Pelastuskoiran kouluttaminen oppimisteorian näkökulmasta – osa 1

Pelastuskoiran kouluttaminen on erittäin mielenkiintoista mutta myös haastavaa – koirasta pitäisi tulla koulutusprosessin myötä lahjakas nenänkäyttäjä, motivoitunut etsijä ja sinnikäs työskentelijä. Koiran pitäisi olla rohkea, avoin ja sosiaalinen sekä muiden ihmisten, että koirien seurassa, ja etenkin kyetä työskennellä ja ilmaista myös oudosti tai pelottavasti käyttäytyvän ihmisen luona. Meillä on vielä työtä edessä ennen kuin Ässästä tulee viranomaisten hyväksymä pelastuskoira, ja paljon opittavaa pelastuskoiran kouluttamisesta vielä edessä.

8-viikkoinen Ässä tutustumassa hakutreeneihin

KOULUTUKSEN KULMAKIVET

Tässä tekstissä avaan kuitenkin niitä oppimisteorian periaatteita, joita olen soveltanut viimeisten 9 vuoden pelastuskoiraharrastuksen aikana. Minulla on onnekseni ollut hyvä kouluttaja ja avulias treeniryhmä apuna vuosien ajan, ja tämän lisäksi olen saanut paljon kultaakin arvokkaampia neuvoja operanttiin koulutukseen nojaavilta pelastuskoiraharrastajilta.

Kun koulutetaan oppimisteoriaan perustuen, tai ”operantisti”, kuuluu tärkeimpiin työkaluihin koulutuksen kulmakivet: palkka, kriteeri, ajoitus ja vahvistetiheys. Tässä kirjoituksessa keskitytään ilmavainuisen henkilöetsinnän kouluttamiseen.

MOTIVOIVA JA TILANTEESEEN SOPIVA PALKKA

Ennen kuin lähdetään kouluttamaan mitään, on tärkeää miettiä, että palkka on koiralle todella tavoittelemisen arvoinen ja myös tilanteeseen sopiva. Kokenut, pitkää etsintää tekevä koira saattaa palkkaantua enemmän jäisestä raakaruuasta kuin vetoleikistä. Palkan suunnalla voidaan vaikuttaa käytökseen maalimiehellä: liian lähelle tulevalle koiralle palkka kannattaa heittää koiran taakse, kun taas kohteliaalle etäisyydelle jäävällä koiralla palkan voi antaa koiran eteen.

Kuumalla kelillä vesi voi olla paras palkka koiralle

 

Palkan laatu vaikuttaa myös palkattavaan käytökseen liittyvään mielentilaan – kiihdyttävä lelupalkka saa aikaan erilaisen mielentilan kuin rauhoittava ruokapalkka, ja tämä on hyvä ottaa huomioon maalimieskäytöstä pohtiessa. Pentua kouluttaessa olisi hyvä harjoitella erilaisia palkkaustapoja, ja vahvistaa heikompia, jotta koulutuksen työkalupakki on mahdollisimman monipuolinen.

Yllätyksellisyys palkatessa on myös hyvä ottaa mukaan koulutusprosessiin, varsinkin kun siirrytään kohti palkattomuutta ja kokeenomaista suoritusta – välillä palkka voi olla jotain superherkkua, välillä annetaan kaikki palkat yhdellä suorituksella, välillä jollakin maalimiehellä on vähemmän ja toisella enemmän palkkaa ja jollakin ei lainkaan.

Ruuasta helposti palkkaantuvalla koiralla kannattaa ylläpitää myös muita palkkaustapoja, kuten sosiaalista palkkaa

 

TAVOITTEIDEN MÄÄRITTELY AINA ENNEN TREENIN ALOITTAMISTA

Ennen jokaista treeniä on hyvä miettiä mikä on treenin kriteeri, eli mistä suorituksesta koira palkataan. Kriteeriä päätettäessä on hyvä kartoittaa sitä, millä tasolla koira on, missä olosuhteissa on aiemmin onnistuttu ja mikä on se osa-alue mikä kaipaa eniten parantamista. Kriteerin on oltava kaikille selkeä, etenkin maalimiehelle, joten huolellinen kommunikaatio ennen koiran ottamista vuoroon on ehdotonta. Tavoitteena, on että koira onnistuu kriteerin täyttämisessä ja saa siten palkan. Palkitsemalla kouluttamisen tärkeimpiä osia on järjestelmällinen kriteerin nosto: kouluttaminen ei siis todellakaan sisällä vain helppoja suorituksia ja koiran päätöntä syöttämistä, vaan koiran on aina tehtävä hieman enemmän ansaitakseen palkkansa.

Joskus kriteeri asetetaan liian korkeaksi, ja koira tekee virheen. Epäonnistumisia ei kannata pelätä, koska koiran epäonnistuessa ei tapahdu mitään muuta kuin, että se menettää mahdollisuuden palkkaan. Epäonnistuminen on luonnollinen osa oppimisprosessia, keino antaa koiralle informaatiota siitä, että yritäppä enemmän, ja on myös tapa saada tietoa koiran osaamisesta juuri siinä tilanteessa ja niissä olosuhteissa.

On syytä muistaa, että koira ei todennäköisesti epäonnistu tahallaan, se ei vaan todennäköisesti osaa vielä tarpeeksi hyvin. Koiraan hermostuminen siinä tilanteessa vie koulutusta vain taaksepäin, vähentää koiran motivaatiota ja heikentää itsenäistä työskentelyä. Kriteeri olisi hyvä asettaa sellaiseksi, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Ohjaajan harjoituksen ja koiran vahvuuksiin ja heikkouksiin tutustumisen myötä kriteerin asettaminen helpottuu. Kaiken kaikkiaan, treenistä toiseen, onnistumisia pitää olla enemmän kuin epäonnistumisia, jotta koiran motivaatio säilyy ja osaamista kertyy.

Tässä videossa nähdään esimerkki kriteerin asetannasta ja käytöksen paloittelusta yleensäkin.

NOSTA VAIN YHTÄ KRITEERIÄ KERRALLAAN

Pelastuskoiran etsintää kouluttaessa kriteerejä voivat olla esimerkiksi etäisyys maalimiehelle pistoja kouluttaessa (5 metriä, 10 m, 15 m jne), maalimiehen asento (istumassa, maassa maaten, osittain peitetty, täysin peitetty) tai ilmaisun kesto (haukkujen tai rullakoiran paikkamakuun kesto). Kriteereitä on helpompi hahmottaa, kun etsinnän käytösketjun paloittelee, ja suunnittelee tarkasti mikä on esimerkiksi haluttu käytös lähettäessä, tai käytös maalimiehellä.

Merkittävimpiä koulutukseen vaikuttavia tekijöitä ovat kuitenkin, tuulen ja hajun liikkumisen lisäksi,paikan vaihto. Koirat ovat huonoja yleistämään eikä tietyssä paikassa opittu asia siirry automaattisesti uuteen paikkaan. Paikan vaihtaminen tarkoittaa siis kriteerin nostoa, ja menestyksekkäässä koulutuksessa kannattaa nostaa vain yhtä kriteeriä kerrallaan.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos yhdessä metsässä on saatu onnistumaan tietyn pituiset pistot, ei voi olettaa, että sama toimii toisessa metsässä. Koska fokus on onnistumisten hakemisessa, kannattaa paikkaa vaihtaessa palata koulutuksessa hieman taaksepäin, ottaa esimerkiksi lyhyempiä pistoja tai lyhyempää ilmaisua. Kun tietty kriteeri onnistuu useassa paikassa ja useissa eri olosuhteissa, voidaan kriteeriä vasta nostaa kautta linjan. Koirat kuitenkin oppivat oppimaan onnistumiseen pohjaavan koulutuksen ansiosta, ja tulevat paremmiksi yleistäjiksi ajan myötä. Osaamisen tulee olla rakennettu kuitenkin askeleittain rakennetulle perustalle.

ONNISTUMISET OPPIMISEN EDELLYTYKSENÄ

Mitä sitten tehdään kun koira epäonnistuu, käytös ei täytä kriteeriä eikä koiraa siten palkata? Ensimmäisenä, tärkeää on kohdella koiraa neutraalisti – jos palkka oli sille todella tavoittelemisen arvoinen, se on jo saanut sen ison rangaistuksen. Sitten mietitään rauhassa mikä mättää: onko tehtävä liian vaikea eli kriteeri liian korkea? Onko koira motivoitunut saatavilla olevasta palkkiosta? Ovatko olosuhteet liian vaikeat koiralle? Sitten otetaan yksi askel taaksepäin, ja etenkin nuoren koiran kohdalla laitetaan olosuhteet sellaisiksi, että sen on mahdollista onnistua. Kun saadaan onnistumisia alle, voidaankin pian mennä kaksi askelta eteenpäin, nostaa kriteeriä varovaisemmin mutta samalla saaden onnistumisia alle. Vain onnistumisten kautta voidaan antaa koiralle informaatiota siitä mitä sen kannattaa tehdä, jotta se pääsee tienaamaan liksansa.

SITÄ SAA MITÄ VAHVISTAA

Ajoitus on merkittävässä roolissa etenkin ilmaisua kouluttaessa ja maalimiehen palkatessa koiraa. Ajoituksen tärkeys perustuu siihen, että se mitä koira tekee saadessaan palkkion, vahvistuu kaikista eniten. Myös käytökset mitä koira tekee palkkaa ennakoivien merkkien aikana, vahvistuvat. Vahvisteen toimittamiseen liittyviä ennakoivia asioita eli ehdollisia vahvisteita ovat erikseen koulutettavat naksautus ja kehusana, mutta sellaisiksi muodostuvat ajan myötä myös maalimiehen näkeminen, käden laittaminen taskuun, palkkapurkin esille ottaminen ja sen avaaminen. Maalimieskäytöksen osalta on siis merkitystä esimerkiksi sillä, laitetaanko käsi taskuun koira pysyessä paikoillaan vai tullessa maalimiestä kohti. Jos kohti tuleminen oli kannattavaa, eli käsi otti juuri silloin taskusta purkin ja se avattiin koiralle, tulee koira jatkossa lähemmäksi ja lähemmäksi saadakseen palkan.

Käsi ottaa purkin taskusta vasta kun koira makaa alustalla

 

Jos halutaan etäällä maalimiehestä pysyvä koira, on tärkeää aloittaa palkkaaminen eli käden siirtäminen purkille vasta kun koira pysyy paikoillaan tai peruuttaa kauemmaksi. Näissä maalimieskäytökseen liittyvissä haasteissa auttavat hyvän ajoituksen lisäksi selkeän ilmaisukäytöksen kouluttaminen mahdollisesti kohteiden avulla, ja yleisesti luopumisen ja itsehillinnän harjoittelu.

KORKEA VAHVISTETIHEYS TAVOITTEENA

Vahvistetiheys on haastavin koulutuksen kulmakivi kun puhutaan pelastuskoiran etsintäkäytöksestä. Periaatehan on, että mitä korkeampi vahvistetiheys eli mitä nopeammin samaa käytöstä päästään vahvistamaan, sitä tehokkaampaa oppiminen on. Käytännössä varsinaisessa hakutreenissä maalimiehet ovat metsässä harvakseltaan ja siten vahvistetiheys laskee ihmisten löytämisen osalta. Korkeaa vahvistetiheyttä voidaan hyödyntää kuitenkin ilmaisun eri vaiheiden kouluttamisessa, risteilyn kouluttamisessa, perinteisessä pentujen makkararingissä, sekä hallinnan vahvistamisessa siirryttäessä alueelle, siirryttäessä piilolta takaisin keskilinjalle tai keskilinjaa pitkin seuraavaan lähetykseen. Vahvistetiheyttä voidaan parantaa keskittymällä vain johonkin etsinnän käyttäytymisketjun osa-alueeseen, vaikkapa harjoitellaan vain lyhyitä, peräkkäisiä pistoja eivätkä maalimiehet ole merkityissä piiloissa vaan etenevät metsässä vain muutamia metrejä kerrallaan.

ONGELMANRATKAISUA KULMAKIVIEN KAUTTA

Jos koulutus ei etene, syy piilee yleensä jossakin näistä kulmakivistä. Esimerkiksi kriteeri on liian vaikea, palkka ei ole koiran mielestä tavoittelun arvoinen tai ajoitus on pielessä eli on vahvistettu väärää käytöstä. Operanttiin ajattelutapaan pelastuskoiraa kouluttaessa kuuluvat myös käytösketjun paloittelu ja takaperin ketjuttamisen suosiminen etenkin ilmaisussa, luopuminen ja itsehillinnän harjoittelu, Premackin periaatteen hyödyntäminen käytösten vahvistamisessa ja hallinnan kouluttamisessa sekä koiran oman oivaltamisen painottaminen – näistä lisää seuraavassa osassa.

Tokotreenit 15.10.2014

Jatkettiin treeneissä peruuttamisen kouluttamista. Ässällä on jo käytöksessä joitakin askeleita, mutta todettiin takajalkojen asennon olevan sen verran sammakkomainen peruuttaessa, että jatketaan vielä käytöksen viilaamista ennen kuin aletaan siitä muokkaamaan seisomista, istumista ja maahanmenoa jääviä liikkeitä varten.

Seuraavaksi keskitytään siihen, että en omalla liikkeellä lainkaan työnnä koiraa, vaan palkataan niistä kerroista kun ohjaaja on liikkumatta ja koira liikkuu itsenäisesti taaksepäin. Toinen kriteeri ohjaajalle on pitää käsiä ja toimittaa siten palkkakin mahdollisimman alhaalta, jotta koiran etupää pysyisi alhaalla ja siten takajalat kunnolla vetäisivät koiraa taaksepäin. Kun tämä sujuu ohjaajan osalta, keskitytään antamaan ehdollinen vahviste kun koira on vielä liikkeessä. Kun olen aiemmin lisännyt etäisyyttä peruutukseen, olen odottanut lisää liikettä, mutta kun koira on jäänyt paikoilleen, olen liian usein palkannut pelkästä seisomisesta peruutuksen jälkeen – kiire palkata on johtunut siitä, että olen halunnut palkata koiran ennen kuin se ehtii istua tai mennä maahan. Eli tarkkuutta kriteeriin siinä mielessä.

Kun ohjaajan liike ja palkan paikka ovat kunnossa, ja ollaan saatu onnistuneita toistoja, joissa ajoitus on kunnossa eli koiraa palkataan liikkeestä, ei pysähtymisestä, aletaan keskittymään koiran takajalkoihin. Tarkoitus on silloin palkata koiraa siitä, että takajalat ovat suorassa, ei tämän hetkisessä asennossa eli varpaat ulos ja kantapäät yhdessä sammakon tapaan. Toki nuorelle koiralle se voi olla fyysisesti haastavaa, mutta tekemällä oppii. Täytyy muistaa pitää treenikerrat lyhyinä, ja seurata sitä pystyykö Ässä vielä fyysisesti takajalkojen suoristamiseen.

Keskiviikon treenien jälkeen ollaan harjoiteltu lenkkien ohessa peruuttelua, ja eilisessä treenituokiossa nurmikolla se alkoi muutaman peruutusaskelen jälkeen tarjoamaan takajaloilla kaapimista. Houkuttaisi kovasti poimia tuo takajaloilla potkiminen omaksi käytökseksi ihan huvin vuoksi, mutta se saattaisi kyllä hidastaa peruuttamistreeniä jonkun verran… Siihen voisi esimerkiksi liittää vihjeen ”paikoillanne”, ja sitten vihjeelle ”hep” voisi liittää eteen ryntäämisen 😀 Täytyy vielä vähän harkita… 🙂

Tokotreenit 30.9.2014

Treeneissä aloitettiin peruuttamisen kouluttamine Ässälle. Peruuttamisen kautta on tarkoitus kouluttaa koiralle nopeat ja näyttävät jäävät liikkeet, sekä siitä on apua myös kaukokäskyjen kouluttamisessa. Ässällä on oletuskäytöksenä treenitilanteessa vahva maahanmeno, ja alkuun palkattiin siitä, että koira pysyy seisaallaan. Tämän jälkeen totutettiin koiraa siihen, että palkka eli nami toimitetaan sen etujalkonen välistä rintakehän alle maahan.

Kun nämä alkoi sujumaan, alettiin naksuttamaan ja palkkaamaan siitä, että koira liikuttaa etutassujaan. Jonkinlaista ymmärrystä alkoi koiralle muodostumaan siitä, mitä siltä odotetaan, mutta kylkiäisenä saatiin myös jonkun verran kumarrusta, eli koiralla on etutassut maassa mutta takapää ylhäällä.

Ässällä oli kyllä taas tekemisen meininkiä treeneissä, se on todella nopea tarjoamaan käytöksiä ja luulen, että isoin jarru meidän treeneissä tulee olemaan minun reaktiokyky ja taito napata haluttu käytös. Onneksi varsinkin Oiva Agilityn treeneissä ollaan harjoiteltu paljon kouluttajan mekaanisia taitoja, tämän koiran kanssa niistä on todellakin hyötyä!

Koulutussuunnitelma: Luopuminen maalimiehestä

Edit 25.8.2013: Tämä koulutussuunnitelma ei ihan toiminutkaan käytännössä. Peruuttamisen nappaaminen oli vaikeaa varsinkin ottaen huomioon koiran innokkuuden maalimiehellä. Lyhyen treenin aikana, muutaman huonosti ajoitetun naksautuksen jälkeen koira lisäsi heijaavaa liikettä ja treenin loppuun mennessä maalimiehen kosketus lisääntyi, ei vähentynyt. Joten siirryin käyttämään kosketusalustaa, tästä erillinen koulutussuunnitelma: https://weimari.wordpress.com/2013/08/25/koulutussuunnitelma-ilmaisu-kosketusalustalla/

Loppukäytös: Löydettyään maalimiehen koira jää 1-2 metrin päähän ilmaisemaan kunnes maalimies antaa koiralle palkan mahdollisimman lähelle koiraa

Pohjataidot: Koira osaa etsiä maalimiehen ja osaa ilmaista niin kauan, että ohjaaja tulee paikalle. Hallintaan oton perusteita on vähän treenattu, mutta siitä täytyy tehdä erikseen koulutussuunnitelma.

Käytöksen aikaansaaminen: Nappaamalla, käytetään naksutinta ja ruokapalkkaa, joka tulee maalimieheltä. Hyvä ajoitus on tärkeää, ja se, että palkatessa koiran ei tarvitse kurkotella palkalle vaan palkka tuodaan koiran pään alle/etujalkojen eteen mahdollisimman nopeasti ja jopa niin että koira joutuu hiukan peruuttamaan saadakseen sen. Kahden peräkkäin epäonnistuneen toiston jälkeen palataan edelliseen kriteeriin.

1. VAIHE: KÄYTÖKSEN AIKAANSAAMINEN, TREENATAAN 3 ERI PAIKASSA

Kriteeri 1: Painonsiirto

Käytöksen kuvaus: Maalimies istuu maassa, purkki piilossa. Ohjaaja lähettää koiran maalimiehelle muutaman metrin päästä, koira saa ilmaista. Heti kun koira siirtää painoa taaksepäin, naksautus ja maalimies nousee osittain tai kokonaan jotta saa vietyä purkin koiran pään alle/etutassujen eteen ja koira saa palkan. Jos koira koskee maalimiestä, maalimies nousee ja kävelee pois, koiraan ei oteta kontaktia ainakin 30 sekuntiin jonka jälkeen uusi yritys.

Toistot: 3 x 10 toistoa, onnistumisprosentti pitää olla keskimäärin 80% tai yli jotta voidaan siirtyä seuraavaan kriteeriin. Jos koira tarjoaa enemmän käytöstä, edetään nopeammin.

Kriteeri 2: 1 askel taakse millä tahansa jalalla

Käytöksen kuvaus: Sama kuin yllä, mutta naksautus ja palkka kun koira ottaa yhden askelen taakse jollain jalalla

Toistot: Sama kuin yllä.

Kriteeri 3: 1 askel jommalla kummalla takajalalla

Käytöksen kuvaus: Sama kuin yllä, mutta naksautus ja palkka kun koira ottaa yhden askelen taakse jommalla kummalla takajalalla.

Toistot: Sama kuin yllä.

Kriteeri 4: 2 askelta taakse

Käytöksen kuvaus: Sama kuin yllä, mutta naksautus ja palkka kun koira ottaa kaksi askelta taakse.

Toistot: Sama kuin yllä.

Seuraavat kriteerit: 3, 4, 5 jne. askelta taakse kunnes koira on n. 1-2 metrin päässä maalimiehestä

2. VAIHE: ETÄISYYDEN LISÄÄMINEN

Kriteeri 1: Lähetysetäisyys 5 metriä

Käytöksen kuvaus: Maalimies istuu maassa, purkki piilossa. Ohjaaja lähettää koiran maalimiehelle 5 metrin päästä, koira saa ilmaista. Heti kun koira on 1-2 metrin päässä maalimiehestä (joko jää sinne tai peruuttaa sille etäisyydelle), maalimies nousee ylös jotta saa vietyä purkin koiran pään alle/etutassujen eteen ja koira saa palkan. Jos koira koskee maalimiestä, maalimies nousee ja kävelee pois, koiraan ei oteta kontaktia ainakin 30 sekuntiin jonka jälkeen uusi yritys.

Toistot: 3 x 10 toistoa, onnistumisprosentti pitää olla keskimäärin 80% tai yli jotta voidaan siirtyä seuraavaan kriteeriin. Jos koira tarjoaa enemmän käytöstä, edetään nopeammin.

Kriteeri 2: Lähetysetäisyys 10 metriä

Käytöksen kuvaus: Sama kuin yllä, lähetysetäisyys 10 metriä.

Toistot: Sama kuin yllä.

Seuraavat kriteerit: Lähetysetäisyys 20, 35, 50 metriä

Toistot: Siirretään käytös normaaliin hakutreeniin. Yhden treenikerran aikana 2-4 maalimiestä joille kaikille sama lähetysetäisyys. Jos koira onnistuu melkein kaikilla maalimiehillä, seuraavalla treenikerralla lisätään etäisyyttä.

Haku- ja ilmaisutreeniä

Maanantaina hakutreenissä oli melko lämmin ja seisova keli, mutta maasto ei ollut onneksi kovin haastava joten päätin ottaa Tompalle 3 maalimiestä. Ohjeena maalimiehille oli, että purkki on näkyvillä kädessä ja mahdollisimman kaukana maalimiehestä, purkki myös avataan kaukana – ei oltu vielä tässä vaiheessa ehditty treenaamaan maalimieskäytöstä erikseen joten tehtiin tilanne sellaiseksi ettei koira ehdi koskemaan maalimieheen. Koska maasto oli tasainen, lähetin keskilinjalta koiran. Edellisissä treeneissä Tomppa oli irronnut melko hyvin, joten halusin kokeilla ”täyspitkää” pistoa. Etäisyys maalimiehille oli keskilinjalta n. 50-60 metriä.

Lähetysasentoon Tomppa tuli taas nopeammin kuin edellisellä, on se Premackin periaate vaan kiva juttu – koska etsiminen on niin vahva ja kiihdyttävä käytös, vahvistuu myös sitä edeltävä käytös eli paikallaanolo lähetysasennossa nopeasti. Ensimmäiselle ukolle mentiin melko suoraan, toiselle maalimiehelle Tomppa lähti hiukan vinoon ja teki kaarroksen takaisin josta viittasin sen alkuperäiseen suuntaan ja sielä ukko löytyikin. Kolmas maalimies oli vähän haastavampi, kuuma keli ja seisova ilma eivät helpottaneet. Lähetin Tompan suoraan ja se irtosi melko kauas mutta meni hiukan vinoon maalimiehestä joka oli avoimessa kuopassa maassa. Tässä vaiheessa maalimies oli jo nähnyt Tompan mutta Tomppa ei ollut huomannut maalimiestä, etäisyyttä oli varmaankin 15 metriä. Samassa olin kuitenkin kutsunut koiran takaisin, ja lähetin sen uudelleen hiukan lähempää piiloa, etenin varmaankin 5 metriä. Jouduin tämän jälkeen lähettämään koiran useaan kertaan, ja päästiin samaan vanhaan limboon jossa koira irtoaa vähemmän ja vähemmän – irtoamista myös haittasi se, että n. 30 metriä keskilinjasta maalimiehelle päin meni polku jota pitkin oltiin kuljettu todennäköisesti tallatessa ja myös seuraaville piiloille kuljettaessa. Tomppa tuntui lähetyksissä pysähtyvän tähän polkuun ja jatkavan etsimistä polkua pitkin (polku meni keskilinjan suuntaisesti eli poikittain maalimieheen nähden). Viimein ymmärsin edetä kunnolla polun kohdalle ja lähettää koiran siitä maalimiehelle, joka sitten viimein löytyi.

Tämän jälkeen otettiin vielä yksi maalimies joka oli erittäin lähellä keskilinjaa, jotta saadaan lopetettua treeni onnistumiseen. Tämän lähetyksen otin lennosta ilman että pyysin koiraa istumaan, on tietty epäjohdonmukaista muuttaa käytösketjua näin mutta toisaalta näin, että on tärkeämpää saada jo väsynyt ja viretasoltaan laskenut koira nopeasti maalimiehelle jotta se saa onnistumisen. Eli koiran kannalta treeni oli osittain onnistunut ja motivoiva, mutta ei täysin. Itse opin treenistä sen, että jos joudun lähettämään koiran uudelleen, menen reilusti eteenpäin – ainakin 25 metriä. Ei ole mitään järkeä yrittää hinkata vaikeaa pistoa niin, että on epätodennäköistä että koira onnistuu koska etenen vain muutaman askelen kerrallaan. Jos koira ei ensimmäisellä kerralla uppoa tarpeeksi syvälle, treeni on jo siltä osalta jo epäonnistunut, ja parasta on tehdä seuraava lähetys sellaiseksi, että 99% todennäköisyydellä koira onnistuu – sillä tavalla en pilaa koiran motivaatiota ja saan koiran varmasti onnistumaan, josta se kuitenkin oppii parhaiten.

Ilmaisutreenissä torstaina oli ajatus kokeilla kosketusalustan käyttöä sopivan etäisyyden opettamiseksi maalimiehestä. Tompalla on melko vahva pohja kosketusalustalle hakeutumisessa etutassuillaan, ja oltiin muutama kerta treenattu kotona tätä tiettyä kosketusalustaa – mutta perusteellisemmasta pohjatyöstä ei olisi ollut haittaa. Koulutussuunnitelma oli sellainen, että ensimmäisessä vaiheessa maalimies istuu maassa kosketusalusta edessään, vien Tompan paikalle ilman lähetystä tms. ja kun Tomppa menee kosketusalustalle naksautan ja maalimies palkkaa, ja tätä toistetaan useita kertoja. Kuten vähän ennakoinkin, alkuun maalimies oli erittäin vahva vihje siitä mitä käytöstä Tompalta odotetaan, ja Tomppa ei paljon kosketusalustasta välittänyt. Naksutin oli kuitenkin hyvä valinta, koska se tuntuu leikkaavaan kiihtyneenkin koiran tajuntaan, ja muutaman hyvin ajoitetun naksun ja palkan jälkeen Tomppa huomasi jäädä alustalle. Tai no, alusta oli kevyen istuinalustan puolikas ja koska Tomppa oli sen verran innoissaan maalimiehistä se suorastaan syöksyi etutassuillaan alustalle…

Toisessa vaiheessa lisättiin kuvaan lähetys ja maalimies antoi palkan purkista, joten oltiin lähempänä lopullista käytöstä. Kierroksetkin laskivat Tompalla tässä vaiheessa, ja se malttoi mennä rauhallisemmin paikalle ja jäädä kosketusalustalle – onnistumisprosentti oli ehkä 60%, en laskenut tarkkaan. Alun jälkeen Tomppa ei yrittänytkään tarjota haukkumista, ja se olikin tarkoitus – ensin treenataan kuntoon maalimiehelle meno ja paikallaan pysyminen ja sitten vasta lisätään ilmaisu. Yhden kerran aivan treenin alkuvaiheessa Tomppa kosketti kuonollaan maalimiehen leukaa, josta seurasi se, että maalimies nousi ylös ja Tomppa jäi ilman palkkaa sillä toistolla.

Kosketusalusta on ihan pätevä keino opettaa koiralle oikea paikka ilmaisun aikana, mutta eniten siitä olisi ollut hyötyä jos se olisi alunperin ollut käytössä kun koiralle ollaan opetettu maalimiehelle menoa ja ilmaisua ensimmäisiä kertoja. Tässä vaiheessa tutut treenikaverit, liivit, purkit ja muu rekvisiitta ovat kuitenkin niin vahvoja vihjeitä koiralle, että on todella vaikeaa lisätä käytökseen uusia vaiheita. Kosketusalustan käyttäminen tässä vaiheessa veisi siis todella paljon aikaa ja työtä, ja vaikka kouluttaminen on kivaa niin meillä on monta muuta koulutettavaa asiaa myös kesken, joten olen miettinyt vaihtoehtoista koulutustapaa. Pohdittiin ilmaisutreenin lopuksi, että toisia vaihtoehtoja voisi olla kosketuskeppi pystyssä maassa (joka voi kuitenkin johtaa siihen, että kun kosketuskeppi poistetaan, yrittääkö koira koskettaa kuonolla maalimiestä kepin sijaan…) ja luopuminen.

Luopumisessa, on se hyöty, että kouluttamiseen ei tarvita mitään apuvälineitä (jotka pitää aina myös häivyttää suunnitelmallisesti) ja muutos normaaliin ilmaisuun on pienempi. Haastavaa on kuitenkin se, että maalimiehen täytyy olla todella nopea ja tarkka, ja minun täytyy osata kertoa toiveeni maalimiehelle selvästi. Mutta taidanpa tehdä koulutussuunnitelman erikseen tästä, ja kokeilen luopumista seuraavissa ilmaisutreeneissä. Käytännössä sen sitten vasta näkee, että mikä toimii ja mikä ei toimi!

Kontaktitreeni 21.11.2012