Pelastuskoiratreenailuja ja syksyn tavoitteet

Treenikausi alkoi jo elokuun alussa, mutta Ässä on päässyt vasta muutamaan treeniin mukaan lomailtuaan pitkän pätkä viime kuussa Pohjanmaalla. Kuvassa Ässä nauttii ”mummolassa” olosta… 

Elokuun puolella testattiin hajuun reagointia tien vartta kävellen – maalimiehet olivat metsän puolella lähellä tietä. Koiran selvästi reagoitua, se vapautettiin paikantamaan ja ilmaisemaan maalimies. Ässällä oli selkeät reaktiot ja ilmaisut sujuivat hyvin. 
Tämän viikon maanantaina treenattiin jälkeä. Jälki oli noin tunnin vanha metsäjälki, pituus reilut 500 metriä ja 3 esinettä jäljen viimeisellä sadalla metrillä. Tallaajana oli Ässälle vieras henkilö. Vauhtia oli jäljellä Ässälle tuttuun tapaan.  Kulman kanssa oli vähän hakemista, ja poluilla taisi olla tuoreita harhajälkiä kun ne veti peräänsä. 
Jännäksi homma meni, kun tunsin että Ässä pysähtyi liina päässä. Sitten kuului ääntä, ja kun pääsin puskan takaa pois huomasin, että Ässä on nenät vastakkain satunnaisten ulkoilijoiden koiran kanssa… kutsuin/vedin Ässän pois, en muista tarkkaan kun oli vähän hätä saada koira pois toisen iholta. Mitään ei kuitenkaan sattunut, annoin Ässälle vähän nappuloita ja kehuin sitä toisen koiran jatkaessa matkaa, jonka jälkeen lähdettiin etsimään jälkeä uudelleen. Ulkoilijoiden tuoreet jäljet tarkistettuaan jatkettiin taas jäljestämistä, ja kiitettävästi Ässä pystyi jatkamaan hommia vaikka tämmöinen sille varmasti kiihdyttävä episodi sattuikin.

Ensimmäisestä esineestä Ässä meni yli, ja kutsuin sen takaisin, jotta se löytäisi esineen. Toinen ja kolmas löytyi oma-aloitteisesti, ja etenkin olen tyytyväinen kolmannen eli viimeisen esineen ilmaisuun. Esineilmaisuahan on yritetty vahvistaa kesän aikana esineruututreeneillä. Jäljellä on Ässä usein mennyt yli tai vain jäänyt seisomaan esineille vaikka ilmaisu onkin maahanmeno, ja tämä on todennäköisesti johtunut siitä, että jäljestäminen itsessään on sen mielestä palkitsevampaa kuin esineilmaisu. Toki kyse on myös käytöksen sujuvuudesta ja vahvistehistoriasta, eli kuinka paljon massaa esineilmaisukäytöksellä on. 

Kolmas esine oli siis ison kiven takana, ja minulta kesti hetken päästä Ässän luokse koska olin 10-metrisen liinan toisessa päässä. Ässä ei ollut mennyt yli, eikä seisonut vaan ilmaisi aivan oikein eli maassa maaten, esine etutassujen välissä. Eipä se tietenkään pitäisi olla mikään ihme, että jos jotain asiaa harjoitellaan niin osaaminen kasvaa 😊 Tallaajalta oli myös mielenkiintoinen huomio siitä, että jäljestämisen tarkkuus parani aina esineilmaisun jälkeen – tämä voisi jopa vaikuttaa siltä, että esinemotivaatio on oikeasti kasvanut! 

Varmastikin kannattaa tehdä vielä lisää esineruutuja, mutta mukaan voisi ottaa siihen pienemmät esineet ja tehdä myös pikkuhiljaa pitkäkestoisempaa etsintää ruudussa. Nythän motivaatiota on nostettu sillä, että vain yhden esineen löytämisestä saa todella ison palkan, ja treeni päättyy siihen. Varsinaisia jälkitreenejä voisi vaikeuttaa vanhemmilla jäljillä, sekä alkaa tehdä jälkiä runsaasti harhajälkiä sisältävään maastoon – esineiden toimiessa nyt paremmin vahvisteina, voidaan niiden määrää lisätä vaikeilla jäljillä ja pitää sillä huolen koiran motivaatiosta jatkaa hommia. 

Syksyn tavoitteiksi laitoin ensimmäisten treenikertojen yhteydessä seuraavat asiat: 

ILMAISU/MM-KÄYTÖS: 

– ilmaisun yleistämistä eri tavalla käyttäytyviin maalimiehiin

– näytöllä odottamisen keston kasvattaminen ja hallintaan oton treenaaminen

ETSINTÄ:

– partioinnin harjoittelu

– pitkän etsinnän harjoittelu

– ilmavainun vahvistaminen

ETSINNÄN ALOITTAMINEN/ALUEELLE SIIRTYMINEN: 

– kokeenomaiset aloitukset eli koiran odottaminen paikkamakuussa, etsinnän suunnittelu

Koirien rajat-jälkikoulutus 17.6.2017

Osallistuimme Koirakoulu Vision jälkikoulutukseen viime lauantaina. Ässän osalta keskityttiin esineilmaisuun, joka on suurin haaste tällä hetkellä – jäljellä esineistä mennään yli, koska jäljestäminen on Ässälle erittäin palkitsevaa. Ensin tarkistettiin pienillä metalliprikoilla, että se tarjoaa ilmaisua. Tarjoaa kyllä, mutta vähän sinnepäin – Ässä ei asetu aina niin, että esine jää etutassujen väliin vaan menee maahan vähän sinne päin. Kriteeriksi valittiin sitten se, että Ässä asettuu oikealle kohdalle. 

Käytännössä tämä tehtiin niin, että Ässän ilmaistessa yritin mukamas mennä poimimaan esinettä etutassujen välistä vaikka sitä ei siellä ollut. Kun palkkaa ei kuulunut, Ässä korjasi asentoa niin, että esine löytyi etutassujen välistä, jä välillä myös tökkäsi kuonolla esinettä. Tätä tiukempaa kriteeriä kun noudattaa jatkossa, alkaa se todennäköisesti useammin ja useammin ilmaisemaan tarkemmin koska se on nopein reitti palkalle.  

Tämän jälkeen siirryttiin ulos testamaan ilmaisua siellä – ei ongelmia ilmaisussa, kunhan ensin tajusi pysyä pienessä ruudussa. Esineiden arvon kasvattamiseen Sari suositteli pienten ruutujen tekemistä, joissa muutamia esineitä (jotta löytää melko nopeasti). Tässä treenissä koira saa kaikki palkat, vaikkapa iltaruuan, sen yhden esineen löytämisestä jonka jälkeen treeni on ohi, ja itse kerätään loput esineet. Tällä saadaan luotua arvoa esineille myös ulkona – sisätiloissa ollaankin tehty jonkin verran tätä, ja jatkettu nyt taas pienen tauon jälkeen. 

Tässä kuvassa makoillaan muuten vaan 😊

Jälkitreeni 17.4.2016

Eilen tehtiin lyhyt jälki nurmikolle – nurmikolla ei Ässä ole tainnutkaan jäljestää viime syksyn jälkeen. Jäljellä oli muutamia kulmia, yksi pieni piikki ja kaartelua sekä 5 keppiä. Se oli n 150 metriä pitkä ja jäljen suunta oli voimakkaaseen myötätuuleen. Jälki oli tuore, n. 15 min vanha.

Ässä jäljesti melko tarkasti, välillä tarkisti jälkeä sen sivulla, mutta kulki suuren osan täysin jäljen päällä. Toissapäiväinen jälki taisi painaa vielä, ja esineillä se ei itse meinannut mennä maahan. Sellaisissa kohdissa pysähdyin, annoin maa-vihjeen ja lähestyin palkkaamaan kun se makasi maassa. Kaikki esineet löytyivät ilman odottelua. Vauhtia oli aikalailla, eli jarrutin menoa aika voimakkaasti. 

Alla kuva jäljestä, aloitus siinä missä lukee aloitus, ja jälki päättyy oranssiin ympyrään missä oli viimeinen esine. En muista muiden esineiden paikkoja tarkkaan, joten en merkinnyt niitä kuvaan. Ensimmäinen esine oli noin puolenvälin paikkeilla, ehkä vähän aikaisemmin. Seuraava jälkitreeni voitaisiin tehdä vasta ensi viikolla jossain vaiheessa, siihen saakka yleistän kotona ruokakupin avulla ilmaisua erilaisille käyttöesineille. 

Tänä aamuna suljin Ässän oven taakse, ja heitin minun kamman lattialle – aamuruoka oli pöydällä odottamassa. Päästin koiran oven takaa ja odotin mitään sanomatta mitä tapahtuu. Ässä bongasi kamman, ja meni sen viereen makaamaan ilman mitään vihjettä. Nyt vaan erilaisia esineitä kehiin, sitten yleistys ulos ja jäljelle ja meillä on jälki taas askelta paremmalla mallilla! 

  

Jälkitreeni 3.4.2016

Tein aamupäivällä Ässälle jäljen läheiselle pellolle. Jälki oli n. 600 metriä pitkä ja noin 15 minuuttia vanha. Pellolla kävi pienoinen tuuli. Haastavaksi treenin teki se, että kyseinen niitty on usein osa meidän ja monen muun koiran päivittäistä lenkkiä, ja itse asiassa Ässän jäljestäessä vastaan tuli toinen koira. Harhajälkiä oli siis alla aika paljon, ja Ässä on tottunut että kyseisellä niityllä usein saa häärätä omiaan, tai välillä treenataan siellä noutoja. Esineitä (keppejä) oli kolme, kaksi ensimmäistä oli kummankin terävän piikkikulman jälkeen, ja viimeinen aivan jäljen lopussa kivisellä/soraisella penkereellä. Suurin osa jäljestä oli kostealla niityllä tai harvassa lehtimetsässä. Esineitä oli siis 1 enemmän kuin normaalisti ja ensimmäinen esine oli aiemmin kuin normaalisti. 

Joko paikka oli hankala aiemman oppimishistorian vuoksi tai sitten jäljen tuoreus/runsaat harhajäljet tekivät hommasta haastavan, ja siten jäljen nosto olo vähän haahuileva ja koira oli hieman kyselevä. Seurasin sportstrackerista jäljen sijaintia, ja kommunikoin koiran kanssa liikkumalla sen mukana kun se oli jäljellä ja pysähtymällä kun se meni selvästi väärään suuntaan. Annoin sen siis jäljestää jäljen vieressä jos vain suunta oli oikea. Ensimmäinen piikki oli hankala, toinen meni jo hyvin. Kaksi ensimmäistä ilmaisua meni tosi hyvin, ilmaisi jäljeltä ilman odottamista, että koira hiffaa esineen.

Toisen esineen jälkeen vastaan tuli toinen koira, ja se vähän vei keskittymistä. Silloin sanoin pariin kertaan jälki koiran nostaessa katsettaan koiran suuntaan. Ohi mentyämme jäljestämisen laatu parani huomattavasti, se jäljesti paljon lähempänä maata ja intensiivisemmin. Yleensäkin ottaen se jäljesti koko ajan lähempänä maata jäljen edetessä, mutta hitaammin kuin yleensä – ei kiskonut siis kuten normaalisti. Lienee merkki jäljen vaikeudesta. Toisen esineen ja koiran ohituksen jälkeen vauhti muuttui enemmän Ässälle tyypilliseksi täysiä eteenpäin-vauhdiksi. 

Loppu mentiinkin todella tarkasti, paitsi viimeisen esineen osalta. Kun suurin osa jäljestä oli pehmeää niittyä, oli viimeiset 5 metriä jäljestä soraisella muuntamon penkereellä. Tästä esineestä Ässä meni ohi kovaa vauhtia. Jäin odottamaan paikoilleen sanomatta mitään alkuun. Kun koira tuli luokse, näytin kädellä jälkeä ja sanoin jälki – ja viimein se bongasi esineen. 

Oli mukava huomata, että vaikka Ässä oli välillä sen näköinen, että sillä ei todellakaan ollut mielessä jäljestäminen, niin se kuitenkin teki töitä koko ajan. Välillä tuli minulle kova tarve antaa jäljestysvihje, mutta kun odotinkin pienen hetken, koira jatkoi taas nenä maassa etenemistä. Täytyy yrittää jatkossakin pitää suu kiinni ja luottaa koiraan – jäljestyksen laatu ja tarkkuus varmasti paranee koiran oppiessa, ja vihjesanojen hokeminen tuskin sitä prosessia nopeuttaa! 

Alla ensin pelkkä jälki, ja toisena sekä jälki, että jäljestys. Toisessa kuvassa on myös esineet merkitty suurinpiirtein oikeille paikoilleen keltaisilla ympyröillä.

 
 

  
 

Jälkitreeni 23.9.2015

Muutamat treenit on jääneet raportoimatta, yksi niistä on Vision jälkikurssin viimeinen treenikerta. Tässä treenissä Ässällä olo n. 200-300 metrin pituinen M-kirjaimen muotoinen jälki, eli terävät kulmat oli aiheena. Jäljen alla oli myös harhajälki eli vanhempi jälki tällä kertaa.

Ensimmäisen terävän kulman takana meni polku, joka ensin veti Ässää puoleensa. Annoin sen tutkia rauhassam en edennyt itse väärään suuntaan. Ässä löysi pienen tutkimisen jälkeen jäljen. Loput terävistä kulmista meni tosi hienosti. Kerran se taisi lähteä harhajäljelle pieneksi hetkeksi, mutta muuten pysyi myös jäljellä hienosti. Esineet olivat jäljen loppupäässä, ensimmäisen se nosti heti, toisella se jäljesti hieman sivussa varsinaisesta jäljestä – palasin muutaman askelen taaksepäin, ja sitten se nosti myös toisen esineen. Ilmaisut sujuivat hyvin! 

Olipahan muuten hyvä kurssi – jäljestyksen kouluttaminen esineilmaisun kautta sopi ainakin Ässälle todella hyvin. Jatkossa pitää tehdä tarpeeksi pitkiä ja vaikeita jälkiä, jotta esineilmaisu itsessään on jo Ässälle palkkio (eli saa tauon jäljestämisestä), se nimittäin jäljestää todella vauhdikkaasti. Toki se saa ilmaisuista myös palkkaa. Ihmistä ei vielä kannata lisätä jäljen päähän, ennen kuin esineilmaisu on todella vahva ja toimii myös erilaisilla esineillä. Mutta siis, kiitos Sari ja Koirakoulu Visio kurssista!

Jälkitreeniä

Edellisen raportin jälkeen ollaan ehditty käydä Vision jälkitreeneissä kahteen otteeseen ja myös treenattu kotona. 

Treenien fokus kotona on ollut ilmaisussa. Lähinnä ollaan tehty yksittäisiä esineilmaisuja, joista Ässä on saanut palkaksi koko aamu- tai iltaruuan. Tavoitteena on ollut vahvistaa ilmaisua (maahanmeno esineen luona) – jäljestäminen kun on Ässälle niin palkitsevaa, että se mieluummin jatkaisi jäljestämistä kuin viitsisi pysäyttää ilmaisua varten. 

Treeneissä edellisellä viikolla tehtiin melko lyhyt jälki – ehkä maksimissaan 50 metriä. Jäljellä oli 5 esinettä, näistä Ässä nosti 4. Se jonkin verran otti esineitä suuhun löydettyään ne, mutta meni kuitenkin nopeasti maahan ja pudotti samalla esineen eteensä. Koiran maatessa ripottelin palkkanameja runsaasti esineen päälle ja hiukan eteenpäin oletettavasti jäljen suuntaisesti. Näin koiran noustessa esineeltä se jatkaisi jäljestystä hieman maltillisemmin. Muutenkin minun täytyy jonkin verran jarruttaa sitä sen jäljestäessä. 

Tämän viikon treenissä tarkoitus oli tehdä kaksi 90 asteen kulmaa jäljelle, ja esineet (2 kpl) oli tarkoitus jättää jäljen viimeiselle sivulle eli toisen 90 asteen kulman jälkeen. Jäljentekijä ei kuitenkaan niin selkeästi ollut jälkeä tallannut, vaan se oli enemmänkin ympyrä kuin neliö. Jäljellä oli yksi metsittyneen tien ylitys, joka nosti vaikeusastetta – annoin koiran itse ratkoa ongelman ja pienen työstön jälkeen, se jatkoi jäljestystä oikeaan suuntaan. Muutenkin Ässä pysyi jäljellä todella hienosti, ja nosti toisen esineistä.

Sen jäljellä olleen esineen nostosta palkkasin isolla kasalla broilerin sydäntä ja kivipiiraa, ja koska taskuun jäi vielä palkkapurkki jossa oli puolet iltaruuasta, jäljentekijä teki vielä lyhyemmän jäljen jonne laittoi toisen esineen. Siinä Ässä löysi esineen hienosti, ja pääsin antamaan ison palkan koiralle. Toisen puoliskon iltaruuasta se sai autossa häkissä loppupalkkana – järjestelmällinen loppupalkan anto häkissä on parantanut Ässän halukkuutta mennä häkkiin treenin lopuksi huomattavasti. 

Jäljestäminen sujuu siis todella hyvin ja luonnostaan, ja se on todella kovilla kierroksilla jo matkalla jäljen alkuun. Vauhtia täytynee jatkossakin jarruttaa, sekä maltin lisäämiseksi olisi hyvä aloittaa jo vanhempien jälkien ajaminen (joilloin koiran täytyy tehdä enemmän töitä jäljellä pysyäkseen). Pääpaino kotona tehtävässä treenissä on ilmaisussa, ja tarkoitus on tehdä lyhyitä, muutaman kymmenen metrin jälkiä, jonka lopussa on yksi esine ja jonka ilmaisusta koira saa ison palkan (aamu- tai iltaruoka), jonka jälkeen koiran viedään namia syötellen pois. 

Esimerkiksi kerran viikossa voisi tehdä myös pitkän jäljen koiralle, satoja metrejä tai lähemmäs kilometrin mittaisen. Jäljen loppupäässä on yksi tai muutama esine, eli niin, että koira saa ensin jäljestää mahan täydeltä, ja kun pahin into on saatu ulos, saattaa se onnistua esineiden ilmaisussa paremmin. Parhaimmillaan esineet saattavat toimia siinä vaiheessa jo itsessään palkkiona, kun koira pääsee niitä ilmaistessaan tauolle jäljestämisestä. Siinäkin palkkojen ilmaisusta olisi hyvä olla suuret ja koiran mielestä tavoiteltavan arvoiset.