Palkitsemiseen perustuva kanakoiran koulutus osa 2 – pysähtyminen

Tämä artikkeli on jatkoa artikkelille ”Palkitsemiseen perustuva kanakoiran koulutus osa 1 – teoriaa”, ja perustuu Lohjan Koirakeskuksessa järjestettyyn koulutusseminaariin 10.-11.6.2017. Kouluttajina siellä olivat Koirapalvelu Kannattavan Riikka Kokkonen sekä Hannu Kyllönen. Kuvat ovat seminaarista, videot aiemmin kuvattuja.

LUOPUMALLA SAA

Koulutuksessa harjoiteltiin alkuun ympäristöstä luopumista ja vahvistettiin kontaktia ohjaajaan. Tämäkin on hyvä alkuharjoitus missä tahansa lajissa, esimerkiksi tottelevaisuuskentälle mennessä. Kun koira nostaa nenän maasta tai myöhemmin etenkin tottelevaisuuskontekstissa ottaa kontaktin ohjaajaan, sen hyvä valinta merkitään esimerkiksi naksuttimella ja koira palkitaan. Koiraa ei houkutella eikä käsketä, vaan ollaan hiljaa ja paikoillaan ja annetaan sen itse oivaltaa, että kaikista kannattavinta on luopua häiriöistä ja ottaa kontaktia ohjaajaan.

Tässä luodaan pohjaa häiriöistä luopumiselle ja ohjaajan kuuntelulle kaikissa tilanteissa, ja tätä kannattaa harjoitella paljon myös arjessa etenkin kun huomaa koiran unohtaneen ohjaajan olemassaolon. Huolellisesti tehdyillä ja usein toistuvilla harjoituksilla on mahdollista aivopestä koira ajattelemaan, että arjessa ja metsälläkin eteen ilmestyvät vaikeatkin häiriöt ovat sitä samaa koulutuspeliä jota on alkuun harjoiteltu helpommissa olosuhteissa. Näin koira huomatessaan häiriön valitsee itse luopua siitä ja kääntää nopeasti huomion ohjaajaan, koska tällä tavalla se on erittäin usein, erilaisissa tilanteissa ansainnut ruokaa ja leikkiä.

KLASSISTA JA OPERANTTIA EHDOLLISTUMISTA LENKKIPOLULLA

Esimerkiksi, päivittäisen kävelylenkin varrella on paljon häiriöitä millä voi etenkin pennun kanssa harjoitella – kun koira huomaa pikkulinnun, pyöräilijän tai ohi juoksee lenkkeilijä, ja koira tämän jälkeen kääntää huomion pois tästä häiriöstä sinuun, ota tavaksi palkata koira! Kohta huomaat koiran katselevan merkitsevästi häiriötä ja sinua, taas häiriötä ja taas sinua, yrittäessään ilmoittaa, että on se on huomannut häiriön ja kääntänyt kontaktin sinuun, siten ansaiten palkan.

Jos huomion kääntäminen häiriöstä on koiralle mahdotonta, eli se kiihtyy liikaa, aloita ensin ”katso häiriötä”-pelillä (LAT, look at that). Siinä koiralle annetaan kehusana tai naksaus siitä kun se vielä katsoo häiriötä, ja koira palkataan ruualla. Jos syöminen ei onnistu, vie koira kauemmaksi häiriöstä kunnes se onnistuu. Käytännössä tässä tehdään vastaehdollistamista, eli muutetaan koiran tunnetilaa kiihtyneestä rauhallisempaan.

img_1716
Koira alkaa rauhoittumaan häiriön nähdessään, kun häiriö yhdistetään tarpeeksi monta kertaa ruokaan

 

Syöminen yleensä rauhoittaa koiraa, ja palkkaaminen muuttaa tilanteen koiran näkökulmasta koulutuspeliksi tuijottamisen ja kiihtymisen sijaan. Kun tätä harjoittelee tarpeeksi, eli ruokapalkkio alkaa liittymään koiran mielessä häiriön näkemiseen, alkaa koira häiriön nähdessään kiihtymisen sijaan kääntämään katseen ohjaajaan odottaessaan palkkiota – esimerkiksi aina kun pikkulinnut lentää nenän edestä pois, koira katsoo äkkiä kuskiin päin kun sieltä on aiemminkin saanut näissä tilanteissa ruokaa ja leikkiä.

Tässä tapahtuu sekä klassista ehdollistumaa (häiriön nähdessään koira alkaa rauhoittumaan, koska siihen on liittynyt rauhoittava syöminen) ja operanttia ehdollistumista (kun koira kääntää katseen häiriöstä pois, se saa haluamansa asian eli ruokaa). Alkuvaiheen treeneissä koiran on toki oltava liinassa, ja mielellään koiralle turvallisissa valjaissa, jotta se mahdollisesti rynnätessäänkin häiriöille ei satuta itseään. Kun osaamista kertyy, siirrytään harjoitteluun liina löysällä tai ilman hihnaa – tässä vaiheessa harjoitusten suunnittelu vaatii tarkempaa työtä, koska tavoitteena on, että koira ei koskaan epäonnistuessaan luopumisessa pääsisi palkitsemaan itseään häiriöllä.

ANNA KOIRAN VALITA – HALLITSE SEURAUKSIA

Häiriöistä luopumista harjoiteltiin myös niin, että palkkiot toimivat häiriöinä. Jokaiselle koiralle valittiin jokin vahva ja tuttu käytös, ja samalla jätettiin saataville maahan jokin koiralle mieluisa palkkio – vaikka lelu maahan tai ruokaa kuppiin. Kun koira suoritti halutun helpon käytöksen onnistuneesti, se palkattiin joko ohjaajan toimesta tai vapautettiin häiriölle (eli palkalle). Kouluttajat suosivat erillisten vihjeiden kouluttamista lelupalkoille ja ruokapalkoille vapauttamiseen. Tässä harjoitellaan myös ohjaajan kuuntelua ja hallintaa. Koiralle opetetaan, että kun teet mitä minä haluan, saat mitä sinä haluat. Jos koira tekee väärän valinnan, karkaa palkalle tai menee väärälle palkalle, on alkuvaiheessa paikalla avustajat jotka ottavat palkkion pois.

Eli, kun koira tekee virheen, se menettää mahdollisuuden palkkioon. Jos virheitä tulee muutama peräkkäin, eli koira ei oppinut kerrasta kun palkkion mahdollisuus poistettiin, on harjoitusta syytä helpottaa. Onnistumiset ja niistä palkkaaminen ovat lähtökohta kouluttamiselle, eikä koulutus edisty ilman onnistumisia. Virheet eivät tokikaan ole maailmanloppu, koira oppii niistäkin eikä seuraukset ole dramaattisia koiran hyvinvoinnin näkökulmasta kun on kyse palkitsemalla kouluttamisesta – koira ei yksinkertaisesti saakaan tavoittelemaansa palkkiota. Kuitenkin, jotta koulutus etenee, on tehtävät asetettava sellaisiksi, että koiran on mahdollista onnistua ja onnistumisia tulee enemmän kuin epäonnistumisia.

img_1712
Istumista ja häiriöistä luopumista – kriteerinä, että takapuoli pysyy maassa

 

Tämänkaltaisissa hallintatreeneissä, missä harjoitellaan helppoja käytöksiä ja esillä olevista häiriöistä / palkkioista luopumista (ja niille pääsyä vasta luvan jälkeen), on viisasta välttää kaavamaisuutta. Tämä pätee itse asiassa kauttaaltaan kanakoiran koulutukseen. Jos ensin koira vapautetaan noudon jälkeen ruokakupille, seuraavalla toistolla voisi olla hyvä ajatus leikkiä koiran kanssa palkaksi noudon jälkeen vaikka ruokakuppi on yhä saatavilla, ja tästä seuraavalla toistolla koira lähetetään ensin lelulle, jonka jälkeen se saa noutaa ja saa ruokapalkan kädestä ja näin edespäin. Järjestyksellä ei siis ole merkitystä, vaan tärkeää on, että se muuttuu koko ajan.

VIREENHALLINTA JA KÄYTÖKSET PALKKIOINA

On siis tärkeää opettaa alkuun helpoilla ja ajan myötä vaikeutuvilla harjoituksilla koiralle kuuntelemisen jaloa taitoa – kun olet tarkkana, niin ansaitset, jos taas teet omia päätelmiä, menetät. Harjoituksen aikana kannattaa siis tarkkailla koiraa – jos se alkaa vaikkapa ennakoida noutoa, indikoiden sitä, että nouto on sille erittäin palkitsevaa tai se on aiemmin päässyt tässä vaiheessa noutoon, älä päästä sitä heti noutamaan vaan pyydä jokin toinen käytös ensin. Sen lisäksi, että se oppii kuuntelemaan, voidaan tällä tavallla vahvistaa heikompia käytöksiä. Kun se vaikkapa vasta pienen kontaktissa seuraamisen jälkeen pääsee palkkioksi noutamaan, vahvistuu myös kontaktissa seuraaminen – tätä kutsutaan Premackin periaatteeksi. Käytännön sovelluksia on muun muassa istuminen ennen vapautusta hakuun (koska haku on palkitsevaa, edeltävä käytös eli istuminen vahvistuu myös) tai leikkiminen ennen namipalan syömistä (kun syöminen on koiralle palkitseva käytös, ja halutaan vahvistaa leikkimiskäytöstä).

Kaiken tämän lisäksi, harjoitukset joissa treenataan vaihdellen erilaisia käytöksiä ja käytetään erilaisia palkkioita, opettavat koiralle kykyä säädellä omaa virettään. Kun koiran kanssa harjoitellaan vaikka rajun taisteluleikin jälkeen lyhyttä rauhallista seuraamista, josta se taas pääsee vauhdikkaaseen noutoon, ja näin edespäin, saa koiran kykyä laskea ja nostaa virettä vahvistettua ja jumpattua. Kun harjoitellaan niin, että saatavilla on kiihdyttäviä palkkioita häiriöinä, oppii koira itsehillintää ja sitä, että rauhoittumalla ja kuuntelemalla se pääsee tekemään niitä sille mieluisia kiihdyttäviä asioita. Itsehillintä ja ymmärrys siitä, että rauhoittumalla ansaitsee ovat kullanarvoisia taitoja riistatilanteissa. Tässä yksi esimerkki vireenhallintatreenistä.

YKSI KÄYTÖS, YKSI VIHJE

Pysähtymisen tärkein osa koulutetaan siis koiran omaehtoisen luopumisen kautta – koira on huomannut, että luopumalla erilaisista häiriöistä ja kuuntelemalla ohjaajaa häiriöistä huolimatta, se pääsee ansaitsemaan sen tavoittelemia asioita. Tämän jälkeen on tärkeää määritellä tarkkaan minkä pysähtymiskäytöksen koiran halutaan tekevän – istuuko se, seisooko vai makaako, ja mikä on se vihje mikä tähän käytökseen halutaan liittää, eli onko se pillitys vai sanallinen vihje. On vaikeaa kouluttaa koiralle käytöksiä, jos ei itsekään tiedä mitä haluaa koiran tekevän tai se vaihtelee päivästä toiseen. Toisaalta, jos alusta asti vahvistaa vain yhtä käytöstä ja liittää siihen vain yhden vihjeen, tulee tätä yhdistelmää harjoiteltua paljon enemmän kuin jos jompi kumpi tai molemmat muuttuvat ajan myötä.

Jos pysähtymiskäytös on istuminen, aloitetaan koulutus siitä, että koira itse tarjoaa istumista ja palkitaan niistä hetkistä. Alusta saakka on hyvä ottaa treenirutiiniin myös vapautusvihje – kun koira istuu itse, palkataan se ja sanotaan vapautusvihje samalla kun heitetään nami maahan jotta koira nousisi sen syömään. Odotetaan, että koira taas tajuaa itse istahtaa, josta palkataan ja vapautetaan edellä mainitulla tavalla. Tätä toistetaan kunnes koira kiirehtii tarjoamaan istumista. Silloin voidaan koiran istuessa sanoa/pillittää istumisvihje ja palkata välittömästi. Vihje on syytä sanoa tai pillittää samalla tavalla kuin aikoo sen ilmaista metsästystilanteessa, istu kauniisti kuiskattuna on koiran näkökulmasta aivan eri asia kuin metsästystilanteessa hätäisesti huudettu ISTU.

img_1713
Istumisesta palkatessa on tärkeää toimittaa palkkio perille suuhun saakka, jotta paikallaan pysyminen vahvistuu

 

 

Taaskaan harjoitellessa ei saa unohtaa vapautusta, jotta kriteeri pysyy selkeänä – istumista suoritetaan siihen saakka, että annetaan lupa nousta koska näinhän koiran täytyy toimia myös metsästystilanteessa. Kun istumisvihjettä on toistettu joitakin kertoja koiran itse mennessä istumaan, testataan vihjettä kun koira vielä seisoo. Jos koira vihjeen seurauksena istuu, palkataan, jos ei niin jatketaan vihjeen liittämistä käytöksen suoritushetkeen kunnes linkki vihjeen ja käytöksen välille syntyy koiran päässä. Kun vihje on liittynyt käytökseen, siirrytään palkkaamaan vain niistä kerroista kuin koira istuu heti vihjeen jälkeen.

Vihjettä liittäessä ja myöhemminkin kannattaa pyrkiä täyteen eleettömyyteen muuten – kaikki mitä ohjaaja tekee välittömästi käytöksen aikana liittyy itse käytökseen, ja jos samalla antaa käsimerkkejä koira mahdollisesti tai jopa todennäköisesti uskoo käsimerkin olevan se merkitsevä vihje. Elekieli kun on koirille se merkittävin kommunikointitapa, on tärkeää kiinnittää huomiota tähän. Metsästystilanteessahan ei välttämättä ole näköyhteyttä koiraan, ja sen lisäksi haulikolla ampuminen yhdellä kädellä, toisen näyttäessä koiralle pysähtymisvihjettä, olisi kyllä aikamoinen temppu.

Kun meillä on nyt koira, joka osaa istua vihjeestä keittiössä, alkaa se isoin työ eli yleistäminen – sama koulutusprosessi eli istumisen tarjoaminen ja sen jälkeen vihjeen liittäminen täytyy tehdä ensin eri huoneissa, sitten pihalla, ja sitten vieraammissa paikoissa. Koirat ovat erittäin huonoja yleistämään, ja siten tarvitsevat huolellisen pohjatyön jotta käytös olisi yhtä sujuvaa kaikkialla. Kun koira osaa istua vihjeestä eri paikoissa, on seuraava askel harjoitella istumista kauempana ohjaajasta, istumista kun ohjaaja kävelee paikoillaan, kun kävellään yhdessä rauhallista vauhtia, ripeämpää vauhtia, kun hölkätään ja juostaan. Jatkossa voi harjoitella vihjeestä istumista kun kävellään ja ohjaaja jatkaakin kävelyä vihjeen jälkeen, ja sama harjoitus hölkäten ja juosten. Mielikuvitus on tässä vain rajana, ja pääasia on harjoitella istumista vihjeestä kaikenlaisissa tilanteissa ja myös erilaisissa viretiloissa, vaikkapa kesken leikin, aloittaen helpommasta ja vähitellen vaikeuttaen niin, että koira kuitenkin yhä pystyy onnistumaan tehtävässä.

KÄÄNTEINEN HOUKUTTELU PAIKALLAOLON POHJATAITONA

Sen lisäksi, että kanakoira osaisi omaehtoisesti luopua asioista ja se osaisi myös mennä istumaan vihjeestä kaikenlaisissa häiriöissä ja korkeassakin vireessä, sen pitäisi pystyä pysymään paikoillaan metsästystilanteessa pyssyn paukkuessa, höyhenten pöllytessä ja linnun mätkähtäessä maahan. Tätä voi harjoitella mitä moninaisimmilla häiriöillä. Alkuun voidaan houkutella koiraa nousemaan istumasta nameilla, eli tehdä käänteistä houkuttelua. Silloin koira palkataan kun se houkuttelusta huolimatta pitää takapuolen tiukasti maassa. Alkuun namit ovat kädessä ja palkka tulee nopeasti, mutta koiran onnistuessa kriteeriä nostetaan pudotettuihin nameihin, lentäviin nameihin ja niin edespäin. Jos koira nousee ja tavoittelee palkkoja, sitä ei kielletä eikä toruta, vaan yksinkertaisesti poistetaan mahdollisuus palkkioon – esimerkiksi laitetaan käsi nyrkkiin, tai peitetään maassa oleva nami jalalla. Oppi menee parhaiten perille, kun koira saa itse, ilman ohjausta tai apuja meiltä, oivaltaa miten se saa palkkion. Kun koira on tehnyt virheen ja noussut istumasta, seuraavalla toistolla helpotetaan hieman, että koira onnistuu ja saa taas tavoittelemansa palkkion.

img_1714
Käänteisessä houkuttelussa kannattaa houkutella yhdellä ja palkata toisella kädellä

 

 

Häiriöitä voi ja pitääkin vaikeuttaa: kun namit ja lentävät lelut ovat helppoja häiriöitä, voi panoksia korottaa vaikka ongen päähän kiinnitetyllä siivellä tai jopa elävillä kyyhkysillä. Tämänkin osa-alueen harjoittelu on syytä siirtää onnistumisten myötä kotoa ulos ja lopulta metsään ja pellolle, jotta yleistetään osaaminen varsinaiselle kanakoiran työmaalle. Huolellisesti ja pienistä palasista rakennettuna käänteisen houkuttelun lopputuloksena on vahva paikallaolokäytös, jossa koira näkee ympäristön häiriöt ohjaajan ja koiran välisenä leikkinä, ja jossa koira aktiivisesti valitsee olla nousematta ja jahtaamatta koska se on aina aiemminkin ollut koiralle kannattavaa.

Tässä iemmin tekemäni video luopumisesta ja käänteisestä houkuttelusta.

KOHTI TOSITOIMIA

Koulutuksen päätteeksi testattiin koirien osaamista launcheriin laitettujen, linnun siivitykseltä kuulostavien muovipullosta ja muovipusseista tehtyjen härpäkkeiden avulla. Aluksi kokeiltiin pysähtymisvihjeen tehoa koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan launcherin heittäessä häiriön ilmaan, ja osalla koirista testattiin samaa koiran ja ohjaajan ollessa liikkeessä kohti launcheria. Tämänkaltaisia tasontestauksia yllättävissä tilanteissa olisi hyvä tehdä enemmänkin ennen siirtymistä metsästysmaille – jos koira ei pysty pysähtymään vihjeestä kun tennispallo heitetään äkillisesti talon nurkan takaa koiran eteen, en löisi vetoa sen puolesta,  että se pysähtyy metsästystilanteessa avanssin päätteeksi.

img_1715
Pysähtymistreeniä edistää se, että palkan suunta on poispäin häiriöstä

 

 

Peli ei ole kuitenkaan silloin menetetty, vaan epäonnistuminen kannattaa ottaa informaationa – tarvitaan vielä enemmän harjoituksia, joissa koiraa palkataan häiriöistä luopumisesta, joissa vahvistetaan kontaktia ohjaajaan, joissa palkitaan nopeasta reagoinnista pysähtymisvihjeeseen, ja joissa vahvistetaan paikallaan pysymistä erilaisissa häiriöissä. Perusta on siis rakennettava huolella, jotta talo pysyisi pystyssä kovissakin olosuhteissa. Urakka ei ole kuitenkaan niin suuri, jos ottaa luopumisen vahvistamisen, kontaktin vahvistamisen ja tekemällä ansaitsemisen osaksi päivittäisiä rutiineja koiran kanssa. Se saattaa vaatia hieman pohdintaa ja uusien tapojen opettelua alkuun, ja todennäköisesti lelun tai namipussin hieman ahkerampaa kanniskelua mukana koiran kanssa liikkuessa, mutta jos ne koirat oppivat uusia asioita niin kyllä me ihmisetkin siihen kyetään.

Uusi vahvisteaikataulu BH:n paikallaoloon

Ollaan aloitettu treenailemaan BH-kokeen vaatimaa paikallaoloa eli paikkamakuuta aiemman kirjoituksen suunnitelman ja vahvisteaikataulun mukaan. Olen huomannut kuitenkin, että paikallaolon keston nostaminen on Ässälle paljon haastavampaa kuin etäisyyden. Etäisyyden kasvattaminen ei tunnu itse asiassa olevan Ässälle kovin suuri asia.

Täten päätin pilkkoa kriteeriä keston osalta enemmän, eli nostaa kestoa alkuun pienemmissä askelissa, ja vastaavasti nostaa etäisyyttä isommissa askelissa. Ensimmäiset kaksi tasoa kesto nousee puolen minuutin askelissa, kolmannella tasolla minuutin askelissa ja neljännellä tasolla nostetaan kriteeriä jo 2 minuuttia kerrallaan. Alla siis uusi vahvisteaikataulu, katsotaan miten treeni lähtee etenemään tämän myötä!

Vahvisteaikataulu paikallamakuu versio 2

 

Tottistreenit ja BH-suunnitelmaa

Kävimme 14.7.2015 treenikentällä tottistreenaamassa ensimmäistä kertaa kesäloman jälkeen, itseasiassa kyseessä oli ensimmäiset kunnon treenit lomatauon jälkeen. Ässä oli jo matkalla autolle aika liekeissä, ja erinomainen vire näkyi myös kentällä. Koska haluan alkaa työstämään jo tarkempaa suunnitelmaa BH-koetta varten, alan listaamaan tottistreenikerrat BH:n liikkeiden mukaan ja tässä postauksessa on myös mukana hieman suunnitelmaa BH-kokeen osalta. Yritän myös jatkossa treenata enemmän niitä asioita, jotka ei ole vielä hallinnassa kuin niitä asioita, jotka Ässä osaa hyvin – olisi aina mukava treenata sellaisia juttuja jotka menee jo hyvin, mutta sillä tavalla ei taida kauheasti edistyä!

Seuraaminen

Tällä hetkellä Ässän seuraaminen on sillä tasolla, että kriteerinä kaikissa paikoissa on jatkuva katsekontakti ja oikea paikka sekä sivusuunnassa että kulkusuunnassa. Tämä sujuu Ässältä hyvin alun ympäristön tarkkailun jälkeen melkeinpä paikassa kuin paikassa. Se osa kriteeristä mitä säädän tilanteen ja häiriöiden mukaan on seuraamisen kesto. Yleensä aloitan muutamista askelista, ja nosta kriteeriä vaihtelevasti koiran sen päivän ja paikan osaamisen mukaan. Tässä treenissä päästiin 5-10 askelen seuraamispätkiin ennen kuin annoin vahvisteen.

Seuraava etappi on 50 askelen yhtäjaksoinen seuraaminen eri ympäristöissä. Kriteeriä täytyy nostaa vaihtelevasti ja muistaa usein palkita myös aivan lyhyistä seuraamisista. Hahmotan itse tämän niin että kolmannes seuraamispätkistä (ennen vahvistetta) on alle 10 askelen, kolmannes alle 20 askelen ja loppukolmannes 20-50 askelen pätkiä. En ajattelut tässä vaiheessa kuitenkaan tilastoida kestoa, katsotaan miten tällä mutu-tuntumalla treeni etenee ja tarkennan sitten suunnitelmaa jos edistystä ei tapahdu.

Käännökset

Tässä treenissä ei tehty oikean tai vasemman käännöksiä, joitakin täyskäännöksiä. Koiran vire ja kontakti olivat hyviä, ja niissä tilanteissa täyskäännös yleensä onnistuu hyvin. Edellisissä treeneissä olen palkannut koiran nopeasti käännöksen jälkeen, seuraavissa treeneissä voisi palkkaamista siirtää kauemmaksi käännöksen jälkeen. Ässän oikea käännös ei ole ollut kovin tiukka, mutta en näe ainakaan tässä vaiheessa tarvetta hioa sitä tiukemmaksi muuten kuin palkkaamalla käännöksen jälkeen läheltä minua. Tärkeintä on tuoda käännöksiä osaksi seuraamistreeniä, eri pituisten seuraamisten jälkeen.

Tahdinvaihdot

Tahdinvaihtoja ei treenattu tällä kertaa. Jatkossa voisi vielä varmistaa juoksun ja hitaan seuraamisen laatu ja sen jälkeen takaperinketjuttaa tahdinvaihdojen treenaaminen alla esitetyn mukaisesti.

Hidas seuraaminen/juosten seuraaminen: 2 askelta, 4 askelta, 2 askelta, 6 askelta, 2 askelta, 8 askelta, 4 askelta, 2 askelta, 10 askelta, 2 askelta, 6 askelta, 12 askelta, 4 askelta

Kun kumpikin sujuu 12 askelen verran (koevaatimus 10 askelta), tehdään ennen hidasta seuraamista 2, 4, 6, 8, 10, 12 askelta juosten seuraamista, palkka vasta hitaan seuraamisen jälkeen. Muutaman treenikerran jälkeen palkataan aina vasta hitaan seuraamisen jälkeen.

Pysähtyminen

Seuraamisen yhteydessä on yksi pysähtyminen keskellä seuraamista. Ässän kanssa ollaan treenattu paljon maahanmenoa ja paikallaoloa, joten se tarjoaa mielellään maahanmenoa. Paikallaolon maahanmeno täytyy siis saada paremmin ärsykekontrolliin, eli, että koira tekee maahanmenon sivulta vain vihjeen ”maa” kuulleessaan, eikä muulloin. Seuraamisen yhteydessä koiran on istuttava ilman vihjettä ja pysyttävä istumassa kun minä pysähdyn. Alkuun voisi naksuttimella merkata koiran istumisen nopeasti ennen mahdollista maahanmenoa, palkan suunnalla vahvistaa istumassa pysymistä ja luoda lisää arvoa eli vahvistehistoriaa istumassa pysymiseen. Eli suomeksi, palkata runsaasti kun koira pysyy istumassa eikä tarjoa maahamenoa.

Koiran pysyessä istumassa 5-10 sekuntia, voisi takaperinketjuttaa kaavion sen osan missä istuminen tapahtuu. ”Etuperin” katsottuna liitettävät palaset ovat: pieni pätkä seuraamista, täyskäännös, n. 10 askelta seuraamista, pysähtyminen, n. 5 askelta seuraamista, käännös vasempaan, pieni pätkä seuraamista.

Istumisliike

Istumisliike sujuu Ässältä muuten hyvin, paitsi se tarjoaa sitä paikallamakuuta välillä. Taas, arvon luominen istumassa pysymiselle on tärkeää. Kun se on huomannut, että kyseessä on ”se istumisliike”, se kyllä pysyy hyvin istumassa vaikka kävelen kokeen vaatiman matkan pois koirasta, ja pysyn vaihtelevan ajan etäällä koiraa katsoen. Tätä paikallapysymistä toki voisi vielä lisää varmistella lisäämällä häiriöitä, kuten minun erilaista liikkumista, leluja ja ääniä.

Liike on kuitenkin lähes valmis, hieman varmistelua vielä istumisen suhteen sekä istumista edeltävän seuraamisen treenaamista, ja tätä liikettä voi alkaa liittämään seuraavaan liikkeeseen eli maahanmenoon ja luoksetuloon.

Maahanmeno ja luoksetulo

Tehtiin treenissä yksi luoksetulo, ja se paljasti meidän suurimman ongelman – kun etäisyys on täydet eli 30 askelta ja muutama varmuuden vuoksi yli, nousee koiran vauhti liian kovaksi. Olen antanun käsiavun kuten heittäisin koiralle lelun joka saa sen jarruttamaan tarpeeksi, mutta etäpalkkaa pitää vielä jonkin verran käyttää, että vauhteja saa pois.

Muuten paikallaolo on melko varma. Olen vaihdellut aikaa kuinka kauan katson koiraa ennen luoksetuloa, ja olen aukonut suuta jne. eli varmistanut, että koira tulee vasta vihjeen kuultuaan. Varastelua tapahtuu harvoin. Istumisliikkeen tavoin, paikallaoloa voisi vielä varmistella esim. juoksemalla 30 askelen päähän ja heittelemällä leluja jne. mutta tämäkin liike on periaatteessa valmis.

Kun istumisliikettä ja maahanmeno&luoksetulo-liikettä on hiottu vielä vähän, aion takaperinketjuttaa ne. Eli koira saa palkan vasta suoritettuaan ensin istumiseliikkeen ja sitten maahanmeno&luoksetulo-liikkeen, toki palkan pitää olla silloin isompi.

Paikallaolo häiriön alaisena

Tehtiin tälläkin treenikerralla pitkä paikallaolo treenin lopuksi. Vaikka kokeessa paikallaolo voi olla ensimmäinen tai viimeinen liike, olen tähän saakka treenannut paikallaoloa aina viimeiseksi – haluan liittää paikallaoloon rauhallisen mielentilan, ja Ässä on rauhallisimmillaan treenin loppupäästä. Kun lähestytään koetta, täytyy tehdä paikallaoloja myös treenin aluksi, mutta nyt on vielä liian aikaista sille koska paikallaolossa ei ole vielä kovin pitkästi kestoa.

Fokus paikallaolotreenissä tähän saakka on ollut erilaisiin häiriöihin siedättäminen. Olen itse liikkunut eri tavoilla ja eri kohtiin, liikkunut koiran ympäri, juossut pois päin jne. Olen myös heitellyt leluja koiran edessä, koiran yli, koiran takana, juossut lelun kanssa, härnännyt lelun kanssa koiran nenän edessä. Kaiken tämän treenin aikana olen pitänyt vahvistetiheyden korkeana. Olen myös välillä ollut rauhallinen ja seisonut välillä lähellä koiraa, välillä kaukana, välillä nenä koiraan päin, välillä selkä jne. ja pysynyt paikoillani eri aikoja, kuitenkin korkeintaan minuutin tai pari. Aina lopuksi olen antanut koiralle sen iltaruuan sen maatessa paikoillaan loppupalkkana.

Eli olen luonut paljon arvoa paikoillaanpysymiselle, ja tässä treenissä sen huomasi – kentällä oli samaan aikaan rotikka, joka teki luoksetuloa, eteenmenoa, juoksi lentävän pallon perässä, juoksi vinkupallo suussaan lelua vinguttaen jne. Ässä ei häiriintynyt toisesta koirasta lainkaan! Se nousi kyllä tämän treenin aikana 2 kertaa, mikä on paljon normitilanteeseen verrattuna, mutta nouseminen oli enemmänkin matelua noin metrin päässä olevan hajun luokse.

Nyt koen, että Ässän treeni on siinä vaiheessa, että on aika ruveta lisäämään kestoa. Toki välillä on syytä ylläpitää häiriönsietokykyä, mutta kestoakin on saatava jos kokeeseen aikoo. Haluan saada paikallaololle 15 minuuttia kestoa, ja tässä treenissä on varmasti syytä ottaa käyttöön vahvisteaikataulu. Laadin paikallamakuulle uuden vahvisteaikataulun, kuva alla. Tässä on tarkoitus suorittaa ensin kaikki tason 1 vaihtoehdot, jonka jälkeen voi siirtyä tasoon 2 (vihreä alue). Uuteen tasoon siirryttäessä aion aloittaa reunoilta ja edetä keskimmäistä, tumminta ruutua kohti, mutta kuitenkin satunnaisessa järjestyksessä aina yhden ruudun/värialueen sisällä.

Täytyy muistaa myös kiinnittää huomiota omiin eleisiin ja olemiseen, ja etenkin asioihin joita tekee ennen kuin kääntyy takaisin koiraa kohti – mistä tahansa asiasta, usein toistuttuaan, voi tulla koiralle vihje pian lähestyvästä vahvisteesta. Treenikertoja tulee tämän taulukon suoritettuamme 77 – joka tarkoittaa esim. 7 viikolle jaettuna 11 treeniä viikossa tai toisin päin, paikallaolotreeni päivittäin 11 viikon ajan. Lopputulos lienee kuitenkin melko varma paikallaolo.

Vahvisteaikataulu paikallamakuu
Paikallaolosuorituksen jälkeen tarjoan Ässälle melko suuren ruokapalkkion, esimerkiksi osan tai koko ilta/aamuruuan, ja sen jälkeen siirrymme rauhallisesti kävelylle, kotiin tai autoon. Jos pitää mennä suoraan autoon, on syytä olla autossa toinen palkkio – autoon menon Ässä kokee rankaisuna, koska se aina haluaisi jäädä vielä treenaamaan/metsään jne. En aio vetää tätä vahvisteaikataulua läpi monessa eri paikassa, mutta pyrin tekemään yksittäisiä harjoituksia eri paikoissa. Jos häiriöt ovat suuret valitsemassani paikassa, teen suosiolla helpomman harjoituksen kuin vaikeamman.

(Päivitetty ja parannettu versio vahvisteaikataulusta löytyy täältä)

Henkilöryhmä

Tätä ei olla vielä treenattu oikeastaan lainkaan. Ässälle ei tässä vaiheessa näytä olevan kovin häiriö ihmiset, jotka eivät ota siihen kontaktia. Täytyy rekrytoida kuitenkin treenikavereita apuun, ja katsoa miltä käytös näyttää nyt ja mitä asioita pitää treenata. Toki kahdeksikon tekemistä esim. puiden ympärillä voisi treenata erikseen, jotta käytös on valmis ennen kuin tuo ihmiset mukaan kuvioon.

Kun henkilöryhmä sujuu, haluaisin takaperin ketjuttamalla treenata  seuraavan käytösketjun, taas etuperin katsottuna: henkilöryhmä hihnassa-koira vierelle-hihna pois-henkilöryhmä vapaana.

Luoksepäästävyys

Tätä treenattiin ekaa kertaa tiistain treeneissä. Ässä innostuu kovasti sitä kohti lähestyvästä ja sitä katsovasta ihmisestä. Koska lähestyvä ihminen on Ässälle mieluisa asia, täytyy tätä treenata avustajan avulla niin, että avustaja lähestyy vain kun Ässä pysyy paikoillaan istumassa minun sivullani. Heti jos Ässä nousee, avustaja pysähtyy ja jos avustaja on kosketusetäisyydellä, hän menee kauemmaksi. Tätä treenataan niin kauan, että Ässä malttaa odottaa avustajan lähestymisen kosketusetäisyydelle, ja antaa avustajan silittää sitä rintakehästä ja kaulan alta paikoillaan istuen.

Käytösketjut

Kun Ässältä alkaa sujumaan 50+ askelen seuraaminen, tahdinvaihdot on takaperin ketjutettu, ja pysähtymispätkä on takaperin ketjutettu, aion ketjuttaa takaperin koko seuraamiskaavion. Näitä koko seuraamiskaavion suorittamisia kannattaa varmaankin tehdä kuitenkin harvakseltaan, ja palkan on syytä olla melko suuri treenin päätteeksi. Koetta lähestyessä meillä pitäisi olla valmiina seuraavat pätkät: istumisliike-maahanmeno&luoksetulo-käytösketju, henkilöryhmä kahteen kertaan-käytösketju, seuraamiskaavio ja paikallaolo häiriössä-käytösketju.

Kun nämä käytösketjut on valmiita, voisi vielä ketjuttaa valmiit käytösketjut eli [seuraamiskaavio] + [henkilöryhmä kahteen kertaan] + [seuraamiskaavio] + [istumisliike-maahanmeno-luoksetulo] yhdeksi isoksi ketjuksi. Tavoite saattaa olla hieman kunnianhimoinen, mutta ainakin se toisi varmuutta koiran suorittamiseen. Toki täytyy miettiä myös tarkoin koiran motivaatiota, ja muistaa tehdä myös lyhyempiä ja helpompia harjoituksia tarpeeksi usein. Paikallaolo voi olla kokeen alussa tai lopussa, joten sitä ei todennäköisesti kannata ketjuttaa yhteen muiden liikkeiden kanssa.

Tottistreeniä 17.5. & 19.5.2015

Treenasimme sekä sunnuntai-iltana, että tiistai-iltana Viilarin kentällä. Nämä olivat Ässän ensimmäisiä kertoja tällä kentällä, aiemmin olemme treenanneet muualla. Siitä huolimatta koiralla oli valtava hinku päästä kentälle, ja koska halusin viedä sen kentälle hallinnassa, jo kentälle menossa kesti aikansa. Päästiin kuitenkin kumpanakin iltana treenaamaan 🙂

Seuraaminen näyttää asennon suhteen melko hyvältä. Koira pitää katsekontaktin ja asennon parhaimmillaan 5-10 askelta, mikä on yllättävän paljon treenimäärään verrattuna. Yritin kuitenkin palkata vielä paljon lyhyistäkin seuraamisista katsekontaktissa, seuraamisen laatu on kuitenkin vielä ailahtelevaa. 

Kokeiltiin myös tahdinvaihtoja, ja varsinkin juosten seuraaminen sujui hyvin, mutta kestoa ei ole vielä muutamaa metriä pidemmästi. Hitaasti seuraten koira tarjoaa välillä istumista tai pudottaa katsekontaktin muuten. Nämäkin olisi hyvä rakentaa maltillisesti. 

Käännöksiä olisi hyvä terävöittää tuomalla useamman alustan kentälle, ne ovat vähän laiskoja ja täyskäännös meinaa jäädä vajaaksi. Koiran automaattinen pysähtyminen seuraamisen yhteydessä ja minun pysähtyessä toimii, jäävää istumista piti muutaman kerran vahvistaa, mutta sekin muistui mieleen. 

Jäävä paikallamakuu toimii hyvin, koira karkasi minun luokseni vain kerran useista toistoista. Jäävässä paikallamakuussa olen yrittänyt vaihdella minun kulkemaa matkaa ilman koiraa n. 10-35 askelen välillä, aikaa minun kääntymisestä koiran kutsumiseen ja omia liikkeitä ja ilmeitä ennen koiran kutsumista. Yhdellä toistolla jossa väliä oli n. 30 askelta, koira juoksi liian lujaa ja joutui juoksemaan ohi välttääkseen törmäyksen. Seuraavalla toistolla heitin lelun koiran pään yli sen ollessa n. 5 metrin päässä, ja jo seuraavalla toistolla koira osasi jarruttaa paremmin.

Pitkässä paikallamakuussa olen myös vaihdellut etäisyyttä muutaman askelen ja 10-20 askelen välillä. Vahvistetiheys on melko korkea, olen palkannut usein alle 30 sekunnin välein, mutta sekaan mahtuu jo minuuttien palkkausvälejäkin mutta harvakseltaan. 

Tiistai-iltana kokeiltiin nopeasti ketteryystelineitä, lähinnä tynnyrisiltaa ja tikapuita. Kummallekin Ässä meni omaan tyyliinsä, täysillä päin ilman mitään varovaisuutta. Sillassa se muutaman kerran jälkeen tajusi, että se onkin aika kiikkerä ja vaatii hieman tasapainoa. Aloin palkkaamaan rauhallisemmasta kävelystä ja pysähtymisestä, jotta koira tottuisi sillan liikkeeseen koiran pysähtyessä. Tikapuilla palkkasin koiraa naksuttinella aina kun mikä tahansa sen tassuista oli puolien päällä. Ketteryystelineille olisi kuitenkin hyvä tehdä erilliset koulutussuunnitelmat, ja lähteä toteuttamaan niitä järjestelmällisesti. Uskoisin, että siten saan pilkottua käytökset tarpeeksi pieniin osiin, että koiralla pysyy varmuus telineitä suorittaessa. 

BH:n luoksetuloa ja markkeerausta

Vision tokotreeneissä ollaan parilla viimeisellä kerralla vähän lipsuttu itse aiheesta (mikä tekee välillä ihan hyvääkin). Raportoimatta on jääneet BH-kokeen luoksetulotreenit ja markkeeraustreenit.

BH:n luoksetuloa lähdettiin tekemään kohteen avulla. Pohjia käytökselle on jo, mutta tässä treenissä viilattiin koiran asentoa. Apuna oli tunnistuskapula, joka toimi kohteena johon koira koskettaa kuonolla. Kapula oli vatsaa vasten sellaisella korkeudella, että koira pystyi juuri kuonolla koskettamaan siihen kun se istui aivan edessä. Palkkoja oli treeniliivin taskussa kummallakin puolella. Ässällä on jo olemassa vihje, jonka kuultuaan se tulee luokse ja istuu eteen. Tämä vihje sanottiin, odotettiin, että koira tulee eteen istumaan ja koskettaa kuonolla kapulaan. Kuonolla koskeminen on Ässällä jo vahva käytös, joten se tuli lähes automaattisesti mukaan muutaman alustavan toiston jälkeen. Namin toimitus tapahtui taskusta niin, että se nostettiin ylös ja laskettiin koiran suuhun liivissä olevaa vetoketjua ja tunnistuskapulaa pitkin koiran suuhun. Joka toinen nami tuli oikeasta taskusta, ja joka toinen vasemmasta, niin että koira ei ala kääntymään kumpaakaan taskua kohti. Palkan toimitus suoraan ylhäältä myös tukee koiran pysymistä suorassa. Palloteltiin ajatuksella, että ompelisin pienen merkin liiviin oikealle kohdalle hetkellisesti, johon koira koulutetaan koskettamaan. Tämän jälkeen voisin palkata kummastakin taskusta yhtäaikaa, jotta koira todellakin pysyy suorassa siihen saakka, että sillä on vahviste suussa.

Markkeerausta tehtiin koira paikallaan istuen. Kouluttaja heilutteli dummya n. 5-10 metrin päässä, ja alkuun koiraa palkattiin paikallaolosta ja siitä, että se katsoi eteenpäin dummya. Kun paikallaolo oli varma, alkoi kouluttaja heittämään dummya sivusuunnassa, ei koiraa kohti. Kun koira katsoi lentävää dummya, sanottiin vihje ”mark” ja koira palkattiin sen kuonon eteen, että se jatkoi dummyn katsomista. Treeni oli melko intensiivinen, pelkkä dummyn katsominen oli jo haastavaa, ja kun se alkoi lentämään, koira oli levoton mutta pysyi paikoillaan. Dummylle lähetystä ei tarvitse erikseen treenata, eikä vireen nostoa noutotreenissä, se tulee aivan itsestään… Missään vaiheessa koiraa ei päästetty tässä treenissä dummylle, vaan tämä oli puhdas markkeeraustreeni. Käytännön metsällä ja koetilanteessa on tärkeää, että koira oppii seuraamaan lentäviä tai putoavia lintuja paikallaan ja rauhassa, ja että se tosiaan seuraa niitä eikä esimerkiksi tarjoa tokosta tuttua katsekontaktia. Kun sekä nouto, että markkeeraus, toimivat erillisinä palasina voi niitä myös yhdistää.