Kyseessä olivat syksyn ensimmäiset rauniotreenit, ja tarkoituksena oli tehdä melko helppo treeni Ässälle edellisen, haastavan hakutreenin jälkeen. Teemana oli kuitenkin yhä irtoaminen. Häiriöääniä tai -henkilöitä ei ollut treenin aikana.
Tulin radalle melko suoraan autosta, enkä ottanut tottista oikeastaan ollenkaan mukaan – koira siis sai vetää radalle lähetyspaikkaan. Maalimiehiä oli kolme, ja he menivät piiloihin yksitellen. Piilot olivat kaikki puoliksi avoimia. Kaikki maalimiehet olivat n. 15-30 metrin päässä lähetyspaikoista, ja lähetettyäni koiran pysyin paikoillani.
Ensimmäinen lähetys oli aivan äskettäin käytetyn piilon lähellä. Piilo oli kallellaan oleva roskapönttö, jonka edessä oli pieni penkki. Ässä haisteli ja haisteli piiloa, ja ihmetteli, että missä maalimies on – ja sieltä se tuli sitten, pieni turhautumishaukku… Tätä ei todellakaan haluta harjoitella, ja juttelimmekin kouluttajan kanssa treenin jälkeen, että jatkossa kun aletaan siirtymään umpipiiloja kohti, täytyy kriteeriä nostaa todella varovasti. Jos koira pääsee turhautumaan liikaa tarkentaessaan piiloa, se haukku tulee varmasti uudelleenkin ja se ei ole toivottavaa. Toki tässä koira myös oppi varmasti vähän erottamaan miltä haisee piilo jossa on äsken ollut maalimies vs. piilo jossa on nyt maalimies.
Lähetin siis Ässän uudelleen piilon suuntaan, ja sillä toisella kerralla se irtosi ihan kivasti, vaikkakin hyvin maavainuisesti jälkeä etsien tai jäljestäen. Se löysi maalimiehen, ja lähti tuomaan rullaa – minulla ei ollut näköyhteyttä koiraan sen nostaessa rullan ja kääntyessä minua kohti, joten olin tosi tyyväinen että se toi rullan perille saakka. Aivan aluksihan se pudotti rullan jos se ei nähnyt minua heti rullan nostettuaan. Joten edistystä on tapahtunut.
Muillakin piiloilla ilmaisut sujuivat tosi nätisti. Ainoa mihin pitää nyt muistaa kiinnittää huomiota on ajan vaihtelu sekä rullan luovutuksen ja näytölle lähetyksen välillä että näytön maahanmenon ja palkan saamisen välillä. Tässä treenissä pyysin maalimiehiä laskemaan kolmeen, viiteen ja kahdeksaan ennen kuin ottavat palkkapurkin taskusta, sekä itse yritin muistaa odottaa aina vähän pidempään ennen kuin annan vihjeen ”näytä”.
Toinen piiloista oli paremmin tuuleen päin, joten Ässä haki ”yläpäisesti” ja löysi maalimiehen nopeasti. Kolmas maalimies oli taas myötätuulen puolella, ja koirakin oli jo melko väsähtänyt. En saanut sitä ensimmäisestä lähetyspaikasta irtoamaan, ja siirryin vähän eteenpäin. Viimein lähetin koiran tietämättäni kohdasta, josta se pääsi nappaamaan jäljen, ja löysi kyllä sitten maalimiehenkin.
Juteltiin kouluttajan kanssa myös lähetyksestä. Olen pyytänyt Ässän istumaan lähetystä varten, ja kouluttaja ehdotti, että antaisin koiran seisoa istumisen sijaan. Olen jättänyt jo istumisen pois rullan luovutuksen ja näytölle lähettämisen välistä, koska se oli Ässälle todella vaikeaa ja se pysyy ihan hyvin paikoillaan kunnes annan luvan lähteä näytölle. Lähetyksessä istuminen todennäköisesti laskee koiran virettä jonkin verran, ja on kyllä ehkä kuitenkin turha – tärkeintä on aina saada koira mahdollisimman tehokkaasti etsimään eikä suorittaa muodollisuuksia niiden itsensä vuoksi.
Istumisen takana on toki ajatus, että se on selkeämpi käytös koiralle, eli että se ei lipsuisi kriteeristä ja ota niin helposti askelia eteenpäin. Näytölle lähetyksen kanssa lipsumista ei ole kuitenkaan merkittävästi tapahtunut, joten taidan jättää istumisen pois myös lähettämisestä. Täytyy myös siinä kuitenkin vaihdella aikaa kuinka kauan koiraa seisottaa ennen lähetystä ja varmistaa, että lähetysvihje on koiran näkökulmasta varmasti se sana eikä esim. käden asento tai muu oma elekieli.
Vielä jäljestämisestä – eihän se jäljestäminen sinänsä pahasta ole, tärkeintä on, että koira löytää sen ihmisen. Mutta, koiran pitäisi oppia käyttämään sekä maavainua, että ilmavainua etsinnässä, koska sitä jälkeä ei aina ole ainakaan siinä suunnassa mistä koira tulee. Ja koska Ässällä on jäljestys jo todella vahva, olisi hyvä että se harjoittelisi enemmän ilmavainua tässä koulutusvaiheessa. Joten alla muutama ajatus seuraaviin treeneihin tämän treenin perusteella:
– maksimissaan 1-2 maalimiestä ja heillä todella isot palkat eli varmistetaan, että koira jaksaa juosta täysiä etsiessään, saa varmasti ison vahvisteen työstään ja sille jää metsästä/radalta lähtiessä olo, että olisi voinut tehdä lisääkin
– maalimiehet menevät piiloihin kaukaa kiertäen, jotta jäljestämisen mahdollisuus on minimoitu
– etäisyys maalimiehelle on maksimissaan 20-25 metriä, jos myötätuulessa niin selvästi lähempänä
– pysyn jatkossakin paikoillani, että koira oppii irtoamaan vaikka minä en liiku
Weimar+i 