Teemaksi otettiin tällä kertaa yliheitto. Tätä treenattiin viuhkan avulla: kaksi maalimiestä on molemmin puolin keskilinjaa, näkyvillä ja lähellä. Koira ei ilmaise, vaan se palkataan heti maalimiehelle päästyään, ja koira näkee koko ajan maalimiehet eli etsintää ei ole. Tarkoitus oli treenata siis sitä, että koiran palatessa keskilinjalle, se voidaan vauhdista lähettää toiselle puolelle uudelle pistolle. Maalimiehet etenevät sekä keskilinjan suuntaisesti, että vähän syvemmälle jokaisen toiston jälkeen. Ässän kanssa on hinkattu hallintaa keskilinjalla sen verran, että yliheitto ei tule luonnostaan vaan sitä yrittäessä aiemmissa treeneissä, se nopeasti tyssää toiselle puolelle eikä irtoa alueen reunaan saakka.
Suunnitelmana oli 5 käyntiä kummallakin maalimiehellä, mutta toistoja taisi tulla 6-7 per puoli. Etäisyydet olivat melko lyhyet, joten kovin hurjaan vauhtiin Ässä ei ehtinyt kiihdyttämään. En myöskään liittänyt käytökseen vielä mitään erityistä käsimerkkiä – se voisi olla hyödyllistä liittää tähän jotta koira palatessaan keskilinjaa kohti voisi nähdessään yliheittoa tarkoittavan käsimerkin valmistautua jo siihen pitämällä vauhdin ainakin samana.
Viimeisen yliheiton päätteeksi otettiin ilmaisu. Kun alla oli monta suoraa palkkaa, oli viimeisellä toistolla maalimiehellä esillä kosketuskeppi eli puulusikka avittamassa Ässää, että se huomaa aloittaa ilmaisun tällä kertaa. Ilmaisu sujui hyvin, vauhtia ei enää tässä vaiheessa ollut kauheasti tokikaan. Halusin kuitenkin ottaa ilmaisun, että yliheitto ei liity sen mielessä ainoastaan suoraan palkkaan.
Seuraavalla kerralla yliheittoja voisi harjoitella jollakin avoimella kentällä ja pidemmillä etäisyyksillä, jotta vauhtia saadaan kunnolla. Samalla käytökseen voisi liittää käsivihjeen, ja ehkä myös sanan ”yli” tai muuta vastaavaa.
Treenin jälkeen, väsynyt mutta onnellinen Ässä
Onnistumiset
Asiat jotka sujuivat hyvin: Yliheitot onnistuivat, maalimiehet pysyivät tarpeeksi lähellä, ilmaisu sujui hyvin huolimatta suorista palkoista samalta maalimieheltä aivan äskettäin.
Asiat jotka olivat kehittyneet: Yliheittoja ei ola tehty hetkeen, jos koskaan…
Asiat joita uskallettiin yrittää: Ilmaisu viimeisen yliheiton päätteeksi
Asiat joista opittiin: 5 käyntiä maalimiehellä per puoli olisi ollut sopiva määrä lämpimällä kelillä, jotta vauhti pysyisi yhtä hyvänä – sen jälkeen alkoi hiipumaan. Yliheiton pitää olla alkuun koiralle helppoa ja motivoivaa, jotta käytös vahvistuu ja lisääntyy jatkossa.
Treenattavaa
Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Treeni oli kaiken kaikkiaan onnistunut
Olen osallistunut sekä jo edesmenneen Tompan, että nykyisen weimarivahvistuksen Ässän kanssa Thomas Stokken metsästyskoirakursseille. Kirjoitin aikoinani pitkät pätkät Stokken kurssilta 29.-30.7.2013 etenkin teorianäkökulmasta, mutta tämä postaus jäi kokonaan julkaisematta silloin. Yhdistelen tähän kirjoitukseen sekä vuoden 2013 kurssin muistiinpanoja, että tämän kesäkuun muistiinpanoja (kurssi pidettiin 10.-12.6.2016). Lisäksi laitan tähän muutaman videon tämän vuoden kurssilta.
KOULUTTAJASTA
Thomaksella on pitkä kokemus lintukoiran kanssa metsästämisestä ja mikä tärkeintä, pohjaa koulutusmetodinsa palkkion käyttöön ja palkitsematta jättämiseen. Mitään positiivisia rankaisuja (epämiellyttävä palaute jonka tavoitteena on vähentää käytöstä) tai negatiivisia vahvisteita (epämiellyttävän palautteen poistaminen jonka tavoitteena lisätä käytöstä) ei käytetty kurssilla eikä suositeltu käytettävän kotona treenatessakaan. Alla oleva teksti pohjaa kurssin antiin, mutta kirjoitan sitä myös omien käsitysten ja ymmärryksen mukaan ja keskittyen etenkin meille tärkeisiin käytöksiin ja taitoihin.
Thomaksen kurssien myötä voi todeta, että kanakoiran kouluttaminen pelkästään palkkioita käyttäen todellakin on mahdollista. Mikä sen parempi, kuin käytännön metsällä toimiva lintukoira jonka metsästyskäyttäytyminen on iloista ja rohkeaa, koska sen ei tarvitse pelätä tai ennakoida rangaistuksia. Tämän lisäksi, kun koiraa koulutetaan pelkästään palkkioilla, myös käyttäen metsästyskäytöksiä hyväksi vahvisteena halutulle käytökselle, työskennellään koiran metsästysvaiston kanssa, ei sitä vastaan. Kurssilla todettiin motoksi tai koiran kanssa tehtäväksi sopimukseksi: ”Tee mitä minä haluan, niin saat tehdä mitä sinä haluat”
TEORIAA (2013)
Kurssilla käytiin ensin läpi teoriaa käytöksien ja palkkioiden osalta. Pohjakäytöksiin oli imetty vaikutteita mm. agilitykouluttaja Susan Garretilta. Sekä metsästys että agility ovat tilanteita, joissa koirat ovat yleensä erittäin kiihtyneitä, mutta niiden pitää silti osata hillitä itsensä ja toimia ohjaajan vihjeiden mukaan. Samantyylisiä käytöksiä voi varmasti liittää myös mm. paimentamiseen sekä myös hakutreenailuun. Kurssilla käytiin alkuun läpi mitä on metsästyskoiran koulutus naksuttimella:
Erittäin hyvien vahvisteiden käyttö (mukaanlukien metsästyskäytökset)
Arvon lisääminen haluttuihin käytöksiin
Koiralla on vapaus valita, meidän tehtävä on kontrolloida mitä seurauksia tulee koiran valinnasta
Lisäksi korostettiin kuinka naksutinkoulutus tai palkkioiden käyttö ei ole sama asia kuin houkuttelu tai vapaus tehdä mitä huvittaa. Palkitsemisessa palkkio annetaan vasta kun koira on suorittanut halutun tehtävän, houkuttelussa palkkiota esitellään koiralle jotta koira tekisi halutun tehtävän. Tarkoitus ei ole imuttaa koiraa paikasta A paikkaan B namin avulla, vaan antaa koiran itse oivaltaa tehtävä jonka jälkeen vasta otetaan palkkio esiin. Treeneissä (ja elämässä yleisesti) pitää olla myös säännöt joiden mukaan toimitaan. Ensin koiralle koulutetaan säännöt, jonka jälkeen niistä pidetään kiinni poistamalla mahdollisuus palkkioon jos/kun koira rikkoo sääntöjä. Tätä ei voi todeta liian usein: palkitseminen metsästyskoiran koulutuksessa tai missään koirankoulutuksessa ei tarkoita kaiken sallivaa!
Kurssin kaksi tärkeintä käsitettä olivat Premackin periaate ja yllätyksellisyys koiraa koulutettaessa. Premackin periaate tarkoittaa sitä, että vahva käytös vahvistaa vähemmän vahvaa käytöstä. Premackin periaate on esimerkiksi takaperin ketjuttamisen tausta-ajatuksena. Jos esimerkiksi pallon jahtaaminen on koiralle vahva käytös, myös kaikki sitä edeltävät käytökset kuten paikalla istuminen vahvistuvat. Koska varsinaiset metsästyskäytökset ovat lintukoiralle erittäin vahvoja, ovat ne juuri sopivia Premackin periaatteen hyödyntämiseen koulutuksessa. Ajattelen itse asian niin, että koiralle mieluisan käytöksen innokkuus ja varmuus tavallaan tarttuu sitä edeltäviin käytöksiin ja tekee niistä yhtä mieluisia koiralle, koska koira jo ennakoi seuraavaa, vahvaa käytöstä.
LINTUKOIRAN POHJATAIDOT (2016)
Ensimmäinen pohjataito on, että koira koulutetaan pennusta saakka ansaitsemaan haluamansa asiat. Ajatuksena on, että koira oppii käyttämään aivojaan ja samalla myös harjoittamaan itsehillintää. Koulutuksessa yritetään siis välttää houkuttelua, ja sen sijaan rakennetaan tilanteita niin, että koira pystyy itse oivaltamaan mitä sen pitää tehdä saadakseen haluamansa asiat. Toinen taito on vapautus, koska meidän pitää voida kertoa koiralle milloin työskentely loppuu, jotta kriteeri suorittamisesta säilyy mustavalkoisena. Tämä korostuu etenkin istumisessa, jossa emme missään nimessä halua koiran ennakoivan lainkaan, eli koira saa nousta ylös ja jatkaa töitä vasta kun se kuulee vapautuksen. Kolmas tärkeä pohjataito on istuminen vihjeestä. Vihjeitä voi olla useita ja koiran pitäisi pystyä suorittamaan käytöksen korkeassakin viretilassa ja kovassa häiriössä. Neljäs pohjataito pätee etenkin noutajiin, eli se on seuraaminen rauhallisesti mutta valppaasti.
PALKKIOT (2013)
Kun mietitään metsästyskoiran palkkiohierarkiaa, kärkeen menevät tietenkin erilaiset metsästyskäytökset (riistan etsiminen, jäljen tai riistan haisteleminen, riistan katsominen maassa tai ilmassa, riistalle seisominen seisovalla lintukoiralla, riistan ajaminen, noutaminen, ottaminen suuhun sekä myös laukaus ja sen jälkeinen riistan putoaminen). Tämän lisäksi koulutettaessa palkkioita voivat olla muun muassa vapaana juokseminen, haistelu, ruoka ja leikki. Kouluttaessa kannattaa myös pitää mielessä, että kaikki häiriöt ovat mahdollisia palkkioita. Tärkeää on opettaa koiralle, että suorittamalla tehtäviä tai osoittamalla itsehillintää, sen on mahdollista päästä mahdollisesti myös haluamalleen ”häiriölle”. Kouluttajan tehtävä on tietenkin arvioida, onko koiraa turvallista tai fiksua päästää kaikille häiriöille – esimerkkinä vaikkapa rusakon jahtaaminen autotien lähellä.
LEIKKIMINEN (2013)
Etenkin pohjataitojen kouluttamisessa suositaan ruokapalkkioita ja leikkiä. Sitä mukaa kun käytös vahvistuu ja sitä mahdollisesti jo yleistetään, on hyvä myös siirtyä kiihdyttäviimpiin palkkioihin. Itse metsästyskäytös on tietenkin erittäin kiihdyttävää, ja siihen on hyvä koiraa valmistella. Jotta koiraa pystytään kouluttamaan tehokkaasti, täytyy valita palkkioita jotka ovat todellakin palkitsevia koiralle, ja myös tärkeää on rakentaa koiralle motivaatiota työskennellä palkkioiden eteen.
Etenkin koiran kanssa leikkiminen on tärkeää. Leikkiminen on tietenkin koiralle jo itsessään palkitsevaa, ja se myös rakentaa positiivisen suhteen koiran ja ohjaajan välille. Leikkiessä ja muutenkin koulutettaessa olisi hyvä lopettaa leikki kun koira on vielä täysillä mukana tekemisessä (vielä sen viimeisen toiston/jakson tekeminen olisi syytä unohtaa, vaikka se on kuinka houkuttelevaa…). Koiran käytöksen lukeminen on myös sellainen taito jota olisi hyvä kehittää – se miten hyviä palkkiot ovat on nähtävissä välittömästi koiran käytöksessä. Videointi olisi hyvä idea jo pelkästään koiran kanssa leikkiessä, saatika sitten koulutettaessa.
Koiran viretilan sääteleminen leikin varjolla on yksi tavoite metsästyskoiraa koulutettaessa. Ei tarvitse kuin miettiä lopullista metsästyskäytöstä, että ymmärtää viretilan vaihtelun tärkeyden. Koira ensin hakee riistaa innokkaasti ja vauhdilla, jonka jälkeen koira jähmettyy seisontaan riistan löytäessään. Toki seisonta on tavallaan kiihtynyt vaihe, koira on paikallaan mutta se on erittäin jännittynyt ja täysin fokusoitunut riistaan, valmiina ryntäämään kohti lintua heti luvan saatuaan. Seisonnan jälkeen seuraa kiihkeä avanssi, jossa koira ryntää kohti lintu saadakseen sen siivilleen, ja tämän jälkeen alkaakin se haastava vaihe. Kun koira on saanut linnun siivilleen, sen on laskettava kierrokset alas kun ohjaaja antaa sille vihjeen pysähtyä (tai kun koira itse tarjoaa pysähtymistä jos siivitys on koulutettu sille istumisvihjeeksi).
Tähän saakka koira on saanut toimia viettiensä mukaan aktiivisesti ja korkeassa vireessä, ja yhtäkkiä sen onkin rauhoituttava ja jäätävä paikoilleen vaikka riista karkoittuu. Tämän jälkeen seuraa laukaus ja mahdollisesti pudotus, jolloin koiran on yhä pysyttävä paikoillaan vaikka se näkisi riistan putoavan ja mahdollisesti räpiköivän maassa. Vasta kun ohjaaja antaa koiralle nouto-vihjeen, saa se rynnätä riistalle jolloin viretaso taas saa nousta, mutta riistalle päästyään sillä pitäisi olla tarpeeksi itsehillintää ja tarpeeksi vahva käyttäytymismalli, jotta se malttaa tuoda riistan ohjaajalle (joka sitten ottaa sen pois, aina!). Aivan valtava negatiivinen rankaisu koiralle siis, ja tilalle koira saa mahdollisesti kehun tai makkarapalan… Riistan tuonti ohjaajalle saisi myös olla innokas, huolimatta tulevasta ”rangaistuksesta” eli riistan pois ottamisesta (palkkioiden vaihtelusta myöhemmin lisää). Ei ole helppoa olla seisoja!
Kurssilla annettiin muutamia ohjenuoria koiran kanssa leikkimiseen liittyen. Aivan ensin, olisi suotavaa jos ohjaajallakin olisi leikkiessä hauskaa – kyllähän koira näkee onko ohjaaja oikeasti leikissä mukana vai onko leikki vain mekaaninen suoritus. Itselle oli myös hyvä vinkki leikkiä koiran kanssa tosissaan niin, että oikeasti haluaa vaikkapa voittaa koiran vetoleikissä. Leikin yleistäminen erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin luonnollisesti tekee koirasta rohkeamman ja paremman leikkijän, ja avaa lisää mahdollisuuksia leikin käyttämiseen palkkiona. Leikkiessä voi myös hyödyntää Premackin periaatetta, eli jos koira leikkii hyvin, se saa leikistä palkaksi jonkin muun palkkion joka on koiralle erittäin palkitseva. Eli lyhyesti, leikki kannattaa nähdä sekä hyvän suhteen perustana että palkkiona ja niiden lisäksi myös erillisenä käytöksenä, jota voi palkkioilla vahvistaa.
PALKITSEMINEN JA KOIRAN ODOTUKSET (2013+2016)
Tärkeää koulutuksessa on välttää kaavamaisuutta koulutuksessa. Vaikka koiralle opetetaan itsehillintää ja tiettyjä käytöksiä Premackin periaatetta hyödyntäen, samalla on tärkeää vaihdella palkkioita ja treenin kulkua niin, että koira ei ala ennakoimaan liikaa. Myös kriteerin nosto on tärkeää tehdä suhteellisen ripeästi, jotta käytös ei vakiintuisi. Thomaksen mukaan ei saisi tehdä kuin 2 täysin samaa toistoa, jonka jälkeen treeniä pitäisi jollain tavalla muuttaa. Tämä onkin melko haastavaa kouluttajalle, mutta sen pitäisi onnistua treenien hyvällä suunnittelulla. Käytännön metsästyksen kannalta koiran odotusten hallinta onkin melko kriittistä – metsästystilanteessa häiriöitä ja tapahtumia on mahdoton hallita, ja koirankin olisi hyvä olla tottunut erilaisiin tapahtumaketjuihin metsästäessä. Esimerkiksi, joskus lintua ei ammuta, joskus sitä ei voi heti mennä noutamaan heti, joskus ammutaan useita lintuja ennen kuin koira noutaa, joskus polulle sattuu vaikkapa eläimiä joita ei saa jahdata, joskus taas eläimiä joita saa ajaa.
Palkitsemisessa on siis hyvä pitää mielessä yllätyksellisyys. Tämä pitää sisällään erilaiset ruokapalkkiot (samassa taskussa montaa eri laatua, mukana superpalkkoja ja vähemmän mieluisia palkkioita), se miten ruokapalkka annetaan (suuhun, heitetään, etäpalkka, leikkien jne.) sekä erilaiset lelut ja leikit, ja näiden kaikkien vaihtelu niin, että koira ei osaa ennakoida mistä palkka tulee ja missä muodossa. Tästä päästäänkin palkkioiden vaihteluun. Perimmäinen kysymys esitettiin jo yllä: miten palkata koira joka antaa sinulle sen suurimman aarteen, sen vielä lämpöisen, juuri pudotetun linnun? Tietenkin pohjana täytyy olla vahva nouto, joka on rakennettu huolellisesti ja yleistetty erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, sekä noudettaviin esineihin. Sen lisäksi on hyödyllistä kouluttaa koira palkkaantumaan myös vähemmän arvokkaista palkkioista.
Tämän lisäksi koiran kanssa treenatessa olisi hyvä tarkkailla koiran käytöstä ja yrittää tulkita mitä koira odottaa tapahtuvan seuraavaksi. Jos esimerkiksi koiran rintamasuunta seuratessa on koko ajan kohti aiemmin heitettyä damia tms., kannattaa tehdä yllättäen vaikkapa nouto toiseen suuntaan tai seuraamista lisää, ja siten kehittää koiran itsehillintää ja laskea koiran odotusarvoa seuraavasta tehtävästä. Pähkinänkuoressa, koiraa ei pitäisi aina päästää tekemään sitä tehtävää mitä se eniten odottaa, koska kun se ketjuttaa tehtävät voimakkaasti, se ei pian enää kuuntele meidän lupaa suorittaa seuraavaa vaihetta vaan ennakoi ja toimii lopulta hallitsemattomasti. Stokken iskulause tässä oli: ”Do as I say, not what you expect” (”Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin sinä oletat.”)
ISTUMINEN (2016)
Istumisessa on Stokken mukaan kolme osaa
Vihjeeseen reagointi
Istuminen
Istumassa pysyminen
Stokke kouluttaa tämän takaperin ketjuttamalla: ensin palkitaan istumassa pysymisestä erilaisissa häiriöissä. Tässä kannattaa käyttää hyväkseen käänteistä houkuttelua, tai jopa kehuilla houkuttelua – tarkoitus on saada koira pysymään istumassa vaikka mitä tapahtuu. Stokke liittää vapautukseen ensin fyysisen kontaktin jonka jälkeen annetaan vapautusvihje.
Sitten napataan tai sheipataan istuminen ensin ohjaaja paikoillaan, sitten liikkeessä ja lopuksi erilaisilla etäisyyksillä. Kun koira tarjoaa istumista sujuvasti erilaisissa tilanteissa, liitetään istumiskäytökseen vihje. Stokke käyttää neljää eri vihjettä istumiselle: sanallinen vihje, pillitys, laukaus ja lentävä lintu/esine tms. Istu-vihje täytyy treeneissäkin sanoa samalla tavalla kuin metsästystilanteessa, jotta siinä olisi koiralle tuttu sävy ja äänenvoimakkuus. Koska koira tässä vaiheessa jo tarjoaa itse istumista usein (kun se on nappaamalla tai sheippaamalla koulutettu), aletaan vihjettä liittää kun koira on juuri tarjoamassa istumista.
Kun koira osaa jo käytöksen, sitä on syytä harjoitella mahdollisimman vaihtelevissa olosuhteissa, ja tavoitella sitä, että koira ei osaa odottaa vihjettä istua siinä tilanteessa. Alkuun palkataan kaikista istumisista, sitten nostetaan kriteeriä ja palkataan vain nopeimmat. Ennen tätä vaihetta kuitenkin koiran pitää aina tarjota istumista eli käytöksen pitää olla sujuva. On myös tärkeää aina muistaa vapauttaa koira istumisesta, ettei koira päätä sitä itse! Palkkiona fyysisen kosketuksen ja vapautussanan jälkeen voi olla mitä tahansa. Parhaita palkkoja olisi, jos vapautuksen jälkeen esimerkiksi voisi ohjata koiran paikkaan jossa on lintuja.
NOUTO (2016)
Stokke kouluttaa noudon osissa. Kämmenkosketus koulutetaan ensin erikseen, kuten myös esineen nostaminen maasta napataan naksuttimella. Kun kumpikin käytös sujuu erikseen, yhdistetään ne niin, että koiran nostettua esineen maasta, laitetaankin kämmen esille – koiran koskiessa kuonolla kämmeneen, naksautetaan ja koira saa pudottaa esineen vapaasti.
Ote ja pito koulutetaan myös erikseen. Ensin sheipataan koira tarttumaan kädessä olevaan esineeseen, ja vahvistetaan kun koira pitää saman otteen koko ajan ja vetää esinettä tasaisesti taaksepäin. Tätä voidaan vahvistaa lisää tarjoamalla vaikkapa toisessa kädessä namia, ja palkitaan kun koira häiriöstä huolimatta pitää saman ja tasaisen otteen esineestä. Toistoja, joissa koira korjaa otettaan ei palkita. Tässä treenissä ei myöskään houkutella esineellä, se vain esitellään koiralle ja sheipataan tämä käytös askel askelelta. Kun tämä sujuu niin, että ohjaaja pitää molemmin käsin esineestä, voidaan pudottaa toinen käsi pois. Lopulta kun esine annetaan koiralle, se ottaa sen tiukkaan ja tasaiseen otteeseen, eikä korjaile otetta yhtään. Tässä vaiheessa voidaan kouluttaa irrottamisvihje koiralle. Kun esineen pitäminen ja irrottaminen vihjeestä sujuu, ja kun esine annetaan koiralle, eikä enää pidetä kiinni, voidaankin laittaa esille kämmen kämmenkosketusta varten (koulutettu jo aiemmin).
Noudon kouluttaminen kannattaa aloittaa millä tahansa esineellä, mutta turvallisinta lienee aloittaa jollain muulla kuin damilla tai linnulla. Tällä tavalla, jos kouluttamisessa menee jotain pieleen, ei väärä käytös liity näihin tärkeisiin esineisiin. Jos koira missään koulutuksen vaiheessa vaihtaa otetta tai pureskelee kannettavaa esinettä, otetaan se pois ilman palkkaa ja aloitetaan uudelleen.
Sitten käytännön metsälle. Jos koira on liian innokas tai liian korkeassa vireessä noutotilanteessa, ei kannata tehdä noutoja metsästäessä. Noutoja kannattaa tehdä vasta kun vire on alempana ja koira pystyy paremmin vaihtamaan virettä korkeasta matalaan. Koiran ollessa paikoillaan ja odottaessa lupaa noutaa, kehutaan paikoillaan pysyessä samalla kun lähestytään koiraa. Jos koira siinä tilanteessa nykii tai pyrkii ylös, ei kehuta. Tärkeää on palkita oikeasta mielentilasta. Tavoite on, että koira istuessa kääntää huomion linnusta ohjaajaan!
Kun keskustelimme Ässän kuumentumisesta lämpimän linnun noudoissa, neuvo oli, että sitä ei kannata päästää noutoihin ennen kuin sen mielentila on rauhallisempi pudotustilanteissa. Tärkeää olisi vahvistaa istumassa pysymistä, ja siedättää sitä laukauksiin. Tällä hetkellä laukaus tarkoittaa sille sitä, että se pääsee etsimään pudotettua lintua tai haavakkoa – sen vire nousee laukauksen myötä aivan tappiin, ja se markkeeraa ja tärisee paikoillaan, odottaen lupaa päästä etsimään lintua. Tämä tunnelataus ja odotusarvo täytyisi nyt ainakin jossain määrin purkaa, ja yksi tapa siihen on treenata tilanteita joissa ammutaan paljon eikä ole yhtään noutoa. Stokken mukaan metsästystilanteessa voisin myös tehdä pelkkiä luovutuksia tai muuta pientä harjoitusta lämpimällä linnulla hetken päästä pudotuksesta, kun sen vire on vähän laskenut ja sillä on paremmat edellytykset onnistua linnun luovuttamisessa. Tämän lisäksi olisi hyvä tehdä treenejä, joissa koira löytää yllättäen noudettavan pellolta tms. ja sen luovuttaessa annankin koiralle yllättäen sen koko ruuan (niin että todellakin se ei tiedä, että minulla on se mukana) tai ohjaan sen noutamaan toisen linnun, sekin yllättäen. Tämä siksi, koska Ässä on melkoisen laskelmoiva sen suhteen mitä sen on mahdollista saada minulta palkkana luovutuksesta.
KUN KAIKKI EI MENE SUUNNITELMIEN MUKAAN…
Pysäytys lienee se haastavin tehtävä kanakoiran elämässä. Tärkeää pysäytyksissä on aina, vaikka kyseessä olisi jo kokenut koira, mennä mahdollisimman nopeasti koiran luokse ja eteen, ottaa koiran huomio itseeni, yrittää saada koiran virettä alas ja ottaa fyysinen kontakti nopeasti (pannasta kiinni, tai hihna kiinni). Eli rajoitetaan mahdollisuudet tehdä virheitä minimiin!
Koulutustilanteessa, jos jotain menee pieleen, kannatta yrittää ottaa ensin vahviste haltuun, ja jos ei ole mahdollista, ottaa koiran haltuun vaikkapa pysäytyksellä tai juoksemalla sen etenemälle linjalle ja estämällä sen etenemisen. Tarkoitus ei ole satuttaa tai rangaista koiraa, vaan vain estää sen karkaaminen vahvisteelle tai linnulle, jotta se käytös ei pääsisi vahvistumaan.
Sekä koulutustilanteessa, että metsällä, on hyvä muistaa että koiran käytös on tietoa siitä mitä kannattaa tehdä seuraavaksi. Koiran käytöksestä ei siis kannata suuttua eikä turhautua, vaan tarkkailla mitä se tekee ja laatia jatkoa varten koulutussuunnitelma asian ratkaisemiseksi. Mutta itse tilanteen ollessa päällä, nopeasti toimiminen on tärkeää. Kannattaa siis olla valmiina reagoimaan ja koiran tehdessä virheen, yrittää jotenkin hallita palkkiota tai koira. Tämä johtuu siitä, että kaikki mitä tapahtuu, vahvistuu – ja luontaiset metsästyskäytökset ne vasta vahvistuvatkin nopeasti!
Hakutreenissä Ässällä oli kaksi maalimiestä, yksi kummassakin etukulmassa. Alue oli tallaamaton ja Ässä ensimmäinen koira treenivuorossa. Ajatuksena on nyt vahvistaa ilmavainun käyttöä merkittävästi, jotta päästään eroon liiallisesta jäljestämiseen tukeutumisesta. Tätä Ässä tekee sekä pelastushaussa että metsästäessä, ja se ei ole yllättävää – weimari on tyypillisesti maavainuihin tukeutuva koira ja rodun juuret ovat jälkikoirissa.
Maalimiehet menivät piiloihin kaukaa kiertäen niin, ettei Ässä törmäisi jälkeen ainakaan välittömästi. Etenimme Ässän kanssa, Ässä liinassa kiinni, tuulen alle. Kun koira merkkasi ihmisestä tulevan hajun selkeästi, päästin Ässän irti. Ensimmäiselle maalimiehelle lähtiessä Ässä kesken matkaa hukkasi ajatuksen, ehkä otti häiriötä jälkijoukoista tai sitten nenään tuli jokin toinen haju.
Tahdoin koiran luokse, kytkin sen uudelleen, ja jatkettiin maalimiehen lähestymistä. Toisella kerralla, maalimiehen merkattuaan ja irtii päästämisen jälkeen, Ässä eteni suoraan maalimiehelle. Rullan nostossa oli vähän hämminkiä, ja lähetin sen kertaalleen uudelleen nostamaan rullan. Toinenkaan toisto ei mennyt aivan putkeen, mutta koska hässäkkää sillä maalimiehellä oli jo tarpeeksi, hyväksyin suorituksen ja lähetin Ässän näytölle.
Toisella maalimiehellä nähtiinkiin kerta kaikkiaan onnistunut suoritus. Lähestyimme maalimiestä taas tuulen alapuolelta. Koira nosti nenää n. 20-30 metrin päästä maalimiehestä. Me olimme harvassa mäntymetsässä, ja maalimies tiheämmässä kuusikossa. Kuvion raja eli tiheän metsikön ja harvennetun metsän raja kulki suurinpiirtein keskilinjan mukaisesti.
Koira nosti nenäänsä oikealle etuviistoon seisoessani selkä keskilinjaan päin, eli maalimies oli oikeassa etukulmassa. Päästetyäni sen vapaaksi se kuitenkin juoksi kohtisuoraan kuviorajaan, ja lähti siitä ensin vasemmalle. Juostuaan muutaman metrin se kuitenkin korjasi suunnan nopeasti vastakkaiseen suuntaan, ja lähti etenemään maalimiehelle vauhdilla ja nenä upeasti taivasta kohti. Oli kerta kaikkiaan mahtava nähdä kuinka se eteni voimakkaasti ilmavainua käyttäen.
Koska se mitä tapahtuu, vahvistuu, nyt olisi todella tärkeää saada lisää näitä onnistumisia – hyvä tuuli, selkeä tuuli-ilmaisu eli maalimiehen merkkaus, ja suora ja nopea irtoaminen maalimiehelle. On tärkeää myös, että koiran on vaikea käyttää jälkeä hyväkseen siitä suunnasta mistä tulemme, ja että maalimies on todellakin piilossa ja matalana kunnolla. Olisi myös hyvä päästä treenaamaan Ässää joko tallaamattomaan metsään tai tallatun metsän tapauksessa treenin alkupuolelle, ennen kuin keskilinjalta piiloille muodostuu vahvat jäljet. Koiraa vapauttaessa alan sanomaan jo käytössä olevaa vihjettä ”ukko”, jotta se yhdistyisi viimein oikean näköiseen tekemiseen – haluan, että valmiissa käytöksessä, vihjeen kuullessaan, Ässä lähtee eteenpäin vauhdilla ja ilmavainua käyttäen.
Koiran löydettyä toisen maalimiehen, se oli ilmaissut hyvin, eli nostanut rullan oikeassa vaiheessa. Se mistä saan itse joka kerta hyvän fiiliksen on se hetki, kun näen koiran tulevan puskan tai mäen takaa näkyviin rulla suussa 😊 Myös loppuosa ilmaisusta sujui hyvin. Toinen maalimies oli laskenut neljään ja toinen kahdeksaan ennen kuin antoivat palkat. Muistin myös haastatella maalimiehiä. Seuraavassa treenissä maalimiehet voisivat laskea kuuteen ja kahteentoista. Mutta tästä on hyvä jatkaa – nyt ei muuta kun peukut pystyyn tuulisen kevään ja kesän puolesta 😊
Koirakko ottaa perusasennon aloituspaikalla. Tuomarin merkistä ohjaaja lähettää koiran käskyllä tai merkillä noin 20 m päähän selvästi merkittyyn pisteeseen. Alue on kooltaan 2 x 2 m. Koiran tultua alueelle ohjaaja käskee sen pysähtyä. Tuomarin merkistä ohjaaja lähettää koiran itse paikaltaan siirtymättä käskyllä ja merkillä kohti ensimmäistä osoitettua estettä. Käskyllä ja merkillä koiran tulee hypätä esteen päälle ja pysähtyä siihen. Sen jälkeen ohjaaja lähettää koiran seuraavalle esteelle, jolle koiran tulee hypätä ja pysähtyä. Samoin suoritetaan kolmas osoitettu este. Esteiden suoritusjärjestyksen osoittaa ohjaajan nostama arpa. Kolmannen esteen suorittamisen jälkeen tulee koira ohjaajan käskystä tai merkistä tiivisti hänen eteensä istumaan. Käskystä tai merkistä koira siirtyy perusasentoon.”
Ajatuksena on kouluttaa vihjeet koiralle kohteiden avulla. Ässällä on pohjataitoina mustalle alustalle makaamaan meno (rullailmaisun näyttö) ja harmaalle alustalle seisomaan jääminen (sivulletulon koroke). Koulutuksen vaiheet ovat seuraavat:
1. ”Merkki”-vihjeen lisääminen korokkeelle menoon (vapautus, ”merkki”, ehdollinen vahviste kun koira on alustalla, uudestaan ”merkki” ja palkka saman tien)
2. ”Right”-vihjeen lisääminen oikealla olevaan alustaan. Koiran ollessa merkillä, musta alusta maahan, vihje ”näytä” jonka koira jo osaa, heti perään vihje ”right”, ehdollinen vahviste ja uudelleen vielä vihje ”right” koiran saadessa palkan kun se makaa alustalla.
3. ”Left”- vihjeen lisääminen vasemmalla olevalle alustalle kuten kohdassa kaksi, oikean puoleinen alusta ei ole maassa.
4. ”Up”-vihjeen lisääminen takana olevaan alustaan kuten kohdassa 2, muut alustat ei maassa samaan aikaan.
5. Merkki-vihjeen ja suuntavihjeen ketjuttaminen yksi suunta kerrallaan niin, että koira saa palkan vasta merkillä käytyään, ja vihjeestä alustalle siirryttyään.
6. Ärsykekontrolli, eli kaikki alustat maassa ja koira saa palkkion oikean alustan valittuaan.
7. Alustalta toiselle siirtyminen alkuun niin, että vain kaksi alustoista paikoillaan. Eli koira ei pääse tekemään väärää valintaa. Sitten ärsykekontrolli kaikille suunnille, alkuun ilman merkkiä, sitten merkin kanssa.
7. Yleistäminen ulos ja etäisyyksien kasvattaminen. Tässä vaiheessa voi myös jättää sen alustan pois mille ei aio lähettää – ei alustaa, ei mahdollisuutta palkkioon.
8. Yleistäminen pöydille ensin niin, että merkki on lähellä pöytää – pöydälle hyppääminen on uusi asia koiralle. Kukin pöytä erikseen.
9. Etäisyyden kasvattaminen merkiltä kullekin pöydälle erikseen. Pöydältä toiselle suunnat niin, että vain kaksi alustaa kerrallaan paikoillaan – jos koira menee väärälle pöydälle, siellä ei ole alustaa eikä se saa palkkiota.
10. Kun koira osaa täysillä etäisyyksillä merkille menon ja pöydillä suunnat kaikilla vaihtoehdoilla, voi alustat jättää pois. Merkki-alustan vaihtelua voisi miettiä jo aikaisemmassa vaiheessa, jotta koira oppii, että se voi olla mikä vaan.
Treenattavat yhdistelmät:
Merkki-right-up-left
Merkki-left-up-right
Merkki-left-right-up
Merkki-right-left-up
Merkki-up-left-right
Merkki-up-right-left
Tein noin puolen tunnin treenin, ja tässä lopputulos. Kuten huomaa, mustalla alustalla on enemmän vahvistehistoriaa ja koira ei meinaa malttaa käydä merkillä ensin – eli arvoa pitää ladata merkillä ololle ja vihjeen odottamiselle. Myös ”up”-vihjettä ehdin liittää ehkä 5 toistoa eli se ei ole vielä kovin vahva. Mutta ihan hyvä alku, nyt vielä huolellisemmin ärsykekontrollitreeniä niin, että väärä vaihtoehto eli alusta ei ole alkuun edes valittavissa.
Treenasimme keskiviikkona Minsun kanssa bh-juttujen sijaan kanakoirajuttuja, koska oltiin osteopaattikäynnin vuoksi paikalla normaalia myöhempään.
Ensin tehtiin paikallaanpysymista koiran istuessa, Minsun toimiessa häiriönä. Ässä nappasi syksyllä linnun minun kädestäni niin, että se istui ja lintu oli sen pään yläpuolella. Sen jälkeen se on jonkin verran kiihtyneessä mielentilassa ollessaan tarttunut ylöspäin sen pään yli meneviin asioihin. Koska en halua, että se ottaa koppeja metsästäessä, on syytä vahvistaa paikallaoloa vaikka sen ympärillä ja yläpuolella tapahtuu.
Pyysin Ässän istumaan, ja sen jälkeen ensin minä liikuttelin lelua varovaisesti koiran näkökentässä, välillä palkaten, ja sitten Minsu liikutti lelua vähän vauhdikkaammin. Sitten lelu kiinnitettiin hihnaan, ja sitä vedettiin vauhdikkaasti Ässän edestä, takaa ja viimein heitettiin yli. Minä olin välillä koiran edessä, välillä sivulla ja välillä lelu (ja Minsu) meni minun ja koiran välistä. Koira oli välillä tauolla, ja se itse asiassa yhdessä välissä päätti mennä itse taukomatolle – treeni oli aika rankka luopumistreeni koiralle, eikä sitä tehty kovin pitkään.
Tämän jälkeen vahvistettiin istumista minusta etäällä. Ässä reagoi pillipysäytykseen tällä hetkellä pysähtymällä nopeasti, ottamalla kontaktin ja tulemalla minun eteen istumaan. Laitettiin koira hihnaan, ja Minsu vei koiran etäämmälle minusta. Aluksi odotettiin, että Ässä tarjoaa itse istumista, jonka merkkasin ehdollisella vahvisteella. Sitten alettiin liittämään pillivihjettä samaan käytökseen koiran sitä itse tarjotessa.
Treenasimme noutoja Minsun ohjauksessa jälkikurssin jälleen. Edellisen noutotreenin pohjalta (Ässällä oli haasteita pysyä paikoillaan) otimme uuden lähestymistavan käyttöön. Edellisessä, videoidussa treenissä, otin koiran usein namimagneetilla sivulle istumaan, ja palkitsin sitä myös usein sen palattua sivulle karattuaan ensin etsimään dummya.
Nyt lähtökohdaksi otettiin se, että jos koira karkaa, niin sitä ei palkata sen palattua takaisin, vaan palkkiona on päästä noutamaan kunhan koira on pysynyt paikoillaan heiton ajan odottanut noutovihjettä. Toinen muutos aiempaan oli se, että koiraa ei houkuteltu tai pyydetty sivulle istumaan, vaan odotettiin, että se itse oivaltaa miten saa nouto-leikin käynnistymään. Oletuksena oli siis, että koira tietää mitä tullaan tekemään (noutoa) ja se kokee noutamisen palkitsevaksi.
Ensimmäisellä kerralla Ässällä meni melko kauan tajuta homman juju, ja se haukkui ja turhautui. Autoin parilla ekalla kerralla niin, että siirryin hieman taaemmaksi vihjeenä sivulletulolle. En sanonut mitään kuitenkaan. Kun koira viimein tuli ainakin jotenkin sivulle (kriteeri oli melko väljä asennon ja paikan suhteen), heitti Minsu dummyn edessä melko lähellä ja vapautin koiran noutamaan.
Treenin edetessä vähensin fyysisiä apuja, kunnes luovutuksen jälkeen jäin vaan seisomaan paikoilleen ja odotin, että koira itse tarjoaa sivulle tuloa. Treenin edetessä, välillä koira ei päässyt noutamaan, vaan vapautin sen istumasta, lähdin toiseen suuntaan ja palkkasin kun koira tuli mukana. Tämä on tärkeää, koska en halua, että koira olettaa pääsevän noutamaan aina ja kaikki esineet mitkä putoaa, koska oikeassa metsästystilanteessakaan se ei aina pääse noutamaan kaikkia lintuja, tai ainakaan ei pääse heti.
Lopuksi tehtiin ärsykekontrollitreeniä noutovihjeelle ”hae” sekä samalla totutettiin Ässää siihen, että puhun sen odottaessa lupaa noutaa. Alkuun sanoin satunnaisia sanoja ja juttelin niitä näitä, ja sitten noutovihjeen ”hae”. Sitten sanoin satunnaisia sanoja samalla nuotilla kuin yleensä sanon ”hae”, ja sitten varsinaisen noutovihjeen. Lopuksi sanoin samankaltaisia sanoja samalla nuotilla, esim. rae, tae, sae tai h:lla alkavia sanoja, ja lopuksi varsinaisen vihjeen. Samankaltaista treeniä tehtiin jossain vaiheessa Ässän ollessa pentu muilla vihjeillä ja silloin se meni hyvin perille. Jotain osaamista on jäänyt päähän, koska nytkin sillä oli hyvin korvat auki, eli se ei kertaakaan lähtenyt kuulleessaan väärän vihjeen.
Noutotreeni sujui siis loistavasti! Ihan lopuksi Ässä sai tutustua (iso?)koskeloon, ja se kyllä kiinnosti kovasti mutta oli kuitenkin sen verran eksoottinen/ällöttävä tapaus Ässälle että itsenäisesti se ei sitä suuhun ottanut. Kun se oli ensin rauhassa sitä tutkinut ja haistellut ja hiukan Minun kanssa sillä leikkinyt, otin sen käteen, leikin vähän ja heti koiran tartuttua siihen kunnon otteella, annoin ehdollisen vahvisteen ja ison palkan. Treeni päätettiin siihen.
Osallistun Ässän kanssa Koirakoulu Vision jälkikurssille, tavoitteena pelastusjäljen kouluttaminen Ässälle.
Kurssilla pelastusjäljen kouluttaminen aloitetaan esineiden ilmaisusta, eikä itse asiassa jäljestämistä erikseen koiralle edes kouluteta koska ne yleensä osaavat sen jo itsestään. Esineinä käytettiin pieniä puukeppejä, joita jäljentekijä on käsitellyt. Ässälle treeni aloitettiin ”esineruudusta”, eli tässä tapauksessa pieni tallattu alue, jossa on runsaasti esineitä.
Olin jo kotona alkanut kouluttamaan Ässälle ilmaisuna maahanmenoa, tämän koulutin kolikolle. Koiran haistellessa kolikkoa maassa, annoin vihjeen mennä maahan ja palkkasin siihen runsaasti. Nostin kolikon pois, laitoin uuteen kohtaan ja tein saman harjoituksen. Alkuun Ässä otti kolikkoa suuhun ja yritti tuoda minulle, mutta kun annoin maahanmenovihjeen heti koiran kuonon lähestyessä kolikkoa, suuhun ottaminen väheni merkittävästi.
Sama esineen nosto ilmeni myös kurssilla. Nopealla vihjeellä käytös muokkaantui sellaiseksi, että koira ehti ottaa esineen suuhun mutta meni heti maahan ja pudotti samalla esineen. Saimme kotitehtäväksi jatkaa esineruudun harjoittelua, ja auttaa koiraa sen löytäessä esineen ruudusta antamalla vihjeen mennä maahan. Turha esineen nostaminen jäänee jossain vaiheessa pois, ja ilmaisu saadaan halutunkaltaiseksi eli koira menee maahan esineen eteen sen löytäessään.
Kun ilmaisu ja esineruutu ovat hallussa, voidaankin jo siirtyä jäljen tekoon. Muilla kurssilaisilla oli jo lyhyet jäljet, koska kurssi oli alkanut jo edellisellä viikolla, me vain emme päässeet mukaan. Jäljen alkuun tallataan kolmio, jolle asetetaan muutama esine, ja kolmion kärjestä lähdetään tallaamaan jälkeä jolla on alkuun esineitä melko tiheään, esim. jokaisella tai joka toisella askelella. Nyt alkuun esineet ovat samanlaisia, eli puukeppejä, lusikoita tms. jotta esineet eivät itsessään vaikuttaisi koiran käytökseen. Myöhemmin esineitä aletaan vaihtamaan erilaisiin.
Tämän koulutustyylin tarkoitus on kouluttaa jäljen ajaminen koiralle esineiden etsimisen ja ilmaisun kautta – koira oppii, että esineet ovat tallatulla alueella, joten se pysyy jäljellä löytääkseen esineet ja esineet kannattaa etsiä ja ilmaista koska jokaisesta esineestä se saa palkkaa. Esineisiin keskittyminen saa koiran myös ajamaan jäljen tarkasti ja rauhallisesti, eikä etsittävää ihmistä kannata laittaa jäljen päähän ennen kuin koira ilmaisee esineet luotettavasti. Koiran kehittyessä esineiden välimatkaa pidennetään, koko jälkeä pidennetään ja jälkeä vaikeutetaan, ja lopuksi lisätään se ihminen jäljen päähän. Innolla odotan seuraavia kurssikertoja!
Osallistuttiin Koirakoulu Vision viretilan hallinta-kurssille viime viikonloppuna, kouluttajana Sari Paavilainen. Kurssin aikana harjoiteltiin pysäytyksen lisäksi muun muassa rauhoittumista, on-off leikkiä, salamannopeaa käännöstä, katso koiraa-käytöstä ja kontaktia.
Pysäytys on meille hyödyllinen etenkin metsästystilanteessa, ja saatiin taas mukavasti vahvistettua pysähtymistä vaikkakin koiran viretila ei vielä tässä treenissä ollut yhtä korkea kuin se tulee olemaan metsästystilanteessa. Vielä siis on syytä treenailla lisää!
Kurssilla tehdyt rauhoittumisharjoitukset ovat myös hyödyllisiä Ässälle, ja kurssin jälkeen ohitustilanteet ovat sujuneet vielä paremmin kuin aiemmin. Kaiken kaikkiaan hyödyllinen kurssi siis!
Treeni suoritettiin jälleen partiointitreenin omaisesti, mutta painottaen ilmaisua. Ässä oli taas alkuun mukana tallaamaassa aluetta ja purkamassa enintä energiaa ennen varsinaista treeniä. Treenissä oli kaksi maalimiestä, joista yksi oli tuttu ja hän oli piilossa ensimmäisenä ja viimeisenä, ja toinen maalimies oli keskimmäisellä toistolla piilossa, ja hän oli Ässälle vieras maalimies. Treenissä oli siis kolme toistoa.
Ensimmäinen maalimies oli n. 30-40 metrin päässä siitä mistä laskin Ässän irti. Sillä oli yhäkin aika paljon virtaa, ja se irtosi alkuun näkymättömiin keskilinjaa pitkin. Se tuli kuitenkin heti kutsuttaessa takaisin, ja pysyi mukavasti näköetäisyydellä. Se löysi maalimiehen melko tehokkaasti, aloitti ilmaisun heti koskettamalla keppiä, toi rullaa noin 15 metriä ja meni hienosti näytölle. Hyvä suoritus siis.
Toinen maalimies oli reilun 50 metrin päässä. Kävelin lähemmäksi keskilinjaa ennen kuin laskin koiran irti, jotta se ei ehtisi maalimiehelle liian aikaisin – eli että en ole liian kaukana kun se on tuomassa rullaa. Koira etsi innokkaasti, ja löysikin maalimiehen taas melko ripeästi. Se ei kuitenkaan heti aloittanut ilmaisua, vaan kävi maalimiehellä, ja tuli minua kohti ihmeissään. Annoin kerran vihjeen ”ukko” sille n. 10 metrin päässä maalimiehestä, jonka jälkeen se teki ilmaisun oikein ja sai palkkansa. Maalimies oli siis vieras, ja hän oli myös erilaisessa asennossa liin mihin Ässä on tottunut. Käytöksen yleistämistä pitää muistaa tehdä jatkossakin, ja tämö oli ihan hyvä toisto vaikka ei ilman vihjettä heti mennytkään putkeen.
Kolmas maalimies oli sama kuin ensimmäinenkin. Vauhtia alkoi tässä vaiheessa treeniä olemaan sopivasti, koira pysyi sopivalla etäisyydellä ja myötäili minun kulkusuuntaani mukavasti. Maalimies löytyi melko suoraviivaisesti, taas Ässä aloitti ilmaisun heti ja rullaakin Ässä kantoi reilut 15 metriä minun luokseni. Todella hyvä!
Kaiken kaikkiaan itse treeni oli onnistunut. Vieraalla maalimiehellä ei heti mennyt nappiin, mutta jatkossakin on varmasti hyvä ottaa sekaisin tuttuja ja vieraita maalimiehiä. Tuttujen kanssa saa onnistumisia, ja vieraiden kanssa päästään yleistämään käytöstä.
Seuraavassa treenissä olisi varmasti hyvä pitää yllä kunnon juoksutusta ennen treeniä, muistaa sisällyttää treeniin sekä tuttuja että vieraita maalimiehiä ja myös ottaa odotteluvaiheeseen mukaan jotain superpalkkaa ja treenata rauhallista odottamista. Tällä hetkellä rauhallisuus ja hallinta on aika kaukana siitä käytöksestä mitä Ässä esittää odottaessaan pääsyä hommiin. Positiivinen ongelma siinä mielessä, että työmotivaatiota on… mutta koska kaikki mikä tapahtuu, vahvistuu, on parasta nyt jo treenata oman vuoron odottelua kokeenomaisen hallituksi.
Weimar+i 