Palkitsemalla kouluttaminen ja pakotteiden välttäminen on (onneksi!) jo erittäin yleistä, ja myös laajasti käytössä virkakoirilla. Metsästyskoirien parissa törmää kuitenkin vielä jonkin verran vanhentuneisiin koulutustapoihin, jotka ovat eettisesti vähintäänkin arveluttavia tai jopa eläinsuojelulain vastaisia, usein tehottomia ja ehdottomasti vahingollisia koiran hyvinvoinnille.
Onnistuneen jahdin kruunaa se, että sinne on päästy ilman pelkoa ja pakotteita.
Miksi fyysisiä rangaistuksia käytetään?
Fyysisten rangaistusten käyttöä perustellaan usein sillä, että mikään muu ei toimi. Koira on niin sitä tai tätä: riistaviettinen, puolustusviettinen, kiihkeä, itsepäinen, voimakas… Lista on loputon, taustalla perimmäinen syy on kuitenkin kouluttajan tiedon ja taidon puute. Käytetään aiemmin ”toimiviksi” todettuja menetelmiä ja painopiste on lopputuloksessa, ei siinä, miten sinne päästään. Koiran hyvinvointi on jopa toissijainen asia, kun päämäärä on tärkein – esimerkiksi kunhan se ei enää aja lintuja. Toisaalta perusteena voi olla koiran hyvinvointi – pysähtymisen pitää olla ehdoton, että koira ei juokse auton alle. Tähän perusteluun voi todeta suoraan, että millään koulutuskeinolla ei saa aikaan 100 prosentin varmaa käytöstä, koira on elävä eläin eikä robotti.
Miksi pakotteiden tai fyysisten rankaisujen käyttö on sitten niin ongelmallista? Ensinnäkin se on väärin ja laitonta, kuten eläinsuojelulaissa todetaan: ”Eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty”. Toisekseen se hidastaa koiran oppimista ja voi aiheuttaa muun muassa opittua avuttomuutta. Pelko lisää stressiä, joka taas lisää ongelmakäytösten ja sairauksien riskejä, ja kovien koulutuskeinojen on todettu liittyvän koiran aggressiiviseen käytökseen.
Koira voi yhdistää palautteen eri asiaan kuin on tarkoitettu
Kun käytetään pelkoa tai kipua aiheuttavia koulutuskeinoja, on mahdotonta hallita seurauksia. Kaikki onnistunut koulutus vaatii erittäin hyvää ajoitusta ja sitä, että koira yhdistää palautteen oikeaan asiaan. Ongelma on kuitenkin se, että me emme pääse sinne koiran pään sisään tarkistamaan, mihin asiaan koira palautteen yhdistää. Kun koira säikäytetään linnuilla sen mennessä perään, läsnä on tuhat muutakin asiaa riistan lisäksi. Ympäristö, oma ohjaaja, kouluttaja, muita ihmisiä, muita koiria ja niin edespäin. Miten voimme hallita, mihin asiaan koira yhdistää rangaistuksen?
On mahdollista, että koira yhdistää oikean käytöksen palautteeseen. On myös mahdollista, että se alkaakin pelätä riistaa tai riistatyötä (metsästäessä blinkkaa eli ei mene riistalle, vaikka tietää missä se on). Se voi myös alkaa pelätä kouluttajan näköisiä henkilöitä tai vaikka muita koiria, jos ne ovat samanlaisella pellolla kuin missä koulutus tapahtui. Pakotteet aiheuttavat koiralle pelkoa, kipua ja epämiellyttävää oloa – vai miksi koira muuten vähentäisi käytöstä sen jälkeen, kuin välttääkseen sen epämiellyttävän, pelottavan tai kivuliaan palautteen.
Lisäksi metsästyskäytösten yhteydessä todennäköisyys sille, että koira yhdistää rangaistuksen oikeaan asiaan, on vielä pienempää kuin monissa muissa käytöksissä. Esimerkiksi riistan jahtaaminen on koiralle vaistonvaraista käytöstä ja voikin kyseenalaistaa sen, kuinka tietoinen se on käytöksestään tehdessään sitä. Sitä voi jopa rinnastaa refleksinomaiseen käytökseen – riistaärsyke aiheuttaa sille automaattisen käytöksen, jota se ei voi hallita. Vai miltä sinusta tuntuisi, jos lääkäri paukauttaisi vasaralla otsaasi, kun jalkasi heilahtaa hänen napautettua ensin vasaralla polveesi?
Pelko ehdollistuu ja yleistyy nopeasti
Pelkoehdollistumat syntyvät nopeasti: evoluutio on hoitanut pelistä pois sellaiset yksilöt, jotka eivät kerrasta opi välttämään vaarallisia asioita. Pelko myös yleistyy nopeasti, samasta syystä – eli jos on kerran kohdannut vaarallisen käärmeen pellolla, kannattaa kaikilla samankaltaisilla pelloilla olla varuillaan. Pelkoehdollistumia on myös erittäin työlästä, ellei mahdotonta kouluttaa pois, ainakaan täysin. Taas, sellainen eläin, joka unohtaa pelätä niitä tiettyjä käärmeitä, voi olla kohta kuollut eläin. Kaiken huipuksi, pelot usein laajenevat, ellei niitä aleta nopeasti ja tehokkaasti vastaehdollistamaan: ensin pelätään peltoaukeita, sitten kaikkia aukeita paikkoja. Ensin pelätään hattupäisiä miehiä, sitten kaikkia miehiä, lopuksi kaikkia vieraita ihmisiä. Ja niin edespäin.
Tavoitteena missään koulutuksessa tuskin on, että koira alkaa pelkäämään. Jotta näin ei kävisi, mutta palaute olisi kuitenkin tarpeeksi epämiellyttävää, jotta koira kuitenkin vähentäisi käytöstä, pitäisi tietää etukäteen, miten suuri rangaistus on juuri tälle koiralle juuri sopiva (juuri tänään ja juuri näissä olosuhteissa). Palautteen pitäisi olla sellainen, että se oppii kerrasta, mutta ei ala pelkäämään, ainakaan liikaa. Kuka voi sanoa osaavansa arvioida sen? Se, miksi koiran haluttaisiin oppivan kerrasta, löytyy siitä, että eläimet (ja ihmisetkin) siedättyvät pakotteille. Ne tottuvat siis toistojen myötä siihen kipuun tai epämukavaan oloon. Siksi, jos pakotteita joudutaan antamaan useita, pitäisi niiden olla joka kerta voimakkaampia, jotta saataisiin sama tunnereaktio aikaan. Tämä taas ei enää edes kuulosta koiran kouluttamiselta.
Selvitä koulutusmetodit ensin
Ongelma ei tietenkään rajoitu metsästyskoirille järjestettäviin koulutuksiin. Suomessa järjestetään joka vuosi valtava määrä koirankoulutuskursseja, seminaareja ja yksityiskoulutuksia. Kouluttajista löytyy sekä Suomen Eläintenkouluttajien listoilta löytyviä, ammattitutkinnon suorittaneita kouluttajia, että pitkän kokemuksen omaavia harrastajia ja esimerkiksi yhdistyksissä kouluttavia henkilöitä. Suurin osa koulutuksista on varmasti antoisia ja koiran ehdoilla vedettyjä. Kuitenkin, jos haluaa varmistaa, että kouluttajan koulutusperiaatteet sopivat omiin toimintatapoihin, kannattaa nähdä vähän vaivaa ennen koulutukseen menoa.
Esimerkiksi yhdessä kulkemista ja seuraamista voi treenata hyvin eri tavoin palkitsemalla.
Hyvä lähtökohta on tarkistaa, löytyykö kouluttaja Suomen Eläintenkouluttajien listalta, he ovat sitoutuneet noudattamaan yhdistyksen eettisiä sääntöjä. Kouluttajan nettisivuilta tai kurssi-ilmoituksesta voi myös löytyä tietoa koulutustavoista. Voit myös kysyä kouluttajalta suoraan ennen ilmoittautumista, että mitkä hänen koulutusperiaatteet ovat – varsinkin metsästyskoirakouluttajilla ja perehtyneillä harrastajilla harvemmin on kattavaa nettisivua. Hyvän koulutuksen merkki on se, että siellä painopiste on ihmisten oppimisessa. Eli siellä koiranomistajat saavat työkaluja jatkaa koiran koulutusta kotona – jos koulutuksessa luvataan nopeita korjauksia koiran käytökseen, kannattaa perehtyä koulutuksen sisältöön tarkemmin.
Pidä koirasi puolta
Miten sitten toimia, jos kohtaatkin esimerkiksi koulutusleirillä tilanteen, jossa et olekaan kouluttajan kanssa metodeista samaa mieltä tai ne eivät ehdottomasti sovi omalle koirallesi?
Ensinnäkin tsemppaisin itseni jo ennen tilaisuutta valmiuteen sanoa ei. Se voi nimittäin olla hankalaa, kun se monien arvostama henkilö sanoo tai tekee jotakin, ja ympärillä on kymmeniä ihmisiä. No, samat ihmiset eivät ole paikalla sitten, kun pahimmassa tapauksessa koiran loppuelämän ajan paikkailet niitä haasteita, mitä siitä yhdestä koulutuskerrasta aiheutui. Paras lopputulos on tietenkin se, että pystyt osallistumaan ja ammentamaan kokeneemmilta ilman, että joudut tinkimään omista koulutusperiaatteistasi ja koirasi hyvinvoinnista.
Jos yhtään mietityttää, pyydä kouluttajaa kertomaan etukäteen tarkkaan, miten aikoo toimia, ennen kuin laitat koirasi koulutustilanteeseen. Hyväksy jo etukäteen, että kesken lähteminen on ok. Kaikkien kanssa ei vain synkkaa. Unohda se, kuinka paljon kurssi maksoi tai kuinka kauas olet matkustanut sitä varten – koirasi hyvinvointia ei voi mitata rahassa.
Tärkeintä on nauttia koiran kanssa yhteisestä tekemisestä, koiran käytöksen häpeäminen on täysin turhaa.
Nämä tuntuvat itsestäänselvyyksiltä näin sanottuna, mutta varsinaisessa tilanteessa se ei olekaan niin helppoa. Tulee liikaa ajateltua sitä, mitä muut ajattelevat. Oma mottoni on kuitenkin se, että minulle on paljon tärkeämpää se, mitä minun koirani ajattelee minusta, kuin se, mitä jotkut kurssilla olleet ihmiset ajattelevat.
Tämä artikkeli on jatkoa artikkelille ”Palkitsemiseen perustuva kanakoiran koulutus osa 1 – teoriaa”, ja perustuu Lohjan Koirakeskuksessa järjestettyyn koulutusseminaariin 10.-11.6.2017. Kouluttajina siellä olivat Koirapalvelu Kannattavan Riikka Kokkonen sekä Hannu Kyllönen. Kuvat ovat seminaarista, videot aiemmin kuvattuja.
LUOPUMALLA SAA
Koulutuksessa harjoiteltiin alkuun ympäristöstä luopumista ja vahvistettiin kontaktia ohjaajaan. Tämäkin on hyvä alkuharjoitus missä tahansa lajissa, esimerkiksi tottelevaisuuskentälle mennessä. Kun koira nostaa nenän maasta tai myöhemmin etenkin tottelevaisuuskontekstissa ottaa kontaktin ohjaajaan, sen hyvä valinta merkitään esimerkiksi naksuttimella ja koira palkitaan. Koiraa ei houkutella eikä käsketä, vaan ollaan hiljaa ja paikoillaan ja annetaan sen itse oivaltaa, että kaikista kannattavinta on luopua häiriöistä ja ottaa kontaktia ohjaajaan.
Tässä luodaan pohjaa häiriöistä luopumiselle ja ohjaajan kuuntelulle kaikissa tilanteissa, ja tätä kannattaa harjoitella paljon myös arjessa etenkin kun huomaa koiran unohtaneen ohjaajan olemassaolon. Huolellisesti tehdyillä ja usein toistuvilla harjoituksilla on mahdollista aivopestä koira ajattelemaan, että arjessa ja metsälläkin eteen ilmestyvät vaikeatkin häiriöt ovat sitä samaa koulutuspeliä jota on alkuun harjoiteltu helpommissa olosuhteissa. Näin koira huomatessaan häiriön valitsee itse luopua siitä ja kääntää nopeasti huomion ohjaajaan, koska tällä tavalla se on erittäin usein, erilaisissa tilanteissa ansainnut ruokaa ja leikkiä.
KLASSISTA JA OPERANTTIA EHDOLLISTUMISTA LENKKIPOLULLA
Esimerkiksi, päivittäisen kävelylenkin varrella on paljon häiriöitä millä voi etenkin pennun kanssa harjoitella – kun koira huomaa pikkulinnun, pyöräilijän tai ohi juoksee lenkkeilijä, ja koira tämän jälkeen kääntää huomion pois tästä häiriöstä sinuun, ota tavaksi palkata koira! Kohta huomaat koiran katselevan merkitsevästi häiriötä ja sinua, taas häiriötä ja taas sinua, yrittäessään ilmoittaa, että on se on huomannut häiriön ja kääntänyt kontaktin sinuun, siten ansaiten palkan.
Jos huomion kääntäminen häiriöstä on koiralle mahdotonta, eli se kiihtyy liikaa, aloita ensin ”katso häiriötä”-pelillä (LAT, look at that). Siinä koiralle annetaan kehusana tai naksaus siitä kun se vielä katsoo häiriötä, ja koira palkataan ruualla. Jos syöminen ei onnistu, vie koira kauemmaksi häiriöstä kunnes se onnistuu. Käytännössä tässä tehdään vastaehdollistamista, eli muutetaan koiran tunnetilaa kiihtyneestä rauhallisempaan.
Koira alkaa rauhoittumaan häiriön nähdessään, kun häiriö yhdistetään tarpeeksi monta kertaa ruokaan
Syöminen yleensä rauhoittaa koiraa, ja palkkaaminen muuttaa tilanteen koiran näkökulmasta koulutuspeliksi tuijottamisen ja kiihtymisen sijaan. Kun tätä harjoittelee tarpeeksi, eli ruokapalkkio alkaa liittymään koiran mielessä häiriön näkemiseen, alkaa koira häiriön nähdessään kiihtymisen sijaan kääntämään katseen ohjaajaan odottaessaan palkkiota – esimerkiksi aina kun pikkulinnut lentää nenän edestä pois, koira katsoo äkkiä kuskiin päin kun sieltä on aiemminkin saanut näissä tilanteissa ruokaa ja leikkiä.
Tässä tapahtuu sekä klassista ehdollistumaa (häiriön nähdessään koira alkaa rauhoittumaan, koska siihen on liittynyt rauhoittava syöminen) ja operanttia ehdollistumista (kun koira kääntää katseen häiriöstä pois, se saa haluamansa asian eli ruokaa). Alkuvaiheen treeneissä koiran on toki oltava liinassa, ja mielellään koiralle turvallisissa valjaissa, jotta se mahdollisesti rynnätessäänkin häiriöille ei satuta itseään. Kun osaamista kertyy, siirrytään harjoitteluun liina löysällä tai ilman hihnaa – tässä vaiheessa harjoitusten suunnittelu vaatii tarkempaa työtä, koska tavoitteena on, että koira ei koskaan epäonnistuessaan luopumisessa pääsisi palkitsemaan itseään häiriöllä.
ANNA KOIRAN VALITA – HALLITSE SEURAUKSIA
Häiriöistä luopumista harjoiteltiin myös niin, että palkkiot toimivat häiriöinä. Jokaiselle koiralle valittiin jokin vahva ja tuttu käytös, ja samalla jätettiin saataville maahan jokin koiralle mieluisa palkkio – vaikka lelu maahan tai ruokaa kuppiin. Kun koira suoritti halutun helpon käytöksen onnistuneesti, se palkattiin joko ohjaajan toimesta tai vapautettiin häiriölle (eli palkalle). Kouluttajat suosivat erillisten vihjeiden kouluttamista lelupalkoille ja ruokapalkoille vapauttamiseen. Tässä harjoitellaan myös ohjaajan kuuntelua ja hallintaa. Koiralle opetetaan, että kun teet mitä minä haluan, saat mitä sinä haluat. Jos koira tekee väärän valinnan, karkaa palkalle tai menee väärälle palkalle, on alkuvaiheessa paikalla avustajat jotka ottavat palkkion pois.
Eli, kun koira tekee virheen, se menettää mahdollisuuden palkkioon. Jos virheitä tulee muutama peräkkäin, eli koira ei oppinut kerrasta kun palkkion mahdollisuus poistettiin, on harjoitusta syytä helpottaa. Onnistumiset ja niistä palkkaaminen ovat lähtökohta kouluttamiselle, eikä koulutus edisty ilman onnistumisia. Virheet eivät tokikaan ole maailmanloppu, koira oppii niistäkin eikä seuraukset ole dramaattisia koiran hyvinvoinnin näkökulmasta kun on kyse palkitsemalla kouluttamisesta – koira ei yksinkertaisesti saakaan tavoittelemaansa palkkiota. Kuitenkin, jotta koulutus etenee, on tehtävät asetettava sellaisiksi, että koiran on mahdollista onnistua ja onnistumisia tulee enemmän kuin epäonnistumisia.
Istumista ja häiriöistä luopumista – kriteerinä, että takapuoli pysyy maassa
Tämänkaltaisissa hallintatreeneissä, missä harjoitellaan helppoja käytöksiä ja esillä olevista häiriöistä / palkkioista luopumista (ja niille pääsyä vasta luvan jälkeen), on viisasta välttää kaavamaisuutta. Tämä pätee itse asiassa kauttaaltaan kanakoiran koulutukseen. Jos ensin koira vapautetaan noudon jälkeen ruokakupille, seuraavalla toistolla voisi olla hyvä ajatus leikkiä koiran kanssa palkaksi noudon jälkeen vaikka ruokakuppi on yhä saatavilla, ja tästä seuraavalla toistolla koira lähetetään ensin lelulle, jonka jälkeen se saa noutaa ja saa ruokapalkan kädestä ja näin edespäin. Järjestyksellä ei siis ole merkitystä, vaan tärkeää on, että se muuttuu koko ajan.
VIREENHALLINTA JA KÄYTÖKSET PALKKIOINA
On siis tärkeää opettaa alkuun helpoilla ja ajan myötä vaikeutuvilla harjoituksilla koiralle kuuntelemisen jaloa taitoa – kun olet tarkkana, niin ansaitset, jos taas teet omia päätelmiä, menetät. Harjoituksen aikana kannattaa siis tarkkailla koiraa – jos se alkaa vaikkapa ennakoida noutoa, indikoiden sitä, että nouto on sille erittäin palkitsevaa tai se on aiemmin päässyt tässä vaiheessa noutoon, älä päästä sitä heti noutamaan vaan pyydä jokin toinen käytös ensin. Sen lisäksi, että se oppii kuuntelemaan, voidaan tällä tavallla vahvistaa heikompia käytöksiä. Kun se vaikkapa vasta pienen kontaktissa seuraamisen jälkeen pääsee palkkioksi noutamaan, vahvistuu myös kontaktissa seuraaminen – tätä kutsutaan Premackin periaatteeksi. Käytännön sovelluksia on muun muassa istuminen ennen vapautusta hakuun (koska haku on palkitsevaa, edeltävä käytös eli istuminen vahvistuu myös) tai leikkiminen ennen namipalan syömistä (kun syöminen on koiralle palkitseva käytös, ja halutaan vahvistaa leikkimiskäytöstä).
Kaiken tämän lisäksi, harjoitukset joissa treenataan vaihdellen erilaisia käytöksiä ja käytetään erilaisia palkkioita, opettavat koiralle kykyä säädellä omaa virettään. Kun koiran kanssa harjoitellaan vaikka rajun taisteluleikin jälkeen lyhyttä rauhallista seuraamista, josta se taas pääsee vauhdikkaaseen noutoon, ja näin edespäin, saa koiran kykyä laskea ja nostaa virettä vahvistettua ja jumpattua. Kun harjoitellaan niin, että saatavilla on kiihdyttäviä palkkioita häiriöinä, oppii koira itsehillintää ja sitä, että rauhoittumalla ja kuuntelemalla se pääsee tekemään niitä sille mieluisia kiihdyttäviä asioita. Itsehillintä ja ymmärrys siitä, että rauhoittumalla ansaitsee ovat kullanarvoisia taitoja riistatilanteissa. Tässä yksi esimerkki vireenhallintatreenistä.
YKSI KÄYTÖS, YKSI VIHJE
Pysähtymisen tärkein osa koulutetaan siis koiran omaehtoisen luopumisen kautta – koira on huomannut, että luopumalla erilaisista häiriöistä ja kuuntelemalla ohjaajaa häiriöistä huolimatta, se pääsee ansaitsemaan sen tavoittelemia asioita. Tämän jälkeen on tärkeää määritellä tarkkaan minkä pysähtymiskäytöksen koiran halutaan tekevän – istuuko se, seisooko vai makaako, ja mikä on se vihje mikä tähän käytökseen halutaan liittää, eli onko se pillitys vai sanallinen vihje. On vaikeaa kouluttaa koiralle käytöksiä, jos ei itsekään tiedä mitä haluaa koiran tekevän tai se vaihtelee päivästä toiseen. Toisaalta, jos alusta asti vahvistaa vain yhtä käytöstä ja liittää siihen vain yhden vihjeen, tulee tätä yhdistelmää harjoiteltua paljon enemmän kuin jos jompi kumpi tai molemmat muuttuvat ajan myötä.
Jos pysähtymiskäytös on istuminen, aloitetaan koulutus siitä, että koira itse tarjoaa istumista ja palkitaan niistä hetkistä. Alusta saakka on hyvä ottaa treenirutiiniin myös vapautusvihje – kun koira istuu itse, palkataan se ja sanotaan vapautusvihje samalla kun heitetään nami maahan jotta koira nousisi sen syömään. Odotetaan, että koira taas tajuaa itse istahtaa, josta palkataan ja vapautetaan edellä mainitulla tavalla. Tätä toistetaan kunnes koira kiirehtii tarjoamaan istumista. Silloin voidaan koiran istuessa sanoa/pillittää istumisvihje ja palkata välittömästi. Vihje on syytä sanoa tai pillittää samalla tavalla kuin aikoo sen ilmaista metsästystilanteessa, istu kauniisti kuiskattuna on koiran näkökulmasta aivan eri asia kuin metsästystilanteessa hätäisesti huudettu ISTU.
Istumisesta palkatessa on tärkeää toimittaa palkkio perille suuhun saakka, jotta paikallaan pysyminen vahvistuu
Taaskaan harjoitellessa ei saa unohtaa vapautusta, jotta kriteeri pysyy selkeänä – istumista suoritetaan siihen saakka, että annetaan lupa nousta koska näinhän koiran täytyy toimia myös metsästystilanteessa. Kun istumisvihjettä on toistettu joitakin kertoja koiran itse mennessä istumaan, testataan vihjettä kun koira vielä seisoo. Jos koira vihjeen seurauksena istuu, palkataan, jos ei niin jatketaan vihjeen liittämistä käytöksen suoritushetkeen kunnes linkki vihjeen ja käytöksen välille syntyy koiran päässä. Kun vihje on liittynyt käytökseen, siirrytään palkkaamaan vain niistä kerroista kuin koira istuu heti vihjeen jälkeen.
Vihjettä liittäessä ja myöhemminkin kannattaa pyrkiä täyteen eleettömyyteen muuten – kaikki mitä ohjaaja tekee välittömästi käytöksen aikana liittyy itse käytökseen, ja jos samalla antaa käsimerkkejä koira mahdollisesti tai jopa todennäköisesti uskoo käsimerkin olevan se merkitsevä vihje. Elekieli kun on koirille se merkittävin kommunikointitapa, on tärkeää kiinnittää huomiota tähän. Metsästystilanteessahan ei välttämättä ole näköyhteyttä koiraan, ja sen lisäksi haulikolla ampuminen yhdellä kädellä, toisen näyttäessä koiralle pysähtymisvihjettä, olisi kyllä aikamoinen temppu.
Kun meillä on nyt koira, joka osaa istua vihjeestä keittiössä, alkaa se isoin työ eli yleistäminen – sama koulutusprosessi eli istumisen tarjoaminen ja sen jälkeen vihjeen liittäminen täytyy tehdä ensin eri huoneissa, sitten pihalla, ja sitten vieraammissa paikoissa. Koirat ovat erittäin huonoja yleistämään, ja siten tarvitsevat huolellisen pohjatyön jotta käytös olisi yhtä sujuvaa kaikkialla. Kun koira osaa istua vihjeestä eri paikoissa, on seuraava askel harjoitella istumista kauempana ohjaajasta, istumista kun ohjaaja kävelee paikoillaan, kun kävellään yhdessä rauhallista vauhtia, ripeämpää vauhtia, kun hölkätään ja juostaan. Jatkossa voi harjoitella vihjeestä istumista kun kävellään ja ohjaaja jatkaakin kävelyä vihjeen jälkeen, ja sama harjoitus hölkäten ja juosten. Mielikuvitus on tässä vain rajana, ja pääasia on harjoitella istumista vihjeestä kaikenlaisissa tilanteissa ja myös erilaisissa viretiloissa, vaikkapa kesken leikin, aloittaen helpommasta ja vähitellen vaikeuttaen niin, että koira kuitenkin yhä pystyy onnistumaan tehtävässä.
KÄÄNTEINEN HOUKUTTELU PAIKALLAOLON POHJATAITONA
Sen lisäksi, että kanakoira osaisi omaehtoisesti luopua asioista ja se osaisi myös mennä istumaan vihjeestä kaikenlaisissa häiriöissä ja korkeassakin vireessä, sen pitäisi pystyä pysymään paikoillaan metsästystilanteessa pyssyn paukkuessa, höyhenten pöllytessä ja linnun mätkähtäessä maahan. Tätä voi harjoitella mitä moninaisimmilla häiriöillä. Alkuun voidaan houkutella koiraa nousemaan istumasta nameilla, eli tehdä käänteistä houkuttelua. Silloin koira palkataan kun se houkuttelusta huolimatta pitää takapuolen tiukasti maassa. Alkuun namit ovat kädessä ja palkka tulee nopeasti, mutta koiran onnistuessa kriteeriä nostetaan pudotettuihin nameihin, lentäviin nameihin ja niin edespäin. Jos koira nousee ja tavoittelee palkkoja, sitä ei kielletä eikä toruta, vaan yksinkertaisesti poistetaan mahdollisuus palkkioon – esimerkiksi laitetaan käsi nyrkkiin, tai peitetään maassa oleva nami jalalla. Oppi menee parhaiten perille, kun koira saa itse, ilman ohjausta tai apuja meiltä, oivaltaa miten se saa palkkion. Kun koira on tehnyt virheen ja noussut istumasta, seuraavalla toistolla helpotetaan hieman, että koira onnistuu ja saa taas tavoittelemansa palkkion.
Käänteisessä houkuttelussa kannattaa houkutella yhdellä ja palkata toisella kädellä
Häiriöitä voi ja pitääkin vaikeuttaa: kun namit ja lentävät lelut ovat helppoja häiriöitä, voi panoksia korottaa vaikka ongen päähän kiinnitetyllä siivellä tai jopa elävillä kyyhkysillä. Tämänkin osa-alueen harjoittelu on syytä siirtää onnistumisten myötä kotoa ulos ja lopulta metsään ja pellolle, jotta yleistetään osaaminen varsinaiselle kanakoiran työmaalle. Huolellisesti ja pienistä palasista rakennettuna käänteisen houkuttelun lopputuloksena on vahva paikallaolokäytös, jossa koira näkee ympäristön häiriöt ohjaajan ja koiran välisenä leikkinä, ja jossa koira aktiivisesti valitsee olla nousematta ja jahtaamatta koska se on aina aiemminkin ollut koiralle kannattavaa.
Tässä iemmin tekemäni video luopumisesta ja käänteisestä houkuttelusta.
KOHTI TOSITOIMIA
Koulutuksen päätteeksi testattiin koirien osaamista launcheriin laitettujen, linnun siivitykseltä kuulostavien muovipullosta ja muovipusseista tehtyjen härpäkkeiden avulla. Aluksi kokeiltiin pysähtymisvihjeen tehoa koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan launcherin heittäessä häiriön ilmaan, ja osalla koirista testattiin samaa koiran ja ohjaajan ollessa liikkeessä kohti launcheria. Tämänkaltaisia tasontestauksia yllättävissä tilanteissa olisi hyvä tehdä enemmänkin ennen siirtymistä metsästysmaille – jos koira ei pysty pysähtymään vihjeestä kun tennispallo heitetään äkillisesti talon nurkan takaa koiran eteen, en löisi vetoa sen puolesta, että se pysähtyy metsästystilanteessa avanssin päätteeksi.
Pysähtymistreeniä edistää se, että palkan suunta on poispäin häiriöstä
Peli ei ole kuitenkaan silloin menetetty, vaan epäonnistuminen kannattaa ottaa informaationa – tarvitaan vielä enemmän harjoituksia, joissa koiraa palkataan häiriöistä luopumisesta, joissa vahvistetaan kontaktia ohjaajaan, joissa palkitaan nopeasta reagoinnista pysähtymisvihjeeseen, ja joissa vahvistetaan paikallaan pysymistä erilaisissa häiriöissä. Perusta on siis rakennettava huolella, jotta talo pysyisi pystyssä kovissakin olosuhteissa. Urakka ei ole kuitenkaan niin suuri, jos ottaa luopumisen vahvistamisen, kontaktin vahvistamisen ja tekemällä ansaitsemisen osaksi päivittäisiä rutiineja koiran kanssa. Se saattaa vaatia hieman pohdintaa ja uusien tapojen opettelua alkuun, ja todennäköisesti lelun tai namipussin hieman ahkerampaa kanniskelua mukana koiran kanssa liikkuessa, mutta jos ne koirat oppivat uusia asioita niin kyllä me ihmisetkin siihen kyetään.
Osallistuin 10-11.6.2017 mielenkiintoiseen ja antoisaan, Lohjan Koirakeskuksessa järjestettyyn kanakoiran koulutusseminaariin. Kouluttajina nähtiin Oulusta saakka tulleet Koirapalvelu Kannattavan kouluttaja Riikka Kokkonen sekä Hannu Kyllönen. Sekä Riikka että Hannu metsästävät aktiivisesti, ja tämän lisäksi Riikka on suorittanut eläin- ja ongelmakoirakouluttajan tutkinnon. Seminaarissa oli ensin teoriaosuus, jossa käytiin kattavasti läpi sitä kuinka koirat oppivat ja miten tätä tietoa voi ja kannattaa soveltaa kanakoiran koulutukseen. Käytännön koulutus oli suunnattu nuorille koirille, ja siinä keskityttiin kanakoirametsästyksen haastavimman käytöksen eli pysähtymisen perusteiden kouluttamiseen. Käytännön koulutuksesta enemmän asiaa artikkelisarjan toisessa osassa.
Toki viikonlopun mittaisella kurssilla ehditään lähinnä harjoitella koulutustekniikoita ja käytöksen perusteita – varsinainen koulutustyö tehdään arjen koulutustilanteissa huolellisesti rakentaen. Kouluttajat painottivat myös sitä, että tämä, tai mikään mukaan koulutustapa ei takaa onnistumista. Koulutuksen eteneminen vaatii ohjaajalta motivaatiota perehtyä asiaan ja taitoa soveltaa käytännön harjoituksia koiran ominaisuuksiin nähden, eikä siltikään onnistunut lopputulos ole taattu. Koulutuksen tarkoitus olikin jakaa tietoa ja antaa työkaluja kouluttamiseen sellaisille ihmisille, jotka haluavat nimenomaan kouluttaa palkitsemalla, ja haluavat välttää fyysisten rangaistusten ja pelon käyttöä koulutuksessa.
Metsästyskäyttäytymisketjun osa-alueet
Teoriaosuus aloitettiin tarkastelemalla metsästyskäyttäytymisketjua. Yleisesti siihen kuuluvat etsiminen, vaaniminen, takaa-ajo, tarttumispurenta, tappopurenta, paloittelu ja syöminen. Tämän toteuttaminen alusta loppuun ei tietenkään ole toivottavaa metsästäessä eikä ole jalostuksen ansiosta ainakaan kaikilta osin vahvana nykyajan kanakoirissa. Sen sijaan, kanakoiralla metsästyskäytökseen pitäisi kuulua haku, seisonta ja riistan käsittely, avanssi eli riistan nosto, pysähtyminen ja paikallaanolo, sekä nouto. Haku, seisonta ja avanssi ovat hyvin vahvasti perimän määrittelemiä käytöksiä, mutta taas avanssin eli käytännössä takaa-ajon pysäyttäminen kesken kaiken, ja tämän lisäksi paikallaan pysyminen riistan pudotessa vaativat useimpien kanakoirien kanssa kouluttamista.
OPPIMISTEORIA KAIKEN TAUSTALLA
Takaa-ajon pysäyttäminen kesken kaiken ja tämän lisäksi paikallaan pysyminen riistan pudotessa vaativat useimpien kanakoirien kanssa kouluttamista.
Teoriaosuudessa käytiin hyvin läpi oppimisteorian perusteet. Kaikki kiteytyy siihen, että eläin oppii koska käytöksen muutos kannattaa – se joko saavuttaa jotain miellyttävää, tai välttää jotain epämiellyttävää. Tämä pätee kaikkiin eläimiin, myös ihmisiin. Eläin ja ihminenkin oppii aina ja koko ajan ja sen lisäksi, että oppimista tapahtuu tekojen seurauksista, yhdistyy aina asioihin, tapahtumiin ja paikkoihin erilaisia tunteita ja reaktiota kokemusten myötä. Tekojen seurauksista oppimista kutsutaan operantiksi ehdollistumiseksi, kun taas ei-tahdonalaisten tunteiden ja fysiologisten reaktioiden liittyminen johonkin asiaan on klassista ehdollistumista.
Ehdollistuminen metsästyskoiran koulutuksessa
Kumpikin oppimisprosessi on aina läsnä eläimen toiminnassa. Se mihin tämänkin kurssin koulutus painottui oli operantin ehdollistumisen neljästä osa-alueesta kahteen eli positiivisen vahvistamiseen ja negatiiviseen rankaisuun. Silloin koiran tehdessä oikein, sen käytöstä vahvistetaan palkitsemalla, ja koiran tehdessä virheen, sen käytöstä vähennetään poistamalla mahdollisuus palkkioon. Positiivinen tarkoittaa lisäämistä ja vahviste on jotain mikä lisää käytöstä, ja negatiivinen tarkoittaa poistamista ja rankaisu jotain mikä vähentää käytöstä.
Operanttia ehdollistumista tapahtuu toki myös ihmisestä riippumatta, esimerkiksi riistankäsittelyä opitaan tekojen seurauksista. Jos nuoren koiran seisontaetäisyyden harjoittelu on liian röyhkeää tai varovaista, ja sen tuloksena riista karkottuu eli palkkio poistuu (negatiivinen vahviste), johtaa tämä seisontaetäisyyden säätöön. Kun seisontaetäisyys on oikea, lintu pysyy palkitsevasti “piikissä” ja käytös vahvistuu. Näiden kahden osa-alueen käyttöön liittyy joitakin negatiivisiakin tunteita, lähinnä turhautumista, kun koira menettää palkkion tehdessään virheen. Pääasiallisesti koulutustilanteissa koira kuitenkin kohtaa sille myönteisiä asioita ja siten klassisen ehdollistuman kautta se yhdistää meihin, koulutustilanteeseen ja sitä ympäröiviin muihin tekijöihin turvallisen, rohkean ja iloisen tunnetilan.
Tilanne olisi toisenlainen jos koulutuksessa käytettäisiin positiivista rankaisua eli lisättäisiin jotain epämiellyttävää kun halutaan vähentää jotain koiran käytöstä, ja koiran lopettaessa, poistettaisiin epämiellyttävä asia kun halutaan lisätä vastakkaista käytöstä (silloin kyseessä on positiivisen rankaisun vastapari eli negatiivinen vahviste). Tässäkin koira kyllä oppii tekojensa seurauksista, mutta samaan aikaan tunnetila mikä koulutustilanteeseen ja kaikkeen siihen liittyvään yhdistyy onkin aivan toisenlainen. On tärkeää huomata, että evoluutio on tehnyt eläimistä sellaisia, että niiden on opittava nopeasti vaarallisista tilanteista jos aikovat pysyä hengissä ja päästä lisääntymään. Tämä tarkoittaa sitä, että pysyviä pelkotiloja on suhteellisen helppo saada aikaan ja niistä on erittäin vaikea päästä eroon. Koira voi kovalla rangaistuksella oppia kerrasta olemaan menemättä lintujen perään, mutta sen lisäksi se saattaa jatkossa pelätä kuollakseen esimerkiksi kaikkia samankaltaisia peltoaukeita kuin missä tämä ”koulutus” oli tapahtunut. Pelkotilat ovat koiralle stressaavia, yleistyvät helposti muihinkin paikkoihin ja tilanteisiin, heikentävät koiran oppimiskykyä ja saattavat johtaa ongelmakäytöksiin.
Koiran hyvinvointi etusijalla
Viikonlopun koulutuksessa painotettiin sitä, että on tärkeää pitää kaikissa tilanteissa koiran hyvinvointi etusijalla, ja voida myös avoimesti ja julkisesti kertoa kaikista koiran kanssa tehtävistä harjoituksista. Eläinsuojelulakikin jo linjaa miten koiria saa kohdella koulutustilanteissa, ja ilahduttavasti kasvava määrä metsästyskoiraharrastajia vetää rajan vielä lainsäädäntöä tiukemmaksi. Koiran reilu kohtelu ja eläinystävälliset koulutustavat siis yleistyvät koko ajan, tämä seminaari vain yhtenä esimerkkinä.
”VANHAT” JA ”UUDET” AIVOT – OPPIMINEN VAATII TOIMINTAKYKYISTÄ AIVOKUORTA
Kaikkien nisäkkäiden aivot ovat rakentuneet samalla tavalla. Aivokuorta kutsutaan ”uusiksi” aivoiksi: se on kehittynyt nisäkkäille evoluution myötä myöhemmin, ja on kaikista kehittynein ihmisellä. Siellä tapahtuu varsinainen älyllinen, monimutkainen ja tahdonalainen ajattelu, ja siten myös oppimisen osalta operantti ehdollistuminen. Aivojen keskellä sijaitsevat kuitenkin ”vanhat” aivot. Siellä tapahtuu muun muassa elimistön ja tunteiden säätelyä, joka on pitkälti ei-tahdonalaista. Jos esimerkiksi jokin tilanne jännittää kohtuuttoman paljon, voi aivokuoressa prosessoida syitä miksi on turhaa jännittää, mutta ”vanhat” aivot laittavat kaikesta järkeilystä huolimatta kämmenet hikoilemaan ja äänen tärisemään. Vanhoissa aivoissa tapahtuu luonnollisesti myös klassinen ehdollistuminen.
Miten tämä kaikki liittyy sitten koiran, tai kanakoiran kouluttamiseen? Jotta oppimista tapahtuisi tehokkaasti, on aivokuoren oltava toimintakykyinen ja siellä tapahtuvan tekojen seurauksista oppimisen oltava siten mahdollista. Kuitenkin, kun koira kohtaa ärsykkeen mikä johtaa sen ”vanhojen” aivojen käynnistymiseen ei-tahdonalaiseen toimintaan, vaikkapa pakoreaktioon tai saaliin jahtaamiseen, ohjaavat aivot nopeasti verenkierron lihaksille ja elimille jättäen aivokuoren paitsioon. Koira toimii silloin vaistojensa varassa ja korkeassa stressitasossa, ilman harkintaa. Silloin koira ei kykene oppimaan tehokkaasti uutta, kun aivokuori ei ole niin sanotusti pelissä mukana, eikä se todennäköisesti pysty tietoisesti hallitsemaan toimintaansa ennen kuin stressitaso laskee ja vaistonvarainen toiminta lakkaa. Perinteisesti saaliin jahtaamisen (takaa-ajon / peräänmenon) katkaisussa on hyödynnetty pelkoehdollistumista, eli “vanhojen” aivojen tunnereaktiota, mutta koiran hyvinvointia se ei tue.
Viretilan säätelyharjoitukset
Erilaisilla viretilan säätely-harjoituksilla voidaan kuitenkin asteittain vaikeuttaen harjoitella opittujen käytösten suorittamista vuorotellen erittäin korkean viretilan suoritusten kanssa. Koiralle käytännössä opetetaan, että kun vähän rauhoitut, pääset tekemään tätä hauskaa ja kiihdyttävää asiaa. Kun koiran aivoja jumpataan tällä tavalla korkean vireen ja matalan vireen tehtäviä vaihdellen, vahvistuvat aivoissa sellaiset aivoreitit, joiden avulla koiralla on paremmat mahdollisuudet toimia tahdonalaisesti ja tehdä tietoisia valintoja silloin kun vaikkapa metsästystilanteessa vanhat aivot meinaavat ottaa vallan. Luentomateriaalissa tämä on ilmaistu hyvin: ”Vahvistetaan ’tunnereaktio’ reittien sijaan ’opittujen asioiden’ reittejä aivoissa”.
Kohti tätä taitoa päästään myös siedättämällä ja vastaehdollistamalla koiraa kiihdyttäviin ärsykkeisiin kuten riistaan, harjoittelemalla kiihdyttävistä ärsykkeistä luopumista ja vahvistamalla korvaavaa käytöstä tilanteissa joissa on läsnä kiihdyttäviä ärsykkeitä.
KOULUTUKSEN PERUSTEET
Palkitsemalla kouluttaminen on pääasiallisesti haluttujen käytösten vahvistamista ja ei-haluttujen jättämistä huomiotta. Kouluttaessa tällä tavalla koirat ovat yleensä aktiivisia ja motivoituneita. On tärkeää myös ymmärtää lajin- ja rodunomaisia käytöksiä, etenkin sellaisia, jotka ovat itsessään palkitsevia.
Koulutusprosessi minkä tahansa käytöksen osalta aloitetaan yleensä palkkioiden valinnalla ja testaamisella, jonka jälkeen saadaan ensin aikaan haluttu käytös, jota sitten vahvistetaan. Kun eläin tarjoaa käytöstä aktiivisesti, voidaan siihen liittää haluttu vihje ja yleistää käytös erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Käytökseen voidaan halutessa kouluttaa kestoa ja etäisyyttä, ja sitä usein kannattaa harjoitella erilaisissa häiriöissä ja useissa erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, ennen kuin voidaan sanoa käytöksen olevan vahva.
Harjoitukset on etenkin pennun kanssa syytä pitää lyhyinä, ja pitää usein taukoja jotta oppiminen on tehokasta. Koulutussuunnitelman laatiminen on erittäin suositeltavaa myös tehokkuuden näkökulmasta. Kouluttaessa tärkeimmät onnistumiseen vaikuttavat tekijät ovat ajoitus, kriteeri, vahvisteen laatu ja vahvistetiheys. Toisin sanoen, oppimista tapahtuu parhaiten silloin kun:
Vahviste annetaan koiralle sekunnilleen sen käytöksen hetkellä mitä halutaankin vahvistaa
Kriteeri eli vaatimustaso on selkeä, jotta palkataan toistuvasti samasta asiasta ja siten vahvistetaan oikeaa asiaa
Vahvisteen laatu on sellainen, että koira oikeasti tavoittelee sitä ja myöskin kokee palkkion menetyksen rangaistuksena eikä yhdentekevänä asiana
Vahvistetiheys on etenkin uutta opetettaessa erittäin korkea
Mitä enemmän jotakin käytöstä vahvistetaan, sitä vahvemmaksi se tulee. Jos koira jätetään usein palkkaamatta, se vähemmän todennäköisesti suorittaa käytöksen jatkossa, jossain vaiheessa ei edes yritä koska se ei saavuta sillä mitään. Palkkaamisella on siis merkitystä, mutta alkuopetuksen jälkeen voidaan ja kannattaa siirtyä satunnaiseen palkkaamiseen. Se on yhtä tehokasta koirille, kuin ihmisille vaikkapa satunnaiset pienet arpakuponkivoitot – aina kannattaa yrittää, koska koskaan ei tiedä jos voittaisi jotain ja aina on mahdollisuus pääpalkintoon.
PYSÄHTYMINEN RIISTATILANTEESSA
Kanakoiran pysähtymiskäytös voidaan pilkkoa kolmeen osaan: liikkuvasta häiriöstä luopuminen, pysähtyminen liikkeessä ja paikoillaan pysyminen häiriössä. Käytännön harjoituksissa käytiin läpi perusasioita, joita kannattaa harjoitella kouluttaessa näitä kolmea osa-aluetta. Varsinainen työ tehdään kuitenkin laajentamalla ja monipuolistamalla näitä ja muitakin harjoituksia, ja yleistämällä niitä aina häiriöisempiin ympäristöihin, jotta loikkaus kotipihasta metsästystilanteeseen ei olisi niin valtava. Kutakin osa-aluetta, luopumista, pysähtymistä ja paikallaoloa, on syytä harjoitella ensin erikseen ja koiran osaamisen kasvaessa peräkkäin vieden suoritusta pienin askelin lähemmäksi käytännön metsästystilannetta.
Pysähtyminen riistatilanteessa vaatii luopumista, pysähtymistä ja paikallaoloa, joita jokaista tulee harjoitella erikseen.
Mutta, ensin on aloitettava aivan perusteista. Kuten aina kouluttaessa kannattaisi tehdä, ensimmäisenä testattiin palkkioiden toimivuus ja samalla harjoiteltiin erilaisia tapoja toimittaa palkkioita. Tässä koulutuksessa käytettiin leluja ja ruokaa vahvisteina, mutta tämän lisäksi patteristoon kannattaa ottaa sosiaalinen palkka myös, ja palkitsevia ja vahvoja käytöksiä (esimerkiksi noutoa) voi hyödyntää koiran osaamistason noustua.
Jotta koulutus on tehokasta, olisi hyvä että meillä olisi käytössä useita erilaisia palkkioita. Jos koira on vaikkapa kova leikkimään mutta ei kovin motivoitunut ruuasta, voidaan namipalan ottamisesta palkita leikillä ja siten kasvattaa ruuan arvoa. Haastavammissa tilanteissa koiran syömättömyys voi kuitenkin olla merkki liian korkeasta stressitasosta, ja silloin on syytä muuttaa olosuhteita – jos koiran tunnetila on niin korkea, että se ei kykene nielemään, meillä ei ole toimivaa vahvistetta ja aivot ovat sellaisessa tilassa että oppimistakaan ei tapahdu. Myös tavalla, jolla palkkiot annetaan koiralle on merkitystä siihen kuinka palkitsevia ne ovat koiralle ja mikä tunnetila yhdistyy palkitsemiseen ja sitä kautta itse käytökseen. On aivan eri asia saako koira rynnätä lentävän lihapullan perään vai toimitetaanko sille lihapulla rauhallisesti suuhun koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan.
TEORIASTA KÄYTÄNTÖÖN
Seminaarin käytännön harjoituksista ja pysähtymisen kouluttamisesta lisää seuraavassa osassa! Alla seminaarin järjestäjien ystävällisesti laatima linkkilista teoriasta syvemmin kiinnostuneille.
This is an open-access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution License (http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/3.0/), which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original work is properly cited.
Ässä tienasi tänään iltaruokansa pysäytyksillä. Teemana oli muuttaa jokaista toistoa hieman, ja pillittää yllättävissä hetkissä ja paikoissa. Palkka välillä ruokaa, välillä nouto ja välillä häiriölelulle vapautus. Usein menin koiran luokse palkkaamaan, kerran heitin lihapullan kauempaa koiralle. Noutoesineenä oli kaninkarvadummy, ja välillä koira tiesi middä dummy oli, ja välillä lähetin sen sokkona noutoon kun olin salaa pudottanut sen matkalle. Heitin myös välillä häiriönä erilaisia leluja koiran jo pysähdyttyä sen edestä.
Onnistumisprosentti oli melkoisen hyvä. Alla on kaksi videoa treenin loppupäästä. Toisessa videossa pysähtyminen ei ole enää kovin sähäkkä: tässä oltiin ja treenin loppupäässä ja alla oli yksi samankaltainen toisto jo. Nopeasti se alkaa ennakoimaan pysäytystä. Ekassa videossa ei näy hyvin, mutta heitän sille lelun taakseni sen tullessa luokse – hienosti se pysähtyy vaikka oli jo lelun kohdalla. Siinä palkkasin ruualla, toisessa palkkasin noudolla ja ruualla sen jälkeen. Toisen videon loppu on hyvä muistutus siitä että pitäisi hioa pitoa paremmaksi, Ässällä on taas aika löysä ote. No riistan kanssa ote taas on turhankin tiukka, mutta se hyvä rutiini pitäisi saada koiralle kumpaankin, dameihin ja riistaan.
Aloitimme Lintukoirien positiivinen koulutus-ryhmässä Facebookin englanninkielisissä lintukoiraryhmissä pyörineen noutohaasteen. Tässä meidän video, Ässä on hiukan kesäterässä mutta ei kai se näin kesällä haittaa 🙂 Ilme oli hiukan erinäköinen kun treenattiin eilen haulikon kanssa vesitöitä, silloin oli koirassakin enemmän ruutia! 🙂
Olen osallistunut sekä jo edesmenneen Tompan, että nykyisen weimarivahvistuksen Ässän kanssa Thomas Stokken metsästyskoirakursseille. Kirjoitin aikoinani pitkät pätkät Stokken kurssilta 29.-30.7.2013 etenkin teorianäkökulmasta, mutta tämä postaus jäi kokonaan julkaisematta silloin. Yhdistelen tähän kirjoitukseen sekä vuoden 2013 kurssin muistiinpanoja, että tämän kesäkuun muistiinpanoja (kurssi pidettiin 10.-12.6.2016). Lisäksi laitan tähän muutaman videon tämän vuoden kurssilta.
KOULUTTAJASTA
Thomaksella on pitkä kokemus lintukoiran kanssa metsästämisestä ja mikä tärkeintä, pohjaa koulutusmetodinsa palkkion käyttöön ja palkitsematta jättämiseen. Mitään positiivisia rankaisuja (epämiellyttävä palaute jonka tavoitteena on vähentää käytöstä) tai negatiivisia vahvisteita (epämiellyttävän palautteen poistaminen jonka tavoitteena lisätä käytöstä) ei käytetty kurssilla eikä suositeltu käytettävän kotona treenatessakaan. Alla oleva teksti pohjaa kurssin antiin, mutta kirjoitan sitä myös omien käsitysten ja ymmärryksen mukaan ja keskittyen etenkin meille tärkeisiin käytöksiin ja taitoihin.
Thomaksen kurssien myötä voi todeta, että kanakoiran kouluttaminen pelkästään palkkioita käyttäen todellakin on mahdollista. Mikä sen parempi, kuin käytännön metsällä toimiva lintukoira jonka metsästyskäyttäytyminen on iloista ja rohkeaa, koska sen ei tarvitse pelätä tai ennakoida rangaistuksia. Tämän lisäksi, kun koiraa koulutetaan pelkästään palkkioilla, myös käyttäen metsästyskäytöksiä hyväksi vahvisteena halutulle käytökselle, työskennellään koiran metsästysvaiston kanssa, ei sitä vastaan. Kurssilla todettiin motoksi tai koiran kanssa tehtäväksi sopimukseksi: ”Tee mitä minä haluan, niin saat tehdä mitä sinä haluat”
TEORIAA (2013)
Kurssilla käytiin ensin läpi teoriaa käytöksien ja palkkioiden osalta. Pohjakäytöksiin oli imetty vaikutteita mm. agilitykouluttaja Susan Garretilta. Sekä metsästys että agility ovat tilanteita, joissa koirat ovat yleensä erittäin kiihtyneitä, mutta niiden pitää silti osata hillitä itsensä ja toimia ohjaajan vihjeiden mukaan. Samantyylisiä käytöksiä voi varmasti liittää myös mm. paimentamiseen sekä myös hakutreenailuun. Kurssilla käytiin alkuun läpi mitä on metsästyskoiran koulutus naksuttimella:
Erittäin hyvien vahvisteiden käyttö (mukaanlukien metsästyskäytökset)
Arvon lisääminen haluttuihin käytöksiin
Koiralla on vapaus valita, meidän tehtävä on kontrolloida mitä seurauksia tulee koiran valinnasta
Lisäksi korostettiin kuinka naksutinkoulutus tai palkkioiden käyttö ei ole sama asia kuin houkuttelu tai vapaus tehdä mitä huvittaa. Palkitsemisessa palkkio annetaan vasta kun koira on suorittanut halutun tehtävän, houkuttelussa palkkiota esitellään koiralle jotta koira tekisi halutun tehtävän. Tarkoitus ei ole imuttaa koiraa paikasta A paikkaan B namin avulla, vaan antaa koiran itse oivaltaa tehtävä jonka jälkeen vasta otetaan palkkio esiin. Treeneissä (ja elämässä yleisesti) pitää olla myös säännöt joiden mukaan toimitaan. Ensin koiralle koulutetaan säännöt, jonka jälkeen niistä pidetään kiinni poistamalla mahdollisuus palkkioon jos/kun koira rikkoo sääntöjä. Tätä ei voi todeta liian usein: palkitseminen metsästyskoiran koulutuksessa tai missään koirankoulutuksessa ei tarkoita kaiken sallivaa!
Kurssin kaksi tärkeintä käsitettä olivat Premackin periaate ja yllätyksellisyys koiraa koulutettaessa. Premackin periaate tarkoittaa sitä, että vahva käytös vahvistaa vähemmän vahvaa käytöstä. Premackin periaate on esimerkiksi takaperin ketjuttamisen tausta-ajatuksena. Jos esimerkiksi pallon jahtaaminen on koiralle vahva käytös, myös kaikki sitä edeltävät käytökset kuten paikalla istuminen vahvistuvat. Koska varsinaiset metsästyskäytökset ovat lintukoiralle erittäin vahvoja, ovat ne juuri sopivia Premackin periaatteen hyödyntämiseen koulutuksessa. Ajattelen itse asian niin, että koiralle mieluisan käytöksen innokkuus ja varmuus tavallaan tarttuu sitä edeltäviin käytöksiin ja tekee niistä yhtä mieluisia koiralle, koska koira jo ennakoi seuraavaa, vahvaa käytöstä.
LINTUKOIRAN POHJATAIDOT (2016)
Ensimmäinen pohjataito on, että koira koulutetaan pennusta saakka ansaitsemaan haluamansa asiat. Ajatuksena on, että koira oppii käyttämään aivojaan ja samalla myös harjoittamaan itsehillintää. Koulutuksessa yritetään siis välttää houkuttelua, ja sen sijaan rakennetaan tilanteita niin, että koira pystyy itse oivaltamaan mitä sen pitää tehdä saadakseen haluamansa asiat. Toinen taito on vapautus, koska meidän pitää voida kertoa koiralle milloin työskentely loppuu, jotta kriteeri suorittamisesta säilyy mustavalkoisena. Tämä korostuu etenkin istumisessa, jossa emme missään nimessä halua koiran ennakoivan lainkaan, eli koira saa nousta ylös ja jatkaa töitä vasta kun se kuulee vapautuksen. Kolmas tärkeä pohjataito on istuminen vihjeestä. Vihjeitä voi olla useita ja koiran pitäisi pystyä suorittamaan käytöksen korkeassakin viretilassa ja kovassa häiriössä. Neljäs pohjataito pätee etenkin noutajiin, eli se on seuraaminen rauhallisesti mutta valppaasti.
PALKKIOT (2013)
Kun mietitään metsästyskoiran palkkiohierarkiaa, kärkeen menevät tietenkin erilaiset metsästyskäytökset (riistan etsiminen, jäljen tai riistan haisteleminen, riistan katsominen maassa tai ilmassa, riistalle seisominen seisovalla lintukoiralla, riistan ajaminen, noutaminen, ottaminen suuhun sekä myös laukaus ja sen jälkeinen riistan putoaminen). Tämän lisäksi koulutettaessa palkkioita voivat olla muun muassa vapaana juokseminen, haistelu, ruoka ja leikki. Kouluttaessa kannattaa myös pitää mielessä, että kaikki häiriöt ovat mahdollisia palkkioita. Tärkeää on opettaa koiralle, että suorittamalla tehtäviä tai osoittamalla itsehillintää, sen on mahdollista päästä mahdollisesti myös haluamalleen ”häiriölle”. Kouluttajan tehtävä on tietenkin arvioida, onko koiraa turvallista tai fiksua päästää kaikille häiriöille – esimerkkinä vaikkapa rusakon jahtaaminen autotien lähellä.
LEIKKIMINEN (2013)
Etenkin pohjataitojen kouluttamisessa suositaan ruokapalkkioita ja leikkiä. Sitä mukaa kun käytös vahvistuu ja sitä mahdollisesti jo yleistetään, on hyvä myös siirtyä kiihdyttäviimpiin palkkioihin. Itse metsästyskäytös on tietenkin erittäin kiihdyttävää, ja siihen on hyvä koiraa valmistella. Jotta koiraa pystytään kouluttamaan tehokkaasti, täytyy valita palkkioita jotka ovat todellakin palkitsevia koiralle, ja myös tärkeää on rakentaa koiralle motivaatiota työskennellä palkkioiden eteen.
Etenkin koiran kanssa leikkiminen on tärkeää. Leikkiminen on tietenkin koiralle jo itsessään palkitsevaa, ja se myös rakentaa positiivisen suhteen koiran ja ohjaajan välille. Leikkiessä ja muutenkin koulutettaessa olisi hyvä lopettaa leikki kun koira on vielä täysillä mukana tekemisessä (vielä sen viimeisen toiston/jakson tekeminen olisi syytä unohtaa, vaikka se on kuinka houkuttelevaa…). Koiran käytöksen lukeminen on myös sellainen taito jota olisi hyvä kehittää – se miten hyviä palkkiot ovat on nähtävissä välittömästi koiran käytöksessä. Videointi olisi hyvä idea jo pelkästään koiran kanssa leikkiessä, saatika sitten koulutettaessa.
Koiran viretilan sääteleminen leikin varjolla on yksi tavoite metsästyskoiraa koulutettaessa. Ei tarvitse kuin miettiä lopullista metsästyskäytöstä, että ymmärtää viretilan vaihtelun tärkeyden. Koira ensin hakee riistaa innokkaasti ja vauhdilla, jonka jälkeen koira jähmettyy seisontaan riistan löytäessään. Toki seisonta on tavallaan kiihtynyt vaihe, koira on paikallaan mutta se on erittäin jännittynyt ja täysin fokusoitunut riistaan, valmiina ryntäämään kohti lintua heti luvan saatuaan. Seisonnan jälkeen seuraa kiihkeä avanssi, jossa koira ryntää kohti lintu saadakseen sen siivilleen, ja tämän jälkeen alkaakin se haastava vaihe. Kun koira on saanut linnun siivilleen, sen on laskettava kierrokset alas kun ohjaaja antaa sille vihjeen pysähtyä (tai kun koira itse tarjoaa pysähtymistä jos siivitys on koulutettu sille istumisvihjeeksi).
Tähän saakka koira on saanut toimia viettiensä mukaan aktiivisesti ja korkeassa vireessä, ja yhtäkkiä sen onkin rauhoituttava ja jäätävä paikoilleen vaikka riista karkoittuu. Tämän jälkeen seuraa laukaus ja mahdollisesti pudotus, jolloin koiran on yhä pysyttävä paikoillaan vaikka se näkisi riistan putoavan ja mahdollisesti räpiköivän maassa. Vasta kun ohjaaja antaa koiralle nouto-vihjeen, saa se rynnätä riistalle jolloin viretaso taas saa nousta, mutta riistalle päästyään sillä pitäisi olla tarpeeksi itsehillintää ja tarpeeksi vahva käyttäytymismalli, jotta se malttaa tuoda riistan ohjaajalle (joka sitten ottaa sen pois, aina!). Aivan valtava negatiivinen rankaisu koiralle siis, ja tilalle koira saa mahdollisesti kehun tai makkarapalan… Riistan tuonti ohjaajalle saisi myös olla innokas, huolimatta tulevasta ”rangaistuksesta” eli riistan pois ottamisesta (palkkioiden vaihtelusta myöhemmin lisää). Ei ole helppoa olla seisoja!
Kurssilla annettiin muutamia ohjenuoria koiran kanssa leikkimiseen liittyen. Aivan ensin, olisi suotavaa jos ohjaajallakin olisi leikkiessä hauskaa – kyllähän koira näkee onko ohjaaja oikeasti leikissä mukana vai onko leikki vain mekaaninen suoritus. Itselle oli myös hyvä vinkki leikkiä koiran kanssa tosissaan niin, että oikeasti haluaa vaikkapa voittaa koiran vetoleikissä. Leikin yleistäminen erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin luonnollisesti tekee koirasta rohkeamman ja paremman leikkijän, ja avaa lisää mahdollisuuksia leikin käyttämiseen palkkiona. Leikkiessä voi myös hyödyntää Premackin periaatetta, eli jos koira leikkii hyvin, se saa leikistä palkaksi jonkin muun palkkion joka on koiralle erittäin palkitseva. Eli lyhyesti, leikki kannattaa nähdä sekä hyvän suhteen perustana että palkkiona ja niiden lisäksi myös erillisenä käytöksenä, jota voi palkkioilla vahvistaa.
PALKITSEMINEN JA KOIRAN ODOTUKSET (2013+2016)
Tärkeää koulutuksessa on välttää kaavamaisuutta koulutuksessa. Vaikka koiralle opetetaan itsehillintää ja tiettyjä käytöksiä Premackin periaatetta hyödyntäen, samalla on tärkeää vaihdella palkkioita ja treenin kulkua niin, että koira ei ala ennakoimaan liikaa. Myös kriteerin nosto on tärkeää tehdä suhteellisen ripeästi, jotta käytös ei vakiintuisi. Thomaksen mukaan ei saisi tehdä kuin 2 täysin samaa toistoa, jonka jälkeen treeniä pitäisi jollain tavalla muuttaa. Tämä onkin melko haastavaa kouluttajalle, mutta sen pitäisi onnistua treenien hyvällä suunnittelulla. Käytännön metsästyksen kannalta koiran odotusten hallinta onkin melko kriittistä – metsästystilanteessa häiriöitä ja tapahtumia on mahdoton hallita, ja koirankin olisi hyvä olla tottunut erilaisiin tapahtumaketjuihin metsästäessä. Esimerkiksi, joskus lintua ei ammuta, joskus sitä ei voi heti mennä noutamaan heti, joskus ammutaan useita lintuja ennen kuin koira noutaa, joskus polulle sattuu vaikkapa eläimiä joita ei saa jahdata, joskus taas eläimiä joita saa ajaa.
Palkitsemisessa on siis hyvä pitää mielessä yllätyksellisyys. Tämä pitää sisällään erilaiset ruokapalkkiot (samassa taskussa montaa eri laatua, mukana superpalkkoja ja vähemmän mieluisia palkkioita), se miten ruokapalkka annetaan (suuhun, heitetään, etäpalkka, leikkien jne.) sekä erilaiset lelut ja leikit, ja näiden kaikkien vaihtelu niin, että koira ei osaa ennakoida mistä palkka tulee ja missä muodossa. Tästä päästäänkin palkkioiden vaihteluun. Perimmäinen kysymys esitettiin jo yllä: miten palkata koira joka antaa sinulle sen suurimman aarteen, sen vielä lämpöisen, juuri pudotetun linnun? Tietenkin pohjana täytyy olla vahva nouto, joka on rakennettu huolellisesti ja yleistetty erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, sekä noudettaviin esineihin. Sen lisäksi on hyödyllistä kouluttaa koira palkkaantumaan myös vähemmän arvokkaista palkkioista.
Tämän lisäksi koiran kanssa treenatessa olisi hyvä tarkkailla koiran käytöstä ja yrittää tulkita mitä koira odottaa tapahtuvan seuraavaksi. Jos esimerkiksi koiran rintamasuunta seuratessa on koko ajan kohti aiemmin heitettyä damia tms., kannattaa tehdä yllättäen vaikkapa nouto toiseen suuntaan tai seuraamista lisää, ja siten kehittää koiran itsehillintää ja laskea koiran odotusarvoa seuraavasta tehtävästä. Pähkinänkuoressa, koiraa ei pitäisi aina päästää tekemään sitä tehtävää mitä se eniten odottaa, koska kun se ketjuttaa tehtävät voimakkaasti, se ei pian enää kuuntele meidän lupaa suorittaa seuraavaa vaihetta vaan ennakoi ja toimii lopulta hallitsemattomasti. Stokken iskulause tässä oli: ”Do as I say, not what you expect” (”Tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin sinä oletat.”)
ISTUMINEN (2016)
Istumisessa on Stokken mukaan kolme osaa
Vihjeeseen reagointi
Istuminen
Istumassa pysyminen
Stokke kouluttaa tämän takaperin ketjuttamalla: ensin palkitaan istumassa pysymisestä erilaisissa häiriöissä. Tässä kannattaa käyttää hyväkseen käänteistä houkuttelua, tai jopa kehuilla houkuttelua – tarkoitus on saada koira pysymään istumassa vaikka mitä tapahtuu. Stokke liittää vapautukseen ensin fyysisen kontaktin jonka jälkeen annetaan vapautusvihje.
Sitten napataan tai sheipataan istuminen ensin ohjaaja paikoillaan, sitten liikkeessä ja lopuksi erilaisilla etäisyyksillä. Kun koira tarjoaa istumista sujuvasti erilaisissa tilanteissa, liitetään istumiskäytökseen vihje. Stokke käyttää neljää eri vihjettä istumiselle: sanallinen vihje, pillitys, laukaus ja lentävä lintu/esine tms. Istu-vihje täytyy treeneissäkin sanoa samalla tavalla kuin metsästystilanteessa, jotta siinä olisi koiralle tuttu sävy ja äänenvoimakkuus. Koska koira tässä vaiheessa jo tarjoaa itse istumista usein (kun se on nappaamalla tai sheippaamalla koulutettu), aletaan vihjettä liittää kun koira on juuri tarjoamassa istumista.
Kun koira osaa jo käytöksen, sitä on syytä harjoitella mahdollisimman vaihtelevissa olosuhteissa, ja tavoitella sitä, että koira ei osaa odottaa vihjettä istua siinä tilanteessa. Alkuun palkataan kaikista istumisista, sitten nostetaan kriteeriä ja palkataan vain nopeimmat. Ennen tätä vaihetta kuitenkin koiran pitää aina tarjota istumista eli käytöksen pitää olla sujuva. On myös tärkeää aina muistaa vapauttaa koira istumisesta, ettei koira päätä sitä itse! Palkkiona fyysisen kosketuksen ja vapautussanan jälkeen voi olla mitä tahansa. Parhaita palkkoja olisi, jos vapautuksen jälkeen esimerkiksi voisi ohjata koiran paikkaan jossa on lintuja.
NOUTO (2016)
Stokke kouluttaa noudon osissa. Kämmenkosketus koulutetaan ensin erikseen, kuten myös esineen nostaminen maasta napataan naksuttimella. Kun kumpikin käytös sujuu erikseen, yhdistetään ne niin, että koiran nostettua esineen maasta, laitetaankin kämmen esille – koiran koskiessa kuonolla kämmeneen, naksautetaan ja koira saa pudottaa esineen vapaasti.
Ote ja pito koulutetaan myös erikseen. Ensin sheipataan koira tarttumaan kädessä olevaan esineeseen, ja vahvistetaan kun koira pitää saman otteen koko ajan ja vetää esinettä tasaisesti taaksepäin. Tätä voidaan vahvistaa lisää tarjoamalla vaikkapa toisessa kädessä namia, ja palkitaan kun koira häiriöstä huolimatta pitää saman ja tasaisen otteen esineestä. Toistoja, joissa koira korjaa otettaan ei palkita. Tässä treenissä ei myöskään houkutella esineellä, se vain esitellään koiralle ja sheipataan tämä käytös askel askelelta. Kun tämä sujuu niin, että ohjaaja pitää molemmin käsin esineestä, voidaan pudottaa toinen käsi pois. Lopulta kun esine annetaan koiralle, se ottaa sen tiukkaan ja tasaiseen otteeseen, eikä korjaile otetta yhtään. Tässä vaiheessa voidaan kouluttaa irrottamisvihje koiralle. Kun esineen pitäminen ja irrottaminen vihjeestä sujuu, ja kun esine annetaan koiralle, eikä enää pidetä kiinni, voidaankin laittaa esille kämmen kämmenkosketusta varten (koulutettu jo aiemmin).
Noudon kouluttaminen kannattaa aloittaa millä tahansa esineellä, mutta turvallisinta lienee aloittaa jollain muulla kuin damilla tai linnulla. Tällä tavalla, jos kouluttamisessa menee jotain pieleen, ei väärä käytös liity näihin tärkeisiin esineisiin. Jos koira missään koulutuksen vaiheessa vaihtaa otetta tai pureskelee kannettavaa esinettä, otetaan se pois ilman palkkaa ja aloitetaan uudelleen.
Sitten käytännön metsälle. Jos koira on liian innokas tai liian korkeassa vireessä noutotilanteessa, ei kannata tehdä noutoja metsästäessä. Noutoja kannattaa tehdä vasta kun vire on alempana ja koira pystyy paremmin vaihtamaan virettä korkeasta matalaan. Koiran ollessa paikoillaan ja odottaessa lupaa noutaa, kehutaan paikoillaan pysyessä samalla kun lähestytään koiraa. Jos koira siinä tilanteessa nykii tai pyrkii ylös, ei kehuta. Tärkeää on palkita oikeasta mielentilasta. Tavoite on, että koira istuessa kääntää huomion linnusta ohjaajaan!
Kun keskustelimme Ässän kuumentumisesta lämpimän linnun noudoissa, neuvo oli, että sitä ei kannata päästää noutoihin ennen kuin sen mielentila on rauhallisempi pudotustilanteissa. Tärkeää olisi vahvistaa istumassa pysymistä, ja siedättää sitä laukauksiin. Tällä hetkellä laukaus tarkoittaa sille sitä, että se pääsee etsimään pudotettua lintua tai haavakkoa – sen vire nousee laukauksen myötä aivan tappiin, ja se markkeeraa ja tärisee paikoillaan, odottaen lupaa päästä etsimään lintua. Tämä tunnelataus ja odotusarvo täytyisi nyt ainakin jossain määrin purkaa, ja yksi tapa siihen on treenata tilanteita joissa ammutaan paljon eikä ole yhtään noutoa. Stokken mukaan metsästystilanteessa voisin myös tehdä pelkkiä luovutuksia tai muuta pientä harjoitusta lämpimällä linnulla hetken päästä pudotuksesta, kun sen vire on vähän laskenut ja sillä on paremmat edellytykset onnistua linnun luovuttamisessa. Tämän lisäksi olisi hyvä tehdä treenejä, joissa koira löytää yllättäen noudettavan pellolta tms. ja sen luovuttaessa annankin koiralle yllättäen sen koko ruuan (niin että todellakin se ei tiedä, että minulla on se mukana) tai ohjaan sen noutamaan toisen linnun, sekin yllättäen. Tämä siksi, koska Ässä on melkoisen laskelmoiva sen suhteen mitä sen on mahdollista saada minulta palkkana luovutuksesta.
KUN KAIKKI EI MENE SUUNNITELMIEN MUKAAN…
Pysäytys lienee se haastavin tehtävä kanakoiran elämässä. Tärkeää pysäytyksissä on aina, vaikka kyseessä olisi jo kokenut koira, mennä mahdollisimman nopeasti koiran luokse ja eteen, ottaa koiran huomio itseeni, yrittää saada koiran virettä alas ja ottaa fyysinen kontakti nopeasti (pannasta kiinni, tai hihna kiinni). Eli rajoitetaan mahdollisuudet tehdä virheitä minimiin!
Koulutustilanteessa, jos jotain menee pieleen, kannatta yrittää ottaa ensin vahviste haltuun, ja jos ei ole mahdollista, ottaa koiran haltuun vaikkapa pysäytyksellä tai juoksemalla sen etenemälle linjalle ja estämällä sen etenemisen. Tarkoitus ei ole satuttaa tai rangaista koiraa, vaan vain estää sen karkaaminen vahvisteelle tai linnulle, jotta se käytös ei pääsisi vahvistumaan.
Sekä koulutustilanteessa, että metsällä, on hyvä muistaa että koiran käytös on tietoa siitä mitä kannattaa tehdä seuraavaksi. Koiran käytöksestä ei siis kannata suuttua eikä turhautua, vaan tarkkailla mitä se tekee ja laatia jatkoa varten koulutussuunnitelma asian ratkaisemiseksi. Mutta itse tilanteen ollessa päällä, nopeasti toimiminen on tärkeää. Kannattaa siis olla valmiina reagoimaan ja koiran tehdessä virheen, yrittää jotenkin hallita palkkiota tai koira. Tämä johtuu siitä, että kaikki mitä tapahtuu, vahvistuu – ja luontaiset metsästyskäytökset ne vasta vahvistuvatkin nopeasti!
Ajelimme tänään lomailemaan maalle, ja päästyämme perille Ässä oli 5 tunnin auton häkissä olon jälkeen melkoisilla kierroksilla. Tietenkin paikka on Ässälle tuttu ja mieluisa, joten sekin varmasti lisäsi vauhtia. Ajattelin purkaa vähän koiran energiaa tekemällä noutotreenin.
Olin ostanut Ässälle uuden dummyn, joka on kokonaan päällystetty kaninkarvalla. Sen lisäksi mukana oli muitakin dummeja, normaaleja ja myös teerensiivillä varustettu dummy, joka on Ässän mielestä todella kiihdyttävä. Noutoja on sillä tehty onnistuneesti ensin sisällä ja myös ulkona ilman luovutusongelmia. Kanidummylla on vasta treenattu sisällä.
Heitin ensin Ässälle teerensiipidummyn, ja Ässän sitä palauttaessa se vähän kiersi ja leikitteli dummylla. Annoin uuden noutokäskyn, ja sen jälkeen se toi sen käteen. Merkkejä tutusta luovutusongelmasta siis oli ilmassa, mutta ajattelin testata kuitenkin kanidummylla palkkaamista sen viimein tuotua teeridummy minulle. Kanidummyn luokse juostuaan se ei kuitenkaan lähtenyt lainkaan tuomaan sitä minulle – kiihdyttävä uusi dummy yhdistettynä koiran poikkeuksellisen korkeaan viretilaan toi siis esille tämän tutun haasteen.
Kotona ollaan tehty jonkun verran viime aikoina kahden lelun leikkiä taklataksemme tätä luovutusongelmaa. Käytin tätä hyödyksi kun koira ei nyt lähtenyt tuomaan kanidummya minulle. En käskyttänyt koiraa toista kertaa vaan otin mitään sanomatta käteen minulla olevan teeridummyn ja aloin leikkimään sillä itse. Ässä katseli alkuun minua hiukan kanidummya nakertaen, ja lähdin poispäin koirasta teeridummylla leikkien.
Sitten koira tuli luokse kanidummy suussa mutta teeridummysta kiinnostuneena, ja kun ei saanut otettua myös minulla olevaa dummya suuhunsa, se pudotti kanidummyn ja tarttui minulla olleeseen teeridummyyn. Tämä oli tavoitekin – haluan, että koira kiinnostuu aina siitä vahvisteesta joka minulla on, ja haluaa leikkiä ja puuhata minun kanssani sen sijaan, että painelee pois itsekseen puuhailemaan.
Siinä vaiheessa kun koira otti minulla olleen teeridummyn, nappasin maassa olevan kanidummyn ja lähdin taas toiseen suuntaan dummylla leikkien. Tässä vaiheessa Ässä tuli jo nopeammin minun luokseni, ja lähes välittömästi pudotti teeridummyn ottaakseen minulla olevan kanidummyn. Tein näitä vaihtoja vielä pari-kolme kertaa, kunnes koira pudotti sillä olevan dummyn lähes välittömästi kun nostin toisen maasta.
Näiden toistojen jälkeen, kun olin sopivasti laukun luona, nappasin pussista koiranruokasäilykepurkin ja koiran tullessa luokse en leikkinytkään toisella dummylla vaan käännyin sitä kohti ja ojensin käden kohteeksi luovutusta varten (en odottanut istumista). Koira tökkäsi dummyn hienosti minulle käteen ja palkkioksi annoin sen ahmia isoja paloja herkkusäilykettä (haisi ainakin niin pahalle, että oli varmasti Ässän mieleen :))
Olin tosi tyytyväinen sekä omaan toimintaani, että koiran toimintaan. Koiran omiessa dummya, pysyin rentona ja siirryin nopeasti tuttuun toimintamalliin ja sain pidettyä tilanteen koiralle paineettomana. Vaikka kuinka yrittää olla rento ja neutraali kaikissa koulutustilanteissa, niin kyllä näiden omimismerkkien ilmaantuessa tahtomatta alkaa sisällä nousemaan pieni paniikki, hymy muuttuu väkinäiseksi ja noutovihje purkautuu kireiden leukaperien välistä… Ja se ei todellakaan auta siinä tilanteessa, päinvastoin!
Ässä oli hyvin ottanut opikseen kotona tehdyistä kahden lelun (tai villasukan tai hanskan tms) leikeistä ja yleisti sen tähänkin tilanteeseen. Tulee kyllä mieleen muistaakseni Bob Baileyn lause siitä, että jos haluaa muuttaa koiran käytöstä, pitää muuttaa ensin omaa käytöstä. Lisää samankaltaisia tilanteita ja eiköhän me päästä eteenpäin myös niissä lämpimän linnun noudoissa!
Käytin Ässää ensimmäistä kertaa koirauimalassa uimassa. Tarkoitus oli saada Ässälle itsevarmuutta uimiseen ja etenkin uimaan lähtöihin. Olin varannut Ässälle uittajan koska tämä oli ensimmäinen kerta uimalassa.
Ässälle puettiin uimaliivit, jotka kelluttivat jonkin verran. Uima-altaaseen mentäessä oli korkeampi porras josta laskeuduttiin nilkkasyvyyteen. Tämä oli vähän jännä alkuun, mutta nostimme koiran ylätasolta veteen nilkkasyvyyteen samalla sitä syöttäen. Otettin heti käyttöön dummy ja heitin dummya kahlausetäisyydelle Ässän noudettavaksi. Kun sen jälkeen testattiin jos se itse lähtisi vähän kauemmaksi, ja se ei siitä itse lähtenyt yhtään uimaan, otti uittaja liivin kahvasta kiinni ja auttoi koiraa. Teimme niin, että uittaja piti kahvasta kiinni ja uitti koiraa ympyrän, ja koiran uidessa heitin dummyn sen nenän eteen, se nappasi sen matkalla ja toi minulle saaden palkan. Muutaman tällaisen pyöräytyksen jälkeen se alkoi itse loikkaamaan veteen.
Uittajan neuvosta tehtiin niin, että dummyn lentäessä pidin uimaliivin kahvasta kiinni. Samaan aikaan sanoin markkeerausvihjeen ”mark”. Kun dummy oli jo pudonnut ja kellunut hetken, vapautin kahvasta sanoen samalla noutovihjeen. Ongelmahan on ollut, että Ässä on kyllä mennyt vauhdilla lentävän dummyn perässä veteen. Mutta sitten kun on joutunut istumaan ja odottamaan noutolupaa, ja noudettava on jo hetken kellunut vedessä, sen rohkeus loikata veteen on jo laantunut ja vire laskenut.
Jos saan koiraa estämällä tai jopa taaksepäin vetämällä liitettyä markkerausvihjeeseen kiihtyneen ja eteenpäin pyrkivän mielentilan, saan ehkä koetilanteessa tai vaikeammassa rannassa tms. nostettua koiran vireen vihjeellä korkeammaksi. Tavoitteena on, että kuullessaan vihjeen ”mark”, koiran vire nousee ja se valmistautuu ampaisemaan eteenpäin heti noutovihjeen kuultuaan.
Aloitettiin tämän treenaaminen jo tällä uintikerralla, ja päästiin siihen pisteeseen, että pystyin heittämään dummyn koiran sivullani altaan ulkopuolelta, eli koira joutui odottamaan noutolupaa, laskeutumaan hankalan rappusen ja hyppäämään rampilta uimaan noutaakseen dummyn.
Ajatuksena on liittää kiihtynyttä tunnetilaa mark-vihjeeseen myös maanoudoissa, käydä muutaman kerran vielä uimalassa ennen kesää ja mahdollisesti hankkia Ässälle uimaliivit kesää varten tukemaan uimista. Niiden lisäksi yrittää saada se uimaan myös ilman noutoja, jotta uiminen vahvistuisi ja varsinaiseen uimiseen liittyisi rauhallisen keskittynyt mielentila.
Weimar+i 