Pelastuskoiratreenien tavoitteet vuodelle 2017

Vaikka viime vuoden tavoitteisiin olin listannut BH-kokeen, emme päässeet Ässän treeneissä ihan kokeen vaatimalle tasolle alkuvuoden aikana. Kesällä häiden suunnittelu ja syksyllä metsästys veivät pidemmän korren. Edistystä on kuitenkin tapahtunut sekä tottelevaisuustreeneissä, että muissa treeneissä. Käyn alla läpi viime vuoden saavutuksia ja tämän vuoden tavoitteita lajeittain.

Tottelevaisuus

Viime vuoden aikana päästiin jo tekemään kestoa liikkeisiin ja edettiin kokeenomaisiin suorituksiin. Seuraamiseen ja paikkamakuuseen on saatu kestoa. Etenkin seuraamisen laadussa ja intensiivisyydessä ovat auttaneet taisteluleikit seuraamisen lomassa. Parhaimmillaan Ässä kestää palkatta koko kaavion kertaalleen, eli vielä täytyy kestoa saada lisää ennen kokeeseen menoa. Ilmoittautuminen ja sirunluku sujuvat, mutta hallintaa täytyy saada lisää kentälle ja aloituspaikkaan siirtymiseen. Kaupunkiosuuden ohituksiin täytyy saada varmuutta treenaamalla ohituksia erikseen.

Osallistumme kevättalvella Minsu Rauramon tottiskurssille koirakoulu Visiossa ja toivottavasti myös Noora Tihtosen (Eläinpalvelu Feeniks) vetämälle BH kurssille myöhemmin keväällä. Aiomme osallistua myös erillisiin ohitustreeneihin, jotta saadaan enemmän toistoja onnistuneista ohituksista. Omatoimisesti täytyy käydä treenaamassa tottista mahdollisimman monella eri kentällä kunhan lumet sulavat ja myös harjoitella kaupunkiosuutta erilaisissa ympäristöissä.

BH-kokeen jälkeen mietin vasta haluanko osallistua vielä tämän vuoden aikana vanhanmallisiin pelastuskoirakokeisiin, vai odotanko sääntömuutosta, jonka myötä tottelevaisuusosuuden testaaminenkin ilmeisesti muuttuu. Voisin kuvitella, että maasto-osaamisen osalta Ässä olisi täysin valmis ainakin jälkikokeeseen.

Kuvassa treenataan paikkamakuuta Viilarissa.

Haku

Hakutreeneissä nähtiin etenkin syksyn aikana merkittäviä harppauksia eteenpäin sekä ilmaisussa että etsinnässä. Ilmaisussa häivytin alkusyksyn aikana kosketuskepit suurimmaksi osaksi pois, ja tämä sujui suhteellisen kivuttomasti. Loppusyksyn treeneissä Ässän ilmaisut sujuivat pääasiallisesti oppikirjan mukaan. Jatkossa maalimiesten käytöstä voisi vähän alkaa vaihtelemaan, jotta joku kaunis päivä varsinaisessa etsinnässä Ässä on valmis kohtaamaan erilaisia ja eri tavalla käyttäytyviä eksyneitä.

Etsimisessä nähtiin merkittävä harppaus. Sari Kärnän hakukurssin jälkeen aloimme käyttää vaihtelevia apuja silloin tällöin, alkuun enemmän. Treeneissä päällimmäinen tavoite oli saada aikaan onnistumisia, joten avut suhteutettiin mahdollisimman hyvin maastoon, etäisyyteen ja tuulen suuntaan, esimerkiksi. Loppusyksystä avut saivatkin jäädä vähitellen pois – yhtäkkiä Ässä irtosikin kuin vanha tekijä ja teki suoria ja itsevarmoja pistoja. Kun vielä samaan aikaan ilmaisu alkoi toimimaan ilman apuja, tuntui kuin pennusta saakka tehdyt treenit alkoivat viimein kunnolla kantamaan hedelmää! 

Toinen muutos aiempiin hakutreeneihin Kärnän kurssin jälkeen oli useampien maalimiesten käyttö. Aion jatkossakin vaihdella mahdollisimman hyvin maalimiesten määrää, ja tehdä useammin usean maalimiehen treenejä kuin muutaman, jotta koira oppii etsimään pidempään. Myös tyhjien treenaaminen täytyy pitää mielessä tämän vuoden aikana, sekä harjoitella yhdessä keskilinjalle siirtymistä ilman liinaa. Eli kaiken kaikkiaan viedä treeniä kokeenomaisempaan suuntaan. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: myös partiointitreenejä oisi hyvä ottaa ohjelmaan vuoden aikana, ottaen huomioon tulevat sääntömuutokset.

Alla lepohetki rankan treenin jälkeen.

Jälki

Jäljestäminen on Ässälle luonnostaan erittäin vahva käytös, joten aivan hirvittävää työtä sen eteen ei tarvitse tehdä. Esineiden arvoa täytyy yhä kasvattaa. Jossain vaiheessa, ehkä lomalla, voisi ottaa tehokuurin jossa se saa joitakin päiviä aamuin illoin ruuan esineiltä. Toistoa siis ja kunnolliset vahvisteet, niin eiköhän ne esineetkin ala kiinnostamaan.

Varsinaisella jäljellä tarkoitus on vain tehdä mahdollisimman erilaisia treenejä (alusta, sää, jäljen ikä, harhat, jäljen muoto jne). Ihmisen laitan jäljen päähän vasta kun ollaan valmistautumassa kokeeseen – Ässä vetää jo ihan tarpeeksi jäljestäessään, eli en halua lisätä vauhtia yhtään. Maalimiehen löytäminen on niin iso vahviste, että se on omiaan lisäämään kiirettä jäljelle.

Tämän lisäksi aion ottaa osaa Koirakoulu Vision id-kurssille talven ja kevään aikana, aloitetaan hajuerottelusta ja toivottavasti päästään keväällä tekemään ulos id-jälkeä. Varsinaisen lähtöhajun käyttömahdollisuuden lisäksi, tämä toivottavasti antaa koiralle muun muassa enemmän eväitä erotella harhajäljet oikeasta jäljestä.

Nyt ei löytyny mitään kivaa jäljestyskuvaa, mutta alla Ässä ”auttamassa” hääjärjestelyissä kesällä.

Raunio

Meidän pääpaino on haussa ja jäljessä, mutta rauniotreenit toimivat hyvänä lisänä. Viime vuoden aikana tapahtui edistystä myös raunioilla. Ässän liikkuminen muuttui sujuvammaksi, ja ilmaisut sujuivat myös raunioilla. Ässällä on ollut koko ajan häiriöääniä ja häiriöhenkilöitä radalla etsinnän aikana. Syksyllä yksissä treeneissä harjoiteltiin vielä perusteellisemmin kokeenomaisesti – radalla oli kaiuttimista kuuluva häiriöääni, savua ja Ässän vuoron aikana myös ammuttiin. Nämä eivät tuntuneet vaikuttavan mitenkään Ässän suoritukseen, vaan etsintä sujui ja maalimiehet nousivat.

Tämän vuoden aikana voisi harjoitella vaikeampia piiloja, etenkin maan alle menevät putket ovat vielä vähän jänniä Ässän mielestä. Se isoin juttu olisi tämän vuoden aikana siirtyä kohti umpipiiloja. Haasteena tässä on Ässän taipumus haukkua turhautuessaan, eikä se rullakoiralle ole kovin suotavaa, joten umpipiiloihin siirtyminen täytyy tehdä suunnitelmallisesti ja pienin askelin.

Tässä rullan luovutusta raunioradalla.

Lopuksi

Viime vuoden aikana liityin HEPeKon hälytysryhmään apuohjaajaksi saatuani viimein vaadittavat kurssit suoritettua. Tämän vuoden aikana uskoisin oppivani paljon oman ryhmän treeneistä, hälytysryhmän treeneistä ja myös mahdollisista hälytyksistä, ja tulen toivottavasti paremmaksi koiranohjaajaksi ja hälytysryhmän puitteissa apuohjaajaksi. Luonnollisesti apuohjaajana pääsee myös kartuttamaan tietoja ja taitoja kun saa seurata hälytysryhmien koirien ja heidän ohjaajien työskentelyä läheltä. Toivottavasti ensi vuoden lopussa ollaan jatkettu harppausten tekemistä ja saatu nauttia myös mukavien treenikavereiden seurasta sekä treeneissä, että vapaa-ajalla! 😊

Alla syötävän suloinen Ässä ekoissa treeneissään, ikää 8 viikkoa ja päivä.

Uusi vahvisteaikataulu BH:n paikallaoloon

Ollaan aloitettu treenailemaan BH-kokeen vaatimaa paikallaoloa eli paikkamakuuta aiemman kirjoituksen suunnitelman ja vahvisteaikataulun mukaan. Olen huomannut kuitenkin, että paikallaolon keston nostaminen on Ässälle paljon haastavampaa kuin etäisyyden. Etäisyyden kasvattaminen ei tunnu itse asiassa olevan Ässälle kovin suuri asia.

Täten päätin pilkkoa kriteeriä keston osalta enemmän, eli nostaa kestoa alkuun pienemmissä askelissa, ja vastaavasti nostaa etäisyyttä isommissa askelissa. Ensimmäiset kaksi tasoa kesto nousee puolen minuutin askelissa, kolmannella tasolla minuutin askelissa ja neljännellä tasolla nostetaan kriteeriä jo 2 minuuttia kerrallaan. Alla siis uusi vahvisteaikataulu, katsotaan miten treeni lähtee etenemään tämän myötä!

 

Tottistreenit ja BH-suunnitelmaa

Kävimme 14.7.2015 treenikentällä tottistreenaamassa ensimmäistä kertaa kesäloman jälkeen, itseasiassa kyseessä oli ensimmäiset kunnon treenit lomatauon jälkeen. Ässä oli jo matkalla autolle aika liekeissä, ja erinomainen vire näkyi myös kentällä. Koska haluan alkaa työstämään jo tarkempaa suunnitelmaa BH-koetta varten, alan listaamaan tottistreenikerrat BH:n liikkeiden mukaan ja tässä postauksessa on myös mukana hieman suunnitelmaa BH-kokeen osalta. Yritän myös jatkossa treenata enemmän niitä asioita, jotka ei ole vielä hallinnassa kuin niitä asioita, jotka Ässä osaa hyvin – olisi aina mukava treenata sellaisia juttuja jotka menee jo hyvin, mutta sillä tavalla ei taida kauheasti edistyä!

Seuraaminen

Tällä hetkellä Ässän seuraaminen on sillä tasolla, että kriteerinä kaikissa paikoissa on jatkuva katsekontakti ja oikea paikka sekä sivusuunnassa että kulkusuunnassa. Tämä sujuu Ässältä hyvin alun ympäristön tarkkailun jälkeen melkeinpä paikassa kuin paikassa. Se osa kriteeristä mitä säädän tilanteen ja häiriöiden mukaan on seuraamisen kesto. Yleensä aloitan muutamista askelista, ja nosta kriteeriä vaihtelevasti koiran sen päivän ja paikan osaamisen mukaan. Tässä treenissä päästiin 5-10 askelen seuraamispätkiin ennen kuin annoin vahvisteen.

Seuraava etappi on 50 askelen yhtäjaksoinen seuraaminen eri ympäristöissä. Kriteeriä täytyy nostaa vaihtelevasti ja muistaa usein palkita myös aivan lyhyistä seuraamisista. Hahmotan itse tämän niin että kolmannes seuraamispätkistä (ennen vahvistetta) on alle 10 askelen, kolmannes alle 20 askelen ja loppukolmannes 20-50 askelen pätkiä. En ajattelut tässä vaiheessa kuitenkaan tilastoida kestoa, katsotaan miten tällä mutu-tuntumalla treeni etenee ja tarkennan sitten suunnitelmaa jos edistystä ei tapahdu.

Käännökset

Tässä treenissä ei tehty oikean tai vasemman käännöksiä, joitakin täyskäännöksiä. Koiran vire ja kontakti olivat hyviä, ja niissä tilanteissa täyskäännös yleensä onnistuu hyvin. Edellisissä treeneissä olen palkannut koiran nopeasti käännöksen jälkeen, seuraavissa treeneissä voisi palkkaamista siirtää kauemmaksi käännöksen jälkeen. Ässän oikea käännös ei ole ollut kovin tiukka, mutta en näe ainakaan tässä vaiheessa tarvetta hioa sitä tiukemmaksi muuten kuin palkkaamalla käännöksen jälkeen läheltä minua. Tärkeintä on tuoda käännöksiä osaksi seuraamistreeniä, eri pituisten seuraamisten jälkeen.

Tahdinvaihdot

Tahdinvaihtoja ei treenattu tällä kertaa. Jatkossa voisi vielä varmistaa juoksun ja hitaan seuraamisen laatu ja sen jälkeen takaperinketjuttaa tahdinvaihdojen treenaaminen alla esitetyn mukaisesti.

Hidas seuraaminen/juosten seuraaminen: 2 askelta, 4 askelta, 2 askelta, 6 askelta, 2 askelta, 8 askelta, 4 askelta, 2 askelta, 10 askelta, 2 askelta, 6 askelta, 12 askelta, 4 askelta

Kun kumpikin sujuu 12 askelen verran (koevaatimus 10 askelta), tehdään ennen hidasta seuraamista 2, 4, 6, 8, 10, 12 askelta juosten seuraamista, palkka vasta hitaan seuraamisen jälkeen. Muutaman treenikerran jälkeen palkataan aina vasta hitaan seuraamisen jälkeen.

Pysähtyminen

Seuraamisen yhteydessä on yksi pysähtyminen keskellä seuraamista. Ässän kanssa ollaan treenattu paljon maahanmenoa ja paikallaoloa, joten se tarjoaa mielellään maahanmenoa. Paikallaolon maahanmeno täytyy siis saada paremmin ärsykekontrolliin, eli, että koira tekee maahanmenon sivulta vain vihjeen ”maa” kuulleessaan, eikä muulloin. Seuraamisen yhteydessä koiran on istuttava ilman vihjettä ja pysyttävä istumassa kun minä pysähdyn. Alkuun voisi naksuttimella merkata koiran istumisen nopeasti ennen mahdollista maahanmenoa, palkan suunnalla vahvistaa istumassa pysymistä ja luoda lisää arvoa eli vahvistehistoriaa istumassa pysymiseen. Eli suomeksi, palkata runsaasti kun koira pysyy istumassa eikä tarjoa maahamenoa.

Koiran pysyessä istumassa 5-10 sekuntia, voisi takaperinketjuttaa kaavion sen osan missä istuminen tapahtuu. ”Etuperin” katsottuna liitettävät palaset ovat: pieni pätkä seuraamista, täyskäännös, n. 10 askelta seuraamista, pysähtyminen, n. 5 askelta seuraamista, käännös vasempaan, pieni pätkä seuraamista.

Istumisliike

Istumisliike sujuu Ässältä muuten hyvin, paitsi se tarjoaa sitä paikallamakuuta välillä. Taas, arvon luominen istumassa pysymiselle on tärkeää. Kun se on huomannut, että kyseessä on ”se istumisliike”, se kyllä pysyy hyvin istumassa vaikka kävelen kokeen vaatiman matkan pois koirasta, ja pysyn vaihtelevan ajan etäällä koiraa katsoen. Tätä paikallapysymistä toki voisi vielä lisää varmistella lisäämällä häiriöitä, kuten minun erilaista liikkumista, leluja ja ääniä.

Liike on kuitenkin lähes valmis, hieman varmistelua vielä istumisen suhteen sekä istumista edeltävän seuraamisen treenaamista, ja tätä liikettä voi alkaa liittämään seuraavaan liikkeeseen eli maahanmenoon ja luoksetuloon.

Maahanmeno ja luoksetulo

Tehtiin treenissä yksi luoksetulo, ja se paljasti meidän suurimman ongelman – kun etäisyys on täydet eli 30 askelta ja muutama varmuuden vuoksi yli, nousee koiran vauhti liian kovaksi. Olen antanun käsiavun kuten heittäisin koiralle lelun joka saa sen jarruttamaan tarpeeksi, mutta etäpalkkaa pitää vielä jonkin verran käyttää, että vauhteja saa pois.

Muuten paikallaolo on melko varma. Olen vaihdellut aikaa kuinka kauan katson koiraa ennen luoksetuloa, ja olen aukonut suuta jne. eli varmistanut, että koira tulee vasta vihjeen kuultuaan. Varastelua tapahtuu harvoin. Istumisliikkeen tavoin, paikallaoloa voisi vielä varmistella esim. juoksemalla 30 askelen päähän ja heittelemällä leluja jne. mutta tämäkin liike on periaatteessa valmis.

Kun istumisliikettä ja maahanmeno&luoksetulo-liikettä on hiottu vielä vähän, aion takaperinketjuttaa ne. Eli koira saa palkan vasta suoritettuaan ensin istumiseliikkeen ja sitten maahanmeno&luoksetulo-liikkeen, toki palkan pitää olla silloin isompi.

Paikallaolo häiriön alaisena

Tehtiin tälläkin treenikerralla pitkä paikallaolo treenin lopuksi. Vaikka kokeessa paikallaolo voi olla ensimmäinen tai viimeinen liike, olen tähän saakka treenannut paikallaoloa aina viimeiseksi – haluan liittää paikallaoloon rauhallisen mielentilan, ja Ässä on rauhallisimmillaan treenin loppupäästä. Kun lähestytään koetta, täytyy tehdä paikallaoloja myös treenin aluksi, mutta nyt on vielä liian aikaista sille koska paikallaolossa ei ole vielä kovin pitkästi kestoa.

Fokus paikallaolotreenissä tähän saakka on ollut erilaisiin häiriöihin siedättäminen. Olen itse liikkunut eri tavoilla ja eri kohtiin, liikkunut koiran ympäri, juossut pois päin jne. Olen myös heitellyt leluja koiran edessä, koiran yli, koiran takana, juossut lelun kanssa, härnännyt lelun kanssa koiran nenän edessä. Kaiken tämän treenin aikana olen pitänyt vahvistetiheyden korkeana. Olen myös välillä ollut rauhallinen ja seisonut välillä lähellä koiraa, välillä kaukana, välillä nenä koiraan päin, välillä selkä jne. ja pysynyt paikoillani eri aikoja, kuitenkin korkeintaan minuutin tai pari. Aina lopuksi olen antanut koiralle sen iltaruuan sen maatessa paikoillaan loppupalkkana.

Eli olen luonut paljon arvoa paikoillaanpysymiselle, ja tässä treenissä sen huomasi – kentällä oli samaan aikaan rotikka, joka teki luoksetuloa, eteenmenoa, juoksi lentävän pallon perässä, juoksi vinkupallo suussaan lelua vinguttaen jne. Ässä ei häiriintynyt toisesta koirasta lainkaan! Se nousi kyllä tämän treenin aikana 2 kertaa, mikä on paljon normitilanteeseen verrattuna, mutta nouseminen oli enemmänkin matelua noin metrin päässä olevan hajun luokse.

Nyt koen, että Ässän treeni on siinä vaiheessa, että on aika ruveta lisäämään kestoa. Toki välillä on syytä ylläpitää häiriönsietokykyä, mutta kestoakin on saatava jos kokeeseen aikoo. Haluan saada paikallaololle 15 minuuttia kestoa, ja tässä treenissä on varmasti syytä ottaa käyttöön vahvisteaikataulu. Laadin paikallamakuulle uuden vahvisteaikataulun, kuva alla. Tässä on tarkoitus suorittaa ensin kaikki tason 1 vaihtoehdot, jonka jälkeen voi siirtyä tasoon 2 (vihreä alue). Uuteen tasoon siirryttäessä aion aloittaa reunoilta ja edetä keskimmäistä, tumminta ruutua kohti, mutta kuitenkin satunnaisessa järjestyksessä aina yhden ruudun/värialueen sisällä.

Täytyy muistaa myös kiinnittää huomiota omiin eleisiin ja olemiseen, ja etenkin asioihin joita tekee ennen kuin kääntyy takaisin koiraa kohti – mistä tahansa asiasta, usein toistuttuaan, voi tulla koiralle vihje pian lähestyvästä vahvisteesta. Treenikertoja tulee tämän taulukon suoritettuamme 77 – joka tarkoittaa esim. 7 viikolle jaettuna 11 treeniä viikossa tai toisin päin, paikallaolotreeni päivittäin 11 viikon ajan. Lopputulos lienee kuitenkin melko varma paikallaolo.

Paikallaolosuorituksen jälkeen tarjoan Ässälle melko suuren ruokapalkkion, esimerkiksi osan tai koko ilta/aamuruuan, ja sen jälkeen siirrymme rauhallisesti kävelylle, kotiin tai autoon. Jos pitää mennä suoraan autoon, on syytä olla autossa toinen palkkio – autoon menon Ässä kokee rankaisuna, koska se aina haluaisi jäädä vielä treenaamaan/metsään jne. En aio vetää tätä vahvisteaikataulua läpi monessa eri paikassa, mutta pyrin tekemään yksittäisiä harjoituksia eri paikoissa. Jos häiriöt ovat suuret valitsemassani paikassa, teen suosiolla helpomman harjoituksen kuin vaikeamman.

(Päivitetty ja parannettu versio vahvisteaikataulusta löytyy täältä)

Henkilöryhmä

Tätä ei olla vielä treenattu oikeastaan lainkaan. Ässälle ei tässä vaiheessa näytä olevan kovin häiriö ihmiset, jotka eivät ota siihen kontaktia. Täytyy rekrytoida kuitenkin treenikavereita apuun, ja katsoa miltä käytös näyttää nyt ja mitä asioita pitää treenata. Toki kahdeksikon tekemistä esim. puiden ympärillä voisi treenata erikseen, jotta käytös on valmis ennen kuin tuo ihmiset mukaan kuvioon.

Kun henkilöryhmä sujuu, haluaisin takaperin ketjuttamalla treenata  seuraavan käytösketjun, taas etuperin katsottuna: henkilöryhmä hihnassa-koira vierelle-hihna pois-henkilöryhmä vapaana.

Luoksepäästävyys

Tätä treenattiin ekaa kertaa tiistain treeneissä. Ässä innostuu kovasti sitä kohti lähestyvästä ja sitä katsovasta ihmisestä. Koska lähestyvä ihminen on Ässälle mieluisa asia, täytyy tätä treenata avustajan avulla niin, että avustaja lähestyy vain kun Ässä pysyy paikoillaan istumassa minun sivullani. Heti jos Ässä nousee, avustaja pysähtyy ja jos avustaja on kosketusetäisyydellä, hän menee kauemmaksi. Tätä treenataan niin kauan, että Ässä malttaa odottaa avustajan lähestymisen kosketusetäisyydelle, ja antaa avustajan silittää sitä rintakehästä ja kaulan alta paikoillaan istuen.

Käytösketjut

Kun Ässältä alkaa sujumaan 50+ askelen seuraaminen, tahdinvaihdot on takaperin ketjutettu, ja pysähtymispätkä on takaperin ketjutettu, aion ketjuttaa takaperin koko seuraamiskaavion. Näitä koko seuraamiskaavion suorittamisia kannattaa varmaankin tehdä kuitenkin harvakseltaan, ja palkan on syytä olla melko suuri treenin päätteeksi. Koetta lähestyessä meillä pitäisi olla valmiina seuraavat pätkät: istumisliike-maahanmeno&luoksetulo-käytösketju, henkilöryhmä kahteen kertaan-käytösketju, seuraamiskaavio ja paikallaolo häiriössä-käytösketju.

Kun nämä käytösketjut on valmiita, voisi vielä ketjuttaa valmiit käytösketjut eli [seuraamiskaavio] + [henkilöryhmä kahteen kertaan] + [seuraamiskaavio] + [istumisliike-maahanmeno-luoksetulo] yhdeksi isoksi ketjuksi. Tavoite saattaa olla hieman kunnianhimoinen, mutta ainakin se toisi varmuutta koiran suorittamiseen. Toki täytyy miettiä myös tarkoin koiran motivaatiota, ja muistaa tehdä myös lyhyempiä ja helpompia harjoituksia tarpeeksi usein. Paikallaolo voi olla kokeen alussa tai lopussa, joten sitä ei todennäköisesti kannata ketjuttaa yhteen muiden liikkeiden kanssa.

Tottistreeniä

Tiistaina valmennusryhmän treenissä aloitettiin taas lyhyellä treenillä, jossa on tarkoitus päästä treenimielentilaan ja keskittyä koiraan täysin. Tämän jälkeen tehtiin käännöksiä puhelinluetteloiden avulla. Tässä treenissä toiset koirat olivat lähempänä kuin aiemmissa treeneissä, ja tilanne oli haastavampi kuin aiemmin. Koska tehtiin käännöksiä puhelinluettelon ympärillä, en ymmärtänyt nostaa vahvistetiheyttä vaan palkkasin aina vasta kun koira oli tehnyt kunnolla 90 asteen käännöksen. Tämä oli liian matala vahvistetiheys Tompalle siinä tilanteessa, ja se hiukan kiihtyi lähellä liikkuvista koirista. Ymmärsin sentään sitten siirtyä kauemmaksi ja siirtyä taas ”look at that”-harjoitukseen, kuten tein alussakin kun lähellä oli uusi koirakko. Sen sijaan, että odotan katsekontaktia, annan koiran katsella ympärillä olevia koiria. Eli naksutan ja palkkaan aina kun Tomppa kääntyy katsomaan toista koiraa otettuaan minulta edellisen namin. Tämä treeni on samaan aikaan vastaehdollistamista ja myös tekee toisen koiran katsomisesta koiralle ”koulutuspelin” jossa koiran ajatukset viedään toisesta koirasta oman käytöksen muuttamiseen jotta koira saa palkan. Yleensä muutaman toiston jälkeen Tomppa alkaa kiihtymisen sijaan tarjoamaan selkeästi toisen koiran katsomista käytöksenä. Tällä saa yleensä katkaistua tuijottamisesta muuten seuraavan käytösketjun (kiihtyminen, kiskominen, haukkuminen). Tärkein oppitunti tuolta kerralta on muistaa säätää etäisyyttä ja vahvistetiheyttä heti koiran käytöksen vaatimalla tavalla, eikä jumittaa ennalta suunnitellussa harjoituksessa. Olen siihen tyytyväinen, että pystyin pysymään rauhallisena ja tyynenä koiran käytöksestä huolimatta – enkä alkanut miettimään itsekseni, että voi ei kun se nyt teki noin, kauheaa se reagoi, mitähän nyt kaikki ajattelee… Niin kuin joku viisas on sanonut, ei pidä ottaa koiran käytöstä henkilökohtaisesti 🙂

Tänään torstaina oli kevään viimeinen Oiva Agilityn ”tokojaoston” treenikerta Kompassin tiloissa. Oltiin kahdestaan tutun koirakon kanssa, ja treenailtiin seuraamista vahvisteaikataulun kanssa, ärsykekontrollia sivulla istumisessa ja maahanmenossa, hiukan kontaktin pitoa häiriössä eli toinen koirakko liikkui ja oleskeli näkyvillä sekä loppuun pitkä paikallamakuu tasaisesti palkaten. Treenin suurin saavutus tapahtui lähtiessä. Treenitilaan ja sieltä pois on kulku agilitytilan vierestä huoneesta jossa on yleensä enemmän tai vähemmän räksyttäviä koiria. Tästä kulkeminen on Tompalle ollut koko talven haastavaa, se on selvästi epävarman oloinen kun siitä mennään, ja aika usein kiihtyy niin paljon, että haukahtelee ohitettaville koirille. Ohitettavat koirat ovat yleensä pieniä tai keskikokoisia, ja turhan usein riekkuvat ja pomppivat hihnan päässä ja räksyttävät voimakkaasti.

Tänään kun lähdettiin tilassa oli muutama koira suorittamassa ja muutama pieni koira kulkureitin varrella, ja ne taas kerran räksyttivät Tompalle taukoamatta. Päästiin koirien kohdalle, ja Tomppa kiihtyi ja haukkui muutaman kerran – mutta tällä kertaa sen sijaan, että olisin paennut paikalta nopeasti, jäinkin siihen paikalle seisomaan. Yllätyksekseni Tomppa malttoikin tarjota katsekontaktia, välillä vilkaista haukkuvia koiria, ja taas tarjosi katsekontaktia useita kertoja. Seisottiin hetken paikallaan ja sitten lähdettiin hiljalleen ovea kohti koko ajan naksutellen. Olin tosi tyytyväinen Tomppaan, ja näköjään vastaehdollistamistreeni ja katsekontaktin vahvistaminen alkavat olla hyvällä mallilla. Niin, ja haukkuvista koirista toista ei yritetty hallita tai kouluttaa tilanteessa mitenkään, ja toista pideltiin leuasta kiinni, tuijotettiin silmiin ja hoettiin toistuvasti ”loppu, loppu, loppu…”

Viikon treenipäivitys & osteopaattikäynti

Maanantaina treenattiin Korson raunioradalla. Rata oli uusi sekä koiralle, että ohjaajalle, ja otettiin treeni kokeenomaisena suorituksena eli en tiennyt missä maalimiehet ovat. Keli oli melko lämmin, yli 20 astetta ja hiukan painostava ilma. Maalimiehiä meni piiloihin neljä kappaletta. Aloitettiin etsintä kiertämällä aluetta reuna-aitoja pitkin josta oli tarkoitus spiraalinomaisesti edetä alueen keskelle. Tomppa etsi hyvin, irtosi melko kauaskin ja oli hyvin ohjattavissa. Kaksi maalimiehistä löytyy melko helposti, kaksi vaati hiukan työstämistä. Ensimmäisen vaikean maalimiehen Tomppa todennäköisesti haistoi jo etsinnän alkuvaiheessa, mutta jatkoi matkaa eteenpäin löytäen seuraavan maalimiehen. Ensimmäinen vaikea maalimies olikin käännetyissä roskiksissa, jotka olivat melko umpinaisia – maalimieskin kertoi odottelun tuntuneen saunassa istumiselta. Jäin seisoskelemaan piilon lähistölle, Tomppa ilmaisi ensin väärää roskista (oli piilon vieressä) mutta löysi viimein oikean piilon. Maalimiehen tarkentaminen selvästi kärsi kuumasta kelistä ja sen vaikutuksesta koiraan. Viimeistä vaikeaa maalimiestä tarkentaessa Tomppa tarvitsi myös hiukan apua, koira oli maalimiehen löytäessään aivan läkähtynyt eikä oikein jaksanut ilmaista. Tomppa kuitenkin etsi koko ajan, ei jäänyt tekemään mitään sijaistoimintoja tai tukeutunut minuun, mikä oli hyvä. Eli rankka treeni uudella radalla ja kevään ensimmäisinä kuumina päivinä, mutta koira suoriutui oikein hyvin. Treenin jälkeen jäähdyteltiin hyvin, annoin ylimääräisen namipurkin koiralle runsaan veden kera, ja kastelin koiran nivuset, mahanalusen ja tassut jotta se jäähtyisi nopeasti. Parempi olla turhan varovainen kuin altistaa koiraa lämpöhalvaukselle.

Tiistaina oli taas vuoro Vision valmennusryhmälle. Treenissä alkuun tehtiin samankaltainen harjoitus kuin edellisellä kerralla, jossa keskityttiin omaan fokukseen koiran kanssa treenatessa. Tällä kertaa treeni oli meille haastavampi, koska yksi kentällä olevista koirakoista suoritti noutoa. Koira oli musta mikä on Tompalle hiukan haastavaa, ja koira suoritti noutoa joka on melko haastavaa – lentävä esine on aina hiukan kiihdyttävä, ja noutaminen on todella kivaa Tompan mielestä. Hiukan meinasi tulla päälle lievä paniikki, jossa mietin liikaa, että mitä jos koira alkaa reagoimaan, apua apua.. No pystyin kuitenkin pitämään jonkin verran kontrollia siitä mitä teen, eli alkuun palkkasin siitä, että Tomppa istuu ja katsoo noutoa suorittavaa koiraa, ja kun koiran kierrokset alkoivat vähän laskemaan aloin naksuttelemaan katsekontaktista ja päästiin paremmin keskittymään treeniin. Sen jälkeen treenattiin jääviä liikkeitä, alkuun istumaan jäämistä. Kun aivan vierellä oli koira jota palkattiin heitetyllä pallolla, pidin vahvistetiheyden melko korkeana ja pysyin koiran lähellä. Kun saatiin vähän enemmän tilaa ympärille, tehtiin muutama kokeenomainen suoritus. Oli hyvä huomata, että Tomppa ei jäänyt virittyneeseen tilaan vaan pystyi suoriutumaan hyvin. Makuulle jäävässä liikkeessä tehtiin lähinnä ärsykekontrollia melko lyhyellä etäisyydellä. Paikallamakuu lopussa sujui melko hyvin. Täytyy muistaa jatkossa, että sen sijaan että keskityn jännittämään sitä kuinka koira reagoi, keskityn siihen, että tarkkailen koiraa ja säätelen etäisyyttä häiriöön ja vahvistetiheyttä koiran suorituskyvyn mukaan.

Ennen tiistain tottistreeniä käytin Tompan tutulla osteopaatilla. Tultiin hiukan kiirellä hoitotilaan, ikkunan takaa kuului välillä voimakasta koiran haukkua ja pöydällä oli todella mielenkiintoinen hanhipehmolelu joten Tomppa ei aivan pystynyt rentoutumaan kuten yleensä. Osteopaatti sai kuitenkin hoidettua koiran, niska ja lapojen väli olivat hyvässä kunnossa, ja lantiossakaan ei ollut paljon hoidettavaa. Ollaan tehty aika paljon vetolenkkejä etenkin hitaasti vetäen (eli minä sauvakävelen), mitkä ovat varmasti auttaneet koiran voinnissa. Seuraava hoitokerta varattiin elokuun puoleenväliin. Pieni takapakki koiran vointiin tuli kuitenkin perjantaina, kun se koirapuistossa kirmailleessaan ilmeisesti nyrjäytti/venähdytti etutassun ”ranteen”. En ollut itse koiran kanssa koirapuistossa silloin, mutta kun tulin töistä kotiin huomasin, että koira linkkasi hieman. Jumppasin ja venytin tassua eri suuntiin, kyynärpäätä tai lapaa koira ei arastanut, eikä varpaita mutta ranteesta kun taivutti sisäänpäin koira hiukan vingahti. Sivulle tai ulospäin taivuttelua koira ei arastele, eikä nivel ole turvonnut. Myös normaalit venytykset koira tekee kuten ennenkin. Tätä kirjoittaessa ontuminen on jo vähentynyt selvästi, mutta jatketaan lepoa kunnes ontuminen lakkaa ja siitä vielä muutaman päivän yli. Harmi, mutta tekevälle sattuu ja onneksi ei sattunut pahemmin! Ja seuraavilla koirapuistoreissuilla tai irti päästämisillä täytyy muistaa sekä lämmittely että jäähdyttely, jotta vältytään haavereilta.

Tottistreenit 14.5.2013

Jatkoimme eilen Vision valmennusryhmätreenejä, mutta siirryimme ”yksilövalmennuksesta” ryhmätreeniin. Toki meillä on vielä hiottavaa liikkeiden teknisissä suorituksissa, mutta tärkeintä on saada häiriötreeniä sekä kokeenomaista treeniä. Jännitin jonkinverran treeniä, varsinkin kun pääsin paikan päälle ja kenttä oli pienempi kuin odotin. Treeni kuitenkin sujui hyvin, Tomppa jaksoi keskittyä minuun ja liikkeiden suorittamiseen eikä se kiihtynyt toisista koirista.

Alkuun tehtiin harjoitus, jossa pääsi harjoittelemaan omaa fokusta treenin aikana. Oman käytöksen ja olemuksen hallinta olisi hyvä olla kunnossa etenkin jännittämisen suhteen – Tomppa reagoi voimakkaasti siihen, jos jännitän ja lopputuloksena se ei pysty suoriutumaan annetuista tehtävistä. Voisi muistaa jokaisessa treenissä nämä asiat, aloittaen tärkeimmästä:

• Pidä keskittyminen 100%:sti koirassa ja sen käytöksessä
• Rentouta hartiat, hengitä, hymyile
• Aloita aina helposta (vahvistetiheys korkea, lyhyt aika/matka) ja vaikeuta treeniä koiran sen hetkisen osaamisen mukaan joko nopeasti tai hitaasti
• Päätä etukäteen mitä treenaat ja kuinka kauan/kuinka monta toistoa, pysy suunnitelmassa

Tämän jälkeen treenattiin lyhyesti maasta luoksetuloa erittäin lyhyellä etäisyydellä – se tuntui olevan liian hankala treeni uudessa paikassa, vihje ei toiminut alkuun lainkaan, mutta pikkuhiljaa alkoi koira rentoutumaan ja osasi liikkeen paremmin. Sen jälkeen ohjaaja tarkisti meidän seuraamisen – koiran asento ja suoruus olivat hyvällä mallilla. Ohjeeksi saatiin vaihdella sopivasti namipalkan ja lelupalkan välillä, kuitenkin lelupalkkaa säännöstellen niin ettei koira kuumene liikaa. Tärkeintä seuraamisessa on vahvistaa katsekontaktia ja vahvisteaikataulun avulla lisätä askelia/laskea vahvistetiheyttä.

Lopuksi tehtiin pitkä paikallamakuu. Treeni alkoi hyvin, Tomppa pysyi varmasti vaikka hiukan vedin hihnasta, kävelin ympäriinsä ja olin välillä selkä koiraan päin. Paikallamakuu kuitenkin hiukan keskeytyi kun lähelle tuli treenikaveri. Tomppa oli treenin aikana vain vähän vilkuillut muita koiria, mutta niistä vilkaisuista suurin osa oli tähän mustaan koiraan päin. Mustiin koiriin Tompalla on kahdenlaista historiaa, toisaalta mustat labbikset on Tompan mielestä erittäin kivoja mutta taas esim. rotikat on vähän epäilyttäviä. Tarkkailun arvoinen siis tämäkin musta koira oli, ja kun se tuli paikallemakuuseen, Tomppa höristi korviaan, katsoi koiraa ja alkoi nousta. Tästä vein sen namimagneetilla metrin pari kauemmaksi, pyysin makuulle ja nostin joksikin aikaa vahvistetiheyttä. Sen jälkeen musta koira ei ollut enää ongelma. Paikallamakuu kesti n. 10 min, jona aikana palkkasin ainakin kerran tai pari kertaa minuutin aikana, välillä useammin. Treenin aikana ohjaaja käveli koirien ympärillä, edessä ja takana ja kävi välillä palkkaamassa koiria, ja treenin loppupuolella eri koirat kävivät kävelemässä kaikkien koirien edessä. Harjoituksen lopuksi kun lähdettiin autolle, Tomppa oli aika sopivassa ”mielentilassa” – oli rento ja rauhallinen muttei kuitenkaan täysin poissaoleva.

Seuraavalla kerralla on tarkoitus hioa BH-kokeen jääviä liikkeitä. Niitä olisi hyvä nyt treenata itsekseen teknisesti vahvemmiksi, jotta päästään tekemään kunnolla häiriötreeniä ensi viikon tiistaina. Jäävistä istumaan jääminen on Tompalla erittäin vahva, mutta makuulle jääminen ja siitä luoksetulo ei niinkään. Pitkällä etäisyydellä koira ei meinaa osata jarruttaa ajoissa vaan tulee joko päin tai juoksee ohi. Luoksetulon ärsykekontrollissa on treenaamista (välillä ei tule vihjeestä jos häiriöinen ympäristö, välillä tulee vaikka en kutsu kun on niin innoissaan, ja välillä tulee pelkästä suun aukaisemista jota ollaan treenattu pois). En myöskään ole täysin varma siitä jos samalla kentällä on lähellä mielenkiintoisia koiria,  tuleeko Tomppa minun luokseni vai meneekö moikkaamaan kavereita… No ainakin on jotain treenattavaa ja parannettavaa 🙂

Tottistreeni 5.3.2013

Tämän viikon teemana oli paikallamakuu. Vahvistetiheys oli melko tiheä, muutamasta sekunnista korkeintaan 10 sekuntiin. Tehtiin muutama pidempi paikallamakuu, häiriöinä muun muassa:

• Ohjaajan liike (kävely, juoksentelu, äkkinäiset suunnanmuutokset, hyppiminen, käsien heiluttelu, koiran kiertäminen)
• Namit (nameja maassa, namien heiluttelu kuonon edessä, namien heittely maahan koiran ohi, edestä, yli)
• Toinen koira oli koko ajan huoneen toisessa päässä niin että Tomppa näki toisen koiran, välillä koirakko käveli rauhallisesti edestakaisin huoneen toisessa päässä
• Toinen henkilö käveli Tompan lähellä, Tompan ympäri, piti hihnasta kiinni, veti hihnasta melko voimakkaastikin
• Häiriöt olivat osittain samanaikaisia

Treenin aikana keskityttiin seuraaviin asioihin:

• Palkka annetaan aina maahan koiran etutassujen väliin
• Jos koira nousee paikallamakuusta, pidetään selkeä tauko (negatiivinen rankaisu eli palkkiotta jättäminen), jonka jälkeen pyydetään koira uudelleen paikallaanmakuuseen ja aloitetaan palkkaaminen
• Koiraa ei kannatta vapauttaa esim. maahan häiriöksi heitetyille nameille, vaan häiriöpalkat kerätään pois ja annetaan maahan koiran etutassujen väliin
• Treeni päättyy siihen, että ohjaaja menee maahan koiran viereen, palkkailee koiraa tassujen väliin (loppupalkka voi olla isompikin), silittelee/hieroo koiraa, kehuu rauhallisesti
• Paikallamakuutreeniä kannattaa tehdä etenkin kun koira on jo rauhallinen, eli treenisession loppupuolella, illalla, jopa ruuan jälkeen jos koiralla vielä ruokahalua

Treeni sujui hyvin. Häiriökoira oli juuri sopiva tähän vaiheeseen, eli rauhallinen, muutama haukahdus kuului mutta ei kummempaa. Seuraavia häiriöitä tähän treeniin voisivat olla mm. vinkupallon vinguttaminen, heittely, vierittäminen, ohjaajan piiloon meno, ohjaajan puhuminen, huutelu jne., useampia häiriöhenkilöitä liikkeellä, häiriökoiran reippaampi liike, haukkuminen, leikkivä häiriökoira… Ja tietenkin tehtävän vaikeuttaminen laskemalla vahvistetiheyttä niillä häiriöillä mitkä jo tuttuja. Ja koska itse BH-kokeen paikallamakuussa ohjaaja on täysin passiivinen ja selkä koiraan päin, myös ohjaajan passiivisuutta täytyy treenata ja yhdistää se muihin häiriöihin.

Jatkossa yhdistän vanhan maahanmenon vihjesanan ”maa” tähän paikallamakuuseen. Ajatuksena on se, että kun koira kuulee ”maa”, se tietää että edessä on enemmän tai vähemmän pitkä paikallamakuu, jonka aikana ei tarvitse olla menossa minnekään koska palkka tulee aina koiran luokse, ja mitään ei tule tapahtumaan ennen kuin minä tulen koiran luokse. ”Aktiivisen” maahanmenon ja paikallamakuun (eli esimerkiksi liikkeestä maahanmeno jonka jälkeen tulee luoksetulo) vihjesana on ”down”. Tätä vihjettä ollaan tällä hetkellä liittämässä käytökseen jossa koira menee maahan etupää ensin.

Tottistreenit 26.2.2013

Treenissä tarkistettiin missä mennään sekä käännösten että maahanmenotreenin suhteen. Ollaan treenattu maassa olevalla kohteella käännöksiä, eli koiran etutassut pysyvät kohteella (puhelinluettelo) ja takapää kääntyy ohjaajan sivulle kun ohjaaja kääntyy paikallaan. Treeni on sujunut hyvin, ja tällä kertaa testailtiin käytöstä useammalla kohteella. Neljä kohdetta aseteltiin lattialle neliön muotoon, ja koiran kanssa kuljettiin kohteelta toiselle tehden välillä täyskäännöksiä ja välillä 90 asteen käännöksiä, koko ajan vaihdellen. Haastavaa treenissä oli nähdä hyvin milloin koiran takapää on tarpeeksi lähellä ohjaajan jalkaa, ettei palkkaa vahingossa vajaasta käännöksestä. Yritin alkuun itse kääntää päätä kunnolla, mutta pään käännöstä tuli koiralle vihje korjata asentoa, joten päädyttiin siihen, että treenikaverit huikkailivat milloin kannattaa palkata ja milloin ei.

Maahanmenossa ollaan käytetty kosketuskeppiä apuna, jotta saadaan maahanmenosta nopeampi ja sellainen että koira painaa ensin etupäänsä maahan, ja sitten vasta takapään. Aiemmin maahamenoissa (joissa maahanmeno istumisen kautta) on myös esiintynyt sitä, että koira jättää kyynärät/rintakehän ilmaan – tällä uudella metodilla koiran maahanmenosta tulee myös varmempi. Keskityttiin treenissä palkan toimittamiseen (palkka maahan etutassujen väliin, ei suuhun), vapautussanan käyttämiseen jotta päästään tekemään uusi toisto sekä käytöksen nimeämiseen. Uusi vihjesana maahanmenolle on siis ”down”. Nyt nimetään käytöstä, sen jälkeen aletaan testaamaan uutta vihjesanaa, ja sen jälkeen aletaan jättämään kosketuskeppiä pois. Seuraavissa treeneissä palataan taas häiriötreeniin!

Tottistreeni 19.2.2013

Tämän päivän tottistreenissä testattiin yhden henkilön avustuksella BH-kokeen henkilöryhmän vaatimaa suoritusta. Tässä vielä koeohjeen kuvaus henkilöryhmästä:

”Liikkuvan henkilöryhmän läpi kulkeminen suoritetaan sekä kytkettynä seuraamisessa että vapaana seuraamisessa. Ryhmässä on suoritettava yhden henkilön kierto vasemmalta ja yhden oikealta (esim. kahdeksikkona) ja pysähdyttävä vähintään kerran yhden henkilön lähellä. Tuomari voi tarvittaessa käskeä ohjaajaa suorittamaan henkilöryhmän läpi kulkemisen uudelleen. Ohjaaja poistuu ryhmästä tuomarin merkistä ja pysähtyy loppuperusasentoon. Ryhmästä poistumisen jälkeen koiraa saa kiittää vasta sen ollessa loppuperusasennossa.” (Lähde: http://www.palveluskoiraliitto.fi/BH.pdf)

Treenin aikana palkkaus oli melko tiheää, varmaankin 3-9 askelen välein. Alkuun häiriöhenkilö oli täysi paikallaan, sitten alkoi liikuttamaan jalkoja, sitten myös käsiä. Jokaisessa vaiheessa kierrettiin häiriöhenkilöä mahdollisimman läheltä & kumpaankiin suuntaan, sekä tehtiin pysähdyksiä. Lopuksi vielä käveltiin suoraan henkilöä kohti, ja pysähdyttiin suoraan eteen ikään kuin tuomarin tervehdyksessä. Häiriöhenkilö heilutti käsiään ja puhui. Alkuun Tomppa haisteli ohimennen muutaman kerran häiriöhenkilöä, mutta se väheni treenin edetessä. Seuraavilla kerroilla voisi vähentää palkkaustiheyttä yhden henkilön kanssa sekä lisätä henkilöitä ja pitää palkkaustiheyden samana. Suoraan henkilön edessä istuessa Tomppa pysyi paikallaan ja suurimman osan aikaa katsekontaktissa, mutta hiukan vilkuili epäröivästi häiriöhenkilöä kohti. Eli tätä tuomarin tervehtimistä sekä tietty luoksepäästävyyden tarkistamista täytyy treenata lisää.

Tämän jälkeen pohdittiin miten pystyttäisiin tekemään sitä tärkeintä häiriötreeniä, eli minun jännittämisen siedättämistä eri liikkeisiin; tällä kertaa lähdettiin liikenteeseen seuraamisesta. Pyysin koiraa seuraamaan normaalisti, ja minä muutin oman liikkeen mahdollisimman tönköksi, jalat, kädet ja kaula jäykkinä sekä hengitystä pidätellen. Treenikavereilla taisi olla hauskaa seurata minun vaivalloista etenemistä. Koira seurasi hyvin, katsekontakti pysyi ja palkkailin välillä. Tomppa kuitenkin oli tavallista valppaamman oloinen, korvat olivat höröllään kunnolla ja otsassa mietintärypyt. Sitten lisäsin vielä sen, että pidin silmiä kiinni – sillä ei tainnut olla enää merkittävää muutosta koiran käytökseen. Useamman toiston jälkeen muutin oman käytöksen normaaliksi, ja koiran ilme ja olemus oli heti rennompi.

Häiriötreenilistaan voikin nyt lisätä päällimmäiseksi oman liikkeen vaihtelun. Eli kävely voisi olla tönkköä, heiluvaa, kädet liikkua vaihtelevaa tahtia tai olla täysin vartalossa kiinni, pää vilkuilla ympäriinsä, asento olla kumara tai varpaillaan jne. Myös hengitystä voisi vaihdella, puuskutuksesta ilman haukkomiseen. Tarkoitus on myös antaa erikoisen hyvä palkka tai leikkihetki tälläisen häiriötreenin jälkeen, toisaalta koiraa siedätetään siihen, että ohjaaja käyttäytyy välillä eri tavalla, mutta toisaalta ehdollistetaan siihen, että mitä oudommin ohjaaja käyttäytyy, sitä parempi palkka on luvassa. Hauskoja treenejä siis luvassa, toivotaan vaan, että valkotakkiset ei tule hakemaan treenikentältä…!

Tottistreenit 12.2.2013

Tiistain tottistreeneissä tarkistettiin miltä näyttää meidän BH-kokeen istumisliike. Koesäännöistä liike kuvataan näin:

”Ohjaaja lähtee perusasennosta vapaana seuraavan koiran kanssa suoraan eteenpäin. Vähintään 10-15 askeleen jälkeen ohjaaja pysähtyy perusasentoon ja antaa koiralle ”istu”-käskyn. Sen jälkeen ohjaaja jatkaa vielä 15 askelta eteenpäin ja kääntyy viivyttelemättä koiraan päin. Tuomarin merkistä ohjaaja palaa koiran luo, asettuu sen oikealle puolelle ja ottaa perusasennon. Jos koira istumisen sijasta menee maahan tai jää seisomaan, vähennetään 5 pistettä.” (Lähde: http://www.palveluskoiraliitto.fi/BH.pdf)

Tämä liike on meillä melko hyvin hallussa. Koiran suoritusvarmuutta parantaisi, jos muistaisin jäävissä liikkeissä lähteä liikkeelle oikealla jalalla, ja seuraamaan lähtiessä startata vasemmalla jalalla.

Maahanmenossa on suunnitteilla uudelleenopetus ja uusi vihje. Tarkoitus on opettaa koiralle maahanmeno, jossa se laskee etupäänsä alas ensin ja sitten vasta takapään. Aiempi maahanmeno on ollut vaihteleva, välillä koira on laskenut takapään ensin, välillä etupään. Aloitettiin treeni kosketuskepin avulla, kosketuskeppi koiran etujalkojen väliin maahan, ja alkuun palkkailtiin kuonokosketuksista. Alkuun Tomppa piti sinnikkäästi takapäätä ylhäällä, mutta viimein huomasi myös laskea takapään alas, ja siirryttiin siitä palkkaamiseen. Seuraavaksi on vuorossa lisää toistoja liikkeelle eri paikoissa, kosketuskepin häivytys ja uuden vihjeen liittäminen käytökseen (kun keksisi mikä se olisi… vanha vihje on ”maa”).

Ohjatuissa tottistreeneissä on seuraavaksi tarkoitus siirtyä häiriötreenin suunnitteluun ja toteuttamiseen, liikkeiden teknisiä puolia voidaan treenailla hyvin itsekseen mutta häiriötreeniin kaivataan neuvoja ja tietty niitä häiriöitäkin.