Treenipäivityksiä: haku 16.9.2013, rauniot 23.9.2013 ja tottis 24.9.2013

Viime viikolla oltiin ensimmäistä kertaa tänä syksynä pimeässä metsässä treenaamassa hakua. Pimeydestä huolimatta Tomppa irtosi hyvin, omaan siksak-tyyliinsä mutta kuitenkin irtosi, ja kaikki ukot löytyivät suhteellisen rivakalla tahdilla. Maalimiehet olivat 10-50 askelen päässä keskilinjasta. Maalimiehet palkkasivat koiran suoraan ilman ilmaisua, koska ilmaisutreeni on vielä kesken. Tomppa asettui taas melko nopeasti lähetysasentoon, ja siirtymät sujuivat naksuttimen ja suht tiheän vahvistetiheyden avulla (palkka joka 2.-4. askel) hyvin hallinnassa. Haussa tärkeimmät kehitysalueet ovat siis ilmaisu ja hallintaan otto ilmaisun jälkeen.

Tällä viikolla oltiin raunioilla treenaamassa, Tompalla oli neljä ukkoa piilossa ja teemana taas häiriöt. Edellisellä treenikerralla yksi henkilö metelöi kepillä kolistellen, tällä kertaa metelöiviä henkilöitä oli kaksi. En huomannut merkittävää eroa Tompan keskittymisessä tai työskentelyssä muuten. Seuraavalla rauniokerralla pidetään taukoa metelistä vaihteeksi. Umpipiiloilla Tomppa ilmaisi kunnes tulin paikalla, avopiiloilla oli suora palkka. Raunioilla oli talkoiden jäljiltä yhdessä kohtaa uudenlaista alustaa (metalliverkkoa maassa), jonka Tomppa kiersi – tätä alustaa täytyy treenata erikseen. Viimeinen ukko oli poikkeuksellisessa piilossa, taukokatoksen vieressä olevan risukasan päällä. Alkuun kutsuin koiraa useaan otteeseen pois kasan luota raunioalueelle, koska oletin, että viimeinen ukko raunioiden puolella. Viimein sain vinkkiä, että maalimies ei ole normaalilla raunioalueella. Huomasin maalimiehen, jonka jälkeen annoin Tompan työskennellä rauhassa kasan lähellä. Tomppa haki hajua kauan, ja oli hyvä nähdä että se jaksoi työskennellä ja paikantaa maalimiestä pitkään. Se ei myöskään aloittanut ilmaisua, ennen kuin oli aivan varma siitä missä kohtaa maalimies oli. Ilmaisukäytöksen lisäksi jatketaan siis raunioihin liittyen häiriöiden lisäämistä siihen tahtiin, että ensi rauniotreenissä pidetään taukoa häiriöäänistä, ja sen jälkeen taas lisätään ääniä.

Tänään oli vielä tottistreeniä valmennusryhmässä Nurmijärvellä. Olimme sisätiloissa, ja tila oli taas haastava kesän ulkotreenien ja muutaman kuukauden ohjattujen treenien tauon jälkeen. Alkuun palkkailin Tomppaa häkkiin kuonokosketuksista ja hiljaa olosta jos muualta kuului haukkua, sekä muiden koirien katsomista häkistä. Kun otin Tompan häkistä ulos, pyrin pitämään treenijaksot hyvin lyhyinä: silloin koira pystyy keskittymään minuun eikä häiriinny liikaa toisista koirista, ja pystytään viemään jakso läpi ilman toisiin koiriin reagoimista. Teimme häkin lähettyvillä kontaktia vierellä, maahamenoa ja istumaan nousemista vierellä sekä sivulletuloa. Jos Tomppa alkoi keskittymään liikaa toisiin koiriin eikä pitänyt kontaktia, hypättiin suoraan katso koiraa-treeniin tai namien etsimiseen maahan, josta pyysin Tompan takaisin häkkiin. Olen tyytyväinen Tompan suoritukseen – se kävi selvästi kierroksilla uudesta paikasta ja lähellä olevista koirista, mutta se pystyi kuitenkin keskittymään hyviin treenattaviin käytöksiin. Myös minä maltoin pitää jaksot tarpeeksi lyhyinä, ja siten saatiin onnistumisia ja treeneistä jäi hyvä mieli!

Osteopatiaa ja tottistreeniä 12.3.2013

Ajelimme tänään taas Nurmijärvelle, ensin ohjelmassa oli visiitti osteopaatti Maaria Kaiperlalle ja sitten tottistreeniä valmennusryhmässä.

Tomppa on edellisen osteopaattikäynnin jälkeen suurimmaksi osaksi voinut hyvin. Jonkin verran olen huomannut, että se on kirputtanut toisen takajalan päältä (tassun päältä kantapään ja varpaiden välistä). Niska ja lapojen väli on ollut oireeton, kunnes viime lauantain hyppytekniikkatreenin jälkeen niska hiukan kipeytyi muutamaksi päiväksi. Koira liikkui normaalisti, mutta arasteli kun yritti venyttää etutassuja suoraksi kumartaen samalla. Se myöskin varoi lattialle selälleen heittäytymistä niskan kautta – sitä se tekee normaalisti melko usein kun sen kanssa leikkii. Eiliseen eli maanantai-iltaan mennessä koira oli kuitenkin jo melkein oireeton. Osteopaatti löysikin sekä lapojen välistä jumin että lantiosta kremppaa, pieniä vaivoja mutta kuitenkin. Ei siis ole yhtään varaa ainakaan joustaa lämmittelyistä ja jäähdyttelyistä agilityn tai muun treenin yhteydessä, ja muutenkin koiran kunnosta täytyy pitää huolta. Olin itse hiukan venytellyt takajalkoja, kun ajattelin kirputtelun johtuvat siitä että jalkojen lihakset olivat jumissa. Osteopaatti neuvoi kuitenkin, että mieluummin kannattaa hieroa pyörivin liikkein lantion ja rangan seutua koska usein ongelmat juontavat ylempää koira kehosta, ja raajojen voimakas venyttely voi vain lisätä jumeja rangassa, lantiossa tai lavoissa/niskassa. Etupään jumppaa jumppatyynyn avulla pitäisi myös muistaa tehdä useammin. Muuten Tomppa sai kehuja hyvän lihaskunnon ja vetreyden ansiosta – toivottavasti näiden osteopaattikäyntien ja oman huollon myötä voidaan nauttia agilitystä vielä pitkään!

Tottistreenissä otettiin työn alle välillä metsästysjuttuja. Olen alkanut miettimään, että josko päästäisiin tänä vuonna ihan oikeasti kanakoirien erikoiskokeeseen, joka meidän osalta tarkoittaa etenkin pysähtymiskäskyn ja noudon treenaamista koekuntoon. (no myös vesityötä pitäisi treenata…) Olen treenaillut Tompan kanssa pysähtymiseen ”seis”-vihjettä erilaisilla palkoilla niin, että koira on paikallaan ja sitä palkataan siitä että se pysyy paikallaan vaikka heitän namin tai lelun koiran eteen. Metsästystilanteessa taas koira pitää saada pysähtymään vauhdista ja pysymään paikallaan vaikka se on juuri pölläyttänyt ilmaan linnun joka nyt karkottuu poispäin, joten tilanne on huomattavasti vaikeampi. Kokeiltiin ensin kahdella eri lelulla, toinen oli Tompan lempilelu, ja toinen ei niin arvokas lelu (Tompan mielestä siis :)). Heitin vähemmän arvokkaan lelun noudettavaksi, ja kun koira lähti käskystä noutamaan, sanoin ”seis”-vihjeen, ja heitin lempilelun toiseen suuntaan. Tämä toimi hyvin muutaman kerran, mutta nopeasti koira jätti noudon tekemättä noutovihjeestä huolimatta – todennäköisesti koira koki ”seis”-vihjeen tarpeeksi kovana rangaistuksena, että sen käytös muuttui todella nopeasti.

Otettiin käyttöön seuraavaksi kosketuskeppi, joka jätettiin muutaman metrin päähän. Suurimmaksi osaksi koira sai mennä koskettamaan keppiä, ja palasi hakemaan palkan minulta. Välillä sanoin vihjeen ”seis” koiran lähdettyä liikkeelle, ja kun koira palasi vauhdista minun luokse, palkkasin ja seuraavalla toistolla koira sai aina mennä kosketuskepin luokse. Tässä koiran into ja halu yrittää säilyi paremmin. Päätettiin vielä kokeilla, jos ehdollinen vahviste ”jes” toimisi yhtä hyvin, ja se toimi. Ehdollisella vahvisteella on todella vahva historia siinä, että minun luokseni kannattaa tulla hakemaan palkan, joten sen käyttäminen voisi olla hyvä ajatus. Treenissä oli paljon hyviä kokeiluja, ja riippuu myös koiran vireestä miten tätä käytöstä kannattaa treenata. En tietenkään halua, että koira passivoituu sen kautta, että kokee luopumisen rangaistukseksi vaan vaihtoehtoisen palkkion pitää olla tarpeeksi motivoiva. Mutta haluan myös, että koira pystyy luopumaan vaikka se käy kuumana, kuten se etenkin metsästystilanteessa usein käy. Jatketaan mietiskelyjä asian tiimoilta, onneksi syksyyn on vielä aikaa!

Tottistreenit 12.2.2013

Tiistain tottistreeneissä tarkistettiin miltä näyttää meidän BH-kokeen istumisliike. Koesäännöistä liike kuvataan näin:

”Ohjaaja lähtee perusasennosta vapaana seuraavan koiran kanssa suoraan eteenpäin. Vähintään 10-15 askeleen jälkeen ohjaaja pysähtyy perusasentoon ja antaa koiralle ”istu”-käskyn. Sen jälkeen ohjaaja jatkaa vielä 15 askelta eteenpäin ja kääntyy viivyttelemättä koiraan päin. Tuomarin merkistä ohjaaja palaa koiran luo, asettuu sen oikealle puolelle ja ottaa perusasennon. Jos koira istumisen sijasta menee maahan tai jää seisomaan, vähennetään 5 pistettä.” (Lähde: http://www.palveluskoiraliitto.fi/BH.pdf)

Tämä liike on meillä melko hyvin hallussa. Koiran suoritusvarmuutta parantaisi, jos muistaisin jäävissä liikkeissä lähteä liikkeelle oikealla jalalla, ja seuraamaan lähtiessä startata vasemmalla jalalla.

Maahanmenossa on suunnitteilla uudelleenopetus ja uusi vihje. Tarkoitus on opettaa koiralle maahanmeno, jossa se laskee etupäänsä alas ensin ja sitten vasta takapään. Aiempi maahanmeno on ollut vaihteleva, välillä koira on laskenut takapään ensin, välillä etupään. Aloitettiin treeni kosketuskepin avulla, kosketuskeppi koiran etujalkojen väliin maahan, ja alkuun palkkailtiin kuonokosketuksista. Alkuun Tomppa piti sinnikkäästi takapäätä ylhäällä, mutta viimein huomasi myös laskea takapään alas, ja siirryttiin siitä palkkaamiseen. Seuraavaksi on vuorossa lisää toistoja liikkeelle eri paikoissa, kosketuskepin häivytys ja uuden vihjeen liittäminen käytökseen (kun keksisi mikä se olisi… vanha vihje on ”maa”).

Ohjatuissa tottistreeneissä on seuraavaksi tarkoitus siirtyä häiriötreenin suunnitteluun ja toteuttamiseen, liikkeiden teknisiä puolia voidaan treenailla hyvin itsekseen mutta häiriötreeniin kaivataan neuvoja ja tietty niitä häiriöitäkin.

Agilitytreenit 20.10.2012

Agilitytreenit 17.10.2012