Osteopaattikäynti 17.8.2015 ja vähän taustatarinaa

Käytin Ässän hiukan pidemmän tauon jälkeen osteopaatti Maaria Kaiperlalla. Hoitoon olikin aihetta, mutta ei mitään merkittävää vammaa kuitenkaan. 

Kävimme heinäkuun alussa vaeltamassa, se oli Ässän ensimmäinen vaellus ja aikamoinen kokemus kaikille osallistujille, mutta etenkin Ässälle. Mukana oli minun ja Ässän lisäksi siskontyttöni. Kolme yötä teltassa, kaiken päivää ulkona metsän tuoksuissa ja useat kohtaamiset muiden vaeltajien kanssa kypsyttivät Ässää huomattavasti, ja koira oli todella väsynyt reissun jälkeen. Se otti weimarinseisojille tyypilliseen tyyliin tärkeimmäksi tehtäväkseen telttapaikan vartioinnin ja siskontytön suojelun, joten ihan helpolla en päässyt sen kanssa ja vaelluksen aikana piti käyttää myös aikaa ja energiaa tilanteiden hallintaan ja ennakointiin. Hienojakin hetkiä tietenkin koettiin, ja kaiken kaikkiaan reissu oli onnistunut. Myös Ässä paljasti uusia puolia itsestään, se oli esimerkiksi siskontytön kurottaessa vettä laiturilta tarttunut hampaillaan tytön paidanhelmasta varmistaakseen ettei hän putoa. On ne välillä odottamattoman viisaita ❤

Ässällä oli vaelluksella päällään Zerodogin pitkä vetovaljas, josta sillä oli jo kokemusta, sekä n. 3-4 kg:n painoinen koirien vaellusreppu, jota se ei ollut aiemmin käyttänyt koska sain sen käyttöön vasta päivää ennen vaellusta. Vaelluksen jälkeen, koiran jo muuten toivuttua reissusta, se jäi ehkä vähän vaisummaksi kuin ennen reissua. Sen selkälinjassa olin huomaavinani pienen koholla olevan kohdan keskiselässä. Yksissä hakutreeneissä sekä virehallinta-seminaarin aikana se oli tavallista vaisumpi. Ja yhtenä aamuna astuin vahingossa sen takajalan päälle sen maatessa lattialla, josta se ärähti melko voimakkaasti. Joten osasin siis aavistella, että selässä oli jotain pientä häikkää. Mitään vakavampia oireita en huomannut, koira ei ontunut, söi ja joi normaalisti eikä aggressiivista käytöstä ollut kuin sen yhden kerran kun astuin jalan päälle. 

Tämän lisäksi, viime viikonloppuna Pohjanmaan visiitin aikana tapahtui kaksi pientä haaveria. Ensin koira hyppäsi ylemmältä tasolta nurmipenkereeltä alas rantahiekalle, ja laskeutuessaan sen etutassut osuivat litteän ja liukkaan kiven päälle. Sen etupää luisui pois sen alta, pää ja kaula osuivat vieressä olevaan korkeampaan kiveen, ja sen lantio iskeytyi voimalla maahan. Olin itse rannalla ja ainoa ajatus päässä oli, että koira ei tuosta enää nouse. Kauhea ajatus. Mutta, koira nousi, seisoi hetken paikoillaan ihmeissään, ja jatkoi menoaan entiseen malliin! Ei ontumista, koira ei myöskään laskeutuessaan päästänyt mitään ääntä. Ainoat päälle näkyvät merkit olivat naarmut polvessa ja toisessa etutassussa. Onneksi koira oli jo jonkun aikaa juoksennellut pihassa, joten lihakset olivat lämpimät, joka varmasti osittain ehkäisi isompia vammoja.

Seuraavana päivänä pellolla ollessaan (kuvat tällä hetkellä otsakkeessa), se hyppäsi pellon reunassa ojan yli. Oja oli suurelta osin heinikon peittämä, joten koiran oli vaikea hahmottaa missä kohtaa reuna alkaa. Ja niinhän siinä kävi, että toinen etutassu upposi ojaan ja toinen jäi reunan päälle. Ässältä tuli pieni vinkaisu, se käveli muutaman askelen mutta vaihtoi sitten raviin ja pian laukkaan, eikä ontunut lainkaan. Nytkin koiralla oli siis jo lämmin lihaksisto. Kummallakin kerralla varauduin myös siihen, että ontuminen tulisi kuvioihin vasta kun koira on rauhoittunut ja adrenaliinitasot laskeneet, mutta ei näkynyt muutoksia käynnissä silloinkaan. 

Joten, vietyäni Ässän eilen Maarialle ja hänen sanoessaan hoidon aikana, että lantiossa ja selässä on korjattavaa, en kyllä yllättynyt yhtään. Maarian mukaan mitään vakavaa vammaa ei ollut syntynyt, vaan hän uskoi että sai korjattua tilanteen normaaliksi. Etenkin selkää hoitaessaan Ässä jopa hieman vinkui, eli selvästi siellä oli jonkinlainen jumi tai lukko, joka hoidon aikana saatiin kuntoon.

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis, mutta tuskin olivat viimeiset kerrat kun vauhtia on enemmän kuin älliä. Tekevälle sattuu, kiteytti kasvattajakin. Tulevaa metsästyskautta silmälläpitäen päätin kuitenkin viedä Ässän pikapikaa virallisiin lonkka- ja kyynärkuviin sekä polvitarkastukseen. Aika on varattu ensi viikolle. Toki toivottavasti ei mitään isompia haavereita satu tämän tai muidenkaan syksyjen aikana, mutta ehkä on viisasta ottaa nyt ne viralliset kuvat kun paikkojen pitäisi olla vielä ”syntymäkunnossa”. 

Tämän lisäksi aion jatkaa osteopaatilla käyntejä, jotta tuollaiset pienet haaverit saadaan kuntoon ajoissa eivätkä ne kroonistu tai ala aiheuttamaan lihasjumeja tai virheasentoja muualle. Ja mikä tärkeintä, ennen rajumpia lenkkejä, irti päästämistä ja metsästysreissuja pitäisi aina tehdä jonkinlainen lämmittely ja myös tarvittaessa jäähdyttely jälkeenpäin. Se on loppujen lopuksi pieni vaiva, mutta se voi tehdä ison eron vamman laadussa – koska vauhdikkaita tilanteita tämän koiran kanssa tulee varmasti vielä uudelleen…

Alla vielä muutama kuva vaellukselta Helvetinjärven kansallispuistosta

   

    
   

Osteopaattivisiitti 15.8.2013

Käytin Tompan Maaria Kaiperlalla taas tarkastuksessa. Tomppa on uinut kesän mittaan melko paljon, ja se näkyi Maarian mukaan koiran hartia- ja rintalihaksistossa merkittävänä kehittymisenä, ja hyvä niin. Olenkin viime viikkoina katsellut koiran kylkiä ja miettinyt, että miksi koira näyttää erilaiselta kun hartiasta kylkeen siirryttäessä on aiempaa selkeämpi pudotus. Mietin jo muutamaan otteeseen, että onko koira laihtunut jostain syystä kun näyttää niin hoikalta kyljen kohdalta mutta muutos ulkonäössä johtunee kasvaneesta habasta 🙂

Koirasta ei löytynyt isompia ongelmia. Tompan liikkuminen onkin ollut kesän aikana sujuvaa ja rentoa, ja se vaihtaa raville hitaassakin vauhdissa. Lanteessa oli pientä kiertoa, ja niskassa myös pientä jumia mutta ne hoituivat käynnin aikana. Tassujen järsiminen on ollut myös hyvin harvinaista – siitä yleensä näkee hyvin jos koiralla jumittaa joko lantio tai hartiaseutu. Seuraava aika onkin varattu lokakuun puoleen väliin, siinä vaiheessa koiran pitäisi olla vieläkin paremmassa kunnossa kun metsästyskausi on jo pitkällä. Uinnilla on saatu koiralle mukavasti lihaskuntoa, ja nyt kelien viilennyttyä pitää aloittaa juoksulenkit, jotta saadaan kestävyyttä myös. Juoksulenkit ovat olleet minimissä kesän aikana – meillä on ollut periaatteena se, että kun lämpötila ylittää 15 astetta, niin koiran juoksuttamista hihnassa mietitään tarkkaan ja yli 20 asteessa koiraa ei juoksuteta hihnassa lainkaan.

Oli mukava kuulla Maarialta, että Tomppa on hyväkuntoinen 7-vuotiaaksi. Sitä mukaa kun koira ikääntyy (vaikka eihän se mikään vanha vielä olekaan…), miettii yhä enemmän koiran hyvinvointia ja jaksamista etenkin meidän tiiviillä treeniaikataululla. Mutta nyt voidaan taas hyvillä mielin treenailla entiseen malliin!

Rauniotreenit 17.6.2013

Tehtiin kokeenomainen treeni: 3-5 maalimiestä piiloissa joita en tiennyt ja koira ilmaisee kunnes tulen paikalle (paitsi jos maalimies on kaivossa jonne koira näkee voi palkata jo muutamasta haukusta koska alaspäin ilmaisu on ollut Tompalle vähän jänskää). Pyysin laittamaan maalimiehet paikkoihin, joissa Tomppa ei pääse maalimiehen lähelle.Tämä viime kerran hakutreenien vuoksi, kun Tomppa kävi nuolemassa maalimiesten kasvoja – ajatuksena on treenata maalimieskäytöstä erikseen kosketusalustan avulla.

Tomppa asettui lähetysasentoon melko nopeasti, ja pääsin lähettämään sen alueelle. Se sai hajun ensimmäisestä maalimiehestä nopeasti, mutta kesken tarkennuksen huomion vei hetkeksi ruohikon hajut. Tomppa kuitenkin palasi hommiin ja vauhtia riitti. Maalimies oli pystyssä olevassa betoniputkessa jossa kansi päällä, Tomppa hyppäsi reippaasti putken reunalle ja ilmaisi. Seuraava maalimies löytyi ylösalaisin käännetyn roskiksen alta. Tomppa hyppäsi kesken ilmaisun roskista vasten, ja se vähän liikahti ja rämisi, jota piti hieman säpsähtää mutta koira kuitenkin jatkoi heti sen jälkeen ilmaisua. Siitä seuraava maalimies löytyi maan alle menevästä käytävästä metallisen luukun takaa, sitäkin piti lyödä tassulla että se kolahti, mutta saatiin sama reaktio kuin aiemmin, eli pieni säpsähdys ja homma jatkuu. Kun oltiin tutkittu alue toiseen päähän, lähdin vielä takaisin päin koska en ollut aivan varma olisiko alueella vielä maalimiehiä. Pyysin Tomppaa tutkimaan keskivaiheilla olevat kasat, ja kun koira on sen oloinen että hajuja ei mistään tullut niin pienen epäröinnin jälkeen ilmoitin, että alue oli tyhjä – ja niin se olikin 🙂 Yksi treenikavereista oli mennyt alueen ulkopuolelle piiloon, etten voinut laskea piilossa olevien määrää poissaolevien perusteella, mutta enpä siinä etsinnän kesken tajunnut olla niin ovela 😀

Päällimmäisenä mieleen treenistä jäi Tompan varmuus. Se meni vauhdilla harkkokasojen  yli ja rengaskasojen läpi (kuin merijalkaväenmies ikään kuten treenikaveri totesi), hyppi rämiseviä ja kolisevia alustoja vasten ja ilmaisi vahvasti häntä heiluen. Tämä yhdistettynä viime hakutreenin erittäin tuttavalliseen maalimieskäytökseen (mikä ei itsessään ole toivottu käytös, mutta hyvä merkki alunperin ihmisaran koiran muutoksesta parempaan), aiempien hakutreenien vauhtiin ja motivaatioon, huomattavasti parantuneeseen hihnakäytökseen ja lisääntyneeseen leikkisyyteen kotona… jotain on todella loksahtanut kohdalleen koiran päässä (ja varmasti kropassakin, sekä osteopaatin ja hierojan kommentit alkukesästä koiran fyysisestä kunnosta ovat olleet positiivisia). Eihän tässä olla vasta kuin vajaat 5 vuotta tehty töitä sen eteen, että se todellinen Tomppa pääsee esille kuorestaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Viikon treenipäivitys & osteopaattikäynti

Maanantaina treenattiin Korson raunioradalla. Rata oli uusi sekä koiralle, että ohjaajalle, ja otettiin treeni kokeenomaisena suorituksena eli en tiennyt missä maalimiehet ovat. Keli oli melko lämmin, yli 20 astetta ja hiukan painostava ilma. Maalimiehiä meni piiloihin neljä kappaletta. Aloitettiin etsintä kiertämällä aluetta reuna-aitoja pitkin josta oli tarkoitus spiraalinomaisesti edetä alueen keskelle. Tomppa etsi hyvin, irtosi melko kauaskin ja oli hyvin ohjattavissa. Kaksi maalimiehistä löytyy melko helposti, kaksi vaati hiukan työstämistä. Ensimmäisen vaikean maalimiehen Tomppa todennäköisesti haistoi jo etsinnän alkuvaiheessa, mutta jatkoi matkaa eteenpäin löytäen seuraavan maalimiehen. Ensimmäinen vaikea maalimies olikin käännetyissä roskiksissa, jotka olivat melko umpinaisia – maalimieskin kertoi odottelun tuntuneen saunassa istumiselta. Jäin seisoskelemaan piilon lähistölle, Tomppa ilmaisi ensin väärää roskista (oli piilon vieressä) mutta löysi viimein oikean piilon. Maalimiehen tarkentaminen selvästi kärsi kuumasta kelistä ja sen vaikutuksesta koiraan. Viimeistä vaikeaa maalimiestä tarkentaessa Tomppa tarvitsi myös hiukan apua, koira oli maalimiehen löytäessään aivan läkähtynyt eikä oikein jaksanut ilmaista. Tomppa kuitenkin etsi koko ajan, ei jäänyt tekemään mitään sijaistoimintoja tai tukeutunut minuun, mikä oli hyvä. Eli rankka treeni uudella radalla ja kevään ensimmäisinä kuumina päivinä, mutta koira suoriutui oikein hyvin. Treenin jälkeen jäähdyteltiin hyvin, annoin ylimääräisen namipurkin koiralle runsaan veden kera, ja kastelin koiran nivuset, mahanalusen ja tassut jotta se jäähtyisi nopeasti. Parempi olla turhan varovainen kuin altistaa koiraa lämpöhalvaukselle.

Tiistaina oli taas vuoro Vision valmennusryhmälle. Treenissä alkuun tehtiin samankaltainen harjoitus kuin edellisellä kerralla, jossa keskityttiin omaan fokukseen koiran kanssa treenatessa. Tällä kertaa treeni oli meille haastavampi, koska yksi kentällä olevista koirakoista suoritti noutoa. Koira oli musta mikä on Tompalle hiukan haastavaa, ja koira suoritti noutoa joka on melko haastavaa – lentävä esine on aina hiukan kiihdyttävä, ja noutaminen on todella kivaa Tompan mielestä. Hiukan meinasi tulla päälle lievä paniikki, jossa mietin liikaa, että mitä jos koira alkaa reagoimaan, apua apua.. No pystyin kuitenkin pitämään jonkin verran kontrollia siitä mitä teen, eli alkuun palkkasin siitä, että Tomppa istuu ja katsoo noutoa suorittavaa koiraa, ja kun koiran kierrokset alkoivat vähän laskemaan aloin naksuttelemaan katsekontaktista ja päästiin paremmin keskittymään treeniin. Sen jälkeen treenattiin jääviä liikkeitä, alkuun istumaan jäämistä. Kun aivan vierellä oli koira jota palkattiin heitetyllä pallolla, pidin vahvistetiheyden melko korkeana ja pysyin koiran lähellä. Kun saatiin vähän enemmän tilaa ympärille, tehtiin muutama kokeenomainen suoritus. Oli hyvä huomata, että Tomppa ei jäänyt virittyneeseen tilaan vaan pystyi suoriutumaan hyvin. Makuulle jäävässä liikkeessä tehtiin lähinnä ärsykekontrollia melko lyhyellä etäisyydellä. Paikallamakuu lopussa sujui melko hyvin. Täytyy muistaa jatkossa, että sen sijaan että keskityn jännittämään sitä kuinka koira reagoi, keskityn siihen, että tarkkailen koiraa ja säätelen etäisyyttä häiriöön ja vahvistetiheyttä koiran suorituskyvyn mukaan.

Ennen tiistain tottistreeniä käytin Tompan tutulla osteopaatilla. Tultiin hiukan kiirellä hoitotilaan, ikkunan takaa kuului välillä voimakasta koiran haukkua ja pöydällä oli todella mielenkiintoinen hanhipehmolelu joten Tomppa ei aivan pystynyt rentoutumaan kuten yleensä. Osteopaatti sai kuitenkin hoidettua koiran, niska ja lapojen väli olivat hyvässä kunnossa, ja lantiossakaan ei ollut paljon hoidettavaa. Ollaan tehty aika paljon vetolenkkejä etenkin hitaasti vetäen (eli minä sauvakävelen), mitkä ovat varmasti auttaneet koiran voinnissa. Seuraava hoitokerta varattiin elokuun puoleenväliin. Pieni takapakki koiran vointiin tuli kuitenkin perjantaina, kun se koirapuistossa kirmailleessaan ilmeisesti nyrjäytti/venähdytti etutassun ”ranteen”. En ollut itse koiran kanssa koirapuistossa silloin, mutta kun tulin töistä kotiin huomasin, että koira linkkasi hieman. Jumppasin ja venytin tassua eri suuntiin, kyynärpäätä tai lapaa koira ei arastanut, eikä varpaita mutta ranteesta kun taivutti sisäänpäin koira hiukan vingahti. Sivulle tai ulospäin taivuttelua koira ei arastele, eikä nivel ole turvonnut. Myös normaalit venytykset koira tekee kuten ennenkin. Tätä kirjoittaessa ontuminen on jo vähentynyt selvästi, mutta jatketaan lepoa kunnes ontuminen lakkaa ja siitä vielä muutaman päivän yli. Harmi, mutta tekevälle sattuu ja onneksi ei sattunut pahemmin! Ja seuraavilla koirapuistoreissuilla tai irti päästämisillä täytyy muistaa sekä lämmittely että jäähdyttely, jotta vältytään haavereilta.

Osteopatiaa ja tottistreeniä 12.3.2013

Ajelimme tänään taas Nurmijärvelle, ensin ohjelmassa oli visiitti osteopaatti Maaria Kaiperlalle ja sitten tottistreeniä valmennusryhmässä.

Tomppa on edellisen osteopaattikäynnin jälkeen suurimmaksi osaksi voinut hyvin. Jonkin verran olen huomannut, että se on kirputtanut toisen takajalan päältä (tassun päältä kantapään ja varpaiden välistä). Niska ja lapojen väli on ollut oireeton, kunnes viime lauantain hyppytekniikkatreenin jälkeen niska hiukan kipeytyi muutamaksi päiväksi. Koira liikkui normaalisti, mutta arasteli kun yritti venyttää etutassuja suoraksi kumartaen samalla. Se myöskin varoi lattialle selälleen heittäytymistä niskan kautta – sitä se tekee normaalisti melko usein kun sen kanssa leikkii. Eiliseen eli maanantai-iltaan mennessä koira oli kuitenkin jo melkein oireeton. Osteopaatti löysikin sekä lapojen välistä jumin että lantiosta kremppaa, pieniä vaivoja mutta kuitenkin. Ei siis ole yhtään varaa ainakaan joustaa lämmittelyistä ja jäähdyttelyistä agilityn tai muun treenin yhteydessä, ja muutenkin koiran kunnosta täytyy pitää huolta. Olin itse hiukan venytellyt takajalkoja, kun ajattelin kirputtelun johtuvat siitä että jalkojen lihakset olivat jumissa. Osteopaatti neuvoi kuitenkin, että mieluummin kannattaa hieroa pyörivin liikkein lantion ja rangan seutua koska usein ongelmat juontavat ylempää koira kehosta, ja raajojen voimakas venyttely voi vain lisätä jumeja rangassa, lantiossa tai lavoissa/niskassa. Etupään jumppaa jumppatyynyn avulla pitäisi myös muistaa tehdä useammin. Muuten Tomppa sai kehuja hyvän lihaskunnon ja vetreyden ansiosta – toivottavasti näiden osteopaattikäyntien ja oman huollon myötä voidaan nauttia agilitystä vielä pitkään!

Tottistreenissä otettiin työn alle välillä metsästysjuttuja. Olen alkanut miettimään, että josko päästäisiin tänä vuonna ihan oikeasti kanakoirien erikoiskokeeseen, joka meidän osalta tarkoittaa etenkin pysähtymiskäskyn ja noudon treenaamista koekuntoon. (no myös vesityötä pitäisi treenata…) Olen treenaillut Tompan kanssa pysähtymiseen ”seis”-vihjettä erilaisilla palkoilla niin, että koira on paikallaan ja sitä palkataan siitä että se pysyy paikallaan vaikka heitän namin tai lelun koiran eteen. Metsästystilanteessa taas koira pitää saada pysähtymään vauhdista ja pysymään paikallaan vaikka se on juuri pölläyttänyt ilmaan linnun joka nyt karkottuu poispäin, joten tilanne on huomattavasti vaikeampi. Kokeiltiin ensin kahdella eri lelulla, toinen oli Tompan lempilelu, ja toinen ei niin arvokas lelu (Tompan mielestä siis :)). Heitin vähemmän arvokkaan lelun noudettavaksi, ja kun koira lähti käskystä noutamaan, sanoin ”seis”-vihjeen, ja heitin lempilelun toiseen suuntaan. Tämä toimi hyvin muutaman kerran, mutta nopeasti koira jätti noudon tekemättä noutovihjeestä huolimatta – todennäköisesti koira koki ”seis”-vihjeen tarpeeksi kovana rangaistuksena, että sen käytös muuttui todella nopeasti.

Otettiin käyttöön seuraavaksi kosketuskeppi, joka jätettiin muutaman metrin päähän. Suurimmaksi osaksi koira sai mennä koskettamaan keppiä, ja palasi hakemaan palkan minulta. Välillä sanoin vihjeen ”seis” koiran lähdettyä liikkeelle, ja kun koira palasi vauhdista minun luokse, palkkasin ja seuraavalla toistolla koira sai aina mennä kosketuskepin luokse. Tässä koiran into ja halu yrittää säilyi paremmin. Päätettiin vielä kokeilla, jos ehdollinen vahviste ”jes” toimisi yhtä hyvin, ja se toimi. Ehdollisella vahvisteella on todella vahva historia siinä, että minun luokseni kannattaa tulla hakemaan palkan, joten sen käyttäminen voisi olla hyvä ajatus. Treenissä oli paljon hyviä kokeiluja, ja riippuu myös koiran vireestä miten tätä käytöstä kannattaa treenata. En tietenkään halua, että koira passivoituu sen kautta, että kokee luopumisen rangaistukseksi vaan vaihtoehtoisen palkkion pitää olla tarpeeksi motivoiva. Mutta haluan myös, että koira pystyy luopumaan vaikka se käy kuumana, kuten se etenkin metsästystilanteessa usein käy. Jatketaan mietiskelyjä asian tiimoilta, onneksi syksyyn on vielä aikaa!

Osteopaattikäynti 15.1.2013

Käytin Tompan jälleen osteopaatti Maaria Kaiperlalla Koirakoulu Vision tiloissa Nurmijärvellä. Tomppa alkuun hiukan jännitti hoitoa, kun paikka oli uusi ja olimme paikalla hyvissä ajoin joten odoteltiin hetken aikaa Vision kaupan puolella, joka oli täynnä jännittäviä tuoksuja.

Hoito sujui oikein hyvin ja koirakin alkoi rentoutumaan hoidon aikana. Osteopaatin mukaan mitään erityisiä jumeja tai lukkoja ei ollut, joka vastaa myös omaa käsitystäni koiran terveyden tilasta tällä hetkellä – koira liikkuu hyvin, on terveen oloinen ja etenkin hyppää agilitytreeneissä oikein hyvin ja vauhdilla. Hoidon jälkeen koira oli oikein iloisen ja vapautuneen oloinen. Tästä voi taas tyytyväisenä jatkaa koiran kanssa harrastamista, ja seuraava osteopaattikäynti varattiin maaliskuulle.

Täytyy vielä lisätä, että Vision tiloissa käynti on näköjään aika riskialtista puuhaa, hoitovuoroa odotellessa tuli ilmoittauduttua uuteen treeniryhmään… 🙂 Mutta siitä lisää ensimmäisten treenien jälkeen ensi viikolla!

Hyppytekniikkaa ja kontaktitreeniä 3.11.2012

Osteopaattikäynti 22.10.2012

Kävimme taas osteopaatilla Maaria Kaiperlan vastaanotolla. Tompan vointi oli ihan hyvällä mallilla, ei mitään merkittäviä uusia vaivoja (kuten vointi onkin antanut ymmärtää) ja ne pienet jumit mitä löytyi taisivat jäädä vastaanotolle. Lantion hoitoa jatkettiin, vinossa kulkemista ei enää kauheasti ole esiintynyt mutta ei se ole vielä 100% hävinnytkään. Selällä piehtarointia tapahtuu vielä, mutta ei mielestäni niin paljon kuin ennen, sekä selällä nukkuminen on vähentynyt, yleisin asento taitaa olla nykyään kyljellään ja jalat suorana. Tomppa myös nykyään aloittaa ravin hitaammasta vauhdista kuin ennen ja peitsaamista esiintyy erittäin vähän.

Eli eiköhän lisää tehoa ja itsevarmuutta hyppyihin ala löytymään kun lantion alue hoitojen myötä tervehtyy ja vahvistuu. Kotihoito-ohjeiksi saatiin kevyttä hierontaa, vapaana metsässä juoksemista ja hitaita vetolenkkejä valjaissa, mieluiten metsämaastossa. Tavoitteena on saada lisää voimaa takapäähän sekä syviä lihaksia voimistumaan jotta Tomppa pystyisi suorittamaan agilityssa käännöksiä tiukemmin. Seuraavan kerran menemme tarkistamaan tilanteen alkuvuodesta!

Osteopaattikäynti

Käytin Tompan toista kertaa eläinosteopaatti Maaria Kaiperlalla juhannusviikon torstaina eli viikko sitten. Päätin viedä koiran osteopaatille osittain agilityharrastuksen inspiroimana ja osittain Tompan omien oireilujen vuoksi. Agilitykoiran suositellaan käyvän säännöllisesti ainakin eläinfysioterapeutilla sekä mahdollisesti myös osteopaatilla ja koirahierojalla. Tomppa hyppää ihan hyvällä tekniikalla (olemme käyneet Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssin ja treenanneet hyppytekniikkaa Vapun ohjeiden mukaan sen jälkeen itsenäisesti) ja muutenkin suorittaa agilityä hyvällä innolla, ainoastaan ongelmia on ollut yli 55 cm rimoilla joita se ei suostu hyppäämään. Olin ajatellut korkeiden rimojen kierron johtuvan kokemuksen puutteesta tai koiran epävarmuudesta.

Agilityn vaativuuden lisäksi lähdin viemään Tomppaa osteopaatille sen joidenkin pidempiaikaisten ongelmien vuoksi. Tomppa on meille tulostaan saakka eli pian 4 vuotta sitten vaihtelevasti peitsannut ravin sijaan, sekä jonkin verran on esiintynyt oikean jalan ranteen järsimistä, ei kuitenkaan niin että karva olisi irronnut tai iho rikki. Se myös mielellään piehtaroi selällään lattialla. Peitsaamista en ensi alkuun edes ymmärtänyt tarkkailla, ja piehtaroinnin laitoin sen piikkiin että se pitää siitä. Ranteen järsimisestä olen kysynyt usealta eläinlääkäriltä, sekä yhdeltä fysioterapeutilta, jotka ovat tutkineet koiran eivätkä ole löytäneet mitään vikaa – ei tunnusteluarkuutta, liikkuvuus oikein hyvä ja niin edespäin. Tompan aikaisempi elämä tarhakoirana on ollut todennäköisesti enemmän tai vähemmän stressaavaa, joten päättelin järsimisen olevan siellä opittu stressinpurkukäytös.Juuri ennen ensimmäistä osteopaattikäyntiä Tomppa alkoi ensimmäistä kertaa aavistuksen linkkaamaan oikeaa etutassua. Tätä edelsi melkoisen ahkera seuraamistreeni. Näiden lisäksi Tomppa on meille tulostaan saakka liikkunut aavistuksen vinossa. En alkuun en osannut huomioida sitä, mutta silmän harjaantuessa koiran liikkeeseen, aloin kiinnittää siihen huomiota. Mikään näistä asioista ei ole ollut mikään merkittävä ongelma koiralle, se on alun sopeutumisongelmien jälkeen syönyt hyvin, leikkinyt paljon, levännyt normaalisti ja muutenkin elänyt normaalia koiran elämää. Mutta olen tyytyväinen, että vein silti koiran osteopaatille koska nyt vasta huomaa kuinka paljon koirassa olikin korjattavaa vaikka ongelmat vaikuttivat pieniltä!

Ensimmäisen osteopaattikäynnin diagnoosi oli: lantio vinossa (vanha trauma) ja niska jumissa. Oikeassa etutassussa ei ole mitään vikaa, vaan jumi on niskassa ja etenkin oikealla puolella ja siitä kipu säteilee oikeaan etutassuun. Osteopaatti teki töitä sekä lantion että niskan kanssa. Hoidon jälkeen koira oli erittäin vapautuneen oloinen pari päivää, jonka jälkeen viikon todella kipeä. Sen jälkeen koira alkoi liikkumaan suoremmassa ja ravaamaan enemmän. Jos ennen ensimmäistä hoitoa koira peitsasi enemmän kuin ravasi, se tällä hetkellä ravaa lähes 100% ja aloittaa ravin paljon hitaammasta vauhdista kuin ennen. Niska oli alkuun parempi, mutta sitten otimme erittäin tiukan, useamman viikon seuraamistreeniputken (en silloin vielä tajunnut että niskan jumit liittyvät seuraamiseen) jonka jälkeen oireilu niskan ja etutassun suhteen palasi osittain.Yleisesti ottaen koira on ollut ensimmäisen hoidon jälkeen leikkisämpi ja aktiivisempi kuin ennen.

Toisen hoidon aikana osteopaatti sai niskan jumin laukeamaan (koira teki niskaa käsiteltäessä selvän, pitkän helpotuksen huokauksen, ja etutassun linkkaamista ei ole sen jälkeen näkynyt) sekä jatkoi lantion hoitoa. Lantio alkaa olemaan hyvällä mallilla, jonka olen jo huomannut koiran liikkeestä. Osteopaatin tavoite oli tällä kertaa hoitaa lantiota niin, että verenkierto paranee ja lantio jatkaa vahvistumista entisestään. Meille annettiin kotitehtäväksi vahvistaa takapään lihaksia, jotta koirasta tulisi tasapainoisempi eikä niin etupainoinen ja täten kuormitusta saadaan myös niskasta pois. Eli meillä on kesän ohjelmassa mm.:

• Mäkijuoksua / kävelyä
• Peruuttamista suoraan tai korokkeelle, takapään hallintaa
• Huskyvaljaissa vetämistä kävelyvauhdilla
• Metsälenkkejä
• Uintia

Tämä viikko pidetään lepoa osteopaatin ohjeen mukaan. Juhannusviikonloppu meni aika hulinamerkeissä maalla ja Tomppa onkin alkuviikon ollut tuplasti väsynyt, kun on saanut viikonloppuna uida, juoksennella vapaana ja riehua suursnautseri Kikan kanssa ja sen lisäksi hoidon vaikutukset alkavat näkyä. Mutta Tomppa ei ole mielestäni ollut tällä kertaa yhtä kipeä kuin edellisellä kerralla. Syyskuussa mennään taas käymään Maaria Kaiperlalla!