Pelastuskoiran kouluttaminen oppimisteorian näkökulmasta – osa 1

Pelastuskoiran kouluttaminen on erittäin mielenkiintoista mutta myös haastavaa – koirasta pitäisi tulla koulutusprosessin myötä lahjakas nenänkäyttäjä, motivoitunut etsijä ja sinnikäs työskentelijä. Koiran pitäisi olla rohkea, avoin ja sosiaalinen sekä muiden ihmisten, että koirien seurassa, ja etenkin kyetä työskennellä ja ilmaista myös oudosti tai pelottavasti käyttäytyvän ihmisen luona. Meillä on vielä työtä edessä ennen kuin Ässästä tulee viranomaisten hyväksymä pelastuskoira, ja paljon opittavaa pelastuskoiran kouluttamisesta vielä edessä.

8-viikkoinen Ässä tutustumassa hakutreeneihin

KOULUTUKSEN KULMAKIVET

Tässä tekstissä avaan kuitenkin niitä oppimisteorian periaatteita, joita olen soveltanut viimeisten 9 vuoden pelastuskoiraharrastuksen aikana. Minulla on onnekseni ollut hyvä kouluttaja ja avulias treeniryhmä apuna vuosien ajan, ja tämän lisäksi olen saanut paljon kultaakin arvokkaampia neuvoja operanttiin koulutukseen nojaavilta pelastuskoiraharrastajilta.

Kun koulutetaan oppimisteoriaan perustuen, tai ”operantisti”, kuuluu tärkeimpiin työkaluihin koulutuksen kulmakivet: palkka, kriteeri, ajoitus ja vahvistetiheys. Tässä kirjoituksessa keskitytään ilmavainuisen henkilöetsinnän kouluttamiseen.

MOTIVOIVA JA TILANTEESEEN SOPIVA PALKKA

Ennen kuin lähdetään kouluttamaan mitään, on tärkeää miettiä, että palkka on koiralle todella tavoittelemisen arvoinen ja myös tilanteeseen sopiva. Kokenut, pitkää etsintää tekevä koira saattaa palkkaantua enemmän jäisestä raakaruuasta kuin vetoleikistä. Palkan suunnalla voidaan vaikuttaa käytökseen maalimiehellä: liian lähelle tulevalle koiralle palkka kannattaa heittää koiran taakse, kun taas kohteliaalle etäisyydelle jäävällä koiralla palkan voi antaa koiran eteen.

Kuumalla kelillä vesi voi olla paras palkka koiralle

 

Palkan laatu vaikuttaa myös palkattavaan käytökseen liittyvään mielentilaan – kiihdyttävä lelupalkka saa aikaan erilaisen mielentilan kuin rauhoittava ruokapalkka, ja tämä on hyvä ottaa huomioon maalimieskäytöstä pohtiessa. Pentua kouluttaessa olisi hyvä harjoitella erilaisia palkkaustapoja, ja vahvistaa heikompia, jotta koulutuksen työkalupakki on mahdollisimman monipuolinen.

Yllätyksellisyys palkatessa on myös hyvä ottaa mukaan koulutusprosessiin, varsinkin kun siirrytään kohti palkattomuutta ja kokeenomaista suoritusta – välillä palkka voi olla jotain superherkkua, välillä annetaan kaikki palkat yhdellä suorituksella, välillä jollakin maalimiehellä on vähemmän ja toisella enemmän palkkaa ja jollakin ei lainkaan.

Ruuasta helposti palkkaantuvalla koiralla kannattaa ylläpitää myös muita palkkaustapoja, kuten sosiaalista palkkaa

 

TAVOITTEIDEN MÄÄRITTELY AINA ENNEN TREENIN ALOITTAMISTA

Ennen jokaista treeniä on hyvä miettiä mikä on treenin kriteeri, eli mistä suorituksesta koira palkataan. Kriteeriä päätettäessä on hyvä kartoittaa sitä, millä tasolla koira on, missä olosuhteissa on aiemmin onnistuttu ja mikä on se osa-alue mikä kaipaa eniten parantamista. Kriteerin on oltava kaikille selkeä, etenkin maalimiehelle, joten huolellinen kommunikaatio ennen koiran ottamista vuoroon on ehdotonta. Tavoitteena, on että koira onnistuu kriteerin täyttämisessä ja saa siten palkan. Palkitsemalla kouluttamisen tärkeimpiä osia on järjestelmällinen kriteerin nosto: kouluttaminen ei siis todellakaan sisällä vain helppoja suorituksia ja koiran päätöntä syöttämistä, vaan koiran on aina tehtävä hieman enemmän ansaitakseen palkkansa.

Joskus kriteeri asetetaan liian korkeaksi, ja koira tekee virheen. Epäonnistumisia ei kannata pelätä, koska koiran epäonnistuessa ei tapahdu mitään muuta kuin, että se menettää mahdollisuuden palkkaan. Epäonnistuminen on luonnollinen osa oppimisprosessia, keino antaa koiralle informaatiota siitä, että yritäppä enemmän, ja on myös tapa saada tietoa koiran osaamisesta juuri siinä tilanteessa ja niissä olosuhteissa.

On syytä muistaa, että koira ei todennäköisesti epäonnistu tahallaan, se ei vaan todennäköisesti osaa vielä tarpeeksi hyvin. Koiraan hermostuminen siinä tilanteessa vie koulutusta vain taaksepäin, vähentää koiran motivaatiota ja heikentää itsenäistä työskentelyä. Kriteeri olisi hyvä asettaa sellaiseksi, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Ohjaajan harjoituksen ja koiran vahvuuksiin ja heikkouksiin tutustumisen myötä kriteerin asettaminen helpottuu. Kaiken kaikkiaan, treenistä toiseen, onnistumisia pitää olla enemmän kuin epäonnistumisia, jotta koiran motivaatio säilyy ja osaamista kertyy.

Tässä videossa nähdään esimerkki kriteerin asetannasta ja käytöksen paloittelusta yleensäkin.

NOSTA VAIN YHTÄ KRITEERIÄ KERRALLAAN

Pelastuskoiran etsintää kouluttaessa kriteerejä voivat olla esimerkiksi etäisyys maalimiehelle pistoja kouluttaessa (5 metriä, 10 m, 15 m jne), maalimiehen asento (istumassa, maassa maaten, osittain peitetty, täysin peitetty) tai ilmaisun kesto (haukkujen tai rullakoiran paikkamakuun kesto). Kriteereitä on helpompi hahmottaa, kun etsinnän käytösketjun paloittelee, ja suunnittelee tarkasti mikä on esimerkiksi haluttu käytös lähettäessä, tai käytös maalimiehellä.

Merkittävimpiä koulutukseen vaikuttavia tekijöitä ovat kuitenkin, tuulen ja hajun liikkumisen lisäksi,paikan vaihto. Koirat ovat huonoja yleistämään eikä tietyssä paikassa opittu asia siirry automaattisesti uuteen paikkaan. Paikan vaihtaminen tarkoittaa siis kriteerin nostoa, ja menestyksekkäässä koulutuksessa kannattaa nostaa vain yhtä kriteeriä kerrallaan.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos yhdessä metsässä on saatu onnistumaan tietyn pituiset pistot, ei voi olettaa, että sama toimii toisessa metsässä. Koska fokus on onnistumisten hakemisessa, kannattaa paikkaa vaihtaessa palata koulutuksessa hieman taaksepäin, ottaa esimerkiksi lyhyempiä pistoja tai lyhyempää ilmaisua. Kun tietty kriteeri onnistuu useassa paikassa ja useissa eri olosuhteissa, voidaan kriteeriä vasta nostaa kautta linjan. Koirat kuitenkin oppivat oppimaan onnistumiseen pohjaavan koulutuksen ansiosta, ja tulevat paremmiksi yleistäjiksi ajan myötä. Osaamisen tulee olla rakennettu kuitenkin askeleittain rakennetulle perustalle.

ONNISTUMISET OPPIMISEN EDELLYTYKSENÄ

Mitä sitten tehdään kun koira epäonnistuu, käytös ei täytä kriteeriä eikä koiraa siten palkata? Ensimmäisenä, tärkeää on kohdella koiraa neutraalisti – jos palkka oli sille todella tavoittelemisen arvoinen, se on jo saanut sen ison rangaistuksen. Sitten mietitään rauhassa mikä mättää: onko tehtävä liian vaikea eli kriteeri liian korkea? Onko koira motivoitunut saatavilla olevasta palkkiosta? Ovatko olosuhteet liian vaikeat koiralle? Sitten otetaan yksi askel taaksepäin, ja etenkin nuoren koiran kohdalla laitetaan olosuhteet sellaisiksi, että sen on mahdollista onnistua. Kun saadaan onnistumisia alle, voidaankin pian mennä kaksi askelta eteenpäin, nostaa kriteeriä varovaisemmin mutta samalla saaden onnistumisia alle. Vain onnistumisten kautta voidaan antaa koiralle informaatiota siitä mitä sen kannattaa tehdä, jotta se pääsee tienaamaan liksansa.

SITÄ SAA MITÄ VAHVISTAA

Ajoitus on merkittävässä roolissa etenkin ilmaisua kouluttaessa ja maalimiehen palkatessa koiraa. Ajoituksen tärkeys perustuu siihen, että se mitä koira tekee saadessaan palkkion, vahvistuu kaikista eniten. Myös käytökset mitä koira tekee palkkaa ennakoivien merkkien aikana, vahvistuvat. Vahvisteen toimittamiseen liittyviä ennakoivia asioita eli ehdollisia vahvisteita ovat erikseen koulutettavat naksautus ja kehusana, mutta sellaisiksi muodostuvat ajan myötä myös maalimiehen näkeminen, käden laittaminen taskuun, palkkapurkin esille ottaminen ja sen avaaminen. Maalimieskäytöksen osalta on siis merkitystä esimerkiksi sillä, laitetaanko käsi taskuun koira pysyessä paikoillaan vai tullessa maalimiestä kohti. Jos kohti tuleminen oli kannattavaa, eli käsi otti juuri silloin taskusta purkin ja se avattiin koiralle, tulee koira jatkossa lähemmäksi ja lähemmäksi saadakseen palkan.

Käsi ottaa purkin taskusta vasta kun koira makaa alustalla

 

Jos halutaan etäällä maalimiehestä pysyvä koira, on tärkeää aloittaa palkkaaminen eli käden siirtäminen purkille vasta kun koira pysyy paikoillaan tai peruuttaa kauemmaksi. Näissä maalimieskäytökseen liittyvissä haasteissa auttavat hyvän ajoituksen lisäksi selkeän ilmaisukäytöksen kouluttaminen mahdollisesti kohteiden avulla, ja yleisesti luopumisen ja itsehillinnän harjoittelu.

KORKEA VAHVISTETIHEYS TAVOITTEENA

Vahvistetiheys on haastavin koulutuksen kulmakivi kun puhutaan pelastuskoiran etsintäkäytöksestä. Periaatehan on, että mitä korkeampi vahvistetiheys eli mitä nopeammin samaa käytöstä päästään vahvistamaan, sitä tehokkaampaa oppiminen on. Käytännössä varsinaisessa hakutreenissä maalimiehet ovat metsässä harvakseltaan ja siten vahvistetiheys laskee ihmisten löytämisen osalta. Korkeaa vahvistetiheyttä voidaan hyödyntää kuitenkin ilmaisun eri vaiheiden kouluttamisessa, risteilyn kouluttamisessa, perinteisessä pentujen makkararingissä, sekä hallinnan vahvistamisessa siirryttäessä alueelle, siirryttäessä piilolta takaisin keskilinjalle tai keskilinjaa pitkin seuraavaan lähetykseen. Vahvistetiheyttä voidaan parantaa keskittymällä vain johonkin etsinnän käyttäytymisketjun osa-alueeseen, vaikkapa harjoitellaan vain lyhyitä, peräkkäisiä pistoja eivätkä maalimiehet ole merkityissä piiloissa vaan etenevät metsässä vain muutamia metrejä kerrallaan.

ONGELMANRATKAISUA KULMAKIVIEN KAUTTA

Jos koulutus ei etene, syy piilee yleensä jossakin näistä kulmakivistä. Esimerkiksi kriteeri on liian vaikea, palkka ei ole koiran mielestä tavoittelun arvoinen tai ajoitus on pielessä eli on vahvistettu väärää käytöstä. Operanttiin ajattelutapaan pelastuskoiraa kouluttaessa kuuluvat myös käytösketjun paloittelu ja takaperin ketjuttamisen suosiminen etenkin ilmaisussa, luopuminen ja itsehillinnän harjoittelu, Premackin periaatteen hyödyntäminen käytösten vahvistamisessa ja hallinnan kouluttamisessa sekä koiran oman oivaltamisen painottaminen – näistä lisää seuraavassa osassa.

Hakutreenit 3.7.2017

Treeneissä otettiin tällä kertaa kaksi kierrosta, ja koska meillä on ollut työn alla yliheitot, antoi tämä tuplakierros hyvän tilaisuuden yhdistää yliheittoa varsinaiseen etsintään ja ilmaisuun. Kun paikka pysyy samana, on muuttujia mahdollisimman vähän siirryttäessä pelkästä juoksemisesta etsinnän yhteydessä tehtävään yliheittoon – oppiminen tehostuu kun muutoksia tehdään asteittain.

Monenlaista palkkaa: pussi omaan taskuun, palotut namit yliheittoon ja raakalihapullat ilmaisujen jälkeen.

Ensin tehtiin siis pelkkää yliheittoa viuhkatreenillä, toistoja per puoli taisi tulla kolme. Toisen puolen maasto oli hieman peitteistä, ja siinä Ässä ei meinannutkaan irrota kun maalimies ei ollut näkyvillä – äkkiä ne alkaa luottamaan silmiin nenän sijaan! Otin tässä mukaan vihjeeksi tulevasta yliheitosta pystyyn nostetun käden – koiran lähestyessä keskilinjaa se näkee minut seisomassa käsi pystyssä ja osaa siten ennakoida tulevaa yliheittoa. Vihjettä pitää toki vielä liittää käytökseen, jotta se alkaisi toimimaan vinkkinä koiralle kiihdyttää jarruttamisen sijaan. Saatiin tässä lyhyessä treenissä siis onnistuneita yliheittoja ja vein Ässän autoon odottamaan toista kierrosta.
Toisella kierroksella maalimiehet olivat etukulmissa ja vasemmalla maalimies eteni toiseen piiloon. Oikealle tehtiin toisen piilon kohdalle tyhjä pisto, jotta päästiin tekemään yliheitto vasemmalle Ässän palattua tyhjältä. Vähän jännitin Ässän irtoamista nyt kun maalimiehet olivatkin piilossa, ja kun aiemmin ei ollut irronnut maalimiehen ollessa näkymättömissä. Ongelmia ei kuitenkaan ollut irtoamisessa, vaan Ässä lähti hyvin pistolle.

Ensimmäisen maalimiehen kohdalla oikealla se ei heti aloittanut ilmaisua. Lieneekö ollut joku erittäin hyvä haju maassa vai oliko maalimiehen näkemä maan haistelu sijaistoimintaa johtuen aiemmasta suorasta palkasta ja treenin muutoksesta, en tiedä. Kun se palasi takaisin, ja lähetin uudelleen, ilmaisu sujui ilman ongelmia. Vasemman etukulman kanssa meni lähetys ja ilmaisu täysin putkeen – videossa Ässä tuo rullaa ja vie näytölle vasemman etukulman maalimiehelle, ja aloitetaan hallinnassa keskilinjalle siirtyminen.

Oikealle tyhjälle jouduin lähettämään kaksi kertaa, mutta irtosi toisella kerralla hyvin. Palatessa yliheitto sujui erittäin hyvin: Ässä juoksi suoraan edestäni seuraavalle maalimiehelle toisella puolella keskilinjaa. Tässäkin ilmaisu sujui hyvin.

Loppupalkka eli kehut ja rapsutukset maistuivat Ässälle

Jatkossa voisi tehdä lisää yliheittoa kentällä, jotta yliheittovihjeeseen liittyisi kova vauhti, ja ottaa hakutreeneissä 1-2 yliheittoa per treeni jotta osaaminen siirtyy etsinnän yhteyteen.

Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Yliheiton siirtäminen näkyvillä olevista maalimiehistä etsinnän yhteyteen

Asiat jotka olivat kehittyneet: Hallinta siirtymissä keskilinjalle oli parempi, minulla myös paremmat eväät mukana

Asiat joita uskallettiin yrittää: Samalla paikalla ensin silmillä etsimistä (viuhka), sitten nenällä etsimistä

Asiat joista opittiin: Yliheitto sujui jo paremmin

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Treenata hallintaa myös ennen etsinnän aloittamista.

 

Koirien rajat-jälkikoulutus 17.6.2017

Osallistuimme Koirakoulu Vision jälkikoulutukseen viime lauantaina. Ässän osalta keskityttiin esineilmaisuun, joka on suurin haaste tällä hetkellä – jäljellä esineistä mennään yli, koska jäljestäminen on Ässälle erittäin palkitsevaa. Ensin tarkistettiin pienillä metalliprikoilla, että se tarjoaa ilmaisua. Tarjoaa kyllä, mutta vähän sinnepäin – Ässä ei asetu aina niin, että esine jää etutassujen väliin vaan menee maahan vähän sinne päin. Kriteeriksi valittiin sitten se, että Ässä asettuu oikealle kohdalle. 

Käytännössä tämä tehtiin niin, että Ässän ilmaistessa yritin mukamas mennä poimimaan esinettä etutassujen välistä vaikka sitä ei siellä ollut. Kun palkkaa ei kuulunut, Ässä korjasi asentoa niin, että esine löytyi etutassujen välistä, jä välillä myös tökkäsi kuonolla esinettä. Tätä tiukempaa kriteeriä kun noudattaa jatkossa, alkaa se todennäköisesti useammin ja useammin ilmaisemaan tarkemmin koska se on nopein reitti palkalle.  

Tämän jälkeen siirryttiin ulos testamaan ilmaisua siellä – ei ongelmia ilmaisussa, kunhan ensin tajusi pysyä pienessä ruudussa. Esineiden arvon kasvattamiseen Sari suositteli pienten ruutujen tekemistä, joissa muutamia esineitä (jotta löytää melko nopeasti). Tässä treenissä koira saa kaikki palkat, vaikkapa iltaruuan, sen yhden esineen löytämisestä jonka jälkeen treeni on ohi, ja itse kerätään loput esineet. Tällä saadaan luotua arvoa esineille myös ulkona – sisätiloissa ollaankin tehty jonkin verran tätä, ja jatkettu nyt taas pienen tauon jälkeen. 

Tässä kuvassa makoillaan muuten vaan 😊

Hakutreenit 12.6.2017

Viime kerran onnistuneen, lyhyen treenin jälkeen halusin tehdä vähän pidemmän treenin Ässälle. Alue oli melko tasaista ja harvaa mäntymetsää, alueen vasemmassa reunassa oli pieni pudotus. Tuuli kävi keskilinjan suuntaisesti, eli etukulmista takakulmiin päin. Ilma oli kostea ja koko päivän kestänyt sade juuri lakannut.

Ässällä oli 5 maalimiestä: etukulmat, takakulmat ja oikealla keskellä. Vasemmalla keskellä oli tyhjä pisto. Maalimiehet olivat etenevät, eli oikealla yksi ja vasemmalla toinen henkilö. Vasempaan takakulmaan mentiin vasta kun tyhjä pisto oli tehty.

Jätin Ässän alkuun istumaan – tavoitteena oli treenata lyhyttä paikkamakuuta, mutta se ei millään malttanut mennä maahan. Laskin kriteeriä siis siihen, että riittää että istuu paikoillaan ja odottaa lupaa kun itse siirryn lähetyspaikalle. Uskoisin, että kunhan se oppii rutiinin ”odota paikoillaan x sekuntia x metrin päässä minusta ennen ensimmäistä lähetystä”, se pystyy myös treenin myötä rauhoittumaan maahan. Kestoa sillä yleensä on melko hyvin, ja etäisyyttäkin, odottamiskäytöksissä, kunhan sen kierrokset saa tarpeeksi alas että se pystyy aloittamaan liikkeen eikä vain hingu tallatulle alueelle.

Maahanmeno ja siinä odottaminen sujui kyllä vähän kauempana hakualueesta, tässä kuva todisteena 🙂

Haasteena tässä pienessä alun hallintaharjoituksessa oli kuitenkin se, että minun ja Ässän välissä oli treenikaverien palkkapurkit, joita Ässän piti, sen vapautettuan,i matkalla mennä haistelemaan ja omimaan. Sain pienen häsläämisen jälkeen vaihdettua purkin pois ja päästiin treenaamaan. Ässällä alkaa olemaan melko voimakas tunne-ehdollistuminen purkkeihin, ja tätä toki voi käyttää hyvin palkkana (esim. saa kantaa loppupalkkapurkin autoon), mutta toisaalta täytyy vähän miettiä myös miten pitää hallinta ja etenkin irrottaminen Ässällä mielessä myös purkkien kanssa pelatessa. Se menee helposti ylikierroksille kun sillä on suussa jotain sille arvokasta, eikä oppiminen ole tehokasta silloin kun sen tunteet on niin pinnassa.

Ensimmäisellä lähetyksellä (vasen etukulma) Ässä kaarsi vähän oikealle, kuten moni koira oli tehnyt. Toisella lähetyksellä lähti suoraan ja löysi maalimiehen. Ilmaisut sujuivat kautta koko treenin hyvin. Oikea etukulma löytyi myös hyvin. Vasemmalle tyhjälle irtosi reunaan saakka, etsi hetken ja tuli pian takaisin. Yliheitto oikealle keskelle ei mennyt kovin sujuvasti – sitä ei olla kauheasti treenattu, ja nyt kun pari kertaa on kokeiltu tätä tyhjän piston jälkeen  ja se ei ole itse hoksannut rynnätä täysiä, täytyy ottaa ohjelmaan erilliset yliheitto/viuhkatreenit.

Vasempaan takakulmaan lähettäessä piti melko kauan odottaa, että Ässä istuu lähetykseen. Annoin vihjeen joitakin kertoja, mutta tajusin sitten laittaa suun kiinni ja odottaa, että koira itse tarjoaa käytöstä. Heti kun se istui, lähetin sen nopeasti. Oikeaan takakulmaan lähettäessä se istuikin jo nopeammin, eli viesti meni perille: kun istut, pääset hakuun. Tällä viimeisellä pistolla sillä alkoi jo vähän puhti loppumaan, eikä se irronnut kunnolla. Se etsi vähän pyörien lähiympäristöstä, etenin hieman mutta annoin sen työstää rauhassa. Viimein se irtosi itse ja löysi maalimiehen. Se oli varmasti hyvä oppitunti myös, väsyneenäkin kannattaa tsempata ja kyllä se maalimies sieltä löytyy.

Siirtymissä palkkasin sitä korkealla vahvistustiheydellä sen suosimilla koiranmakkarapaloilla, eli yritetään saada lisää arvoa yhdessä ja hallinnassa siirtymiseen. Hallitsin menoa vain joitakin kertoja liinalla, kun se meinasi kipittää edelle liian kovaa. Tätä täytyy treenata lisää, mutta paremmalta jo näyttää. Seuraavassa treenissä vähän lisää panostusta hallintaan, ja lyhyempi treeni eli vähän vähemmän pistoja eikä välttämättä tyhjää pistoa lainkaan.

Tässä video Ässän viimeisestä ilmaisusta – se taisi luulla, että kädessä ollut kännykkä on kosketuskeppi joka on aiemmin ollut vihje nostaa rulla 🙂 Kiitos videosta treenikaverille Katille!

Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmaisut täydellisiä, suurin osa pistoista hyviä

Asiat jotka olivat kehittyneet: Lähellä pysyminen oli parempaa kuin viimeksi

Asiat joita uskallettiin yrittää: Vielä vähemmän liinasta kontrollointia siirtymissä

Asiat joista opittiin: Yliheittoja pitää treenata erikseen, maassa olevat purkit ovat kova häiriö Ässälle

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Odotan rauhallisena, että Ässä pystyy tarjoamaan maahanmenoa ennen ensimmäistä lähetystä.

Thomas Stokken metsästyskoirakurssit 2013 ja 2016

Olen osallistunut sekä jo edesmenneen Tompan, että nykyisen weimarivahvistuksen Ässän kanssa Thomas Stokken metsästyskoirakursseille. Kirjoitin aikoinani pitkät pätkät Stokken kurssilta 29.-30.7.2013 etenkin teorianäkökulmasta, mutta tämä postaus jäi kokonaan julkaisematta silloin. Yhdistelen tähän kirjoitukseen sekä vuoden 2013 kurssin muistiinpanoja, että tämän kesäkuun muistiinpanoja (kurssi pidettiin 10.-12.6.2016). Lisäksi laitan tähän muutaman videon tämän vuoden kurssilta.

 

KOULUTTAJASTA

Thomaksella on pitkä kokemus lintukoiran kanssa metsästämisestä ja mikä tärkeintä, pohjaa koulutusmetodinsa palkkion käyttöön ja palkitsematta jättämiseen. Mitään positiivisia rankaisuja (epämiellyttävä palaute jonka tavoitteena on vähentää käytöstä) tai negatiivisia vahvisteita (epämiellyttävän palautteen poistaminen jonka tavoitteena lisätä käytöstä) ei käytetty kurssilla eikä suositeltu käytettävän kotona treenatessakaan. Alla oleva teksti pohjaa kurssin antiin, mutta kirjoitan sitä myös omien käsitysten ja ymmärryksen mukaan ja keskittyen etenkin meille tärkeisiin käytöksiin ja taitoihin.

Thomaksen kurssien myötä voi todeta, että kanakoiran kouluttaminen pelkästään palkkioita käyttäen todellakin on mahdollista. Mikä sen parempi, kuin käytännön metsällä toimiva lintukoira jonka metsästyskäyttäytyminen on iloista ja rohkeaa, koska sen ei tarvitse pelätä tai ennakoida rangaistuksia. Tämän lisäksi, kun koiraa koulutetaan pelkästään palkkioilla, myös käyttäen metsästyskäytöksiä hyväksi vahvisteena halutulle käytökselle, työskennellään koiran metsästysvaiston kanssa, ei sitä vastaan. Kurssilla todettiin motoksi tai koiran kanssa tehtäväksi sopimukseksi: ”Tee mitä minä haluan, niin saat tehdä mitä sinä haluat”

 

TEORIAA (2013)

Kurssilla käytiin ensin läpi teoriaa käytöksien ja palkkioiden osalta. Pohjakäytöksiin oli imetty vaikutteita mm. agilitykouluttaja Susan Garretilta. Sekä metsästys että agility ovat tilanteita, joissa koirat ovat yleensä erittäin kiihtyneitä, mutta niiden pitää silti osata hillitä itsensä ja toimia ohjaajan vihjeiden mukaan. Samantyylisiä käytöksiä voi varmasti liittää myös mm. paimentamiseen sekä myös hakutreenailuun. Kurssilla käytiin alkuun läpi mitä on metsästyskoiran koulutus naksuttimella:

 

1. Erittäin hyvien vahvisteiden käyttö (mukaanlukien metsästyskäytökset)
2. Arvon lisääminen haluttuihin käytöksiin
3. Koiralla on vapaus valita, meidän tehtävä on kontrolloida mitä seurauksia tulee koiran valinnasta

 

Lisäksi korostettiin kuinka naksutinkoulutus tai palkkioiden käyttö ei ole sama asia kuin houkuttelu tai vapaus tehdä mitä huvittaa. Palkitsemisessa palkkio annetaan vasta kun koira on suorittanut halutun tehtävän, houkuttelussa palkkiota esitellään koiralle jotta koira tekisi halutun tehtävän. Tarkoitus ei ole imuttaa koiraa paikasta A paikkaan B namin avulla, vaan antaa koiran itse oivaltaa tehtävä jonka jälkeen vasta otetaan palkkio esiin. Treeneissä (ja elämässä yleisesti) pitää olla myös säännöt joiden mukaan toimitaan. Ensin koiralle koulutetaan säännöt, jonka jälkeen niistä pidetään kiinni poistamalla mahdollisuus palkkioon jos/kun koira rikkoo sääntöjä. Tätä ei voi todeta liian usein: palkitseminen metsästyskoiran koulutuksessa tai missään koirankoulutuksessa ei tarkoita kaiken sallivaa!

Kurssin kaksi tärkeintä käsitettä olivat Premackin periaate ja yllätyksellisyys koiraa koulutettaessa. Premackin periaate tarkoittaa sitä, että vahva käytös vahvistaa vähemmän vahvaa käytöstä. Premackin periaate on esimerkiksi takaperin ketjuttamisen tausta-ajatuksena. Jos esimerkiksi pallon jahtaaminen on koiralle vahva käytös, myös kaikki sitä edeltävät käytökset kuten paikalla istuminen vahvistuvat. Koska varsinaiset metsästyskäytökset ovat lintukoiralle erittäin vahvoja, ovat ne juuri sopivia Premackin periaatteen hyödyntämiseen koulutuksessa. Ajattelen itse asian niin, että koiralle mieluisan käytöksen innokkuus ja varmuus tavallaan tarttuu sitä edeltäviin käytöksiin ja tekee niistä yhtä mieluisia koiralle, koska koira jo ennakoi seuraavaa, vahvaa käytöstä.

 

LINTUKOIRAN POHJATAIDOT (2016)

Ensimmäinen pohjataito on, että koira koulutetaan pennusta saakka ansaitsemaan haluamansa asiat. Ajatuksena on, että koira oppii käyttämään aivojaan ja samalla myös harjoittamaan itsehillintää. Koulutuksessa yritetään siis välttää houkuttelua, ja sen sijaan rakennetaan tilanteita niin, että koira pystyy itse oivaltamaan mitä sen pitää tehdä saadakseen haluamansa asiat. Toinen taito on vapautus, koska meidän pitää voida kertoa koiralle milloin työskentely loppuu, jotta kriteeri suorittamisesta säilyy mustavalkoisena. Tämä korostuu etenkin istumisessa, jossa emme missään nimessä halua koiran ennakoivan lainkaan, eli koira saa nousta ylös ja jatkaa töitä vasta kun se kuulee vapautuksen. Kolmas tärkeä pohjataito on istuminen vihjeestä. Vihjeitä voi olla useita ja koiran pitäisi pystyä suorittamaan käytöksen korkeassakin viretilassa ja kovassa häiriössä. Neljäs pohjataito pätee etenkin noutajiin, eli se on seuraaminen rauhallisesti mutta valppaasti.

 

PALKKIOT (2013)

Kun mietitään metsästyskoiran palkkiohierarkiaa, kärkeen menevät tietenkin erilaiset metsästyskäytökset (riistan etsiminen, jäljen tai riistan haisteleminen, riistan katsominen maassa tai ilmassa, riistalle seisominen seisovalla lintukoiralla, riistan ajaminen, noutaminen, ottaminen suuhun sekä myös laukaus ja sen jälkeinen riistan putoaminen). Tämän lisäksi koulutettaessa palkkioita voivat olla muun muassa vapaana juokseminen, haistelu, ruoka ja leikki. Kouluttaessa kannattaa myös pitää mielessä, että kaikki häiriöt ovat mahdollisia palkkioita. Tärkeää on opettaa koiralle, että suorittamalla tehtäviä tai osoittamalla itsehillintää, sen on mahdollista päästä mahdollisesti myös haluamalleen ”häiriölle”. Kouluttajan tehtävä on tietenkin arvioida, onko koiraa turvallista tai fiksua päästää kaikille häiriöille – esimerkkinä vaikkapa rusakon jahtaaminen autotien lähellä.

 

LEIKKIMINEN (2013)

Etenkin pohjataitojen kouluttamisessa suositaan ruokapalkkioita ja leikkiä. Sitä mukaa kun käytös vahvistuu ja sitä mahdollisesti jo yleistetään, on hyvä myös siirtyä kiihdyttäviimpiin palkkioihin. Itse metsästyskäytös on tietenkin erittäin kiihdyttävää, ja siihen on hyvä koiraa valmistella. Jotta koiraa pystytään kouluttamaan tehokkaasti, täytyy valita palkkioita jotka ovat todellakin palkitsevia koiralle, ja myös tärkeää on rakentaa koiralle motivaatiota työskennellä palkkioiden eteen.

Etenkin koiran kanssa leikkiminen on tärkeää. Leikkiminen on tietenkin koiralle jo itsessään palkitsevaa, ja se myös rakentaa positiivisen suhteen koiran ja ohjaajan välille. Leikkiessä ja muutenkin koulutettaessa olisi hyvä lopettaa leikki kun koira on vielä täysillä mukana tekemisessä (vielä sen viimeisen toiston/jakson tekeminen olisi syytä unohtaa, vaikka se on kuinka houkuttelevaa…). Koiran käytöksen lukeminen on myös sellainen taito jota olisi hyvä kehittää – se miten hyviä palkkiot ovat on nähtävissä välittömästi koiran käytöksessä. Videointi olisi hyvä idea jo pelkästään koiran kanssa leikkiessä, saatika sitten koulutettaessa.

Koiran viretilan sääteleminen leikin varjolla on yksi tavoite metsästyskoiraa koulutettaessa. Ei tarvitse kuin miettiä lopullista metsästyskäytöstä, että ymmärtää viretilan vaihtelun tärkeyden. Koira ensin hakee riistaa innokkaasti ja vauhdilla, jonka jälkeen koira jähmettyy seisontaan riistan löytäessään. Toki seisonta on tavallaan kiihtynyt vaihe, koira on paikallaan mutta se on erittäin jännittynyt ja täysin fokusoitunut riistaan, valmiina ryntäämään kohti lintua heti luvan saatuaan. Seisonnan jälkeen seuraa kiihkeä avanssi, jossa koira ryntää kohti lintu saadakseen sen siivilleen, ja tämän jälkeen alkaakin se haastava vaihe. Kun koira on saanut linnun siivilleen, sen on laskettava kierrokset alas kun ohjaaja antaa sille vihjeen pysähtyä (tai kun koira itse tarjoaa pysähtymistä jos siivitys on koulutettu sille istumisvihjeeksi).

Tähän saakka koira on saanut toimia viettiensä mukaan aktiivisesti ja korkeassa vireessä, ja yhtäkkiä sen onkin rauhoituttava ja jäätävä paikoilleen vaikka riista karkoittuu. Tämän jälkeen seuraa laukaus ja mahdollisesti pudotus, jolloin koiran on yhä pysyttävä paikoillaan vaikka se näkisi riistan putoavan ja mahdollisesti räpiköivän maassa. Vasta kun ohjaaja antaa koiralle nouto-vihjeen, saa se rynnätä riistalle jolloin viretaso taas saa nousta, mutta riistalle päästyään sillä pitäisi olla tarpeeksi itsehillintää ja tarpeeksi vahva käyttäytymismalli, jotta se malttaa tuoda riistan ohjaajalle (joka sitten ottaa sen pois, aina!). Aivan valtava negatiivinen rankaisu koiralle siis, ja tilalle koira saa mahdollisesti kehun tai makkarapalan… Riistan tuonti ohjaajalle saisi myös olla innokas, huolimatta tulevasta  ”rangaistuksesta” eli riistan pois ottamisesta (palkkioiden vaihtelusta myöhemmin lisää). Ei ole helppoa olla seisoja!

Kurssilla annettiin muutamia ohjenuoria koiran kanssa leikkimiseen liittyen. Aivan ensin, olisi suotavaa jos ohjaajallakin olisi leikkiessä hauskaa – kyllähän koira näkee onko ohjaaja oikeasti leikissä mukana vai onko leikki vain mekaaninen suoritus. Itselle oli myös hyvä vinkki leikkiä koiran kanssa tosissaan niin, että oikeasti haluaa vaikkapa voittaa koiran vetoleikissä. Leikin yleistäminen erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin luonnollisesti tekee koirasta rohkeamman ja paremman leikkijän, ja avaa lisää mahdollisuuksia leikin käyttämiseen palkkiona. Leikkiessä voi myös hyödyntää Premackin periaatetta, eli jos koira leikkii hyvin, se saa leikistä palkaksi jonkin muun palkkion joka on koiralle erittäin palkitseva. Eli lyhyesti, leikki kannattaa nähdä sekä hyvän suhteen perustana että palkkiona ja niiden lisäksi myös erillisenä käytöksenä, jota voi palkkioilla vahvistaa.

 

PALKITSEMINEN JA KOIRAN ODOTUKSET (2013+2016)

Tärkeää koulutuksessa on välttää kaavamaisuutta koulutuksessa. Vaikka koiralle opetetaan itsehillintää ja tiettyjä käytöksiä Premackin periaatetta hyödyntäen, samalla on tärkeää vaihdella palkkioita ja treenin kulkua niin, että koira ei ala ennakoimaan liikaa. Myös kriteerin nosto on tärkeää tehdä suhteellisen ripeästi, jotta käytös ei vakiintuisi. Thomaksen mukaan ei saisi tehdä kuin 2 täysin samaa toistoa, jonka jälkeen treeniä pitäisi jollain tavalla muuttaa. Tämä onkin melko haastavaa kouluttajalle, mutta sen pitäisi onnistua treenien hyvällä suunnittelulla. Käytännön metsästyksen kannalta koiran odotusten hallinta onkin melko kriittistä – metsästystilanteessa häiriöitä ja tapahtumia on mahdoton hallita, ja koirankin olisi hyvä olla tottunut erilaisiin tapahtumaketjuihin metsästäessä. Esimerkiksi, joskus lintua ei ammuta, joskus sitä ei voi heti mennä noutamaan heti, joskus ammutaan useita lintuja ennen kuin koira noutaa, joskus polulle sattuu vaikkapa eläimiä joita ei saa jahdata, joskus taas eläimiä joita saa ajaa.

Palkitsemisessa on siis hyvä pitää mielessä yllätyksellisyys. Tämä pitää sisällään erilaiset ruokapalkkiot (samassa taskussa montaa eri laatua, mukana superpalkkoja ja vähemmän mieluisia palkkioita), se miten ruokapalkka annetaan (suuhun, heitetään, etäpalkka, leikkien jne.) sekä erilaiset lelut ja leikit, ja näiden kaikkien vaihtelu niin, että koira ei osaa ennakoida mistä palkka tulee ja missä muodossa. Tästä päästäänkin palkkioiden vaihteluun. Perimmäinen kysymys esitettiin jo yllä: miten palkata koira joka antaa sinulle sen suurimman aarteen, sen vielä lämpöisen, juuri pudotetun linnun? Tietenkin pohjana täytyy olla vahva nouto, joka on rakennettu huolellisesti ja yleistetty erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, sekä noudettaviin esineihin. Sen lisäksi on hyödyllistä kouluttaa koira palkkaantumaan myös vähemmän arvokkaista palkkioista.

Tämän lisäksi koiran kanssa treenatessa olisi hyvä tarkkailla koiran käytöstä ja yrittää tulkita mitä koira odottaa tapahtuvan seuraavaksi. Jos esimerkiksi koiran rintamasuunta seuratessa on koko ajan kohti aiemmin heitettyä damia tms., kannattaa tehdä yllättäen vaikkapa nouto toiseen suuntaan tai seuraamista lisää, ja siten kehittää koiran itsehillintää ja laskea koiran odotusarvoa seuraavasta tehtävästä. Pähkinänkuoressa, koiraa ei pitäisi aina päästää tekemään sitä tehtävää mitä se eniten odottaa, koska kun se ketjuttaa tehtävät voimakkaasti, se ei pian enää kuuntele meidän lupaa suorittaa seuraavaa vaihetta vaan ennakoi ja toimii lopulta hallitsemattomasti. Stokken iskulause tässä oli: ”Do as I say, not what you expect” (”Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin sinä oletat.”)

 

ISTUMINEN (2016)

Istumisessa on Stokken mukaan kolme osaa

1. Vihjeeseen reagointi
2. Istuminen
3. Istumassa pysyminen

Stokke kouluttaa tämän takaperin ketjuttamalla: ensin palkitaan istumassa pysymisestä erilaisissa häiriöissä. Tässä kannattaa käyttää hyväkseen käänteistä houkuttelua, tai jopa kehuilla houkuttelua – tarkoitus on saada koira pysymään istumassa vaikka mitä tapahtuu. Stokke liittää vapautukseen ensin fyysisen kontaktin jonka jälkeen annetaan vapautusvihje.

 

 

Sitten napataan tai sheipataan istuminen ensin ohjaaja paikoillaan, sitten liikkeessä ja lopuksi erilaisilla etäisyyksillä. Kun koira tarjoaa istumista sujuvasti erilaisissa tilanteissa, liitetään istumiskäytökseen vihje. Stokke käyttää neljää eri vihjettä istumiselle: sanallinen vihje, pillitys, laukaus ja lentävä lintu/esine tms. Istu-vihje täytyy treeneissäkin sanoa samalla tavalla kuin metsästystilanteessa, jotta siinä olisi koiralle tuttu sävy ja äänenvoimakkuus. Koska koira tässä vaiheessa jo tarjoaa itse istumista usein (kun se on nappaamalla tai sheippaamalla koulutettu), aletaan vihjettä liittää kun koira on juuri tarjoamassa istumista.

Kun koira osaa jo käytöksen, sitä on syytä harjoitella mahdollisimman vaihtelevissa olosuhteissa, ja tavoitella sitä, että koira ei osaa odottaa vihjettä istua siinä tilanteessa. Alkuun palkataan kaikista istumisista, sitten nostetaan kriteeriä ja palkataan vain nopeimmat. Ennen tätä vaihetta kuitenkin koiran pitää aina tarjota istumista eli käytöksen pitää olla sujuva. On myös tärkeää aina muistaa vapauttaa koira istumisesta, ettei koira päätä sitä itse! Palkkiona fyysisen kosketuksen ja vapautussanan jälkeen voi olla mitä tahansa. Parhaita palkkoja olisi, jos vapautuksen jälkeen esimerkiksi voisi ohjata koiran paikkaan jossa on lintuja.

 

 

NOUTO (2016)

Stokke kouluttaa noudon osissa. Kämmenkosketus koulutetaan ensin erikseen, kuten myös esineen nostaminen maasta napataan naksuttimella. Kun kumpikin käytös sujuu erikseen, yhdistetään ne niin, että koiran nostettua esineen maasta, laitetaankin kämmen esille – koiran koskiessa kuonolla kämmeneen, naksautetaan ja koira saa pudottaa esineen vapaasti.

Ote ja pito koulutetaan myös erikseen. Ensin sheipataan koira tarttumaan kädessä olevaan esineeseen, ja vahvistetaan kun koira pitää saman otteen koko ajan ja vetää esinettä tasaisesti taaksepäin. Tätä voidaan vahvistaa lisää tarjoamalla vaikkapa toisessa kädessä namia, ja palkitaan kun koira häiriöstä huolimatta pitää saman ja tasaisen otteen esineestä. Toistoja, joissa koira korjaa otettaan ei palkita. Tässä treenissä ei myöskään houkutella esineellä, se vain esitellään koiralle ja sheipataan tämä käytös askel askelelta. Kun tämä sujuu niin, että ohjaaja pitää molemmin käsin esineestä, voidaan pudottaa toinen käsi pois. Lopulta kun esine annetaan koiralle, se ottaa sen tiukkaan ja tasaiseen otteeseen, eikä korjaile otetta yhtään. Tässä vaiheessa voidaan kouluttaa irrottamisvihje koiralle. Kun esineen pitäminen ja irrottaminen vihjeestä sujuu, ja kun esine annetaan koiralle, eikä enää pidetä kiinni, voidaankin laittaa esille kämmen kämmenkosketusta varten (koulutettu jo aiemmin).

Noudon kouluttaminen kannattaa aloittaa millä tahansa esineellä, mutta turvallisinta lienee aloittaa jollain muulla kuin damilla tai linnulla. Tällä tavalla, jos kouluttamisessa menee jotain pieleen, ei väärä käytös liity näihin tärkeisiin esineisiin. Jos koira missään koulutuksen vaiheessa vaihtaa otetta tai pureskelee kannettavaa esinettä, otetaan se pois ilman palkkaa ja aloitetaan uudelleen.

 

 

Sitten käytännön metsälle. Jos koira on liian innokas tai liian korkeassa vireessä noutotilanteessa, ei kannata tehdä noutoja metsästäessä. Noutoja kannattaa tehdä vasta kun vire on alempana ja koira pystyy paremmin vaihtamaan virettä korkeasta matalaan. Koiran ollessa paikoillaan ja odottaessa lupaa noutaa, kehutaan paikoillaan pysyessä samalla kun lähestytään koiraa. Jos koira siinä tilanteessa nykii tai pyrkii ylös, ei kehuta. Tärkeää on palkita oikeasta mielentilasta. Tavoite on, että koira istuessa kääntää huomion linnusta ohjaajaan!

Kun keskustelimme Ässän kuumentumisesta lämpimän linnun noudoissa, neuvo oli, että sitä ei kannata päästää noutoihin ennen kuin sen mielentila on rauhallisempi pudotustilanteissa. Tärkeää olisi vahvistaa istumassa pysymistä, ja siedättää sitä laukauksiin. Tällä hetkellä laukaus tarkoittaa sille sitä, että se pääsee etsimään pudotettua lintua tai haavakkoa – sen vire nousee laukauksen myötä aivan tappiin, ja se markkeeraa ja tärisee paikoillaan, odottaen lupaa päästä etsimään lintua. Tämä tunnelataus ja odotusarvo täytyisi nyt ainakin jossain määrin purkaa, ja yksi tapa siihen on treenata tilanteita joissa ammutaan paljon eikä ole yhtään noutoa. Stokken mukaan metsästystilanteessa voisin myös tehdä pelkkiä luovutuksia tai muuta pientä harjoitusta lämpimällä linnulla hetken päästä pudotuksesta, kun sen vire on vähän laskenut ja sillä on paremmat edellytykset onnistua linnun luovuttamisessa. Tämän lisäksi olisi hyvä tehdä treenejä, joissa koira löytää yllättäen noudettavan pellolta tms. ja sen luovuttaessa annankin koiralle yllättäen sen koko ruuan (niin että todellakin se ei tiedä, että minulla on se mukana) tai ohjaan sen noutamaan toisen linnun, sekin yllättäen. Tämä siksi, koska Ässä on melkoisen laskelmoiva sen suhteen mitä sen on mahdollista saada minulta palkkana luovutuksesta.

 

KUN KAIKKI EI MENE SUUNNITELMIEN MUKAAN…

Pysäytys lienee se haastavin tehtävä kanakoiran elämässä. Tärkeää pysäytyksissä on aina, vaikka kyseessä olisi jo kokenut koira, mennä mahdollisimman nopeasti koiran luokse ja eteen, ottaa koiran huomio itseeni, yrittää saada koiran virettä alas ja ottaa fyysinen kontakti nopeasti (pannasta kiinni, tai hihna kiinni). Eli rajoitetaan mahdollisuudet tehdä virheitä minimiin!

Koulutustilanteessa, jos jotain menee pieleen, kannatta yrittää ottaa ensin vahviste haltuun, ja jos ei ole mahdollista, ottaa koiran haltuun vaikkapa pysäytyksellä tai juoksemalla sen etenemälle linjalle ja estämällä sen etenemisen. Tarkoitus ei ole satuttaa tai rangaista koiraa, vaan vain estää sen karkaaminen vahvisteelle tai linnulle, jotta se käytös ei pääsisi vahvistumaan.

Sekä koulutustilanteessa, että metsällä, on hyvä muistaa että koiran käytös on tietoa siitä mitä kannattaa tehdä seuraavaksi. Koiran käytöksestä ei siis kannata suuttua eikä turhautua, vaan tarkkailla mitä se tekee ja laatia jatkoa varten koulutussuunnitelma asian ratkaisemiseksi. Mutta itse tilanteen ollessa päällä, nopeasti toimiminen on tärkeää. Kannattaa siis olla valmiina reagoimaan ja koiran tehdessä virheen, yrittää jotenkin hallita palkkiota tai koira. Tämä johtuu siitä, että kaikki mitä tapahtuu, vahvistuu – ja luontaiset metsästyskäytökset ne vasta vahvistuvatkin nopeasti!

Rauniotreenit 21.9. ja 5.10.2015

Rauniotreeneissä ollaan lähinnä kerrattu Ässän kanssa ilmaisua. Olen treeneissä ilmeisesti ollut lepsu rullan luovutuksen suhteen, eli etenkin jos etäisyys maalimiehelle on ollut pidempi ja koira on joutunut tekemään töitä maalimiehen löytääkseen, olen hyväksynyt rullan luovutuksen jossa se tulee kuonon kanssa lähelle mutta ei aivan kosketa käteen. Koska koirat yrittävät aina oikoa saadakseen palkkion mahdollisimman pian, ei pitäisi olla yllättynyt siitä, että Ässä on tämän myötä alkanut pudottamaan rullan suustaan aiemmin ja aiemmin…

Eli, ilmaisusulkeisia on pidetty nyt kahdessa treenissä- maalimies näkyvillä, etäisyys maalimieheen lyhyt ja koira saa tehdä ketjun loppuun vasta kun tuo rullan käteen saakka, ja ainakin pari toistoa peräkkäin. Olen myös erikseen treenannut rullan ottoa ja luovutusta lähellä, eli nostanut rullan koiran suuhun, tarjonnut käden kämmenkosketusta varten ja palkinnut kun koira on koskettanut kämmeneen. 

Tämän lisäksi syyskuun 21. päivä Ässä etsi pari maalimiestä raunioradalta ja sai suoran palkan – liikkuminen ei ole ollut ihan kauhean sujuvaa uudistetulla, vaikeammalla radalla, joten haluttiin palkata koira nopeasti etsinnästä ja liikkumisesta radalla. Lokakuun 5. päivä Ässällä oli myös kaksi maalimiestä, toinen sisätiloissa radalla ja toinen ulkona piilossa. Ilmaisut meni ok. 

Jatkossa pitää ottaa lisää pelkkää ilmaisua, jotta se pysyy kasassa, ja etsintää vain 1-2 maalimiehellä sen lisäksi.

Tottistreenailua

Tässä päivitystä muutamalta viimeiseltä treenikerralta viime viikkojen ajalta.

Seuraaminen

Häiriöttämässä tilanteessa Ässän seuraaminen on hyvälaatuista (oikea kohta, katsekontakti pysyy) sen 5-10 askelta parhaimmillaan. Tottiskentällä, kun paikalla on muita koiria, kontakti on viime treeneissä pudonnut erittäin usein – treenit ovat olleet itse asiassa häiriössä yllättävän vaikeita. Ainoa ratkaisu tietenkin on pudottaa kriteeriä eli etäisyyttä seuraamiselle, ja palkita onnistumisista eli siitä hetkenkin kestävästä katsekontaktista. Koiran pudottaessa kontaktin pitää selkeästi lopettaa seuraamiskävely ja pitää pieni tauko, eli tehdä palkkion menettäminen selkeäksi koiralle. Jos heti kontaktin pudottamisen jälkeen jatkaa seuraamista ja palkitsee kontaktista, saattaa koira ketjuttaa käytöksen ja luulla, että sitä palkitaan vilkuilusta muualle.

Käännökset

Käännöksiä ei olla erikseen treenattu viime aikoina. 

Tahdinvaihdot

Tahdinvaihtoja ollaan tehty satunnaisesti. Etenkin juosten seuraamisessa katsekontakti pysyy yllättävän hyvin. En ole vielä alkanut ketjuttamaan hidasta ja nopeaa kävelyä. 

Pysähtyminen

Ollaan treenattu vähän enemmän pysähtymistä kuin maahanmenoa, ja myös muutaman kerran ketjuttanut seuraamiskaavion osaa missä pysähtyminen on. Istumassa pysymistä täytyy kuitenkin vahvistaa vielä runsaasti. 

Istumisliike

Sama kuin yllä, istumaan jäämistä täytyy harjoitella ja vahvistaa paljon.

Maahanmeno ja luoksetulo

Ollaan tehty muutamia luoksetuloja melkein koko pituudella, ja Ässällä tuntuisi olevan vähän parempi kyky arvioida omaa vauhtia ja jarrutusetäisyyttä. Istuminen edessä on melko suora, mutta voisi olla tiiviimpi – pitää muistaa palkata läheltä itseä, niin koira todennäköisesti korjaa asennon lähemmäksi. 

Paikallaolo häiriön alaisena

Puistossa aamulenkkien yhteydessä ollaan päästy 3-4 minuutin kestoon ja 25 askelen etäisyyteen. Tottiskentällä häiriössä, seuraamisen tapaan, on pitänyt helpottaa kriteeriä merkittävästi. Lisää häiriötreeniä siis, ja kovassa häiriössä korkea vahvistetiheys. Tämä siksi, että kaikki mikä tapahtuu, vahvistuu joten haluan varmistaa, että koira pysyy maassa vaikkakin tiuhan palkkaamisen avulla. 

Henkilöryhmä

Ei olla treenattu. 

Luoksepäästävyys

Maastoryhmän kouluttajan Hennan kanssa toteutettiin aiempi koulutusuunnitelma, jossa ”tuomari” lähestyy vain kun koira pysyy paikoillaan, ja tämä sujui aika hyvin. Treenikertoja vaan lisää. 

Käytösketjut

Käytösketjujen treenaamista ei olla vielä aloitettu. 

Hakutreenit 27.7.2015

Olimme vierailemassa toisen hakutreeniporukan treeneissä maanantaina. Tavoitteena oli jatkaa teemalla pistojen pidentäminen, mutta edellisen viuhkatreenin sijaan lähetys tapahtuisi aina edelliseltä maalimieheltä. Suunnitellut pistojen pituudet olivat 15 m, 25 m, 35 m, 45 m, 25 m, eli maalimiehiä olisi 5 kappaletta. Osa maalimiehistä oli Ässälle täysin vieraita, ja ainakin yksi maalimiehistä oli ollut Ässälle kerran maalimiehenä.

Toin Ässän autosta hakualueen lähelle ennen vuoroa, ja harjoittelin sen kanssa paikallaoloa ja rauhallista odottamista. Autosta hakualueen lähelle se veti melko paljon, mutta rauhoittui kuitenkin hyvin kun palkkasin sitä sen maatessa ja odottaessa meidän vuoroa. Sen lisäksi, että moni maalimiehistä oli Ässälle uusi tuttavuus, hakumetsä oli myös uusi ja mikä todennäköisesti merkittävintä koiralle, metsä oli tallaamaton ja me olimme ensimmäisenä vuorossa.

Ensimmäinen lähetys maalimiehelle oli vastatuuleen, eli koira todennäköisesti sai hyvin hajun maalimiehestä. Se menikin melko suoraviivaisesti maalimiehelle, ja ilmaisi muistaakseni hyvin. Etäisyys siis oli 15 m. Toiselle maalimiehelle lähetettäessä yllättäen koira ei irronnut lainkaan! Etäisyys oli se 25 m ja se oli myötätuuleen, joten koira ei todennäköisesti saanut yhtään hajua maalimiehestä. Normaalisti innokkaasti irtoava Ässä oli muutenkin poikkeuksellisen rauhallinen – lieneekö tallaamaton metsä ja muutenkin uusi treeniasetelma sekoittanut sen täysin. Menin lähemmäksi lähettämään, muistaakseni reilusti lähemmäksi, ja viimein koira eteni sen verran, että se sai hajun maalimiehestä

Seuraava maalimies oli 35 metrin päässä, ja taas vastatuulessa. Koira irtosi paremmin, mutta ei ensimmäisellä lähetyksellä aivan maalimiehelle asti. Helpotin taas, eli menin hiukan lähemmäksi lähettämään. Siinä vaiheessa muutettiin suunnitelmaa niin, että etäisyyksiä ei enää kasvateta, vaan varsinkin myötätuuleen lähetettäessä helpotetaan merkittävästi. Näille kahdelle viimeiselle maalimiehelle se irtosi melko nihkeästi, ja jouduin lähestymään maalimiestä jonkin verran kummallakin lähetyksellä ennen kuin koira meni perille saakka.

Ilmaisuissa oli varsinkin lopussa pientä säätöä, esimerkiksi yhdellä maalimiehellä Ässä kosketti ihmisen kasvoja – toivon tämän johtuneen siitä, että se ei heti nähnyt puulusikkaa joka toimii targettina, ja koski ensimmäistä asiaa mikä näytti samalta värinsä perusteella. Kerran tai kahdesti muistaakseni lähetin koiran uudelleen koskettamaan targettia ennen kuin hyväksyin rullan luovutuksen.

Vaikka treeni ei onnistunut aivan suunnitelmien mukaan, niin sain siitä paljon uutta informaatiota:

• tallatun vs. tallaamattoman metsän ero saattaa olla koiralle merkittävä
• koiralle uusia maalimiehiä pitäisi saada treenikavereiksi useammin
• rauhoittumistreeni ennen hakusuoritusta saattaa laskea koiran virettä liikaa
• Ässä ei ole valmis vielä yli 10-15 metrin pistoihin myötätuuleen
• maalimiesten ohjeistaminen on ensisijaisen tärkeää: puulusikka-targetin hyvä asemointi vaikuttaa koiran ilmaisun onnistumiseen melko paljon, ja toisaalta jos maalimies ei tarjoa targettia koiran eteen aktiivisesti, koira saattaa tarjota esim. kasvojen tai käden koskemista – ja sitä käytöstä en halua koiran harjoittelevan yhtään
• piston pituuden kasvattaminen pitää todennäköisesti pilkkoa paljon pienempiin osiin

Toivottavasti treeni opetti koiralle kuitenkin edes vähän sitä, että tallaamattomassakin metsässä voi olla ukkoja piilossa, ja että minun näyttämässäni suunnassa on aina maalimies, vaikka hajua ei tulekaan koiran nenään.

Tässä siis ajatuksia seuraavaan hakutreeniin tämän treenin perusteella. Vastatuuleen pistoja voisi kasvattaa 20-30 metriin saakka, myötätuuleen voisi ottaa vain noin 10 metrin pistoja, voisi viimeinen olla lyhyempikin. Vastatuuleen esimerkiksi 15 m, 20 m, 25 m, ja myötätuuleen 5 m ja 10 m. Nämä olettaen, että treenien aikana on selkeä tuuli. Jos ilma seisoo niin minnekään suuntaan ei todennäköisesti kannata yrittää yli 15 metrin pistoja tässä vaiheessa. Olisi niin mukava päästä lähettämään koira jo kunnon pistoille, mutta täytyy yrittää malttaa kriteerin noston kanssa ja rakentaa kunnon pohja käytökselle, pienissä palasissa.

Tärkeintä olisi saada nyt niitä onnistumisia niin, että koiraa ei tarvitse lähettää moneen kertaan samaan suuntaan vaan se menisi kerralla perille saakka, ja vielä suoraan. Myös rauhoittumistreeniä voisi vähentää tai jättää pois seuraavilla kerroilla – se on edistynyt myös niin hyvin, että hyvillä mielin voisi vähän taas antaa koiran kierrosten nousta jotta saadaan haluttua vauhtia ja intoa metsään. Kiitos treenikavereille kun saatiin tulla kuokkimaan! 🙂

Uusi vahvisteaikataulu BH:n paikallaoloon

Ollaan aloitettu treenailemaan BH-kokeen vaatimaa paikallaoloa eli paikkamakuuta aiemman kirjoituksen suunnitelman ja vahvisteaikataulun mukaan. Olen huomannut kuitenkin, että paikallaolon keston nostaminen on Ässälle paljon haastavampaa kuin etäisyyden. Etäisyyden kasvattaminen ei tunnu itse asiassa olevan Ässälle kovin suuri asia.

Täten päätin pilkkoa kriteeriä keston osalta enemmän, eli nostaa kestoa alkuun pienemmissä askelissa, ja vastaavasti nostaa etäisyyttä isommissa askelissa. Ensimmäiset kaksi tasoa kesto nousee puolen minuutin askelissa, kolmannella tasolla minuutin askelissa ja neljännellä tasolla nostetaan kriteeriä jo 2 minuuttia kerrallaan. Alla siis uusi vahvisteaikataulu, katsotaan miten treeni lähtee etenemään tämän myötä!

 

Hakutreenit 20.7.2015

Maanantaina oltiin ensimmäisissä hakutreeneissä kesälomatauon jälkeen. Loman aikana tehtiin muutamia yksittäisiä etsintöjä lomareissujen ohessa, uusia paikkoja ja uusia maalimiehiä siis saatiin käyttöön, mutta treenit toteutettiin partiointihenkisesti, toistoja oli yhdessä treenissä 1-3 ja palkkana oli aamu-tai iltaruoka yhdessä tai parissa osassa. Nämä muutamat treenit sujuivat todella hyvin, etsintäähän Ässä tekee melkein missä vaan ja se tietää mikä on homman nimi heti kun rulla on kaulassa. Mikä ilahdutti vielä enemmän oli se, että uusillakin maalimiehillä ja täysin uusissa paikoissa ilmaisut sujuivat täydellisesti.

Hakutreenissä metsään mentäessä Ässä kävi taas aika kuumana, kiire oli kauhea etsimään ukkoja ja nenä kävi jo autosta noustessa – hyvä! Odottelua meille tuli n. 5-10 minuuttia, siirryimme vähän lähemmäksi hakualuetta, ja treenattiin kontaktia, sivulletuloa, pieniä pätkiä seuraamista ja maahan rauhoittumista. Maahan rauhoittuminen sujui todella hyvin, se tarjosi sitä myös itse – selvästi jotain oppia on mennyt perille! Ottaen huomion mielentilan, jossa se oli autosta noustessa, en olisi koskaan uskonut, että se rauhottuisi niin hyvin. No, ehkä ei voi puhua rauhoittumisesta sanan täydessä merkityksessä, mutta sanotaan vaikka, että pysyi maassa makaamassa, oli hiljaa eikä yrittänyt nousta ilman lupaa – luvan saatuaan nousi kyllä terävästi.

Treenin tavoitteena oli  kasvattaa piston pituutta tekemällä viuhkatreeni, eli kaksi maalimiestä etenee keskilinjan suuntaisesti ja samalla siirtyy jokaisen toiston jälkeen kauemmaksi keskilinjasta. Ensimmäisellä ”kierroksella” maalimiehet olivat noin 10 metrin päässä, toisella 10-20 metrin päässä ja kolmannella 20-30 metrin päässä. Suunnitelmissa oli tehdä neljäskin kierros, mutta koira oli jo melko läkähtynyt kolmannen aikana joten se jätettiin suosiolla pois.

Treeni tehtiin yliheittona. Se on toki rullakoiran kanssa vähän ongelmallinen, koska koiraa on koulutettu siihen, että ohjaaja tulee aina näytölle mukaan – tässä treenissä, yliheiton tehdäkseni, joudun jäämään näytön aikana keskilinjalle. Ässällä oli kahdella ensimmäisellä kierroksella sen verran vauhtia, ja olin näköetäisyydellä maalimiehestä, joten se painoi näytöllekin huomaamatta sitä olenko mukana tai en. Ilmaisut sujuivat kahdella ensimmäisellä kierroksella todella hyvin, etenkin olin tyytyväinen siihen, että koira ei pudottanut rullaa vaikka vauhtia oli paljon ja sillä alkoi olemaan jo kuuma juoksemisesta.

Viimeisille maalimiehille lähetykset sujuivat vielä melko hyvin, ja se meni melko suoraan – pientä hakua alkoi olla koiran väsyessä ja etäisyyden kasvaessa mutta maalimiehet löytyivät kuitenkin nopeasti. Tässä vaiheessa keskilinjan ja maalimiehen välissä alkoi jo olemaan puita näköesteenä. Näillä viimeisillä toistoilla Ässä ei kuitenkaan enää lähtenyt yksin näytölle, vaan jäi odottamaan minua. Toki koira toimi oikein, senhän kuuluu viedä minut näytölle eikä painella sinne yksin. Kun vauhtia oli vähän vähemmän, ja aivotkin varmaan alkoivat raksuttamaan enimpien höyryjen päästyä ulos, sekin muisti, mistä näytössä on kyse 🙂 Uskon kuitenkin, että treenillä saatiin koiralle vahvistettua sitä mitä haluttiin, eli että kannattaa painaa suoraan ja täysiä metsään ohjaajan näyttämään suuntaan, ja sieltä löytyy kyllä se maalimies nopeasti.

Seuraavan kerran tämän treenin voisi toistaa mutta ilman selkeää keskilinjaa ja niin, että menen koiran kanssa näytölle mukaan, ja lähetän koiran siitä ”toisella puolella” olevalle maalimiehelle. Ilman selkeää keskilinjaa siksi, että se ei haittaisi koiran pistoa – koira todennäköisesti tekisi polun kohdatessaan suunnan muutoksen tai ainakin se pysähtyisi siihen, koska polku on todennäköisesti vahvasti hajustettu. Siinäkin treenissä tarkoitus on saada koiralle vahvistehistoriaa siitä, että kannattaa juosta suoraan ohjaajan näyttämään suuntaan koska siellä on aina maalimies. Haluan tehdä lähetyksen edelliseltä maalimieheltä, koska haluan treenin aikana mahdollisimman korkean vahvistetiheyden eli mahdollisimman paljon toistoja yhden treenin aikana. Tässä treenissä jään edellisen maalimiehen kohdille kuten jäisin keskilinjalle. Toistoja voisi olla maksimissaan 5-6, ja etäisyyttä voisi kasvattaa jokaisen maalimiehen jälkeen paitsi, että viimeinen maalimies on lähempänä. Etäisyydet voisivat olla esim. 15 m, 25 m, 35 m, 40 m, 25 m.

Selkeän keskilinjan, kuten polun, kanssa yliheittoja voisi treenata seuraavan kerran sitten, kun Ässälle harjoitellaan jo tyhjiä pistoja – kun koira tulee toiselta puolelta tyhjältä pistolta, se lähetetään vauhdista toiselle puolelle josta löytyy ”varmasti” maalimies suoraan koiran nenän edestä. Näin se saa myös nopeasti vahvisteen tyhjän piston suorittamisesta. Toki siinä vaiheessa täytyy myös pitää huolta siitä, että tyhjiä pistoja tulee satunnaisesti treenin aikana, niin että koira ei koskaan voi ennakoida onko seuraavan piston päässä maalimies vai ei.

Päivitin myös Ässän lyhyen ja hieman pidemmänkin ajan treenitavoitteita omaan Pelastuskoirakoulutus-osioonsa.