Olen harrastanut pelastuskoiratoimintaa nyt 9 vuotta, ja pyrkinyt sinä aikana soveltamaan oppimisteoriaa mahdollisimman hyvin käytännön pelastuskoiran koulutukseen. Meillä on vielä matkaa valmiiseen hälytyskoiraan ja paljon myös opittavaa, mutta olen tässä yrittänyt hahmottaa mitä olen tähän saakka oppinut. Edellisessä kirjoituksessa kävin läpi koulutuksen kulmakiviä, eli palkkaa, kriteeriä, ajoitusta ja vahvistetiheyttä ja niiden merkitystä ilmavainuista henkilöetsintää kouluttaessa.
Oppimisteorian anti ei kuitenkaan pääty tähän, vaan on hyvä ottaa työkalupakkiin myös käytösketjujen hyödyntäminen, takaperin ketjuttaminen ja Premackin periaatteen huomioiminen.
PREMACKIN PERIAATE
Premackin periaatteesta ovat varmasti kaikki saaneet osansa lapsina: syö kaikki kasvikset lautaselta, ja saat sitten syödä jäätelöä. Toisin sanoen, David Premack huomasi tutkiessaan apinoita, että jos todennäköistä käytöstä edelsi vähemmän todennäköinen käytös, tuli myös tämä vähemmän todennäköinen käytös todennäköisemmäksi koska se toimi porttina jo vahvalle käytökselle. Samaa periaatetta on myöhemmin tutkittu ja sovellettu ihmisiin ja muihin nisäkkäisiin, kuten myös koiriin.
Koiraa kouluttaessa puhutaan usein palkkiokäytöksistä, jollaisia voivat olla vaikkapa juokseminen, haisteleminen tai tietyillä roduilla vaikkapa noutaminen. Henkilöetsintä on täynnä koiralle mieluisia tai todennäköisiä käytöksiä – vaikkapa ihan vaan metsässä vapaana juokseminen. Kun tunnistaa mitä nämä palkitsevat tai todennäköiset käytökset ovat, voi niitä käyttää hallinnan ja itsehillinnän kouluttamiseen. Esimerkiksi, alkuun joko pyydetään tai vain odotetaan, että koira istuu ennen kuin se vapautetaan etsimään. Kun tämä on sujuvaa, voidaan ottaa askel hallinnassa kävelyä ennen istumista, sitten pari ja niin edespäin. Koiraa ei tarvitse käskyttää tai kieltää, kun sille pala palalta kerrotaan että hillitsemällä itsensä se pääsee vaikkapa etsimään. Koska etsiminen on yleensä palkitseva käytös, tulee istumisesta ja hallinnassa kävelystä koko ajan palkitsevampia, Premackin periaatteen mukaisesti.
Oman vuoron odottamista kannattaa harjoitella alusta saakka, käytös vahvistuu kun koira pääsee sen jälkeen tekemään mieluista hommaa eli etsimään
KÄYTÖSKETJUT
Henkilöetsintä on käytösketju, joka voidaan paloitella suuriin tai pieniin osiin, koirasta ja omista koulutustavoitteista riippuen. Ketjuun kuuluu etsittävälle alueelle siirtyminen, lähetys, etsintä (pistottaen tai partioiden), kontaktin pito ohjaajaan, henkilön löytäminen, ilmaisun aloittaminen, ilmaisu, ja ilmaisun päättäminen eli hallintaan otto. Ilmaisun voi itsessään myös paloitella osiin.
Ohjaajalla olisi tärkeää olla kirkkaana mielessä miten koiran pitäisi käyttäytyä kaikissa näissä vaiheissa ennen koulutuksen aloittamista, jotta kriteeri voidaan koulutuksen edetessä asettaa tarkasti ja tiedetään mistä koiraa palkataan ja mistä ei. Jos on esimerkiksi asettanut koiralle lähetykseen kriteeriksi istumisen, mutta päästää sen usein etsimään ilman istumista, voi olla varma siitä että istumisen todennäköisyys pienenee ja seisomisen kasvaa lähettäessä. Jos kriteeri vaihtelee, ja haluttu käytös ei ole edes ohjaajalle kristallinkirkas, ei voi olettaa, että koira tietää mitä siltä vaaditaan. Tämä ei edistä itsevarman ja rohkean koiran koulutusta, vaan johtaa epävarmaan suoritukseen ja mahdollisesti turhiin konflikteihin ohjaajan ja koiran välillä.
Etsintäketjun palasia voi ja kannattaa myös harjoitella itsenäisinä osina. Rullakoiran kanssa esimerkiksi ensimmäisen vuoden aikana harjoiteltiin hakutreeneissä lähinnä ilmavainuista etsintää ja ilmaisuketjusta näyttöä. Hallintatreenit ovat olleet jonkinlainen osa treenejä koko ajan, esimerkiksi paikkamakuuta ennen vuoroa on harjoiteltu alusta lähtien. Tämän lisäksi ensimmäisen vuoden aikana treenattiin rullailmaisuketjua erillisissä treeneissä, alkuun osia, sitten niiden yhdistämistä ja ilmaisua pelkillä kohteilla. Tässä esimerkki rullailmaisuketjusta pelkällä kosketuskepillä, alusta on jo häivytetty pois. https://youtu.be/zoE1_6_-k3k
Kun rullailmaisu sujui pelkkien kohteiden avulla (kosketuskeppi vihjeenä rullan nostoon, alusta vihjeenä näytölle), otettiin vasta kuvioihin kunnolla mukaan maalimiehet. Etsintää alettiin yhdistämään kun on ensin harjoiteltu erillisiä ilmaisuja näkyvissä olevien maalimiesten kanssa, tässä yksi esimerkki siirtymätreenistä.
Yleensäkin ottaen, kaikissa käytösketjuissa on hyvä harjoitella ketjun erilliset osat vahvoiksi, jotta koiralle on selkeää mitä missäkin vaiheessa siltä odotetaan ja koko käytösketju on siten myös sujuva. Koko ketju on juuri yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, ja mikä heikoin kohta on riippuu paljon koirasta. Heikointa osaa kannattaa harjoitella erikseen. Tietty osa ketjusta kannattaa ottaa myös nopeasti työn alle, jos siihen liittyy jotain ei-toivottuja käytöksiä, kuten esimerkiksi maalimiehen pussaamista. Kaikki mitä ketjun aikana tapahtuu, vahvistuu, koska ne johtavat palkan saamiseen.
TAKAPERIN KETJUTTAMINEN
Etenkin ilmaisun käytösketjussa kannattaa ottaa hyödyksi takaperin ketjuttaminen. Se hyödyntää juurikin Premackin periaatetta, ja kouluttaminen aloitetaan nimensä mukaan ketjun viimeisestä osasta, esimerkiksi rullailmaisun näytöstä. Näyttöä kouluttaessa voidaan käyttää apuna kohdetta, vaikka hiirimattoa. Kun koira osaa mennä matolle makaamaan vihjeestä, aletaan ottamaan erikseen koulutettu rullan luovutus mukaan kuvioon aina ennen näytölle lähettämistä. Näyttö on jo vahva käytös, rullan luovuttaminen vähemmän vahva, mutta se vahvistuu Premackin periaatteen mukaan joka toistolla koska sitä seuraa aina vahvempi käytös. Kaikki rullailmaisuketjun käytökset (näyttö, rullan luovuttaminen, rullan nosto, etsintä) on siis koulutettu erikseen, ja kun ne näin takaperin liitetään yhteen, saadaan sujuva käytösketju jossa koira pääsee etenemään tutumpaa ja vahvempaa käytöstä kohti. Tässä esimerkki ensimmäisistä näyttötreeneistä, Ässällä ikää videolla 10 viikkoa.
Kolmannessa ja viimeisessä osassa käsitellään vielä luopumista ja koiran oman oivaltamisen painottamista kouluttamisessa.
Olen osallistunut sekä jo edesmenneen Tompan, että nykyisen weimarivahvistuksen Ässän kanssa Thomas Stokken metsästyskoirakursseille. Kirjoitin aikoinani pitkät pätkät Stokken kurssilta 29.-30.7.2013 etenkin teorianäkökulmasta, mutta tämä postaus jäi kokonaan julkaisematta silloin. Yhdistelen tähän kirjoitukseen sekä vuoden 2013 kurssin muistiinpanoja, että tämän kesäkuun muistiinpanoja (kurssi pidettiin 10.-12.6.2016). Lisäksi laitan tähän muutaman videon tämän vuoden kurssilta.
KOULUTTAJASTA
Thomaksella on pitkä kokemus lintukoiran kanssa metsästämisestä ja mikä tärkeintä, pohjaa koulutusmetodinsa palkkion käyttöön ja palkitsematta jättämiseen. Mitään positiivisia rankaisuja (epämiellyttävä palaute jonka tavoitteena on vähentää käytöstä) tai negatiivisia vahvisteita (epämiellyttävän palautteen poistaminen jonka tavoitteena lisätä käytöstä) ei käytetty kurssilla eikä suositeltu käytettävän kotona treenatessakaan. Alla oleva teksti pohjaa kurssin antiin, mutta kirjoitan sitä myös omien käsitysten ja ymmärryksen mukaan ja keskittyen etenkin meille tärkeisiin käytöksiin ja taitoihin.
Thomaksen kurssien myötä voi todeta, että kanakoiran kouluttaminen pelkästään palkkioita käyttäen todellakin on mahdollista. Mikä sen parempi, kuin käytännön metsällä toimiva lintukoira jonka metsästyskäyttäytyminen on iloista ja rohkeaa, koska sen ei tarvitse pelätä tai ennakoida rangaistuksia. Tämän lisäksi, kun koiraa koulutetaan pelkästään palkkioilla, myös käyttäen metsästyskäytöksiä hyväksi vahvisteena halutulle käytökselle, työskennellään koiran metsästysvaiston kanssa, ei sitä vastaan. Kurssilla todettiin motoksi tai koiran kanssa tehtäväksi sopimukseksi: ”Tee mitä minä haluan, niin saat tehdä mitä sinä haluat”
TEORIAA (2013)
Kurssilla käytiin ensin läpi teoriaa käytöksien ja palkkioiden osalta. Pohjakäytöksiin oli imetty vaikutteita mm. agilitykouluttaja Susan Garretilta. Sekä metsästys että agility ovat tilanteita, joissa koirat ovat yleensä erittäin kiihtyneitä, mutta niiden pitää silti osata hillitä itsensä ja toimia ohjaajan vihjeiden mukaan. Samantyylisiä käytöksiä voi varmasti liittää myös mm. paimentamiseen sekä myös hakutreenailuun. Kurssilla käytiin alkuun läpi mitä on metsästyskoiran koulutus naksuttimella:
Erittäin hyvien vahvisteiden käyttö (mukaanlukien metsästyskäytökset)
Arvon lisääminen haluttuihin käytöksiin
Koiralla on vapaus valita, meidän tehtävä on kontrolloida mitä seurauksia tulee koiran valinnasta
Lisäksi korostettiin kuinka naksutinkoulutus tai palkkioiden käyttö ei ole sama asia kuin houkuttelu tai vapaus tehdä mitä huvittaa. Palkitsemisessa palkkio annetaan vasta kun koira on suorittanut halutun tehtävän, houkuttelussa palkkiota esitellään koiralle jotta koira tekisi halutun tehtävän. Tarkoitus ei ole imuttaa koiraa paikasta A paikkaan B namin avulla, vaan antaa koiran itse oivaltaa tehtävä jonka jälkeen vasta otetaan palkkio esiin. Treeneissä (ja elämässä yleisesti) pitää olla myös säännöt joiden mukaan toimitaan. Ensin koiralle koulutetaan säännöt, jonka jälkeen niistä pidetään kiinni poistamalla mahdollisuus palkkioon jos/kun koira rikkoo sääntöjä. Tätä ei voi todeta liian usein: palkitseminen metsästyskoiran koulutuksessa tai missään koirankoulutuksessa ei tarkoita kaiken sallivaa!
Kurssin kaksi tärkeintä käsitettä olivat Premackin periaate ja yllätyksellisyys koiraa koulutettaessa. Premackin periaate tarkoittaa sitä, että vahva käytös vahvistaa vähemmän vahvaa käytöstä. Premackin periaate on esimerkiksi takaperin ketjuttamisen tausta-ajatuksena. Jos esimerkiksi pallon jahtaaminen on koiralle vahva käytös, myös kaikki sitä edeltävät käytökset kuten paikalla istuminen vahvistuvat. Koska varsinaiset metsästyskäytökset ovat lintukoiralle erittäin vahvoja, ovat ne juuri sopivia Premackin periaatteen hyödyntämiseen koulutuksessa. Ajattelen itse asian niin, että koiralle mieluisan käytöksen innokkuus ja varmuus tavallaan tarttuu sitä edeltäviin käytöksiin ja tekee niistä yhtä mieluisia koiralle, koska koira jo ennakoi seuraavaa, vahvaa käytöstä.
LINTUKOIRAN POHJATAIDOT (2016)
Ensimmäinen pohjataito on, että koira koulutetaan pennusta saakka ansaitsemaan haluamansa asiat. Ajatuksena on, että koira oppii käyttämään aivojaan ja samalla myös harjoittamaan itsehillintää. Koulutuksessa yritetään siis välttää houkuttelua, ja sen sijaan rakennetaan tilanteita niin, että koira pystyy itse oivaltamaan mitä sen pitää tehdä saadakseen haluamansa asiat. Toinen taito on vapautus, koska meidän pitää voida kertoa koiralle milloin työskentely loppuu, jotta kriteeri suorittamisesta säilyy mustavalkoisena. Tämä korostuu etenkin istumisessa, jossa emme missään nimessä halua koiran ennakoivan lainkaan, eli koira saa nousta ylös ja jatkaa töitä vasta kun se kuulee vapautuksen. Kolmas tärkeä pohjataito on istuminen vihjeestä. Vihjeitä voi olla useita ja koiran pitäisi pystyä suorittamaan käytöksen korkeassakin viretilassa ja kovassa häiriössä. Neljäs pohjataito pätee etenkin noutajiin, eli se on seuraaminen rauhallisesti mutta valppaasti.
PALKKIOT (2013)
Kun mietitään metsästyskoiran palkkiohierarkiaa, kärkeen menevät tietenkin erilaiset metsästyskäytökset (riistan etsiminen, jäljen tai riistan haisteleminen, riistan katsominen maassa tai ilmassa, riistalle seisominen seisovalla lintukoiralla, riistan ajaminen, noutaminen, ottaminen suuhun sekä myös laukaus ja sen jälkeinen riistan putoaminen). Tämän lisäksi koulutettaessa palkkioita voivat olla muun muassa vapaana juokseminen, haistelu, ruoka ja leikki. Kouluttaessa kannattaa myös pitää mielessä, että kaikki häiriöt ovat mahdollisia palkkioita. Tärkeää on opettaa koiralle, että suorittamalla tehtäviä tai osoittamalla itsehillintää, sen on mahdollista päästä mahdollisesti myös haluamalleen ”häiriölle”. Kouluttajan tehtävä on tietenkin arvioida, onko koiraa turvallista tai fiksua päästää kaikille häiriöille – esimerkkinä vaikkapa rusakon jahtaaminen autotien lähellä.
LEIKKIMINEN (2013)
Etenkin pohjataitojen kouluttamisessa suositaan ruokapalkkioita ja leikkiä. Sitä mukaa kun käytös vahvistuu ja sitä mahdollisesti jo yleistetään, on hyvä myös siirtyä kiihdyttäviimpiin palkkioihin. Itse metsästyskäytös on tietenkin erittäin kiihdyttävää, ja siihen on hyvä koiraa valmistella. Jotta koiraa pystytään kouluttamaan tehokkaasti, täytyy valita palkkioita jotka ovat todellakin palkitsevia koiralle, ja myös tärkeää on rakentaa koiralle motivaatiota työskennellä palkkioiden eteen.
Etenkin koiran kanssa leikkiminen on tärkeää. Leikkiminen on tietenkin koiralle jo itsessään palkitsevaa, ja se myös rakentaa positiivisen suhteen koiran ja ohjaajan välille. Leikkiessä ja muutenkin koulutettaessa olisi hyvä lopettaa leikki kun koira on vielä täysillä mukana tekemisessä (vielä sen viimeisen toiston/jakson tekeminen olisi syytä unohtaa, vaikka se on kuinka houkuttelevaa…). Koiran käytöksen lukeminen on myös sellainen taito jota olisi hyvä kehittää – se miten hyviä palkkiot ovat on nähtävissä välittömästi koiran käytöksessä. Videointi olisi hyvä idea jo pelkästään koiran kanssa leikkiessä, saatika sitten koulutettaessa.
Koiran viretilan sääteleminen leikin varjolla on yksi tavoite metsästyskoiraa koulutettaessa. Ei tarvitse kuin miettiä lopullista metsästyskäytöstä, että ymmärtää viretilan vaihtelun tärkeyden. Koira ensin hakee riistaa innokkaasti ja vauhdilla, jonka jälkeen koira jähmettyy seisontaan riistan löytäessään. Toki seisonta on tavallaan kiihtynyt vaihe, koira on paikallaan mutta se on erittäin jännittynyt ja täysin fokusoitunut riistaan, valmiina ryntäämään kohti lintua heti luvan saatuaan. Seisonnan jälkeen seuraa kiihkeä avanssi, jossa koira ryntää kohti lintu saadakseen sen siivilleen, ja tämän jälkeen alkaakin se haastava vaihe. Kun koira on saanut linnun siivilleen, sen on laskettava kierrokset alas kun ohjaaja antaa sille vihjeen pysähtyä (tai kun koira itse tarjoaa pysähtymistä jos siivitys on koulutettu sille istumisvihjeeksi).
Tähän saakka koira on saanut toimia viettiensä mukaan aktiivisesti ja korkeassa vireessä, ja yhtäkkiä sen onkin rauhoituttava ja jäätävä paikoilleen vaikka riista karkoittuu. Tämän jälkeen seuraa laukaus ja mahdollisesti pudotus, jolloin koiran on yhä pysyttävä paikoillaan vaikka se näkisi riistan putoavan ja mahdollisesti räpiköivän maassa. Vasta kun ohjaaja antaa koiralle nouto-vihjeen, saa se rynnätä riistalle jolloin viretaso taas saa nousta, mutta riistalle päästyään sillä pitäisi olla tarpeeksi itsehillintää ja tarpeeksi vahva käyttäytymismalli, jotta se malttaa tuoda riistan ohjaajalle (joka sitten ottaa sen pois, aina!). Aivan valtava negatiivinen rankaisu koiralle siis, ja tilalle koira saa mahdollisesti kehun tai makkarapalan… Riistan tuonti ohjaajalle saisi myös olla innokas, huolimatta tulevasta ”rangaistuksesta” eli riistan pois ottamisesta (palkkioiden vaihtelusta myöhemmin lisää). Ei ole helppoa olla seisoja!
Kurssilla annettiin muutamia ohjenuoria koiran kanssa leikkimiseen liittyen. Aivan ensin, olisi suotavaa jos ohjaajallakin olisi leikkiessä hauskaa – kyllähän koira näkee onko ohjaaja oikeasti leikissä mukana vai onko leikki vain mekaaninen suoritus. Itselle oli myös hyvä vinkki leikkiä koiran kanssa tosissaan niin, että oikeasti haluaa vaikkapa voittaa koiran vetoleikissä. Leikin yleistäminen erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin luonnollisesti tekee koirasta rohkeamman ja paremman leikkijän, ja avaa lisää mahdollisuuksia leikin käyttämiseen palkkiona. Leikkiessä voi myös hyödyntää Premackin periaatetta, eli jos koira leikkii hyvin, se saa leikistä palkaksi jonkin muun palkkion joka on koiralle erittäin palkitseva. Eli lyhyesti, leikki kannattaa nähdä sekä hyvän suhteen perustana että palkkiona ja niiden lisäksi myös erillisenä käytöksenä, jota voi palkkioilla vahvistaa.
PALKITSEMINEN JA KOIRAN ODOTUKSET (2013+2016)
Tärkeää koulutuksessa on välttää kaavamaisuutta koulutuksessa. Vaikka koiralle opetetaan itsehillintää ja tiettyjä käytöksiä Premackin periaatetta hyödyntäen, samalla on tärkeää vaihdella palkkioita ja treenin kulkua niin, että koira ei ala ennakoimaan liikaa. Myös kriteerin nosto on tärkeää tehdä suhteellisen ripeästi, jotta käytös ei vakiintuisi. Thomaksen mukaan ei saisi tehdä kuin 2 täysin samaa toistoa, jonka jälkeen treeniä pitäisi jollain tavalla muuttaa. Tämä onkin melko haastavaa kouluttajalle, mutta sen pitäisi onnistua treenien hyvällä suunnittelulla. Käytännön metsästyksen kannalta koiran odotusten hallinta onkin melko kriittistä – metsästystilanteessa häiriöitä ja tapahtumia on mahdoton hallita, ja koirankin olisi hyvä olla tottunut erilaisiin tapahtumaketjuihin metsästäessä. Esimerkiksi, joskus lintua ei ammuta, joskus sitä ei voi heti mennä noutamaan heti, joskus ammutaan useita lintuja ennen kuin koira noutaa, joskus polulle sattuu vaikkapa eläimiä joita ei saa jahdata, joskus taas eläimiä joita saa ajaa.
Palkitsemisessa on siis hyvä pitää mielessä yllätyksellisyys. Tämä pitää sisällään erilaiset ruokapalkkiot (samassa taskussa montaa eri laatua, mukana superpalkkoja ja vähemmän mieluisia palkkioita), se miten ruokapalkka annetaan (suuhun, heitetään, etäpalkka, leikkien jne.) sekä erilaiset lelut ja leikit, ja näiden kaikkien vaihtelu niin, että koira ei osaa ennakoida mistä palkka tulee ja missä muodossa. Tästä päästäänkin palkkioiden vaihteluun. Perimmäinen kysymys esitettiin jo yllä: miten palkata koira joka antaa sinulle sen suurimman aarteen, sen vielä lämpöisen, juuri pudotetun linnun? Tietenkin pohjana täytyy olla vahva nouto, joka on rakennettu huolellisesti ja yleistetty erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, sekä noudettaviin esineihin. Sen lisäksi on hyödyllistä kouluttaa koira palkkaantumaan myös vähemmän arvokkaista palkkioista.
Tämän lisäksi koiran kanssa treenatessa olisi hyvä tarkkailla koiran käytöstä ja yrittää tulkita mitä koira odottaa tapahtuvan seuraavaksi. Jos esimerkiksi koiran rintamasuunta seuratessa on koko ajan kohti aiemmin heitettyä damia tms., kannattaa tehdä yllättäen vaikkapa nouto toiseen suuntaan tai seuraamista lisää, ja siten kehittää koiran itsehillintää ja laskea koiran odotusarvoa seuraavasta tehtävästä. Pähkinänkuoressa, koiraa ei pitäisi aina päästää tekemään sitä tehtävää mitä se eniten odottaa, koska kun se ketjuttaa tehtävät voimakkaasti, se ei pian enää kuuntele meidän lupaa suorittaa seuraavaa vaihetta vaan ennakoi ja toimii lopulta hallitsemattomasti. Stokken iskulause tässä oli: ”Do as I say, not what you expect” (”Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin sinä oletat.”)
ISTUMINEN (2016)
Istumisessa on Stokken mukaan kolme osaa
Vihjeeseen reagointi
Istuminen
Istumassa pysyminen
Stokke kouluttaa tämän takaperin ketjuttamalla: ensin palkitaan istumassa pysymisestä erilaisissa häiriöissä. Tässä kannattaa käyttää hyväkseen käänteistä houkuttelua, tai jopa kehuilla houkuttelua – tarkoitus on saada koira pysymään istumassa vaikka mitä tapahtuu. Stokke liittää vapautukseen ensin fyysisen kontaktin jonka jälkeen annetaan vapautusvihje.
Sitten napataan tai sheipataan istuminen ensin ohjaaja paikoillaan, sitten liikkeessä ja lopuksi erilaisilla etäisyyksillä. Kun koira tarjoaa istumista sujuvasti erilaisissa tilanteissa, liitetään istumiskäytökseen vihje. Stokke käyttää neljää eri vihjettä istumiselle: sanallinen vihje, pillitys, laukaus ja lentävä lintu/esine tms. Istu-vihje täytyy treeneissäkin sanoa samalla tavalla kuin metsästystilanteessa, jotta siinä olisi koiralle tuttu sävy ja äänenvoimakkuus. Koska koira tässä vaiheessa jo tarjoaa itse istumista usein (kun se on nappaamalla tai sheippaamalla koulutettu), aletaan vihjettä liittää kun koira on juuri tarjoamassa istumista.
Kun koira osaa jo käytöksen, sitä on syytä harjoitella mahdollisimman vaihtelevissa olosuhteissa, ja tavoitella sitä, että koira ei osaa odottaa vihjettä istua siinä tilanteessa. Alkuun palkataan kaikista istumisista, sitten nostetaan kriteeriä ja palkataan vain nopeimmat. Ennen tätä vaihetta kuitenkin koiran pitää aina tarjota istumista eli käytöksen pitää olla sujuva. On myös tärkeää aina muistaa vapauttaa koira istumisesta, ettei koira päätä sitä itse! Palkkiona fyysisen kosketuksen ja vapautussanan jälkeen voi olla mitä tahansa. Parhaita palkkoja olisi, jos vapautuksen jälkeen esimerkiksi voisi ohjata koiran paikkaan jossa on lintuja.
NOUTO (2016)
Stokke kouluttaa noudon osissa. Kämmenkosketus koulutetaan ensin erikseen, kuten myös esineen nostaminen maasta napataan naksuttimella. Kun kumpikin käytös sujuu erikseen, yhdistetään ne niin, että koiran nostettua esineen maasta, laitetaankin kämmen esille – koiran koskiessa kuonolla kämmeneen, naksautetaan ja koira saa pudottaa esineen vapaasti.
Ote ja pito koulutetaan myös erikseen. Ensin sheipataan koira tarttumaan kädessä olevaan esineeseen, ja vahvistetaan kun koira pitää saman otteen koko ajan ja vetää esinettä tasaisesti taaksepäin. Tätä voidaan vahvistaa lisää tarjoamalla vaikkapa toisessa kädessä namia, ja palkitaan kun koira häiriöstä huolimatta pitää saman ja tasaisen otteen esineestä. Toistoja, joissa koira korjaa otettaan ei palkita. Tässä treenissä ei myöskään houkutella esineellä, se vain esitellään koiralle ja sheipataan tämä käytös askel askelelta. Kun tämä sujuu niin, että ohjaaja pitää molemmin käsin esineestä, voidaan pudottaa toinen käsi pois. Lopulta kun esine annetaan koiralle, se ottaa sen tiukkaan ja tasaiseen otteeseen, eikä korjaile otetta yhtään. Tässä vaiheessa voidaan kouluttaa irrottamisvihje koiralle. Kun esineen pitäminen ja irrottaminen vihjeestä sujuu, ja kun esine annetaan koiralle, eikä enää pidetä kiinni, voidaankin laittaa esille kämmen kämmenkosketusta varten (koulutettu jo aiemmin).
Noudon kouluttaminen kannattaa aloittaa millä tahansa esineellä, mutta turvallisinta lienee aloittaa jollain muulla kuin damilla tai linnulla. Tällä tavalla, jos kouluttamisessa menee jotain pieleen, ei väärä käytös liity näihin tärkeisiin esineisiin. Jos koira missään koulutuksen vaiheessa vaihtaa otetta tai pureskelee kannettavaa esinettä, otetaan se pois ilman palkkaa ja aloitetaan uudelleen.
Sitten käytännön metsälle. Jos koira on liian innokas tai liian korkeassa vireessä noutotilanteessa, ei kannata tehdä noutoja metsästäessä. Noutoja kannattaa tehdä vasta kun vire on alempana ja koira pystyy paremmin vaihtamaan virettä korkeasta matalaan. Koiran ollessa paikoillaan ja odottaessa lupaa noutaa, kehutaan paikoillaan pysyessä samalla kun lähestytään koiraa. Jos koira siinä tilanteessa nykii tai pyrkii ylös, ei kehuta. Tärkeää on palkita oikeasta mielentilasta. Tavoite on, että koira istuessa kääntää huomion linnusta ohjaajaan!
Kun keskustelimme Ässän kuumentumisesta lämpimän linnun noudoissa, neuvo oli, että sitä ei kannata päästää noutoihin ennen kuin sen mielentila on rauhallisempi pudotustilanteissa. Tärkeää olisi vahvistaa istumassa pysymistä, ja siedättää sitä laukauksiin. Tällä hetkellä laukaus tarkoittaa sille sitä, että se pääsee etsimään pudotettua lintua tai haavakkoa – sen vire nousee laukauksen myötä aivan tappiin, ja se markkeeraa ja tärisee paikoillaan, odottaen lupaa päästä etsimään lintua. Tämä tunnelataus ja odotusarvo täytyisi nyt ainakin jossain määrin purkaa, ja yksi tapa siihen on treenata tilanteita joissa ammutaan paljon eikä ole yhtään noutoa. Stokken mukaan metsästystilanteessa voisin myös tehdä pelkkiä luovutuksia tai muuta pientä harjoitusta lämpimällä linnulla hetken päästä pudotuksesta, kun sen vire on vähän laskenut ja sillä on paremmat edellytykset onnistua linnun luovuttamisessa. Tämän lisäksi olisi hyvä tehdä treenejä, joissa koira löytää yllättäen noudettavan pellolta tms. ja sen luovuttaessa annankin koiralle yllättäen sen koko ruuan (niin että todellakin se ei tiedä, että minulla on se mukana) tai ohjaan sen noutamaan toisen linnun, sekin yllättäen. Tämä siksi, koska Ässä on melkoisen laskelmoiva sen suhteen mitä sen on mahdollista saada minulta palkkana luovutuksesta.
KUN KAIKKI EI MENE SUUNNITELMIEN MUKAAN…
Pysäytys lienee se haastavin tehtävä kanakoiran elämässä. Tärkeää pysäytyksissä on aina, vaikka kyseessä olisi jo kokenut koira, mennä mahdollisimman nopeasti koiran luokse ja eteen, ottaa koiran huomio itseeni, yrittää saada koiran virettä alas ja ottaa fyysinen kontakti nopeasti (pannasta kiinni, tai hihna kiinni). Eli rajoitetaan mahdollisuudet tehdä virheitä minimiin!
Koulutustilanteessa, jos jotain menee pieleen, kannatta yrittää ottaa ensin vahviste haltuun, ja jos ei ole mahdollista, ottaa koiran haltuun vaikkapa pysäytyksellä tai juoksemalla sen etenemälle linjalle ja estämällä sen etenemisen. Tarkoitus ei ole satuttaa tai rangaista koiraa, vaan vain estää sen karkaaminen vahvisteelle tai linnulle, jotta se käytös ei pääsisi vahvistumaan.
Sekä koulutustilanteessa, että metsällä, on hyvä muistaa että koiran käytös on tietoa siitä mitä kannattaa tehdä seuraavaksi. Koiran käytöksestä ei siis kannata suuttua eikä turhautua, vaan tarkkailla mitä se tekee ja laatia jatkoa varten koulutussuunnitelma asian ratkaisemiseksi. Mutta itse tilanteen ollessa päällä, nopeasti toimiminen on tärkeää. Kannattaa siis olla valmiina reagoimaan ja koiran tehdessä virheen, yrittää jotenkin hallita palkkiota tai koira. Tämä johtuu siitä, että kaikki mitä tapahtuu, vahvistuu – ja luontaiset metsästyskäytökset ne vasta vahvistuvatkin nopeasti!
Olimme Kallioalanteen kennelin mukana Mika Harjun kanakoirakoulutuksessa Lohjalla. Päivä oli oikein antoisa, etenkin koska koulutus pohjautui palkitsemiseen – ei mikään itsestäänselvyys suomalaisten kanakoirakouluttajien parissa. Koulutuksen aikana keskusteltiin kanakoiran kouluttamisesta, sekä testattiin koirien reaktioita kyyhkysille. Ässä oli siis vieraileva ”tähti”, muut osallistujat olivat Kallioalanteen kasvatteja eli unkarinviszloja. Ryhmässä oli Ässän lisäksi Ässää puolitoista kuukautta nuorempia saman pentueen pentuja. Koulutus oli hyvin vuorovaikutteista ja osallistujien kysymysten ohjaamaa. Yritän alla kuitenkin tiivistää aamupäivän sisältöä.
Koira on opportunisti, joka toimii kuten sille on kannattavaa. Kouluttajalle on helpointa ajatella koiran käytöksen olevan yksinkertaista, eikä kannata tuhlata aikaa koiran käytöksen motiivien liialliseen pohtimiseen. Koira tekee kaikkensa riistan eteen kunhan se on sille syttynyt, joten kaikki käytökset mitkä johtava riistan saamiseen, vahvistuvat. Kanakoiraa kouluttaessa palkitsemalla on tärkeintä on saada koira itse oivaltamaan miten sen on mahdollista saada palkkio tai riista. Koiraa ei kielletä väärästä toiminnasta, vaan se saa palkkion vain oikeasta toiminnasta. Näin kouluttaessa käytöksestä tulee vahva, ja koira toimii myös mielellään yhteistyössä ohjaajan kanssa.
Kanakoiraa kouluttaessa ei kannata pelätä epäonnistumisia, vaan treenata ja kokeilla erilaisia asioita. Ennen kuin treenaa, on kuitenkin syytä miettiä mitä aikoo treenata sillä kertaa ja suunnitella hieman etukäteen miten toimii erilaisissa tilanteissa. Treenejä on myös hyvä vaihdella jatkuvasti, jotta koira ei pääse kyllästymään siihen samaan treeniin. Heti kun koira osoittaa kehitystä, on syytä nostaa vaatimusastetta ja vaikeuttaa koulutusta jollain tavalla. Kannattaa myös treenata eniten aina heikointa osa-aluetta. Palkkiot tulee valita koiran mukaan. Ruokapalkkio on yleensä hyvä, koska ruoka rauhoittaa ja toimii siten tasapainottajana korkeavireistä koiraa koulutettaessa. Oman koiran kanssa täytyy testata mikä ruokapalkkio on sille koiralle todella motivoiva, koulutus ei onnistu jos palkkio ei ole oikeasti palkitseva.
Noutokoulutuksessa saattaa olla hyvä ajatus käyttää repimisleikkejä palkkioina – näin voi saada noutoon vauhtia ja näyttävyyttä kun koira tavoittelee vauhdikasta palkkiota. (Oma huomio: tässä on kyseessä Premackin periaate, eli jälkimmäinen käytös eli riehuminen vahvistaa edeltävää käytöstä eli noutoa riehakkaammaksi)
Kanakoiran kouluttaminen kannattaa aloittaa jo pentuna, kun se ei ole vielä syttynyt riistalle. Silloin on helppoa kouluttaa koiralle oikeat toimintamallit, joita sen tulisi toteuttaa varsinaisessa metsästystilanteessa vartuttuaan. Noudon kouluttamisen voi aloittaa jo luovutusiästä lähtien (tai miksei aiemminkin jos on mahdollisuus). Noutokoulutus aloitetaan siitä, että noutoesineellä leikitään ja riehutaan pennun kanssa, ja aina kun se ottaa esineen suuhun, se palkitaan. Tämän sujuessa siirrytään palkitsemaan sitä siitä, että se antaa sen esineen käteen läheltä. Pikkuhiljaa kriteeriä nostetaan niin, että esine on kauempana, odotetaan koiran istumista, vaihdellaan heittäjää jne.
Noutokoulutuksessa aikuisellakin koiralla kannattaa pyytää kaveria heittäjäksi ja vaihdella heiton suuntaa jne. paljon, jotta koira ei totu siihen, että noudettavaa on vain jos oma ohjaaja heittää jotain. Riistasta luopuminen (avanssin jälkeen) koulutetaan koiran oman oivalluksen kautta. Koira saa jahdata lintua (meidän treeneissä kyyhkystä), ja kun se pysähtyy, annetaan sille ehdollinen vahviste (naksu, ehdollistettu ”naksusana” eli meillä jes, tai ihan vaan koiran kehu) joka merkkaa oikean käytöksen. Tämän jälkeen kutsutaan koira luokse ja palkitaan ruhtinaallisesti. Pian koira tajuaa, että lintuja se ei saa juoksemalla kiinni mutta ohjaajalta saa palkkion ja kehuja, ja koulutukseen tottuneet koirat tietävät että pääsevät näkemään uuden linnun. Toki on tärkeää, että ennen kuin koira on jo jonkin verran kokenut, ei sitä kannata viedä tarhafasaaneille jotka se mahdollisesti pystyy juoksemaan kiinni…
Riistasta luopumista päästiinkin treenaamaan aamupäivän aikana, ja siitä video alla. Tässä ei ollut varmaan puoliakaan niistä asioista joita käsiteltiin, mutta keskustelu oli niin mielenkiintoista että muistiinpanot jäivät tekemättä… Päällimmäisenä jäi mieleen se, että kyyhkystreeniä pitäisi päästä tekemään uudelleen, ja Mika Harjun koulutuksiin olisi hyvä päästä uudelleen Ässän varttuessa ja metsästysuran alkaessa. Iso kiitos Elinalle, joka minut ”salakuljetti” viszlojen sekaan ja etenkin kasvattaja Virpi Kallankarille, joka otti meidät mukaan punaruskeaan porukkaan!
Koska aion sekä metsästää aktiivisesti, että tähdätä kanakoirakokeisiin pennun kanssa, tulen panostamaan paljon metsästyksessä vaadittavien pohjataitojen koulutukseen. Kanakoiran tehtävä metsästäessä on hakea riistaa ohjaajan näköetäisyydellä (olla tarvittaessa hallittavissa), riistan paikannettuaan osoittaa sen sijainti seisonnalla, odottaa ohjaajan lupaa nostaa riista, luvan saatuaan rynnätä lintua kohti, jäädä linnun siivittyessä odottamaan paikoilleen, odottaa yhä paikoillaan jos/kun lintu pudotetaan, jonka jälkeen käskystä noutaa riista ja toimittaa se ohjaajalle käteen.
Kaikki nämä käytösketjun vaiheet on mahdollista kouluttaa ja mielestäni myös kannattaa kouluttaa palkitsemalla. Tärkein taito tai ominaisuus onnistumisen kannalta on koiran ja ohjaajan hyvä yhteistyö, ja rangaistusten käyttäminen heikentää aina koiran motivaatiota työskennellä ohjaajan kanssa. Huolellisen pohjatyön kautta ja palkitsemalla on näistä käytöksistä mahdollista saada erittäin vahvoja. Sen lisäksi, että palkitsemalla koiralla on motivaatio kunnossa, ja koiralle on selvää mikä käytös tuottaa palkkion eli on kannattavaa, on ohjaajan apuna myös Premackin periaate. Koska useat ko. ketjun osista ovat koiralle itsessään palkitsevia, johtaa palkitsevan käytöksen toteuttaminen edeltävänkin käytöksen vahvistumiseen. Esimerkiksi odottamalla rauhassa noutovihjettä, saa koira luvan noutaa eli se pääsee tarttumaan ja kantamaan riistaa. Koska riistaan tarttuminen ja kantaminen on todella vahva ja mieluisa käytös kanakoiralle, painuu sille vahvasti mieleen millä tavalla se pääsee toteuttamaan tätä mieluisaa käytöstä.
Hyvän yhteistyön lisäksi tärkeä tekijä on koiran kyky säätää omaa viretasoaan. Tämä ei ole välttämättä synnynnäinen ominaisuus, vaan asia jota harjoitellaan alusta saakka etenkin leikin kautta. Myös luopumisharjoituksia ja pysähtymistreeniä on tarkoitus tehdä runsaasti ja vaihtelevissa häiriöissä. Tämän lisäksi leikin ohella on tarkoitus kouluttaa koira siihen, että sen kannattaa aina valita ohjaajan tarjoama vaihtoehto häiriöisessäkin ympäristössä. Tämä liittyy sekä ohjattavuuteen, että noudon treenaamiseen. Ja koska metsästyskäytökset ovat erittäin paljon itsestään palkitsevia, on myös pohjataitoja kouluttaessa tärkeää varmistaa, että koira ei pääse vahingossa harjoittelemaan ohjaajan näkökulmasta ei-toivottua käytöstä.
Näiden lisäksi, pohjataitoja koulutettaessa on syytä varmistaa ettei koulutus rutinoidu. Jos esimerkiksi koira usein lähetetään noutamaan juuri äsken heitetty dummy, tai se usein 5 sekunnin paikallaolon jälkeen vapautetaan etäpalkalle, alkaa se hyvin nopeasti ennakoida ja ottaa jopa varaslähtöjä. Tavoitteena on kuitenkin koira, joka ei toimi rutiinista tai omien odotustensa mukaisesti, vaan koira joka odottaa ohjaajan vihjettä ja toimii sen mukaan. Metsästystilanne on aina ennalta arvaamaton, ja tositilanteessa on erityisen tärkeää jopa koiran oman hengen vuoksi, että se toimii kuten ohjataan eikä kuten aina treeneissäkin toimittiin siinä vaiheessa käytösketjua. Täten kaikessa harjoittelussa pitäisi muistaa muuttaa harjoituksen etenemistä jatkuvasti – minkä onkin erittäin vaikeaa, rutiineihin on aivan liian helppo sortua!
Monet tämän aihepiirin harjoituksista ovat peräisin norjalais-ruotsalaisen Thomas Stokken lintukoirakoulutuksista. Thomas Stokke on yksi harvoja palkitsemalla kouluttavia lintukoirakouluttajia Pohjoismaissa. Suosittelen Thomasin kursseja erittäin lämpimästi kaikille kanakoiraihmisille.
Eli, alkuun on luvassa koulutussuunnitelmia liittyen sekä leikkimiseen että rauhoittumiseen, ja jatkossa myös esimerkiksi pysähtymisen ja noudon tiimoilta treenisuunnitelmia. Ja kohta tietty alkaa tulemaan raportointia tehdystä treenistä, enää muutama päivä ennen pennun kotiutumista!
Maanantaina hakutreenissä oli melko lämmin ja seisova keli, mutta maasto ei ollut onneksi kovin haastava joten päätin ottaa Tompalle 3 maalimiestä. Ohjeena maalimiehille oli, että purkki on näkyvillä kädessä ja mahdollisimman kaukana maalimiehestä, purkki myös avataan kaukana – ei oltu vielä tässä vaiheessa ehditty treenaamaan maalimieskäytöstä erikseen joten tehtiin tilanne sellaiseksi ettei koira ehdi koskemaan maalimieheen. Koska maasto oli tasainen, lähetin keskilinjalta koiran. Edellisissä treeneissä Tomppa oli irronnut melko hyvin, joten halusin kokeilla ”täyspitkää” pistoa. Etäisyys maalimiehille oli keskilinjalta n. 50-60 metriä.
Lähetysasentoon Tomppa tuli taas nopeammin kuin edellisellä, on se Premackin periaate vaan kiva juttu – koska etsiminen on niin vahva ja kiihdyttävä käytös, vahvistuu myös sitä edeltävä käytös eli paikallaanolo lähetysasennossa nopeasti. Ensimmäiselle ukolle mentiin melko suoraan, toiselle maalimiehelle Tomppa lähti hiukan vinoon ja teki kaarroksen takaisin josta viittasin sen alkuperäiseen suuntaan ja sielä ukko löytyikin. Kolmas maalimies oli vähän haastavampi, kuuma keli ja seisova ilma eivät helpottaneet. Lähetin Tompan suoraan ja se irtosi melko kauas mutta meni hiukan vinoon maalimiehestä joka oli avoimessa kuopassa maassa. Tässä vaiheessa maalimies oli jo nähnyt Tompan mutta Tomppa ei ollut huomannut maalimiestä, etäisyyttä oli varmaankin 15 metriä. Samassa olin kuitenkin kutsunut koiran takaisin, ja lähetin sen uudelleen hiukan lähempää piiloa, etenin varmaankin 5 metriä. Jouduin tämän jälkeen lähettämään koiran useaan kertaan, ja päästiin samaan vanhaan limboon jossa koira irtoaa vähemmän ja vähemmän – irtoamista myös haittasi se, että n. 30 metriä keskilinjasta maalimiehelle päin meni polku jota pitkin oltiin kuljettu todennäköisesti tallatessa ja myös seuraaville piiloille kuljettaessa. Tomppa tuntui lähetyksissä pysähtyvän tähän polkuun ja jatkavan etsimistä polkua pitkin (polku meni keskilinjan suuntaisesti eli poikittain maalimieheen nähden). Viimein ymmärsin edetä kunnolla polun kohdalle ja lähettää koiran siitä maalimiehelle, joka sitten viimein löytyi.
Tämän jälkeen otettiin vielä yksi maalimies joka oli erittäin lähellä keskilinjaa, jotta saadaan lopetettua treeni onnistumiseen. Tämän lähetyksen otin lennosta ilman että pyysin koiraa istumaan, on tietty epäjohdonmukaista muuttaa käytösketjua näin mutta toisaalta näin, että on tärkeämpää saada jo väsynyt ja viretasoltaan laskenut koira nopeasti maalimiehelle jotta se saa onnistumisen. Eli koiran kannalta treeni oli osittain onnistunut ja motivoiva, mutta ei täysin. Itse opin treenistä sen, että jos joudun lähettämään koiran uudelleen, menen reilusti eteenpäin – ainakin 25 metriä. Ei ole mitään järkeä yrittää hinkata vaikeaa pistoa niin, että on epätodennäköistä että koira onnistuu koska etenen vain muutaman askelen kerrallaan. Jos koira ei ensimmäisellä kerralla uppoa tarpeeksi syvälle, treeni on jo siltä osalta jo epäonnistunut, ja parasta on tehdä seuraava lähetys sellaiseksi, että 99% todennäköisyydellä koira onnistuu – sillä tavalla en pilaa koiran motivaatiota ja saan koiran varmasti onnistumaan, josta se kuitenkin oppii parhaiten.
Ilmaisutreenissä torstaina oli ajatus kokeilla kosketusalustan käyttöä sopivan etäisyyden opettamiseksi maalimiehestä. Tompalla on melko vahva pohja kosketusalustalle hakeutumisessa etutassuillaan, ja oltiin muutama kerta treenattu kotona tätä tiettyä kosketusalustaa – mutta perusteellisemmasta pohjatyöstä ei olisi ollut haittaa. Koulutussuunnitelma oli sellainen, että ensimmäisessä vaiheessa maalimies istuu maassa kosketusalusta edessään, vien Tompan paikalle ilman lähetystä tms. ja kun Tomppa menee kosketusalustalle naksautan ja maalimies palkkaa, ja tätä toistetaan useita kertoja. Kuten vähän ennakoinkin, alkuun maalimies oli erittäin vahva vihje siitä mitä käytöstä Tompalta odotetaan, ja Tomppa ei paljon kosketusalustasta välittänyt. Naksutin oli kuitenkin hyvä valinta, koska se tuntuu leikkaavaan kiihtyneenkin koiran tajuntaan, ja muutaman hyvin ajoitetun naksun ja palkan jälkeen Tomppa huomasi jäädä alustalle. Tai no, alusta oli kevyen istuinalustan puolikas ja koska Tomppa oli sen verran innoissaan maalimiehistä se suorastaan syöksyi etutassuillaan alustalle…
Toisessa vaiheessa lisättiin kuvaan lähetys ja maalimies antoi palkan purkista, joten oltiin lähempänä lopullista käytöstä. Kierroksetkin laskivat Tompalla tässä vaiheessa, ja se malttoi mennä rauhallisemmin paikalle ja jäädä kosketusalustalle – onnistumisprosentti oli ehkä 60%, en laskenut tarkkaan. Alun jälkeen Tomppa ei yrittänytkään tarjota haukkumista, ja se olikin tarkoitus – ensin treenataan kuntoon maalimiehelle meno ja paikallaan pysyminen ja sitten vasta lisätään ilmaisu. Yhden kerran aivan treenin alkuvaiheessa Tomppa kosketti kuonollaan maalimiehen leukaa, josta seurasi se, että maalimies nousi ylös ja Tomppa jäi ilman palkkaa sillä toistolla.
Kosketusalusta on ihan pätevä keino opettaa koiralle oikea paikka ilmaisun aikana, mutta eniten siitä olisi ollut hyötyä jos se olisi alunperin ollut käytössä kun koiralle ollaan opetettu maalimiehelle menoa ja ilmaisua ensimmäisiä kertoja. Tässä vaiheessa tutut treenikaverit, liivit, purkit ja muu rekvisiitta ovat kuitenkin niin vahvoja vihjeitä koiralle, että on todella vaikeaa lisätä käytökseen uusia vaiheita. Kosketusalustan käyttäminen tässä vaiheessa veisi siis todella paljon aikaa ja työtä, ja vaikka kouluttaminen on kivaa niin meillä on monta muuta koulutettavaa asiaa myös kesken, joten olen miettinyt vaihtoehtoista koulutustapaa. Pohdittiin ilmaisutreenin lopuksi, että toisia vaihtoehtoja voisi olla kosketuskeppi pystyssä maassa (joka voi kuitenkin johtaa siihen, että kun kosketuskeppi poistetaan, yrittääkö koira koskettaa kuonolla maalimiestä kepin sijaan…) ja luopuminen.
Luopumisessa, on se hyöty, että kouluttamiseen ei tarvita mitään apuvälineitä (jotka pitää aina myös häivyttää suunnitelmallisesti) ja muutos normaaliin ilmaisuun on pienempi. Haastavaa on kuitenkin se, että maalimiehen täytyy olla todella nopea ja tarkka, ja minun täytyy osata kertoa toiveeni maalimiehelle selvästi. Mutta taidanpa tehdä koulutussuunnitelman erikseen tästä, ja kokeilen luopumista seuraavissa ilmaisutreeneissä. Käytännössä sen sitten vasta näkee, että mikä toimii ja mikä ei toimi!
Viime viikon hakutreenit jäivät päivittämättä tänne, ainoa merkittävä asia taisi olla se, että otin mukaan koiran vierelle oton ilmaisun jälkeen alustavana harjoituksena. Tavoitteena on se, että koira tulee kesken ilmaisun vihjesanasta vierelle, mutta se on vielä liian vaikea tilanne koiralle joka on ensin huolellisesti koulutettu siihen että maalimiehen luona kannattaa olla kunnes saa palkan.
Tänään hakumetsään meni piiloon 3 maalimiestä. Hakualue oli melko pieni, maalimiehet olivat n. 30 metrin päässä keskilinjasta. Ohjeena maalimiehille annettiin, että koira ilmaisee kunnes tulen paikalle, ja senkin jälkeen pyysin maalimiehiä odottamaan satunnaisen määrän haukkuja ennen kuin antavat palkan. Lähetykset sujuvat koko ajan paremmin, Tomppa malttaa nopeammin ja nopeammin istua vierelle, ja pysyy jo melko hyvin vierellä ennen kuin lähetän vihjesanalla ”ukko”. Tietty olisi fiksua järjestelmällisemmin vaihdella koiran odotusaikaa ennen vihjesanaa ja siten lisätä kestoa paikallaoloon ennen lähetystä. Tämä siksi koska ihmisillä on tapana rutinoitua ja todennäköisesti sanon vihjesanan aina saman ajan jälkeen siitä kun koira on istunut. Mutta, koska etsiminen on koiralle todella palkitsevaa, alkaa lähetyskäytöskin olla melko vahva – Premackin periaate taitaa olla suosikkikäsitteitäni. Viime viikon ja tämän viikon treenien jälkeen voisi todeta, että 30 metriä on sellainen etäisyys jolle koira irtoaa reippaasta, mutta 50 metriä on jo haastava. Tietenkin maastonmuodoilla on suuri merkitys. Jatkossa helpossa maastossa voisi alkaa pidentämään etäisyyttä vähän kerrallaan, ja hankalassa maastossa pitäytyä toistaiseksi lyhyemmässä etäisyydessä.
Koira irtosi lähettäessä hyvin ja löysi maalimiehet nopeasti. Mutta jostain ihmeestä aiemmin niin pidättyvä ja kohtelias Tomppa on keksinyt, että maalimiehiä voi vaikka ennen ilmaisua tai ilmaisun aikana välillä lipaista tai tökkäistä kuonolla nenään, yhden maalimiehen sylissäkin se taisi käydä. Tämä on kyllä aivan poikkeuksellista käytöstä Tompalta. Ehkä se kertoo siitä, että koira alkaa olemaan melko itsevarma etsiessään ja tohtii olla oma itsensä eikä jännitä maalimiehiä tai koko etsintätilannetta. Täytyy kuitenkin toivoa, että tämä olisi ohimenevä vaihe, ja samalla miettiä miten toivottua maalimieskäytöstä aletaan kouluttamaan jos tämä ei olekaan ohimenevä vaihe… Ensimmäisenä mieleen tulee koiran vieminen pois maalimieheltä ilman palkkaa (negatiivinen rankaisu), mutta se saattaa olla liian rankka rankaisu varsinkin kun samalla työstetään motivaatiota irrota maalimiehelle. Harjoittelu täytynee tarvittaessa tehdä erillisessä ilmaisutreenissä. Ilmaisun jälkeen otin koiran sivulle istumaan, jonka se suoritti nopeasti. Tätäkin täytyy vielä treenata lisää ja kirjoittaa auki se koiran haltuunoton koulutussuunnitelma ennen kuin vien asiaa pidemmälle. Kesän aikana olisi siis tarpeen pitää erillisiä ilmaisutreenejä.
Hakutreeneissä jatkettiin samalla linjalla kuin viime kerralla, eli vain kaksi maalimiestä heti alueen etukulmissa. Lämmittelyn jälkeen odottelin vuoroa, ja Tomppa oli silminnähden innoissaan treeneistä – erittäin hyvä lähtökohta. Ensimmäiselle maalimiehelle lähettäessä kesti hetken, että sain koiran rauhoittumaan ja tulemaan sivulle lähetystä varten, mutta onnistui kuitenkin. Muutama nami sivulla olosta, jonka jälkeen lähetin koiran etsimään. Oppimisteorian mukaan vierelle tulon ennen lähetystä pitäisi vahvistua melko nopeasti, koska sitä käytöstä seuraa aina todella palkitseva käytös eli maalimiehen etsiminen (-> Premackin periaate).
Etäisyyttä maalimiehelle oli noin 40-45 metriä. Rohkenin lähettää niin kaukaa, koska lähes suoraan piilolle meni polku. Tomppa irtosi erittäin vauhdikkaasti ja suoraan polkua pitkin. Maalimiehellä Tompan ilmaistessa testasin pystynkö ottamaan koiran hallintaan sivulle kesken ilmaisun – sanoin vihjeen ”viereen” ja Tomppa vilkaisi minuun ja palasi ilmaisemaan lähemmäksi maalimiestä ikään kuin sanoen, että älä häiritse siinä, täältä mä sen palkan saan kuitenkin 🙂 Namilla houkutellen ja valjaista kiinni pitäen sain sen kuitenkin sivulle hetkeksi josta vapautin palkalle. Tätä pitää siis selvästi treenata erikseen ja tehdä kunnollinen koulutussuunnitelma, jossa ei tarvita houkuttelua tai pitelyä, eli todennäköisesti joudun sheippaamaan käytöksen. Siitä lisää myöhemmin…
Maalimieheltä palattiin keskilinjalle hyvin hallinnassa, käytin ehdollista vahvistetta ja palkkasin 2-5 askelen välein. Mielestäni on tärkeää, että paluu keskilinjalle ei mene rynnimiseksi, koska pakotteet aina vähentävät käytöstä ja laskevat motivaatiota, ja kun koira rynnii hihnassa valjaita vasten se on koiralle pakote vaikka se aiheuttaa sen itse. Viime vuoden hakutreeneissä panostettiin tähän, ja koira pysyi hyvin lähellä ilman hihnaakin, joten voidaan todennäköisesti taas jättää hihna pian pois – talven tauon jälkeen olen kuitenkin halunnut pelata varman päälle.
Toinen maalimies oli myös melko helpossa maastossa, nousin muutaman askelen keskilinjalta piilolle päin koska heti alussa oli nousu kalliolle, lähetysmatka oli suurinpiirtein samat 40-45 metriä. Vierelle tulo lähetystä varten sujui nopeammin kuin ensimmäisellä lähetyksellä, ja koira malttoi odottaa vihjettä. Lähtö oli taas vauhdikas, koira eteni koko ajan kulmaa kohti mutta teki seisojamaiset z-hakukuviot noin 5-10 metriä laajalla alueella. Maalimies kuitenkin löytyi, ja koira ilmaisi hyvin ja sai loppupalkan.
Nyt voi jo todeta, että nämä lyhyemmät hakutreenit ovat toimineet hyvin: koira irtoaa hyvin ja on todella motivoitunut. Jatkossa voisi enemmän vaihdella 1, 2 ja 3 maalimiehen välillä, sekä tehdä erikseen ilmaisutreeniä tuon hallintaan oton vuoksi.
Tänään käytiin loman jälkeen ekoissa hakutreeneissä useampaan viikkoon. Tompalla on hyvin hallussa ilmaisu ja etsiminen, kehittämistä on ollut piston syvyydessä ja suoruudessa sekä lähetyksen ”räjähtävyydessä”. Ja onko ihmekään, kun miettii miten epäselviä ja tyyliltään vaihtelevia lähetyksiä olen tehnyt. Kevään ja kesän aikana ollaan tehty paljon motivaatiota ja vauhtia nostavia lähetyksiä, ollaan käytetty haamuja ja pakenevia maalimiehiä, käyty viemässä maalimies piiloon ja palattu keskilinjalle lähettämään sekä tehty yliheittoja joissa koira palattuaan edelliseltä maalimieheltä lähetetään vauhdista seuraavalle. Nämä treenit ovat onnistuneesti kasvattaneet Tompan motivaatiota ja lisänneet vauhtia lähtöön.
Syyskauden aikana ollaan hiottu lähetystä. Aluksi tajusin määritellä itselleni minkälaisen lähetyksen haluan – on melko epäreilua vaatia koiralta mallikasta lähetystä jos ei itsellä ole selkeää visiota siitä, minkälaisen lähetyksen haluaa. Tulin siihen tulokseen, että haluan koiran istuvan vierellä kun se odottaa lähetystä – Tompalla on melko vahva vierelle tulo joten käytöstä ei tarvitse erikseen opettaa, ja istuminen on selkeä kriteeri josta on helppo pitää kiinni, toisin kuin seisominen. Tämän lisäksi lähetän koiran vasemmalla kädellä, jotta en kurottuisi tai nojaisi koiran päälle, joka on selkeästi asia jota Tomppa hiukan väistää. Eli lähetyksessä koira istuu vierellä kuten toko-liikkeessä, ja oman ja koiran rintamasuunnan lisäksi näytän lähetyssuunnan vasemmalla kädellä koiran pään vieressä/edessä, lähetysvihje meillä on ”ukko”.
Tänään oli meidän vuoron tullessa jo melko pimeää, joten en vaikeuttanut treeniä muuten edellisestä kerrasta. Maalimiehet olivat noin 15-25 metrin etäisyydellä keskilinjasta, 3 maalimiestä kummallakin puolella (samat 2 maalimiestä etenivät kolmeen eri kohtaan) ja lisäksi keskimmäisillä ”piiloilla” maalimiehet olivat kauempana kuin ensimmäisellä ja viimeisellä piilolla. Kuudesta lähetyksestä kolmella kertaa Tomppa karkasi ennen vihjettä, ensimmäisellä lähetyksellä lähti aivan eri suuntaan kuin mihin nenä osoitti ja yhdellä kertaa oli todella hankalaa saada Tomppa keskittymään vierelle istumiseen kun maalimiehen haju oli jo nenässä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi silloin kannattanut mennä taaksepäin, ottaa kontakti koiraan vähän kauempana ja palata sitten lähetyspaikkaan. Nyt kontaktin otto meni vähän houkuttelun puolelle. Positiivista oli se, että Tompalla oli todella kova into maalimiehelle, ja lähdöt olivat ”räjähtäviä” ja suht suoriakin (ensimmäistä lukuunottamatta). Maalimiehellä Tomppaa haukutettiin vain noin 5 haukkua, ne sujuivat ongelmitta.
Onnistumisprosentti ei kuitenkaan tässä treenissä ollut vielä niin korkea, että kriteeriä pitäisi vielä nostaa joten tehdään seuraavalla kerralla samantyylinen treeni. Myös siirtymisiä löydetyltä maalimieheltä seuraavaan lähetyspaikkaan on syytä treenata, jotta ne sujuu hallitusti ja kiskomatta. Nopealla palkkaustiheydellä Tomppa pysyy hyvin lähellä, mutta jos vahvistetiheyttä laskee, hajoaa hallittu lähellä kulkeminen. Positiivisia ongelmiahan nämä on, olen tyytyväinen siitä, että Tompalla alkaa olemaan vahva halu päästä etsimään ja maalimiehelle. Nyt täytyy olla vaan tarkkana siitä, että pidän kriteereistä kiinni jottei etsimiminen, joka on vahva käytös, vahvista edeltävää käytöstä kuten lähetyksestä karkaamista tai lähetyspaikalle rynnimistä (nk. Premackin periaate). On myös tärkeää laskea vahvistetiheyttä jos oppiminen sen mahdollistaa, jotta edelliseltä maalimieheltä päästään mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti seuraavaan lähetykseen eikä into ja motivaatio ehdi kadota matkalla, varsinkin nyt kun käytösketju ei ole vielä kovin vahva ja näin innokas lähtö maalimiehelle hakumetsässä melko tuore ilmiö. Eli yritetään edetä mahdollisimman nopeasti, jottei aika ja energia tuhlaannu siirtymiin mutta tarpeeksi hitaasti, jotta käytös pysyy halutun näköisenä – siinäpä meille haastetta loppusyksyksi!
Weimar+i 