Tottistreeniä

Tiistaina valmennusryhmän treenissä aloitettiin taas lyhyellä treenillä, jossa on tarkoitus päästä treenimielentilaan ja keskittyä koiraan täysin. Tämän jälkeen tehtiin käännöksiä puhelinluetteloiden avulla. Tässä treenissä toiset koirat olivat lähempänä kuin aiemmissa treeneissä, ja tilanne oli haastavampi kuin aiemmin. Koska tehtiin käännöksiä puhelinluettelon ympärillä, en ymmärtänyt nostaa vahvistetiheyttä vaan palkkasin aina vasta kun koira oli tehnyt kunnolla 90 asteen käännöksen. Tämä oli liian matala vahvistetiheys Tompalle siinä tilanteessa, ja se hiukan kiihtyi lähellä liikkuvista koirista. Ymmärsin sentään sitten siirtyä kauemmaksi ja siirtyä taas ”look at that”-harjoitukseen, kuten tein alussakin kun lähellä oli uusi koirakko. Sen sijaan, että odotan katsekontaktia, annan koiran katsella ympärillä olevia koiria. Eli naksutan ja palkkaan aina kun Tomppa kääntyy katsomaan toista koiraa otettuaan minulta edellisen namin. Tämä treeni on samaan aikaan vastaehdollistamista ja myös tekee toisen koiran katsomisesta koiralle ”koulutuspelin” jossa koiran ajatukset viedään toisesta koirasta oman käytöksen muuttamiseen jotta koira saa palkan. Yleensä muutaman toiston jälkeen Tomppa alkaa kiihtymisen sijaan tarjoamaan selkeästi toisen koiran katsomista käytöksenä. Tällä saa yleensä katkaistua tuijottamisesta muuten seuraavan käytösketjun (kiihtyminen, kiskominen, haukkuminen). Tärkein oppitunti tuolta kerralta on muistaa säätää etäisyyttä ja vahvistetiheyttä heti koiran käytöksen vaatimalla tavalla, eikä jumittaa ennalta suunnitellussa harjoituksessa. Olen siihen tyytyväinen, että pystyin pysymään rauhallisena ja tyynenä koiran käytöksestä huolimatta – enkä alkanut miettimään itsekseni, että voi ei kun se nyt teki noin, kauheaa se reagoi, mitähän nyt kaikki ajattelee… Niin kuin joku viisas on sanonut, ei pidä ottaa koiran käytöstä henkilökohtaisesti 🙂

Tänään torstaina oli kevään viimeinen Oiva Agilityn ”tokojaoston” treenikerta Kompassin tiloissa. Oltiin kahdestaan tutun koirakon kanssa, ja treenailtiin seuraamista vahvisteaikataulun kanssa, ärsykekontrollia sivulla istumisessa ja maahanmenossa, hiukan kontaktin pitoa häiriössä eli toinen koirakko liikkui ja oleskeli näkyvillä sekä loppuun pitkä paikallamakuu tasaisesti palkaten. Treenin suurin saavutus tapahtui lähtiessä. Treenitilaan ja sieltä pois on kulku agilitytilan vierestä huoneesta jossa on yleensä enemmän tai vähemmän räksyttäviä koiria. Tästä kulkeminen on Tompalle ollut koko talven haastavaa, se on selvästi epävarman oloinen kun siitä mennään, ja aika usein kiihtyy niin paljon, että haukahtelee ohitettaville koirille. Ohitettavat koirat ovat yleensä pieniä tai keskikokoisia, ja turhan usein riekkuvat ja pomppivat hihnan päässä ja räksyttävät voimakkaasti.

Tänään kun lähdettiin tilassa oli muutama koira suorittamassa ja muutama pieni koira kulkureitin varrella, ja ne taas kerran räksyttivät Tompalle taukoamatta. Päästiin koirien kohdalle, ja Tomppa kiihtyi ja haukkui muutaman kerran – mutta tällä kertaa sen sijaan, että olisin paennut paikalta nopeasti, jäinkin siihen paikalle seisomaan. Yllätyksekseni Tomppa malttoikin tarjota katsekontaktia, välillä vilkaista haukkuvia koiria, ja taas tarjosi katsekontaktia useita kertoja. Seisottiin hetken paikallaan ja sitten lähdettiin hiljalleen ovea kohti koko ajan naksutellen. Olin tosi tyytyväinen Tomppaan, ja näköjään vastaehdollistamistreeni ja katsekontaktin vahvistaminen alkavat olla hyvällä mallilla. Niin, ja haukkuvista koirista toista ei yritetty hallita tai kouluttaa tilanteessa mitenkään, ja toista pideltiin leuasta kiinni, tuijotettiin silmiin ja hoettiin toistuvasti ”loppu, loppu, loppu…”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s