Uimista 4.3.2016

Käytin Ässää ensimmäistä kertaa koirauimalassa uimassa. Tarkoitus oli saada Ässälle itsevarmuutta uimiseen ja etenkin uimaan lähtöihin. Olin varannut Ässälle uittajan koska tämä oli ensimmäinen kerta uimalassa.

Ässälle puettiin uimaliivit, jotka kelluttivat jonkin verran. Uima-altaaseen mentäessä oli korkeampi porras josta laskeuduttiin nilkkasyvyyteen. Tämä oli vähän jännä alkuun, mutta nostimme koiran ylätasolta veteen nilkkasyvyyteen samalla sitä syöttäen. Otettin heti käyttöön dummy ja heitin dummya kahlausetäisyydelle Ässän noudettavaksi. Kun sen jälkeen testattiin jos se itse lähtisi vähän kauemmaksi, ja se ei siitä itse lähtenyt yhtään uimaan, otti uittaja liivin kahvasta kiinni ja auttoi koiraa. Teimme niin, että uittaja piti kahvasta kiinni ja uitti koiraa ympyrän, ja koiran uidessa heitin dummyn sen nenän eteen, se nappasi sen matkalla ja toi minulle saaden palkan. Muutaman tällaisen pyöräytyksen jälkeen se alkoi itse loikkaamaan veteen.

Uittajan neuvosta tehtiin niin, että dummyn lentäessä pidin uimaliivin kahvasta kiinni. Samaan aikaan sanoin markkeerausvihjeen ”mark”. Kun dummy oli jo pudonnut ja kellunut hetken, vapautin kahvasta sanoen samalla noutovihjeen. Ongelmahan on ollut, että Ässä on kyllä mennyt vauhdilla lentävän dummyn perässä veteen. Mutta sitten kun on joutunut istumaan ja odottamaan noutolupaa, ja noudettava on jo hetken kellunut vedessä, sen rohkeus loikata veteen on jo laantunut ja vire laskenut. 

Jos saan koiraa estämällä tai jopa taaksepäin vetämällä liitettyä markkerausvihjeeseen kiihtyneen ja eteenpäin pyrkivän mielentilan, saan ehkä koetilanteessa tai vaikeammassa rannassa tms. nostettua koiran vireen vihjeellä korkeammaksi. Tavoitteena on, että kuullessaan vihjeen ”mark”, koiran vire nousee ja se valmistautuu ampaisemaan eteenpäin heti noutovihjeen kuultuaan. 

Aloitettiin tämän treenaaminen jo tällä uintikerralla, ja päästiin siihen pisteeseen, että pystyin heittämään dummyn koiran sivullani altaan ulkopuolelta, eli koira joutui odottamaan noutolupaa, laskeutumaan hankalan rappusen ja hyppäämään rampilta uimaan noutaakseen dummyn. 

Ajatuksena on liittää kiihtynyttä tunnetilaa mark-vihjeeseen myös maanoudoissa, käydä muutaman kerran vielä uimalassa ennen kesää ja mahdollisesti hankkia Ässälle uimaliivit kesää varten tukemaan uimista. Niiden lisäksi yrittää saada se uimaan myös ilman noutoja, jotta uiminen vahvistuisi ja varsinaiseen uimiseen liittyisi rauhallisen keskittynyt mielentila.

Vesityötreenit 6.6.2015

Noutoa ja pysähtymisiä 14.4.2015

Treenit Minsun kanssa aloitettin pysähtymisten treenaamisella. Ässä osaa istua pillistä melko hyvin lähietäisyydellä, mutta kun etäisyyttä on enemmän, se ei jää istumaan niille sijoilleen vaan valuu lähemmäksi tai jopa aivan eteen istumaan. Edellisessä treenissä Minsun kanssa treenattiin pillistä pysähtymistä ilman istumista, ja se kyllä sujuu melko hyvin. Eli nyt olisi tarve yhdistää kaukana pysähtyminen istumiseen. 

Kokeilimme erilaisia keinoja tämän treenaamiseen, mutta parhaaksi osoittautui se, että Minsu piti koiraa hihnasta kiinni, odotettiin että koira tarjoaa istumista, minä pillitin vihjeen koiran istuessa ja hihnalla koira estettiin valumasta minua kohti. Kun koira istuu, annoin ehdollisen vahvisteen ja heitin lihapullan koiran pään yli sen taakse. Palkan suunnalla on tarkoitus siis vahvistaa sitä, että koira ei haluaisi valua minua kohti. Toki kyseessä on fyysinen manipulaatio, mutta treenin tarkoitus oli saada koiran päähän iskostumaan ajatus että se pystyy istumaan myös kauempana minusta. 

Seuraavaksi tehtiin nostoja ja kantoja. Ensin kokeiltiin uudella 3 kg kanidummylla. Sitä Ässä ei ole vielä kotona nostanut maasta, mutta on pitänyt. Tässä treenissä se ekaa kertaa nosti sen itse. Otettiin lyhyitä kantamisia ja luovutuksia kanidummylla, ne sujuivat hienosti.

Treenattiin myös nostoa ja kantamista 1,5 l vesipullolla jossa teerensiivet. Koiralla oli hieman vaikeuksia pullon kanssa sen ollessa melko liukas. Myös siipien kiinnitys oli melko huono, teippi ja nippusiteet eri riittäneet liukkaaseen pullon pintaan. Teimme myös noutoja nenät vastakkain melko pitkällä etäisyydellä fasaanidummylla. Fasaaninnahka alkaa olemaan vaan jo melko risainen, ja siitä irtosi nahanpaloja. Kaikesta näistä teknisistä ongelmista Ässä palautti esineet todella hyvin. Sillä välillä jäi suuhun nahanpalanen tms. mutta se ei jääny mutustelemaan niitä vaan poimi dummyn uudelleen ja luovutti sen. Se myös teki muutaman erittäin nopean ja hyvä noston dummylla. Selkeää edistystä on siis tapahtunut.

Noutotreenissä siirrymme jatkossa kokonaisiin lintuihin. Ässällä alkaa olemaan jo vahvistehistoriaa luovuttamiselle, ja kokonaisten lintujen kanssa ei tarvitse niin paljon varoa palojen irtoamista. Jos liikaa treenaa siipidummeilla joista irtoilee palasia, voisin kuvitella että Ässä taantuu aiempaan siipien mutusteluun helposti. Dummien kanssa täytynee ostaa jeesusteippiä avuksi, jotta siivet ja nahat varmasti pysyvät kiinni. Pakkasessa on vielä muutama teerensiipi, mutta sieltä löytyy myös heinäsorsa, telkkä, pari fasaania ja kukkokin, joten treenilintuja pn nyt hetkeksi aikaa. 

Lopuksi Minsu treenasi oman koiransa kanssa markkeerauksia, ja me olimme Ässän kanssa pellon toisessa päässä heittämässä dummeja. Ässä oli yllättävän rauhallinen, sain heitettyä dummyt eikä se edes haukkunut kovin paljon, vaikka toinen koira juoksi ohi ja nouti dummyt 10-20 metrin päästä. Tämä on hyvää treeniä etenkin Junkkaria silmälläpitäen. 

Loppuviikosta saatiin loistavia onnistumisia aamulenkin aikana. Suuntasimme läheiselle niitylle pillin ja pallon kanssa, tarkoituksena oli testata miten tiistain pysähtymistreeni upposi koiraan. Pääsimme treenaamaan melko aidontuntuisessa tilanteessa, kun Ässä pariin otteeseen seisoi rastasta. Se hiipi, pysähtyi seisomaan, rastas siivittyi, se pysyi paikallaan, pillitin ja ekalla kerralla se käveli 1-2 askelta minua kohti ennen istumista, ja toisella kerralla se istui niille sijoilleen, kääntyen kylläkin minua kohti! Annoin kummallakin kerralla ehdollisen vahvisteen ”jes” ja heitin pallon koiran pään yli poispäin minusta. Näiden ”riistatilanteiden” lisäksi pillitin kolmisen kertaa koiran touhutessa 10-20 metrin päässä, ja niillä toistoilla se jäi joka kerta istumaan paikoilleen (käännyttyään minua kohti) eikä hiipinyt lähemmäksi ennen istumista. Olin todella tyytyväinen tähän treeniin, toki on vielä tekemistä sen koiran rintamasuunnan suhteen, eli että koira jää istumaan kuono sinnepäin minne se oli menossa. Palkan suunnalla tätä voi korjata, ja sitä täytyykin treenata jatkossa. Mutta kehitystä on nähtävissä tälläkin rintamalla!

Treenisuunnitelmia noutoon ja paikallapysymiseen 6.4.2015

Seuraavia asioita olisi tarkoitus treenata lähiviikkoina. 

1) Noutoa nenät vastakkain tutuilla esineillä

Normaalilla dummylla ja fasaaninnahkadummylla voidaan jättää ohijuoksut jatkossa tekemättä, ja keskitytään noutoon niin että noudettava esine on minun ja koiran välissä. Treenin aikana kasvatetaan etäisyyttä. 

Jos koira nostaa esineen nopeasti ja tehokkaasti, ei anneta luoksetulopillitystä koiran tueksi. Jos koira epäröi noudettavan kanssa, annetaan luoksetulovihje. 

Koiran tullessa luokse, odotetaan että istuu ja pitää 2-5 sekuntia. Jos koira alkaa laskea päätä tms., otetaan avuksi käsitarget ylhäälle tai pari askelta taaksepäin, ja heti perään treenataan lyhyempiä pitoja. 

2) Kahden lelun leikkiä myös eriarvoisilla leluilla

3) On-off leikkiä. Huomioi, että en nosta lelua kun siirryn passiiviseen vaiheeseen. Lähde vaikeuttamaan leikkiä niin, että kun koira istuu paikallaan, lelu alkaa liikkumaan yhä enemmän karkoittuvan linnun tapaan ennen kuin koira vapautetaan. 

4) Hampaat iholla-treeni. Käytetään vetolelua joka mahtuu käsien sisälle. Koiran kanssa leikitään vetoleikkiä hetken aikaa. Sitten otan lelun käsien sisään niin ettei lelua näy yhtään, ja annan koiralle luvan leikkiä. Jos koira yrittää hampailla lelua käsien ”läpi”, en reagoi lainkaan (ja tod näk puren hammasta salaa). 

Jos ei hyökkää leluun kiinni vaikka saa luvan, niin paljastan lelua ja annan koiran leikkiä. Sitten taas lelu menee piiloon, mutta sitä näkyy jo hiukan käsien välistä, ja sama homma. Seuraavalla kierroksella lelua näkyy taas hieman enemmän. Näin koira oppii arvioimaan milloin se pystyy tarttumaan leluun niin ettei se tule näpeille.

Noutotreeniä fasaanidummylla 3.4.2015

Noutotreeni 1.3.2015

Noutotreeniä 1.9.2012 & ensimmäinen vesilintusaalis

Noutotreeni on edistynyt mukavasti viime päivityksestä. Myyränhyppyä esiintyy enää harvoin. Myyränhyppy on koiralle todennäköisesti palkitsevaa, ja kun helppojen ja nopeiden noutojen myötä olen päässyt palkkaamaan koiraa tiheästi noutoesineen toimittamisesta minulle, ei koiran tarvitse palkata itseään kesken noudon. Noutoesineen höyhenten nyppimistä esiintyy silloin tällöin, ja olen pitänyt sitä merkkinä siitä, että treeniä on jatkettu liian kauan ilman taukoja ja/tai palkka ei ole ollut motivoiva. Omiminen ei ole niinkään ollut enää ongelma, koira tuo kyllä noutoesinettä hyvin minulle, mutta istuen luovutus vaatii vielä hiontaa.

Yleensäkin uskon, että moni koira joka omii noutoesinettä, tekee sitä siksi että sille ei ole tehty tarpeeksi kannattavaksi esineen tuomista ohjaajalle. Jos ei koskaan palkitse koiraa (niin että koira oikeasti palkkaantuu, esimerkiksi monelle koiralle pelkkä kehu ei riitä) riistan tuomisesta, ei ole ihmekään jos koira haluaa pitää riistan itsellään. On myös epäreilua vaatia koiralta käytöstä jota sille ei ole opetettu, ja jota ei olla harjoiteltu niin, että koira pystyy sen käytöksen suorittamaan myös vaativammassa tilanteessa (rauhallinen treeni omalla pihalla vs. kuuma metsästystilanne). Riistan omimisen selittäminen johtajuusongelmana ei ole mielestäni pelkästään täysin epäkorrektia vaan myös tekee käytöksen opettamisen yhä hankalammaksi. Pakkonoudot, koiran torumiset ja pahimmillaan erilaiset pakotteet vähentävät entisestään koiran motivaatiota tuoda noudettu esine/riista omistajalle sekä rapistavat koiran luottamusta ohjaajaan. Unohtamatta rankaisujen vaikutusta koiran hyvinvointiin metsästys- tai treenitilanteen ulkopuolella. Vaikka metsästyskoira toimiikin metsästäjän apuna, on epärealistista ajatella että koira ei toimisi ensisijaisesti opportunistina omia tarpeita tyydyttääkseen. Tärkeintä on muokata koiran käytöstä niin, että koira toimii haluamallamme tavalla ja lopputuloksena koira saa tavoittelemansa palkkion.

Vaikka noutaminen tuntuisi olevan jo itsessään melko motivoivaa Tompalle, välillä on ollut aihetta parantaa palkkaa (esim. vinkupallo namin sijaan) jotta noutoon tulee sopivasti vauhtia ja intoa. Mutta on ilahduttavaa huomata, että vinkupallolla palkkaaminen ei ole enää liian kova häiriö – aiemmin vinkupallon esiin ottaminen olisi mahdollisesti johtanut siihen, että koira ei enää halua noutaa noutoesinettä vaan pelkästään vinkupalloa. Ja vaikka vinkupallolla palkkaamisen myötä vire koiralla nousee, selvää kuumumista jolloin noutokäytös hajoaa täysin, ei ole esiintynyt enää. Myös kriteerin nostaminen on ollut tarpeen, välillä noutotreenin alussa olen ottanut yksinkertaista nostoja tms. joissa koiran motivaatio on selvästi alhainen, mutta heti kun ottaa kunnollisen noudon heitetyllä esineellä, koira innostuu selvästi. Liian hidas kriteerin nosto taitaa olla perisyntejäni, eli oikea tasapaino pitäisi aina löytää jotta koiran oppiminen olisi optimaalista.

Tärkein oivallus treenatessa on ollut laukauksen imitoiminen taputuksella. Ensimmäisellä kerralla testatessa, Tomppa ampaisi noutamaan välittömästi taputuksen kuultuaan – oikein mallikelpoinen paukkunouto. Sehän ei tietenkään ole tavoitteena, vaan olen joka treenin aikana taputellut, alkuun hiljempaa ja viime aikoina kovempaa, ja välittömästi palkaten jos koira pysyy paikallaan. Jos on lähtenyt noutamaan, olen käyttänyt seis-vihjettä ja kutsunut koiran takaisin, ja palkannut siitä. Treeni on edistynyt hyvin, tässä vaiheessa olisi hyvä siirtyä kovempiin ääniin ja viimein haulikon pamaukseen kylmää lintua tai dummya noudettaessa.

Noudossa päästiin myös tositoimiin viikko sitten sorsametsällä kun saaliiksi tuli tavi. Kyseessä oli sekä minun että Tompan ensimmäinen vesilintu. Nouto ei mennyt ihan nappiin, tavi räpiköi osuman saatuaan kauemmaksi kaislikon suojiin eikä Tomppa nähnyt selkeästi linnun sijainta. Tilanne oli muutenkin uusi, vaikka noutoesineellä on treenattu vesinoutoja. Sain Tomppaa rannalla innostettua hyvin ja osoittelin linnun suuntaan antaessani nouto-vihjeen. Tomppa lähti urheasti uimaan, mutta kun ei saanut hajua eikä nähnyt lintua, päätti napata suuhunsa läheisen lumpeenlehden ja tuoda sen rantaan minulle. Nauruhan siitä irtosi, ja tietty kehut koiralle kun yritti kaikkensa! Apuun kutsuttiin sitten isoisä veneen kanssa, ja saatiin tavi kaislikosta näkyville ja heitettiin se lähemmäksi Tompalle noudettavaksi – sitten nouto sujuikin jo mallikkaasti ja Tomppa ui linnun rantaan. Noutoa seurasi Tompan ensimmäinen moottorivenematka, joka vähän jännitti mutta onneksi oli tavi seurana ja Tomppa sai keskittyä sen haisteluun. Riistan ja noutoesineen etsiminen kuivalla maalla sujuu jo Tompalta hyvin, nyt pitää vaan saada opetettua koiralle, että samanlaista etsintää voi tehdä myös uimalla.

Metsästyskausi lähestyy

Metsästyskausi alkaa pikku hiljaa lähestymään, joten suunnitelmissa on tehostaa metsästykseen liittyvää treenausta seuraavien viikkojen aikana. Tänään otettiin taas esille Peten Koiratarvikkeesta tilattu fasaaninnahalla varustettu 500 gramman dummy.

Ongelmana linnun noudossa on ollut alkuun se, että Tomppa ei tahdo tuoda lintua vaan omii sen sekä joitakin kertoja se on myös suorittanut paukkunoudon, eli se lähtee heti laukauksesta tai viimeistään kun lintu tippuu tonttiin, hakemaan lintua. Haluttu käytös olisi siis sellainen, että koira odottaa laukauksen ja linnun putoamisen aikana rauhassa, lähtee noutamaan lintua vasta käskystä ja tuo sen välittömästi ohjaajalle/metsästäjälle luovuttaen linnun edessä istuen. Viime syksynä, noutotreenin lopputuloksena, alkoi se vähän halukkaammin tuomaan lintua lähemmäksi mutta täydellinen suoritus se ei vielä ollut. Noutotreeniä on jatkettu viime metsästyskauden jälkeen tavallisella dummylla ja erilaisilla leluilla, nykyisellään Tomppa tuo hyvin dummya ja myös kaikista kiihdyttävimmät vinkulelutkin (joita se myös omi muutama vuosi sitten) luokse, sekä onnistumisprosentti noutovihjeen odottamisessa on melkein 100% (eli ei lähde hakemaan heitettyä esinettä ennen kuin luvan jälkeen vaikka näkee kun se putoaa maahan).

Kuitenkin, lintu on eri asia kuin lelu, vaikka kuinka mukava lelu onkin, ja tuolla fasaaninnahkaisella dummylla päästään vähän lähemmäksi aitoa metsästystilannetta. Ensimmäisillä kerroilla kun treenattiin fasaaninnahkadummylla sen heittäminen ei tullut kysymykseenkään – koira kiihtyi liikaa jo maasta nostettaessa joten treenattiin lähinnä dummyn rauhallista suussa pitelyä ja hyvää otetta. Kiihtyminen näkyi dummyn omimisena, heittelynä ja höyhenten nyppimisenä sekä dummyn kimppuun hyökkäämisenä etutassuilla eli ns. ”myyrähyppynä”.

Noutotreenissä olen viime treeneissä noudattanut näitä kriteereitä, ja uudessa paikassa, uudella esineellä tai jos suoritus on alkanut hajoamaan, ollaan otettu nopea kertaus alusta saakka.

• Koira ottaa edessä istuessaan noutoesineen hyvällä otteella suuhun ja pitää sitä suussa kunnes saa ehdollisen vahvisteen (naksautus, naksusana) tai ”irti”-vihjeen
• Koira ottaa edessä istuessaan noutoesineen hyvällä otteella suuhun ja pitää sitä suussa, siirtyy ohjaajan mukana jos ohjaaja liikkuu taaksepäin ja istuu ohjaajan eteen pysähdyttäessä, dottaa kunnes saa ehdollisen vahvisteen (naksautus, naksusana) tai ”irti”-vihjeen
• Koira istuu ja odottaa vihjettä, etäisyys koiran ja ohjaajan välissä 1 askel (koira ja ohjaaja nenäkkäin), noutoesine puolessa välissä, nouto vihjeestä ilman etutassuhyökkäystä, luovutus istuen ohjaajan eteen, irroitus ehdollisen vahvisteen jälkeen.
• Koira istuu ja odottaa vihjettä, etäisyys koiran ja ohjaajan välissä muutama askel (koira ja ohjaaja nenäkkäin), noutoesine puolessa välissä, nouto vihjeestä ilman etutassuhyökkäystä, luovutus istuen ohjaajan eteen, irroitus ehdollisen vahvisteen jälkeen.
• Koira istuu ja odottaa vihjettä, etäisyys koiran ja ohjaajan välissä 4-5 askelta (koira ja ohjaaja nenäkkäin), noutoesine puolessa välissä, nouto vihjeestä ilman etutassuhyökkäystä, luovutus istuen ohjaajan eteen, irroitus ehdollisen vahvisteen jälkeen.
• Koira istuu ja odottaa vihjettä, ohjaaja koiran vieressä oikealla puolella, noutoesine viedään muutaman askelen päähän ja paluu koiran viereen, nouto vihjeestä ilman etutassuhyökkäystä, luovutus istuen ohjaajan eteen.
• Koira istuu ja odottaa vihjettä, ohjaaja koiran vieressä oikealla puolella, noutoesine heitetään muutaman askelen päähän ja paluu koiran viereen, nouto vihjeestä ilman etutassuhyökkäystä, luovutus istuen ohjaajan eteen, irroitus ehdollisen vahvisteen jälkeen.
• Tässä vaiheessa voidaan alkaa heittämään kauemmaksi, täytyy myös muistaa vaihdella aikaa heiton ja noutovihjeen välillä

Näillä kriteereillä olen saanut karsittua pois ”myyrähyppyä”, en vielä täysin mutta suurelta osalta. Luulen, että kun koira noutaa ohjaajaa kohti, on sillä selkeä lopputavoite eikä se silloin ”ehdi” tekemään ylimääräisiä kommervenkkejä matkalla vaan se poimii noutoesineen matkalta tehokkaasti ja nopeasti jotta pääsee luovuttamaan esineen ja saa palkan. Olen myös treenannut jonkun verran pelkkää luovutusta erikseen, ja sen työn tulokset alkavat nyt näkyä. Tänään treenatessa saatiin muutama onnistunut toisto fasaanidummylla kun kriteerinä oli dummy muutaman askelen päähän heitettynä eli edistystä on tapahtunut. Treenin aikana esiintyi joitakin ei-toivottuja käytöksiä (myyrähyppyä, nyppimistä, omimista) mutta näiden jälkiin tehtiin taas pitelyä ja maasta nostamista joissa pääsi palkkaamaan halutusta käytöksestä. Uskon, että saadaan toistojen kautta lisää malttia ja itsehillintää koiralle, jotta käytös pysyy kasassa sitten oikeassa metsästystilanteessakin. Ja kun fasaaninnahkadummyn nouto alkaa sujumaan, nostetaan panoksia ja siirrytään kylmiin lintuihin.

Metsästystreenailuun sisältyy myös ”seis”-vihjeen kertaamista. Viime syksyn jälkeen alettiin toden teolla treenaamaan ”seis”-vihjettä. Alkuun nameilla, sitten vinkupallolla ja leluilla, ja pikkuhiljaa vaikeuttaen niin, että parhaimmillaan Tomppa keskeyttää heitetyn vinkupallon jahtaamisen. No, tällä hetkellä ei taideta olla sillä tasolla joten muistia täytyy vähän virkistää. Myöskään esim. agilitytreeneissä ei ”seis”-vihje pelannut kun treenikaverin koira ampaisi radalle. Mutta kertaus on opintojen äiti. Ajatuksissa on ollut myös käyttää lähiympäristön lintuja ”treenikavereina”. Olen pyöritellyt sellaista suunnitelmaa mielessäni, että aina kun Tompan edestä lähtee lintu lenkin aikana, vaikka Tomppa olisi paikallaan ja vaikka lintu olisi vähän kauempanakin, ja vaikka se olisi mitä tahansa varpusen ja valkoposkihanhen väliltä, niin annan vihjeen ”seis” ja palkkaan jos kriteeri täytyy eli koira ei yritä jahdata lintua. Tavoitteena olisi siis, että lentoon lähtevä ja karkoittuva lintu itsessään olisi loppujen lopuksi se vihje koiralle pysähtyä. Täytyy vähän hioa vielä suunnitelmaa…