Jälkitreeni 16.4.2016

Edellinen jälki oli Ässälle melko haastava (https://weimari.wordpress.com/2016/04/10/jalkitreeni-10-4-2016/), joten tässä treenissä halusin tehdä muodoltaan helpomman jäljen ja myös lisätä esineitä (eli mahdollisuuksia palkkaan). Tällä jäljellä myös kokeiltiin miten Ässä reagoi käyttöesineeseen jäljellä – kolmas esine oli jäljentekijän kampa. Ensimmäinen esine oli myös aiemmin jäljellä kuin yleensä Ässän treenissä. 

Jälki oli n. 500 metriä pitkä, ja jäljen aloitus oli myötätuuleen. Alusta oli nurmikkoa/heinikkoa, treenasimme siis Paloheinän mäessä. Sportstrackerin kuva on vanha – alusta ei siis ollut hiekkainen minkä voisi kuvasta päätellä. Alueella liikkuu paljon lenkkeilijöitä, ja jälkeäkin tallatessakin oli kai joitakin mennyt ohi – jäljellä oli siis suurinpiirtein samanikäisiä harhajälkiä.

Jäljen nosto sujui hyvin, ja oikeastaan koko loppujälki sujui erittäin tarkasti. Ainoa kohta missä Ässä harhautui jäljeltä oli yhtä nurmikolla kulkevaa polkua ylittäessä (alemman metsän ja keskellä olevan metsikön puolessavälissä). Juuri tästä kohtaa oli mennyt ohi lenkkeilijöitä samaan aikaan kun jälkeä tallattiin. Pelastusjälkeähän ei kouluteta id-jälkenä vaan koira seuraa yhtä vanhaa jälkeä koko ajan. Ratkaistakseen tämän kohdan Ässän piti kuitenkin erotella sen tietyn henkilön haju – vaikka sillä ei id-jälkikoulutusta olekaan. Odotin paikoillani kunnes se löysi oikean suunnan, ja se löytyi lyhyen hakemisen jälkeen. Veikkaan, että koira osaa itsestään siis jo jäljestää sitä tiettyä ihmistä, toki ominaisuutta saisi vahvistettua id-treenillä. 

Tämän jälkeinen hiekkatien ylitys sujui erittäin tarkasti. Käyttöesinettä se ei heti ilmaissut – autoin koiraa, ja näytin esinettä päästäkseni palkkaamaan. Selvästikin käyttöesineillä täytyy ottaa nyt jäljen koulutus pikakelauksella alusta eli ensin käyttöesineruutu, sitten käyttöesineet kolmiossa josta lähtee häntä (jossa myös esineitä) ja niin edespäin. 

Olin erittäin tyytyväinen myös siihen kun jäljellä oli värikäs narunpätkä, ilmeisesti jokin koiran lelu, Ässä selkeästi tarkisti miltä esine haisee – todettuaan, että se ei ole jäljentekijän esine, se jatkoi jäljestämistä! Oli kyllä hieno huomata, että sillä on jo vahva käsitys siitä, että vain ne esineet ilmaistaan mitkä kuuluvat jäljentekijälle! 

Kuvassa alempi sininen pallo on kohta mistä jälki lähti ja ylempi se mihin jälki päättyi – tai oikeastaan jäljestäminen päätettiin viimeiselle esineelle. Seuraava askel on siis käyttöesineiden ilmaisun kouluttaminen, koska kepeillä selvästi ilmaisu jo sujuu, ja varsinainen jäljestäminen sujuu jo erilaisissa ympäristöissä, erilaisilla harhajäljillä ja myös monenmuotoisilla jäljillä.

  

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s