Osteopaattikäynti

Käytin Tompan toista kertaa eläinosteopaatti Maaria Kaiperlalla juhannusviikon torstaina eli viikko sitten. Päätin viedä koiran osteopaatille osittain agilityharrastuksen inspiroimana ja osittain Tompan omien oireilujen vuoksi. Agilitykoiran suositellaan käyvän säännöllisesti ainakin eläinfysioterapeutilla sekä mahdollisesti myös osteopaatilla ja koirahierojalla. Tomppa hyppää ihan hyvällä tekniikalla (olemme käyneet Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssin ja treenanneet hyppytekniikkaa Vapun ohjeiden mukaan sen jälkeen itsenäisesti) ja muutenkin suorittaa agilityä hyvällä innolla, ainoastaan ongelmia on ollut yli 55 cm rimoilla joita se ei suostu hyppäämään. Olin ajatellut korkeiden rimojen kierron johtuvan kokemuksen puutteesta tai koiran epävarmuudesta.

Agilityn vaativuuden lisäksi lähdin viemään Tomppaa osteopaatille sen joidenkin pidempiaikaisten ongelmien vuoksi. Tomppa on meille tulostaan saakka eli pian 4 vuotta sitten vaihtelevasti peitsannut ravin sijaan, sekä jonkin verran on esiintynyt oikean jalan ranteen järsimistä, ei kuitenkaan niin että karva olisi irronnut tai iho rikki. Se myös mielellään piehtaroi selällään lattialla. Peitsaamista en ensi alkuun edes ymmärtänyt tarkkailla, ja piehtaroinnin laitoin sen piikkiin että se pitää siitä. Ranteen järsimisestä olen kysynyt usealta eläinlääkäriltä, sekä yhdeltä fysioterapeutilta, jotka ovat tutkineet koiran eivätkä ole löytäneet mitään vikaa – ei tunnusteluarkuutta, liikkuvuus oikein hyvä ja niin edespäin. Tompan aikaisempi elämä tarhakoirana on ollut todennäköisesti enemmän tai vähemmän stressaavaa, joten päättelin järsimisen olevan siellä opittu stressinpurkukäytös.Juuri ennen ensimmäistä osteopaattikäyntiä Tomppa alkoi ensimmäistä kertaa aavistuksen linkkaamaan oikeaa etutassua. Tätä edelsi melkoisen ahkera seuraamistreeni. Näiden lisäksi Tomppa on meille tulostaan saakka liikkunut aavistuksen vinossa. En alkuun en osannut huomioida sitä, mutta silmän harjaantuessa koiran liikkeeseen, aloin kiinnittää siihen huomiota. Mikään näistä asioista ei ole ollut mikään merkittävä ongelma koiralle, se on alun sopeutumisongelmien jälkeen syönyt hyvin, leikkinyt paljon, levännyt normaalisti ja muutenkin elänyt normaalia koiran elämää. Mutta olen tyytyväinen, että vein silti koiran osteopaatille koska nyt vasta huomaa kuinka paljon koirassa olikin korjattavaa vaikka ongelmat vaikuttivat pieniltä!

Ensimmäisen osteopaattikäynnin diagnoosi oli: lantio vinossa (vanha trauma) ja niska jumissa. Oikeassa etutassussa ei ole mitään vikaa, vaan jumi on niskassa ja etenkin oikealla puolella ja siitä kipu säteilee oikeaan etutassuun. Osteopaatti teki töitä sekä lantion että niskan kanssa. Hoidon jälkeen koira oli erittäin vapautuneen oloinen pari päivää, jonka jälkeen viikon todella kipeä. Sen jälkeen koira alkoi liikkumaan suoremmassa ja ravaamaan enemmän. Jos ennen ensimmäistä hoitoa koira peitsasi enemmän kuin ravasi, se tällä hetkellä ravaa lähes 100% ja aloittaa ravin paljon hitaammasta vauhdista kuin ennen. Niska oli alkuun parempi, mutta sitten otimme erittäin tiukan, useamman viikon seuraamistreeniputken (en silloin vielä tajunnut että niskan jumit liittyvät seuraamiseen) jonka jälkeen oireilu niskan ja etutassun suhteen palasi osittain.Yleisesti ottaen koira on ollut ensimmäisen hoidon jälkeen leikkisämpi ja aktiivisempi kuin ennen.

Toisen hoidon aikana osteopaatti sai niskan jumin laukeamaan (koira teki niskaa käsiteltäessä selvän, pitkän helpotuksen huokauksen, ja etutassun linkkaamista ei ole sen jälkeen näkynyt) sekä jatkoi lantion hoitoa. Lantio alkaa olemaan hyvällä mallilla, jonka olen jo huomannut koiran liikkeestä. Osteopaatin tavoite oli tällä kertaa hoitaa lantiota niin, että verenkierto paranee ja lantio jatkaa vahvistumista entisestään. Meille annettiin kotitehtäväksi vahvistaa takapään lihaksia, jotta koirasta tulisi tasapainoisempi eikä niin etupainoinen ja täten kuormitusta saadaan myös niskasta pois. Eli meillä on kesän ohjelmassa mm.:

  • Mäkijuoksua / kävelyä
  • Peruuttamista suoraan tai korokkeelle, takapään hallintaa
  • Huskyvaljaissa vetämistä kävelyvauhdilla
  • Metsälenkkejä
  • Uintia

Tämä viikko pidetään lepoa osteopaatin ohjeen mukaan. Juhannusviikonloppu meni aika hulinamerkeissä maalla ja Tomppa onkin alkuviikon ollut tuplasti väsynyt, kun on saanut viikonloppuna uida, juoksennella vapaana ja riehua suursnautseri Kikan kanssa ja sen lisäksi hoidon vaikutukset alkavat näkyä. Mutta Tomppa ei ole mielestäni ollut tällä kertaa yhtä kipeä kuin edellisellä kerralla. Syyskuussa mennään taas käymään Maaria Kaiperlalla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s