Treenasimme sekä sunnuntai-iltana, että tiistai-iltana Viilarin kentällä. Nämä olivat Ässän ensimmäisiä kertoja tällä kentällä, aiemmin olemme treenanneet muualla. Siitä huolimatta koiralla oli valtava hinku päästä kentälle, ja koska halusin viedä sen kentälle hallinnassa, jo kentälle menossa kesti aikansa. Päästiin kuitenkin kumpanakin iltana treenaamaan 🙂
Seuraaminen näyttää asennon suhteen melko hyvältä. Koira pitää katsekontaktin ja asennon parhaimmillaan 5-10 askelta, mikä on yllättävän paljon treenimäärään verrattuna. Yritin kuitenkin palkata vielä paljon lyhyistäkin seuraamisista katsekontaktissa, seuraamisen laatu on kuitenkin vielä ailahtelevaa.
Kokeiltiin myös tahdinvaihtoja, ja varsinkin juosten seuraaminen sujui hyvin, mutta kestoa ei ole vielä muutamaa metriä pidemmästi. Hitaasti seuraten koira tarjoaa välillä istumista tai pudottaa katsekontaktin muuten. Nämäkin olisi hyvä rakentaa maltillisesti.
Käännöksiä olisi hyvä terävöittää tuomalla useamman alustan kentälle, ne ovat vähän laiskoja ja täyskäännös meinaa jäädä vajaaksi. Koiran automaattinen pysähtyminen seuraamisen yhteydessä ja minun pysähtyessä toimii, jäävää istumista piti muutaman kerran vahvistaa, mutta sekin muistui mieleen.
Jäävä paikallamakuu toimii hyvin, koira karkasi minun luokseni vain kerran useista toistoista. Jäävässä paikallamakuussa olen yrittänyt vaihdella minun kulkemaa matkaa ilman koiraa n. 10-35 askelen välillä, aikaa minun kääntymisestä koiran kutsumiseen ja omia liikkeitä ja ilmeitä ennen koiran kutsumista. Yhdellä toistolla jossa väliä oli n. 30 askelta, koira juoksi liian lujaa ja joutui juoksemaan ohi välttääkseen törmäyksen. Seuraavalla toistolla heitin lelun koiran pään yli sen ollessa n. 5 metrin päässä, ja jo seuraavalla toistolla koira osasi jarruttaa paremmin.
Pitkässä paikallamakuussa olen myös vaihdellut etäisyyttä muutaman askelen ja 10-20 askelen välillä. Vahvistetiheys on melko korkea, olen palkannut usein alle 30 sekunnin välein, mutta sekaan mahtuu jo minuuttien palkkausvälejäkin mutta harvakseltaan.
Tiistai-iltana kokeiltiin nopeasti ketteryystelineitä, lähinnä tynnyrisiltaa ja tikapuita. Kummallekin Ässä meni omaan tyyliinsä, täysillä päin ilman mitään varovaisuutta. Sillassa se muutaman kerran jälkeen tajusi, että se onkin aika kiikkerä ja vaatii hieman tasapainoa. Aloin palkkaamaan rauhallisemmasta kävelystä ja pysähtymisestä, jotta koira tottuisi sillan liikkeeseen koiran pysähtyessä. Tikapuilla palkkasin koiraa naksuttinella aina kun mikä tahansa sen tassuista oli puolien päällä. Ketteryystelineille olisi kuitenkin hyvä tehdä erilliset koulutussuunnitelmat, ja lähteä toteuttamaan niitä järjestelmällisesti. Uskoisin, että siten saan pilkottua käytökset tarpeeksi pieniin osiin, että koiralla pysyy varmuus telineitä suorittaessa.
Weimar+i 