Viime viikon hakutreenit jäivät päivittämättä tänne, ainoa merkittävä asia taisi olla se, että otin mukaan koiran vierelle oton ilmaisun jälkeen alustavana harjoituksena. Tavoitteena on se, että koira tulee kesken ilmaisun vihjesanasta vierelle, mutta se on vielä liian vaikea tilanne koiralle joka on ensin huolellisesti koulutettu siihen että maalimiehen luona kannattaa olla kunnes saa palkan.
Tänään hakumetsään meni piiloon 3 maalimiestä. Hakualue oli melko pieni, maalimiehet olivat n. 30 metrin päässä keskilinjasta. Ohjeena maalimiehille annettiin, että koira ilmaisee kunnes tulen paikalle, ja senkin jälkeen pyysin maalimiehiä odottamaan satunnaisen määrän haukkuja ennen kuin antavat palkan. Lähetykset sujuvat koko ajan paremmin, Tomppa malttaa nopeammin ja nopeammin istua vierelle, ja pysyy jo melko hyvin vierellä ennen kuin lähetän vihjesanalla ”ukko”. Tietty olisi fiksua järjestelmällisemmin vaihdella koiran odotusaikaa ennen vihjesanaa ja siten lisätä kestoa paikallaoloon ennen lähetystä. Tämä siksi koska ihmisillä on tapana rutinoitua ja todennäköisesti sanon vihjesanan aina saman ajan jälkeen siitä kun koira on istunut. Mutta, koska etsiminen on koiralle todella palkitsevaa, alkaa lähetyskäytöskin olla melko vahva – Premackin periaate taitaa olla suosikkikäsitteitäni. Viime viikon ja tämän viikon treenien jälkeen voisi todeta, että 30 metriä on sellainen etäisyys jolle koira irtoaa reippaasta, mutta 50 metriä on jo haastava. Tietenkin maastonmuodoilla on suuri merkitys. Jatkossa helpossa maastossa voisi alkaa pidentämään etäisyyttä vähän kerrallaan, ja hankalassa maastossa pitäytyä toistaiseksi lyhyemmässä etäisyydessä.
Koira irtosi lähettäessä hyvin ja löysi maalimiehet nopeasti. Mutta jostain ihmeestä aiemmin niin pidättyvä ja kohtelias Tomppa on keksinyt, että maalimiehiä voi vaikka ennen ilmaisua tai ilmaisun aikana välillä lipaista tai tökkäistä kuonolla nenään, yhden maalimiehen sylissäkin se taisi käydä. Tämä on kyllä aivan poikkeuksellista käytöstä Tompalta. Ehkä se kertoo siitä, että koira alkaa olemaan melko itsevarma etsiessään ja tohtii olla oma itsensä eikä jännitä maalimiehiä tai koko etsintätilannetta. Täytyy kuitenkin toivoa, että tämä olisi ohimenevä vaihe, ja samalla miettiä miten toivottua maalimieskäytöstä aletaan kouluttamaan jos tämä ei olekaan ohimenevä vaihe… Ensimmäisenä mieleen tulee koiran vieminen pois maalimieheltä ilman palkkaa (negatiivinen rankaisu), mutta se saattaa olla liian rankka rankaisu varsinkin kun samalla työstetään motivaatiota irrota maalimiehelle. Harjoittelu täytynee tarvittaessa tehdä erillisessä ilmaisutreenissä. Ilmaisun jälkeen otin koiran sivulle istumaan, jonka se suoritti nopeasti. Tätäkin täytyy vielä treenata lisää ja kirjoittaa auki se koiran haltuunoton koulutussuunnitelma ennen kuin vien asiaa pidemmälle. Kesän aikana olisi siis tarpeen pitää erillisiä ilmaisutreenejä.
Weimar+i 