Ravistelu, kanakoiran vesityö ja vähän muutakin

Kanakoirien erikoiskokeen koesäännöissä todetaan näin: ”Virheenä pidetään, jos koira ennen noutokohteen luovuttamista voimakkaasti ravistaa vettä turkistaan.” Ravistelu on koiralle tietenkin luonnollinen reaktio vedestä noustessa. Jos kuitenkin haluaa varmistaa, että koira ei ravistele itseään ennen luovutusta, kannattaa harkita ravistelun kouluttamista erillisenä temppuna ja käytöksen liittämistä noutoketjun loppuun.

Kanakoirien erikoiskokeen koesäännössä noutoketjuun kuuluvat noutoluvan odottaminen, riistan hakeminen, riistaan tarttuminen, palaaminen takaisin suorinta reittiä, istuminen ja riistan luovuttaminen luvan saatuaan. Kun tämän käytösketjun viimeiseksi palaseksi liittää ravistelun, ja koko ketju koulutetaan koiralle vahvaksi, ei koira todennäköisesti ravistele ennen kuin on suorittanut kaikki aiemmat vaiheet.

Koulutuksen askelmerkit

Uuden käytöksen kouluttaminen aloitetaan käytöksen aikaansaamisesta tai sen nappaamisesta lennosta, jos käytös on sellainen jota koira tekee luonnostaan. Tämän jälkeen palkataan käytöksestä jotta koira tekisi sitä useammin, ja aletaan nimeämään sitä kun käytös näyttää siltä miltä sen halutaan aina näyttävän. Keskeneräistä käytöstä ei kannata vielä nimetä, tai sitten koira vihjeen saatuaan toistaa sitä keskeneräistä toimintaa (esim. vain pään ravistelu vs. koko kropan ravistelu). Kun käytös on valmis ja koira suorittaa sen vihjeestä, aletaan liittämään sitä haluttuun käytösketjuun. Takaperin ketjuttamalla tehtäessä käytösketjun rakentaminen aloitettaisiin tästä viimeisestä osasta eli ravistelusta. Veikkaan kuitenkin, että suurimmalla osalla lukijoista on olemassa jo valmis noutokäytös kuten meilläkin oli kun tätä treenattiin. Tässä tekstissä siis kerron siitä, kuinka liitin ravistelun ja valmiiseen noutoon.

Käytöksen aikaansaaminen

Yleensä ottaen uutta käytöstä voi kouluttaa muokkaamalla eli sheippaamalla (paloittelee käytöksen pieniin askeliin, palkkaa alkuun pienestä eleestä, ja odottaa koiran oppiessa yhä enemmän käytöstä ennen kuin palkitsee), nappaamalla (kehumalla ja palkkaamalla sillä hetkellä kun koira tekee haluttua käytöstä), fyysisesti ohjaamalla, houkuttelemalla tai mallioppimisen kautta. Itse hyödynsin ravistelun aikaansaamisessa sekä nappaamista, että fyysistä ohjailua.

Nappaaminen

Nappaaminen tarkoittaa siis sitä, että ravistelun aikana koiraa kehutaan ja palkitaan ruhtinaallisesti. Ajoitus on tärkeää, ja siksi naksutin tai koiralle erikseen koulutettu palkkiosana voi nopeuttaa oppimista. Koira oppii yhdistämään täsmälleen oikean käytöksen, eli ravistelun eikä esimerkiksi ravistelun lopettamisen, palkkioon. Koira lisää aina kannattavaa käytöstä, ja onnistuneiden palkitsemisten jälkeen koira todennäköisemmin toistaa käytöksen uudelleen palkkion toivossa. Koiran pesuhetki tai vesisateesta sisään tulo ovat siis hyviä hetkiä pitää palkkiot valmiina, ja kertoa koiralle että ravistelulla tienaa.

Koska koira ei usein näissä tilanteissa ravistele montaa kertaa peräkkäin, kannattaa harkita erityisen suuren palkkion käyttöä käytöstä napatessa – vaikkapa kupillinen ruokaa naaman eteen välittömästi ravistelun jälkeen toimii usein hyvänä ”jackpot”-palkkiona.

Fyysinen ohjailu

Fyysinen ohjailu on perinteisesti liittynyt esimerkiksi takapuolen painamiseen maahan istumisen opettaessa, ja siinä on omat ongelmansa sekä koiran tunnetilan, että oppimisnopeuden osalta. Tässä tilanteessa päädyin käyttämään nappaamisen lisänä vähän toisenlaista fyysistä ohjailua: huomasin saavani koirani ravistelemaan rapsuttelemalla sitä vähän ronskimmin lapojen päältä, niin että sen selkänahka liikkui puolelta toiselle ravistelun tapaan. Näissäkin tilanteissa, koiran tehdessä ravistelua, naksautin ja palkkasin. Tässä tavassa oli se hyöty, että sain koiran ravistelemaan nopeasti uudelleen – mitä enemmän palkkioita halutusta käytöksestä pääsee antamaan vaikkapa minuutin sisällä, sitä nopeammin koira oppii eli koulutustermeillä silloin on korkea vahvistetiheys.

Tämmöistä keinoa käyttäessä on oltava mahdollisimman varma siitä, että koira kokee tilanteen ja rapsuttelun neutraalina tai positiivisena. Tähänkin käytökseen halutaan liittää rento ja avoin mielentila, ja jos koira väistää, epäröi tai menee pois tätä kokeillessa, kannattaa vaihtaa taktiikkaa. Vieraalle koiralle en ehkä kokeilisi tätä lähestymistä lainkaan. Muutenkin koulutustilanne kannattaa pitää sellaisena, että koira voi halutessaan poistua ja sillä on tilaa viestiä kehonkielellä haluttomuudestaan osallistua toimintaan.

Tahdottomasta reaktiosta tahdonalaiseen käytökseen

Ravistelu on koiralle todennäköisesti hyvin refleksinomainen käytös, jonka se suorittaa ajattelematta asiaa erikseen. Voi olla, että tämmöisen refleksinomaisen reaktion saaminen tahdonalaiseksi on koiralle hankala käsittää. Siitä on paljon hyötä tässäkin, että koiraa olisi koulutettu paljon ”operantisti”, eli niin että koira mielellään tarjoaa erilaisia käytöksiä ja on muutenkin koulutustilanteessa aktiivinen. Toisaalta, jos koiran kanssa on käytetty paljon houkuttelua tai pakotteita, saattaa koira mieluummin pysyä passiivisena uusissa tilanteissa koska tilanteesta joko puuttuu selkeä houkutin tai se ehkä jännittää mahdollisia pakotteita.

Oikoteitä onneen ei kuitenkaan ole, vaan sinnikkäällä halutun käytöksen vahvistamisella on aina todennäköisempää, että jossain vaiheessa koiralla syttyy lamppu päässä ja se huomaa, että ravistelua voikin käyttää temppuna jolla saa kivoja asioita. Kannattaa siis tarkkailla milloin koira luonnostaan ravistelee, ja varmistaa että lähistöllä on aina valmiina koiralle mieluisia palkkioita siltä varalta, että pääsee palkitsemaan ravistelusta.

Vihjeen liittäminen

Tässä käytöksessä aloin liittämään vihjettä aina kun koira ravisteli kunnolla, vaikka käytös ei ollut vielä koiran itse tarjoama vaan vaikkapa pesunjälkeinen normaali reaktio. Käytännössä, koiran ravistellessa itseään sanoin vihjeen ”shake” ja välittömästi naksusanan ”jes” ja palkkion perään. Vihjettä toistetaan käytöksen aikana joka kerta, ja joka kerta myös palkataan.

Vihjesanaa voi testata joidenkin vahvistekertojen jälkeen; riippuu paljon koirasta ja myös palkkioiden laadusta kuinka nopeasti koira sen yhdistää. Silloin kun alkaa testaamaan vihjettä, on hyvä pitää asetelma muuten samana, olla samassa paikassa ja vaikkapa samassa asennossa, kuin aiemminkin palkatessa käytöksestä. Tämä siksi, että asetelma olisi koiralle mahdollisimman tuttu ja sen olisi helpompi onnistua.

Jos koira vihjeen kuultuaan ei yritä edes ravistella, täytyy vihjesanan liittämistä käytökseen jatkaa. Jos koira kuitenkin yrittää tehdä oikeansuuntaista käytöstä, voi harkinnan mukaan palkita hyvästä yrityksestä ja seurata jos käytös tästä alkaa vahvistumaan. Jos käytös ei muutu oikeaan suuntaan, kannattaa palata kuitenkin vihjeen liittämiseen.

Esimerkiksi, videolla alla on ensimmäisiä kertoja kun olin jo liittämässä ravistelua luovutukseen ja silloin Ässä vain vähän puisti päätään vihjeen kuultuaan, mutta ei ravistellut kunnolla. Siinä vaiheessa päätin palkata jo hyvästä yrityksestä, mutta tämmöisiä huonoja toistoja ei kannata palkata montaa kertaa peräkkäin. Seuraavalla kerralla en enää ostanutkaan pelkkää pään ravistelua, vaan odotin, että se vihjeen kuultuaan ravisteli kunnolla. Vihjettä testatessa ja koulutuksen muutenkin edetessä siis täytyy tasapainoilla koiran motivaation ja käytöksen laadun välillä – välillä pitää tulla liksaa, että jaksaa yrittää.

Harjoittelu tekee mestarin

Kun koira osaa tarjota ravistelua vihjeestä vaikkapa pesuhuoneessa, kannattaa alkaa harjoittelemaan käytöstä uusissa paikoissa, ensin muissa huoneissa ja sitten ulkona. Alkuun voi olla, että koira kykenee tarjoamaan uudessa paikassa vain vähän heikon ravistelun. Kun vaihdetaan ympäristöä, voi hetkellisesti laskea kriteeriä käytöksen laadun osalta. Taas, halutaan motivoida koiraa yrittämään uudelleen ja paremmin, mutta ei kuitenkaan useaa kertaa peräkkäin palkita huonoista suorituksista. Silloin jos koira ei vain kykene tekemään käytöstä uudessa paikassa, kannattaa sitä harjoitella lisää siellä missä koira on aiemmin onnistunut. Tietenkin palkkion laatu täytyy olla aina sellainen, että koira todella tavoittelee sitä, oli kyse mistä vaan koulutusvaiheesta.

Ketjuttaminen

Tässä vaiheessa suurin osa työstä on jo tehty: koira osaa ravistella vihjeestä, ja se osaa tehdä sen useissa eri paikoissa. Viimeinen palanen uudesta noutoketjusta on siis valmis, nyt se täytyy vain liittää sitä edeltäviin osiin. Taas, harjoittelu kannattaa aloittaa tutussa paikassa missä koira on rennossa ja avoimessa mielentilassa – eli ei siellä sorsametsällä kesken avauksen! Toteutus on helppo – yhdistä ravistelu ensin sitä edeltävään palaseen, eli luovutukseen.

Pyydä koira ensin ravistelemaan joitakin kertoja, ja palkkaa jokaisesta toistosta. Pyydä koira sitten eteen istumaan, anna sille noutoesine ja pyydä luovutus, ja palkkaa jokaisesta toistosta. Vielä näiden järjestyksellä ei ole väliä, tarkoitus on vain varmistaa, että koira vielä hallitsee molemmat tehtävät ja palautella niitä koiralle mieleen.

Seuraavaksi ala pyytämään näitä peräjälkeen, luovutus ja palkkio, ja heti perään ravistelu vihjeestä ja palkkio. Muutaman toiston jälkeen voit todennäköisesti jättää jo luovutuksen palkitsemisen pois ja pyytää heti luovutuksen perään ravistelun. Anna tästä tuplatyöstä alkuun vaikka tuplapalkka, jotta koira todella kokee sen kannattavaksi.

Toistojen kautta koira huomaa, että palkkion saa vasta ravistelun jälkeen eli sillä voi tulla jo kiire luovutuksessa alkaa ravistelemaan. Pidä silloin kriteeristä luovutuksen osalta kiinni – palkkio menee pois, jos koira alkaa oikomaan suoraan ravisteluun. Palkkaa vain kun kaikki osat suoritetaan oikein, ja hio tarvittaessa sitä palasta erikseen missä koira hötkyilee tai tekee huonosti.

Kohti käytäntöä

Kun tämä viimeinen palanen on yhdistynyt ketjuksi ”luovutus -> ravistelu -> palkka”, ala lisäämään edeltäviä paloja noudosta myös ketjuun. Treenaa eri paikoissa, ja muista uuteen paikkaan siirtyessä helpottaa tarvittaessa vähän, voit vaikka kouluttaa tämän viimeisten palojen liittämisen pikakelauksella uudelleen koiran muistin virkistämiseksi. Harjoittele riistalla vasta kun käytös sujuu helpommilla noudettavilla, ja harjoittele kotipihassa ennen harjoittelua veden äärellä ja niin edes päin.

Tärkeää on se, että kaikki ketjun osakäytökset ovat koiralle vahvoja ja se tekee ne mielellään – tässäkin tapauksessa ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Ota myös huomioon se, että aina kun koira tekee ketjun loppuun ja saa palkan, kaikki matkalla tapahtuneet asiat vahvistuvat sellaisenaan, myös mahdolliset ei-toivotut asiat.

Olennaista on myös se, että koira saa koko ketjun oikein suoritettuaan koiraa motivoivan palkkion – opetteluvaiheessa on hyvä palkata aina, ja satunnaistaa palkkaamista vasta kun homma alkaa olla koiralle rutiinia.

Ja jos ei ole hetkeen treenannut, voi koiraa myös auttaa vihjesanoilla, ja muuten helpottaa vähän ketjua kuten alla – käsi edessä tarkoittaa, että en odota koiralta istumista vaan se saa heti luovuttaa ja muistutin koiraa ravistelusta vihjesanalla.

Yllättäviä hyötyjä

Ässällä ravistelu alkaa olemaan suhteellisen vahva käytös runsaan harjoittelun myötä. Uuteen kotiin muutettua ollaan päästy uudelleen opettelemaan ohituksia, ja samassa yhteydessä olen alkanut testaamaan vihjeestä ravistelua rentoutustapana.

Sen lisäksi, että ravistelulla on fyysinen funktio, on ravistelu koirille myös tapa rauhoittaa itseään ja mahdollisesti ympäröiviä lajitovereitaan. Koirat usein ravistelevat itseään vaikkapa jännittävän tilanteen jälkeen. On myös koiria, kuten Ässä, joilla on tiettyjä hankaluuksia tasoittaa omia tunnetilojaan ja rauhoittaa itseään. Se siis helposti patoaa tunteitaan, tai purkaa niitä vaikka rähinällä. Silloin se ei tunnekiihkossaan pysty itse rauhoittamaan itseään kovin hyvin.

Ohituksia on siis muistuteltu mieleen vastaehdollistamisen ja katsekontaktin vahvistamisen keinoin, mutta olen alkanut jokaisen ohituksen jälkeen pyytämään koiraa ravistelemaan itseään. Vaikeaa se on, mutta koska käytös on vahva, se onnistuu siinä yleensä viimeistään pienen hetken jälkeen.

Olenkin huomannut, että ravisteltuaan sen niskakarvat laskevat todella nopeasti ja se näyttää fyysisesti muutenkin rentoutuvan nopeammin kuin se tekisi ilman käskettyä ravistelua. Se siis vaikuttaisi auttavan tunteiden tasaamisessa, vaikka se on vain temppu eikä koiran itse aloittama käytös – yleensä. Olen siis myös alkanut huomaamaan, että välillä nähdessään koiran kauempana se ravistelee oma-aloitteisesti. Tämä on tälle koiralle ennennäkemätöntä käytöstä.

Näyttäisi siis, että ravistelu temppuna auttaisi sitä rauhoittumaan nopeammin jännittävän tilanteen jälkeen ja se on harjoittelun myötä oppinut käyttämään tätä keinoa itsenäisesti jännittyessään! Kannattaa siis kokeilla, käytöksestä ei ainakaan ole mitään haittaa ja jos siitä on muillekin apua rennomman lenkkeilyn saavuttamiseksi, niin aina parempi!

Pelastuskoiran kouluttaminen oppimisteorian näkökulmasta – osa 2

Olen harrastanut pelastuskoiratoimintaa nyt 9 vuotta, ja pyrkinyt sinä aikana soveltamaan oppimisteoriaa mahdollisimman hyvin käytännön pelastuskoiran koulutukseen. Meillä on vielä matkaa valmiiseen hälytyskoiraan ja paljon myös opittavaa, mutta olen tässä yrittänyt hahmottaa mitä olen tähän saakka oppinut. Edellisessä kirjoituksessa kävin läpi koulutuksen kulmakiviä, eli palkkaa, kriteeriä, ajoitusta ja vahvistetiheyttä ja niiden merkitystä ilmavainuista henkilöetsintää kouluttaessa.

Oppimisteorian anti ei kuitenkaan pääty tähän, vaan on hyvä ottaa työkalupakkiin myös käytösketjujen hyödyntäminen, takaperin ketjuttaminen ja Premackin periaatteen huomioiminen.

PREMACKIN PERIAATE

Premackin periaatteesta ovat varmasti kaikki saaneet osansa lapsina: syö kaikki kasvikset lautaselta, ja saat sitten syödä jäätelöä. Toisin sanoen, David Premack huomasi tutkiessaan apinoita, että jos todennäköistä käytöstä edelsi vähemmän todennäköinen käytös, tuli myös tämä vähemmän todennäköinen käytös todennäköisemmäksi koska se toimi porttina jo vahvalle käytökselle. Samaa periaatetta on myöhemmin tutkittu ja sovellettu ihmisiin ja muihin nisäkkäisiin, kuten myös koiriin.

Koiraa kouluttaessa puhutaan usein palkkiokäytöksistä, jollaisia voivat olla vaikkapa juokseminen, haisteleminen tai tietyillä roduilla vaikkapa noutaminen. Henkilöetsintä on täynnä koiralle mieluisia tai todennäköisiä käytöksiä – vaikkapa ihan vaan metsässä vapaana juokseminen. Kun tunnistaa mitä nämä palkitsevat tai todennäköiset käytökset ovat, voi niitä käyttää hallinnan ja itsehillinnän kouluttamiseen. Esimerkiksi, alkuun joko pyydetään tai vain odotetaan, että koira istuu ennen kuin se vapautetaan etsimään. Kun tämä on sujuvaa, voidaan ottaa askel hallinnassa kävelyä ennen istumista, sitten pari ja niin edespäin. Koiraa ei tarvitse käskyttää tai kieltää, kun sille pala palalta kerrotaan että hillitsemällä itsensä se pääsee vaikkapa etsimään. Koska etsiminen on yleensä palkitseva käytös, tulee istumisesta ja hallinnassa kävelystä koko ajan palkitsevampia, Premackin periaatteen mukaisesti.

Kopio tiedostosta Paikkamakuu
Oman vuoron odottamista kannattaa harjoitella alusta saakka, käytös vahvistuu kun koira pääsee sen jälkeen tekemään mieluista hommaa eli etsimään

KÄYTÖSKETJUT

Henkilöetsintä on käytösketju, joka voidaan paloitella suuriin tai pieniin osiin, koirasta ja omista koulutustavoitteista riippuen. Ketjuun kuuluu etsittävälle alueelle siirtyminen, lähetys, etsintä (pistottaen tai partioiden), kontaktin pito ohjaajaan, henkilön löytäminen, ilmaisun aloittaminen, ilmaisu, ja ilmaisun päättäminen eli hallintaan otto. Ilmaisun voi itsessään myös paloitella osiin.

Ohjaajalla olisi tärkeää olla kirkkaana mielessä miten koiran pitäisi käyttäytyä kaikissa näissä vaiheissa ennen koulutuksen aloittamista, jotta kriteeri voidaan koulutuksen edetessä asettaa tarkasti ja tiedetään mistä koiraa palkataan ja mistä ei. Jos on esimerkiksi asettanut koiralle lähetykseen kriteeriksi istumisen, mutta päästää sen usein etsimään ilman istumista, voi olla varma siitä että istumisen todennäköisyys pienenee ja seisomisen kasvaa lähettäessä. Jos kriteeri vaihtelee, ja haluttu käytös ei ole edes ohjaajalle kristallinkirkas, ei voi olettaa, että koira tietää mitä siltä vaaditaan. Tämä ei edistä itsevarman ja rohkean koiran koulutusta, vaan johtaa epävarmaan suoritukseen ja mahdollisesti turhiin konflikteihin ohjaajan ja koiran välillä.

Etsintäketjun palasia voi ja kannattaa myös harjoitella itsenäisinä osina. Rullakoiran kanssa esimerkiksi ensimmäisen vuoden aikana harjoiteltiin hakutreeneissä lähinnä ilmavainuista etsintää ja ilmaisuketjusta näyttöä. Hallintatreenit ovat olleet jonkinlainen osa treenejä koko ajan, esimerkiksi paikkamakuuta ennen vuoroa on harjoiteltu alusta lähtien. Tämän lisäksi ensimmäisen vuoden aikana treenattiin rullailmaisuketjua erillisissä treeneissä, alkuun osia, sitten niiden yhdistämistä ja ilmaisua pelkillä kohteilla. Tässä esimerkki rullailmaisuketjusta pelkällä kosketuskepillä, alusta on jo häivytetty pois. https://youtu.be/zoE1_6_-k3k

Kun rullailmaisu sujui pelkkien kohteiden avulla (kosketuskeppi vihjeenä rullan nostoon, alusta vihjeenä näytölle), otettiin vasta kuvioihin kunnolla mukaan maalimiehet. Etsintää alettiin yhdistämään kun on ensin harjoiteltu erillisiä ilmaisuja näkyvissä olevien maalimiesten kanssa, tässä yksi esimerkki siirtymätreenistä.

 

 

Yleensäkin ottaen, kaikissa käytösketjuissa on hyvä harjoitella ketjun erilliset osat vahvoiksi, jotta koiralle on selkeää mitä missäkin vaiheessa siltä odotetaan ja koko käytösketju on siten myös sujuva. Koko ketju on juuri yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, ja mikä heikoin kohta on riippuu paljon koirasta. Heikointa osaa kannattaa harjoitella erikseen. Tietty osa ketjusta kannattaa ottaa myös nopeasti työn alle, jos siihen liittyy jotain ei-toivottuja käytöksiä, kuten esimerkiksi maalimiehen pussaamista. Kaikki mitä ketjun aikana tapahtuu, vahvistuu, koska ne johtavat palkan saamiseen.

TAKAPERIN KETJUTTAMINEN

Etenkin ilmaisun käytösketjussa kannattaa ottaa hyödyksi takaperin ketjuttaminen. Se hyödyntää juurikin Premackin periaatetta, ja kouluttaminen aloitetaan nimensä mukaan ketjun viimeisestä osasta, esimerkiksi rullailmaisun näytöstä. Näyttöä kouluttaessa voidaan käyttää apuna kohdetta, vaikka hiirimattoa. Kun koira osaa mennä matolle makaamaan vihjeestä, aletaan ottamaan erikseen koulutettu rullan luovutus mukaan kuvioon aina ennen näytölle lähettämistä. Näyttö on jo vahva käytös, rullan luovuttaminen vähemmän vahva, mutta se vahvistuu Premackin periaatteen mukaan joka toistolla koska sitä seuraa aina vahvempi käytös. Kaikki rullailmaisuketjun käytökset (näyttö, rullan luovuttaminen, rullan nosto, etsintä) on siis koulutettu erikseen, ja kun ne näin takaperin liitetään yhteen, saadaan sujuva käytösketju jossa koira pääsee etenemään tutumpaa ja vahvempaa käytöstä kohti. Tässä esimerkki ensimmäisistä näyttötreeneistä, Ässällä ikää videolla 10 viikkoa.

 

Kolmannessa ja viimeisessä osassa käsitellään vielä luopumista ja koiran oman oivaltamisen painottamista kouluttamisessa.

Tottistreenit ja BH-suunnitelmaa

Kävimme 14.7.2015 treenikentällä tottistreenaamassa ensimmäistä kertaa kesäloman jälkeen, itseasiassa kyseessä oli ensimmäiset kunnon treenit lomatauon jälkeen. Ässä oli jo matkalla autolle aika liekeissä, ja erinomainen vire näkyi myös kentällä. Koska haluan alkaa työstämään jo tarkempaa suunnitelmaa BH-koetta varten, alan listaamaan tottistreenikerrat BH:n liikkeiden mukaan ja tässä postauksessa on myös mukana hieman suunnitelmaa BH-kokeen osalta. Yritän myös jatkossa treenata enemmän niitä asioita, jotka ei ole vielä hallinnassa kuin niitä asioita, jotka Ässä osaa hyvin – olisi aina mukava treenata sellaisia juttuja jotka menee jo hyvin, mutta sillä tavalla ei taida kauheasti edistyä!

Seuraaminen

Tällä hetkellä Ässän seuraaminen on sillä tasolla, että kriteerinä kaikissa paikoissa on jatkuva katsekontakti ja oikea paikka sekä sivusuunnassa että kulkusuunnassa. Tämä sujuu Ässältä hyvin alun ympäristön tarkkailun jälkeen melkeinpä paikassa kuin paikassa. Se osa kriteeristä mitä säädän tilanteen ja häiriöiden mukaan on seuraamisen kesto. Yleensä aloitan muutamista askelista, ja nosta kriteeriä vaihtelevasti koiran sen päivän ja paikan osaamisen mukaan. Tässä treenissä päästiin 5-10 askelen seuraamispätkiin ennen kuin annoin vahvisteen.

Seuraava etappi on 50 askelen yhtäjaksoinen seuraaminen eri ympäristöissä. Kriteeriä täytyy nostaa vaihtelevasti ja muistaa usein palkita myös aivan lyhyistä seuraamisista. Hahmotan itse tämän niin että kolmannes seuraamispätkistä (ennen vahvistetta) on alle 10 askelen, kolmannes alle 20 askelen ja loppukolmannes 20-50 askelen pätkiä. En ajattelut tässä vaiheessa kuitenkaan tilastoida kestoa, katsotaan miten tällä mutu-tuntumalla treeni etenee ja tarkennan sitten suunnitelmaa jos edistystä ei tapahdu.

Käännökset

Tässä treenissä ei tehty oikean tai vasemman käännöksiä, joitakin täyskäännöksiä. Koiran vire ja kontakti olivat hyviä, ja niissä tilanteissa täyskäännös yleensä onnistuu hyvin. Edellisissä treeneissä olen palkannut koiran nopeasti käännöksen jälkeen, seuraavissa treeneissä voisi palkkaamista siirtää kauemmaksi käännöksen jälkeen. Ässän oikea käännös ei ole ollut kovin tiukka, mutta en näe ainakaan tässä vaiheessa tarvetta hioa sitä tiukemmaksi muuten kuin palkkaamalla käännöksen jälkeen läheltä minua. Tärkeintä on tuoda käännöksiä osaksi seuraamistreeniä, eri pituisten seuraamisten jälkeen.

Tahdinvaihdot

Tahdinvaihtoja ei treenattu tällä kertaa. Jatkossa voisi vielä varmistaa juoksun ja hitaan seuraamisen laatu ja sen jälkeen takaperinketjuttaa tahdinvaihdojen treenaaminen alla esitetyn mukaisesti.

Hidas seuraaminen/juosten seuraaminen: 2 askelta, 4 askelta, 2 askelta, 6 askelta, 2 askelta, 8 askelta, 4 askelta, 2 askelta, 10 askelta, 2 askelta, 6 askelta, 12 askelta, 4 askelta

Kun kumpikin sujuu 12 askelen verran (koevaatimus 10 askelta), tehdään ennen hidasta seuraamista 2, 4, 6, 8, 10, 12 askelta juosten seuraamista, palkka vasta hitaan seuraamisen jälkeen. Muutaman treenikerran jälkeen palkataan aina vasta hitaan seuraamisen jälkeen.

Pysähtyminen

Seuraamisen yhteydessä on yksi pysähtyminen keskellä seuraamista. Ässän kanssa ollaan treenattu paljon maahanmenoa ja paikallaoloa, joten se tarjoaa mielellään maahanmenoa. Paikallaolon maahanmeno täytyy siis saada paremmin ärsykekontrolliin, eli, että koira tekee maahanmenon sivulta vain vihjeen ”maa” kuulleessaan, eikä muulloin. Seuraamisen yhteydessä koiran on istuttava ilman vihjettä ja pysyttävä istumassa kun minä pysähdyn. Alkuun voisi naksuttimella merkata koiran istumisen nopeasti ennen mahdollista maahanmenoa, palkan suunnalla vahvistaa istumassa pysymistä ja luoda lisää arvoa eli vahvistehistoriaa istumassa pysymiseen. Eli suomeksi, palkata runsaasti kun koira pysyy istumassa eikä tarjoa maahamenoa.

Koiran pysyessä istumassa 5-10 sekuntia, voisi takaperinketjuttaa kaavion sen osan missä istuminen tapahtuu. ”Etuperin” katsottuna liitettävät palaset ovat: pieni pätkä seuraamista, täyskäännös, n. 10 askelta seuraamista, pysähtyminen, n. 5 askelta seuraamista, käännös vasempaan, pieni pätkä seuraamista.

Istumisliike

Istumisliike sujuu Ässältä muuten hyvin, paitsi se tarjoaa sitä paikallamakuuta välillä. Taas, arvon luominen istumassa pysymiselle on tärkeää. Kun se on huomannut, että kyseessä on ”se istumisliike”, se kyllä pysyy hyvin istumassa vaikka kävelen kokeen vaatiman matkan pois koirasta, ja pysyn vaihtelevan ajan etäällä koiraa katsoen. Tätä paikallapysymistä toki voisi vielä lisää varmistella lisäämällä häiriöitä, kuten minun erilaista liikkumista, leluja ja ääniä.

Liike on kuitenkin lähes valmis, hieman varmistelua vielä istumisen suhteen sekä istumista edeltävän seuraamisen treenaamista, ja tätä liikettä voi alkaa liittämään seuraavaan liikkeeseen eli maahanmenoon ja luoksetuloon.

Maahanmeno ja luoksetulo

Tehtiin treenissä yksi luoksetulo, ja se paljasti meidän suurimman ongelman – kun etäisyys on täydet eli 30 askelta ja muutama varmuuden vuoksi yli, nousee koiran vauhti liian kovaksi. Olen antanun käsiavun kuten heittäisin koiralle lelun joka saa sen jarruttamaan tarpeeksi, mutta etäpalkkaa pitää vielä jonkin verran käyttää, että vauhteja saa pois.

Muuten paikallaolo on melko varma. Olen vaihdellut aikaa kuinka kauan katson koiraa ennen luoksetuloa, ja olen aukonut suuta jne. eli varmistanut, että koira tulee vasta vihjeen kuultuaan. Varastelua tapahtuu harvoin. Istumisliikkeen tavoin, paikallaoloa voisi vielä varmistella esim. juoksemalla 30 askelen päähän ja heittelemällä leluja jne. mutta tämäkin liike on periaatteessa valmis.

Kun istumisliikettä ja maahanmeno&luoksetulo-liikettä on hiottu vielä vähän, aion takaperinketjuttaa ne. Eli koira saa palkan vasta suoritettuaan ensin istumiseliikkeen ja sitten maahanmeno&luoksetulo-liikkeen, toki palkan pitää olla silloin isompi.

Paikallaolo häiriön alaisena

Tehtiin tälläkin treenikerralla pitkä paikallaolo treenin lopuksi. Vaikka kokeessa paikallaolo voi olla ensimmäinen tai viimeinen liike, olen tähän saakka treenannut paikallaoloa aina viimeiseksi – haluan liittää paikallaoloon rauhallisen mielentilan, ja Ässä on rauhallisimmillaan treenin loppupäästä. Kun lähestytään koetta, täytyy tehdä paikallaoloja myös treenin aluksi, mutta nyt on vielä liian aikaista sille koska paikallaolossa ei ole vielä kovin pitkästi kestoa.

Fokus paikallaolotreenissä tähän saakka on ollut erilaisiin häiriöihin siedättäminen. Olen itse liikkunut eri tavoilla ja eri kohtiin, liikkunut koiran ympäri, juossut pois päin jne. Olen myös heitellyt leluja koiran edessä, koiran yli, koiran takana, juossut lelun kanssa, härnännyt lelun kanssa koiran nenän edessä. Kaiken tämän treenin aikana olen pitänyt vahvistetiheyden korkeana. Olen myös välillä ollut rauhallinen ja seisonut välillä lähellä koiraa, välillä kaukana, välillä nenä koiraan päin, välillä selkä jne. ja pysynyt paikoillani eri aikoja, kuitenkin korkeintaan minuutin tai pari. Aina lopuksi olen antanut koiralle sen iltaruuan sen maatessa paikoillaan loppupalkkana.

Eli olen luonut paljon arvoa paikoillaanpysymiselle, ja tässä treenissä sen huomasi – kentällä oli samaan aikaan rotikka, joka teki luoksetuloa, eteenmenoa, juoksi lentävän pallon perässä, juoksi vinkupallo suussaan lelua vinguttaen jne. Ässä ei häiriintynyt toisesta koirasta lainkaan! Se nousi kyllä tämän treenin aikana 2 kertaa, mikä on paljon normitilanteeseen verrattuna, mutta nouseminen oli enemmänkin matelua noin metrin päässä olevan hajun luokse.

Nyt koen, että Ässän treeni on siinä vaiheessa, että on aika ruveta lisäämään kestoa. Toki välillä on syytä ylläpitää häiriönsietokykyä, mutta kestoakin on saatava jos kokeeseen aikoo. Haluan saada paikallaololle 15 minuuttia kestoa, ja tässä treenissä on varmasti syytä ottaa käyttöön vahvisteaikataulu. Laadin paikallamakuulle uuden vahvisteaikataulun, kuva alla. Tässä on tarkoitus suorittaa ensin kaikki tason 1 vaihtoehdot, jonka jälkeen voi siirtyä tasoon 2 (vihreä alue). Uuteen tasoon siirryttäessä aion aloittaa reunoilta ja edetä keskimmäistä, tumminta ruutua kohti, mutta kuitenkin satunnaisessa järjestyksessä aina yhden ruudun/värialueen sisällä.

Täytyy muistaa myös kiinnittää huomiota omiin eleisiin ja olemiseen, ja etenkin asioihin joita tekee ennen kuin kääntyy takaisin koiraa kohti – mistä tahansa asiasta, usein toistuttuaan, voi tulla koiralle vihje pian lähestyvästä vahvisteesta. Treenikertoja tulee tämän taulukon suoritettuamme 77 – joka tarkoittaa esim. 7 viikolle jaettuna 11 treeniä viikossa tai toisin päin, paikallaolotreeni päivittäin 11 viikon ajan. Lopputulos lienee kuitenkin melko varma paikallaolo.

Vahvisteaikataulu paikallamakuu
Paikallaolosuorituksen jälkeen tarjoan Ässälle melko suuren ruokapalkkion, esimerkiksi osan tai koko ilta/aamuruuan, ja sen jälkeen siirrymme rauhallisesti kävelylle, kotiin tai autoon. Jos pitää mennä suoraan autoon, on syytä olla autossa toinen palkkio – autoon menon Ässä kokee rankaisuna, koska se aina haluaisi jäädä vielä treenaamaan/metsään jne. En aio vetää tätä vahvisteaikataulua läpi monessa eri paikassa, mutta pyrin tekemään yksittäisiä harjoituksia eri paikoissa. Jos häiriöt ovat suuret valitsemassani paikassa, teen suosiolla helpomman harjoituksen kuin vaikeamman.

(Päivitetty ja parannettu versio vahvisteaikataulusta löytyy täältä)

Henkilöryhmä

Tätä ei olla vielä treenattu oikeastaan lainkaan. Ässälle ei tässä vaiheessa näytä olevan kovin häiriö ihmiset, jotka eivät ota siihen kontaktia. Täytyy rekrytoida kuitenkin treenikavereita apuun, ja katsoa miltä käytös näyttää nyt ja mitä asioita pitää treenata. Toki kahdeksikon tekemistä esim. puiden ympärillä voisi treenata erikseen, jotta käytös on valmis ennen kuin tuo ihmiset mukaan kuvioon.

Kun henkilöryhmä sujuu, haluaisin takaperin ketjuttamalla treenata  seuraavan käytösketjun, taas etuperin katsottuna: henkilöryhmä hihnassa-koira vierelle-hihna pois-henkilöryhmä vapaana.

Luoksepäästävyys

Tätä treenattiin ekaa kertaa tiistain treeneissä. Ässä innostuu kovasti sitä kohti lähestyvästä ja sitä katsovasta ihmisestä. Koska lähestyvä ihminen on Ässälle mieluisa asia, täytyy tätä treenata avustajan avulla niin, että avustaja lähestyy vain kun Ässä pysyy paikoillaan istumassa minun sivullani. Heti jos Ässä nousee, avustaja pysähtyy ja jos avustaja on kosketusetäisyydellä, hän menee kauemmaksi. Tätä treenataan niin kauan, että Ässä malttaa odottaa avustajan lähestymisen kosketusetäisyydelle, ja antaa avustajan silittää sitä rintakehästä ja kaulan alta paikoillaan istuen.

Käytösketjut

Kun Ässältä alkaa sujumaan 50+ askelen seuraaminen, tahdinvaihdot on takaperin ketjutettu, ja pysähtymispätkä on takaperin ketjutettu, aion ketjuttaa takaperin koko seuraamiskaavion. Näitä koko seuraamiskaavion suorittamisia kannattaa varmaankin tehdä kuitenkin harvakseltaan, ja palkan on syytä olla melko suuri treenin päätteeksi. Koetta lähestyessä meillä pitäisi olla valmiina seuraavat pätkät: istumisliike-maahanmeno&luoksetulo-käytösketju, henkilöryhmä kahteen kertaan-käytösketju, seuraamiskaavio ja paikallaolo häiriössä-käytösketju.

Kun nämä käytösketjut on valmiita, voisi vielä ketjuttaa valmiit käytösketjut eli [seuraamiskaavio] + [henkilöryhmä kahteen kertaan] + [seuraamiskaavio] + [istumisliike-maahanmeno-luoksetulo] yhdeksi isoksi ketjuksi. Tavoite saattaa olla hieman kunnianhimoinen, mutta ainakin se toisi varmuutta koiran suorittamiseen. Toki täytyy miettiä myös tarkoin koiran motivaatiota, ja muistaa tehdä myös lyhyempiä ja helpompia harjoituksia tarpeeksi usein. Paikallaolo voi olla kokeen alussa tai lopussa, joten sitä ei todennäköisesti kannata ketjuttaa yhteen muiden liikkeiden kanssa.

Ilmaisutreenit 17.8.2014

Olimme jälleen Visiolla ilmaisutreeneissä. Ensin katsottiin missä vaiheessa rullan nosto on. Kosketuskeppi oli n. 3-5 metrin päässä, ja Ässältä sujui hyvin ketju kosketuskepin kuonokosketus -> rulla suuhun -> luoksetulo -> kämmenen kuonokosketus -> palkka. Tehtiin useampi toisto tällä asetelmalla, ja aloin Sarin ohjeesta liikkumaan sen jälkeen kun koira on lähtenyt kosketuskepille koska todellisessa hakutilanteessakin ohjaaja on eri paikassa koiran tuodessa rullaa kuin mistä se lähetettiin.

Testattiin myös missä vaiheessa näyttö-käytös on (vihje ”näytä” -> koira menee kosketusalustalle makaamaan -> saa palkan kosketusalustalle). Tämä käytös oli keväällä ja alkukesästä todella hyvä, se sujui innokkaasti ja vauhdikkaasti myös häiriöisemmissäkin paikoissa. Kesäkuun jälkeen sen treenaaminen oli kuitenkin tauolla, nyt kun testattiin ei käytös ollut enää yhtä vauhdikas. Ollaan myös treenattu kosketusalustalla seisomista takajalkojen liikkuessa valmistavana treeninä sivulletuloon. Tämä oli selvästi hyvin muistissa Ässällä, se tarjosi sinnikkäästi kosketusalustalla seisomista maahanmenon sijaan. Saatiin kuiten muutamia toistoja maahanmenoa palkittua, mutta silti käytös ei lisääntynyt. Arveltiin, että syy saattoi olla myös fyysinen – Ässä riehui eilen tuntikaupalla useamman koiran kanssa, ja on ollut ehkä aavistuksen rauhallisempi kuin normaalisti.

Saatiin seuraavat aiheet treenattavaksi jatkossa:

1) Näyttö-käytöksen kertaaminen sujuvaksi ja vauhdikkaaksi
2) Vihjeen lisääminen rullan nosto-käytöksen alkuun (esim. haku, piilo tai ukko – pitää päättää mikä on sopiva vihje), ja koiran lähtö sivulta kosketuskepille lähetettäessä
3) Lähetys rullan nostoon eri kohdasta kuin rullan vastaanotto (eli ohjaaja liikkuu)
4) Sivulletulo-käytös sujuvaksi ja vihjeen liittäminen siihen
5) Rullan nosto- ja näyttö-käytösketjujen liittäminen yhteen
6) Valmiin ketjun yleistäminen eri paikkoihin ja häiriöihin

Syksyn pelastuskoiratreenien tavoite

Tänään alkoi Hepekon syyskausi, ja tavattiin treeniryhmän kanssa taas kesälomien jälkeen. Koska oli niin kuuma keli, käytiin vaan läpi jokaisen tavoitteita syyskaudelle sekä tehtiin hiukan tottista.

Meidän tavoite syyskaudelle on saada koottua ilmaisuketju valmiiksi ja yleistettyä se metsään. Näyttöä (vihje ”näytä”, koira menee kosketusalustalle makaamaan -> palkka) ollaan jo treenattu kevään aikana useammassa paikassa, ja rullan noston ketju on koossa (kosketuskeppi, rulla suuhun, tuonti minulle käteen -> palkka). Nyt pitää vielä saada rullan nosto-osa vahvemmaksi eli tehdä sitä vahvemmaksi, vielä onnistumisprosentti on vaikeammissa häiriöissä melko matala. Tämän jälkeen voidaan kerrata hieman näyttöä ja liittää ne kaksi ketjua yhteen. Sen jälkeen voidaan jo alkaa yleistämään koko ilmaisuketjua eri ihmisille ja eri paikkoihin.

Ässällä oli kyllä kivaa hengailla ihmisten kanssa, saada rapsutuksia ja leikkiseuraa, sekä päästä tekemään vähän tottistakin kesätauon jälkeen. Tosi rennosti se myös hengaili vaikka ihmiset vaan jutteli keskenään eikä kiinnittänyt siihen huomiota. Yhtäkkiä se onkin fiksu ja rauhallinen nuori koira, mites tässä näin pääsi käymään 🙂

20140804-221706-80226078.jpg

Ilmaisukurssi 15.6.2014

Osallistumme Koirakoulu Vision ilmaisukurssille pelastuskoiran rullailmaisun kouluttamisen tueksi, ja eilen oli toinen kurssikerta meille. Kurssi kestää ensi vuodenvaihteeseen saakka, ja siellä tavataan noin kerran kuussa paitsi nyt kesällä tulee heinäkuussa tauko.

Rullailmaisu-käytösketjun osista Ässällä on näyttö jo melko hyvin hallussa. Se malttaa melko hyvin odottaa vihjettä ”näytä” ennen kuin se saa mennä alustalle ja alustalle meno on aika vahva. Metsätreeneissä ollaan myös harjoiteltu erilaisilla pohjilla maahanmenoa, käpyjen päällä, heinikossa, hietikolla jne. Ohjeena saatiin antaa alustalla suurempia palkkoja, ja tehdä sitä vaikkapa ruokaa annettaessa, jotta alustasta tulee vielä vahvempi. Sunnuntain treenissä Ässä kerran karkasi alustalle ilman vihjettä, ja jäin odottamaan mitä se tekee – hetken se makoili ja ihmetteli miksi ei heru palkkaa, mutta sitten se nousi ja palasi minun luokse odottamaan vihjettä! Pennulle aika rankka rangaistus toki, mutta onneksi käytös ei hajonnut siihen vaan saatiin sen jälkeen onnistuneita toistoja vielä alle.

Rullassa ollaan vasta hetki sitten saatu askarreltua rulla, ja kurssilla harjoiteltiin irtonaisen rullan tuontia käteen lyhyeltä etäisyydeltä. Se sujui jo melko hyvin. Yritin muutaman toiston nostaa sen kaulasta Ässälle suuhun, jotta saataisiin koira nostamaan kaulassa roikkuva rulla mutta se ei lähtenyt sujumaan. Eli lisää toistoja rullan nostoon maasta, ja sitten kun rulla on kaulassa pyritään siihen, ettei nosteta rullaa koiran suuhun vaan vain sen verran, että koira pystyy sen itse poimimaan. Kämmenkosketus ja käteen tuominen on myös asioita mitkä ovat jo melko hyvällä mallilla, mutta joiden treenaamista pitää kuitenkin jatkaa yleistämällä eri paikkoihin ja luomalla lisää vahvistehistoriaa niille.

Eli nyt kesätauolla treenataan palaset (kosketuskeppi vihjeenä rullan nostoon ja tuontiin minulle, edestä istumasta siirtyminen sivulle istumaan, ja ”näytä”-käytös eli koira menee alustalle makaamaan) todella vahvoiksi, jotta elokuusta lähtien voidaan alkaa liittämään palasia yhteen.