Hakutreenit 15.5.2017

Viimeinkin päästiin hakumetsään treenaamaan – vappu ja pääsiäinen, jolloin ollaan oltu reissussa, ovat osuneet huonosti treeniryhmän metsävuoroille, ja yhdet hälyn treenitkin osui maanantaille. Tällä kertaa tarkoitus oli tehdä Ässälle vähän pidempi rata kuin viimeksi, ja ottaa yksi tyhjä (josta mahdollisesti yliheitto).

Ässälle oli yhteensä 6 maalimiestä. Alue oli suureksi osaksi havumetsää, jonkin verran kalliota myös ja maasto vaihteli niin että keskilinjan oikea puoli vietti alaspäin pienelle suolle ja vasen puoli etenkin radan keskivaiheilla nousi ylös kalliolle. Tuuli oli suhteellisen hyvä, ja kävi lähinnä vasemmalta takaviistosta.

Ensimmäinen pisto tehtiin oikealle, ja oikean puolen maalimies eteni löydön jälkeen myös toiselle piilolle. Vasemmalla maalimies eteni kolmeen otteeseen. Kolmas pisto oikealle oli siis tyhjä – en tiedä teinkö jotain erilaista vai oliko rata vaan vähän pitkä, mutta Ässä ei heti lähtenyt yhtä hyvin kuin normaalisti. Lähetin sen kuitenkin uudelleen jolloin se upposi tallauksen reunaan saakka. Kutsuin sen takaisin, ja lähetin yliheittona vasemmalle, ylös kalliota – maalimies oli kallion kukkulan toisella reunalla. Ässä ensin jämähti parinkymmenen metrin päähän metsän ja nousevan kallion väliin ja kaartoi siitä eteenpäin rataa. Kutsuin sen luokse, ja lähetin uudelleen jolloin se eteni tarpeeksi löytääkseen maalimiehen.

Viimeinen maalimies oli oikealla, vain parinkymmenen metrin päässä keskilinjasta. Tarkoitus oli varmistaa onnistuminen loppuun – ensimmäinen pidempi rata tänä keväänä ja ensimmäisiä tyhjiä pistoja. Jatkossa pitää ottaa tyhjiä pistoja joitakin, välillä 1, välillä enemmän, joka treenissä, että alkaa tottumaan siihen. Kaikenkaikkiaan treeni oli oikein onnistunut, ilmaisut olivat täydellisiä, kuten myös suuri osa pistoista, ja maltoin myös treenata siirtymistä hallinnassa piiloilta keskilinjalle ja keskilinjaa pitkin.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

• Asiat jotka sujuivat hyvin: ilmaisut olivat täydelliset
• Asiat jotka olivat kehittyneet: upposi tyhjälle alueelle hyvin
• Asiat joita uskallettiin yrittää: tein ennen radalle menoa paikkamakuun lähellä rataa, etäisyys 10-15 metriä ja välissä vähän puskaa, kävin siis hakemassa radan reunalta rullan repusta. Sujui tosi hyvin, vaikka Ässällä kova odotusarvo siitä että pääsee treenaamaan ja minä vielä poistuin treenialueen suuntaan.
• Asiat joista opittiin: yliheittoja voisi joku kerta treenata suorapalkalla, jotta se olisi koiralle selkeämpää
• Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: tajusin antaa vesipullon viimeiselle maalimiehelle loppupalkaksi – Ässällä on aina todella jano treenin päätteeksi, ja uskon, että vesi on siten sille todella hyvä palkkio siinä tilanteessa

Treenattavaa

• Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: vielä lisää fokusta yhdessä hallinnassa kulkemiseen – minun pitää uskaltaa päästää irti hihnasta, ja opetella sitä että Ässä pysyy vapaana lähellä keskilinjalle mentäessä ja keskilinjaa kulkiessa. Tässä treenissä yhdessä lähetyksessä se malttoi pakittaa vierelle lähetystä varten kun oli ensin vähän ennakoinut. Se siis tietää missä sen pitää olla päästäkseen etsimään, nyt pitää vaan odottaa että se tarjoaa sitä käytöstä vapaana sen sijaan että roikun hihnan päässä sen vetäessä.

”Tiedettä ja kokemusta yhdistämällä parempaan koulutustulokseen”-luento 29.1.2017

Osallistuin sunnuntaina FRF K9 ry:n järjestämälle luennolle, jossa puhujana oli rajavartiolaitoksen koiratoiminnan opettaja Juha Pasanen. Luennolle oli varattu reilusti aikaa, 6 tuntia lounas- ja kahvitaukoineen, eikä siinä ollut yhtään liikaa. Sen lisäksi, että Pasanen oli kokenut luennoitsija, oli myös sisältö täyttä rautaa. 

Luennon aihe oli ”Tiedettä ja kokemusta yhdistämällä parempaan koulutustulokseen”. Pasanen aloitti avaamalla Euroopan raja- ja merivartioviraston FRONTEX:in viime vuosina käynnistämää rajakoirien koulutuksen standardisointia. Kun rajakoirien koulutusta ja vaatimuksia lähdettiin linjaamaan vuonna 2006, projektista vastannut henkilö törmäsi suureen määrään toisistaan poikkeavia tapoja ja käytäntöjä kouluttaa rajakoiria. 

Kaikkien tulevien rajakoirien onneksi, tämä projektivastaava kääntyikin tieteellisen yhteisön puoleen ja lähti selvittämään miten tieteellisen tutkimuksen mukaan koirat oppivat tehokkaimmin. Kehitystyössä oli Pasasen mukaan mukana yli 100 asiantuntijaa lähes 30 maasta, ja tavoitteena oli yhdistää tiede käytäntöön. Erinäisten vaiheiden jälkeen, lopputulema on se, että nykyään kaikki EU:n rajakoirat ja kaikki rajakoirien osaamisalueet koulutetaan samalla tavalla – se tapa on palkitseminen ja palkkion pidättäminen. 

Sen lisäksi, että Pasanen on koiratoiminnan opettaja Suomessa, on hän myös yksi viidestä FRONTEX:in kouluttajayksikön jäsenestä. Rajakoirien operanttiin koulutustapaan hän pääsi tutustumaan jo 2012-2013 osallistuttuaan Frontexin ensimmäisille uusille koirankoulutuskursseille. Luennolla hän kävi läpi sitä, kuinka ja mihin perustuen rajakoirat nykyään Suomessakin koulutetaan. Tässä muistiinpanoja luennolta, alkuun muutama Pasasen huomio siitä kuinka tämä koulutustavan muutos on vaikuttanut rajakoiratoimintaan.

Koulutusmuutoksen myötä on havaittu, että koirat valmistuvat nopeammin ja niiden ”virkaikä” näyttäisi pidentyneen. Ensimmäiset uuden koulutusmallin mukaiset koirat ovat aloittaneet 4 vuotta sitten, ja niiden hyvinvointi on paremmalla tasolla kuin aiemmin 4-vuotiailla koirilla. Uuden koulutusmallin myötä myös ohjaajien hyvinvointi on paremmalla tasolla. Koulutusmalli on selkeä ja samanlainen kaikille lajeille. Jos aiemmin koirat olivat valmiita testeihin n. 2,5 v iässä, nyt jopa reilun vuoden ikäiset koirat ovat olleet valmiita testeihin. Kustannustehokkuutta parantaa myös se, että samat koirat hallitsevat paremmin kaikkia lajeja – aiemmin joidenkin koirien osalta on joutunut rajoittamaan käyttöä työtehtävissä, koska vaadittua hallintaa ei oltu saatu aikaan. Myös edellytykset lisäkoulutukseen ovat koirilla paremmat. 

Aiemman ”kopiointikulttuurin” aikaisilta koirilta saattoi puuttua ratkaisukyky tai -halu kokonaan, kun käytössä oli pakotteet ja erinäiset koulutuskikat, joita sokeasti kopioitiin toisilta ohjaajilta tai siviilissä menestyneiltä palveluskoirakouluttajilta. Näiden lisäksi, aiempaa ”rajumpia” koiria on voitu pitää koulutuksessa – koulutustavan muutoksen ja ohjaajien ammattitaidon paranemisen myötä on huomattu, että ”rajuja” koiria ei olekaan kun työkalut ovat oikeat.

Uudessa koulutusmallissa kaikki rajakoiraohjaajat aloittavat oppimisteorian opiskelulla. Pasasen mukaan teorian tuntemus on ensisijaisen tärkeää, ja ohjaajat eivät pääse kurssilla eteenpäin ennen kuin he ovat hyväksytysti läpäisseet teoriatentit. Teoriaosuuden jälkeen ensimmäinen kurssi pennun kanssa perustuu yhteistyön ja suhteen rakentamiseen. Koulutuksessa korostuu perusasioiden merkitys: motivaatio, aktiivisuus, stressi, yhteistyö ja suhde, operantin ehdollistamisen työkalut R+/- ja P+/- sekä ”operantti” koira. Oma tulkinta ”operantista” koirasta on koira joka on avoin, halukas oppimaan ja tarjoaa mielellään erilaisia käytöksiä – lopputulos siitä, että koiran koulutuksessa ei ole käytetty positiivista rankaisua tai pakotteita. 

Rajakoiraohjaajien koulutuksessa keskitytään teorian siirtämiseen käytäntöön: ohjaajien täytyy perustaa kaikki harjoitukset teoriaan, suunnitella ne kirjallisesti, seurata suunnitelmaa koulutuksessa ja myös purkaa harjoitus, onnistumista tai epäonnistumista teoriaan heijastaen. Ongelmien ilmaantuessa on tärkeää perehtyä siihen mistä käytös johtuu, ja ratkoa ongelmat teorian avulla. Koulutuksen tavoitteena on tehdä ratkaisuhaluisia ja -kykyisiä koiria, ja koulutusprosessi on myös tärkeä osa rajakoiran koulutusta, eikä ainostaan lopputulos eli lajiosaaminen ja valmis rajakoira.

Pasanen listasi neljä koirankoulutuksen perustetta, joiden on kaikilla rajakoirilla oltava kunnossa ennen kuin edetään koulutuksessa. Ensimmäinen on koiran ja ohjaajan välinen suhde. Koiran on pystyttävä luottamaan ohjaajaan täysin, kaiken koulutuksen on tapahduttava ilman painetta ja konfliktia sekä koiran näkökulmasta pitäisi olla aina kannattavaa työskennellä ohjaajan kanssa. Pennulle on koulutettava rajat johdonmukaisesti ja niistä kiinni pitäen. Ei-sana koulutetaan erikseen luopumisen kautta – koira koulutetaan operantisti luopumaan kädessä olevasta namista (jos se tavoittelee sitä ilman lupaa, nami katoaa) ja tähän luopumiseen yhdistetään vihje ”ei”. Suhdetta rakennetaan myös erilaisten leikkien ja koulutuspelien kautta. Sen lisäksi, etenkin pennun kaikkia ruokailuja käytetään hyväksi koulutuksessa muun muassa rakentamaan itsehillintää ja halua oppia. 

Toinen peruste on ympäristöoppi. Pentu viedään erilaisiin paikkoihin, tilanteisiin, alustoille, ympäristöihin, niin että se on aikuisena tottunut kaikkeen mahdolliseen mitä se saattaa kohdata työssään. Ympäristöoppiin kuuluu myös leikkimisen ja oppimisen yleistäminen erilaisiin paikkoihin. Kolmas peruste on koiran halu oppia. Tämä pohjaa siihen, että koiraa koulutetaan pennusta saakka ilman pakotteita ja painetta. Neljäs peruste on sosiaalisuus: pentu totutetaan erilaisiin ihmisiin ja eläimiin, ja tietenkin toisiin koiriin. Jos haasteita tai konflikteja ilmenee, panostetaan siedättämiseen ja vastaehdollistamiseen niin, että päästään tavoitteeseen – koira on rento ja neutraali kaikenlaisissa kanssakäymisissä. 

Kaiken koirankoulutuksen pohjalla on korkea motivaatio, jota Pasasen mukaan ei koiralla voi koskaan olla liikaa. Kun koiralla on korkea motivaatio, se jaksaa työskennellä pidempään, vaikeammissa olosuhteissa ja vaikeammissa tehtävissä. Motivoituneen koiran ongelmanratkaisukyky on korkeampi. Myös korkean motivaation koiraa on helpompi rankaista poistamalla mahdollisuus palkkioon – palkkion menetys on koiralle merkittävä, ja saa sen siten tehokkaammin muuttamaan käytöstään. 

Korkea motivaatio saadaan aikaan valitsemalla sellainen palkkio, jota koira todella tavoittelee. Palkkion määrittelee siis koira, ei ihminen. Kun meillä on käytössä koiralle todella mieluisa palkkio, saadaan aikaan motivoitunut koira joka on toimissaan aktiivinen – se tekee kaikkensa saadakseen palkkion. Tässä vaiheessa koulutusta on perusteiden oltava kunnossa: suhde ohjaajaan hyvä, luopuminen ja irrottaminen koulutettu palkitsemalla ja ilman konfliktia, itsehillintää on treenattu leikin ja ruuan varjolla jne. Pasasen mukaan, jos perusteiden kouluttamisessa on käytetty pakotteita (positiivista rankaisua), se näkyy selkeästi koirassa – yleensä ottaen silloin koira ei ole operantti eikä halua oppia. 

Koulutuksessa on tavoitteena se, että koiran elämässä on alhaisen stressitason vaiheita eli lepoa ja etenkin koulutuksen aikana hyvän stressitason vaiheita. Silloin koira on aktiivinen, motivoitunut ja stressi aiheutuu lähinnä koiralle arvokkaan palkan tavoittelusta. Tavoitteena on, että koira ei joudu liian korkealle stressitasolle, jolloin se on liian kiihtynyt eikä kykene oppimaan yhtä tehokkaasti, jos lainkaan. 

Liian korkea stressitaso voi johtua monesta eri asiasta. Saattaa olla, että koira on liian kiihtynyt saatavilla olevasta palkkiosta tai tulevasta koiralle positiivisesta tapahtumasta – vaikkapa lenkille pääsystä. Tätä stressiä voidaan pyrkiä laskemaan sillä, että pienissä paloissa koulutetaan koiralle se, että vain rauhoittumalla se saa tavoittelemansa hyvän asian. Toinen tekijä, mikä voi johtaa liian korkeaan stressitasoon on koiran liian korkeat odotusarvot. Tyypillinen tilanne voi olla se kun ohjaaja nostaa kriteeriä – tee vähän enemmän kuin aiemmin ennen kuin saat palkan. Tämä voi hetkellisesti nostaa stressiä ”punaiselle” alueelle. Pieni turhauma on luonnollinen osa koiran oppimisprosessia, mutta tärkeää on nostaa kriteeriä niin, että koira koko ajan ymmärtää mitä siltä vaaditaan. Kolmas asia mikä voi johtaa liian korkeaan stressitasoon on se, että koira ennakoi jotain pahaa tai pelottavaa. 

Jos stressitaso on erittäin korkea, ei koira pysty keskittymään tai oppimaan. Tämmöinen korkea stressi ilmenee yleensä jollain näistä tavoista, joita kutsutaan neljäksi F:ksi: fight, flirt, freeze ja flight. Eli koira saattaa muuttua yli-mielisteleväksi, eli flirttailla. Tai se saattaa jähmettyä paikoilleen ja teeskennellä ettei huomaa ympäristöään. Tai se yrittää väistää tai poistua/paeta paikalta. Ja riippuen koirasta, joko heti alkuun, tai sitten näiden kolmen muun F:n jälkeen, se yrittää taistella ja purra, jotta pääsee stressistä pois. Tavoitteena on siis, että suurimmaksi osaksi vältetään tätä liian korkeaa stressitasoa – ja tärkeää on, että ohjaajat tunnistavat kun koira on siirtynyt tälle alueelle.

Kun koulutus perustuu palkkion antamiseen tai pidättämiseen, on tärkeää pohtia miten palkkioita eli vahvisteita käytetään. Tärkeintä on valita vahvisteet, joita koira todella haluaa. Se voi olla ruokaa tai leikkiä, ja se voidaan antaa koiralle rauhoittavasti, neutraalisti tai innostavasti, samalla vaikuttaen vahvistettavan käytöksen laatuun. Esimerkiksi, raju leikki palkkiona todennäköisesti muokkaa vahvistettavaa käytöstä vauhdikkaampaan suuntaan. 

Tarkka ajoitus on erittäin tärkeää, koska sillä kerrotaan koiralle tarkalleen mistä käytöksestä palkitaan eli mitä käytöstä halutaan nähdä lisää. Toissijaista vahvistetta eli naksutinta tai muuta merkkiä käytetään tarvittaessa apuna parantamaan ajoitusta. Palkan suunnalla voidaan vaikuttaa käytöksen suuntaan – esimerkkinä oli takapalkka kun halutaan saada koira ilmaistessa kauemmaksi maalihenkilöstä. Myös vahvistetiheys pitää ottaa huomioon. Kriteerin on oltava sellainen, että vahvisteita päästään toimittamaan riittävän usein jotta koiran käytös muuttuu ja se pysyy mukana koulutuksessa. Pasanen painotti myös, että sosiaalista palkkaa ei sovi unohtaa vaan pitää se mukana kaikessa kouluttamisessa, jotta koiraa pystyy palkkaamaan myös tilanteissa kun ei ole mahdollisuus käyttää muita palkkoja kuin kehuja ja rapsutuksia.

Rajakoirien koulutus toteutetaan ilman pelkoa. Vaikka näennäisesti positiivisen rankaisun (lisätään jotain epämiellyttävää) ja negatiivisen vahvisteen (poistetaan epämiellyttävä) taustalla on epämukavuuden käyttö, on Pasasen mukaan näiden työkalujen toiminnan taustalla aina pelkoa. Yhteenvetona, pelon sijaan nykyajan rajakoirien koulutuksen taustalla ovat seuraavat tekijät: 

– Oppimisteorian tuntemus

– Teorian siirtäminen käytäntöön

– Koiran lukeminen

– Koirankoulutuksen perusteet

– Korkea motivaatio

– Oikea stressitaso

– Ärsykekontrolli

– Operantti koira

– Tiimityö

– Ei pelkästään koulutusta, vaan myös lepoa

– Ei turhia harjoituksia, vaan jokaisella harjoituksella on päämäärä

Kautta luennon ja etenkin luennon lopussa oli mahdollisuus kysyä kysymyksiä. Tässä muutama huomio, jotka nousivat esille etenkin pelastuskoiran kouluttamiseen liittyen. 

Jälkikoulutukseen liittyen Pasanen kertoi kuinka hän käyttää palkkion pidättämistä rangaistuksena jäljellä ryntäävälle koiralle. Hän tekee useita identtisiä, lyhyitä jälkiä joissa on alkupäässä terävä kulma ja pian kulman jälkeen esine josta palkataan. Koiraa ei pidätellä jäljellä yhtään. Jos ja kun se painaa vauhdilla terävästä kulmasta yli, se viedään autoon ja se menettää esineen ja sitä kautta palkan. Koiran odotettua hetken siirrytään seuraavalle, identtiselle jäljelle. Taaskaan koiraa ei pidätellä lainkaan, vaan annetaan mennä reilusti yli jos menee ja rangaistuksena viedään autoon. Tätä toistetaan kunnes koira alkaa hillitsemään vauhtia itse, kun huomaa että ryntääminen ei johda palkkioon. Tämän toimiakseen on kaksi edellytystä: koiran on oikeasti haluttava löytää esine ja sitä kautta palkkio, ja auto ei saa olla koiralle turvapaikka jossa se pääsee pakoon pelottavia pakotteita (toisin sanoen, oletus on että työskennellessä maastossa koiralle ei anneta pakotteita eikä sen tarvitse pelätä niitä). Jos auto on turvapaikka pakotteilta, todennäköisesti sinne pääseminen on koiralle isompi helpotus kuin harmitus palkkion menettämisestä eikä tämä keino silloin toimi. 

Toinen tilanne, jossa autoon vieminen korostaa palkkion menettämistä, on se tapa jolla Pasanen kouluttaa rauhalliset siirtymät autosta treenipaikalle. Jos koira kiihtyy autossa liikaa koulutuspaikalle saavuttaessa, sitä ei oteta autosta pois lainkaan eli se menettää mahdollisuuden palkkioon. Tätä toistetaan kunnes koira ei enää kiihdy – sen odotusarvo laskee koulutuspaikalle saapumiseen liittyen. Jos taas koira on autossa rauhassa, mutta ulos otettaessa nostaa liikaa kierroksia, koira taas menettää mahdollisuuden palkkioon kun se laitetaan autoon eikä pääse heti treenaamaan. Tätä toistetaan kunnes se oppii, että vain pysymällä rauhallisena, se pääsee koulutuspaikalle saakka ja ansaitsemaan palkkansa, mitä se kovasti tavoittelee. 

Rajakoirille koulutetaan nykyään sekä jäljestys, että henkilöhaku, ilmaisun kautta. Koira siis koulutetaan ensin ilmaisemaan esineitä, ennen kuin esineet siirretään ensin ruutuun ja siitä vaiheittain jäljelle. Ruokaa jäljellä käytetään yleensä vain jos koira jäljestää liian korkealla nenällä. Henkilön ilmaisu myös koulutetaan ensin erikseen, jonka jälkeen maalihenkilöt siirretään metsään ja koulutetaan näille yleensä haukulla ilmaiseville koirille etsintä. Ässänkin olen kouluttanut jäljellä ja haussa ilmaisut ennen etsintää/jäljestämistä. Minun päätöksen taustalla on oppimisteoriasta takaperin ketjuttaminen ja tarkemmin sanottuna Premackin periaate – jälkimmäinen vahva käytös vahvistaa edeltävää heikompaa käytöstä. Todennäköisesti sama logiikka pätee myös rajakoirien koulutukseen.

Mielenkiintoisena pidin sitä, kun Pasanen kertoi soveltaneensa sammuttamisen loppuräjähdystä haukkuilmaisun keston lisäämiseen. Sammuttamista tapahtuu, kun koira ei saa käytökselleen mitään vahvistetta – vaikkapa huomiohakuista, haukkuvaa koiraa ei huomioida, palkata tai edes katsota. Kun koira ei käytöksellään saa haluamaansa reaktiota, haukkuminen alkaa vähenemään eli sammumaan. Tutkimuksissa on kuitenkin huomattu, että tässä sammumisprosessissa on loppuräjähdys – kun koira on jo lähes lannistunut yrityksissään, se ikään kuin vielä kerran yrittää haukkua kahta kauheammin, jos se kuitenkin saisi tällä käytöksellä haluamansa vahvisteen. Jos tämä viimeinen pyristely jätetään yhä huomaamatta, sammuu käytös kokonaan. Pasanen oli kuitenkin haukkuilmaisun osalta edennyt tähän vaiheeseen palkkaamatta koiraa eli ikään kuin sammuttanut haukkumista, mutta sitten olikin palkannut koiran kun se oli päässyt tähän loppuräjähdysvaiheeseen. Tällä tavalla oltiin saatu hyvin lisää kestoa haukkuilmaisuun. 

Tämän antoisan luennon jälkeen oli mukava palata kotiin rauhallisin mielin. Vaikka meillä on vielä paljon tehtävää lajitreenien osalta, niin voin olla tyytyväinen, että kotona mua odotti motivoitunut, aktiivinen ja operantti Ässä 😊

Palkkiotestausta nameilla 10.5.2016

Rauniotreenit 10.8.2015

Kyseessä olivat syksyn ensimmäiset rauniotreenit, ja tarkoituksena oli tehdä melko helppo treeni Ässälle edellisen, haastavan hakutreenin jälkeen. Teemana oli kuitenkin yhä irtoaminen. Häiriöääniä tai -henkilöitä ei ollut treenin aikana. 

Tulin radalle melko suoraan autosta, enkä ottanut tottista oikeastaan ollenkaan mukaan – koira siis sai vetää radalle lähetyspaikkaan. Maalimiehiä oli kolme, ja he menivät piiloihin yksitellen. Piilot olivat kaikki puoliksi avoimia. Kaikki maalimiehet olivat n. 15-30 metrin päässä lähetyspaikoista, ja lähetettyäni koiran pysyin paikoillani.

Ensimmäinen lähetys oli aivan äskettäin käytetyn piilon lähellä. Piilo oli kallellaan oleva roskapönttö, jonka edessä oli pieni penkki. Ässä haisteli ja haisteli piiloa, ja ihmetteli, että missä maalimies on – ja sieltä se tuli sitten, pieni turhautumishaukku… Tätä ei todellakaan haluta harjoitella, ja juttelimmekin kouluttajan kanssa treenin jälkeen, että jatkossa kun aletaan siirtymään umpipiiloja kohti, täytyy kriteeriä nostaa todella varovasti. Jos koira pääsee turhautumaan liikaa tarkentaessaan piiloa, se haukku tulee varmasti uudelleenkin ja se ei ole toivottavaa. Toki tässä koira myös oppi varmasti vähän erottamaan miltä haisee piilo jossa on äsken ollut maalimies vs. piilo jossa on nyt maalimies. 

Lähetin siis Ässän uudelleen piilon suuntaan, ja sillä toisella kerralla se irtosi ihan kivasti, vaikkakin hyvin maavainuisesti jälkeä etsien tai jäljestäen. Se löysi maalimiehen, ja lähti tuomaan rullaa  – minulla ei ollut näköyhteyttä koiraan sen nostaessa rullan ja kääntyessä minua kohti, joten olin tosi tyyväinen että se toi rullan perille saakka. Aivan aluksihan se pudotti rullan jos se ei nähnyt minua heti rullan nostettuaan. Joten edistystä on tapahtunut.

Muillakin piiloilla ilmaisut sujuivat tosi nätisti. Ainoa mihin pitää nyt muistaa kiinnittää huomiota on ajan vaihtelu sekä rullan luovutuksen ja näytölle lähetyksen välillä että näytön maahanmenon ja palkan saamisen välillä. Tässä treenissä pyysin maalimiehiä laskemaan kolmeen, viiteen ja kahdeksaan ennen kuin ottavat palkkapurkin taskusta, sekä itse yritin muistaa odottaa aina vähän pidempään ennen kuin annan vihjeen ”näytä”.

Toinen piiloista oli paremmin tuuleen päin, joten Ässä haki ”yläpäisesti” ja löysi maalimiehen nopeasti. Kolmas maalimies oli taas myötätuulen puolella, ja koirakin oli jo melko väsähtänyt. En saanut sitä ensimmäisestä lähetyspaikasta irtoamaan, ja siirryin vähän eteenpäin. Viimein lähetin koiran tietämättäni kohdasta, josta se pääsi nappaamaan jäljen, ja löysi kyllä sitten maalimiehenkin. 

Juteltiin kouluttajan kanssa myös lähetyksestä. Olen pyytänyt Ässän istumaan lähetystä varten, ja kouluttaja ehdotti, että antaisin koiran seisoa istumisen sijaan. Olen jättänyt jo istumisen pois rullan luovutuksen ja näytölle lähettämisen välistä, koska se oli Ässälle todella vaikeaa ja se pysyy ihan hyvin paikoillaan kunnes annan luvan lähteä näytölle. Lähetyksessä istuminen todennäköisesti laskee koiran virettä jonkin verran, ja on kyllä ehkä kuitenkin turha – tärkeintä on aina saada koira mahdollisimman tehokkaasti etsimään eikä suorittaa muodollisuuksia niiden itsensä vuoksi. 

Istumisen takana on toki ajatus, että se on selkeämpi käytös koiralle, eli että se ei lipsuisi kriteeristä ja ota niin helposti askelia eteenpäin. Näytölle lähetyksen kanssa lipsumista ei ole kuitenkaan merkittävästi tapahtunut, joten taidan jättää istumisen pois myös lähettämisestä. Täytyy myös siinä kuitenkin vaihdella aikaa kuinka kauan koiraa seisottaa ennen lähetystä ja varmistaa, että lähetysvihje on koiran näkökulmasta varmasti se sana eikä esim. käden asento tai muu oma elekieli.

Vielä jäljestämisestä – eihän se jäljestäminen sinänsä pahasta ole, tärkeintä on, että koira löytää sen ihmisen. Mutta, koiran pitäisi oppia käyttämään sekä maavainua, että ilmavainua etsinnässä, koska sitä jälkeä ei aina ole ainakaan siinä suunnassa mistä koira tulee. Ja koska Ässällä on jäljestys jo todella vahva, olisi hyvä että se harjoittelisi enemmän ilmavainua tässä koulutusvaiheessa. Joten alla muutama ajatus seuraaviin treeneihin tämän treenin perusteella:

– maksimissaan 1-2 maalimiestä ja heillä todella isot palkat eli varmistetaan, että koira jaksaa juosta täysiä etsiessään, saa varmasti ison vahvisteen työstään ja sille jää metsästä/radalta lähtiessä olo, että olisi voinut tehdä lisääkin

– maalimiehet menevät piiloihin kaukaa kiertäen, jotta jäljestämisen mahdollisuus on minimoitu

– etäisyys maalimiehelle on maksimissaan 20-25 metriä, jos myötätuulessa niin selvästi lähempänä

– pysyn jatkossakin paikoillani, että koira oppii irtoamaan vaikka minä en liiku

Ilmaisutreenit 26.4.2015

Päätin käydä Paavilaisen Sarin luona Koirakoulu Visiolla tarkastamassa meidän rullailmaisun tila. Ongelmia on ollut etenkin ilmaisuketjun käynnistämisessä, Ässä menee maalimiehen luokse, mutta ei kosketa kosketuskeppiin vaan häärää, haistelee, jatkaa matkaa tms. Jos ja kun se kuitenkin aloittaa ilmaisuketjun, se yleensä etenee hyvin tai melko hyvin. 

Treenasimme ensin sisätiloissa, ja sitten ulkona, ja treenattiin pääosin pelkkää rullan nostoa. Eli koira menee maalimiehelle, koskee kosketuskeppiin, nostaa rullan ja tuo sen minulle, josta se saa palkan minulta. 

Sisällä treeni sujui hyvin. Onnistumisprosentti oli melko hyvä, vaikka maalimies oli välillä hankalissakin paikoissa jonne päästäkseen koiran täytyi kumartua tai mennä ahtaasta kohdasta. Päätimme siirtyä ulos läheiseen pöpelikköön. 

Siellä Ässä palasi tuttuun haisteluun, se menee kyllä innolla maalimiehen luokse mutta ei aloita ketjua. Sarin diagnoosi aiheesta oli nuori, metsästyskoirauros, jolle ympäristö on iso häiriö. Sisällä ja ulkonakin kun se aloitti ketjun, se kyllä osaa sen. 

Ratkaisuna ongelmaan kokeiltiin palkkion laadun parantamista ja minun ja koiran etäisyyden vähentämistä. Palkan kokoa kasvatettiin merkittävästi, ja käytöksen palkitsevuutta lisättiin ottamalla kuvioon mukaan partiointi eli etsintä yhdessä kulkien, ilman lähetystä. Tämän myötä haistelun ja hääräämisen määrä väheni merkittävästi, lähes kokonaan! Ässä osaa jo rullailmaisuketjun, ja osaa ja tykkää etsiä, joten pelkän ilmaisun hinkkaaminen saattaa olla melko puuduttavaa sille. Palkkion pitää olla sellainen, että se oikeasti tavoittelee sitä enemmän kuin ympäristön hajuja. 

Jatkamme tästä treenaamalla partiointia. Maalimiehiä normaalisti 2-6 treenin aikana, ja palkan laatu ja määrä pitää olla hyvä. Maalimiehet menevät yksitellen piiloon eli seuraava menee jo kun koira syö palkkaa edellisen luona. Ensimmäinen maalimies on jo heti etsittävän alueen alkupäässä, 10 metrin sisällä siitä mistä aloitetaan. Loput ripotellen matkan varrella, kuitenkin sen verran kaukana, että koira joutuu hieman etsimään (15-40 metriä). Pyrin olemaan 5-15 metrin päässä koirasta kun se ilmaisee, ja sellaisessa paikassa, että se näkee minut lähtiessään tuomaan rullaa maalimieheltä. Näytöltä voidaan jo jättää kosketusalusta pois, Ässä osaa näytön jo niin hyvin. Näillä eväillä lähdetään jatkamaan treenaamista – tämän päivän treeni sujui niin hyvin, että uskon edistystä tapahtuvan! Kiitos Sarille avusta 🙂

Pysähtymistreeniä kyyhkyillä 7.4.2015

Noutotreeniä ja pysähtymisiä 28.3.2015

Treenattiin Minsun opastuksella tänään harvinaisen rapaisella pellolla Espoossa. Olosuhteista huolimatta treeni sujui hyvin. Alkuun tehtiin pysähtymisiä ja sen jälkeen noutotreeniä.

Pysähtymisessä palkkana olivat broileripyörykät. Alkuun koiran ollessa tulossa luokse, nostettiin käsi ylös tai toisin sanoen jätettiin heitto puolitiehen, koiran pysähtyessä odottamaan minne se lentää tai heitetäänkö se, pillitetään ja heitetään palkka ideaalisesti koiran taakse (heittokäsi oli välillä vähän ruosteessa). Kun tämä sujui, kokeiltiin oliko oppi mennyt perille. Koiran katsoessa muualle ja ollessa 5-10 metrin päässä, pillitetään, ja kun koira katsoo minuun, sanotaan ehdollinen vahviste ”jes” ja heitetään lihapulla koiran yli sen taakse. Jatkossa täytyy miettiä riittääkö minulle, että koira pysähtyy ja pysyy seisaallaan, vai haluanko lisätä siihen istumisen. Ja toki vaikeusastetta ja häiriöitä pitää lisätä reilusti, mutta kaikki ajallaan.

Noutotreeni aloitettiin fasaanidummylla, jossa oli sukka päällä. Tällä on treenattu kotona etenkin aamuruuan yhteydessä: koira nostaa dummyn maasta, istuu eteen, pitää hetken ja luovuttaa, ja saa palkaksi koko aamuruuan. Aloitettiin nyt ohijuoksulla, koira on hihnassa, mennään yhdessä maassa olevalle dummylle, koiran pitää melko ripeästi nostaa dummy, minä jatkan matkaa ja menen koiran eteen. Koira ehtii dummyn nostettuaan kävellä joitakin askelia, jonka jälkeen se pääsee luovuttamaan sen. Palkkana se sai taas Escapuren wursti-koiranmakkaraa, joka tuntui maistuvan yhtä hyvin kuin viimekin kerralla.

Muutaman onnistuneen toiston jälkeen kriteeriä nostettiin rullaamalla sukkaa ylöspäin jotta höyheniä alko näkymään. Muutamalla toistolla Ässä hieman epäröi, mutta se kuitenkin nosti melko nopeasti dummyn ja luovutti hyvin. Se alko kuitenkin suklaa rullatessa ylöspäin tarttumaan aina vain toiseen päähän – siihen päähän missä höyhenet olivat näkyvillä. Jotta koira ei oppisi huonoa otetta ja koska alla oli ja monta onnistunutta luovutusta, rullattiin sukka aivan dummyn toiseen päähän. Yhdellä toistolla koira luovutuksen yhteydessä käänsi hieman päätään pois, mutta antoi kuitenkin dummyn minulle, kiusauksesta huolimatta.

Lopuksi tehtiin treeniä, josta on alla videokin. Koiraa pidetään hihnasta kiinni, fasaanidummy asetetaan maahan ja minä menen seisomaan nenä koiraa kohti. Näin tehtävää helpotetaan koiralle, ja pidetään sen näköpiirissä ja mielessä päämäärä eli noudettava tuodaan ohjaajalle. Alkuun etäisyys oli melko lyhyt, ja varsinkin etäisyys koiran ja dummyn välissä oli lyhyt – mitä pidempi matka, sitä todennäköisempää on, että koira tekee myyränhypyn. Kun etäisyyttä kasvatettiin, koira alkoi hienan hidastelemaan dummyn nostossa. Jotta koira ei jäisi ihmettelemään dummyn luona, ja mahdollisesti nyppimään höyheniö, otettiin käyttöön luoksetulopillitys. Pillitys annetaan sillä hetkellä kun koira on ottamassa dummya suuhun. Ässällä on vahva luoksetulo, ja antamalla luoksetulovihje koiran nostaessa varmistetaan, että koiralle on selvää, että noutoesineen noston jälkeen seuraa aina luoksetulo, josta seuraa luovutus ja palkka.

Harmittavasti videoituun toistoon osui se ainoa kerta, kun Ässä pudotti dummyn matkalla. Muuten treenin aikana nostot olivat melko nopeita ja se otti etenkin lopputreenistä heti syvän otteen. Huonollakin otteella se kaikissa muissa toistoissa toi dummyn kerralla perille saakka. Luovutuksissa se hiukan sylki hätäisesti dummya ulos suustaan, mutta se oli vain merkki erinomaisesta vahvisteesta ja positiivinen ongelma ottaen huomioon Ässän omimistaipumuksen.

Noutotreeni 1.3.2015

Lisää rusakkotreeniä 22.2.2015

Ensikosketus rusakkoon 21.2.2015