasen projektiin nimeltään Koirien rajat -jälkiprojekti. Emme ole vielä aloittaneet koulutuksia, ja halusinkin tehdä Ässän kanssa nyt ennen koulutuksen aloittamista vähän pidemmän ja haastavamman jäljen, jotta nähdään missä haasteet ovat ja mitä meidän kannattaa treenata ilmeisen asian eli esineilmaisun vahvistamisen lisäksi. Eli etsitään Ässän rajat ennen koirien rajat -jälkiprojektia 😀

Tallasin jäljen iltapäivällä klo 15.30-16.00, ja jälki ajettiin klo 18.30-19.00, eli jälki oli 3 tunti vanha. Jälki kulkee alueella missä on jonkin verran lenkkeilijöitä hiekkatiellä ja pururadalla, ja riistajälkiä metsässä ja pelloilla – ainakin kahdet hirvenjäljet ylitettiin kun alustaan oli jääneet sorkanjäljet. Esineitä oli 4 kpl, ja ne oli identtisiä puukeppejä. Ensimmäinen esine oli vasta 800 metrin kohdalla – oli tarkoitus testata sitä paraneeko ilmaisu jos Ässä saa ensin jäljestää pitkästi. Jälki oli kokonaisuudessaan 1,4 km, suorituksessa matka muuttui 1,5 km. Tämä on ylivoimaisesti pisin jälki mitä Ässä on jäljestänyt. Esineet olivat välillä 800 m – 1,3 km. Ilma oli pilvipoutainen, n. 5 astetta lämmintä ja tuuli oli navakka, pääsuuntana pohjoinen.

Alla on kartta jäljestä ja suorituksen tiedot. Alla myös erikseen maastokartta, johon olen käsin piirtänyt jäljen – omalla koneella olisi karttapohjatkin saatavilla, mutta tähän hätään sitä en nyt saanut käyttöön. Aivan alimmaisena on kuitenkin video koko jäljestä – sain lainaksi GoPro-kameran ja täytyypä harkita jos ostaisi itsellekin vastaavan, sen verran kätevä laite.

Jälkisuoritus 29042017

Jälkikartta

Jälki maastokartalla

 

Eli kuten videolla totesin, esineilmaisua on alettava työstämään nyt aluksi, ja seuraava treeni olisi hyvä olla helpompi.