Kauko-ohjauksen eli pöytien koulutussuunnitelma

Kauko-ohjaus on osa rauniokokeen ketteryysosuutta. Palveluskoiraliiton pelastuskoirakoeohjeessa lukee kauko-ohjauksesta näin:

”7. Kauko-ohjaus 10 pist.

Esteet: 1 merkitty alue ja 3 estettä, noin 40 m etäisyydellä – kuormalava, tynnyri, pöytä tai vastaava, maksimikorkeus 0,6 m.

Käskyt: ”mene”, ”seis”, ”pöytä”, ”hyppy”, ”tänne”, ”sivulle”.

Koirakko ottaa perusasennon aloituspaikalla. Tuomarin merkistä ohjaaja lähettää koiran käskyllä tai merkillä noin 20 m päähän selvästi merkittyyn pisteeseen. Alue on kooltaan 2 x 2 m. Koiran tultua alueelle ohjaaja käskee sen pysähtyä. Tuomarin merkistä ohjaaja lähettää koiran itse paikaltaan siirtymättä käskyllä ja merkillä kohti ensimmäistä osoitettua estettä. Käskyllä ja merkillä koiran tulee hypätä esteen päälle ja pysähtyä siihen. Sen jälkeen ohjaaja lähettää koiran seuraavalle esteelle, jolle koiran tulee hypätä ja pysähtyä. Samoin suoritetaan kolmas osoitettu este. Esteiden suoritusjärjestyksen osoittaa ohjaajan nostama arpa. Kolmannen esteen suorittamisen jälkeen tulee koira ohjaajan käskystä tai merkistä tiivisti hänen eteensä istumaan. Käskystä tai merkistä koira siirtyy perusasentoon.”
Ajatuksena on kouluttaa vihjeet koiralle kohteiden avulla. Ässällä on pohjataitoina mustalle alustalle makaamaan meno (rullailmaisun näyttö) ja harmaalle alustalle seisomaan jääminen (sivulletulon koroke). Koulutuksen vaiheet ovat seuraavat:

1. ”Merkki”-vihjeen lisääminen korokkeelle menoon (vapautus, ”merkki”, ehdollinen vahviste kun koira on alustalla, uudestaan ”merkki” ja palkka saman tien)

2. ”Right”-vihjeen lisääminen oikealla olevaan alustaan. Koiran ollessa merkillä, musta alusta maahan, vihje ”näytä” jonka koira jo osaa, heti perään vihje ”right”, ehdollinen vahviste ja uudelleen vielä vihje ”right” koiran saadessa palkan kun se makaa alustalla.

3. ”Left”- vihjeen lisääminen vasemmalla olevalle alustalle kuten kohdassa kaksi, oikean puoleinen alusta ei ole maassa.

4. ”Up”-vihjeen lisääminen takana olevaan alustaan kuten kohdassa 2, muut alustat ei maassa samaan aikaan.

5. Merkki-vihjeen ja suuntavihjeen ketjuttaminen yksi suunta kerrallaan niin, että koira saa palkan vasta merkillä käytyään, ja vihjeestä alustalle siirryttyään.

6. Ärsykekontrolli, eli kaikki alustat maassa ja koira saa palkkion oikean alustan valittuaan.

7. Alustalta toiselle siirtyminen alkuun niin, että vain kaksi alustoista paikoillaan. Eli koira ei pääse tekemään väärää valintaa. Sitten ärsykekontrolli kaikille suunnille, alkuun ilman merkkiä, sitten merkin kanssa.

7. Yleistäminen ulos ja etäisyyksien kasvattaminen. Tässä vaiheessa voi myös jättää sen alustan pois mille ei aio lähettää – ei alustaa, ei mahdollisuutta palkkioon.

8. Yleistäminen pöydille ensin niin, että merkki on lähellä pöytää – pöydälle hyppääminen on uusi asia koiralle. Kukin pöytä erikseen.

9. Etäisyyden kasvattaminen merkiltä kullekin pöydälle erikseen. Pöydältä toiselle suunnat niin, että vain kaksi alustaa kerrallaan paikoillaan – jos koira menee väärälle pöydälle, siellä ei ole alustaa eikä se saa palkkiota.

10. Kun koira osaa täysillä etäisyyksillä merkille menon ja pöydillä suunnat kaikilla vaihtoehdoilla, voi alustat jättää pois. Merkki-alustan vaihtelua voisi miettiä jo aikaisemmassa vaiheessa, jotta koira oppii, että se voi olla mikä vaan.

Treenattavat yhdistelmät:

Merkki-right-up-left

Merkki-left-up-right

Merkki-left-right-up

Merkki-right-left-up

Merkki-up-left-right

Merkki-up-right-left

Tein noin puolen tunnin treenin, ja tässä lopputulos. Kuten huomaa, mustalla alustalla on enemmän vahvistehistoriaa ja koira ei meinaa malttaa käydä merkillä ensin – eli arvoa pitää ladata merkillä ololle ja vihjeen odottamiselle. Myös ”up”-vihjettä ehdin liittää ehkä 5 toistoa eli se ei ole vielä kovin vahva. Mutta ihan hyvä alku, nyt vielä huolellisemmin ärsykekontrollitreeniä niin, että väärä vaihtoehto eli alusta ei ole alkuun edes valittavissa.

Tiedotuksen kouluttamista 6.2.2016

Tiedotusta ei olla Ässän kanssa vielä treenattu yhtään. Sillä on paljon vahvistehistoriaa paikallaan pysymisestä joten voi olla haastavaa saada tämä alkuun. Alla on ensimmäinen kokeilu siitä, että jätän ruuan maahan ja menen vähän kauemmaksi osittain piiloon. Ei ole yhtään yllättävää, että koira jää paikoilleen odottamaan ja tarjoaa istumista – niitä on harjoiteltu paljon. Toki tässä on ärsykekontrollin kanssa ”ongelma” – koiranhan pitäisi istua ja jäädä odottamaan vain vihjeestä… No, joka tapauksessa, kun se ei itse irtoa niin kutsun koiran  luokse, jonka jälkeen menemme yhdessä kupille ja se saa luvan kanssa ottaa ruuan.

Kokeillaan muutamia kertoja tätä ruualta pois pillitystä etäisyyttä kasvattamalla ja katsotaan josko se alkaisi itse irtoamaan minun luokseni.

 

Pysähtymisiä ja noutoja 24.1.2016

Noutotreenit 2.9.2015

Treenasimme noutoja Minsun ohjauksessa jälkikurssin jälleen. Edellisen noutotreenin pohjalta (Ässällä oli haasteita pysyä paikoillaan) otimme uuden lähestymistavan käyttöön. Edellisessä, videoidussa treenissä, otin koiran usein namimagneetilla sivulle istumaan, ja palkitsin sitä myös usein sen palattua sivulle karattuaan ensin etsimään dummya. 

Nyt lähtökohdaksi otettiin se, että jos koira karkaa, niin sitä ei palkata sen palattua takaisin, vaan palkkiona on päästä noutamaan kunhan koira on pysynyt paikoillaan heiton ajan odottanut noutovihjettä. Toinen muutos aiempaan oli se, että koiraa ei houkuteltu tai pyydetty sivulle istumaan, vaan odotettiin, että se itse oivaltaa miten saa nouto-leikin käynnistymään. Oletuksena oli siis, että koira tietää mitä tullaan tekemään (noutoa) ja se kokee noutamisen palkitsevaksi. 

Ensimmäisellä kerralla Ässällä meni melko kauan tajuta homman juju, ja se haukkui ja turhautui. Autoin parilla ekalla kerralla niin, että siirryin hieman taaemmaksi vihjeenä sivulletulolle. En sanonut mitään kuitenkaan. Kun koira viimein tuli ainakin jotenkin sivulle (kriteeri oli melko väljä asennon ja paikan suhteen), heitti Minsu dummyn edessä melko lähellä ja vapautin koiran noutamaan. 

Treenin edetessä vähensin fyysisiä apuja, kunnes luovutuksen jälkeen jäin vaan seisomaan paikoilleen ja odotin, että koira itse tarjoaa sivulle tuloa. Treenin edetessä, välillä koira ei päässyt noutamaan, vaan vapautin sen istumasta, lähdin toiseen suuntaan ja palkkasin kun koira tuli mukana. Tämä on tärkeää, koska en halua, että koira olettaa pääsevän noutamaan aina ja kaikki esineet mitkä putoaa, koska oikeassa metsästystilanteessakaan se ei aina pääse noutamaan kaikkia lintuja, tai ainakaan ei pääse heti. 

Lopuksi tehtiin ärsykekontrollitreeniä noutovihjeelle ”hae” sekä samalla totutettiin Ässää siihen, että puhun sen odottaessa lupaa noutaa. Alkuun sanoin satunnaisia sanoja ja juttelin niitä näitä, ja sitten noutovihjeen ”hae”. Sitten sanoin satunnaisia sanoja samalla nuotilla kuin yleensä sanon ”hae”, ja sitten varsinaisen noutovihjeen. Lopuksi sanoin samankaltaisia sanoja samalla nuotilla, esim. rae, tae, sae tai h:lla alkavia sanoja, ja lopuksi varsinaisen vihjeen. Samankaltaista treeniä tehtiin jossain vaiheessa Ässän ollessa pentu muilla vihjeillä ja silloin se meni hyvin perille. Jotain osaamista on jäänyt päähän, koska nytkin sillä oli hyvin korvat auki, eli se ei kertaakaan lähtenyt kuulleessaan väärän vihjeen. 

Noutotreeni sujui siis loistavasti! Ihan lopuksi Ässä sai tutustua (iso?)koskeloon, ja se kyllä kiinnosti kovasti mutta oli kuitenkin sen verran eksoottinen/ällöttävä tapaus Ässälle että itsenäisesti se ei sitä suuhun ottanut. Kun se oli ensin rauhassa sitä tutkinut ja haistellut ja hiukan Minun kanssa sillä leikkinyt, otin sen käteen, leikin vähän ja heti koiran tartuttua siihen kunnon otteella, annoin ehdollisen vahvisteen ja ison palkan. Treeni päätettiin siihen.

KAER-kokeen NUO-luokan kokeenomainen noutotreeni 23.8.2015

Kanakoiran pohjataidot: nouto

Noudon osalta Ässälle on tehty pohjia pennusta saakka. Ajatuksena on ollut rakentaa nouto takaperin ketjuttamalla, mutta koska Ässällä on luontainen taipumus ottaa esineitä suuhun ja kantaa niitä, oikeastaan meidän treeni on keskittynyt luovutukseen.

Luovutus on koulutettu kämmenkosketuksen kautta, eli alkuun koiralle on koulutettu käytös jossa se koskettaa kuonolla oikeaan kämmeneen. Sen jälkeen on leikitty lelulla tai dummylla, jotta saadaan koira kiinnostumaan esineestä. Sitten on yhdistetty nämä kaksi niin, että koiran otttaessa suuhun tai pitäessä suussaan esinettä, olen laittanut kämmenen sen eteen, ja jos se on koskettanut siihen, se saa ehdollisen vahvisteen ja palkan. Omalla liikkeellä taaksepäin on tarvittaessa alkuun autettu koiraa, mutta loppujen lopuksi se oppi sen nopeasti. Tämä treeni aloitettiin heti luovutusikäisenä, ja se oppi sen muutamissa päivissä.

Istuminen luovutuksen yhteydessä saatiin aikaan odottamalla. Oikean kämmenen ilmestyminen on merkki siitä, että se pääsee luovuttamaan esineen työntämällä kuonon kämmentä vasten, josta se taas saa palkan. Kun koira toi esineitä, kämmen ilmestyi vasta kun se itse tarjosi istumista. Kriteeriä on myös nyt viime aikoina nostettu niin, että kämmen ilmestyy vasta kun koira istuu ja sen suu ei liiku, eli se ei pyörittele noudettavaa esinettä suussaan. 

Tämän pohjan jälkeen alettiin jo aikaisessa vaiheessa liittämään hae-vihjettä siihen vaiheeseen kun koira jo luovuttaa, ja myöhemmin niin, että esine on jo maassa ensin lähellä ja sitten kauempana ja vihje on sanottu koiran nostaessa. Nopeasti päästiin vaiheeseen, jossa koiralle voi sanoa hae, ja se lähtee noutamaan. Kovin paljon ei olla tehty vielä heittoja, koska ensinnäkin se nostaa koiran virettä joka lisää todennäköisyyttä esineen omimiselle tai sillä leikkimiselle, ja toisekseen noudettavalle esineelle ryntäämistä ei tarvitse kauheasti harjoitella. Pitoon ja otteeseen ei olla vielä kiinnitetty enempää huomiota. Noutoa ollaan treenattu paljon leluilla sekä arkisilla esineillä kuten hanskoilla tai avaimilla. Myös sen omia valjaita ja hihnoja on noudatettu, sekä noutoa on treenattu osana rullailmaisua. Lenkin ohessa on noudatettu keppejä tms. sekä myös ihmisiltä tippuneita hanskoja jne. Eli vahvistehistoriaa noudossa ja luovutuksessa jo on. 

Vaikka noudolla ja etenkin luovutuksella on jo paljon vahvistehistoriaa, on vielä paljon treenattavaakin. Koiralle korkea-arvoisia esineitä se ei luovuta, jos se ei ole varma siitä, että minulla on palkka sille. Riistan kanssa ei olla vielä treenattu kovin paljon, mutta siipien kanssa on muutamia kertoja ilmaantunut myös lukittumista ja jähmettymistä, eli koira ei halua luovuttaa mahdollisesta palkasta huolimatta. Riistaan tarttumista ja erilaisten riistojen käsittelyä ollaan vasta aloitettu treenaamaan.

Seuraava vaihe meille on lähteä treenaamaan noutoa erilaisilla dummeilla ja myöhemmin erilaisilla riistoilla. Tullaan treenaamaan esineeseen tarttumista, eli että koira ottaa syvän ja tasapainoisen otteen, esineen kantamista ilman pureskelua ja pyörittelyä, ja esineen luovutusta. Nouto tullaan treenaamaan kuntoon sekä maalta, että vedestä. Vesinoutoon liittyen tullaan laittamaan koiran turkin ravistelu käskyn alle, ja liittämään se noudon käytösketjuun luovutuksen jälkeen. Jälkityön noutoa treenataan myös, eli koira noutaa spontaanisti maastosta löytämänsä riistan tai esineen. Riistoja esitellään koiralle mahdollisimman paljon, ja niin, että varmistetaan tarttuminen ja luovutus kaikilla riistoilla. Tarttuminen on fokuksessa lähinnä koiralle ei niin mielenkiintoisilla linnuilla kuten lokeilla, variksilla jne. ja luovutus lähinnä oikeilla riistalinnuilla. Toki myös noutokäsky treenataan kunnolliseen ärsykekontrolliin, eli koira ei lähde noutamaan mistään muusta merkistä (kuten vaikka laukaus) kuin minun vihjeestä. 

Onneksi meillä on apua tässä tulevassa treenissä. Pääsimme Minsu Rauramon (http://www.koirakouluvisio.com/minsurauramo) toiseksi projektikoirakoksi kun hän suorittaa eläintenkouluttajan ammattitutkintoa Koirakoulu Visiolla (http://www.koirakouluvisio.com/koulutukset/kouluttajakoulutus.html). Minsulla on itsellään sileäkarvaisia noutajia, ja kokemusta sekä niiden kanssa metsästämisestä että metsästyskokeista. Minsun toimeksianto siis on auttaa minua kouluttamaan Ässälle käytännön metsästyksen ja kaer-kokeiden vaatiman nouto-osaamisen (ja jos aikaa jää, treenataan myös avanssin jälkeistä pysähtymistä). Tulen siis kevään ja kesän mittaan lisäämään blogiin sekä koulutussuunnitelmia, että päivityksiä noutotreenin etenemisestä. Projekti toivottavasti on päätöksessä ennen syksyn Junkkari-osallistumistamme (http://www.saksanseisojakerho.fi/tapahtumia/junkkari.html). 

Ilmaisutreenit 5.10.2014

Oltiin jälleen katsastamassa Visiolla missä vaiheessa meidän rullailmaisuketju on. Ässällä on jo koko ketju kasassa, eli vihjeestä ”ukko” koira menee näkyvillä olevan kosketuskepin luokse, koskettaa siihen kuonolla, ottaa kaulassa roikkuvan rullan suuhun, tulee luokse, koskettaa kuonolla kämmeneen, pudottaa rullan, menee vihjeestä ”viereen” istumaan sivulle, menee vihjeestä ”näytä” kosketusalustalle makaamaan kosketuskepin viereen, ja siihen koira palkataan.

Saimme ohjeeksi treenata vielä lisää ketjua niin, että se on todella sujuva koiralle, alkuun kotona ja yleistää lisää muihinkin paikkoihin, mutta vielä ilman maalimiestä. Vasta kun käytösketju on sujuva monessa eri paikassa, ja sille on enemmän siis vahvistehistoriaa, kannattaa ottaa mukaan maalimies. Eli täytyy vielä malttaa mielensä, ja toki se on huomattu jo, että ilmaisuketju ei vielä kestä sitä häiriötä minkä maalimies tuo mukanaan – varsinkin kun Ässä rakastaa ihmisiä…

Olen myös yksin treenatessa ottanut kosketuskepin pois ja vienyt kosketusalustan esille kesken ketjua, mutta saimme neuvoksi pitää molemmat esillä. Sitä kautta saadaan koiralle myös ärsykekontrollitreeniä, kun koiran pitää kuunnella sanonko ”ukko” vai ”näytä”, ja myös se on kriteerin nosto ja sitä kautta käytöksestä saadaan vahvempi. Joten jatkossa kumpikin on esillä yhtäaikaa, ja koiran pitää keskittyä vihjeeseen, jotta tietää mitä tehdä ja millä käytöksellä se saa palkkion ketjun lopuksi.

Noutotreeniä kylmällä riistalla 24.8.2014

Kanakoiran pohjataidot: Paikallaan pysyminen ja luopuminen

Paikallaan pysyminen ja häiriöstä luopuminen ovat kanakoiran tärkeimpiä taitoja. Vaikeimpia käytöksiä kanakoiralle on se vaihe, kun se käskystä nostaa linnun mutta sen on sen jälkeen käskystä luovuttava linnusta ja jäätävä paikoilleen kunnes se saa luvan noutaa. Luopumista ja paikallaan pysymistä on siis syytä harjoitella jo pennusta saakka, jotta saa käytöksen vahvaksi ennen kuin koira pääsee riistalle. Harjoitusta pitää myös vaihdella mahdollisimman paljon: kuinka kauan istuu, milloin tulee käsky istua, minkä saa palkkioksi, mistä palkkio toimitetaan (kädestä, heitettynä, etäpalkka…) jotta käytös ei pääse vakioitumaan.

Valitsen koiralle jääväksi käytökseksi metsästystä varten istumisen. Tämä siksi, että istuessa koira näkee paremmin minne lintu lentää tai tippuu (jos osun J) ja istuminen on myös ohutturkkiselle koiralle helpompi käytös kuin maata missä vaan hyytävässä lätäkössä mitä alla sattuu olemaan. Istumista tarvitaan myös pelastuskoirapuolella esim. lähetyksessä joten vahvasta istumisesta hyötyy myös muissa lajeissa.

Vapautukseen käytetään kahta eri vihjettä: vapaa ja ole hyvä. Ole hyvä on vihje jonka jälkeen koira saa mennä etäpalkalla tai ohjaajasta poispäin. Sitä ollaankin jo harjoiteltu muun muassa heitetylle lelulle vapauttaessa, ruokakupille vapauttaessa sekä ovista kulkiessa. Vapaa-vihjettä käytetään kun koira saa nousta paikallaolosta, mutta halutaan sen pysyvän ohjaajan lähellä. Alkuun liitetään vapaa-vihjettä leikin aikana, tämä treeni pitää aloittaa. Kun treeni loppuu, olen pyrkinyt käyttämään sanaa ”loppu” vihjeenä siitä.

Kriteerinä vapautukselle joko vapaa-vihjeellä tai ole hyvä-vihjeellä on aina se, että koira istuu täysin paikoillaan, etujalat eivät liiku ja takapuoli on maassa kiinni. Myös ääntelyn aikana ei vapauteta, jos sellaista alkaa esiintymään. Häiriöitä ja vaikeusastetta lisätään niin nopeasti, että joka treenikerralla saadaan ainakin muutama epäonnistuminen. Toki tavoitteena on, että koira onnistuu ja kehittyy, mutta jos se ei epäonnistu yhdelläkään toistolla on kriteeri liian helppo!

Pysähtymisestä tulee erillinen koulutussuunnitelma.

TAVOITE

Koira pysyy paikallaan istumassa (takapuoli maassa, etujalat paikoillaan) ympäristön häiriöistä huolimatta kunnes saa seuraavan vihjeen (esimerkiksi nouto-vihje, vapautus ohjaajan luokse, vapautus etäpalkalle jne.)

HARJOITUKSET

1) Vapautuksen kouluttaminen ja ”vapaa”-vihjeen liittäminen

Treenataan paikallaolosta vapauttamista alkuun niin, että palkka on näkyvillä. Kerran tai pari voi houkutella koiraa irtoamaan istumisesta lelun avulla (ja samaan aikaan lausua vihjeen), mutta nopeasti pitää siirtyä siihen, että vihjeen aikana ei anneta muita merkkejä kehonkielellä tai palkkaa liikuttamalla esimerkiksi.

2) Kestoa ja häiriöitä paikallaoloon

Treenataan paikallaoloa istuen monissa eri tilanteissa ja erilaisissa häiriöissä. Käytetään ihmisiä, koiria, leluja, nameja, lentäviä häiriöitä (leluja, nameja), ääniä, etäisyyttä ohjaajaan, ohjaajan liikettä jne. paikallaolotreenissä häiriönä. Käytetään myös käänteistä houkuttelua, jossa koiraa härnätään lelulla ja namilla, ja koira saa palkkion vasta vapautusvihjeen jälkeen jos pysyy härnäyksen aikana paikoillaan. Muistetaan treenata myös sitä, että ei ole mitään häiriöitä ja ohjaaja on täysin paikoillaan.

3) ”Ole hyvä” ja ”vapaa” ärsykekontrolliin

Yksittäisen vihjeen osalta aloitetaan suun aukomisella ensin, sitten aivan erilaisilla sanoilla kuin vihje sana jonka jälkeen siirrytään samankaltaisiin sanoihin. Vihjeiden erottelussa on syytä olla avustaja, ja jos koira lähtee esim. etäpalkalle vaikka vihje on ollut ”vapaa”, avustaja poistaa etäpalkan ennen kuin koira ehtii sille. Tässä harjoittelussa on syytä vaihdella järjestystä, aina ei esim. pääse etäpalkalle vapautuksesta suoraan jne. Paljon siis variointia kaikessa suhteessa, ettei käytökset vakioidu ja saadaan mahdollisimman hyvä ärsykekontrolli.

Tottistreeniä

Tiistaina valmennusryhmän treenissä aloitettiin taas lyhyellä treenillä, jossa on tarkoitus päästä treenimielentilaan ja keskittyä koiraan täysin. Tämän jälkeen tehtiin käännöksiä puhelinluetteloiden avulla. Tässä treenissä toiset koirat olivat lähempänä kuin aiemmissa treeneissä, ja tilanne oli haastavampi kuin aiemmin. Koska tehtiin käännöksiä puhelinluettelon ympärillä, en ymmärtänyt nostaa vahvistetiheyttä vaan palkkasin aina vasta kun koira oli tehnyt kunnolla 90 asteen käännöksen. Tämä oli liian matala vahvistetiheys Tompalle siinä tilanteessa, ja se hiukan kiihtyi lähellä liikkuvista koirista. Ymmärsin sentään sitten siirtyä kauemmaksi ja siirtyä taas ”look at that”-harjoitukseen, kuten tein alussakin kun lähellä oli uusi koirakko. Sen sijaan, että odotan katsekontaktia, annan koiran katsella ympärillä olevia koiria. Eli naksutan ja palkkaan aina kun Tomppa kääntyy katsomaan toista koiraa otettuaan minulta edellisen namin. Tämä treeni on samaan aikaan vastaehdollistamista ja myös tekee toisen koiran katsomisesta koiralle ”koulutuspelin” jossa koiran ajatukset viedään toisesta koirasta oman käytöksen muuttamiseen jotta koira saa palkan. Yleensä muutaman toiston jälkeen Tomppa alkaa kiihtymisen sijaan tarjoamaan selkeästi toisen koiran katsomista käytöksenä. Tällä saa yleensä katkaistua tuijottamisesta muuten seuraavan käytösketjun (kiihtyminen, kiskominen, haukkuminen). Tärkein oppitunti tuolta kerralta on muistaa säätää etäisyyttä ja vahvistetiheyttä heti koiran käytöksen vaatimalla tavalla, eikä jumittaa ennalta suunnitellussa harjoituksessa. Olen siihen tyytyväinen, että pystyin pysymään rauhallisena ja tyynenä koiran käytöksestä huolimatta – enkä alkanut miettimään itsekseni, että voi ei kun se nyt teki noin, kauheaa se reagoi, mitähän nyt kaikki ajattelee… Niin kuin joku viisas on sanonut, ei pidä ottaa koiran käytöstä henkilökohtaisesti 🙂

Tänään torstaina oli kevään viimeinen Oiva Agilityn ”tokojaoston” treenikerta Kompassin tiloissa. Oltiin kahdestaan tutun koirakon kanssa, ja treenailtiin seuraamista vahvisteaikataulun kanssa, ärsykekontrollia sivulla istumisessa ja maahanmenossa, hiukan kontaktin pitoa häiriössä eli toinen koirakko liikkui ja oleskeli näkyvillä sekä loppuun pitkä paikallamakuu tasaisesti palkaten. Treenin suurin saavutus tapahtui lähtiessä. Treenitilaan ja sieltä pois on kulku agilitytilan vierestä huoneesta jossa on yleensä enemmän tai vähemmän räksyttäviä koiria. Tästä kulkeminen on Tompalle ollut koko talven haastavaa, se on selvästi epävarman oloinen kun siitä mennään, ja aika usein kiihtyy niin paljon, että haukahtelee ohitettaville koirille. Ohitettavat koirat ovat yleensä pieniä tai keskikokoisia, ja turhan usein riekkuvat ja pomppivat hihnan päässä ja räksyttävät voimakkaasti.

Tänään kun lähdettiin tilassa oli muutama koira suorittamassa ja muutama pieni koira kulkureitin varrella, ja ne taas kerran räksyttivät Tompalle taukoamatta. Päästiin koirien kohdalle, ja Tomppa kiihtyi ja haukkui muutaman kerran – mutta tällä kertaa sen sijaan, että olisin paennut paikalta nopeasti, jäinkin siihen paikalle seisomaan. Yllätyksekseni Tomppa malttoikin tarjota katsekontaktia, välillä vilkaista haukkuvia koiria, ja taas tarjosi katsekontaktia useita kertoja. Seisottiin hetken paikallaan ja sitten lähdettiin hiljalleen ovea kohti koko ajan naksutellen. Olin tosi tyytyväinen Tomppaan, ja näköjään vastaehdollistamistreeni ja katsekontaktin vahvistaminen alkavat olla hyvällä mallilla. Niin, ja haukkuvista koirista toista ei yritetty hallita tai kouluttaa tilanteessa mitenkään, ja toista pideltiin leuasta kiinni, tuijotettiin silmiin ja hoettiin toistuvasti ”loppu, loppu, loppu…”