Avainsana: paikallamakuu
Tottistreenit 19.8.2014
Ennen varsinaista tottistreeniä hengailtiin parkkiksella ja odotettiin vuoroamme, ja saatiinkin vähän häiriötä kun parkkiksella olevassa autossa koira haukkui melko aggressiivisesti. Ässää hieman jännitti ja se haukkui takaisin kiihtyneenä. Katkaistakseni tilanteen tehtiin alkuun kämmenkosketusta, ja kun koiralla alkoi vähän kierrokset laskemaan, tehtiin seuraamista kontaktissa korkealla vahvistetiheydellä. Ässä rauhoittui melko hyvin, ja pystyi syömään koko ajan.
Kokonaan Ässä ei kuitenkaan rauhoittunut, vaan kun päästiin kauppaan sisälle ja Ässä huomasi maassa olevan valtavan koirapehmolelun, oli lopputuloksena kunnon huutohaukku. Päästiin kuitenkin nopeasti tarpeeksi lähelle pehmolelua, että Ässä pääsi nuuskimaan sitä ja toteamaan ettei siitä, ole uhkaa – jännitys piti tietenkin purkaa retuuttamalla lelua hieman.
Varsinaisessa treenissä tehtiin lisää seuraa-vihjeen liittämistä seuraamiseen, istumista ilman erillistä vihjettä ohjaajan pysähtyessä, rauhoittumista ohjaajan istuessa ja odotellessa sekä paikallamakuuta. Tilassa olevat muut koirat hieman reagoivat ja haukkuivat, Ässä pystyi silti treenaamaan hyvällä teholla eikö lähtenyt haukkumiseen mukaan, sekä myös rentoutumaan yllättävänkin hyvin. Jossain vaiheessa huomasin sen nostelevan melko paljon nenäänsä treenitilan toista päätä kohti, ja pian huomasinkin yhdellä koirista olevan juoksusuojan. Ässä on jo hieman näyttänyt oireita ”miehistymisestä” kotioloissa, nyt näköjään alkaa heräämään kiinnostus jollain asteella juoksuisia narttujakin kohtaan… Saas nähdä minkälainen hormonihirmu siitä vielä kehittyy.
Treeneissä olikin tällä kertaa kaikenlaista tapahtumaa, ja uskon, että kaikki nämä selittävät Ässän käytöstä lähtiessämme. Laitoin sen lähes suoraan ulos tultuamme autoon ja omaan häkkiin, eikö mielestäni pihassa ollut muita. Kun lähdin ajamaan, alkoi Ässä yllättäen murisemaan ja haukkumaan, ja sitä kesti muutaman minuutin, kunnes se rauhoittui. Lieneekö treenien stressi purkaantunut sitä kautta. On varmaankin hyvä ajatus jatkossa ottaa rauhallinen haistelulenkki heti treenin jälkeen, jotta koira pääsisi liikkumalla ja haistelemalla ”nollaamaan” treenistä mahdollisesti aiheutuneen stressin.
Tottistreenit 1.7.2014
Tottistreeneissä treenailtiin lisää kontaktia, seuraamista ja liikkeestä istumista. Tilassa oli Ässälle uusia koiria, jotka hetken aikaa veivät huomion mutta se pystyi silti työskentelemään hyvin. Seuraaminen on ihan kivalla mallilla, en ole kuitenkaan vielä liittänyt siihen vihjettä. Pitää vielä hioa sitä eli saada siihen hiukan kestoa sekä seuraamisen paikan, että katsekontaktin osalta, ennen kuin liitän vihjeen.
Liikkeestä istuminen sujuu hitaassa vauhdissa, mutta vieläkään istuminen ei ole kovin nopea. Olen myös huomannut, että istumisen toinen vihje eli pitkä pillitys on heikentynyt. Nyt pitää tehostaa käskystä istumistreeniä, eli paremmat vahvisteet (leikki tai lelu, tai ainakin parempi nami), enemmän toistoja ja enemmän yleistystä. Ja vahvistaa kumpaakin vihjettä, eli ”istu”-sanaa ja pitkää pillitystä.
Loppuun tehtiin vielä paikallamakuuta, joka alkoi jo sujumaan vähän paremmin. Ongelma ei niinkään ole ollut toiset koirat vaan Ässän pentumaisuus. Tai siis, eihän sekään ole mikään ongelma, en ole vielä vaatimassa pennulta mitään 10 minuutin paikallamakuuta hievahtamatta. Mutta se siis malttoi pidempään makoilla rauhassa ilman tarvetta riehua, leikkiä, nuuskia tai muuten häröillä. Pientä aikuistumista siis havaittavissa, mutta vain pientä… J Tärkeintä on tässä vaiheessa se, että se ei nouse toisten koirien ohittaessa. Järjestetyt tottikset jäävät nyt kesätauolle, eli elokuussa jatketaan taas. Toki tavoitteena on treenailla omatoimisesti sillä aikaa.
Tottistreenit 24.6.2014
Päivitys on taas vähän myöhässä, mutta tässä lyhyt kuvaus siitä mitä tehtiin. Normaalin kontaktin ja seuraamisen lisäksi treenailtiin käskystä istumista liikkeessä. Vaikka ollaan paljon tehty istumista, on fokus ollut enemmän istumaan jäämisessä kuin nopeassa istumisessa, ja se näkyi treenatessa. Onnistumisprosentti ei ollut häiriössä muutenkaan hyvä, eli kaikista vihjeistä se ei istunut, ja myös istuminen oli liian hidasta minun makuun. Istumistreenissä olen käyttänyt paljon ruokapalkkaa, ja pitänyt kriteerinä sitä että koira pysyy istumassa. Nyt voisi siirtyä käyttämään kiihdyttävämpiä palkkoja eli leluja ja taisteluleikkiä, ja tehdä treeniä nopeammalla tempolla. Tämä treeni on tarpeellista myös metsästyskäytöksiä varten.
Alettiin myös sheippaamaan teipatulle puhelinluettelolle menoa (etutassut alustalla) sivulletuloa ja täyskäännöstä silmälläpitäen. Ässä tarjosi toki jonkin verran maahanmenoa, koska rullailmaisutreenin näyttö on sillä melko vahva jo. Saatiin kuitenkin myös onnistuneita toistoja alustalle hakeutumisesta seisaallaan. Kouluttaja vinkkasi meille, että meillä saattaa olla tekeillä tyypillinen naksutinkouluttajan ”ongelma” – jos palkkiota ei heti kuulu, niin koira tarjoaa nopeasti uusia käytöksiä. Tämähän on toki positiivinen ongelma, mutta silti tekee hyvää koiralle myös oppia kestoa käytöksille. Myös niitä pitkäkestoisia käytöksiä tarvitaan, otetaan vaikkapa esimerkkinä bh-kokeen paikallamakuu.
Tottistreenit 13.5.2014
Oltiin jälleen treenaamassa Visiolla. Paikalla oli kolme muuta aikuista koiraa, Ässän kanssa keskityttiin kontaktiin liikkeessä, tehtiin lyhyesti kosketusalustalle menoa häiriössä ja lopuksi tehtiin pitkään paikallamakuuta ja rauhoittumista muiden koirien ensin liikkuessa lähistöllä ja sitten muiden ollessa myös paikallamakuussa.
Ässältä sujuu hienosti kontakti liikkeessä, voidaan pikkuhiljaa alkaa tarkentamaan paikkaa ja kohtahan meillä on jo seuraaminen aluillaan. Kosketusalustalle meno oli melko haastavaa häiriössä, mutta saatiin joitakin onnistuneita toistoja. Paikallamakuussa oli luonnollisesti tiheä palkkausväli, ja lopuksi harjoiteltiin rauhoittumista treenitilassa ilman palkkioita. Joitakin haukotuksiakin Ässästä irtosi, mutta en voi sanoa vilperin kunnolla rauhoittuneen. Toki se on tuossa vaiheessa olevalle pennulle haastavaa, jos päälle iskee hepuli 🙂
Tottistreenailua
Muutamasta tottistreenistä on jäänyt kirjoittamatta päivitys, tässä mitä muistan edellisistä ja tietty tämänpäiväisestä päivitystä.
Etäpalkkaa ollaan käytetty yhäkin; vaativuutta on nostettu siten, että etäpalkkana toimivan pakastepurkin kansi on auki. Treeneissä on jatkettu toisten koirien katselua tarvittaessa (”katso koiraa”-käytös), mutta sitä on tarvittu yhä vähemmän. Saimme jopa palautetta, että meidän pitäisi vähän nostaa kriteeriä nopeammin eli lähteä reippaasti kauemmaksi häkistä ja lähemmäksi muita koiria. Liian helposti jumitun Tompan kanssa sinne meidän treenikuplaan: kaukana häiriöistä, korkea vahvistetiheys… Jotta oppimista eli siedättymistä koirahäiriöihin tapahtuisi pitäisi mennä nostaa kriteeriä menemällä lähemmäksi häiriöitä ja alkuun pitää vahvistetiheys korkeana.
Muutama viikko taaksepäin saatiin hyvää häiriötä myös ”Hui Kauhistus”-levystä taustanauhana. Vaikka soitettiin lähinnä laukauksia ja pauketta, niin Tomppa ei kauheasti välittänyt metelistä. Hyvä niin. Varsinaisina käytöksinä meillä on ollut seuraaminen, käännökset, vierelle istuminen ja maahanmeno. Paikkamakuuta ei olla viime treeneissä tehty kauheasti, tämän päivän treeneissä tehtiin muutama paikkamakuu, lähellä kaksi muuta koiraa paikkamakuussa. Vahvistetiheys siinäkin kyllä melko korkea, kerran 5-15 sekunnissa.
Viime viikon treeneissä kokeiltiin nopeasti koiran tekemien virheiden korostamista virheiden korjauksessa. Esimerkiksi jos koira katsoo muualle seuraamisen aikana, käännyn yhtäkkiä toiseen suuntaan niin, että koira ajautuu melko kauas minusta. Tai jos koira hidastelee seuraamisessa, menen itse nopeampaa jotta koira jää jälkeen. Lyhyt kokeilu osoitti jo, että kontaktin pitäminen ja seuraamisen tarkkuus parani, kun palkkion menettäminen oli konkreettisempaa. Tätä voisi tehdä lisää seuraavilla kerroilla.
Tänään saatiin kylläkin ekstrahäiriötreeniä, kun ajellessa treeneihin sattui pelottava läheltä piti-tilanne moottoritiellä. Onneksi kenellekkään ei käynyt kuinkaan, mutta treeneihin päästyä minulla oli syke vieläkin aika korkealla, adrenaliinia oli varmasti veressä ja tilanne pyöri mielessä. Kun kerrankin keho oli vastaavassa tilassa kuin koetta jännittäessä, niin otin täyden hyödyn tilanteesta ja lähdin tekemään Tompan kanssa kontaktia ja seuraamista. Tarkoitus oli pitää vahvistetiheys korkeana, jotta koiran kontakti ja seuraaminen vahvistuu huolimatta minun fyysisestä ja henkisestä ”järkytystilasta”. Tompalla saattoi olla hiukan normaalia alhaisempi vire, mutta se piti kontaktia hienosti ja seurasi minua myös lähempänä muita koiria & kaukana omasta häkistä. Vaikka tämä oli hyvä treenitilanne, niin toivottavasti kuitenkaan vastaavaa ei satu toista kertaa – sen verran pelottava tilanne se oli!
Ajattelin, että jatketaan tottiksia jouluun saakka teemalla helppoja käytöksiä korkealla vahvistetiheydellä mutta yhä vaikeammissa häiriöissä. Katsotaan sitten joulun jälkeen miten muutetaan tavoitteita, vaikeutetaanko käytöksiä vai jatketaanko häiriötreeniä.
Koira kontrollissa hihnatta-kurssi (päivä 2) 16.6.2013
Kouluttaja Mirkka Koivusalo / Mindful Behaviors
Reaktiivisen koiran kouluttamisesta myös täällä, Tomppa toisena mallikoirana: http://clickertrainingtoronto.net/2013/07/05/life-happens-when-training-a-reactive-dog/
Koira kontrollissa hihnatta-kurssi (päivä 1) 9.6.2013
Kouluttaja Mirkka Koivusalo / Mindful Behaviors
Tottistreeniä
Tiistaina valmennusryhmän treenissä aloitettiin taas lyhyellä treenillä, jossa on tarkoitus päästä treenimielentilaan ja keskittyä koiraan täysin. Tämän jälkeen tehtiin käännöksiä puhelinluetteloiden avulla. Tässä treenissä toiset koirat olivat lähempänä kuin aiemmissa treeneissä, ja tilanne oli haastavampi kuin aiemmin. Koska tehtiin käännöksiä puhelinluettelon ympärillä, en ymmärtänyt nostaa vahvistetiheyttä vaan palkkasin aina vasta kun koira oli tehnyt kunnolla 90 asteen käännöksen. Tämä oli liian matala vahvistetiheys Tompalle siinä tilanteessa, ja se hiukan kiihtyi lähellä liikkuvista koirista. Ymmärsin sentään sitten siirtyä kauemmaksi ja siirtyä taas ”look at that”-harjoitukseen, kuten tein alussakin kun lähellä oli uusi koirakko. Sen sijaan, että odotan katsekontaktia, annan koiran katsella ympärillä olevia koiria. Eli naksutan ja palkkaan aina kun Tomppa kääntyy katsomaan toista koiraa otettuaan minulta edellisen namin. Tämä treeni on samaan aikaan vastaehdollistamista ja myös tekee toisen koiran katsomisesta koiralle ”koulutuspelin” jossa koiran ajatukset viedään toisesta koirasta oman käytöksen muuttamiseen jotta koira saa palkan. Yleensä muutaman toiston jälkeen Tomppa alkaa kiihtymisen sijaan tarjoamaan selkeästi toisen koiran katsomista käytöksenä. Tällä saa yleensä katkaistua tuijottamisesta muuten seuraavan käytösketjun (kiihtyminen, kiskominen, haukkuminen). Tärkein oppitunti tuolta kerralta on muistaa säätää etäisyyttä ja vahvistetiheyttä heti koiran käytöksen vaatimalla tavalla, eikä jumittaa ennalta suunnitellussa harjoituksessa. Olen siihen tyytyväinen, että pystyin pysymään rauhallisena ja tyynenä koiran käytöksestä huolimatta – enkä alkanut miettimään itsekseni, että voi ei kun se nyt teki noin, kauheaa se reagoi, mitähän nyt kaikki ajattelee… Niin kuin joku viisas on sanonut, ei pidä ottaa koiran käytöstä henkilökohtaisesti 🙂
Tänään torstaina oli kevään viimeinen Oiva Agilityn ”tokojaoston” treenikerta Kompassin tiloissa. Oltiin kahdestaan tutun koirakon kanssa, ja treenailtiin seuraamista vahvisteaikataulun kanssa, ärsykekontrollia sivulla istumisessa ja maahanmenossa, hiukan kontaktin pitoa häiriössä eli toinen koirakko liikkui ja oleskeli näkyvillä sekä loppuun pitkä paikallamakuu tasaisesti palkaten. Treenin suurin saavutus tapahtui lähtiessä. Treenitilaan ja sieltä pois on kulku agilitytilan vierestä huoneesta jossa on yleensä enemmän tai vähemmän räksyttäviä koiria. Tästä kulkeminen on Tompalle ollut koko talven haastavaa, se on selvästi epävarman oloinen kun siitä mennään, ja aika usein kiihtyy niin paljon, että haukahtelee ohitettaville koirille. Ohitettavat koirat ovat yleensä pieniä tai keskikokoisia, ja turhan usein riekkuvat ja pomppivat hihnan päässä ja räksyttävät voimakkaasti.
Tänään kun lähdettiin tilassa oli muutama koira suorittamassa ja muutama pieni koira kulkureitin varrella, ja ne taas kerran räksyttivät Tompalle taukoamatta. Päästiin koirien kohdalle, ja Tomppa kiihtyi ja haukkui muutaman kerran – mutta tällä kertaa sen sijaan, että olisin paennut paikalta nopeasti, jäinkin siihen paikalle seisomaan. Yllätyksekseni Tomppa malttoikin tarjota katsekontaktia, välillä vilkaista haukkuvia koiria, ja taas tarjosi katsekontaktia useita kertoja. Seisottiin hetken paikallaan ja sitten lähdettiin hiljalleen ovea kohti koko ajan naksutellen. Olin tosi tyytyväinen Tomppaan, ja näköjään vastaehdollistamistreeni ja katsekontaktin vahvistaminen alkavat olla hyvällä mallilla. Niin, ja haukkuvista koirista toista ei yritetty hallita tai kouluttaa tilanteessa mitenkään, ja toista pideltiin leuasta kiinni, tuijotettiin silmiin ja hoettiin toistuvasti ”loppu, loppu, loppu…”
Viikon treenipäivitys & osteopaattikäynti
Maanantaina treenattiin Korson raunioradalla. Rata oli uusi sekä koiralle, että ohjaajalle, ja otettiin treeni kokeenomaisena suorituksena eli en tiennyt missä maalimiehet ovat. Keli oli melko lämmin, yli 20 astetta ja hiukan painostava ilma. Maalimiehiä meni piiloihin neljä kappaletta. Aloitettiin etsintä kiertämällä aluetta reuna-aitoja pitkin josta oli tarkoitus spiraalinomaisesti edetä alueen keskelle. Tomppa etsi hyvin, irtosi melko kauaskin ja oli hyvin ohjattavissa. Kaksi maalimiehistä löytyy melko helposti, kaksi vaati hiukan työstämistä. Ensimmäisen vaikean maalimiehen Tomppa todennäköisesti haistoi jo etsinnän alkuvaiheessa, mutta jatkoi matkaa eteenpäin löytäen seuraavan maalimiehen. Ensimmäinen vaikea maalimies olikin käännetyissä roskiksissa, jotka olivat melko umpinaisia – maalimieskin kertoi odottelun tuntuneen saunassa istumiselta. Jäin seisoskelemaan piilon lähistölle, Tomppa ilmaisi ensin väärää roskista (oli piilon vieressä) mutta löysi viimein oikean piilon. Maalimiehen tarkentaminen selvästi kärsi kuumasta kelistä ja sen vaikutuksesta koiraan. Viimeistä vaikeaa maalimiestä tarkentaessa Tomppa tarvitsi myös hiukan apua, koira oli maalimiehen löytäessään aivan läkähtynyt eikä oikein jaksanut ilmaista. Tomppa kuitenkin etsi koko ajan, ei jäänyt tekemään mitään sijaistoimintoja tai tukeutunut minuun, mikä oli hyvä. Eli rankka treeni uudella radalla ja kevään ensimmäisinä kuumina päivinä, mutta koira suoriutui oikein hyvin. Treenin jälkeen jäähdyteltiin hyvin, annoin ylimääräisen namipurkin koiralle runsaan veden kera, ja kastelin koiran nivuset, mahanalusen ja tassut jotta se jäähtyisi nopeasti. Parempi olla turhan varovainen kuin altistaa koiraa lämpöhalvaukselle.
Tiistaina oli taas vuoro Vision valmennusryhmälle. Treenissä alkuun tehtiin samankaltainen harjoitus kuin edellisellä kerralla, jossa keskityttiin omaan fokukseen koiran kanssa treenatessa. Tällä kertaa treeni oli meille haastavampi, koska yksi kentällä olevista koirakoista suoritti noutoa. Koira oli musta mikä on Tompalle hiukan haastavaa, ja koira suoritti noutoa joka on melko haastavaa – lentävä esine on aina hiukan kiihdyttävä, ja noutaminen on todella kivaa Tompan mielestä. Hiukan meinasi tulla päälle lievä paniikki, jossa mietin liikaa, että mitä jos koira alkaa reagoimaan, apua apua.. No pystyin kuitenkin pitämään jonkin verran kontrollia siitä mitä teen, eli alkuun palkkasin siitä, että Tomppa istuu ja katsoo noutoa suorittavaa koiraa, ja kun koiran kierrokset alkoivat vähän laskemaan aloin naksuttelemaan katsekontaktista ja päästiin paremmin keskittymään treeniin. Sen jälkeen treenattiin jääviä liikkeitä, alkuun istumaan jäämistä. Kun aivan vierellä oli koira jota palkattiin heitetyllä pallolla, pidin vahvistetiheyden melko korkeana ja pysyin koiran lähellä. Kun saatiin vähän enemmän tilaa ympärille, tehtiin muutama kokeenomainen suoritus. Oli hyvä huomata, että Tomppa ei jäänyt virittyneeseen tilaan vaan pystyi suoriutumaan hyvin. Makuulle jäävässä liikkeessä tehtiin lähinnä ärsykekontrollia melko lyhyellä etäisyydellä. Paikallamakuu lopussa sujui melko hyvin. Täytyy muistaa jatkossa, että sen sijaan että keskityn jännittämään sitä kuinka koira reagoi, keskityn siihen, että tarkkailen koiraa ja säätelen etäisyyttä häiriöön ja vahvistetiheyttä koiran suorituskyvyn mukaan.
Ennen tiistain tottistreeniä käytin Tompan tutulla osteopaatilla. Tultiin hiukan kiirellä hoitotilaan, ikkunan takaa kuului välillä voimakasta koiran haukkua ja pöydällä oli todella mielenkiintoinen hanhipehmolelu joten Tomppa ei aivan pystynyt rentoutumaan kuten yleensä. Osteopaatti sai kuitenkin hoidettua koiran, niska ja lapojen väli olivat hyvässä kunnossa, ja lantiossakaan ei ollut paljon hoidettavaa. Ollaan tehty aika paljon vetolenkkejä etenkin hitaasti vetäen (eli minä sauvakävelen), mitkä ovat varmasti auttaneet koiran voinnissa. Seuraava hoitokerta varattiin elokuun puoleenväliin. Pieni takapakki koiran vointiin tuli kuitenkin perjantaina, kun se koirapuistossa kirmailleessaan ilmeisesti nyrjäytti/venähdytti etutassun ”ranteen”. En ollut itse koiran kanssa koirapuistossa silloin, mutta kun tulin töistä kotiin huomasin, että koira linkkasi hieman. Jumppasin ja venytin tassua eri suuntiin, kyynärpäätä tai lapaa koira ei arastanut, eikä varpaita mutta ranteesta kun taivutti sisäänpäin koira hiukan vingahti. Sivulle tai ulospäin taivuttelua koira ei arastele, eikä nivel ole turvonnut. Myös normaalit venytykset koira tekee kuten ennenkin. Tätä kirjoittaessa ontuminen on jo vähentynyt selvästi, mutta jatketaan lepoa kunnes ontuminen lakkaa ja siitä vielä muutaman päivän yli. Harmi, mutta tekevälle sattuu ja onneksi ei sattunut pahemmin! Ja seuraavilla koirapuistoreissuilla tai irti päästämisillä täytyy muistaa sekä lämmittely että jäähdyttely, jotta vältytään haavereilta.
Weimar+i 