Noudon niksinurkka

Vaikka noutajien ja seisojienkin omistajat ovat onnekkaita siinä, että nouto luonnistuu yleensä kuin itsestään, on monia rotuja ja yksilöitä joilla kaikki ei sujukaan täydellisesti. Ollaan vuosien mittaan osallistuttu useille hyville kursseille ja seminaareille, joista on saatu hyviä neuvoja noudon tuunaamiseen. Ajattelin siis listata ja myös videoida niitä vinkkejä, jotka ovat meillä toimineet noudon parantamisessa – toivottavasti näistä on iloa muillekin!

Noudon aloittaminen

Tykkään kouluttaa noutoa takaperin ketjuttamalla – silloin koulutus aloitetaan noudon viimeisestä palasesta eli luovutuksesta. Kun nouto rakennetaan näin, vahvistuu ainakin meille tärkein osa eli luovutus, eniten. Kun ketjuun lisätään aiempia palasia – juokseminen esineelle, noutoluvan odottaminen – toimii noudon viimeinen vahva palanen vahvisteena näille uusille osille. Tätä kutsutaan Premackin periaatteeksi: heikon käytöksen jälkeen tuleva vahva käytös vahvistaa edeltävää heikkoa käytöstä.

Kuitenkin, jotta voidaan harjoitella luovutusta täytyy ensin saada koira tarttumaan esineeseen. Alkuun voi käyttää mitä tahansa asiaa mikä koiralle on mieluinen, sellaista johon se mielellään tarttuu. Ei ehkä kannata aloittaa kuitenkaan siitä kuumimmasta lelusta. Ensimmäiseksi sheipataan koira tarttumaan esineeseen, jos se ei siihen välittömästi itse tartu. Palkataan vaikka alkuun siitä, että se katsoo esinettä, lähestyy sitä, haistelee jne. Kun saadaan koira tarttumaan hampaillaan siihen, kehutaan tai naksautetaan ja palkataan. Pikkuhiljaa edetään siihen, että palkataan vasta kun koira todella nostaa esineen, ja seuraavaksi palkataan siitä että se tulee meitä kohti esineen kanssa. Sehän on jo oppinut, että meiltä saa palkan – jos palkka on motivoiva ja aiemmat toistot onnistuneita, se kyllä nytkin lähtee meitä kohden lunastaakseen palkkionsa. Jos näin ei käy, kannattaa tarkistaa palkkioiden laatu ja palkan suunta.

Erikseen taas koulutetaan koiralle kämmenkosketus, alla video aiheesta. Kämmenkosketus on kätevä apuväline myös monissa muissa tilanteissa!

Tarttuminen + kämmenkosketus = luovutus

Nyt meillä on koira, joka mielellään tarttuu erilaisiin esineisiin, kantaa niitä meitä kohti palkkion toivossa ja osaa myös koskettaa kuonolla kämmeneen. Sitten vain yhdistetään nämä kaksi asiaa. Kannattaa tehdä muutama toisto nostoa ja muutama kämmenkosketus ensin erikseen, jotta koiralla varmasti molemmat tuoreessa muistissa. Sen jälkeen koiran taas nostettua esineen ja matkatessa sinua kohti, laitatkin tuttuun tapaan kämmenen esille. Kun kuono osuu kämmeneen, naksutat tai kehut ja palkkaat. Koira kehun tai naksun kuultuaan irroittaa tietty esineestä, jolloin saat tartuttua siitä. Luovutus siis on tehty! Sitten vain treeniä erilaisilla esineillä ja eri paikoissa, jotta käytöksestä tulee vahva. Jos olet ollut kyykyssä tai istumassa tähän saakka, voit pikkuhiljaa nousta joka toistolla ylös ja siirtyä haluamaasi luovutusasentoon.

Voit myös alkaa liittämään noutokäskyä tähän käytökseen: ala toistamaan vihjettä koiran jo nostettua esineen ja ollessa matkalla sinun luoksesi luovuttamaan. Harjoittele taas joitakin kertoja samalla vihjettä toistaen. Sitten voit testata vihjettä, pyytää koira istumaan tai pitää pannasta kiinni, asettaa esine maahan ja sitten antaa vihje noutaa. Itse esinekin on tässä varmasti jo koiralle vahva vihje käytöksestä, joten voit myös testailla noutovihjettä uusilla esineillä kunhan se ensin sujuu tutuilla noudettavilla.

Muista, että kun se luovutuskäsi lähtee liikkeelle, kaikki mitä sillä hetkellä tapahtuu vahvistuu – älä siis lähde liikuttamaan kättä jos koira vaikkapa pyörittelee esinettä suussa. Käden lähteminen liikkeelle on koiralle merkki siitä, että nyt juuri se tekee oikein koska se saa pian palkkion!

Ihana noutoesine!

Nyt kun ollaan tehty asioihin tarttumisesta todella kivaa, on seuraava haaste noutoesineen kanssa rallattelu. Toki monet koirat osaavat tämän jalon taidon ilman mitään erillistä kouluttamista… Tähän avaimena on palauttamisen pilkkominen pienempiin osiin. Koira osaa jo nostaa esineen maasta, ja luovuttaa sen: eli aloita siitä.

Koira istuu sinua vastapäätä ja teillä on nenät vastakkain. Laske esine teidän väliin maahan, anna koiralle vihje noutaa ja ota luovutus, tietenkin palkkaa. Jos nyt olitte askelen päässä toisistanne, tee seuraava toisto vaikka kahden askelen välillä. Jos koira ei vielä malta pysyä paikoillaan, apuri voi olla tarpeen pitelemään koiraa kunnes annat noutovihjeen. Voit alkuun jättää esineen lähemmäksi sinua kuin koiraa minimoidaksesi mahdollisuuden rallatteluun. Koiran nostettua esineen voit myös tukea vauhdikasta luoksetuloa antamalla luoksetulovihjeen ja siirtymällä joitakin askeleita taaksepäin, jotta koiralle todella tulee kiire saavuttaa sinut ja päästä tienaamaan palkkansa!

Pienin askelin eteenpäin

Onnistumisten myötä voit alkaa kasvattamaan etäisyyttä, sekä voit siirtää esinettä lähemmäksi koiraa kuin sinua. Voit myös jättää apuvihjeet kuten luoksetulokutsut ja taaksepäin pakenemiset pois. Kannattaa kuitenkin nostaa kriteeriä maltilla – esine suussa rallattelu on todennäköisesti koirasta palkitsevaa, joten on tärkeää pitää treeni niin selkeänä, että koiralle ei tule mieleen kokeilla sitä missään vaiheessa. Jos näin kuitenkin kävisi, en antaisi koiralle mitään huomioita. Jos paikka on turvallinen, lähtisin kävelemään pois enkä kiinnittäisi koiraan mitään huomiota ennen kuin se joko tulee luovuttamaan esineen tai jättää sen jonnekin. Sitten miettisin mikä johti tähän liian vaikeaan tilanteeseen: oliko se esimerkiksi liian nopea kriteerin nosto tai liian pitkä treeni?

Myös paikallapysymistä heittämisen aikana kannattaa harjoitella vaiheittain etenkin jos suuntana on tottelevaisuus- tai palveluskoirakokeet. Seisojilla taas paikallapysymisharjoituksia täytyy tehdä kaikenlaisissa tilanteissa häiriöissä, kokeissa heittäjä kun on piilossa tai sitten testataan pudotettavalla riistalla. Metsästystilanteet ovat vielä luku sinänsä, mutta alkuun voi päästä näillä helpommilla harjoituksilla.

Pitotreeniä

Ennen kuin alkaa hiomaan pitoa kannattaa ensin tarkistaa missä mielentilassa koulutus tapahtuu. Paine jos jokin on omiaan aiheuttamaan esineen pureskelua tai pyörittelyä suussa. Mutta, vaikka koulutus pohjautuisikin täysin palkitsemiseen on käytökseen voinut jäädä rauhattomuutta.

Alkuun lähtisin kouluttamaan koiralle hyvän pidon. Sen voi esimerkiksi treenata niin kuntoon, että koira oppii vetämään esinettä hieman. Silloin se oppii pitämään esineestä tiukasti kiinni eikä esineen pyörittely ole niin todennäköistä. Alkuun vetämistä harjoitellaan taaksepäin menemällä niin, että koira tarttuu esineeseen. Kun palkkaa useamman kerran prikulleen sillä hetkellä kun tunnet koiran pitävän hyvin ja tasaisesti esineestä kiinni ja hieman vastustavan liikettä, voit seuraavaksi alkaa päästämään sillä hetkellä irti. Tarkoitus on antaa koiran kantaa esinettä hetken samalla hyvällä otteella ennen kuin se luovuttaa. Aloita hyvin pienistä matkoista, ja lisää etäisyyttä asteittain.

Homma etenee vain kun suu on rauhassa!

Pidon treenaaminen on tarkkuuslaji. Kun koira on oppinut ottamaan hyvän otteen (tarkalla palkan ajoituksella) ja oppinut kantamaan hyvällä otteella, voi treenata saman rauhallisen jämäkän otteen myös luovutusta edeltävään hetkeen kun koira istuu paikoillaan. Sitä voi ensin vahvistaa samalla tavalla kuin liikkeessä, eli tarkalla ajoituksella. Tässä vaan koira istuu. Varo kuitenkin esineen työntämistä koiran suuhun, vie sitä aina vähän poispäin sen tarttuessa.

Kun suu on rauhallinen ilman häiriöitä, voi lisätä hieman häiriötä eli käänteistä houkuttelua – tavallaan yrität saada koiran irrottamaan otteensa houkuttelemalla sitä nameilla ja leluilla. Kun koira oppii olemaan irrottamatta ja pitää suun rauhallisena, leikki päättyy palkitsemiseen. Tässäkin on mahdollista aiheuttaa liikaa stressiä koiralle ja sitä myötä rauhattomuutta – aloita siis pienin askelin, ja pidä treenit lyhyinä. Jos koira sortuu houkutteluun, poista mahdollisimman nopeasti mahdollisuus palkkioon. Peitä nami, tai pyydä apuri nostamaan häiriönä toiminut lelu pois. Kieltäminen tai rankaiseminen on tarpeetonta, koira tietää jo tehneensä virheen koska ei saanut haluamaansa palkkiota.

Mukavia noutotreenejä kaikille!

Metsästyskauden avaus 10.8.2017

Tänään oltiin sekä Ässälle, että minulle ensimmäistä kertaa kyyhkyjahdissa. Kello soi aamuyöstä, ja aamuviideltä oli kyyhkynkuvat hevosenkengän muodossa vastatuuleen suunnattuna Tapiolan takamailla -sivuston hyvien ohjeiden mukaisesti. Passipaikka oli 20-30 metrin päässä kuvista sivutuulessa, ja oltiin asemoiduttu metsäsaarekkeen ja ohrapellon väliin.

Ässän kanssa ollaan oltu vain muutama kerta aiemmin passissa, sorsametsällä, ja silloin rauhassa odottaminen oli aika haasteellista kun turhautuessa liikkumattomuudesta se alkoi haukkumaan. Piippaamisongelmaa meillä ei ole siis ollut, vaan enemmänkin täysi raivo siitä, että miksi ihmeessä jökötetään vain paikoillaan kun yleensä saa juosta!

Aikuistuminen ja rauhoittumistreenit ovat kuitenkin ilmeisesti tuottaneet tulosta, ja Ässä oli aivan hipihiljaa ja rauhoittui melko nopeasti omalle paikalleen odottamaan. Ollaan myös kesän aikana panostettu haukkumisen sammuttamiseen arjessa, ja se on toki saattanut myös auttaa siinä että ei kokenut kannattavaksi haukkua nytkään. Silloin kyllä piti nousta haistelemaan kun hieman viiden jälkeen toiselta puolelta peltoaukeaa vastatuulesta alkoi kuulumaan pauketta.

Alkoi jo vaikuttamaan siltä, että ollaan aivan väärässä paikassa kun muualla paukkui ja meidän kohdalla ei näkynyt kyyhkyn kyyhkyä. Puoli kuuden jälkeen kaarsi meidän kuville kuitenkin muutama kyyhkynen, ja sihti oli sen verran kohdillaan, että yksi tippui. Toistakin yritin, mutta olisi pitänyt korjata enemmän ylöspäin lintujen korjatessa lentoa – tästä taas viisastuttiin seuraavaa kertaa varten.

Ässä oli minun noustua ampumaan siirtynyt vähän etuviistoon, ja oli ammuttuani ja linnun pudottua paikoillaan seisomassa. Annoin sille vihjeen ”istu”, ja jäätiin odottamaan jos lintuja tulisi vielä takaisin. Ei tullut, ja Ässä odotti muutaman minuutin hienosti paikoillaan, vaikka sillä oli suora näköyhteys vielä räpiköivään lintuun. Pientä tärinää oli kyllä havaittavissa.

Lämpimän linnun luovutus on ollut aiemmin vähän vastahakoista Ässän osalta, ja mietin hetken lähetänkö sitä noutamaan. Lintu tippui lähelle, ja olisin löytänyt sen helposti itsekin, mutta ajattelin rauhallisen passikäytöksen ja hyvänmittaisen odottamisen laskeneen kierroksia sen verran, että Ässällä voisi olla edellytyksiä onnistua. Ässä luvan saatuaan meni linnulle, ja otti seisonnan kun lintu oli vielä vähän räpiköi. Annoin noutovihjeen uudelleen, ja Ässä otti linnun hyvään otteeseen. Ensimmäinen reaktio siltä oli mennä poispäin, mutta meidän käännettyä selät ja lähdettyä toiseen suuntaan, se tuli perään ja meidän etupuolelle linnun kanssa. Sitten se pudotti linnun maahan, ja katseli epäröivän näköisenä. Pyysin sen istumaan, annoin sille ison ruokapalkan suuhun ja otin rauhallisesti linnun maasta.

Olen tyytyväinen siihen, että en itse kiihtynyt, ja saatiin tilanne purettua ilman konfliktia luovutustilanteessa. Ainoat ruhjeet linnussa oli tulleet hauleista, eli siinäkin mielessä mielentila Ässällä oli hyvä eikä alkanut pureskelemaan lintua stressatessaan luovutusta. Toivottavasti rutiinia tulee lisää, kun päästään paremmille paikoille ja saadaan enemmän pudotuksia ja noutoja peräkkäin. Sen käteen luovutuksen voi hioa sitten kuntoon, kunhan saadaan palautus suoraviivaisemmaksi ja koiralle oikea mielentila hommaan.

Suurimmaksi haasteeksi muodostuivat kuitenkin hyttyset ja viileä aamu! Ässä yritti käpertyä mahdollisimman pienelle kiepille, mutta ei auttanut mikään – kekkasin sitten heittää sen päälle asekassin, mutta selvästi siltikin alkoi olosuhteet ärsyttämään kuten kuvista näkyy…

Käyn huomenna katsomassa sille neopreeniliiviä, jos se vähän suojaisi itikoilta ja etenkin lämmittäisi. Kun vähän ennen seitsemää pieni tihku muuttui kunnon sateeksi, Ässä teki weimarimaiseen tyyliin oman ratkaisun, ja lähti kylmän viileästi jolkottelemaan autolle päin 😀 Me vähän ällistyneinä katsottiin perään, mutta todettiin että eiköhän tämä ollut tässä – mennään viikonloppuna parempaan paikkaan ja Ässälle paremmilla vermeillä varustettuna.

Kiitti, mulle riitti, ainakin tältä päivää…

Luovutuksen treenaamista kahdella dummylla

Ajelimme tänään lomailemaan maalle, ja päästyämme perille Ässä oli 5 tunnin auton häkissä olon jälkeen melkoisilla kierroksilla. Tietenkin paikka on Ässälle tuttu ja mieluisa, joten sekin varmasti lisäsi vauhtia. Ajattelin purkaa vähän koiran energiaa tekemällä noutotreenin. 

Olin ostanut Ässälle uuden dummyn, joka on kokonaan päällystetty kaninkarvalla. Sen lisäksi mukana oli muitakin dummeja, normaaleja ja myös teerensiivillä varustettu dummy, joka on Ässän mielestä todella kiihdyttävä. Noutoja on sillä tehty onnistuneesti ensin sisällä ja myös ulkona ilman luovutusongelmia. Kanidummylla on vasta treenattu sisällä.

Heitin ensin Ässälle teerensiipidummyn, ja Ässän sitä palauttaessa se vähän kiersi ja leikitteli dummylla. Annoin uuden noutokäskyn, ja sen jälkeen se toi sen käteen. Merkkejä tutusta luovutusongelmasta siis oli ilmassa, mutta ajattelin testata kuitenkin kanidummylla palkkaamista sen viimein tuotua teeridummy minulle. Kanidummyn luokse juostuaan se ei kuitenkaan lähtenyt lainkaan tuomaan sitä minulle – kiihdyttävä uusi dummy yhdistettynä koiran poikkeuksellisen korkeaan viretilaan toi siis esille tämän tutun haasteen.

Kotona ollaan tehty jonkun verran viime aikoina kahden lelun leikkiä taklataksemme tätä luovutusongelmaa. Käytin tätä hyödyksi kun koira ei nyt lähtenyt tuomaan kanidummya minulle. En käskyttänyt koiraa toista kertaa vaan otin mitään sanomatta käteen minulla olevan teeridummyn ja aloin leikkimään sillä itse. Ässä katseli alkuun minua hiukan kanidummya nakertaen, ja lähdin poispäin koirasta teeridummylla leikkien.

Sitten koira tuli luokse kanidummy suussa mutta teeridummysta kiinnostuneena, ja kun ei saanut otettua myös minulla olevaa dummya suuhunsa, se pudotti kanidummyn ja tarttui minulla olleeseen teeridummyyn. Tämä oli tavoitekin – haluan, että koira kiinnostuu aina siitä vahvisteesta joka minulla on, ja haluaa leikkiä ja puuhata minun kanssani sen sijaan, että painelee pois itsekseen puuhailemaan.

Siinä vaiheessa kun koira otti minulla olleen teeridummyn, nappasin maassa olevan kanidummyn ja lähdin taas toiseen suuntaan dummylla leikkien. Tässä vaiheessa Ässä tuli jo nopeammin minun luokseni, ja lähes välittömästi pudotti teeridummyn ottaakseen minulla olevan kanidummyn. Tein näitä vaihtoja vielä pari-kolme kertaa, kunnes koira pudotti sillä olevan dummyn lähes välittömästi kun nostin toisen maasta. 

Näiden toistojen jälkeen, kun olin sopivasti laukun luona, nappasin pussista koiranruokasäilykepurkin ja koiran tullessa luokse en leikkinytkään toisella dummylla vaan käännyin sitä kohti ja ojensin käden kohteeksi luovutusta varten (en odottanut istumista). Koira tökkäsi dummyn hienosti minulle käteen ja palkkioksi annoin sen ahmia isoja paloja herkkusäilykettä (haisi ainakin niin pahalle, että oli varmasti Ässän mieleen :)) 

Olin tosi tyytyväinen sekä omaan toimintaani, että koiran toimintaan. Koiran omiessa dummya, pysyin rentona ja siirryin nopeasti tuttuun toimintamalliin ja sain pidettyä tilanteen koiralle paineettomana. Vaikka kuinka yrittää olla rento ja neutraali kaikissa koulutustilanteissa, niin kyllä näiden omimismerkkien ilmaantuessa tahtomatta alkaa sisällä nousemaan pieni paniikki, hymy muuttuu väkinäiseksi ja noutovihje purkautuu kireiden leukaperien välistä… Ja se ei todellakaan auta siinä tilanteessa, päinvastoin!

Ässä oli hyvin ottanut opikseen kotona tehdyistä kahden lelun (tai villasukan tai hanskan tms) leikeistä ja yleisti sen tähänkin tilanteeseen. Tulee kyllä mieleen muistaakseni Bob Baileyn lause siitä, että jos haluaa muuttaa koiran käytöstä, pitää muuttaa ensin omaa käytöstä. Lisää samankaltaisia tilanteita ja eiköhän me päästä eteenpäin myös niissä lämpimän linnun noudoissa! 

Kuvassa on käynnissä tontin rajojen tarkistus… 🙂

  

Syksyn 2015 kaer-käynneistä

Kävimme siis Ässän kanssa kahdessa kaer-kokeessa syksyn aikana. Ässä kilpailee vielä nuorten luokassa. Kummastakaan kokeesta ei saatu tuloksia, mutta tavoitteena oli lähinnä totuttaa Ässää koetilanteeseen ja saada myös itse koerutiinia. Minussa on vähän jännittäjän vikaa, enkä halua jatkossa pilata omalla sähläämisellä Ässän kokeita joten siinä mielessä nämä koekäynnit olivat oikein onnistuneita.

Pohjallahan meillä on 0 pistettä vesityökokeesta – kaksi kertaa käytiin yrittämässä ja paljon treenattiin, mutta haasteena Ässällä on se uimaan lähtö. Varsinainen uiminen, sekä riistaan tarttuminen ja luovuttaminen istuen sujuvat kyllä. Joka tapauksessa, maksimipisteet nuorten luokassa vesityökokeesta on 20 pistettä, ja se lasketaan mukaan pelto- tai metsäkokeen pisteisiin. Siellä koiran on tehtävä riistatyö kokeessa ja yhteispisteiden on oltava vähintään 40 jotta se voidaan palkita edes kolmosluokan palkinnolla. Maksimipistemäärä on 100, eli 20 vesityökokeesta ja loput maastosta. Tämänkin takia tiesin jo etukäteen, että tuloksen saaminen kokeessa tulee olemaan haastavaa.

Ensimmäinen koe oli marraskuun alussa Nurmijärvellä. Lintuja oli pelloilla jonkin verran. Ensimmäinen Ässän hakuvuoro osui sänkipellolle missä kävi ihan mukava tuuli. Se haki mielestäni suht hyvin omaan tasoonsa nähden – sen haku ei ole vielä auennut kunnolla, enkä oikeastaan usko että siitä tulee koskaan sellaista saksanseisoja-hakijaa jo rotuominaisuuksien puolesta. Ensimmäisessä vuorossa se uskoakseni seisoi juoksevaa fasaania, mutta seisonta ei ollut tiivis ja lintu juoksi pois alta, eikä siitä sitten kehkeytynyt tilannetta. Se seisoi myös myyriä siellä sun täällä, oikein komeasti 🙂

Koe eteni ilman tilanteita viimeiseen hakuvuoroon saakka. Silloin Ässälle sattui erittäin ”risukkoinen” pelto, eli puimaton ja peitteinen. Se oli aiemmin päivän aikana seisonut joitakin kertoja myyriä, ja kun se siellä risukon keskellä teki nopean seisonnan, en ilmoittanut sitä enää vaan todettiin tuomarin kanssa että myyrä varmaan. Ässä irtosi melko nopeasti seisonnasta ja nosti fasaanin ilmaan… Tajusin sentään pillittää ja se pysyi hyvin. Koska en ollut ilmoittanut seisontaa, niin lyhyt kuin se olikin, niin tästä ei riistatyöpisteitä herunut. Tämäkin fasaani todennäköisesti kipitteli pois alta koiran seisonnasta huolimatta, joten joka tapauksessa se ei olisi ollut kunnollinen riistatyö.

Tämän tilanteen jälkeen tuomari pyysi minua kytkemään koiran. Kutsuin koiraa luokse, mutta sepä olikin sitä mieltä, että haluaa jatkaa hakua. Siinä sitten vähän aikaa temppuiltiin, että koiran vire laski tarpeeksi ja korvat aukesivat pillille. Kokeen jälkeen ollaankin treenattu luoksetuloa esim. ruokakupilla niin että koira saa luvan mennä syömään, sitten se pillitetään pysähdyksiin juuri ennen kippoa, ja kutsutaan luokse. Sen jälkeen se vasta vapautetaan ruualle. Tätä olisi hyvä tehdä myös noutojen kanssa, niin että koiralle ei muodostu ennakko-oletuksia tilanteiden etenemisestä, vaan että se toimii sen hetkisten ohjeiden mukaan.

Nouto sujui tässä kokeessa ihan hyvin, koira pysyi hyvin, hieman epäröiden tarttui, taisi pudottaa matkalla mutta toi lähelle kuitenkin. Se ei malttanut istua kuitenkaan eikö oikeastaan olisi halunnut irroittaa linnusta, mutta sain sen jotenkin sen suusta pois. Sinänsä edistystä on tapahtunut kun Junkkarissa se ei tohtinut ottaa lintua suuhun, ja tällä kertaa ei meinannut haluta antaa sitä pois…

Koekertomus löytyy jo Saksanseisojakerhon tietokannasta: http://intranet.saksanseisojakerho.fi/koekertomus.php?date=2015-11-01&num=2015181&rekisteri=FI45727/14 . Itse olin kokeen aikana tyytyväinen koiran käyttäytymiseen: se odotti nätisti ja hiljaa, vaikka välillä tilanteita oli aika lähelläkin. Se tarjosi jo maahanmenoa minun seisoessani paikoillaan – tämä on sille opetettu taukokäytös, eli että jos seisoskelen paikoillani, haluan että se rauhoittuu maahan makaamaan.

Toinen koe oli joulukuun puolessavälissä Vihdissä. Ennen tätä koetta oli vahvistettu noudossa luovutusta isolla palkalla. Kotona se sujui ihan mallikkaasti, vaikkakin ongelmana on että kotona treenilinnut eivät ole yhtä hyvälaatuisia kuin kokeessa käytetyt linnut. Koepäivänä sateli hieman lunta/räntään ja huomasin heti meidän taukokäytöksen miinuspuolen – lumessa makaamisen. Vaikkakin Ässä sitä mielellään tarjosi, joudun välillä pyytämään sitä seisaalleen ja pitämään liikkeessä ettei tarvitse mennä kokeen jälkeen eläinlääkärille virtsatietulehduksen vuoksi…
Ensimmäisessä hakuvuorossa ohjasin Ässää hakemaan kunnolla pellonreunoja ja metsänkin puolelle – aiemmat koirat eivät olleet vielä törmänneet moniin lintuihin. Ässä löysi yhden linnun metsän puolella, mutta koira ja lintu olivat näkymättömissä linnun siivittäessä. Jatkoimme pellon puolella eteenpäin, ja Ässä seisoi metsän reunalle. Sain nopeasti luvan antaa koiralle avanssikäskyn mutta jostain syystä viivyttelyn, ja lintu ei ollut enää koiran edessä sen edetessä. Koira jatkoi hakua metsän puolella, jäljestäen alta pois juossutta lintua, kunnes se meni pois näkymättömistä. Edettiin varovasti metsän puolella ja koska oli niin hiljaista luulimme koiran seisovan lintua jossain näkymättömissä. Aikamme kuljettuamme todettiin, että koiraa ei ole missään! Ässällä on yleensä erittäin luotettava luoksetulo eikä se ole koskaan tehnyt katoamistemppua metsässä tai pellolla kulkiessamme… Ja sitten kokeessa se päätti sen tehdä. Veikkaus oli, että se oli lähtenyt peuran perään – jos oli niin lähtö on ollut todella hiljainen. Noin 10-15 minuutin pillittelyn jälkeen se viimein palasi takaisin, ilmeisesti meidän jälkiä seuraten. Onneksi sille ei sattunut kuinkaan…

Toisessa hakuvuorossa se löysi linnun siirtyessämme yhdeltä peltoalueelta toiselle pienen metsikön läpi. Olimme jo itse kävelleet toiselle pellolle kun kuulimme linnun siivittyvän. Tarina ei siis kerro että törmäsikö se, vai seisoiko ja nosti itse, mutta siitä ei tietenkään riistatyöpisteitä herunut. Loppukokeen aikana Ässälle ei sitten lintuja sattunut.

Nouto sujui samantyyppisesti kuin edellisessä kokeessa sillä erolla, että lintuun tarttuminen oli varmempi ja nopeampi, mutta luovuttaminen ei onnistunut ollenkaan. Jouduin siis ottamaan linnun koiran suusta väkisin. Tähän en tietenkään haluaisi mennä koiran kanssa, mutta kokeessa se lintu on pakko saada pois.. Tein sen siis mahdollisimman nätisti ja rauhallisesti, ja palkkasin runsaasti kun lintu oli saatu siltä pois. Tämä noutolintu oli erittäin tuore ja kuiva, je sellaisilla linnuilla meidän pitäisi päästä treenaamaan ennen seuraavaa koeosallistumista saatika metsästyskautta – ne vasta-ammutut linnut vasta herkullisia ovatkin…

Ässän taukokäyttäytyminen kokeen aikana oli erittäin mallikasta. Kunnollisen riistatyön puuttuessa ja hakupisteiden ollessa niin alhaiset,meivät pisteet riittäneet palkintosijoille, eli nollatulos. Koekertomus löytyy täältä: http://intranet.saksanseisojakerho.fi/koekertomus.php?date=2015-12-13&num=2015258&rekisteri=FI45727/14

Mutta tämäkin koe oli mukava ja opettavainen kokemus. Avoimen luokan ollessa seuraava etappi, jatkamme Ässän kanssa ahkeraa treeniä ja metsästämme lisää, ja toivottavasti jossain vaiheessa ollaan koevalmiita. Nuorten luokkaan osallistuimme treenin kannalta, mutta avoimen luokan osallistumista pitää jo vähän harkita ja arvioida koiran osaamista.
Haun uskon parantuvan kokemuksen myötä, samoin linnunkäsittely kehittyy kun se pääsee enemmän linnuille. Noutoja pitää treenata erilaisilla esineillä ja erilaatuisilla linnuilla, jotta siitä tulee rutiininomaista, varsinkin siitä luovutusosasta. Etäpalkalla treenaamisen voisi lisätä koetilanteita varten. Teknisesti se osaa sivulletulot, istumiset jne. , nyt on kyse sen kyvystä suorittaa se korkeassa vireessä. Pillipysäytyksien ja luoksetulojen treenaamista on hyvä jatkaa, ja sekä näissä että noudoissa yrittää vaihdella treenejä mahdollisimman paljon. Tärkeää olisi, että koira pitää metsästys- ja koetilanteessa aina korvat auki, eikä toimi tietyllä tavalla koska niin on aina tapahtunut. Kokeessa esim. on tärkeää, että se tulee riistatilanteen jälkeen luokse, kun taas metsällä saatan haluta sen jatkavan nopeasti hakua. Eli hallintatreeniä lisää, ja sillä tavalla toteutettuna, että pystyn palkkaamaan koiraa myös metsästyksellisillä asioilla – haun jatkaminen, noutoon lähettäminen jne. Ja luonnollisesti uimahommiin pitää alkaa panostamaan kesän vesityökokeita ja syksyn sorsajahtia silmällä pitäen!

  

Rauniotreenit 7.9. ja hakutreenit 14.9.2015

Sekä rauniotreeneissä, että hakutreeneissä on ollut vähän haasteita. Kummassakin treenissä oli 2 maalimiestä, ja ajatuksena yhäkin koiran irtoaminen minusta. Raunioilla oli häiriöhenkilöitä ja ääniä – näitä on ollut aiemmissakin treeneissä. Metsässä Ässä treenasi ensimmäistä kertaa täysin pimeässä metsässä. 

Raunioilla, yllättäen, Ässä hieman jännitti maalimiehiä. Molemmat olivat melko hämärässä, toinen putken perällä ja toinen raunioilla sijaitsevassa pienessä rakennuksessa. Ensimmäiselle maalimiehelle jouduin myös lähettämään koiran muutamaan kertaan, koska se pudotti rullan matkalla. Liikkuminen radalla on Ässältä myös yhä hieman varovaista. 

Metsässä pimeys toi oman haasteensa kosketuskeppiin koskemiseen. Tämän lisäksi se ei meinannut tuoda rullaa perille saakka. 

Kotona olisi syytä treenata ilmaisuketjusta rullan luovutusta perille saakka, eli vahvistaa sitä, että koira koskettaa kuonolla kämmeneen tuodessaan rullaa takaisin. 

Raunioilla ja pimeässä metsässä voisi harkita myös suoran palkan käyttöä hetken aikaa. Uusi rauniorata on Ässälle vaikeakulkuinen ja ilmaisun tekeminen säkkipimeässä metsässä tuntuu myös haastavalta. 

KAER-kokeen NUO-luokan kokeenomainen noutotreeni 23.8.2015

Noutoja ja pysähtymisiä 29.7.2015

Treenattiin taas pienen kesätauon jälkeen Minsun ohjauksessa, tällä kertaa tehtiin pysähtymisiä, noudossa muistitreeniä ja myös pitoa treenattiin.

Koiran pysähtymistä treenattiin tuttuun tapaan, kävelimme pellolla Minsun houkuttaessa Ässää lelulla jonkin matkan päässä minusta. Koiran ollessa fokusoitunut leluun, pillitin pysähtymiskäskyn ja koiran pysähtyessä (sai seisoa, istua tai maata), Minsu heitti lelun palkaksi Ässälle. Treenin tarkoitus oli siis palkata koiran nopeasta reagoinnista pillivihjeeseen, huolimatta siitä, että lelu jatkoi liikettä koiran nenän edessä. Liike tosin ei ollut kovin voimakas, mutta kriteeri onkin hyvä valita niin, että koira onnistuu ja päästään vahvistamaan sitä haluttua käytöstä. Tähän treeniin tarvitsee avustajan, ja pitäisikin rekrytoida kepo auttamaan – ei olisi yhtään haitaksi, että treenaisi tätä useammin ja kriteeriä myös nostaen (lelu liikkuu enemmän, avustaja jatkaa liikettä, odotetaan koiran istumista jne.) metsästyskauden lähestyessä.

Sitten tehtiin muistinoutoja. Veimme yhdessä Ässän kanssa dummyn metsän ja pellon rajamaille, annoin koiran hetken katsoa dummya, jonka jälkeen kävelimme takaisin n. 15-20 metrin päähän. Välihuomautuksena voisi sanoa, että Ässä käveli tosi nätisti vapaassa seuraamisessa, eli että koira pysyy lähellä mutta sen ei tarvitse olla tokoseuraamisessa. Vahvistetiheys oli vielä melko korkea, mutta silti olen tyytyväinen Ässän osoittamaan malttiin etenemisessä. Tätä taitoa tarvitaan sekä käytännön metsästyksessä, kokeissa että pelastuskoiran maastolajeissa.

Kun pääsimme n. 15 metrin päähän dummysta, pyysin koiran sivulle istumaan, ja odotin, että se keskittyisi katseellaan ja kehollaan eteenpäin dummyn suuntaan, eli näyttäisi siltä, että aikoo mennä dummylle vapautuksen kuultuaan. No, tällä ensimmäisellä toistolla se fokusoi hetken arpomisen jälkeen hyvin, jonka jälkeen se varasti dummylle… Seuraavilla toistoilla pidin kevyesti valjaista kiinni, jotta se ei pääsisi varastamaan. Tätä treeniä tehtiin kolmeen eri kohtaan metsän reunaan, ja paikkaa vaihdettaessa sitä vaihdettiin selkeästi – ei vain 10 metriä sivuun edellisestä, vaan kokonaan eri kohtaan, toiselle pellon sivulle tms. Tämä siksi, että aloittelevalle koiralle harjoitus ei olisi liian vaikea. Jokaiselle eri muistipaikalle kasvatettiin myös etäisyyttä dummyn ja lähetyspaikan välillä, eli toistoja tuli muutamia per paikka.

Ässä toimi hyvin, sillä oli motivaatiota hakea dummyt ja sen fokusointi eteenpäin dummylle parani treenin aikana. Ei se vieläkään kovin nopeasti lähde tuijottamaan suoraan eteen eikä tuijotus ollut valtavan intensiivinen, kuten kokeneella koiralla, mutta käytös muuttui oikeaan suuntaan. Samassa yhteydessä treenattiin myös luovutuksia, eli keskityttiin siihen, että koira tulisi lähemmäksi istumaan – tätä harjoiteltiin niin, että sen sijaan, että otan dummyn koiran suusta sen istuessa, asetan käden targettina koiran ja minun väliin ja odotan, että koira työntää dummyn käteen, jopa hieman siirtyen lähemmäksi istumaan. Ajatus on se, että koska eteen kurottaminen on koiralle vaivalloista, se seuraavilla toistoilla tulisi vähän lähemmäksi istumaan luovuttaakseen dummyn.

Muistiharjoituksia on suunnitelmissa tehdä ulkoilujen aikana yhden tai pari kerrallaan. Kriteeriä voi nostaa tulevaisuudessa kasvattamalla etäisyyttä, kasvattamalla aikaa, lähettämällä koira noutoon eri kohdasta kuin mistä dummy vietiin ja vaihtelemalla dummyn paikkaa maastossa (esim. alkuun pellon ja metsän rajalla dummy on välillä pellon puolella ja välillä metsän puolella, ja myöhemmin dummy on keskemmällä peltoa/metsää tms.). Lisää vaikeusastetta saa yhdistämällä muistitreeniin markkeerauksen, eli heitän dummyn koira vierellä istuen, siirryn toiseen kohtaan, pyydän koiran istumaan vierelle, odotan, että se keskittyy mieleensä painamaan kohtaan ja lähetän sen noutamaan. Tässäkin voi kasvattaa aikaa ja etäisyyttä koiran oppimisen mukaan. Vaikeusaste nousee myös jos dummy on esim. ojan tai joen takana. Vaihtoehtoja on lukuisia, mutta me aloitetaan nyt treeni tuolta helpommasta päästä luonnollisesti 🙂

Lopuksi treenattiin pitoa. Tässä koira sai tarttua dummyyn minun kädestäni tai se sai napata sen maasta läheltä. Koiran tullessa luokse istumaan, odotin rauhassa, että sen leuat rauhoittuvat hetkeksi, jonka jälkeen tarjosin sille käden targetiksi kuten edellisessä treenissä – eli että koira työntää dummyn minun käteen, sen sijaan, että kurotan itse ottamaan dummyn koiran suusta. Käden ilmestyminen on koiralle ehdollinen vahviste, tieto siitä, että palkkio on tulossa – täten käden tarjoaminen koiran eteen tulisi ajoittaa niin, että koiralla on tukeva ja rauhallinen ote dummysta. 500 g dummylla Ässä kyllä rauhoitti suun melko nopeasti, mutta sen ote oli välillä vähän puolihuolimaton. Ote parani jonkin verran kun vaihdettiin 1 kg dummyyn. Jatkamme kotona ruokakupilla harjoituksia, eli että koiran on pidettävä rauhassa ja mälväämättä 1 kg dummya x sekuntia ennen kuin tarjoan sille käden johon luovuttaa dummyn ja se saa palkaksi koko aamu/iltaruuan.

Noutotreeniä fasaanidummylla 3.4.2015

Noutotreeniä ja pysähtymisiä 28.3.2015

Treenattiin Minsun opastuksella tänään harvinaisen rapaisella pellolla Espoossa. Olosuhteista huolimatta treeni sujui hyvin. Alkuun tehtiin pysähtymisiä ja sen jälkeen noutotreeniä.

Pysähtymisessä palkkana olivat broileripyörykät. Alkuun koiran ollessa tulossa luokse, nostettiin käsi ylös tai toisin sanoen jätettiin heitto puolitiehen, koiran pysähtyessä odottamaan minne se lentää tai heitetäänkö se, pillitetään ja heitetään palkka ideaalisesti koiran taakse (heittokäsi oli välillä vähän ruosteessa). Kun tämä sujui, kokeiltiin oliko oppi mennyt perille. Koiran katsoessa muualle ja ollessa 5-10 metrin päässä, pillitetään, ja kun koira katsoo minuun, sanotaan ehdollinen vahviste ”jes” ja heitetään lihapulla koiran yli sen taakse. Jatkossa täytyy miettiä riittääkö minulle, että koira pysähtyy ja pysyy seisaallaan, vai haluanko lisätä siihen istumisen. Ja toki vaikeusastetta ja häiriöitä pitää lisätä reilusti, mutta kaikki ajallaan.

Noutotreeni aloitettiin fasaanidummylla, jossa oli sukka päällä. Tällä on treenattu kotona etenkin aamuruuan yhteydessä: koira nostaa dummyn maasta, istuu eteen, pitää hetken ja luovuttaa, ja saa palkaksi koko aamuruuan. Aloitettiin nyt ohijuoksulla, koira on hihnassa, mennään yhdessä maassa olevalle dummylle, koiran pitää melko ripeästi nostaa dummy, minä jatkan matkaa ja menen koiran eteen. Koira ehtii dummyn nostettuaan kävellä joitakin askelia, jonka jälkeen se pääsee luovuttamaan sen. Palkkana se sai taas Escapuren wursti-koiranmakkaraa, joka tuntui maistuvan yhtä hyvin kuin viimekin kerralla.

Muutaman onnistuneen toiston jälkeen kriteeriä nostettiin rullaamalla sukkaa ylöspäin jotta höyheniä alko näkymään. Muutamalla toistolla Ässä hieman epäröi, mutta se kuitenkin nosti melko nopeasti dummyn ja luovutti hyvin. Se alko kuitenkin suklaa rullatessa ylöspäin tarttumaan aina vain toiseen päähän – siihen päähän missä höyhenet olivat näkyvillä. Jotta koira ei oppisi huonoa otetta ja koska alla oli ja monta onnistunutta luovutusta, rullattiin sukka aivan dummyn toiseen päähän. Yhdellä toistolla koira luovutuksen yhteydessä käänsi hieman päätään pois, mutta antoi kuitenkin dummyn minulle, kiusauksesta huolimatta.

Lopuksi tehtiin treeniä, josta on alla videokin. Koiraa pidetään hihnasta kiinni, fasaanidummy asetetaan maahan ja minä menen seisomaan nenä koiraa kohti. Näin tehtävää helpotetaan koiralle, ja pidetään sen näköpiirissä ja mielessä päämäärä eli noudettava tuodaan ohjaajalle. Alkuun etäisyys oli melko lyhyt, ja varsinkin etäisyys koiran ja dummyn välissä oli lyhyt – mitä pidempi matka, sitä todennäköisempää on, että koira tekee myyränhypyn. Kun etäisyyttä kasvatettiin, koira alkoi hienan hidastelemaan dummyn nostossa. Jotta koira ei jäisi ihmettelemään dummyn luona, ja mahdollisesti nyppimään höyheniö, otettiin käyttöön luoksetulopillitys. Pillitys annetaan sillä hetkellä kun koira on ottamassa dummya suuhun. Ässällä on vahva luoksetulo, ja antamalla luoksetulovihje koiran nostaessa varmistetaan, että koiralle on selvää, että noutoesineen noston jälkeen seuraa aina luoksetulo, josta seuraa luovutus ja palkka.

Harmittavasti videoituun toistoon osui se ainoa kerta, kun Ässä pudotti dummyn matkalla. Muuten treenin aikana nostot olivat melko nopeita ja se otti etenkin lopputreenistä heti syvän otteen. Huonollakin otteella se kaikissa muissa toistoissa toi dummyn kerralla perille saakka. Luovutuksissa se hiukan sylki hätäisesti dummya ulos suustaan, mutta se oli vain merkki erinomaisesta vahvisteesta ja positiivinen ongelma ottaen huomioon Ässän omimistaipumuksen.

Noutotreeniä fasaanidummylla 22.3.2015

Laatutarkastusta ennen videon julkistamista…