Näiden kirjoitusten tarkoitus on tiivistää sitä kuinka otan huomioon oppimisteorian annin pelastuskoiran kouluttamisessa. Aiemmissa kahdessa osassa on käsitelty kouluttamisen kulmakiviä, käytösketjuja ja Premackin periaatetta sekä siihen läheisesti liittyvää takaperin ketjuttamista. Tässä viimeisessä osassa käsitellään vielä luopumisen ja itsehillinnän harjoittelua pohjataitona ja koiran oman oivaltamisen painottamista kaikissa vaiheissa.
LUOPUMINEN
Maalimiehen pussailu taitaa olla pelastuskoiraharrastajien yksi suurimpia haasteita, ja nyt puhutaan siis pelastuskoiran iloisesta tervehtimisestä maalimiehen löytyessä. Operanttiin koulutustapaan kuuluu läheisesti se, että koulutuksessa edetään askeleittain ja koko ajan haluttua käytöstä vahvistaen. Ihmisen lisääminen vaikkapa rullailmaisussa sinne kohteen taakse on kuitenkin hankala tehdä askeleittain, ja sen lisäksi onnistuneen treenin myötä koiralle muodostuu auttamatta vahva positiivinen tunnereaktio maalimiehen löytymiseen. Ja se ei suinkaan ole huono asia, mutta liialliset rakkaudenosoitukset eivät ole toivottavia ja koiran pitäisi kaikesta huolimatta pitää hajurako maalimieheen. Mikä siis avuksi?
Ensinnäkin, koiralla olisi hyvä olla pohjataitona luopuminen – harjoittelun voi aloittaa vaikka namikädestä luopumisella, ja jatkaa maassa olevista tutuista ihmisistä luopumisella. Koira saa aina haluamansa palkkion kun se pakittaa pois eli luopuu ihmisestä. Tämä harjoittelu olisi hyvä tehdä alkuun ilman etsintää ja siihen liittyvää kiihtynyttä tunnetilaa, ja kaiken kaikkiaan vahvistaa rauhallista käyttäytymistä ihmisten luona.
Luopumistreenin voi aloittaa näin:
Entäs jos se ihmisen pussaaminen on se suurin vahviste? Silloin apu saattaa löytyä kohteiden käytöstä – koiralle koulutetaan kohteelle meno erittäin vahvaksi, ja alkuun erillisissä ilmaisutreeneissä ihmiset ovat ohjaajan ja koiran vieressä koiran suorittaessa kohteelle menoa. Asteittain joku ihmisistä on lähempänä ja lähempänä kohdetta, koiran mennessä sinne, kunnes viimein ihminen on maassa kohteen takana “pussailuetäisyydellä”. Koiran epäonnistuessa harjoitusta taas helpotetaan ja ihminen jää kauemmaksi, mutta pääpaino on siinä, että palkka on koiralle todella palkitseva ja koira itse oivaltaa millä käytöksellä (eli alustalle menolla) se saa palkan. Tässä esimerkki kosketusalustatreeneistä, mukana edesmennyt Tomppa-koira.
TAVOITTEENA KOIRAN OMA OIVALTAMINEN
Jokaisessa treenissä taustalla on ajatus, että koira itse huomaa mistä se saa palkkion. Alkuun tehdään asetelma sellaiseksi, että koira itse huomaa, että ihmisiltä saa ruokaa ja kehuja, ja myöhemmin niin, että kun se sopivasti tuulen mukana saa hajun ihmisestä, se saa rynnätä sinne saamaan palkkansa ja kehunsa. Tavoitteena on myös, että se itse huomaa, että rauhoittumalla ja istumalla hetkeksi, se pääsee metsään vapaana juoksemaan ja bongailemaan hajuja ja sitä myötä ihmisiä. Jos ilmaisutreenissä koira tekee virheitä, vaikkapa rullakoira pudottaa rullan, annetaan sille mahdollisuus itse korjata tilanne eikä lähdetä kieltämään tai simputtamaan koiraa tehdystä virheestä. Kun käytös on huolellisesti koulutettu, ja koira todella tavoittelee palkkaa, se tekee kaikkensa tehdäkseen oikein ja yleensä nopeasti korjaa virheet. Paineistaminen ja kieltäminen eivät edistä oppimista, ja on myös tärkeää että treeniporukka on sellainen missä ilmapiiri on ratkaisukeskeinen. Kehitettävää on aina, ja mikään koiran tekemä virhe ei ole maailmanloppu, vaan pelkästään informaatiota siitä mikä koiran osaamistaso on siinä tilanteessa. Virheet ovat pelkästään oppimismahdollisuuksia, sekä koiralle, että ohjaajalle!
JATKUVAA OPPIMISTA
Oppimisteorian lisäksi onnistuneeseen koulutukseen tarvitaan rutkasti motivaatiota ohjaajalta oppia oman koiran ominaisuuksia, parantaa koiranlukutaitoaan ja kehittää myös omaa osaamista vaikkapa maastossa liikkumisen ja suunnistamisen osalta. Sinnikkyyttä ja maastossa vietettyjä hetkiä säässä kuin säässä vaaditaan sekä ohjaajalta että koiralta. Kun mennään perustaitojen kouluttamisesta kohti monipuolisempaa treeniä missä koira jo etsii ja ilmaisee, alkaa kriteerin nostaminen asteittain olemaan jo haastavaa ja muutenkin saattaa ilmetä erilaisia uusia haasteita mitä ei ole aiemmin ollut. Mutta positiivisella ja rakentavalla asenteella sekä hyvällä treeniporukalla jokainen treeni vie eteenpäin, myös ne räntäsateessa vietetyt epätoivoiset hetket.
Treeneissä etusijalla on yhdessä onnistuminen
Meillä esimerkiksi tähän saakka haastavin vaihe oli kun siirryttiin ilmaisutreeneistä ja hajunhakemisesta pistojen harjoitteluun – kriteeriä tuli nostettua liikaa, kun oletin koiran pystyvän suorittamaan pitkiä pistoja liian nopeasti. Kun palattiin harjoituksessa hieman helpompaan ja otettiin avuksi valikoidut ääni- ja näköavut jotta saatiin aikaan pidempiä pistoja, päästiinkin nopeasti treenissä eteenpäin. Avut voitiin jättää pois, Ässä alkoikin irtoamaan vauhdikkaasti ja pitkälle ja ilmaisutkaan eivät hajonneet vaikka etäisyyttä ja vauhtia tuli lisää, huolellisen pohjatyön ansiosta
Näiden alkuaikojen videoiden lisäksi vielä pari videolta tältä kesältä, kun palaset alkavat olla jo kohdallaan ja treeneissä keskitytään jo etsinnän pidentämiseen ja kokeisiin valmistautumiseen, ilmaisutkin sujuvat jo rutiininomaisesti.
Maalimiehen näkökulmasta (Ässä luulee pystyssä olevan kännykän olevan kosketuskeppi, yleensä ei mene näin tykö maalimiehelle):
Olen harrastanut pelastuskoiratoimintaa nyt 9 vuotta, ja pyrkinyt sinä aikana soveltamaan oppimisteoriaa mahdollisimman hyvin käytännön pelastuskoiran koulutukseen. Meillä on vielä matkaa valmiiseen hälytyskoiraan ja paljon myös opittavaa, mutta olen tässä yrittänyt hahmottaa mitä olen tähän saakka oppinut. Edellisessä kirjoituksessa kävin läpi koulutuksen kulmakiviä, eli palkkaa, kriteeriä, ajoitusta ja vahvistetiheyttä ja niiden merkitystä ilmavainuista henkilöetsintää kouluttaessa.
Oppimisteorian anti ei kuitenkaan pääty tähän, vaan on hyvä ottaa työkalupakkiin myös käytösketjujen hyödyntäminen, takaperin ketjuttaminen ja Premackin periaatteen huomioiminen.
PREMACKIN PERIAATE
Premackin periaatteesta ovat varmasti kaikki saaneet osansa lapsina: syö kaikki kasvikset lautaselta, ja saat sitten syödä jäätelöä. Toisin sanoen, David Premack huomasi tutkiessaan apinoita, että jos todennäköistä käytöstä edelsi vähemmän todennäköinen käytös, tuli myös tämä vähemmän todennäköinen käytös todennäköisemmäksi koska se toimi porttina jo vahvalle käytökselle. Samaa periaatetta on myöhemmin tutkittu ja sovellettu ihmisiin ja muihin nisäkkäisiin, kuten myös koiriin.
Koiraa kouluttaessa puhutaan usein palkkiokäytöksistä, jollaisia voivat olla vaikkapa juokseminen, haisteleminen tai tietyillä roduilla vaikkapa noutaminen. Henkilöetsintä on täynnä koiralle mieluisia tai todennäköisiä käytöksiä – vaikkapa ihan vaan metsässä vapaana juokseminen. Kun tunnistaa mitä nämä palkitsevat tai todennäköiset käytökset ovat, voi niitä käyttää hallinnan ja itsehillinnän kouluttamiseen. Esimerkiksi, alkuun joko pyydetään tai vain odotetaan, että koira istuu ennen kuin se vapautetaan etsimään. Kun tämä on sujuvaa, voidaan ottaa askel hallinnassa kävelyä ennen istumista, sitten pari ja niin edespäin. Koiraa ei tarvitse käskyttää tai kieltää, kun sille pala palalta kerrotaan että hillitsemällä itsensä se pääsee vaikkapa etsimään. Koska etsiminen on yleensä palkitseva käytös, tulee istumisesta ja hallinnassa kävelystä koko ajan palkitsevampia, Premackin periaatteen mukaisesti.
Oman vuoron odottamista kannattaa harjoitella alusta saakka, käytös vahvistuu kun koira pääsee sen jälkeen tekemään mieluista hommaa eli etsimään
KÄYTÖSKETJUT
Henkilöetsintä on käytösketju, joka voidaan paloitella suuriin tai pieniin osiin, koirasta ja omista koulutustavoitteista riippuen. Ketjuun kuuluu etsittävälle alueelle siirtyminen, lähetys, etsintä (pistottaen tai partioiden), kontaktin pito ohjaajaan, henkilön löytäminen, ilmaisun aloittaminen, ilmaisu, ja ilmaisun päättäminen eli hallintaan otto. Ilmaisun voi itsessään myös paloitella osiin.
Ohjaajalla olisi tärkeää olla kirkkaana mielessä miten koiran pitäisi käyttäytyä kaikissa näissä vaiheissa ennen koulutuksen aloittamista, jotta kriteeri voidaan koulutuksen edetessä asettaa tarkasti ja tiedetään mistä koiraa palkataan ja mistä ei. Jos on esimerkiksi asettanut koiralle lähetykseen kriteeriksi istumisen, mutta päästää sen usein etsimään ilman istumista, voi olla varma siitä että istumisen todennäköisyys pienenee ja seisomisen kasvaa lähettäessä. Jos kriteeri vaihtelee, ja haluttu käytös ei ole edes ohjaajalle kristallinkirkas, ei voi olettaa, että koira tietää mitä siltä vaaditaan. Tämä ei edistä itsevarman ja rohkean koiran koulutusta, vaan johtaa epävarmaan suoritukseen ja mahdollisesti turhiin konflikteihin ohjaajan ja koiran välillä.
Etsintäketjun palasia voi ja kannattaa myös harjoitella itsenäisinä osina. Rullakoiran kanssa esimerkiksi ensimmäisen vuoden aikana harjoiteltiin hakutreeneissä lähinnä ilmavainuista etsintää ja ilmaisuketjusta näyttöä. Hallintatreenit ovat olleet jonkinlainen osa treenejä koko ajan, esimerkiksi paikkamakuuta ennen vuoroa on harjoiteltu alusta lähtien. Tämän lisäksi ensimmäisen vuoden aikana treenattiin rullailmaisuketjua erillisissä treeneissä, alkuun osia, sitten niiden yhdistämistä ja ilmaisua pelkillä kohteilla. Tässä esimerkki rullailmaisuketjusta pelkällä kosketuskepillä, alusta on jo häivytetty pois. https://youtu.be/zoE1_6_-k3k
Kun rullailmaisu sujui pelkkien kohteiden avulla (kosketuskeppi vihjeenä rullan nostoon, alusta vihjeenä näytölle), otettiin vasta kuvioihin kunnolla mukaan maalimiehet. Etsintää alettiin yhdistämään kun on ensin harjoiteltu erillisiä ilmaisuja näkyvissä olevien maalimiesten kanssa, tässä yksi esimerkki siirtymätreenistä.
Yleensäkin ottaen, kaikissa käytösketjuissa on hyvä harjoitella ketjun erilliset osat vahvoiksi, jotta koiralle on selkeää mitä missäkin vaiheessa siltä odotetaan ja koko käytösketju on siten myös sujuva. Koko ketju on juuri yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, ja mikä heikoin kohta on riippuu paljon koirasta. Heikointa osaa kannattaa harjoitella erikseen. Tietty osa ketjusta kannattaa ottaa myös nopeasti työn alle, jos siihen liittyy jotain ei-toivottuja käytöksiä, kuten esimerkiksi maalimiehen pussaamista. Kaikki mitä ketjun aikana tapahtuu, vahvistuu, koska ne johtavat palkan saamiseen.
TAKAPERIN KETJUTTAMINEN
Etenkin ilmaisun käytösketjussa kannattaa ottaa hyödyksi takaperin ketjuttaminen. Se hyödyntää juurikin Premackin periaatetta, ja kouluttaminen aloitetaan nimensä mukaan ketjun viimeisestä osasta, esimerkiksi rullailmaisun näytöstä. Näyttöä kouluttaessa voidaan käyttää apuna kohdetta, vaikka hiirimattoa. Kun koira osaa mennä matolle makaamaan vihjeestä, aletaan ottamaan erikseen koulutettu rullan luovutus mukaan kuvioon aina ennen näytölle lähettämistä. Näyttö on jo vahva käytös, rullan luovuttaminen vähemmän vahva, mutta se vahvistuu Premackin periaatteen mukaan joka toistolla koska sitä seuraa aina vahvempi käytös. Kaikki rullailmaisuketjun käytökset (näyttö, rullan luovuttaminen, rullan nosto, etsintä) on siis koulutettu erikseen, ja kun ne näin takaperin liitetään yhteen, saadaan sujuva käytösketju jossa koira pääsee etenemään tutumpaa ja vahvempaa käytöstä kohti. Tässä esimerkki ensimmäisistä näyttötreeneistä, Ässällä ikää videolla 10 viikkoa.
Kolmannessa ja viimeisessä osassa käsitellään vielä luopumista ja koiran oman oivaltamisen painottamista kouluttamisessa.
Tämä artikkeli on jatkoa artikkelille ”Palkitsemiseen perustuva kanakoiran koulutus osa 1 – teoriaa”, ja perustuu Lohjan Koirakeskuksessa järjestettyyn koulutusseminaariin 10.-11.6.2017. Kouluttajina siellä olivat Koirapalvelu Kannattavan Riikka Kokkonen sekä Hannu Kyllönen. Kuvat ovat seminaarista, videot aiemmin kuvattuja.
LUOPUMALLA SAA
Koulutuksessa harjoiteltiin alkuun ympäristöstä luopumista ja vahvistettiin kontaktia ohjaajaan. Tämäkin on hyvä alkuharjoitus missä tahansa lajissa, esimerkiksi tottelevaisuuskentälle mennessä. Kun koira nostaa nenän maasta tai myöhemmin etenkin tottelevaisuuskontekstissa ottaa kontaktin ohjaajaan, sen hyvä valinta merkitään esimerkiksi naksuttimella ja koira palkitaan. Koiraa ei houkutella eikä käsketä, vaan ollaan hiljaa ja paikoillaan ja annetaan sen itse oivaltaa, että kaikista kannattavinta on luopua häiriöistä ja ottaa kontaktia ohjaajaan.
Tässä luodaan pohjaa häiriöistä luopumiselle ja ohjaajan kuuntelulle kaikissa tilanteissa, ja tätä kannattaa harjoitella paljon myös arjessa etenkin kun huomaa koiran unohtaneen ohjaajan olemassaolon. Huolellisesti tehdyillä ja usein toistuvilla harjoituksilla on mahdollista aivopestä koira ajattelemaan, että arjessa ja metsälläkin eteen ilmestyvät vaikeatkin häiriöt ovat sitä samaa koulutuspeliä jota on alkuun harjoiteltu helpommissa olosuhteissa. Näin koira huomatessaan häiriön valitsee itse luopua siitä ja kääntää nopeasti huomion ohjaajaan, koska tällä tavalla se on erittäin usein, erilaisissa tilanteissa ansainnut ruokaa ja leikkiä.
KLASSISTA JA OPERANTTIA EHDOLLISTUMISTA LENKKIPOLULLA
Esimerkiksi, päivittäisen kävelylenkin varrella on paljon häiriöitä millä voi etenkin pennun kanssa harjoitella – kun koira huomaa pikkulinnun, pyöräilijän tai ohi juoksee lenkkeilijä, ja koira tämän jälkeen kääntää huomion pois tästä häiriöstä sinuun, ota tavaksi palkata koira! Kohta huomaat koiran katselevan merkitsevästi häiriötä ja sinua, taas häiriötä ja taas sinua, yrittäessään ilmoittaa, että on se on huomannut häiriön ja kääntänyt kontaktin sinuun, siten ansaiten palkan.
Jos huomion kääntäminen häiriöstä on koiralle mahdotonta, eli se kiihtyy liikaa, aloita ensin ”katso häiriötä”-pelillä (LAT, look at that). Siinä koiralle annetaan kehusana tai naksaus siitä kun se vielä katsoo häiriötä, ja koira palkataan ruualla. Jos syöminen ei onnistu, vie koira kauemmaksi häiriöstä kunnes se onnistuu. Käytännössä tässä tehdään vastaehdollistamista, eli muutetaan koiran tunnetilaa kiihtyneestä rauhallisempaan.
Koira alkaa rauhoittumaan häiriön nähdessään, kun häiriö yhdistetään tarpeeksi monta kertaa ruokaan
Syöminen yleensä rauhoittaa koiraa, ja palkkaaminen muuttaa tilanteen koiran näkökulmasta koulutuspeliksi tuijottamisen ja kiihtymisen sijaan. Kun tätä harjoittelee tarpeeksi, eli ruokapalkkio alkaa liittymään koiran mielessä häiriön näkemiseen, alkaa koira häiriön nähdessään kiihtymisen sijaan kääntämään katseen ohjaajaan odottaessaan palkkiota – esimerkiksi aina kun pikkulinnut lentää nenän edestä pois, koira katsoo äkkiä kuskiin päin kun sieltä on aiemminkin saanut näissä tilanteissa ruokaa ja leikkiä.
Tässä tapahtuu sekä klassista ehdollistumaa (häiriön nähdessään koira alkaa rauhoittumaan, koska siihen on liittynyt rauhoittava syöminen) ja operanttia ehdollistumista (kun koira kääntää katseen häiriöstä pois, se saa haluamansa asian eli ruokaa). Alkuvaiheen treeneissä koiran on toki oltava liinassa, ja mielellään koiralle turvallisissa valjaissa, jotta se mahdollisesti rynnätessäänkin häiriöille ei satuta itseään. Kun osaamista kertyy, siirrytään harjoitteluun liina löysällä tai ilman hihnaa – tässä vaiheessa harjoitusten suunnittelu vaatii tarkempaa työtä, koska tavoitteena on, että koira ei koskaan epäonnistuessaan luopumisessa pääsisi palkitsemaan itseään häiriöllä.
ANNA KOIRAN VALITA – HALLITSE SEURAUKSIA
Häiriöistä luopumista harjoiteltiin myös niin, että palkkiot toimivat häiriöinä. Jokaiselle koiralle valittiin jokin vahva ja tuttu käytös, ja samalla jätettiin saataville maahan jokin koiralle mieluisa palkkio – vaikka lelu maahan tai ruokaa kuppiin. Kun koira suoritti halutun helpon käytöksen onnistuneesti, se palkattiin joko ohjaajan toimesta tai vapautettiin häiriölle (eli palkalle). Kouluttajat suosivat erillisten vihjeiden kouluttamista lelupalkoille ja ruokapalkoille vapauttamiseen. Tässä harjoitellaan myös ohjaajan kuuntelua ja hallintaa. Koiralle opetetaan, että kun teet mitä minä haluan, saat mitä sinä haluat. Jos koira tekee väärän valinnan, karkaa palkalle tai menee väärälle palkalle, on alkuvaiheessa paikalla avustajat jotka ottavat palkkion pois.
Eli, kun koira tekee virheen, se menettää mahdollisuuden palkkioon. Jos virheitä tulee muutama peräkkäin, eli koira ei oppinut kerrasta kun palkkion mahdollisuus poistettiin, on harjoitusta syytä helpottaa. Onnistumiset ja niistä palkkaaminen ovat lähtökohta kouluttamiselle, eikä koulutus edisty ilman onnistumisia. Virheet eivät tokikaan ole maailmanloppu, koira oppii niistäkin eikä seuraukset ole dramaattisia koiran hyvinvoinnin näkökulmasta kun on kyse palkitsemalla kouluttamisesta – koira ei yksinkertaisesti saakaan tavoittelemaansa palkkiota. Kuitenkin, jotta koulutus etenee, on tehtävät asetettava sellaisiksi, että koiran on mahdollista onnistua ja onnistumisia tulee enemmän kuin epäonnistumisia.
Istumista ja häiriöistä luopumista – kriteerinä, että takapuoli pysyy maassa
Tämänkaltaisissa hallintatreeneissä, missä harjoitellaan helppoja käytöksiä ja esillä olevista häiriöistä / palkkioista luopumista (ja niille pääsyä vasta luvan jälkeen), on viisasta välttää kaavamaisuutta. Tämä pätee itse asiassa kauttaaltaan kanakoiran koulutukseen. Jos ensin koira vapautetaan noudon jälkeen ruokakupille, seuraavalla toistolla voisi olla hyvä ajatus leikkiä koiran kanssa palkaksi noudon jälkeen vaikka ruokakuppi on yhä saatavilla, ja tästä seuraavalla toistolla koira lähetetään ensin lelulle, jonka jälkeen se saa noutaa ja saa ruokapalkan kädestä ja näin edespäin. Järjestyksellä ei siis ole merkitystä, vaan tärkeää on, että se muuttuu koko ajan.
VIREENHALLINTA JA KÄYTÖKSET PALKKIOINA
On siis tärkeää opettaa alkuun helpoilla ja ajan myötä vaikeutuvilla harjoituksilla koiralle kuuntelemisen jaloa taitoa – kun olet tarkkana, niin ansaitset, jos taas teet omia päätelmiä, menetät. Harjoituksen aikana kannattaa siis tarkkailla koiraa – jos se alkaa vaikkapa ennakoida noutoa, indikoiden sitä, että nouto on sille erittäin palkitsevaa tai se on aiemmin päässyt tässä vaiheessa noutoon, älä päästä sitä heti noutamaan vaan pyydä jokin toinen käytös ensin. Sen lisäksi, että se oppii kuuntelemaan, voidaan tällä tavallla vahvistaa heikompia käytöksiä. Kun se vaikkapa vasta pienen kontaktissa seuraamisen jälkeen pääsee palkkioksi noutamaan, vahvistuu myös kontaktissa seuraaminen – tätä kutsutaan Premackin periaatteeksi. Käytännön sovelluksia on muun muassa istuminen ennen vapautusta hakuun (koska haku on palkitsevaa, edeltävä käytös eli istuminen vahvistuu myös) tai leikkiminen ennen namipalan syömistä (kun syöminen on koiralle palkitseva käytös, ja halutaan vahvistaa leikkimiskäytöstä).
Kaiken tämän lisäksi, harjoitukset joissa treenataan vaihdellen erilaisia käytöksiä ja käytetään erilaisia palkkioita, opettavat koiralle kykyä säädellä omaa virettään. Kun koiran kanssa harjoitellaan vaikka rajun taisteluleikin jälkeen lyhyttä rauhallista seuraamista, josta se taas pääsee vauhdikkaaseen noutoon, ja näin edespäin, saa koiran kykyä laskea ja nostaa virettä vahvistettua ja jumpattua. Kun harjoitellaan niin, että saatavilla on kiihdyttäviä palkkioita häiriöinä, oppii koira itsehillintää ja sitä, että rauhoittumalla ja kuuntelemalla se pääsee tekemään niitä sille mieluisia kiihdyttäviä asioita. Itsehillintä ja ymmärrys siitä, että rauhoittumalla ansaitsee ovat kullanarvoisia taitoja riistatilanteissa. Tässä yksi esimerkki vireenhallintatreenistä.
YKSI KÄYTÖS, YKSI VIHJE
Pysähtymisen tärkein osa koulutetaan siis koiran omaehtoisen luopumisen kautta – koira on huomannut, että luopumalla erilaisista häiriöistä ja kuuntelemalla ohjaajaa häiriöistä huolimatta, se pääsee ansaitsemaan sen tavoittelemia asioita. Tämän jälkeen on tärkeää määritellä tarkkaan minkä pysähtymiskäytöksen koiran halutaan tekevän – istuuko se, seisooko vai makaako, ja mikä on se vihje mikä tähän käytökseen halutaan liittää, eli onko se pillitys vai sanallinen vihje. On vaikeaa kouluttaa koiralle käytöksiä, jos ei itsekään tiedä mitä haluaa koiran tekevän tai se vaihtelee päivästä toiseen. Toisaalta, jos alusta asti vahvistaa vain yhtä käytöstä ja liittää siihen vain yhden vihjeen, tulee tätä yhdistelmää harjoiteltua paljon enemmän kuin jos jompi kumpi tai molemmat muuttuvat ajan myötä.
Jos pysähtymiskäytös on istuminen, aloitetaan koulutus siitä, että koira itse tarjoaa istumista ja palkitaan niistä hetkistä. Alusta saakka on hyvä ottaa treenirutiiniin myös vapautusvihje – kun koira istuu itse, palkataan se ja sanotaan vapautusvihje samalla kun heitetään nami maahan jotta koira nousisi sen syömään. Odotetaan, että koira taas tajuaa itse istahtaa, josta palkataan ja vapautetaan edellä mainitulla tavalla. Tätä toistetaan kunnes koira kiirehtii tarjoamaan istumista. Silloin voidaan koiran istuessa sanoa/pillittää istumisvihje ja palkata välittömästi. Vihje on syytä sanoa tai pillittää samalla tavalla kuin aikoo sen ilmaista metsästystilanteessa, istu kauniisti kuiskattuna on koiran näkökulmasta aivan eri asia kuin metsästystilanteessa hätäisesti huudettu ISTU.
Istumisesta palkatessa on tärkeää toimittaa palkkio perille suuhun saakka, jotta paikallaan pysyminen vahvistuu
Taaskaan harjoitellessa ei saa unohtaa vapautusta, jotta kriteeri pysyy selkeänä – istumista suoritetaan siihen saakka, että annetaan lupa nousta koska näinhän koiran täytyy toimia myös metsästystilanteessa. Kun istumisvihjettä on toistettu joitakin kertoja koiran itse mennessä istumaan, testataan vihjettä kun koira vielä seisoo. Jos koira vihjeen seurauksena istuu, palkataan, jos ei niin jatketaan vihjeen liittämistä käytöksen suoritushetkeen kunnes linkki vihjeen ja käytöksen välille syntyy koiran päässä. Kun vihje on liittynyt käytökseen, siirrytään palkkaamaan vain niistä kerroista kuin koira istuu heti vihjeen jälkeen.
Vihjettä liittäessä ja myöhemminkin kannattaa pyrkiä täyteen eleettömyyteen muuten – kaikki mitä ohjaaja tekee välittömästi käytöksen aikana liittyy itse käytökseen, ja jos samalla antaa käsimerkkejä koira mahdollisesti tai jopa todennäköisesti uskoo käsimerkin olevan se merkitsevä vihje. Elekieli kun on koirille se merkittävin kommunikointitapa, on tärkeää kiinnittää huomiota tähän. Metsästystilanteessahan ei välttämättä ole näköyhteyttä koiraan, ja sen lisäksi haulikolla ampuminen yhdellä kädellä, toisen näyttäessä koiralle pysähtymisvihjettä, olisi kyllä aikamoinen temppu.
Kun meillä on nyt koira, joka osaa istua vihjeestä keittiössä, alkaa se isoin työ eli yleistäminen – sama koulutusprosessi eli istumisen tarjoaminen ja sen jälkeen vihjeen liittäminen täytyy tehdä ensin eri huoneissa, sitten pihalla, ja sitten vieraammissa paikoissa. Koirat ovat erittäin huonoja yleistämään, ja siten tarvitsevat huolellisen pohjatyön jotta käytös olisi yhtä sujuvaa kaikkialla. Kun koira osaa istua vihjeestä eri paikoissa, on seuraava askel harjoitella istumista kauempana ohjaajasta, istumista kun ohjaaja kävelee paikoillaan, kun kävellään yhdessä rauhallista vauhtia, ripeämpää vauhtia, kun hölkätään ja juostaan. Jatkossa voi harjoitella vihjeestä istumista kun kävellään ja ohjaaja jatkaakin kävelyä vihjeen jälkeen, ja sama harjoitus hölkäten ja juosten. Mielikuvitus on tässä vain rajana, ja pääasia on harjoitella istumista vihjeestä kaikenlaisissa tilanteissa ja myös erilaisissa viretiloissa, vaikkapa kesken leikin, aloittaen helpommasta ja vähitellen vaikeuttaen niin, että koira kuitenkin yhä pystyy onnistumaan tehtävässä.
KÄÄNTEINEN HOUKUTTELU PAIKALLAOLON POHJATAITONA
Sen lisäksi, että kanakoira osaisi omaehtoisesti luopua asioista ja se osaisi myös mennä istumaan vihjeestä kaikenlaisissa häiriöissä ja korkeassakin vireessä, sen pitäisi pystyä pysymään paikoillaan metsästystilanteessa pyssyn paukkuessa, höyhenten pöllytessä ja linnun mätkähtäessä maahan. Tätä voi harjoitella mitä moninaisimmilla häiriöillä. Alkuun voidaan houkutella koiraa nousemaan istumasta nameilla, eli tehdä käänteistä houkuttelua. Silloin koira palkataan kun se houkuttelusta huolimatta pitää takapuolen tiukasti maassa. Alkuun namit ovat kädessä ja palkka tulee nopeasti, mutta koiran onnistuessa kriteeriä nostetaan pudotettuihin nameihin, lentäviin nameihin ja niin edespäin. Jos koira nousee ja tavoittelee palkkoja, sitä ei kielletä eikä toruta, vaan yksinkertaisesti poistetaan mahdollisuus palkkioon – esimerkiksi laitetaan käsi nyrkkiin, tai peitetään maassa oleva nami jalalla. Oppi menee parhaiten perille, kun koira saa itse, ilman ohjausta tai apuja meiltä, oivaltaa miten se saa palkkion. Kun koira on tehnyt virheen ja noussut istumasta, seuraavalla toistolla helpotetaan hieman, että koira onnistuu ja saa taas tavoittelemansa palkkion.
Käänteisessä houkuttelussa kannattaa houkutella yhdellä ja palkata toisella kädellä
Häiriöitä voi ja pitääkin vaikeuttaa: kun namit ja lentävät lelut ovat helppoja häiriöitä, voi panoksia korottaa vaikka ongen päähän kiinnitetyllä siivellä tai jopa elävillä kyyhkysillä. Tämänkin osa-alueen harjoittelu on syytä siirtää onnistumisten myötä kotoa ulos ja lopulta metsään ja pellolle, jotta yleistetään osaaminen varsinaiselle kanakoiran työmaalle. Huolellisesti ja pienistä palasista rakennettuna käänteisen houkuttelun lopputuloksena on vahva paikallaolokäytös, jossa koira näkee ympäristön häiriöt ohjaajan ja koiran välisenä leikkinä, ja jossa koira aktiivisesti valitsee olla nousematta ja jahtaamatta koska se on aina aiemminkin ollut koiralle kannattavaa.
Tässä iemmin tekemäni video luopumisesta ja käänteisestä houkuttelusta.
KOHTI TOSITOIMIA
Koulutuksen päätteeksi testattiin koirien osaamista launcheriin laitettujen, linnun siivitykseltä kuulostavien muovipullosta ja muovipusseista tehtyjen härpäkkeiden avulla. Aluksi kokeiltiin pysähtymisvihjeen tehoa koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan launcherin heittäessä häiriön ilmaan, ja osalla koirista testattiin samaa koiran ja ohjaajan ollessa liikkeessä kohti launcheria. Tämänkaltaisia tasontestauksia yllättävissä tilanteissa olisi hyvä tehdä enemmänkin ennen siirtymistä metsästysmaille – jos koira ei pysty pysähtymään vihjeestä kun tennispallo heitetään äkillisesti talon nurkan takaa koiran eteen, en löisi vetoa sen puolesta, että se pysähtyy metsästystilanteessa avanssin päätteeksi.
Pysähtymistreeniä edistää se, että palkan suunta on poispäin häiriöstä
Peli ei ole kuitenkaan silloin menetetty, vaan epäonnistuminen kannattaa ottaa informaationa – tarvitaan vielä enemmän harjoituksia, joissa koiraa palkataan häiriöistä luopumisesta, joissa vahvistetaan kontaktia ohjaajaan, joissa palkitaan nopeasta reagoinnista pysähtymisvihjeeseen, ja joissa vahvistetaan paikallaan pysymistä erilaisissa häiriöissä. Perusta on siis rakennettava huolella, jotta talo pysyisi pystyssä kovissakin olosuhteissa. Urakka ei ole kuitenkaan niin suuri, jos ottaa luopumisen vahvistamisen, kontaktin vahvistamisen ja tekemällä ansaitsemisen osaksi päivittäisiä rutiineja koiran kanssa. Se saattaa vaatia hieman pohdintaa ja uusien tapojen opettelua alkuun, ja todennäköisesti lelun tai namipussin hieman ahkerampaa kanniskelua mukana koiran kanssa liikkuessa, mutta jos ne koirat oppivat uusia asioita niin kyllä me ihmisetkin siihen kyetään.
Osallistuin 10-11.6.2017 mielenkiintoiseen ja antoisaan, Lohjan Koirakeskuksessa järjestettyyn kanakoiran koulutusseminaariin. Kouluttajina nähtiin Oulusta saakka tulleet Koirapalvelu Kannattavan kouluttaja Riikka Kokkonen sekä Hannu Kyllönen. Sekä Riikka että Hannu metsästävät aktiivisesti, ja tämän lisäksi Riikka on suorittanut eläin- ja ongelmakoirakouluttajan tutkinnon. Seminaarissa oli ensin teoriaosuus, jossa käytiin kattavasti läpi sitä kuinka koirat oppivat ja miten tätä tietoa voi ja kannattaa soveltaa kanakoiran koulutukseen. Käytännön koulutus oli suunnattu nuorille koirille, ja siinä keskityttiin kanakoirametsästyksen haastavimman käytöksen eli pysähtymisen perusteiden kouluttamiseen. Käytännön koulutuksesta enemmän asiaa artikkelisarjan toisessa osassa.
Toki viikonlopun mittaisella kurssilla ehditään lähinnä harjoitella koulutustekniikoita ja käytöksen perusteita – varsinainen koulutustyö tehdään arjen koulutustilanteissa huolellisesti rakentaen. Kouluttajat painottivat myös sitä, että tämä, tai mikään mukaan koulutustapa ei takaa onnistumista. Koulutuksen eteneminen vaatii ohjaajalta motivaatiota perehtyä asiaan ja taitoa soveltaa käytännön harjoituksia koiran ominaisuuksiin nähden, eikä siltikään onnistunut lopputulos ole taattu. Koulutuksen tarkoitus olikin jakaa tietoa ja antaa työkaluja kouluttamiseen sellaisille ihmisille, jotka haluavat nimenomaan kouluttaa palkitsemalla, ja haluavat välttää fyysisten rangaistusten ja pelon käyttöä koulutuksessa.
Metsästyskäyttäytymisketjun osa-alueet
Teoriaosuus aloitettiin tarkastelemalla metsästyskäyttäytymisketjua. Yleisesti siihen kuuluvat etsiminen, vaaniminen, takaa-ajo, tarttumispurenta, tappopurenta, paloittelu ja syöminen. Tämän toteuttaminen alusta loppuun ei tietenkään ole toivottavaa metsästäessä eikä ole jalostuksen ansiosta ainakaan kaikilta osin vahvana nykyajan kanakoirissa. Sen sijaan, kanakoiralla metsästyskäytökseen pitäisi kuulua haku, seisonta ja riistan käsittely, avanssi eli riistan nosto, pysähtyminen ja paikallaanolo, sekä nouto. Haku, seisonta ja avanssi ovat hyvin vahvasti perimän määrittelemiä käytöksiä, mutta taas avanssin eli käytännössä takaa-ajon pysäyttäminen kesken kaiken, ja tämän lisäksi paikallaan pysyminen riistan pudotessa vaativat useimpien kanakoirien kanssa kouluttamista.
OPPIMISTEORIA KAIKEN TAUSTALLA
Takaa-ajon pysäyttäminen kesken kaiken ja tämän lisäksi paikallaan pysyminen riistan pudotessa vaativat useimpien kanakoirien kanssa kouluttamista.
Teoriaosuudessa käytiin hyvin läpi oppimisteorian perusteet. Kaikki kiteytyy siihen, että eläin oppii koska käytöksen muutos kannattaa – se joko saavuttaa jotain miellyttävää, tai välttää jotain epämiellyttävää. Tämä pätee kaikkiin eläimiin, myös ihmisiin. Eläin ja ihminenkin oppii aina ja koko ajan ja sen lisäksi, että oppimista tapahtuu tekojen seurauksista, yhdistyy aina asioihin, tapahtumiin ja paikkoihin erilaisia tunteita ja reaktiota kokemusten myötä. Tekojen seurauksista oppimista kutsutaan operantiksi ehdollistumiseksi, kun taas ei-tahdonalaisten tunteiden ja fysiologisten reaktioiden liittyminen johonkin asiaan on klassista ehdollistumista.
Ehdollistuminen metsästyskoiran koulutuksessa
Kumpikin oppimisprosessi on aina läsnä eläimen toiminnassa. Se mihin tämänkin kurssin koulutus painottui oli operantin ehdollistumisen neljästä osa-alueesta kahteen eli positiivisen vahvistamiseen ja negatiiviseen rankaisuun. Silloin koiran tehdessä oikein, sen käytöstä vahvistetaan palkitsemalla, ja koiran tehdessä virheen, sen käytöstä vähennetään poistamalla mahdollisuus palkkioon. Positiivinen tarkoittaa lisäämistä ja vahviste on jotain mikä lisää käytöstä, ja negatiivinen tarkoittaa poistamista ja rankaisu jotain mikä vähentää käytöstä.
Operanttia ehdollistumista tapahtuu toki myös ihmisestä riippumatta, esimerkiksi riistankäsittelyä opitaan tekojen seurauksista. Jos nuoren koiran seisontaetäisyyden harjoittelu on liian röyhkeää tai varovaista, ja sen tuloksena riista karkottuu eli palkkio poistuu (negatiivinen vahviste), johtaa tämä seisontaetäisyyden säätöön. Kun seisontaetäisyys on oikea, lintu pysyy palkitsevasti “piikissä” ja käytös vahvistuu. Näiden kahden osa-alueen käyttöön liittyy joitakin negatiivisiakin tunteita, lähinnä turhautumista, kun koira menettää palkkion tehdessään virheen. Pääasiallisesti koulutustilanteissa koira kuitenkin kohtaa sille myönteisiä asioita ja siten klassisen ehdollistuman kautta se yhdistää meihin, koulutustilanteeseen ja sitä ympäröiviin muihin tekijöihin turvallisen, rohkean ja iloisen tunnetilan.
Tilanne olisi toisenlainen jos koulutuksessa käytettäisiin positiivista rankaisua eli lisättäisiin jotain epämiellyttävää kun halutaan vähentää jotain koiran käytöstä, ja koiran lopettaessa, poistettaisiin epämiellyttävä asia kun halutaan lisätä vastakkaista käytöstä (silloin kyseessä on positiivisen rankaisun vastapari eli negatiivinen vahviste). Tässäkin koira kyllä oppii tekojensa seurauksista, mutta samaan aikaan tunnetila mikä koulutustilanteeseen ja kaikkeen siihen liittyvään yhdistyy onkin aivan toisenlainen. On tärkeää huomata, että evoluutio on tehnyt eläimistä sellaisia, että niiden on opittava nopeasti vaarallisista tilanteista jos aikovat pysyä hengissä ja päästä lisääntymään. Tämä tarkoittaa sitä, että pysyviä pelkotiloja on suhteellisen helppo saada aikaan ja niistä on erittäin vaikea päästä eroon. Koira voi kovalla rangaistuksella oppia kerrasta olemaan menemättä lintujen perään, mutta sen lisäksi se saattaa jatkossa pelätä kuollakseen esimerkiksi kaikkia samankaltaisia peltoaukeita kuin missä tämä ”koulutus” oli tapahtunut. Pelkotilat ovat koiralle stressaavia, yleistyvät helposti muihinkin paikkoihin ja tilanteisiin, heikentävät koiran oppimiskykyä ja saattavat johtaa ongelmakäytöksiin.
Koiran hyvinvointi etusijalla
Viikonlopun koulutuksessa painotettiin sitä, että on tärkeää pitää kaikissa tilanteissa koiran hyvinvointi etusijalla, ja voida myös avoimesti ja julkisesti kertoa kaikista koiran kanssa tehtävistä harjoituksista. Eläinsuojelulakikin jo linjaa miten koiria saa kohdella koulutustilanteissa, ja ilahduttavasti kasvava määrä metsästyskoiraharrastajia vetää rajan vielä lainsäädäntöä tiukemmaksi. Koiran reilu kohtelu ja eläinystävälliset koulutustavat siis yleistyvät koko ajan, tämä seminaari vain yhtenä esimerkkinä.
”VANHAT” JA ”UUDET” AIVOT – OPPIMINEN VAATII TOIMINTAKYKYISTÄ AIVOKUORTA
Kaikkien nisäkkäiden aivot ovat rakentuneet samalla tavalla. Aivokuorta kutsutaan ”uusiksi” aivoiksi: se on kehittynyt nisäkkäille evoluution myötä myöhemmin, ja on kaikista kehittynein ihmisellä. Siellä tapahtuu varsinainen älyllinen, monimutkainen ja tahdonalainen ajattelu, ja siten myös oppimisen osalta operantti ehdollistuminen. Aivojen keskellä sijaitsevat kuitenkin ”vanhat” aivot. Siellä tapahtuu muun muassa elimistön ja tunteiden säätelyä, joka on pitkälti ei-tahdonalaista. Jos esimerkiksi jokin tilanne jännittää kohtuuttoman paljon, voi aivokuoressa prosessoida syitä miksi on turhaa jännittää, mutta ”vanhat” aivot laittavat kaikesta järkeilystä huolimatta kämmenet hikoilemaan ja äänen tärisemään. Vanhoissa aivoissa tapahtuu luonnollisesti myös klassinen ehdollistuminen.
Miten tämä kaikki liittyy sitten koiran, tai kanakoiran kouluttamiseen? Jotta oppimista tapahtuisi tehokkaasti, on aivokuoren oltava toimintakykyinen ja siellä tapahtuvan tekojen seurauksista oppimisen oltava siten mahdollista. Kuitenkin, kun koira kohtaa ärsykkeen mikä johtaa sen ”vanhojen” aivojen käynnistymiseen ei-tahdonalaiseen toimintaan, vaikkapa pakoreaktioon tai saaliin jahtaamiseen, ohjaavat aivot nopeasti verenkierron lihaksille ja elimille jättäen aivokuoren paitsioon. Koira toimii silloin vaistojensa varassa ja korkeassa stressitasossa, ilman harkintaa. Silloin koira ei kykene oppimaan tehokkaasti uutta, kun aivokuori ei ole niin sanotusti pelissä mukana, eikä se todennäköisesti pysty tietoisesti hallitsemaan toimintaansa ennen kuin stressitaso laskee ja vaistonvarainen toiminta lakkaa. Perinteisesti saaliin jahtaamisen (takaa-ajon / peräänmenon) katkaisussa on hyödynnetty pelkoehdollistumista, eli “vanhojen” aivojen tunnereaktiota, mutta koiran hyvinvointia se ei tue.
Viretilan säätelyharjoitukset
Erilaisilla viretilan säätely-harjoituksilla voidaan kuitenkin asteittain vaikeuttaen harjoitella opittujen käytösten suorittamista vuorotellen erittäin korkean viretilan suoritusten kanssa. Koiralle käytännössä opetetaan, että kun vähän rauhoitut, pääset tekemään tätä hauskaa ja kiihdyttävää asiaa. Kun koiran aivoja jumpataan tällä tavalla korkean vireen ja matalan vireen tehtäviä vaihdellen, vahvistuvat aivoissa sellaiset aivoreitit, joiden avulla koiralla on paremmat mahdollisuudet toimia tahdonalaisesti ja tehdä tietoisia valintoja silloin kun vaikkapa metsästystilanteessa vanhat aivot meinaavat ottaa vallan. Luentomateriaalissa tämä on ilmaistu hyvin: ”Vahvistetaan ’tunnereaktio’ reittien sijaan ’opittujen asioiden’ reittejä aivoissa”.
Kohti tätä taitoa päästään myös siedättämällä ja vastaehdollistamalla koiraa kiihdyttäviin ärsykkeisiin kuten riistaan, harjoittelemalla kiihdyttävistä ärsykkeistä luopumista ja vahvistamalla korvaavaa käytöstä tilanteissa joissa on läsnä kiihdyttäviä ärsykkeitä.
KOULUTUKSEN PERUSTEET
Palkitsemalla kouluttaminen on pääasiallisesti haluttujen käytösten vahvistamista ja ei-haluttujen jättämistä huomiotta. Kouluttaessa tällä tavalla koirat ovat yleensä aktiivisia ja motivoituneita. On tärkeää myös ymmärtää lajin- ja rodunomaisia käytöksiä, etenkin sellaisia, jotka ovat itsessään palkitsevia.
Koulutusprosessi minkä tahansa käytöksen osalta aloitetaan yleensä palkkioiden valinnalla ja testaamisella, jonka jälkeen saadaan ensin aikaan haluttu käytös, jota sitten vahvistetaan. Kun eläin tarjoaa käytöstä aktiivisesti, voidaan siihen liittää haluttu vihje ja yleistää käytös erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Käytökseen voidaan halutessa kouluttaa kestoa ja etäisyyttä, ja sitä usein kannattaa harjoitella erilaisissa häiriöissä ja useissa erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, ennen kuin voidaan sanoa käytöksen olevan vahva.
Harjoitukset on etenkin pennun kanssa syytä pitää lyhyinä, ja pitää usein taukoja jotta oppiminen on tehokasta. Koulutussuunnitelman laatiminen on erittäin suositeltavaa myös tehokkuuden näkökulmasta. Kouluttaessa tärkeimmät onnistumiseen vaikuttavat tekijät ovat ajoitus, kriteeri, vahvisteen laatu ja vahvistetiheys. Toisin sanoen, oppimista tapahtuu parhaiten silloin kun:
Vahviste annetaan koiralle sekunnilleen sen käytöksen hetkellä mitä halutaankin vahvistaa
Kriteeri eli vaatimustaso on selkeä, jotta palkataan toistuvasti samasta asiasta ja siten vahvistetaan oikeaa asiaa
Vahvisteen laatu on sellainen, että koira oikeasti tavoittelee sitä ja myöskin kokee palkkion menetyksen rangaistuksena eikä yhdentekevänä asiana
Vahvistetiheys on etenkin uutta opetettaessa erittäin korkea
Mitä enemmän jotakin käytöstä vahvistetaan, sitä vahvemmaksi se tulee. Jos koira jätetään usein palkkaamatta, se vähemmän todennäköisesti suorittaa käytöksen jatkossa, jossain vaiheessa ei edes yritä koska se ei saavuta sillä mitään. Palkkaamisella on siis merkitystä, mutta alkuopetuksen jälkeen voidaan ja kannattaa siirtyä satunnaiseen palkkaamiseen. Se on yhtä tehokasta koirille, kuin ihmisille vaikkapa satunnaiset pienet arpakuponkivoitot – aina kannattaa yrittää, koska koskaan ei tiedä jos voittaisi jotain ja aina on mahdollisuus pääpalkintoon.
PYSÄHTYMINEN RIISTATILANTEESSA
Kanakoiran pysähtymiskäytös voidaan pilkkoa kolmeen osaan: liikkuvasta häiriöstä luopuminen, pysähtyminen liikkeessä ja paikoillaan pysyminen häiriössä. Käytännön harjoituksissa käytiin läpi perusasioita, joita kannattaa harjoitella kouluttaessa näitä kolmea osa-aluetta. Varsinainen työ tehdään kuitenkin laajentamalla ja monipuolistamalla näitä ja muitakin harjoituksia, ja yleistämällä niitä aina häiriöisempiin ympäristöihin, jotta loikkaus kotipihasta metsästystilanteeseen ei olisi niin valtava. Kutakin osa-aluetta, luopumista, pysähtymistä ja paikallaoloa, on syytä harjoitella ensin erikseen ja koiran osaamisen kasvaessa peräkkäin vieden suoritusta pienin askelin lähemmäksi käytännön metsästystilannetta.
Pysähtyminen riistatilanteessa vaatii luopumista, pysähtymistä ja paikallaoloa, joita jokaista tulee harjoitella erikseen.
Mutta, ensin on aloitettava aivan perusteista. Kuten aina kouluttaessa kannattaisi tehdä, ensimmäisenä testattiin palkkioiden toimivuus ja samalla harjoiteltiin erilaisia tapoja toimittaa palkkioita. Tässä koulutuksessa käytettiin leluja ja ruokaa vahvisteina, mutta tämän lisäksi patteristoon kannattaa ottaa sosiaalinen palkka myös, ja palkitsevia ja vahvoja käytöksiä (esimerkiksi noutoa) voi hyödyntää koiran osaamistason noustua.
Jotta koulutus on tehokasta, olisi hyvä että meillä olisi käytössä useita erilaisia palkkioita. Jos koira on vaikkapa kova leikkimään mutta ei kovin motivoitunut ruuasta, voidaan namipalan ottamisesta palkita leikillä ja siten kasvattaa ruuan arvoa. Haastavammissa tilanteissa koiran syömättömyys voi kuitenkin olla merkki liian korkeasta stressitasosta, ja silloin on syytä muuttaa olosuhteita – jos koiran tunnetila on niin korkea, että se ei kykene nielemään, meillä ei ole toimivaa vahvistetta ja aivot ovat sellaisessa tilassa että oppimistakaan ei tapahdu. Myös tavalla, jolla palkkiot annetaan koiralle on merkitystä siihen kuinka palkitsevia ne ovat koiralle ja mikä tunnetila yhdistyy palkitsemiseen ja sitä kautta itse käytökseen. On aivan eri asia saako koira rynnätä lentävän lihapullan perään vai toimitetaanko sille lihapulla rauhallisesti suuhun koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan.
TEORIASTA KÄYTÄNTÖÖN
Seminaarin käytännön harjoituksista ja pysähtymisen kouluttamisesta lisää seuraavassa osassa! Alla seminaarin järjestäjien ystävällisesti laatima linkkilista teoriasta syvemmin kiinnostuneille.
This is an open-access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution License (http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/3.0/), which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original work is properly cited.
Treenasimme keskiviikkona Minsun kanssa bh-juttujen sijaan kanakoirajuttuja, koska oltiin osteopaattikäynnin vuoksi paikalla normaalia myöhempään.
Ensin tehtiin paikallaanpysymista koiran istuessa, Minsun toimiessa häiriönä. Ässä nappasi syksyllä linnun minun kädestäni niin, että se istui ja lintu oli sen pään yläpuolella. Sen jälkeen se on jonkin verran kiihtyneessä mielentilassa ollessaan tarttunut ylöspäin sen pään yli meneviin asioihin. Koska en halua, että se ottaa koppeja metsästäessä, on syytä vahvistaa paikallaoloa vaikka sen ympärillä ja yläpuolella tapahtuu.
Pyysin Ässän istumaan, ja sen jälkeen ensin minä liikuttelin lelua varovaisesti koiran näkökentässä, välillä palkaten, ja sitten Minsu liikutti lelua vähän vauhdikkaammin. Sitten lelu kiinnitettiin hihnaan, ja sitä vedettiin vauhdikkaasti Ässän edestä, takaa ja viimein heitettiin yli. Minä olin välillä koiran edessä, välillä sivulla ja välillä lelu (ja Minsu) meni minun ja koiran välistä. Koira oli välillä tauolla, ja se itse asiassa yhdessä välissä päätti mennä itse taukomatolle – treeni oli aika rankka luopumistreeni koiralle, eikä sitä tehty kovin pitkään.
Tämän jälkeen vahvistettiin istumista minusta etäällä. Ässä reagoi pillipysäytykseen tällä hetkellä pysähtymällä nopeasti, ottamalla kontaktin ja tulemalla minun eteen istumaan. Laitettiin koira hihnaan, ja Minsu vei koiran etäämmälle minusta. Aluksi odotettiin, että Ässä tarjoaa itse istumista, jonka merkkasin ehdollisella vahvisteella. Sitten alettiin liittämään pillivihjettä samaan käytökseen koiran sitä itse tarjotessa.
Seuraavia asioita olisi tarkoitus treenata lähiviikkoina.
1) Noutoa nenät vastakkain tutuilla esineillä
Normaalilla dummylla ja fasaaninnahkadummylla voidaan jättää ohijuoksut jatkossa tekemättä, ja keskitytään noutoon niin että noudettava esine on minun ja koiran välissä. Treenin aikana kasvatetaan etäisyyttä.
Jos koira nostaa esineen nopeasti ja tehokkaasti, ei anneta luoksetulopillitystä koiran tueksi. Jos koira epäröi noudettavan kanssa, annetaan luoksetulovihje.
Koiran tullessa luokse, odotetaan että istuu ja pitää 2-5 sekuntia. Jos koira alkaa laskea päätä tms., otetaan avuksi käsitarget ylhäälle tai pari askelta taaksepäin, ja heti perään treenataan lyhyempiä pitoja.
2) Kahden lelun leikkiä myös eriarvoisilla leluilla
3) On-off leikkiä. Huomioi, että en nosta lelua kun siirryn passiiviseen vaiheeseen. Lähde vaikeuttamaan leikkiä niin, että kun koira istuu paikallaan, lelu alkaa liikkumaan yhä enemmän karkoittuvan linnun tapaan ennen kuin koira vapautetaan.
4) Hampaat iholla-treeni. Käytetään vetolelua joka mahtuu käsien sisälle. Koiran kanssa leikitään vetoleikkiä hetken aikaa. Sitten otan lelun käsien sisään niin ettei lelua näy yhtään, ja annan koiralle luvan leikkiä. Jos koira yrittää hampailla lelua käsien ”läpi”, en reagoi lainkaan (ja tod näk puren hammasta salaa).
Jos ei hyökkää leluun kiinni vaikka saa luvan, niin paljastan lelua ja annan koiran leikkiä. Sitten taas lelu menee piiloon, mutta sitä näkyy jo hiukan käsien välistä, ja sama homma. Seuraavalla kierroksella lelua näkyy taas hieman enemmän. Näin koira oppii arvioimaan milloin se pystyy tarttumaan leluun niin ettei se tule näpeille.
Luopumista riistasta ollaan treenattu Ässän kanssa luovutusikäisestä saakka myös hihnalenkkien yhteydessä. Kun se on joko seisonnan jälkeen tai ilman seisontaa rynnännyt minkä tahansa elävän olion perään, on sitä pyydetty istumaan joko sanallisella vihjeellä, vislaamalla pitkään tai pillittämällä pitkään. Yleensä Ässä on rynnännyt hihnan päähän (sillä on aina valjaat ulkoillessa) ja jäänyt siihen paikalleen. Sen jälkeen se on nopeasti tai hitaasti istunut käskystä. Sitä on aina palkattu tässä vaiheessa, riippumatta siitä kuinka kauan sillä kesti istua, eikä sitä ole koskaan kielletty tai toruttu tässä tilanteessa. Erilaisia Ässän mielestä kiinnostavia ötököitä on yleensä meidän lenkkipolun varrella melko paljon: mustarastaita ja variksia on ympäri vuoden, kaneja ja rusakoitakin näkyy, ja keväästä syksyyn nähdään paljon sorsia, valkoposkihanhia ja lokkeja, sekä tietty pulut päälle. En ole pitänyt kirjaa toistoista, mutta varovainen arvio on, että toistoja on tehty jo pari sataa.
Tänään aamulenkillä oli mielenkiintoinen tilanne, kun pari pulua istui Vantaanjoen ylittävän sillan reunalla, sillan kaiteen takana. Kaiteessa oli niin tiheässä palkit, että koira ei päässyt lintuihin käsiksi, mutta näki ne selkeästi ja pääsisi teoriassa kymmenien senttien päähän niistä. Se otti seisonnan, mutta meni liian lähelle ja pulut nousivat lentoon, lensivät muutaman metrin ja laskeutuivat taas sillan reunalle. Koira hiipi lähemmäksi, mutta varovaisemmin, silti pulut nousivat ilmaan ja taas etenivät muutaman metrin. Viimeisellä kerralla koira eteni vieläkin varovaisemmin, ja sai pidettyä linnut seisonnassa hetken, mutta sitten sen maltti loppui ja se pölläytti ne lentoon. Hyvä oppitunti koiralle siis varovaisuudesta seisonnalla. Tämän jälkeen vislasin istu-vihjeen, ja hetken koira haikaili lintujen perään, mutta sitten korvat aukesivat ja se istui, ja palkkasin koiran siihen.
Pienen kävelymatkan päässä nurmialueella oli varis. Varisten kanssa Ässä on jo oppinut hieman etäisyydestä, ja varmasti äskeinen pulukohtaaminen vaikutti myös asiaan, joten koira aloitti hiipimisen jo n. 15 metrin päässä. Varis käveli poispäin, ja Ässä hiipi perässä. Kun varis pysähtyi paikoilleen, koirakin piti seisontansa hetken, ja kehuin sitä rauhallisesti. Sitten se ryntäsi varista kohti ja varis lähti lentoon. Mutta ennenkuin ehdin antaa istu-vihjettä sanallisesti tai vislaamalla, ja ennen kuin hihna edes kunnolla kiristyi, Ässä kaartoi vauhdilla minun luokseni ja istui eteen odottamaan palkkaansa. Se siis itse luopui linnun jahtaamisesta, ja valitsi ilman erillistä käskyä tulla minun luokseni tarjoamaan istumista! Jotain oppia siis on mennyt päähän, ja ollaan oikealla tiellä luopumistreenin suhteen. Hyvä Ässä!
Varsinaisessa metsästystilanteessa olisi paras, että koira jää niille sijoilleen istumaan, mutta koska ei olla vielä kauheasti käytetty etäpalkkaa tässä treenissä, toisin sanoen palkka tulee yleensä minulta, tarjoaa se istumista minun lähellä. Tätä voidaan hioa jatkossa, mutta tärkeintä on se, että koira itse oivaltaa että se saa vahvisteen kun se luopuu linnusta ja tarjoaa itse istumista. Alla vielä kuva tilanteesta juuri ennen kuin koira nosti variksen. Olin niin ällistynyt koiran käytöksestä, että en tajunnut ottaa kuvaa sen istumisesta, vaan hihkuin ja palkkasin sitä ruhtinaallisesti sen istuessa, jonka päälle riehuttiin ja leikittiin vetoleikkiä maasta löytyneen kepin kanssa.
Weimar+i 