Hakutreenit 12.6.2017

Viime kerran onnistuneen, lyhyen treenin jälkeen halusin tehdä vähän pidemmän treenin Ässälle. Alue oli melko tasaista ja harvaa mäntymetsää, alueen vasemmassa reunassa oli pieni pudotus. Tuuli kävi keskilinjan suuntaisesti, eli etukulmista takakulmiin päin. Ilma oli kostea ja koko päivän kestänyt sade juuri lakannut.

Ässällä oli 5 maalimiestä: etukulmat, takakulmat ja oikealla keskellä. Vasemmalla keskellä oli tyhjä pisto. Maalimiehet olivat etenevät, eli oikealla yksi ja vasemmalla toinen henkilö. Vasempaan takakulmaan mentiin vasta kun tyhjä pisto oli tehty.

Jätin Ässän alkuun istumaan – tavoitteena oli treenata lyhyttä paikkamakuuta, mutta se ei millään malttanut mennä maahan. Laskin kriteeriä siis siihen, että riittää että istuu paikoillaan ja odottaa lupaa kun itse siirryn lähetyspaikalle. Uskoisin, että kunhan se oppii rutiinin ”odota paikoillaan x sekuntia x metrin päässä minusta ennen ensimmäistä lähetystä”, se pystyy myös treenin myötä rauhoittumaan maahan. Kestoa sillä yleensä on melko hyvin, ja etäisyyttäkin, odottamiskäytöksissä, kunhan sen kierrokset saa tarpeeksi alas että se pystyy aloittamaan liikkeen eikä vain hingu tallatulle alueelle.

Maahanmeno ja siinä odottaminen sujui kyllä vähän kauempana hakualueesta, tässä kuva todisteena 🙂

Haasteena tässä pienessä alun hallintaharjoituksessa oli kuitenkin se, että minun ja Ässän välissä oli treenikaverien palkkapurkit, joita Ässän piti, sen vapautettuan,i matkalla mennä haistelemaan ja omimaan. Sain pienen häsläämisen jälkeen vaihdettua purkin pois ja päästiin treenaamaan. Ässällä alkaa olemaan melko voimakas tunne-ehdollistuminen purkkeihin, ja tätä toki voi käyttää hyvin palkkana (esim. saa kantaa loppupalkkapurkin autoon), mutta toisaalta täytyy vähän miettiä myös miten pitää hallinta ja etenkin irrottaminen Ässällä mielessä myös purkkien kanssa pelatessa. Se menee helposti ylikierroksille kun sillä on suussa jotain sille arvokasta, eikä oppiminen ole tehokasta silloin kun sen tunteet on niin pinnassa.

Ensimmäisellä lähetyksellä (vasen etukulma) Ässä kaarsi vähän oikealle, kuten moni koira oli tehnyt. Toisella lähetyksellä lähti suoraan ja löysi maalimiehen. Ilmaisut sujuivat kautta koko treenin hyvin. Oikea etukulma löytyi myös hyvin. Vasemmalle tyhjälle irtosi reunaan saakka, etsi hetken ja tuli pian takaisin. Yliheitto oikealle keskelle ei mennyt kovin sujuvasti – sitä ei olla kauheasti treenattu, ja nyt kun pari kertaa on kokeiltu tätä tyhjän piston jälkeen  ja se ei ole itse hoksannut rynnätä täysiä, täytyy ottaa ohjelmaan erilliset yliheitto/viuhkatreenit.

Vasempaan takakulmaan lähettäessä piti melko kauan odottaa, että Ässä istuu lähetykseen. Annoin vihjeen joitakin kertoja, mutta tajusin sitten laittaa suun kiinni ja odottaa, että koira itse tarjoaa käytöstä. Heti kun se istui, lähetin sen nopeasti. Oikeaan takakulmaan lähettäessä se istuikin jo nopeammin, eli viesti meni perille: kun istut, pääset hakuun. Tällä viimeisellä pistolla sillä alkoi jo vähän puhti loppumaan, eikä se irronnut kunnolla. Se etsi vähän pyörien lähiympäristöstä, etenin hieman mutta annoin sen työstää rauhassa. Viimein se irtosi itse ja löysi maalimiehen. Se oli varmasti hyvä oppitunti myös, väsyneenäkin kannattaa tsempata ja kyllä se maalimies sieltä löytyy.

Siirtymissä palkkasin sitä korkealla vahvistustiheydellä sen suosimilla koiranmakkarapaloilla, eli yritetään saada lisää arvoa yhdessä ja hallinnassa siirtymiseen. Hallitsin menoa vain joitakin kertoja liinalla, kun se meinasi kipittää edelle liian kovaa. Tätä täytyy treenata lisää, mutta paremmalta jo näyttää. Seuraavassa treenissä vähän lisää panostusta hallintaan, ja lyhyempi treeni eli vähän vähemmän pistoja eikä välttämättä tyhjää pistoa lainkaan.

Tässä video Ässän viimeisestä ilmaisusta – se taisi luulla, että kädessä ollut kännykkä on kosketuskeppi joka on aiemmin ollut vihje nostaa rulla 🙂 Kiitos videosta treenikaverille Katille!

Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Ilmaisut täydellisiä, suurin osa pistoista hyviä

Asiat jotka olivat kehittyneet: Lähellä pysyminen oli parempaa kuin viimeksi

Asiat joita uskallettiin yrittää: Vielä vähemmän liinasta kontrollointia siirtymissä

Asiat joista opittiin: Yliheittoja pitää treenata erikseen, maassa olevat purkit ovat kova häiriö Ässälle

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Odotan rauhallisena, että Ässä pystyy tarjoamaan maahanmenoa ennen ensimmäistä lähetystä.

Hakutreenit 15.5.2017

Viimeinkin päästiin hakumetsään treenaamaan – vappu ja pääsiäinen, jolloin ollaan oltu reissussa, ovat osuneet huonosti treeniryhmän metsävuoroille, ja yhdet hälyn treenitkin osui maanantaille. Tällä kertaa tarkoitus oli tehdä Ässälle vähän pidempi rata kuin viimeksi, ja ottaa yksi tyhjä (josta mahdollisesti yliheitto).

Ässälle oli yhteensä 6 maalimiestä. Alue oli suureksi osaksi havumetsää, jonkin verran kalliota myös ja maasto vaihteli niin että keskilinjan oikea puoli vietti alaspäin pienelle suolle ja vasen puoli etenkin radan keskivaiheilla nousi ylös kalliolle. Tuuli oli suhteellisen hyvä, ja kävi lähinnä vasemmalta takaviistosta.

Ensimmäinen pisto tehtiin oikealle, ja oikean puolen maalimies eteni löydön jälkeen myös toiselle piilolle. Vasemmalla maalimies eteni kolmeen otteeseen. Kolmas pisto oikealle oli siis tyhjä – en tiedä teinkö jotain erilaista vai oliko rata vaan vähän pitkä, mutta Ässä ei heti lähtenyt yhtä hyvin kuin normaalisti. Lähetin sen kuitenkin uudelleen jolloin se upposi tallauksen reunaan saakka. Kutsuin sen takaisin, ja lähetin yliheittona vasemmalle, ylös kalliota – maalimies oli kallion kukkulan toisella reunalla. Ässä ensin jämähti parinkymmenen metrin päähän metsän ja nousevan kallion väliin ja kaartoi siitä eteenpäin rataa. Kutsuin sen luokse, ja lähetin uudelleen jolloin se eteni tarpeeksi löytääkseen maalimiehen.

Viimeinen maalimies oli oikealla, vain parinkymmenen metrin päässä keskilinjasta. Tarkoitus oli varmistaa onnistuminen loppuun – ensimmäinen pidempi rata tänä keväänä ja ensimmäisiä tyhjiä pistoja. Jatkossa pitää ottaa tyhjiä pistoja joitakin, välillä 1, välillä enemmän, joka treenissä, että alkaa tottumaan siihen. Kaikenkaikkiaan treeni oli oikein onnistunut, ilmaisut olivat täydellisiä, kuten myös suuri osa pistoista, ja maltoin myös treenata siirtymistä hallinnassa piiloilta keskilinjalle ja keskilinjaa pitkin.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

• Asiat jotka sujuivat hyvin: ilmaisut olivat täydelliset
• Asiat jotka olivat kehittyneet: upposi tyhjälle alueelle hyvin
• Asiat joita uskallettiin yrittää: tein ennen radalle menoa paikkamakuun lähellä rataa, etäisyys 10-15 metriä ja välissä vähän puskaa, kävin siis hakemassa radan reunalta rullan repusta. Sujui tosi hyvin, vaikka Ässällä kova odotusarvo siitä että pääsee treenaamaan ja minä vielä poistuin treenialueen suuntaan.
• Asiat joista opittiin: yliheittoja voisi joku kerta treenata suorapalkalla, jotta se olisi koiralle selkeämpää
• Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: tajusin antaa vesipullon viimeiselle maalimiehelle loppupalkaksi – Ässällä on aina todella jano treenin päätteeksi, ja uskon, että vesi on siten sille todella hyvä palkkio siinä tilanteessa

Treenattavaa

• Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: vielä lisää fokusta yhdessä hallinnassa kulkemiseen – minun pitää uskaltaa päästää irti hihnasta, ja opetella sitä että Ässä pysyy vapaana lähellä keskilinjalle mentäessä ja keskilinjaa kulkiessa. Tässä treenissä yhdessä lähetyksessä se malttoi pakittaa vierelle lähetystä varten kun oli ensin vähän ennakoinut. Se siis tietää missä sen pitää olla päästäkseen etsimään, nyt pitää vaan odottaa että se tarjoaa sitä käytöstä vapaana sen sijaan että roikun hihnan päässä sen vetäessä.

Hakutreenit 3.4.2017

HEPeKon kevätkausi starttasi maanantaina tutulla treeniporukalla. Ensimmäiset treenit olivat hakutreenit, ja tästä eteenpäin joka toinen viikko treenataan hakua ja joka toinen raunioita, aiempien vuosien tapaan. Paikka oli kallioinen harvahko metsä, jossa keskilinja oli alueen korkeimmalla kohdalla kallion päällä, vasen puoli oli myötätuulessa ja vietti alaspäin alueen rajalle saakka kun taas oikea puoli oli pienessä vastatuulessa, ja maasto vietti ensin alamäkeen, jonka jälkeen ennen alueen rajaa oli pieni harju jonka takana piilot sijaitsivat. Maalimiehiä oli yksi kummallakin puolella, ja he etenivät alueen rajalla kertaalleen eli Ässälle tuli 4 maalimiestä yhteensä.  Etäisyydet olivat noin 50 metriä tai vähän enemmänkin kolmelle ensimmäiselle piilolle, viimeiselle etäisyys oli noin 40 metriä jos sitäkään.

Halusin testata ensimmäisellä kerralla tauon jälkeen Ässän osaamistasoa – aloitimme siis suurin piirtein samanlaisesta treenistä kuin viimeiset hakutreenit ennen joulua. Etukulmien piiloilla maalimiehillä oli kylläkin kosketuskepit varmuuden vuoksi, ja ohjeena antaa kosketuskepistä apua jos Ässä ei tajua aloittaa ilmaisua heti. Mietin jo hetken, että miten meidän käy kun valmistauduin lähettämään Ässää ensin oikeaan etukulmaan – tuulta ei ollut juuri laisinkaan, päästäkseen maalimiehelle Ässän piti kiivetä alueen rajalla vielä yhden kukkulan yli ja pitkiä pistoja ei vielä viime syksynäkään tullut ihan valtavasti vyön alle.

Ässä oli kuitenkin hyvin keskittynyt, se malttoi rauhoittua hyvin istumaan ja lähetettäessä lähti reippaaseen laukkaan kohti etukulmaa. Se työskenteli itsenäisesti loppuun saakka, ja oli maalimiehellä hetken aikaa ihmetellyt mutta kosketuskepin (eli puulusikan) näyttämisellä käynnistänyt ilmaisun. Rullaa tuodessaan se pysähtyi katselemaan keskilinjan suuntaan päästyään kukkulan yli, mutta vislasin hiukan ja heilautin kättä jotta se huomasi minut, ja se toi rullan perille saakka. Olin hiukan liikkunut jo keskilinjaa eteenpäin Ässän ollessa maalimiehellä. Rulla tuotiin käteen saakka, jonka jälkeen näyttö sujui hyvin.

Toisella maalimiehellä kuvio oli hyvin samanlainen, siellä vaan maalimies oli valmiiksi näyttänyt kosketuskepin ja avittanut siten Ässän ilmaisun alkuun. Tällä toistolla Ässä jo hieman muisti ennakoida siirtymistäni keskilinjaa pitkin ja toi rullan minulle sujuvasti. Kolmannella pistolla alueen reunalla oli taas suurehko kukkula. Tähtäsin lähetyksessä kukkuloiden väliseen pieneen solaan, jota pitkin tiesin koiran pääsevän hyvin perille, mutta Ässä ajautui vasten jyrkkää seinämää ja kutsuin sen takaisin. Toisella lähetyksellä se suuntasi paremmin itsensä ja ylitti kukkulan vaivattomasti. Ilmaisu sujui hyvin ja ilman mitään apuja. Neljännellä pistolla myöskään Ässälle ei annettu apuja rullan nostossa.

Kaikissa muissa toistoissa näytölle vienti sujui aivan oppikirjan mukaan, mutta viimeisellä toistolla Ässän ajatus keskeytyi hetkeksi maalimiehelle päästyään ja se jäi haistelemaan lyhyeksi ajaksi maata. Annoin sille uudelleen vihjeen ”näytä” ja se palasi taas tehtävään onnistuneesti. Treeni sujui siis yli odotusten!

Seuraavalla kerralla voisi ottaa vähän pidemmän treenin, ja mielessä olisi kokeilla jossain vaiheessa pian yliheittoja nyt kun pistotus ja ilmaisut sujuvat. Tässä vielä Vappu Alatalon luennolta napattu tapa purkaa treenejä.

Onnistumiset (tuplasti enemmän asioita tähän kuin alempaan osioon)

• Asiat jotka sujuivat hyvin: lähetyksissä Ässä hillitsi hyvin itsensä
• Asiat jotka olivat kehittyneet: todella hyvä vauhti pistoissa!
• Asiat joita uskallettiin yrittää: jätettiin avut pois kokonaan vaikka treenitaukoa alla
• Asiat joista opittiin: tauon jälkeen voi olla hyvä antaa vähän apuja jotta ilmaisut sujuu
• Asiat joista tulin hyvälle tuulelle: siitä, että Ässä selvästi nautti juoksemisesta ja treenitauon päättymisestä

Treenattavaa

• Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: rauhallisemmat siirtymät keskilinjalle, enemmän fokusta yhdessä kävelemiseen hihnan perässä roikkumisen sijaan

Tässä vielä tunnelmakuvaa piilosta…

Pelastuskoiratreenien tavoitteet vuodelle 2017

Vaikka viime vuoden tavoitteisiin olin listannut BH-kokeen, emme päässeet Ässän treeneissä ihan kokeen vaatimalle tasolle alkuvuoden aikana. Kesällä häiden suunnittelu ja syksyllä metsästys veivät pidemmän korren. Edistystä on kuitenkin tapahtunut sekä tottelevaisuustreeneissä, että muissa treeneissä. Käyn alla läpi viime vuoden saavutuksia ja tämän vuoden tavoitteita lajeittain.

Tottelevaisuus

Viime vuoden aikana päästiin jo tekemään kestoa liikkeisiin ja edettiin kokeenomaisiin suorituksiin. Seuraamiseen ja paikkamakuuseen on saatu kestoa. Etenkin seuraamisen laadussa ja intensiivisyydessä ovat auttaneet taisteluleikit seuraamisen lomassa. Parhaimmillaan Ässä kestää palkatta koko kaavion kertaalleen, eli vielä täytyy kestoa saada lisää ennen kokeeseen menoa. Ilmoittautuminen ja sirunluku sujuvat, mutta hallintaa täytyy saada lisää kentälle ja aloituspaikkaan siirtymiseen. Kaupunkiosuuden ohituksiin täytyy saada varmuutta treenaamalla ohituksia erikseen.

Osallistumme kevättalvella Minsu Rauramon tottiskurssille koirakoulu Visiossa ja toivottavasti myös Noora Tihtosen (Eläinpalvelu Feeniks) vetämälle BH kurssille myöhemmin keväällä. Aiomme osallistua myös erillisiin ohitustreeneihin, jotta saadaan enemmän toistoja onnistuneista ohituksista. Omatoimisesti täytyy käydä treenaamassa tottista mahdollisimman monella eri kentällä kunhan lumet sulavat ja myös harjoitella kaupunkiosuutta erilaisissa ympäristöissä.

BH-kokeen jälkeen mietin vasta haluanko osallistua vielä tämän vuoden aikana vanhanmallisiin pelastuskoirakokeisiin, vai odotanko sääntömuutosta, jonka myötä tottelevaisuusosuuden testaaminenkin ilmeisesti muuttuu. Voisin kuvitella, että maasto-osaamisen osalta Ässä olisi täysin valmis ainakin jälkikokeeseen.

Kuvassa treenataan paikkamakuuta Viilarissa.

Haku

Hakutreeneissä nähtiin etenkin syksyn aikana merkittäviä harppauksia eteenpäin sekä ilmaisussa että etsinnässä. Ilmaisussa häivytin alkusyksyn aikana kosketuskepit suurimmaksi osaksi pois, ja tämä sujui suhteellisen kivuttomasti. Loppusyksyn treeneissä Ässän ilmaisut sujuivat pääasiallisesti oppikirjan mukaan. Jatkossa maalimiesten käytöstä voisi vähän alkaa vaihtelemaan, jotta joku kaunis päivä varsinaisessa etsinnässä Ässä on valmis kohtaamaan erilaisia ja eri tavalla käyttäytyviä eksyneitä.

Etsimisessä nähtiin merkittävä harppaus. Sari Kärnän hakukurssin jälkeen aloimme käyttää vaihtelevia apuja silloin tällöin, alkuun enemmän. Treeneissä päällimmäinen tavoite oli saada aikaan onnistumisia, joten avut suhteutettiin mahdollisimman hyvin maastoon, etäisyyteen ja tuulen suuntaan, esimerkiksi. Loppusyksystä avut saivatkin jäädä vähitellen pois – yhtäkkiä Ässä irtosikin kuin vanha tekijä ja teki suoria ja itsevarmoja pistoja. Kun vielä samaan aikaan ilmaisu alkoi toimimaan ilman apuja, tuntui kuin pennusta saakka tehdyt treenit alkoivat viimein kunnolla kantamaan hedelmää! 

Toinen muutos aiempiin hakutreeneihin Kärnän kurssin jälkeen oli useampien maalimiesten käyttö. Aion jatkossakin vaihdella mahdollisimman hyvin maalimiesten määrää, ja tehdä useammin usean maalimiehen treenejä kuin muutaman, jotta koira oppii etsimään pidempään. Myös tyhjien treenaaminen täytyy pitää mielessä tämän vuoden aikana, sekä harjoitella yhdessä keskilinjalle siirtymistä ilman liinaa. Eli kaiken kaikkiaan viedä treeniä kokeenomaisempaan suuntaan. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: myös partiointitreenejä oisi hyvä ottaa ohjelmaan vuoden aikana, ottaen huomioon tulevat sääntömuutokset.

Alla lepohetki rankan treenin jälkeen.

Jälki

Jäljestäminen on Ässälle luonnostaan erittäin vahva käytös, joten aivan hirvittävää työtä sen eteen ei tarvitse tehdä. Esineiden arvoa täytyy yhä kasvattaa. Jossain vaiheessa, ehkä lomalla, voisi ottaa tehokuurin jossa se saa joitakin päiviä aamuin illoin ruuan esineiltä. Toistoa siis ja kunnolliset vahvisteet, niin eiköhän ne esineetkin ala kiinnostamaan.

Varsinaisella jäljellä tarkoitus on vain tehdä mahdollisimman erilaisia treenejä (alusta, sää, jäljen ikä, harhat, jäljen muoto jne). Ihmisen laitan jäljen päähän vasta kun ollaan valmistautumassa kokeeseen – Ässä vetää jo ihan tarpeeksi jäljestäessään, eli en halua lisätä vauhtia yhtään. Maalimiehen löytäminen on niin iso vahviste, että se on omiaan lisäämään kiirettä jäljelle.

Tämän lisäksi aion ottaa osaa Koirakoulu Vision id-kurssille talven ja kevään aikana, aloitetaan hajuerottelusta ja toivottavasti päästään keväällä tekemään ulos id-jälkeä. Varsinaisen lähtöhajun käyttömahdollisuuden lisäksi, tämä toivottavasti antaa koiralle muun muassa enemmän eväitä erotella harhajäljet oikeasta jäljestä.

Nyt ei löytyny mitään kivaa jäljestyskuvaa, mutta alla Ässä ”auttamassa” hääjärjestelyissä kesällä.

Raunio

Meidän pääpaino on haussa ja jäljessä, mutta rauniotreenit toimivat hyvänä lisänä. Viime vuoden aikana tapahtui edistystä myös raunioilla. Ässän liikkuminen muuttui sujuvammaksi, ja ilmaisut sujuivat myös raunioilla. Ässällä on ollut koko ajan häiriöääniä ja häiriöhenkilöitä radalla etsinnän aikana. Syksyllä yksissä treeneissä harjoiteltiin vielä perusteellisemmin kokeenomaisesti – radalla oli kaiuttimista kuuluva häiriöääni, savua ja Ässän vuoron aikana myös ammuttiin. Nämä eivät tuntuneet vaikuttavan mitenkään Ässän suoritukseen, vaan etsintä sujui ja maalimiehet nousivat.

Tämän vuoden aikana voisi harjoitella vaikeampia piiloja, etenkin maan alle menevät putket ovat vielä vähän jänniä Ässän mielestä. Se isoin juttu olisi tämän vuoden aikana siirtyä kohti umpipiiloja. Haasteena tässä on Ässän taipumus haukkua turhautuessaan, eikä se rullakoiralle ole kovin suotavaa, joten umpipiiloihin siirtyminen täytyy tehdä suunnitelmallisesti ja pienin askelin.

Tässä rullan luovutusta raunioradalla.

Lopuksi

Viime vuoden aikana liityin HEPeKon hälytysryhmään apuohjaajaksi saatuani viimein vaadittavat kurssit suoritettua. Tämän vuoden aikana uskoisin oppivani paljon oman ryhmän treeneistä, hälytysryhmän treeneistä ja myös mahdollisista hälytyksistä, ja tulen toivottavasti paremmaksi koiranohjaajaksi ja hälytysryhmän puitteissa apuohjaajaksi. Luonnollisesti apuohjaajana pääsee myös kartuttamaan tietoja ja taitoja kun saa seurata hälytysryhmien koirien ja heidän ohjaajien työskentelyä läheltä. Toivottavasti ensi vuoden lopussa ollaan jatkettu harppausten tekemistä ja saatu nauttia myös mukavien treenikavereiden seurasta sekä treeneissä, että vapaa-ajalla! 😊

Alla syötävän suloinen Ässä ekoissa treeneissään, ikää 8 viikkoa ja päivä.

Hakutreenit 17.10.2016

Hakutreeneissä oli 3 maalimiestä, joilla kenelläkään ei ollut kosketuskeppiä eikä muutenkaan käytetty mitään apuja. Halusin nähdä miten irtoaminen sujuu ilman näköapua tai hajuhakua, sekä tehdä vähän lyhyemmän treenin aiempien 4-6 maalimiehen sijaan. Tallattu alue oli avoimessa ja tasaisessa mäntymetsässä, vähäinen ilmavirta kävi vasemmasta etukulmasta keskilinjalle. Kaikki maalimiehet olivat ensimmäistä kertaa Ässän treenihistoriassa piilossa valmiiksi, ja tein myös ensimmäisen (tarkoituksellisen) tyhjän piston Ässälle!

1. maalimies

Maalimies oli oikeassa etukulmassa sijaitsevassa supassa noin 40 metrin päässä keskilinjalta. Ässä irtosi hyvin kulmaan, työskenteli siellä hetken aikaa ennen kuin paikansi maalimiehen supan pohjalle. Ilmaisu sujui hyvin.

2. maalimies

Oli vasemmassa etukulmassa hieman tiheämmässä ja nuoremmassa männikössä noin 50 metrin päässä. Ässä lähti ensimmäisellä lähetyksellä kaartamaan vasenta takakulmaa kohti ja kutsuin sen takaisin, ettei se irtoa kolmannelle maalimiehelle saakka. Toisen lähetyksen tein lennosta. Ässä eteni parikymmentä metriä, jäi haistelemaan jotain, mutta jatkoi sitten etenemistä maalimiehelle saakka. Tähän olin tosi tyytyväinen – se ei palannut hakemaan minulta apua vaan jatkoi itsenäistä työskentelyä! Maalimies löytyi ja ilmaisu sujui hyvin.

Tyhjä

Oikea takakulma oli tyhjä. Lähetin Ässän pistolle oikealle n. 20 metriä ennen takarajaa. Se irtosi melko hyvin – oikea puoli ei myöskään ollut ihan täyttä 50 metriä. Se myös jatkoi irrottuaan ensin etsimistä keskilinjan suuntaisesti ja palasi keskilinjalle vasta lähes takarajalle. Teki siis tavallaan laatikon, mikä oli kiva nähdä.

Ajatuksena oli tehdä yliheitto, mutta pimeässä metsässä se oli vähän hankalaa. Koiran lähestyessä keskilinjaa se oli noin 10 metrin päässä minusta ja itse asiassa ylitti keskilinjan suurin piirtein takarajan kohdalla. Ylittäessä keskilinjaa huikkasin sille ”ukko” ja viittilöin toiselle puolelle, mutta koira tuskin näki sitä.

3. maalimies

Oli vasemmassa takakulmassa 50 metrissä. Ässä ylitettyään keskilinjan irtosi kyllä hienosti, mutta juoksi maalimiehestä ohi polkua pitkin. Se tuli takaisin siis ilman rullaa, ja mietin jo että tuliko nyt ilmaisun kanssa jotain häikkää, mutta se ei ollut siis edes nostanut rullaa. Lähetin sen uudelleen, ja sitten se irtosi suoraan maalimiehelle, ja ilmaisu sujui oikein hyvin.

Oli siis kaiken kaikkiaan onnistunut treeni. Seuraavalla kerralla voisi olla taas vähän enemmän maalimiehiä, ja vaikka uudelleen yksi tyhjä – takaraivossa on Sari Kärnän neuvo siitä, että tyhjiä kannattaa ottaa aikaisessa vaiheessa mukaan. Jokin yksittäinen apu voisi olla taas käytössä.

Maalimiehille muistutin treenin jälkeen, että olisi hyvä pitää purkki piilossa koiran tullessa näytölle, ja ottaa se esille vasta kun on laskenut päässään noin 10-20:een. Tämä siksi, että Ässä oppii rauhoittumaan ja laskemaan virettään maalimiehen luona, ja että se ei opi laskemaan tiettyä aikaa siihen, kun se yleensä saa palkan – tällä yritän ennaltaehkäistä sitä, että se ei ala härkkimään ja komentamaan maalimiestä palkan saadakseen sen tietyn ajan mentyä.

Ajatuksissa on ollut myös treenata hallintaanottoa ilmaisun jälkeen. Voisin toteuttaa sen niin, että välillä minä palkkaankin Ässän näytön jälkeen maalimiehen sijaan. Voisin ottaa sen siis sivulle istumaan, palkata siihen ja jatkaa palkkaamista samalla kun palaan keskilinjalle. Tällä hetkellä keskilinjalle paluu on aika vauhdikasta, joten tätä olisi hyvä kokeilla treenin loppupäässä kun koira on jo vähän väsynyt ja malttaa kulkea hitaammin minun vauhtia ja keskittyä minuun. Välillä voi toki myös palkka tulla sekä maalimieheltä, että minulta. Ja tämä toteutettaisiin kuitenkin niin että suurimman osan ajasta palkka tulee maalimieheltä, jotta maalimiehellä pysyminen säilyy sinä kannattavimpana käytöksenä.

 

 

 

 

Hakutreenit 3.10.2016

Treenattiin kallioisessa mäntymetsässä, jossa keskilinja kulki korkeimmalla kohdalla. Ässän vuoro oli iltahämärän kääntyessä pimeydeksi. Maalimiehet olivat samat, eli kummallakin puolella 1 maalimies jotka etenivät alueen suuntaisesti. Näin minimoitiin piiloihin johtavat tuoreet jäljet.

1. maalimies

Etukulma oli syvällä etuviistossa, etäisyys yli 50 metriä. Ässä näki maalimiehen lähtevän piilolle. Lähetin sen piiloon ja se lähti vauhdilla, mutta palasi sitten takaisin. Lähetin uudelleen jolloin Ässä oli mennyt maalimiehelle asti ja nostanut rullan – se ei kuitenkaan tullut rulla suussa keskilinjalle joten en tiennyt tätä. Menin reilusti lähemmäksi lähettämään, jolloin ilmaisu sujui hyvin. Maalimiehellä ei ollut kosketuskeppiä. 

2. maalimies

Maalimies oli n 50 metrin päässä, ilman kosketuskeppiä. Suoralla linjalla keskilinjalta piilolle maasto ensin laskee ja sitten nousee, maalimies oli pienen kallionyppylän päällä. Ässä, kuten moni muukin koira, kaartoi ensin vasemmalle todennäköisesti maastonmuodoista johtuen. Toisella lähetyksellä se irtosi suoraan ja teki löydön. Maaalimiehellä se oli hieman etsinyt keppiä, sen jälkeen kuitenkin nostanut rullan. Sitten se jäi hetkeksi katsomaan minua keskilinjan suuntaan ennen kuin lähti tuomaan rullaa. Loppu ilmaisusta meni hyvin.

3. maalimies

Maalimies on ehkä 30-40 metrin päässä keskilinjalta. Ässällä oli pientä ihmettelyä rullan nostossa, muuten hyvä suoritus. Maalimiehellä oli kosketuskeppi. 

4. maalimies

Ei kosketuskeppiä maalimiehellä. Mm noin. 40-50 metrin päässä. Koira menee maalimiehelle, ei aloita ilmaisua. Lähetän sen uudelleen, josta seuraa mallikelpoinen ilmaisu. 

5. maalimies 

Maalimies noin 30-40 metrissä. Ei apuja, nostaa rullan hyvin, mutta jää haistelemaan jotain hetkeksi. Lähtee kuitenkin itse tuomaan rullaa ja loppu sujuu hyvin.

6. maalimies

On jänis mutta Ässä ei huomaa sitä kunnolla. Saatiin kuitenkin hyvä ilmaisu loppuun.

Pienet häröilyt ilmaisussa todennäköisesti johtuvat joko pimeydestä (ensimmäinen kerta tänä syksynä kun Ässä treenaa pimeässä eikä tätä ennen ole kauheasti vielä tehty kunnollisia pistoja ja etsintää pimeässä) tai kosketuskepin häivyttämisestä. Luulen, että Ässä alkaa olemaan kypsä siihen, että kosketuskeppi jätetään suurimmaksi osaksi pois. Toisin sanoen, ajoittaisesta kosketuskepistä on ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä – varsinkin kun illat alkavat olla pimeitä jo treenien alkaessa eli keppiä on vaikea nähdä. 

Kosketuskeppiä voisi jatkossa käyttää tukena täysin uusissa tilanteissa – vaikkapa jäljen päässä olevalla maalimiehelle kun siihen saakka jossain vaiheessa päästään, tai mahdollisesti rakennusetsinnässä tai muissa eksoottisemmissa paikoissa. 

Nyt kun ollaan tehty useampi kerta putkeen 4-6 maalimiehen treenejä, voitaisiin huomenna ottaa 2-3 maalimiestä mutta kaikki 50 metrin syvyydessä. Nyt on onneksi apuna myös radiopuhelimet, niin saadaan ainakin toiselta maalimiehistä tieto kun koira on käynyt nostamassa rullan. 

Alla kuva 2.10. pidetystä HEPeKon hakukokeesta, jossa olin apulaisratamestarina ja Ässä oli mukana virallisena nollakoirana eli kulki meidän matkassa kun tallasimme radan ennen ensimmäistä kokelasta 🙂 

Sari Kärnän hakukoulutus 13.-14.8.2016

Edellisessä kirjoituksessa avasin muistiinpanojani Sarin luennolta, tässä yhteenvetoa Ässän treenistä lauantailta ja sunnuntailta. Ennakkotietoina olin laittanut meidän haasteiksi maavainuisuuden ja irtoamisen hakumetsässä. Lisäksi, aihe josta juteltiin ennen meidän treenivuoroa oli Ässän rullailmaisun vieminen eteenpäin. Kuten olen aiemmissa kirjoituksissa kertonutkin, Ässä on alkanut välillä oikomaan eli jättää välillä koskematta kosketuskeppiin ennen rullan nostoa. 

Olen jo itsekin ollut kallistumassa kepin pois jättämisen puoleen, ja juteltuani Sarin kanssa, sain vahvistusta ajatukselle. Kosketuskeppi on melko voimakas apu, ja mitä pidempään se on kuviossa mukana, sen vaikeampi se on häivyttää pois. Kosketuskepin virka on ollut kaukoilmaisun estäminen, mutta saman asian ajanevat satunnaiset suorat palkat. Kosketuskepin häivyttämistä kokeiltiin erikseen eli ilman etsintää sekä lauantaina, että sunnuntaina. Sari suositteli, että teen häivytystä kotonakin erikseen. Ajatuksena on tehdä peräjälkeen muutamia toistoja, joissa osassa on keppi näkyvillä, osassa se piilotetaan koiran nähtyä sen ja osassa keppiä ei ole lainkaan esillä. Näissä treeneissä maalimies on koko ajan sama, eikä ole oikeasti piilossa. Treenien myötä lisätään kertoja kun keppi on piilossa ja vähennetään kun keppi on esillä tai vilahtaa. 

Tämän pohjatyön jälkeen voi hakutreeneissä helpot (vastatuulessa, lähellä, tuttu jne.) maalimiehet alkaa joko vilauttamaan ja pitämään piilossa kosketuskeppiä, kun taas vaikeammilla voi vielä hetken aikaa olla kosketuskeppi. Pikkuhiljaa kuitenkin hakutreenissäkin vähennetään kosketuskepin käyttöä kunnes se jää kokonaan pois – samaan aikaan voisi ottaa satunnaiset suorat palkat käyttöön jotta ennaltaehkäistään kaukoilmaisua. 

Häivyttämistä on nyt treenattu jonkun verran sisällä ja ulkonakin kotiväellä sekä kerran rauniotreeneissä. Vielä täytyy tehdä lisää pohjatyötä ennen kuin kepit voi häivyttää pois hakumetsästä. Toki pitää olla myös tarkkana ettei tee liian helppoja harjoituksia Ässälle, muuten sen mielenkiinto saattaa lopahtaa. 

Lauantain treenissä tehtiin etsintään liittyen hajuhakua, jota on jo tehty aiemminkin treeneissä. Ässän saatua hajun se kyllä irtoaa hyvin maalimiehelle saakka, mutta ilman apua tuulesta ja ilman hajuhakua, sen pisto tyssää helposti 30 metriin. Sunnuntaina kokeiltiin muita apuja, eli ääntä ja näköapua. Näköavuista Ässä todellakin irtosi hyvin, ääniavut eivät antaneet sille tarpeeksi varmuutta irrotakseen kunnolla. 

Todennäköisesti isoin haaste Ässälle on itsevarmuus ja luotto siihen, että maalimies löytyy minun osoittamasta suunnasta. Jotta se alkaa luottamaan siihen, että suoraan ja kauas juokseminen kannattaa, se tarvitsee lisää onnistumisia. Luulen, että kevään onnistuneen hajuhakutreenin jälkeen nostin kesän treeneissä kriteeriä liian nopeasti, eli yritin lähettää koiran keskilinjalta ilman hajuhakua tai muutakaan apua. Tämä johti turhan usein uudelleenlähetyksiin ja saattoi olla taustalla myös ilmaisun heikentymisessä. 

Luennon ja koulutuksen myötä päällimmäisenä on siis ajatus, että Ässä tarvitsee vielä lisää apuja ja lisää motivoivaa treeniä, ennen kuin siltä voi vaatia 50 metrin pistoja vaikkapa seisovassa ilmassa. Syksyn treeneissä voisi suunnitella tarkemmin pistot – jos maalimies on vastatuulessa ja /tai polun päässä, voi olla että mitään apua ei tarvita. Jos taas maalimies on myötätuulessa, tai maasto on vaikeampaa, käytetään joko hajuhakua tai jotain muuta apua hyväksi. Yllätyksellisyyttä ja palkitsevuutta yritetään lisätä satunnaisilla suorilla palkoilla. 

Sen lisäksi, sosiaalista palkkaa maalimiehen luona voisi lisätä. Pistoja ja maalimiehiä voisi olla enemmän per treeni; kun olosuhteet on luotu sellaisiksi, että koira todennäköisesti onnistuu kerralla eli jokainen lähetys johtaa löytöön, pitäisi oppimistakin tapahtua!

Viikonlopun aikana ei tullut otettua kuvia, mutta alla muutama kuva kosketuskepin häivyttämisestä maanantain rauniotreenin yhteydessä – Ässällä on ollut pieni haava tassussa, joten jätettiin suosiolla vaikeilla alustoilla liikkumiset väliin. Kiitos treenikaverille kuvista! 

Sari Kärnän hakuluento 13.8.2016

Osallistuimme Sari Kärnän hakukoulutukseen viikko sitten. Koulutus oli erittäin antoisa – sen lisäksi, että Sari oli hyvä kouluttaja joka kuunteli kurssilaisten tavoitteita ja sovelsi harjoituksia kunkin koiran tasoon, Sarilla on myös rautainen osaaminen sekä rullakoiran kouluttamisessa että tehokkaassa, käyttäytymistieteisiin perustuvassa kouluttamisessa. (ja toki myös liuta tuloksia, mutta minun mielestäni se ei ole kovin hyvä kouluttajan osaamisen mittari)

Alla minun muistiinpanojani Sarin luennolta. Teen erillisen blogikirjoituksen varsinaisista treeneistä lauantailta ja sunnuntailta.
 
 
Tehokkaan kouluttamisen ABC
 
Alkuun Sari listasi tärkeitä asioita mihin tahansa kouluttamiseen liittyen, lisäsin tähän joitakin kommentteja

1.  Palkka: Vaikuttaa suoraan koiran motivaatioon, eli oltava kunnossa. Paras palkka löytyy kokeilemalla mikä juuri sille eläimelle sopii. Palkan sopivuus voi myös vaihdella tilanteesta ja treenistä toiseen.
2. Tiedä mitä haluat: ennen kouluttamista, päätä mikä on kriteeri. Valitse kriteeri joka on sinulle ja koiralle mustavalkoinen ja selkeä. Pidä kouluttaessa kiinni kriteeristä.
3. Palkkaa niin nopeasti kuin pystyt: mekaanisia taitoja kannattaa harjoitella etukäteen.
4. Huomioi palkan sijainti
5. Onnistu riittävän usein (80 % toistoista): jotta pääset tähän onnistumisprosenttiin, pilko käytös tarpeeksi pieniin osiin. Kun se sujuu, voit vaatia enemmän.
6. Häiriöihin siedättäminen: paikka, ympäristö jne.
7. Opeta palkkaamattomuus: ja myös ”avuttomuus” eli eleettömyys. Etene varovasti mutta suhteellisen nopeasti pienissä määrin.
8. Opiskele koiraasi, jokainen on yksilö!
9. Lopeta koulutus, jos käyt tunteelliseksi!

 
 
Haku
 
Pidin siitä, että ensin Sari luennollaan määritteli mitä käytöksiä hakuun kuuluu ja mitkä ovat hyvän hakukoiran ominaisuudet. Mielestäni tämä toi hyvän pohjan myös varsinaiselle maastokoulutukselle.

Hakuun liittyvät käytökset ovat: koira risteilee alueen ohjaajan käskyjen mukaisesti, on hallinnassa, löytää ja ilmaisee maalimiehet korrektisti ja työskentelee koko ajan samalla intensiteetillä. Muuten nämä olivat tuttuja juttua, paitsi intensiteetin osalta. Sari alkaa nopeasti ottamaan koiralle enemmän pistoja ja myös vaihtelee pistojen määrää paljon. Tämä siksi, että koira oppisi alusta saakka toimimaan järkevästi ja jaksaisi siten työstää pitkänkin etsinnän. Toisin sanoen, jos koiralla on paljon kokemusta siitä että sen ei tarvitse tehdä kuin muutamia pistoja tai aina sama määrä pistoja, se oppii juoksemaan aina urku auki eikä välttämättä jaksakaan työskennellä näiden muutamien pistojen jälkeen
 
 
Koiran ja ohjaajan ominaisuudet
 
Hyvän hakukoiran ominaisuuksia ovat muun muassa:

• motivoitunut: pitää ihmisistä, on avoin ja rohkea, taistelutahtoinen, palkataan oikein
• hyvä fyysinen kunto: ohjaajan vastuulla, ei lihava, osaa liikkua erilaisissa maastoissa, eteneminen maastonmuutosten yli
• luottamus: suhde ohjaajaan, ohjaaja ei laita paikkoihin mihin koira ei ole valmis vielä menemään, ohjaaja ei vaadi liikaa liian varhain, ohjaaja on johdonmukainen ja oikeudenmukainen
• kovuus: kestää epämiellyttäviä kokemuksia, ei muistele pahalla
• temperamentti ja luonne vaikuttavat myös, tästä en kirjoitellut luennolla pidemmästi.

Hyvän ohjaajan ominaisuudet:

• henkiset ominaisuudet: pitkäjänteisyys, hermojen hallinta, sosiaalisuus, kunnianhimo
• fyysiset ominaisuudet: kunto ja terveys
• taitavuus: kokemus ja kyky eläinten kouluttamiseen
• koiran lukutaito: miksi koira toimii niin kuin toimii, aina siihen on syy ja useimmiten kyseessä on koulutukselliset asiat, koirat eivät huvikseen kiusaa ihmisiä, käytökseen usein vaikuttavat epävarmuus ja sairaudet jne.
• on mustavalkoinen ja reilu
• maastonlukutaito, etsintäsuunnitelma, tuulen vaikutus ja muut taidot

Näiden lisäksi Sarin mukaan tärkeää on myös ohjaajan ja koiran välinen suhde. Tekemisen tulee olla mukavaa ja hauskaa sekä ohjaajalle ja koiralle!
 
 
Pennun hakukoulutus
 
Kun pentua lähdetään kouluttamaan hakuun tärkeää on saada sille positiivisia ihmiskokemuksia sekä arjessa, että treeneissä. Sari ei suosi makkararinkiä pennuille, vaan ennemmin ottaa pennut mukaan tallaamaan metsään. Kun pentu itse ottaa kontaktia metsässä oleviin ihmisiin, se saa kehuja ja makupaloja. Luonnollisesti myöhemmin otetaan mukaan passiiviset maalimiehet, mutta tämä poistaa mahdollisen jännittyneen tilanteen joka saattaa muodostua makkararingissä kun ihmiset nököttää hiljaa metsässä.

Sarin mukaan on myös tärkeää totuttaa koira pentuna erilaisiin maastoihin ja alustoihin, ja kouluttaa se rauhoittumaan autossa odottaessaan. Sen lisäksi, on tärkeää että maalimieskäytös on alusta saakka korrektia – koiraa ei palkata hyppimisestä tai syliin tulosta, vaan mieluummin maalimies odottaa sitä että pentu luopuu (peruuttaa, kääntää päätä pois jne.) jonka jälkeen se palkataan. Pennun voi myös opettaa menemään maahan alusta saakka maalimiehen luona.
 
 
Hakuryhmä
 
Sarin mukaan edellytyksenä onnistumiselle haussa on se, että treenaa vain hyvässä hakuryhmässä. Tämä tarkoittaa sitä, että ryhmää vetää joku osaava kouluttaja ja ryhmä treenaa säännöllisesti ja erilaisissa maastoissa. Tämän lisäksi olisi hyvä, että ryhmässä on hyvä ilmapiiri koska kireydet heijastuvat myös koiriin eikä se edesauta kenenkään oppimista. Jokaiseen treeniin keskitytään, ja treenissä piilojen paikat suunnitellaan ja merkitään huolella. Treenatessa koirat palkataan huolella (rauhassa, kehuen, leikitykset kunnolla, loppupalkka kunnolla) ja treeneissä vietetään se aika minkä koirat vaativat, eli ei kiirehditä. Sopiva ryhmäkoko on 6-8 koiraa ja treeneissä olisi hyvä vaihdella koirien järjestystä.
 
 
Palkkaaminen
 
Kuten aiemmin jo todettiin, koirat pitäisi palkata kunnolla ja kunkin koiran mukaan. Kaikki koirat eivät pidä samoista palkoista ja tavoista leikkiä. Sen lisäksi, aina kehutaan koiraa sanallisesti. Sekä ohjaajan että maalimiehen koiranlukutaito on tärkeää koiraa palkatessa, etenkin jos koira palkataan leikittämällä. Tämän lisäksi myös ruualla palkkaamisesta voi tehdä koiralle palkitsevampaa muun muassa avaamalla hitaasti purkin ja samalla kuiskutellen ja kehuen koiraa tms. Maalimiesten rooli on erittäin tärkeä hakukoiran palkkaamisessa, eli siihen pitäisi panostaa!

Maalimiesten palkkaamisen lisäksi olisi tärkeää myös tehdä kunnon loppupalkkaus viimeisellä maalimiehellä tai keskilinjalla. Silloin koko porukka kehuu ja palkkaa koiraa rauhassa. Mietin itsekseni myös, että olisi hyvä pitää keskustelu treenin sujumisesta vasta kun koira on loppupalkattu ja viety autoon – jos treenissä vaikka meni jotain pieleen, niin ei kannata harmitella sitä koiran ollessa vielä paikalla.

Ruokapalkkauksesta:

• pennulle turvallinen
• sopii varautuneille koirille, ruoka muuttaa mielentilaa (vastaehdollistamista)
• sopii ahneille koirille
• stressaaville koirille, ruoka rauhoittaa
• helppo tuoda koiraa keskilinjalle ruuan avulla eli tukee treenin edistymistä
• ruualla palkatessa koiralla oltava nälkä ja ruuan tulee oikeasti motivoida koiraa!
• ruokapalkkausta voi parantaa lisäämällä jännityksellisyyttä ruan antamiseen ja lisäämällä kehut päälle

Lelupalkkauksesta:

• motivoiva jos koira saalisviettinen ja taistelutahtoinen
• pitää osata leikkiä oikein kunkin koiran kanssa
• ei saa olla uhkaavaa tai taistelutilanne koiralle
• väsyttää koiraa jonkin verran eli menettää tehoaan toistojen myötä
• vaihtelevuus
• turvallisuus otettava huomioon

Yleisesti ottaen jokaiselle koiralle kannattaa käyttää aikaa löytääkseen sen oikean palkan. Palkan olisi hyvä olla sellainen, mikä nostaa koiran virettä mahdollisimman ylös menemättä yli. Olisi siis tärkeää osata erottaa milloin koira on motivoitunut ja milloin stressaantunut, koska stressitason liiallinen nosto johtaa ongelmiin koiran hyvinvoinnissa. Kaiken kaikkiaan, motivaatio tulee positiivisten kokemusten kautta, ja vauhti oppimisen ja varmuuden kautta.

Ennen kisoja tulee koiralle opettaa luonnollisesti palkkaamattomuus. Sari ottaa palkkaamattomuutta mukaan jo hyvin aikaisessa vaiheessa, ja vaihtelee palkan antamista. Tämä täytyy kuitenkin tehdä hyvin varovaisesti, jotta koirna motivaatio ei kärsi liikaa. Kannattaa myös muistaa, että kehuminen on sallittua. Palkkaamattomuutta kannattaa harjoitella vaihtelevasti. Yksi esimerkki voisi olla vaikka niin, että kisoihin valmistautuva koira on ensimmäiset 200 metriä hakurataa palkatta, jonka jälkeen se saa viimeisiltä maalimiehiltä jokaiselta paremman palkan. Täten koiran motivaatio nousee loppua kohti, ja se saa kokemuksen, että vaikka välillä ei saa palkkaa lainkaan, yllättäen sitä voi tulla runsaastikin.
 
 
Vaatiminen
 
Siinä vaiheessa kun koira jo osaa, voi siltä myös vaatia. Sarin mukaan kuitenkin usein koiran huono suoritus johtuu koulutuksellisesta ongelmasta, koira ei yksinkertaisesti osaa. Sen lisäksi, jotta koiralta voi vaatia, sillä täytyy olla motivaatiota suorittaa – muuten päätyy heikentämään koiran suoritusta. Sarin mukaan koiralla pitää olla tuhat hyvää kokemusta, ennen kuin siltä voi vaatia asioita – mielestäni aika hyvä mittatikku! Sarin mukaan kuitenkin kunnon hakukoiran tulee kestää vaatimista, kunhan koiran osaaminen ja motivaatio ovat ensin kunnossa.

Mitä vaatiminen sitten tarkoittaa käytännössä? Esimerkiksi, jos koira kääntyy pistolta johonkin suuntaan, kutsutaan koira takaisin siihen kohtaan mistä se kääntyi, ja lähetetään uudelleen oikeaan suuntaan kunnes koira on edennyt suoraan alueen reunalle saakka. Jos koira lähtee etenemään vinoon mutta juoksee suorassa linjassa, sitä ei kutsuta pois koska silloin lähetys on ollut epäonnistunut tai huolimaton, mutta koira toimii oikein juostessaan suoraa linjaa vaikkakin väärään suuntaan. Tätä samaa me olemme tehneet jonkin verran, mutta pistojen osalta se on saattanut olla liian aikaista. Ilmaisuissa olen myös vaatinut Ässää aina suorittamaan uudelleen jos jokin osa-alue on mennyt pieleen, siinä on jo mielestäni tarpeeksi motivaatiota ja osaamista, että Ässä on kestänyt sen.
 
 
Koulutuksen eteneminen
 
Tärkeitä asioita muistaa kun edetään hakukoiran koulutuksessa ovat:

• älä harjoittele yhtä osa-aluetta liian pitkään, koska koira jumiutuu helposti tiettyyn kaavaan
• älä lähetä koiraa uudelleen jo läpikotaisin haetulle alueelle
• älä takerru liikaa pikkuvirheisiin
• koira pystyy oppimaan omista virheistään:  esimerkiksi jos koira karkaa etsimään, yritetään ottaa maalimies nopeasti pois että koira ei karkaamisen jälkeen löytäisi ketään tai toisaalta, jos koira etenee suoraan osoitettuun suuntaan, se löytää maalimiehen
• älä helpota harjoitusta liian helposti, koiralla saattoi olla jokin hetkellinen epäonnistuminen

Sari listasi luennolla hakukoiran kouluttamisen askelmerkit – mielestäni erittäin hyödyllinen listaus. Tämä on jonkinlaisessa etenemisjärjestyksessä, mutta tuskin kiveenhakattuna.

1. Motivaatio etsimiseen ja maalimiehiin
2. Nenän käyttö

•  esimerkiksi tuuli-ilmaisun avulla (tuuliriippuvaisuus vaarana!)

3. Käyttäytyminen maalimiehellä
4. Pistot eli suoraan eteneminen (50 m), alla keinoja kouluttamiseen

• hajunhaku
• näyttäytyvät
• ääniavut
• canis-risteily

5. Erilaiset maastot/piilot
6. Eteen kääntyminen

• maalimies kuljettaa koiraa löydön jälkeen ja ohjaaja liikkuu eteenpäin
• kutsutaan keskilinjalle jolloin maalimies passivoituu
• rullakoiralla ohjaajan eteneminen lähetyksen jälkeen

7. Tyhjät ja siirtyminen keskilinjalle löydön jälkeen
8. Hallinta keskilinjalla
9. Pidempiä ratoja
10. Ilmaisu
11. Palkkaamattomuus
12. Kisat
 
 
Canis-risteily
 
Canis-risteilyä esiteltiin luennolla ja harjoiteltiin useamman koiran kanssa maastossa, ja se vaikutti oikein hyvältä tavalta saada aikaan liikkuva ja motivoitunut hakukoira. Se on se metodi jolla Sari usein kouluttaa ja on kouluttanut omiakin koiriaan. Se on harjoituksena ainakin lähes samanlainen kuin viuhka, mutta sitä jatketaan paljon pidemmälle. Se on luonteeltaan hauska, koska siinä koira itse melkein huomaamattaan oppii risteilemään ja irtoamaan ja ohjaaja ei kauheasti sekaannu koiran toimintaan, vähentäen mahdollisuutta kaikenlaiselle turhalle käskyttämiselle.

Hyvän risteilyn etuja ovat muun muassa:

• alue käydään läpi systemaattisesti
• säästyy aikaa ja koiralta voimia
• ohjaaja oikeasti tietää mitkä alueet on etsitty
• paremmat pisteet kokeista/hyväksytty koe

Alla on listattu canis-risteilyn kouluttamisen vaiheet järjestyksessä
 
 
1. vaihe: perusteet
 
Ollaan kentällä tai avoimessa maastossa. ”Keskilinjan” molemmin puolin on 1 maalimies, joista toinen on kyykyssä (”aktiivinen”) ja toinen seisoo (”passiivinen”). Koira päästetään ensin kyykyssä olevalle maalimiehelle syömään palkka, kun koira on valmis, maalimies nousee ylös ja muuttuu passiiviseksi. Alkuun koiraa saatetaan joutua kutsumaan, mutta ne oppii pian, että toisellakin maalimiehellä on palkkaa. Kun koira palaa ensimmäiseltä, ohjaaja kääntää rintamasuunnan jo toiselle maalimiehelle ja on sellaisessa kohdassa että koiran juostessa toiselle maalimiehelle, se menee ohjaajan ohi. Jokaisella toistolla maalimiehet etenevät keskilinjan suuntaisesti ja hiukan kauemmaksi keskilinjalta. Tehdään noin 10-15 pistoa, maalimiehet pysyvät koko ajan näkyvillä. Tätä toistetaan 1-2 kertaa.
 
 
2. vaihe: yleistäminen metsään
 
Ollaan avoimessa metsämaastossa, muuten sama harjoitus kuin edellinen. Aloitetaan maalimiehet näkyvillä, pidennetään n 5 metriä per pisto. Näkyvyyden salliessa pidennetään 50 metriin saakka. Tehdään pari treeniä tätä vaihetta.
 
 
3. vaihe: maalimiehet osittain piilossa
 
Maalimiehet ovat jo osittain piilossa, etäisyydet 30-50 metriä. Jos koira pysähtelee, pitää palata vielä edelliseen treeniin eli pienemmät etäisyydet ja kaikki maalimiehet näkyville. Tätä vaihetta 2-3 treeniä.
 
 
4. vaihe: osa maalimiehistä kokonaan piilossa
 
Useampi maalimies on kokonaan piilossa, alkuun voi olla myös näkyviä. Tarkoitus on, että koira juoksee ilman ”ajatusta”, eli luottaa että toisella puolella suoraan edessä on aina maalimies. Tämä vaatii siis avustajan joka varmistaa, että ohjaaja seisoo oikeassa kohtaa keskilinjaa ja maalimies on oikeassa kohtaa toisella puolella. Tätä tehdään noin 4 treeniä.
 
 
5. vaihe: kaikki maalimiehet piilossa
 
Sama kuin aiemmin, mutta kaikki maalimiehet ovat piilossa. Koiraa ei vielä lähetetä tyhjille, eli koiran juostessa yli aina toisella puolella keskilinjaa on piilossa maalimies. Jos koira tekee vahingossa tyhjän, eli ei mene perille saakka, lähetetään toiselle puolelle ja jäänyt maalimies siirretään eteen seuraavalle ”yliheitolle”. Sari ei suosittele tässä vaiheessa kahta tyhjää samalle puolelle. Myöhemmin kun tehdään tyhjiä, ei harjoitella niitä vastatuuleen alkuun, koska koira haistaa jo että alue on tyhjä.
 
 
6. vaihe: hallintaa mukaan
 
Voidaan välillä pysäyttää koira ennen yliheittoa toiselle puolelle (sen sijaan että ollaan rintamasuunta toiselle puolelle, käännytään koiraa kohti, kutsutaan sitä ja palkataan välittömästi sen tullessa luokse). Liitetään etsintäsanaa koiran ylittäessä keskilinjan ja sitä lähettäessä. Harjoitellaan myös hakualueelle siirtymistä hallinnassa eli mukana kulkemisesta palkaten.
 
 
7. vaihe: vaikeutetaan treeniä
 
Treenataan vaikeammissa maastoissa ja olosuhteissa. Voidaan helpottaa uusissa maastoissa treeniä muuten, että saadaan onnistumisia. Tarvittaessa voi myös pysäyttää koiran ja käyttää apuja (näkö, haju, ääni) jos koira vaikuttaa sitä tarvitsevan. Apuja on hyvä käyttää niin vähän kuin mahdollista, mutta niin paljon kuin tarvitsee. Tavoitteena on onnistuneet pistot, ja jos koira tarvitsee yli kolmannekselle pistoista apuja, on edetty liian nopeasti.
 
 
8. vaihe: tyhjät mukaan
 
Aloittaan helpossa maastossa. Aloitettava varoen, esimerkiksi ekassa treenissa 1-2 tyhjää, sitten ei yhtään, kolmannessa 1 tyhjä, sitten 3-4 tyhjää jne. Käytä tyhjien varovaan lisäämiseen se aika minkä vaatii eli tavoite on, että koira pysyy motivoituneena.
 
 
9. vaihe: ilmaisut mukaan
 
Ilmaisu koulutetaan erikseen ensin. Kun tuodaan hakumetsään, otetaan ensimmäisillä maalimiehillä ilmaisut kun koira vielä vireä, ja lopputreeni suoralla palkalla. Jos samassa treenissä on sekä suoraa palkkaa että ilmaisua, pitää maalimiesten olla selkeitä – suorassa palkassa aloitettava heti palkkaaminen ja oltava koiralle aktiivinen (kehua, liikkua, palkata). Jos odotetaan ilmaisua, maalimiehen oltava selkeästi passiivinen – koirasta ei saa tehdä epävarmaa. Ilmaisujen sujuessa, niitä otetaan yhä useammalla maalimiehellä. Tässä vaiheessa ei oteta tyhjiä lainkaan.
 
 
10. vaihe: tyhjät ja ilmaisut mukana, viimeinen vaihe
 
Palautetaan tyhjät pistot treeniohjelmaan, alkuun niin että osassa treeneistä on tyhjiä ja suorat palkat ja osassa ei tyhjiä ja ilmaisut, kunnes sekoitetaan eli otetaan kumpiakin samassa treenissä. Jos koira on rullakoira, siirretään se kiintorullaan (jos käytetty irtorullia aiemmin). Tässä vaiheessa koira alkaa olla ”valmis”. Uusissa hakumaastoissa kannattaa treeniä ekalla kerralla vähän helpottaa, jotta koira oppii että uusissakin paikoissa se onnistuu, tekee löytöjä ja saa palkkansa. Maalimiehiä voi olla uusissa maastoissa enemmän kuin normaalissa treenissä (paljon maalimiehiä, paljon onnistumisia ja paljon palkkaa)
 
 
Maalimiehet
 
Treenatessa pitää muistaa vaihdella maalimiesten määrää ja sijaintia. Alkuun opetetaan, että maalimiehet ovat aina 50 metrissä, mutta sen jälkeen voidaan laittaa ”yllätysmaalimiehiä” vaikkapa puoleenväliin tai lähelle keskilinjaa, jotta koira oppii pitämään nenäänsä aina auki. Hyvä tapa testata tätä sekä myös palkata koiraa tyhjästä pistosta on laittaa maalimies koiran paluumatkalle odottamaan. Jos koira löytää sen niin hyvä, mutta jos se palaakin eri reittiä kuin kuviteltiin, niin maalimies nousee pois ja koiran treeniä jatketaan normaalisti. Koiraa ei siis käskytetä uudelleen tyhjälle, vaan tämä lisä-maalimies löytyy jos löytyy.
 
 
Ilmaisu
 
Ilmaisu yhdistetään hakuun vasta kun pohja kunnossa, mutta se toki voidaan kouluttaa koiralle erikseen jo aiemmin. Vaikka koiralla on jo ilmaisu kunnossa, niin kannattaa vaihdella suoraa palkkaa ja ilmaisua – näin koira menee aina maalimiehelle saakka varmistamaan jos tämä olisi se kerta kun se saakin palkan heti eikä vasta ilmaisun jälkeen. Näin voidaan ehkäistä ”kaukoilmaisua” etenkin rullakoiralla.

Haukkuilmaisun ominaisuuksista:

• Se on luontaista, nostaa koiran virettä, valeilmaisut harvinaisia, nopea ja helppo tapa
• ei sovi pidättyväiselle, väsyessä voi haukkua huonosti, jos ei luontaista voi olla vaikea saada haukkumaan hyvin, kuuluvuus saattaa olla joskus heikko

Haukkuilmaisu voidaan kouluttaa esimerkiksi turhauman kautta. Turvallisinta on kouluttaa koira ensin haukkumaan omaa ohjaajaa. Vieraalle koulutetaan ensin koira haukkumaan niin, että ohjaaja on lähellä, sitten ohjaaja jää jokaisella toistolla vähän kauemmaksi eli koulutetaan takaperin ketjuttamalla. Umpipiiloilla on kätevää kouluttaa tarpeeksi iso etäisyys maalimieheen. Erikseen voidaan myös kouluttaa koira ilmaisemaan maalimiestä erilaisissa asennoissa ja piiloissa. Haukkumiseen kannattaa myös lisätä kestoa nopeasti, että lyhyt haukku ei vakioidu. Palkkaamisen ajoitus pitäisi osua siihen hetkeen kun koira haukkuu hyvin, riippumatta siitä missä kohdalla ohjaaja on tulossa. Toisin sanoen, kannattaa vaihdella palkan ajoitusta muun muassa siihen kun ohjaaja on vasta matkalla piilolle, ohjaaja on maaliomiehen luona, ohjaaja kiertää maalimiestä jne.

Rullailmaisu sopii taasen luonnostaan huonosti haukkuvalle koiralle tai pidättyneelle koiralle. Se on melussa varmempi kuin haukkuilmaisu, ja koira myös jaksaa paremmin ilmaista väsyneenä kuin haukkuva. Siinä on suurempi valeilmaisun vaara kuin haukkuvalla, se on hitaampi rakentaa ja sen kouluttaminen vaatii taitoa. Se myös edellyttää jokseenkin hyvää kuntoa sekä koiralta, että ohjaajalta.

Rullailmaisun koulutukseen on useita eri tapoja:

1. Perinteisesti

Maalimies vie koiran metsään, antaa rullan koiralle ja ohjaaja kutsuu luokse liikkuen samalla keskilinjaa eteenpäin. Koira antaa rullan ohjaajalle ja alkuun maalimies voi vaikka kutsua koiraa kun koira on kiinni. Sitten ohjaaja ja koira juoksevat yhdessä maalimiehelle, jossa koira palkataan. Tässä toki pitää koiralla olla esineen kantaminen jo kunnossa.

2. Takaperin ketjuttaen

Ensin opetetaan näyttö eli koira juoksee maalimiehen luokse hihnassa, menee maahan makaamaan ja saa palkan. Sitten koira istuu ohjaajan sivulle, ottaa rullan ohjaajalta ja luovuttaa heti takaisin, jonka jälkeen koira päästetään näytölle. Sen jälkeen koira ensin nostaa rullan maasta ohjaajan luona, luovuttaa ja pääsee näytölle, ja sen jälkeen rulla siirretään maalimiehen viereen maahan pikkuhiljaa.

Rullakoiralla kiintorulla voi roikkua kaulassa jo ensimmäisistä treeneistä lähtien. Kun ilmaisu sujuu irtorullilla kaikkien piilojen ja erilaisten maalimiesten osalta, sekä koira osaa jo tehdä mm.tyhjiä pistoja, voidaan siirtää koira kiintorullalle.

Huomautuksena tässä välissä, että Ässähän on koulutettu suoraan kiintorullalle, mutta muuten periaate on sama kuin kohdassa 2 eli takaperin ketjuttaen.

Valeilmaisujen ennaltaehkäisyyn Sari suosittelee risteilyn ja tyhjien kouluttamista ennen ilmaisun mukaan ottamista. Hän myös suositteli runsasta suoran palkan käyttöä. Valeilmaisut voivat myös kertoa motivaation puutteesta, eli motivaation rakentamisen kautta voi myös korjata valeilmaisuongelmia. Jos valeilmaisu johtuu koiran kuormittumisesta, tätä kuormaa pitäisi saada alas onnistumisten kautta.
 
 
Jäljestäminen hakumetsässä
 
Ennaltaehkäistäkseen jäljestämistä maalimiesten tulisi aina kiertää piiloille. Sen lisäksi tulisi myös vahvistaa ilmavainua esimerkiksi hajuhaun avulla. Voidaan tehdä myös koiralle valejälkiä jotka vain johtavat takaisin keskilinjalle, jotta koira oppisi että jäljestäminen hakumetsässä ei johda maalimiehen löytämiseen. Maalimies voidaan myös pyytää tulemaan pian pois jos koira lähtee maalimiehelle jäljestämällä, tai koira voidaan aina kutsua pois jos se lähtee jäljestämään. Voidaan myös käyttää ääni- tai näköapuja, jotta saadaan koiran ajatusta pois jäljestämisestä ja päätä ylös.
 
 
Perusteiden jälkeen
 
Treeniä voidaan perusteiden hallitsemisen jälkeen vaikeuttaa muun muassa lisäämällä matkaa rohkeasti ja vaihtelemalla treeniä muun muassa piilojen, maastojen ja maalimiesten osalta. Välillä on hyvä tehdä myös lyhyitä treenejä. Myös tyhjien suhdetta maalimiehiin on hyvä vaihdella, ettei koira ala ”laskemaan” ja ennakoimaan. Motivaatiota ja mielenkiintoa voi lisätä yksittäisillä näyttäytyvillä maalimiehillä, norjalaisella sekametsällä, pakenevilla jne. Myös palkkaa on hyvä vaihdella, jopa treenin sisällä – ensimmäisillä on jotain ei niin hyvää ja viimeisillä superpalkkaa. Palkkaamattomuus on hyvä kouluttaa vähitellen ja vaihdellen. Tarvittaessa myös vaaditaan, pitäen kuitenkin mielessä koiran osaamistaso ja motivaatio.
 
 
Lopuksi
 
Lopussa Sarin suositus oli, että treenaaminen ei saa olla liian vakavaa vaan sen tulee olla mukavaa – samoilla linjoilla 🙂 Jokaisen tulisi asettaa realistiset tavoittee ottaen huomioon sekä koiran että omat ominaisuudet ja resurssit.

Omasta mielestäni tämä oli kyllä yksi parhaita koirankoulutusluentoja mihin olen osallistunut! Asiat oli esitelty järjestelmällisesti, luennoitsija oli asiantunteva ja loi hyvän ilmapiirin keskustelulle. Asiakin oli mielenkiintoista ja hyvin järkeenkäypää. Kirjoittelen myöhemmin toisen kirjoituksen meidän varsinaisista treeneistä, siitäkin sain paljon ajatuksia ja hyviä neuvoja etenemistä varten!

Hakutreenit 4.7.2016

Treenasimme ensimmäistä kertaa kaistaleita. Tämä tarkoittaa sitä, että koko hakualuetta ei ole tallattu, vaan kummallekkin puolelle on tallattu noin 10 metriä leveitä ja 50 metriä syviä kaistaleita. Kaistaleiden välissä on kymmenien metrien verran tallaamatonta aluetta. Me tallasimme 2 kaisteletta kummallekkin puolelle. Ajatus tässä on ohjata koiraa etenemään suoraan. Pohjataitona koiralla olisi hyvä olla ymmärrys siitä, että maalimies on tallatulla alueella – sen mennessä ulos tästä kapeasta tallatusta kaistaleesta, sen pitäisi ymmärtää palata takaisin tallauksen puolelle. Koiran pysyessä tallatulla alueella ja edetessä tarpeeksi pitkälle, se tulee löytämään maalimiehen – näin se toivottavasti oppii etenemään suoraan lähetettyyn suuntaan.

Ässällä oli jokaisen neljän kaisteleen päässä maalimies, mutta kaikki eivät olleet piiloissa yhtäaikaa. Maalimiehet laskivat 10, 15, 20,ja 25:een koiran tultua näytölle. Matkalla radalle se veti voimakkaasti jotain hajua päin. Sitten lähetettyäni sen ensimmäiselle kaistaleelle, se jäi haistelemaan puoliväliin jotakin hajua. Se loppujen lopuksi eteni maalimiehelle saakka mutta ei aloittanut ilmaisua, vaan jatkoi hajujen tutkimista. Menin lähemmäksi, annoin sille vihjeen ”ukko” jonka jälkeen se viimein teki homman loppuun. Jälkeenpäin ilmeni että juuri niillä paikkeilla oli ennen treenejä käynyt juoksuinen narttukoira… Ei ihan ole siis Ässän ilmaisu ja halu etsiä niin vahva, että ajaisivat yli juoksuisen nartun hajuista. Hyvä tietää!

Toiselle maalimiehelle lähettäessä se keskittyi jo paremmin, mutta tämä maalimies oli erittäin syvällä, syvemmällä kuin 50 metriä. Se oli myös myötätuulen puolella, joten hajuapujakaan ei saatu. Menin loppujen lopuksi parikymmentä metriä lähemmäksi maalimiestä, jotta se irtosi tarpeeksi. Ilmaisu sujui hyvin.

Kolmas kaistale ja maalimies oli vastatuuleen, Ässä sai todennäköisesti jo keskilinjalle hajun maalimiehestä eli irtosi vauhdilla suoraan. Ilmaisu sujui taas hyvin. Täytyy myös lisätä, että kun jossain vaiheessa Ässä pudotti rullaa jo minun lähellä mutta ennen kämmenkosketusta, tai että sillä oli huono kämmenkosketus, niin nyt se tuo rullan hyvin kämmeneen saakka. Rullan säädöillä on kyllä iso vaikutus tähän, viimein saatiin sekä rulla niin ylös maasta että se ei ole aina auki ja sopivan tiukalle, että se saa sen nostettu mutta se ei pysty sitä helposti juostessa pudottamaan suusta. Se myös tuo rullaa jo hyviä matkoja minulle saakka, kun jossain vaiheessa minun piti olla näkyvissä jotta se toi rullan minulle.

Neljäs maalimies oli taas myötätuulen puolella, mutta sinnekkin se irtosi hyvin – josko se viimein hahmotti kaistaleenkin kun ei ollut hajuapuja eikä häiriöhajuja. Maalimiehellä se oli nostanut rullan maalimiehen olkapään kohdalla ja vasta sitten koskettanut kosketuskeppiin. Maalimies oli hyväksynyt tämän ilmaisun, eikä se toki valtava virhe ole. Loppuosa ilmaisusta sujui hyvin.

Se kuitenkin herättää taas pohdinnan siitä, että milloin on oikea aika ottaa kosketuskepit pois. Täytyy olla nyt tarkkana siitä, että jatkaako Ässä tätä rullan nostoa ennen kepin koskettamista, vai menikö se nyt vain tämän kerran asioiden edelle. Ehkäpä pistoja ja hakua pitäisi pystyä vielä jonkin verran vaikeuttamaan ennen kuin on aika ottaa kosketuskeppiapu pois. Jos rullakoirilla on taipumusta nostaa rulla liian aikaisin kun ne ovat vaikeissa tilanteissa tai kun niillä on enemmän painetta, ehkä kannattaa harjoitella niitä hakutilanteita ensin kosketuskepin kanssa. Näin siksi, että koiralla olisi alkuun paremmat mahdollisuudet onnistua ilmaisussa sellaisissakin olosuhteissa tai sellaisessa mielentilassa. Esimerkiksi pitäisi varmaan olla siinä vaiheessa treeniä, että sille tehdään jo tyhjiä tai jo vähän pidempiä ratoja, tai että olosuhteet ovat rankemmat muuten (vaikkapa hakua suolla, lumihangessa tai räntäsateessa tms.) Pitäisi myös jotenkin pystyä imitoimaan koejännitystä ja saada vieraita ihmisiä maalimiehiksi. Eli ehkä maltetaan vielä sen päätöksen kanssa, ja keskitytään nyt siihen, että Ässä oppii kunnolla irtoamaan ja liikkumaan alueella.

 

Hakutreenit 13.6.2016

Kevätkauden viimeiset hakutreenit olivat myös Ässän kevään parhaat treenit, tai voisi sanoa jopa Ässän kaikkien aikojen parhaat treenit. Olemme koko kevään hinkanneet ilmavainua tuuli-ilmaisulla/hajuhaulla, eli koira viedään sellaiseen paikkaan, että se saa varman ilmavainun maalimiehestä. Tämän jälkeen koira lähetetään joko paikoiltaan, tai sitä viedään vähän matkaa tai pidemmästi keskilinjalle josta se lähetetään. Maalimies on mennyt ideaalitilanteessa piiloon niin, että jäljestäminen ei ole mahdollista lähetyssuunnasta. Tällä ollaan taklattu Ässän vahvaa maavainuisuutta. Sen lisäksi, en ole vielä saanut Ässää irtoamaan suoraan, vaan se on tehnyt sille ominaista siksakkia ja pysynyt siinä haulikonkantaman sisällä…

Nämä treenit olivat avoimessa kangasmetsässä ja melko olemattomissa tuuliolosuhteissa. Tuuli oli puuskittaista ja vaihtoi suuntaa treenin edetessä. Ässä lähetettiin ensin vasempaan etukulmaan. En lähtenyt hakemaan tuuli-ilmaisua, vaan otin riskin ja menin muutaman metrin sisään alueelle ja lähetin koiran sen pitäessä nenää ylhäällä ja ollessa suuntautunut oikeaan suuntaan. Aivan kuin jotakin olisi loksahtanut paikoilleen, ja niin se vaan upposi suoraan ja kulmaan saakka. Rullan luovutusta varten menin vielä hieman lähemmäksi, koska etäisyys oli 30-40 metriä. Ilmaisu sujui hyvin, sekä rullan tuonti, että näytölle vienti.

Toinen maalimies oli edennyt oikeassa etukulmassa olevasta supasta viitisen metriä radan suuntaisesti eteenpäin. Ässä lähti taas suoraan etukulmaan. Sen jälkeen se pyöri hetken supan laitamilla (siellä oli edellisten maalimiesten hajuja), kävi hieman oikealla tarkistamassa, palasi alueen reunalta takaisin alueelle ja lähti etenemään alueen suuntaisesti (eli teki pienen laatikon!). Sieltä löytyikin maalimies, ja ilmaisu sujui taas hyvin.

Kolmas maalimies oli vasemmalla keskipiilolla, hiukan lähempänä koska sille ei haluttu ottaa riskiä ison polun kanssa jonka yli sen olisi pitänyt painaa jos maalimies olisi ollut piilolla saakka. Tämäkin sujui täydellisesti, koira irtosi suoraan osoittamaani suuntaan nenä ylhäällä ja ilmaisut menivät täydellisesti.

Olin kyllä todella tyytyväinen tähän treeniin ja Ässän edistymiseen! Ikään kuin sillä olisi yhtäkkiä loksahtaneet palaset paikoilleen: nenä ylhäällä etsiminen, suoraan eteneminen alueen rajalle saakka ja ilmaisu 30 m+ etäisyyksillä! Tästä on todella kiva jatkaa. Alla joitakin treenikaverin ottamia kuvia tästä treenistä, kiitos paljon kuvista Miia!