Leikkimistä namihäiriössä 7.5.2016

 

Paikallaanpysymistä ja etäällä istumista 3.2.2016

Treenasimme keskiviikkona Minsun kanssa bh-juttujen sijaan kanakoirajuttuja, koska oltiin osteopaattikäynnin vuoksi paikalla normaalia myöhempään. 

Ensin tehtiin paikallaanpysymista koiran istuessa, Minsun toimiessa häiriönä. Ässä nappasi syksyllä linnun minun kädestäni niin, että se istui ja lintu oli sen pään yläpuolella. Sen jälkeen se on jonkin verran kiihtyneessä mielentilassa ollessaan tarttunut ylöspäin sen pään yli meneviin asioihin. Koska en halua, että se ottaa koppeja metsästäessä, on syytä vahvistaa paikallaoloa vaikka sen ympärillä ja yläpuolella tapahtuu. 

Pyysin Ässän istumaan, ja sen jälkeen ensin minä liikuttelin lelua varovaisesti koiran näkökentässä, välillä palkaten, ja sitten Minsu liikutti lelua vähän vauhdikkaammin. Sitten lelu kiinnitettiin hihnaan, ja sitä vedettiin vauhdikkaasti Ässän edestä, takaa ja viimein heitettiin yli. Minä olin välillä koiran edessä, välillä sivulla ja välillä lelu (ja Minsu) meni minun ja koiran välistä. Koira oli välillä tauolla, ja se itse asiassa yhdessä välissä päätti mennä itse taukomatolle – treeni oli aika rankka luopumistreeni koiralle, eikä sitä tehty kovin pitkään. 

Tämän jälkeen vahvistettiin istumista minusta etäällä. Ässä reagoi pillipysäytykseen tällä hetkellä pysähtymällä nopeasti, ottamalla kontaktin ja tulemalla minun eteen istumaan. Laitettiin koira hihnaan, ja Minsu vei koiran etäämmälle minusta. Aluksi odotettiin, että Ässä tarjoaa itse istumista, jonka merkkasin ehdollisella vahvisteella. Sitten alettiin liittämään pillivihjettä samaan käytökseen koiran sitä itse tarjotessa. 

Naksuttimeen ehdollistaminen

Kohdetyöskentely: Käsitargetin kouluttaminen

Noutoa, pysähtymisiä ja markkeerausta 8.5.2015

Noutoa ja pysähtymisiä 14.4.2015

Treenit Minsun kanssa aloitettin pysähtymisten treenaamisella. Ässä osaa istua pillistä melko hyvin lähietäisyydellä, mutta kun etäisyyttä on enemmän, se ei jää istumaan niille sijoilleen vaan valuu lähemmäksi tai jopa aivan eteen istumaan. Edellisessä treenissä Minsun kanssa treenattiin pillistä pysähtymistä ilman istumista, ja se kyllä sujuu melko hyvin. Eli nyt olisi tarve yhdistää kaukana pysähtyminen istumiseen. 

Kokeilimme erilaisia keinoja tämän treenaamiseen, mutta parhaaksi osoittautui se, että Minsu piti koiraa hihnasta kiinni, odotettiin että koira tarjoaa istumista, minä pillitin vihjeen koiran istuessa ja hihnalla koira estettiin valumasta minua kohti. Kun koira istuu, annoin ehdollisen vahvisteen ja heitin lihapullan koiran pään yli sen taakse. Palkan suunnalla on tarkoitus siis vahvistaa sitä, että koira ei haluaisi valua minua kohti. Toki kyseessä on fyysinen manipulaatio, mutta treenin tarkoitus oli saada koiran päähän iskostumaan ajatus että se pystyy istumaan myös kauempana minusta. 

Seuraavaksi tehtiin nostoja ja kantoja. Ensin kokeiltiin uudella 3 kg kanidummylla. Sitä Ässä ei ole vielä kotona nostanut maasta, mutta on pitänyt. Tässä treenissä se ekaa kertaa nosti sen itse. Otettiin lyhyitä kantamisia ja luovutuksia kanidummylla, ne sujuivat hienosti.

Treenattiin myös nostoa ja kantamista 1,5 l vesipullolla jossa teerensiivet. Koiralla oli hieman vaikeuksia pullon kanssa sen ollessa melko liukas. Myös siipien kiinnitys oli melko huono, teippi ja nippusiteet eri riittäneet liukkaaseen pullon pintaan. Teimme myös noutoja nenät vastakkain melko pitkällä etäisyydellä fasaanidummylla. Fasaaninnahka alkaa olemaan vaan jo melko risainen, ja siitä irtosi nahanpaloja. Kaikesta näistä teknisistä ongelmista Ässä palautti esineet todella hyvin. Sillä välillä jäi suuhun nahanpalanen tms. mutta se ei jääny mutustelemaan niitä vaan poimi dummyn uudelleen ja luovutti sen. Se myös teki muutaman erittäin nopean ja hyvä noston dummylla. Selkeää edistystä on siis tapahtunut.

Noutotreenissä siirrymme jatkossa kokonaisiin lintuihin. Ässällä alkaa olemaan jo vahvistehistoriaa luovuttamiselle, ja kokonaisten lintujen kanssa ei tarvitse niin paljon varoa palojen irtoamista. Jos liikaa treenaa siipidummeilla joista irtoilee palasia, voisin kuvitella että Ässä taantuu aiempaan siipien mutusteluun helposti. Dummien kanssa täytynee ostaa jeesusteippiä avuksi, jotta siivet ja nahat varmasti pysyvät kiinni. Pakkasessa on vielä muutama teerensiipi, mutta sieltä löytyy myös heinäsorsa, telkkä, pari fasaania ja kukkokin, joten treenilintuja pn nyt hetkeksi aikaa. 

Lopuksi Minsu treenasi oman koiransa kanssa markkeerauksia, ja me olimme Ässän kanssa pellon toisessa päässä heittämässä dummeja. Ässä oli yllättävän rauhallinen, sain heitettyä dummyt eikä se edes haukkunut kovin paljon, vaikka toinen koira juoksi ohi ja nouti dummyt 10-20 metrin päästä. Tämä on hyvää treeniä etenkin Junkkaria silmälläpitäen. 

Loppuviikosta saatiin loistavia onnistumisia aamulenkin aikana. Suuntasimme läheiselle niitylle pillin ja pallon kanssa, tarkoituksena oli testata miten tiistain pysähtymistreeni upposi koiraan. Pääsimme treenaamaan melko aidontuntuisessa tilanteessa, kun Ässä pariin otteeseen seisoi rastasta. Se hiipi, pysähtyi seisomaan, rastas siivittyi, se pysyi paikallaan, pillitin ja ekalla kerralla se käveli 1-2 askelta minua kohti ennen istumista, ja toisella kerralla se istui niille sijoilleen, kääntyen kylläkin minua kohti! Annoin kummallakin kerralla ehdollisen vahvisteen ”jes” ja heitin pallon koiran pään yli poispäin minusta. Näiden ”riistatilanteiden” lisäksi pillitin kolmisen kertaa koiran touhutessa 10-20 metrin päässä, ja niillä toistoilla se jäi joka kerta istumaan paikoilleen (käännyttyään minua kohti) eikä hiipinyt lähemmäksi ennen istumista. Olin todella tyytyväinen tähän treeniin, toki on vielä tekemistä sen koiran rintamasuunnan suhteen, eli että koira jää istumaan kuono sinnepäin minne se oli menossa. Palkan suunnalla tätä voi korjata, ja sitä täytyykin treenata jatkossa. Mutta kehitystä on nähtävissä tälläkin rintamalla!

Tokotreenit 11.2.2015

Tokotreeneissä Visiolla aloitettiin asentovaihtojen treenaaminen, ja niistä ensimmäisenä istumisesta seisomaan siirtymisen treenaaminen. Ässän kanssa aletaan treenaamaan asentovaihtoja niin, että kaikissa vaihdoissa tavoitteena on, että etutassut liikkuvat ja takatassut pysyvät paikoillaan.

Treenissä käytettiin apuna kämmenkosketusta. Koira pyydetään istumaan, ja kämmen laitetaan koiran yläpuolelle etuviistoon niin, että koira joutuu hieman hyppäämään koskettaakseen siihen kuonolla. Tässä vaiheessa ehdollinen vahviste annetaan kun kuono koskettaa kämmeneen, ja palkka kun koiran etutassut on maassa sellaiseen kohtaan missä sen kuono on sen seisoessa paikallaan. On tärkeää, että palkka toimitetaan koiralle perille saakkaa, ettei se ota askelia saadakseen palkan.

Käden etäisyys ja paikka valitaan niin, että koiralla on tilaa hypätä hieman ylös ja eteen, mutta kuitenkin käsi on niin lähellä, että takajalkoja ei tarvitse liikuttaa. Tarkoitus on myös pitää käsikohde suoraan koiran edessä, ettei koiran tarvitse kiertyä liikettä tehdessään.

Seuraavaksi siirrytään antamaan ehdollinen vahviste kun koira on hypännyt ja jo laskeutunut maahan. Siinä vaiheessa ehdollinen vahviste annetaan vasta kun etutassut ovat maassa ja koira halutussa asennossa. Lopullisen käytöksen on tarkoitus näyttää siltä, että koira hypähtää istumasta etuviistoon niin, että takatassut pysyvät koko ajan paikallaan, etutassut laskeutuvat yhtäaikaa maahan ja koira jää siten paikoilleen seisomaan. Tavoitteena on myös seisominen, jossa jalat ovat ennemmin hieman supussa koiran rungon alla kun venytettyinä eteen tai taakse. Näin koiran on helpompi hallita kroppaansa siirtyessään taas seuraavaan asentoon.

Kun asennon vaihto sujuu, häivytetään käsitarget niin että koiran ei tarvitse koskea kämmeneen saakka, ja käden näkeminen on jo vihje käytökselle. Liitetään aikanaan valmiiseen käytökseen myös sanallinen vihje.

Ässän kanssa päästiin vaiheeseen, jossa alkoi löytymään oikea, koiran kokoon ja hyppyyn suhteutettu käden paikka. Koira sai yhä ehdollisen vahvisteen kämmenkosketuksesta. Takajalat liikkuivat jonkin verran, mutta ei pahasti, etutassut alkoivat jo laskeutumaan hyvin yhtäaikaa maahan. Kotona ei ole isoa peiliä, joten jos treenataan kotona niin täytyy todennäköisesti kuvata treeni jotta näkee tarkasti mitä tapahtuu. Tässä on monta liikkuvaa osaa, ja ylhäältä ei näe esimerkiksi koiran takajalkoja välttämättä hyvin. Jos toistuvasti palkkaa koiraa takajalkojen liikkuessa, tulee tehtyä turhaa työtä, tavoitteena oli kuitenkin liikkumattomat takajalat.

Treenin aikana lattialla oli Ässän rauhoittumismatto, ja ennen treenin alkamista, treenin päätyttyä sekä treenin lomassa kun keskusteltiin kouluttajan kanssa mitä tehdään ja miten, Ässä makasi matolla ja palkkasin sitä siihen. Se ei kyllä ollut kovin rauhallinen matolla, haukkuikin hieman, mutta se pysyi melko hyvin paikallaan. Vapautukset treenaamaan tapahtuivat vain jos Ässä oli paikallaan ja hiljaa – eli siitä käytöksestä palkkana oli treenaamaan pääsy. Matolla myös on jo imua, eli treenaamiseen piti tapahtua usean metrin päässä matosta. Muuten se tarjoaisi usein matolle menoa etenkin jos treenaamisen vahvistetiheys yhtään laskee. Nyt vaan täytyy pitää kiinni tästä treenirutiinista – joko koiran kanssa treenataan, tai se on matolla. Näin koiralla on koko ajan selkeä tehtävä, vaikka se olisikin vain rauhoittuminen matolla, eikä toivottavasti erilaisille ongelmakäytöksille kuten ohjaajan komentamiselle ole tilaa.

Tottelevaisuustreeniä 14.1. Ja 16.1.

Keskiviikon Vision tokotreeneissä jatkettiin askelsiirtymien/seuraamisen hinkkaamista vahvistamalla koiran katsekontaktia ja lähellä pysymistä heti lähdössä sekä tahdinvaihtoja.

Lähdöissä odotin, että koira pitää katsekontaktia kun se on perusasennossa, sanon ehdollisen vahvisteen ”jes”, lähden liikkeelle ja palkkaan samaan aikaan. Sanomalla ehdollinen vahviste paikalla ollessani varmistaa sen, että koira pitää kontaktin, ja palkan tullessa kun ollaan jo liikkeellä vahvistaa kontaktin säilyttämistä välittömästi liikkeelle lähdön jälkeenkin. Jatkossa annetaan ehdollinen vahviste myöhemmin ja myöhemmin, kunhan koira osaa säilyttää katsekontaktin lähdön aikana.

Tämän jälkeen tehtiin samalla periaatteella tahdinvaihtoja. Esimerkiksi kävelin normaalia vauhtia, ja koiran pitäessa katsekontaktin, annan ehdollisen vahvisteen, vaihdan nopeuden hitaaksi kävelyksi ja palkkaan saman tien. Taas, kun koira hallitsee tahdonvaihdot ilman kontaktin pudotusta, voidaan ehdollisen vahvisteen ja palkan ajoitusta myöhentää.

Seuraavaksi kokeiltiin peruutusta. Ensin yritettiin lisätä peruutusaskelia paikallaan kääntymiseen, mutta se ei oikein sujunut – paikallaan kääntymistä pitää treenata vähän lisää kotona, se on hiukan unohtunut tai sitten fyysisesti vaikeutunut, viime treenikerralla Ässä oli paljon pienempi ja ketterämpi. Päätin sitten vain kokeilla miten koira reagoi jos lähden kävelemään takaperin perusasennosta, ja mukanahan se tuli! Toki se yritti istua vähän väliä, mutta palkan suunnalla (palkka rintakehän kohdalle) peruuttamisesta saa sujuvampaa. Voitaisiin myös ottaa peruuttamistreeni takaisin ohjelmaan, kun Ässä alkaa jo olemaan fyysisesti valmiimpi, liittää siihen vihje ja kokeilla sillä saada pidemmän peruutuksen aikaan.

Lopuksi kouluttaja otti oman koiransa treenaamaan paikkamakuuta. Ässällä on viime kuukauden aikana selkeästi ollut joku pelkokausi, tällä kertaa toisia koiria kohtaan – huonoja kokemuksia ei ole taustalla, vastaehdollistamista on tehty pennusta saakka ja sitä jatketaan yhä. Otettiin paikallamakuuta siis Ässällekin, ja se kyllä haukkui aika paljon toiselle koiralle. Pidin vahvistetiheyden korkeana, ja haukkuminen väheni ja koira rauhoittui treenin edetessä. Toki ei päästy mihinkään täysin rauhalliseen tilaan vielä.

Lisää häiriötreeniä saatiin perjantaina kun oltiin Hepekon porukalla tottistreenaamaassa Kompassin tiloissa. Sisään mennessä Ässä haukkui todella paljon taas, kuten viimeksikin. Edeltävässä tilassa oli muita koiria, ja meidän treenitilassa myös 3 muuta koiraa, jotka kylläkin vaihtuivat meidän treenatessa. Taas tehtiin runsaasti vastaehdollistamista, palkkasin Ässää kun se katsoi muita koiria, palkkasin myös kun se katsoi muita, ja pikkuhiljaa se rauhoittui, haukkuminen väheni ja loppui kokonaan, ja päästiin treenaamaan. Jatkoimme treenatessa kontaktin pitoa lähdössä, teimme lyhyitä pätkiä seuraamista ja myös sivulletuloa treenattiin, näissä myös kontakti oli se mistä palkittiin. Välillä tehtiin rauhoittumista omalla matollaa muita koiria katsellen, joka sujui hyvin, ja sain sen myös leikkimään lopputreenistä muista koirista huolimatta.

Toki sanotaan, että weimarinseisojauroksilla on taipumusta rähinään, mutta en halua tehdä tästä ongelmaa – tehokkaalla vastaehdollistamisella pystyy kouluttamaan koiran kuin koiran suhtautumaan neutraalisti ja viimein positiivisesti muihin koiriin. Ässän ollessa teini-ikäinen ja selvästi hieman epävarma, olen varma, että varmistamalla että se saa pysyä sopivalla etäisyydellä toisista koirista treenitilanteessa ja tekemällä sen tasolle sopivia harjoituksia joissa se pääsee onnistumaan, päästään hyvin yli tästä vaiheesta. Positiivista on, että vaikka se alkutreenistä oli kiihtynyt ja jännittynyt, se pystyi nopeasti palautumaan stressistä ja työskentelemään ja jopa leikkimään minun kanssani.

Tokotreenit 17.12.2014

Treeneissä tehtiin pohjia tokon hyppyä varten. Apuna käytettiin kosketusalustaa, alkuun yhtä ja myöhemmin kahta. Ässän kanssa on jo tehty kosketusalustatreeniä, mustalle muovimaton palalle on tehty maahanmenoa pelastuskoiran ilmaisun näyttöä varten, ja teipatulla puhelinluettelolla on treenattu seuraamisen käännöksiä ja sivulletuloa niin, että koira seisoo etutassut alustalla ja liikuttaa takapäätään. Tässä treenissä käytettiin apuna puhelinluetteloita. Alkuun vapautin Ässän viereltäni, ja se hakeutuikin hyvin etutassut puhelinluettelolle ja osasi heti alkuun myös kääntyä 180 astetta minua kohden! Tätä treeniä tehtiin jonkun aikaa etäisyyttä lisäten. Välillä se yritti tarjota myös hakua kuin heilautin kättäni samaan tyyliin kuin maalimiehelle lähetettäessä, ja viime treeni samassa tilassa oli juuri henkilöhakua.

Etäisyyttä lisätessä ilmaantui myös hieman turhautumishaukkua, se osasi kyllä tehtävän mutta suoritti hitaasti ja purki turhautumistaan haukkumalla. Myös teputtamista alustan päällä ja sivuilla esiintyi. Alkuun kriteeri oli se, että koira tarjoaa alustalle menoa, mutta pian nostin kriteeriä siihen, että koira menee alustalle, ja pysyy etutassut paikoillaan ja hiljaa, ennen kuin saa ehdollisen vahvisteen ja lähden koiran luokse palkkaamaan. Toistoilla koiraa palkattiin useaan kertaan sen pysyessä alustalla, jonka jälkeen heitettiin nami ohjaajan taakse ja annetiin koiralle vapautus mennä namille.

Kun koira irtosi alustalle hyvin useamman metrin päähän, ja ylimääräinen touhotus alkoi vähenemään, lisättiin toinen alusta. Ensin tehtiin samaa treeniä toiseen suuntaan, ja kun se sujui, palkattuani ensimmäiselle alustalle, siirryin koiran viereen, ja vapautin sen toiselle alustalla vastakkaiseen suuntaan. Tätä tehtiin lyhyellä etäisyydellä, ja taas Ässä tajusi nopeasti mistä on kyse. Eli lopputuloksena oli käytös jossa koira vapautettiin alustalle, se meni alustalle seisomaan etutassut alustan päällä ja kääntyi ohjaajaan päin, ja kun ohjaaja meni koiran viereen, se lähetettiin vastakkaiseen suuntaan toiselle alustalle, jossa koira taas seisoi etutassuillaan ja kääntyi kuono ohjaajaan päin. Tähän kuvioon lisätään jatkossa ensin esteiden siivekkeet tms. esineet alustojen väliin, ja aikanaan väliin lisätään hyppy pikkuhiljaa korkeutta kasvattaen. Toki Ässää ei tulla hyppyyttämään ennen kuin sen lonkat on kuvattu ja se on rakenteeltaan kypsä. Jo pienenä pentuna treenattu kohteelle hakeutuminen oli kyllä iso apu tässäkin treenissä, päästään etenemään tässäkin liikkeessä nopeasti varsinkin kun koira on tarpeeksi vanha hyppyjä varten.

Tottelevaisuustreenit 12.11.2014

Treeneissä aloitettiin luoksetulosta pysähtymisen treenaaminen. Alkuun tehtiin lähietäisyydeltä muutama toisto, joissa heitin pallon koiran taakse sen pään yli, jotta koira syttyy pallolle paremmin. Sitten Kouluttaja piti Ässää paikoillaan valjaista salin toisessa päässä, ja minä toisessa päässä salia kutsuin sitä luokse. Koiran juostessa hyvää vauhtia luokse, heitin pallon niin että käsi jäi ylös koiran yli ja sen taakse. Kun koira pysähtyi, sanoin ehdollisen vahvisteen eli sanan ”jes”, ja se sai kääntyä hakemaan pallon.

Kun sain oman ajoituksen kuntoon, alkoi koira jo tajuamaan mistä on kyse ja viimeisten toistojen aikana se alkoi jo jarruttamaan hieman käden noustessa ilmaan. Tästä on tarkoitus edetä niin, että käsi nostetaan heittoasentoon, mutta lisätään taukoa käden noston ja heiton välillä jos koira alkaa pysähtymään jo käden nostosta. Koiran pysähtyessä annetaan ehdollinen vahviste, ja heitetään sitten vasta palkka koiran taakse.

Nyt alkuun Treeni on syytä pitää lyhyenä, koska koiran vauhti ja into halutaan pitää hyvällä tasolla, ja myös aikaa käden nostosta pallon heittoon kannattaa vaihdella jatkuvasti jotta seisomiskäytös ei pääse vakioitumaan tiettyyn kestoon.

Tämän lisäksi tehtiin lyhyesti paikallaan istumisen hiomista. Ässällä on tapana stepata etutassuilla sen istuessa paikallaan kun palkka on tulossa. Tätä työstettiin pois pitämällä namia avoimella kämmenellä ja viemällä sitä lähemmäksi ja lähemmäksi koiran kuonoa. Jos etutassut liikkuvat, käsi ei mene pois mutta se menee nyrkkiin, eli koira menettää palkkion (negatiivinen rankaisu). Koira saa palkkion suuhun saakka vain jos se pitää tassut täysin paikoillaan.

Kyseessä on siis luopumis- tai käänteinen houkuttelu-treeni. Nyt alkuun tehtiin vain treeniä jossa käsi liikkui hyvin lähellä koiran kuonoa. Koska tässä treenissä on mahdollisuus antaa paljon rangaistuksia koiralle, kannattaa treeni pitää sopivan helppona, ja nostaa kriteeriä varovasti.