Hakutreenit 19.6.2017

Teemaksi otettiin tällä kertaa yliheitto. Tätä treenattiin viuhkan avulla: kaksi maalimiestä on molemmin puolin keskilinjaa, näkyvillä ja lähellä. Koira ei ilmaise, vaan se palkataan heti maalimiehelle päästyään, ja koira näkee koko ajan maalimiehet eli etsintää ei ole. Tarkoitus oli treenata siis sitä, että koiran palatessa keskilinjalle, se voidaan vauhdista lähettää toiselle puolelle uudelle pistolle. Maalimiehet etenevät sekä keskilinjan suuntaisesti, että vähän syvemmälle jokaisen toiston jälkeen. Ässän kanssa on hinkattu hallintaa keskilinjalla sen verran, että yliheitto ei tule luonnostaan vaan sitä yrittäessä aiemmissa treeneissä, se nopeasti tyssää toiselle puolelle eikä irtoa alueen reunaan saakka. 

Suunnitelmana oli 5 käyntiä kummallakin maalimiehellä, mutta toistoja taisi tulla 6-7 per puoli.  Etäisyydet olivat melko lyhyet, joten kovin hurjaan vauhtiin Ässä ei ehtinyt kiihdyttämään. En myöskään liittänyt käytökseen vielä mitään erityistä käsimerkkiä – se voisi olla hyödyllistä liittää tähän jotta koira palatessaan keskilinjaa kohti voisi nähdessään yliheittoa tarkoittavan käsimerkin valmistautua jo siihen pitämällä vauhdin ainakin samana. 

Viimeisen yliheiton päätteeksi otettiin ilmaisu. Kun alla oli monta suoraa palkkaa, oli viimeisellä toistolla maalimiehellä esillä kosketuskeppi eli puulusikka avittamassa Ässää, että se huomaa aloittaa ilmaisun tällä kertaa. Ilmaisu sujui hyvin, vauhtia ei enää tässä vaiheessa ollut kauheasti tokikaan. Halusin kuitenkin ottaa ilmaisun, että yliheitto ei liity sen mielessä ainoastaan suoraan palkkaan.

Seuraavalla kerralla yliheittoja voisi harjoitella jollakin avoimella kentällä ja pidemmillä etäisyyksillä, jotta vauhtia saadaan kunnolla. Samalla käytökseen voisi liittää käsivihjeen, ja ehkä myös sanan ”yli” tai muuta vastaavaa. 

Treenin jälkeen, väsynyt mutta onnellinen Ässä

Onnistumiset

Asiat jotka sujuivat hyvin: Yliheitot onnistuivat, maalimiehet pysyivät tarpeeksi lähellä, ilmaisu sujui hyvin huolimatta suorista palkoista samalta maalimieheltä aivan äskettäin.

Asiat jotka olivat kehittyneet: Yliheittoja ei ola tehty hetkeen, jos koskaan…

Asiat joita uskallettiin yrittää: Ilmaisu viimeisen yliheiton päätteeksi

Asiat joista opittiin: 5 käyntiä maalimiehellä per puoli olisi ollut sopiva määrä lämpimällä kelillä, jotta vauhti pysyisi yhtä hyvänä – sen jälkeen alkoi hiipumaan. Yliheiton pitää olla alkuun koiralle helppoa ja motivoivaa, jotta käytös vahvistuu ja lisääntyy jatkossa. 

Treenattavaa

Asiat jotka haluamme tehdä paremmin seuraavalla kerralla: Treeni oli kaiken kaikkiaan onnistunut

Sari Kärnän hakuluento 13.8.2016

Osallistuimme Sari Kärnän hakukoulutukseen viikko sitten. Koulutus oli erittäin antoisa – sen lisäksi, että Sari oli hyvä kouluttaja joka kuunteli kurssilaisten tavoitteita ja sovelsi harjoituksia kunkin koiran tasoon, Sarilla on myös rautainen osaaminen sekä rullakoiran kouluttamisessa että tehokkaassa, käyttäytymistieteisiin perustuvassa kouluttamisessa. (ja toki myös liuta tuloksia, mutta minun mielestäni se ei ole kovin hyvä kouluttajan osaamisen mittari)

Alla minun muistiinpanojani Sarin luennolta. Teen erillisen blogikirjoituksen varsinaisista treeneistä lauantailta ja sunnuntailta.
 
 
Tehokkaan kouluttamisen ABC
 
Alkuun Sari listasi tärkeitä asioita mihin tahansa kouluttamiseen liittyen, lisäsin tähän joitakin kommentteja

  1.  Palkka: Vaikuttaa suoraan koiran motivaatioon, eli oltava kunnossa. Paras palkka löytyy kokeilemalla mikä juuri sille eläimelle sopii. Palkan sopivuus voi myös vaihdella tilanteesta ja treenistä toiseen.
  2. Tiedä mitä haluat: ennen kouluttamista, päätä mikä on kriteeri. Valitse kriteeri joka on sinulle ja koiralle mustavalkoinen ja selkeä. Pidä kouluttaessa kiinni kriteeristä.
  3. Palkkaa niin nopeasti kuin pystyt: mekaanisia taitoja kannattaa harjoitella etukäteen.
  4. Huomioi palkan sijainti
  5. Onnistu riittävän usein (80 % toistoista): jotta pääset tähän onnistumisprosenttiin, pilko käytös tarpeeksi pieniin osiin. Kun se sujuu, voit vaatia enemmän.
  6. Häiriöihin siedättäminen: paikka, ympäristö jne.
  7. Opeta palkkaamattomuus: ja myös ”avuttomuus” eli eleettömyys. Etene varovasti mutta suhteellisen nopeasti pienissä määrin.
  8. Opiskele koiraasi, jokainen on yksilö!
  9. Lopeta koulutus, jos käyt tunteelliseksi!

 
 
Haku
 
Pidin siitä, että ensin Sari luennollaan määritteli mitä käytöksiä hakuun kuuluu ja mitkä ovat hyvän hakukoiran ominaisuudet. Mielestäni tämä toi hyvän pohjan myös varsinaiselle maastokoulutukselle.

Hakuun liittyvät käytökset ovat: koira risteilee alueen ohjaajan käskyjen mukaisesti, on hallinnassa, löytää ja ilmaisee maalimiehet korrektisti ja työskentelee koko ajan samalla intensiteetillä. Muuten nämä olivat tuttuja juttua, paitsi intensiteetin osalta. Sari alkaa nopeasti ottamaan koiralle enemmän pistoja ja myös vaihtelee pistojen määrää paljon. Tämä siksi, että koira oppisi alusta saakka toimimaan järkevästi ja jaksaisi siten työstää pitkänkin etsinnän. Toisin sanoen, jos koiralla on paljon kokemusta siitä että sen ei tarvitse tehdä kuin muutamia pistoja tai aina sama määrä pistoja, se oppii juoksemaan aina urku auki eikä välttämättä jaksakaan työskennellä näiden muutamien pistojen jälkeen
 
 
Koiran ja ohjaajan ominaisuudet
 
Hyvän hakukoiran ominaisuuksia ovat muun muassa:

  • motivoitunut: pitää ihmisistä, on avoin ja rohkea, taistelutahtoinen, palkataan oikein
  • hyvä fyysinen kunto: ohjaajan vastuulla, ei lihava, osaa liikkua erilaisissa maastoissa, eteneminen maastonmuutosten yli
  • luottamus: suhde ohjaajaan, ohjaaja ei laita paikkoihin mihin koira ei ole valmis vielä menemään, ohjaaja ei vaadi liikaa liian varhain, ohjaaja on johdonmukainen ja oikeudenmukainen
  • kovuus: kestää epämiellyttäviä kokemuksia, ei muistele pahalla
  • temperamentti ja luonne vaikuttavat myös, tästä en kirjoitellut luennolla pidemmästi.

Hyvän ohjaajan ominaisuudet:

  • henkiset ominaisuudet: pitkäjänteisyys, hermojen hallinta, sosiaalisuus, kunnianhimo
  • fyysiset ominaisuudet: kunto ja terveys
  • taitavuus: kokemus ja kyky eläinten kouluttamiseen
  • koiran lukutaito: miksi koira toimii niin kuin toimii, aina siihen on syy ja useimmiten kyseessä on koulutukselliset asiat, koirat eivät huvikseen kiusaa ihmisiä, käytökseen usein vaikuttavat epävarmuus ja sairaudet jne.
  • on mustavalkoinen ja reilu
  • maastonlukutaito, etsintäsuunnitelma, tuulen vaikutus ja muut taidot

Näiden lisäksi Sarin mukaan tärkeää on myös ohjaajan ja koiran välinen suhde. Tekemisen tulee olla mukavaa ja hauskaa sekä ohjaajalle ja koiralle!
 
 
Pennun hakukoulutus
 
Kun pentua lähdetään kouluttamaan hakuun tärkeää on saada sille positiivisia ihmiskokemuksia sekä arjessa, että treeneissä. Sari ei suosi makkararinkiä pennuille, vaan ennemmin ottaa pennut mukaan tallaamaan metsään. Kun pentu itse ottaa kontaktia metsässä oleviin ihmisiin, se saa kehuja ja makupaloja. Luonnollisesti myöhemmin otetaan mukaan passiiviset maalimiehet, mutta tämä poistaa mahdollisen jännittyneen tilanteen joka saattaa muodostua makkararingissä kun ihmiset nököttää hiljaa metsässä.

Sarin mukaan on myös tärkeää totuttaa koira pentuna erilaisiin maastoihin ja alustoihin, ja kouluttaa se rauhoittumaan autossa odottaessaan. Sen lisäksi, on tärkeää että maalimieskäytös on alusta saakka korrektia – koiraa ei palkata hyppimisestä tai syliin tulosta, vaan mieluummin maalimies odottaa sitä että pentu luopuu (peruuttaa, kääntää päätä pois jne.) jonka jälkeen se palkataan. Pennun voi myös opettaa menemään maahan alusta saakka maalimiehen luona.
 
 
Hakuryhmä
 
Sarin mukaan edellytyksenä onnistumiselle haussa on se, että treenaa vain hyvässä hakuryhmässä. Tämä tarkoittaa sitä, että ryhmää vetää joku osaava kouluttaja ja ryhmä treenaa säännöllisesti ja erilaisissa maastoissa. Tämän lisäksi olisi hyvä, että ryhmässä on hyvä ilmapiiri koska kireydet heijastuvat myös koiriin eikä se edesauta kenenkään oppimista. Jokaiseen treeniin keskitytään, ja treenissä piilojen paikat suunnitellaan ja merkitään huolella. Treenatessa koirat palkataan huolella (rauhassa, kehuen, leikitykset kunnolla, loppupalkka kunnolla) ja treeneissä vietetään se aika minkä koirat vaativat, eli ei kiirehditä. Sopiva ryhmäkoko on 6-8 koiraa ja treeneissä olisi hyvä vaihdella koirien järjestystä.
 
 
Palkkaaminen
 
Kuten aiemmin jo todettiin, koirat pitäisi palkata kunnolla ja kunkin koiran mukaan. Kaikki koirat eivät pidä samoista palkoista ja tavoista leikkiä. Sen lisäksi, aina kehutaan koiraa sanallisesti. Sekä ohjaajan että maalimiehen koiranlukutaito on tärkeää koiraa palkatessa, etenkin jos koira palkataan leikittämällä. Tämän lisäksi myös ruualla palkkaamisesta voi tehdä koiralle palkitsevampaa muun muassa avaamalla hitaasti purkin ja samalla kuiskutellen ja kehuen koiraa tms. Maalimiesten rooli on erittäin tärkeä hakukoiran palkkaamisessa, eli siihen pitäisi panostaa!

Maalimiesten palkkaamisen lisäksi olisi tärkeää myös tehdä kunnon loppupalkkaus viimeisellä maalimiehellä tai keskilinjalla. Silloin koko porukka kehuu ja palkkaa koiraa rauhassa. Mietin itsekseni myös, että olisi hyvä pitää keskustelu treenin sujumisesta vasta kun koira on loppupalkattu ja viety autoon – jos treenissä vaikka meni jotain pieleen, niin ei kannata harmitella sitä koiran ollessa vielä paikalla.

Ruokapalkkauksesta:

  • pennulle turvallinen
  • sopii varautuneille koirille, ruoka muuttaa mielentilaa (vastaehdollistamista)
  • sopii ahneille koirille
  • stressaaville koirille, ruoka rauhoittaa
  • helppo tuoda koiraa keskilinjalle ruuan avulla eli tukee treenin edistymistä
  • ruualla palkatessa koiralla oltava nälkä ja ruuan tulee oikeasti motivoida koiraa!
  • ruokapalkkausta voi parantaa lisäämällä jännityksellisyyttä ruan antamiseen ja lisäämällä kehut päälle

Lelupalkkauksesta:

  • motivoiva jos koira saalisviettinen ja taistelutahtoinen
  • pitää osata leikkiä oikein kunkin koiran kanssa
  • ei saa olla uhkaavaa tai taistelutilanne koiralle
  • väsyttää koiraa jonkin verran eli menettää tehoaan toistojen myötä
  • vaihtelevuus
  • turvallisuus otettava huomioon

Yleisesti ottaen jokaiselle koiralle kannattaa käyttää aikaa löytääkseen sen oikean palkan. Palkan olisi hyvä olla sellainen, mikä nostaa koiran virettä mahdollisimman ylös menemättä yli. Olisi siis tärkeää osata erottaa milloin koira on motivoitunut ja milloin stressaantunut, koska stressitason liiallinen nosto johtaa ongelmiin koiran hyvinvoinnissa. Kaiken kaikkiaan, motivaatio tulee positiivisten kokemusten kautta, ja vauhti oppimisen ja varmuuden kautta.

Ennen kisoja tulee koiralle opettaa luonnollisesti palkkaamattomuus. Sari ottaa palkkaamattomuutta mukaan jo hyvin aikaisessa vaiheessa, ja vaihtelee palkan antamista. Tämä täytyy kuitenkin tehdä hyvin varovaisesti, jotta koirna motivaatio ei kärsi liikaa. Kannattaa myös muistaa, että kehuminen on sallittua. Palkkaamattomuutta kannattaa harjoitella vaihtelevasti. Yksi esimerkki voisi olla vaikka niin, että kisoihin valmistautuva koira on ensimmäiset 200 metriä hakurataa palkatta, jonka jälkeen se saa viimeisiltä maalimiehiltä jokaiselta paremman palkan. Täten koiran motivaatio nousee loppua kohti, ja se saa kokemuksen, että vaikka välillä ei saa palkkaa lainkaan, yllättäen sitä voi tulla runsaastikin.
 
 
Vaatiminen
 
Siinä vaiheessa kun koira jo osaa, voi siltä myös vaatia. Sarin mukaan kuitenkin usein koiran huono suoritus johtuu koulutuksellisesta ongelmasta, koira ei yksinkertaisesti osaa. Sen lisäksi, jotta koiralta voi vaatia, sillä täytyy olla motivaatiota suorittaa – muuten päätyy heikentämään koiran suoritusta. Sarin mukaan koiralla pitää olla tuhat hyvää kokemusta, ennen kuin siltä voi vaatia asioita – mielestäni aika hyvä mittatikku! Sarin mukaan kuitenkin kunnon hakukoiran tulee kestää vaatimista, kunhan koiran osaaminen ja motivaatio ovat ensin kunnossa.

Mitä vaatiminen sitten tarkoittaa käytännössä? Esimerkiksi, jos koira kääntyy pistolta johonkin suuntaan, kutsutaan koira takaisin siihen kohtaan mistä se kääntyi, ja lähetetään uudelleen oikeaan suuntaan kunnes koira on edennyt suoraan alueen reunalle saakka. Jos koira lähtee etenemään vinoon mutta juoksee suorassa linjassa, sitä ei kutsuta pois koska silloin lähetys on ollut epäonnistunut tai huolimaton, mutta koira toimii oikein juostessaan suoraa linjaa vaikkakin väärään suuntaan. Tätä samaa me olemme tehneet jonkin verran, mutta pistojen osalta se on saattanut olla liian aikaista. Ilmaisuissa olen myös vaatinut Ässää aina suorittamaan uudelleen jos jokin osa-alue on mennyt pieleen, siinä on jo mielestäni tarpeeksi motivaatiota ja osaamista, että Ässä on kestänyt sen.
 
 
Koulutuksen eteneminen
 
Tärkeitä asioita muistaa kun edetään hakukoiran koulutuksessa ovat:

  • älä harjoittele yhtä osa-aluetta liian pitkään, koska koira jumiutuu helposti tiettyyn kaavaan
  • älä lähetä koiraa uudelleen jo läpikotaisin haetulle alueelle
  • älä takerru liikaa pikkuvirheisiin
  • koira pystyy oppimaan omista virheistään:  esimerkiksi jos koira karkaa etsimään, yritetään ottaa maalimies nopeasti pois että koira ei karkaamisen jälkeen löytäisi ketään tai toisaalta, jos koira etenee suoraan osoitettuun suuntaan, se löytää maalimiehen
  • älä helpota harjoitusta liian helposti, koiralla saattoi olla jokin hetkellinen epäonnistuminen

Sari listasi luennolla hakukoiran kouluttamisen askelmerkit – mielestäni erittäin hyödyllinen listaus. Tämä on jonkinlaisessa etenemisjärjestyksessä, mutta tuskin kiveenhakattuna.

1. Motivaatio etsimiseen ja maalimiehiin
2. Nenän käyttö

  •  esimerkiksi tuuli-ilmaisun avulla (tuuliriippuvaisuus vaarana!)

3. Käyttäytyminen maalimiehellä
4. Pistot eli suoraan eteneminen (50 m), alla keinoja kouluttamiseen

  • hajunhaku
  • näyttäytyvät
  • ääniavut
  • canis-risteily

5. Erilaiset maastot/piilot
6. Eteen kääntyminen

  • maalimies kuljettaa koiraa löydön jälkeen ja ohjaaja liikkuu eteenpäin
  • kutsutaan keskilinjalle jolloin maalimies passivoituu
  • rullakoiralla ohjaajan eteneminen lähetyksen jälkeen

7. Tyhjät ja siirtyminen keskilinjalle löydön jälkeen
8. Hallinta keskilinjalla
9. Pidempiä ratoja
10. Ilmaisu
11. Palkkaamattomuus
12. Kisat
 
 
Canis-risteily
 
Canis-risteilyä esiteltiin luennolla ja harjoiteltiin useamman koiran kanssa maastossa, ja se vaikutti oikein hyvältä tavalta saada aikaan liikkuva ja motivoitunut hakukoira. Se on se metodi jolla Sari usein kouluttaa ja on kouluttanut omiakin koiriaan. Se on harjoituksena ainakin lähes samanlainen kuin viuhka, mutta sitä jatketaan paljon pidemmälle. Se on luonteeltaan hauska, koska siinä koira itse melkein huomaamattaan oppii risteilemään ja irtoamaan ja ohjaaja ei kauheasti sekaannu koiran toimintaan, vähentäen mahdollisuutta kaikenlaiselle turhalle käskyttämiselle.

Hyvän risteilyn etuja ovat muun muassa:

  • alue käydään läpi systemaattisesti
  • säästyy aikaa ja koiralta voimia
  • ohjaaja oikeasti tietää mitkä alueet on etsitty
  • paremmat pisteet kokeista/hyväksytty koe

Alla on listattu canis-risteilyn kouluttamisen vaiheet järjestyksessä
 
 
1. vaihe: perusteet
 
Ollaan kentällä tai avoimessa maastossa. ”Keskilinjan” molemmin puolin on 1 maalimies, joista toinen on kyykyssä (”aktiivinen”) ja toinen seisoo (”passiivinen”). Koira päästetään ensin kyykyssä olevalle maalimiehelle syömään palkka, kun koira on valmis, maalimies nousee ylös ja muuttuu passiiviseksi. Alkuun koiraa saatetaan joutua kutsumaan, mutta ne oppii pian, että toisellakin maalimiehellä on palkkaa. Kun koira palaa ensimmäiseltä, ohjaaja kääntää rintamasuunnan jo toiselle maalimiehelle ja on sellaisessa kohdassa että koiran juostessa toiselle maalimiehelle, se menee ohjaajan ohi. Jokaisella toistolla maalimiehet etenevät keskilinjan suuntaisesti ja hiukan kauemmaksi keskilinjalta. Tehdään noin 10-15 pistoa, maalimiehet pysyvät koko ajan näkyvillä. Tätä toistetaan 1-2 kertaa.
 
 
2. vaihe: yleistäminen metsään
 
Ollaan avoimessa metsämaastossa, muuten sama harjoitus kuin edellinen. Aloitetaan maalimiehet näkyvillä, pidennetään n 5 metriä per pisto. Näkyvyyden salliessa pidennetään 50 metriin saakka. Tehdään pari treeniä tätä vaihetta.
 
 
3. vaihe: maalimiehet osittain piilossa
 
Maalimiehet ovat jo osittain piilossa, etäisyydet 30-50 metriä. Jos koira pysähtelee, pitää palata vielä edelliseen treeniin eli pienemmät etäisyydet ja kaikki maalimiehet näkyville. Tätä vaihetta 2-3 treeniä.
 
 
4. vaihe: osa maalimiehistä kokonaan piilossa
 
Useampi maalimies on kokonaan piilossa, alkuun voi olla myös näkyviä. Tarkoitus on, että koira juoksee ilman ”ajatusta”, eli luottaa että toisella puolella suoraan edessä on aina maalimies. Tämä vaatii siis avustajan joka varmistaa, että ohjaaja seisoo oikeassa kohtaa keskilinjaa ja maalimies on oikeassa kohtaa toisella puolella. Tätä tehdään noin 4 treeniä.
 
 
5. vaihe: kaikki maalimiehet piilossa
 
Sama kuin aiemmin, mutta kaikki maalimiehet ovat piilossa. Koiraa ei vielä lähetetä tyhjille, eli koiran juostessa yli aina toisella puolella keskilinjaa on piilossa maalimies. Jos koira tekee vahingossa tyhjän, eli ei mene perille saakka, lähetetään toiselle puolelle ja jäänyt maalimies siirretään eteen seuraavalle ”yliheitolle”. Sari ei suosittele tässä vaiheessa kahta tyhjää samalle puolelle. Myöhemmin kun tehdään tyhjiä, ei harjoitella niitä vastatuuleen alkuun, koska koira haistaa jo että alue on tyhjä.
 
 
6. vaihe: hallintaa mukaan
 
Voidaan välillä pysäyttää koira ennen yliheittoa toiselle puolelle (sen sijaan että ollaan rintamasuunta toiselle puolelle, käännytään koiraa kohti, kutsutaan sitä ja palkataan välittömästi sen tullessa luokse). Liitetään etsintäsanaa koiran ylittäessä keskilinjan ja sitä lähettäessä. Harjoitellaan myös hakualueelle siirtymistä hallinnassa eli mukana kulkemisesta palkaten.
 
 
7. vaihe: vaikeutetaan treeniä
 
Treenataan vaikeammissa maastoissa ja olosuhteissa. Voidaan helpottaa uusissa maastoissa treeniä muuten, että saadaan onnistumisia. Tarvittaessa voi myös pysäyttää koiran ja käyttää apuja (näkö, haju, ääni) jos koira vaikuttaa sitä tarvitsevan. Apuja on hyvä käyttää niin vähän kuin mahdollista, mutta niin paljon kuin tarvitsee. Tavoitteena on onnistuneet pistot, ja jos koira tarvitsee yli kolmannekselle pistoista apuja, on edetty liian nopeasti.
 
 
8. vaihe: tyhjät mukaan
 
Aloittaan helpossa maastossa. Aloitettava varoen, esimerkiksi ekassa treenissa 1-2 tyhjää, sitten ei yhtään, kolmannessa 1 tyhjä, sitten 3-4 tyhjää jne. Käytä tyhjien varovaan lisäämiseen se aika minkä vaatii eli tavoite on, että koira pysyy motivoituneena.
 
 
9. vaihe: ilmaisut mukaan
 
Ilmaisu koulutetaan erikseen ensin. Kun tuodaan hakumetsään, otetaan ensimmäisillä maalimiehillä ilmaisut kun koira vielä vireä, ja lopputreeni suoralla palkalla. Jos samassa treenissä on sekä suoraa palkkaa että ilmaisua, pitää maalimiesten olla selkeitä – suorassa palkassa aloitettava heti palkkaaminen ja oltava koiralle aktiivinen (kehua, liikkua, palkata). Jos odotetaan ilmaisua, maalimiehen oltava selkeästi passiivinen – koirasta ei saa tehdä epävarmaa. Ilmaisujen sujuessa, niitä otetaan yhä useammalla maalimiehellä. Tässä vaiheessa ei oteta tyhjiä lainkaan.
 
 
10. vaihe: tyhjät ja ilmaisut mukana, viimeinen vaihe
 
Palautetaan tyhjät pistot treeniohjelmaan, alkuun niin että osassa treeneistä on tyhjiä ja suorat palkat ja osassa ei tyhjiä ja ilmaisut, kunnes sekoitetaan eli otetaan kumpiakin samassa treenissä. Jos koira on rullakoira, siirretään se kiintorullaan (jos käytetty irtorullia aiemmin). Tässä vaiheessa koira alkaa olla ”valmis”. Uusissa hakumaastoissa kannattaa treeniä ekalla kerralla vähän helpottaa, jotta koira oppii että uusissakin paikoissa se onnistuu, tekee löytöjä ja saa palkkansa. Maalimiehiä voi olla uusissa maastoissa enemmän kuin normaalissa treenissä (paljon maalimiehiä, paljon onnistumisia ja paljon palkkaa)
 
 
Maalimiehet
 
Treenatessa pitää muistaa vaihdella maalimiesten määrää ja sijaintia. Alkuun opetetaan, että maalimiehet ovat aina 50 metrissä, mutta sen jälkeen voidaan laittaa ”yllätysmaalimiehiä” vaikkapa puoleenväliin tai lähelle keskilinjaa, jotta koira oppii pitämään nenäänsä aina auki. Hyvä tapa testata tätä sekä myös palkata koiraa tyhjästä pistosta on laittaa maalimies koiran paluumatkalle odottamaan. Jos koira löytää sen niin hyvä, mutta jos se palaakin eri reittiä kuin kuviteltiin, niin maalimies nousee pois ja koiran treeniä jatketaan normaalisti. Koiraa ei siis käskytetä uudelleen tyhjälle, vaan tämä lisä-maalimies löytyy jos löytyy.
 
 
Ilmaisu
 
Ilmaisu yhdistetään hakuun vasta kun pohja kunnossa, mutta se toki voidaan kouluttaa koiralle erikseen jo aiemmin. Vaikka koiralla on jo ilmaisu kunnossa, niin kannattaa vaihdella suoraa palkkaa ja ilmaisua – näin koira menee aina maalimiehelle saakka varmistamaan jos tämä olisi se kerta kun se saakin palkan heti eikä vasta ilmaisun jälkeen. Näin voidaan ehkäistä ”kaukoilmaisua” etenkin rullakoiralla.

Haukkuilmaisun ominaisuuksista:

  • Se on luontaista, nostaa koiran virettä, valeilmaisut harvinaisia, nopea ja helppo tapa
  • ei sovi pidättyväiselle, väsyessä voi haukkua huonosti, jos ei luontaista voi olla vaikea saada haukkumaan hyvin, kuuluvuus saattaa olla joskus heikko

Haukkuilmaisu voidaan kouluttaa esimerkiksi turhauman kautta. Turvallisinta on kouluttaa koira ensin haukkumaan omaa ohjaajaa. Vieraalle koulutetaan ensin koira haukkumaan niin, että ohjaaja on lähellä, sitten ohjaaja jää jokaisella toistolla vähän kauemmaksi eli koulutetaan takaperin ketjuttamalla. Umpipiiloilla on kätevää kouluttaa tarpeeksi iso etäisyys maalimieheen. Erikseen voidaan myös kouluttaa koira ilmaisemaan maalimiestä erilaisissa asennoissa ja piiloissa. Haukkumiseen kannattaa myös lisätä kestoa nopeasti, että lyhyt haukku ei vakioidu. Palkkaamisen ajoitus pitäisi osua siihen hetkeen kun koira haukkuu hyvin, riippumatta siitä missä kohdalla ohjaaja on tulossa. Toisin sanoen, kannattaa vaihdella palkan ajoitusta muun muassa siihen kun ohjaaja on vasta matkalla piilolle, ohjaaja on maaliomiehen luona, ohjaaja kiertää maalimiestä jne.

Rullailmaisu sopii taasen luonnostaan huonosti haukkuvalle koiralle tai pidättyneelle koiralle. Se on melussa varmempi kuin haukkuilmaisu, ja koira myös jaksaa paremmin ilmaista väsyneenä kuin haukkuva. Siinä on suurempi valeilmaisun vaara kuin haukkuvalla, se on hitaampi rakentaa ja sen kouluttaminen vaatii taitoa. Se myös edellyttää jokseenkin hyvää kuntoa sekä koiralta, että ohjaajalta.

Rullailmaisun koulutukseen on useita eri tapoja:

1. Perinteisesti

Maalimies vie koiran metsään, antaa rullan koiralle ja ohjaaja kutsuu luokse liikkuen samalla keskilinjaa eteenpäin. Koira antaa rullan ohjaajalle ja alkuun maalimies voi vaikka kutsua koiraa kun koira on kiinni. Sitten ohjaaja ja koira juoksevat yhdessä maalimiehelle, jossa koira palkataan. Tässä toki pitää koiralla olla esineen kantaminen jo kunnossa.

2. Takaperin ketjuttaen

Ensin opetetaan näyttö eli koira juoksee maalimiehen luokse hihnassa, menee maahan makaamaan ja saa palkan. Sitten koira istuu ohjaajan sivulle, ottaa rullan ohjaajalta ja luovuttaa heti takaisin, jonka jälkeen koira päästetään näytölle. Sen jälkeen koira ensin nostaa rullan maasta ohjaajan luona, luovuttaa ja pääsee näytölle, ja sen jälkeen rulla siirretään maalimiehen viereen maahan pikkuhiljaa.

Rullakoiralla kiintorulla voi roikkua kaulassa jo ensimmäisistä treeneistä lähtien. Kun ilmaisu sujuu irtorullilla kaikkien piilojen ja erilaisten maalimiesten osalta, sekä koira osaa jo tehdä mm.tyhjiä pistoja, voidaan siirtää koira kiintorullalle.

Huomautuksena tässä välissä, että Ässähän on koulutettu suoraan kiintorullalle, mutta muuten periaate on sama kuin kohdassa 2 eli takaperin ketjuttaen.

Valeilmaisujen ennaltaehkäisyyn Sari suosittelee risteilyn ja tyhjien kouluttamista ennen ilmaisun mukaan ottamista. Hän myös suositteli runsasta suoran palkan käyttöä. Valeilmaisut voivat myös kertoa motivaation puutteesta, eli motivaation rakentamisen kautta voi myös korjata valeilmaisuongelmia. Jos valeilmaisu johtuu koiran kuormittumisesta, tätä kuormaa pitäisi saada alas onnistumisten kautta.
 
 
Jäljestäminen hakumetsässä
 
Ennaltaehkäistäkseen jäljestämistä maalimiesten tulisi aina kiertää piiloille. Sen lisäksi tulisi myös vahvistaa ilmavainua esimerkiksi hajuhaun avulla. Voidaan tehdä myös koiralle valejälkiä jotka vain johtavat takaisin keskilinjalle, jotta koira oppisi että jäljestäminen hakumetsässä ei johda maalimiehen löytämiseen. Maalimies voidaan myös pyytää tulemaan pian pois jos koira lähtee maalimiehelle jäljestämällä, tai koira voidaan aina kutsua pois jos se lähtee jäljestämään. Voidaan myös käyttää ääni- tai näköapuja, jotta saadaan koiran ajatusta pois jäljestämisestä ja päätä ylös.
 
 
Perusteiden jälkeen
 
Treeniä voidaan perusteiden hallitsemisen jälkeen vaikeuttaa muun muassa lisäämällä matkaa rohkeasti ja vaihtelemalla treeniä muun muassa piilojen, maastojen ja maalimiesten osalta. Välillä on hyvä tehdä myös lyhyitä treenejä. Myös tyhjien suhdetta maalimiehiin on hyvä vaihdella, ettei koira ala ”laskemaan” ja ennakoimaan. Motivaatiota ja mielenkiintoa voi lisätä yksittäisillä näyttäytyvillä maalimiehillä, norjalaisella sekametsällä, pakenevilla jne. Myös palkkaa on hyvä vaihdella, jopa treenin sisällä – ensimmäisillä on jotain ei niin hyvää ja viimeisillä superpalkkaa. Palkkaamattomuus on hyvä kouluttaa vähitellen ja vaihdellen. Tarvittaessa myös vaaditaan, pitäen kuitenkin mielessä koiran osaamistaso ja motivaatio.
 
 
Lopuksi
 
Lopussa Sarin suositus oli, että treenaaminen ei saa olla liian vakavaa vaan sen tulee olla mukavaa – samoilla linjoilla 🙂 Jokaisen tulisi asettaa realistiset tavoittee ottaen huomioon sekä koiran että omat ominaisuudet ja resurssit.

Omasta mielestäni tämä oli kyllä yksi parhaita koirankoulutusluentoja mihin olen osallistunut! Asiat oli esitelty järjestelmällisesti, luennoitsija oli asiantunteva ja loi hyvän ilmapiirin keskustelulle. Asiakin oli mielenkiintoista ja hyvin järkeenkäypää. Kirjoittelen myöhemmin toisen kirjoituksen meidän varsinaisista treeneistä, siitäkin sain paljon ajatuksia ja hyviä neuvoja etenemistä varten!

Hakutreenit 20.7.2015

Maanantaina oltiin ensimmäisissä hakutreeneissä kesälomatauon jälkeen. Loman aikana tehtiin muutamia yksittäisiä etsintöjä lomareissujen ohessa, uusia paikkoja ja uusia maalimiehiä siis saatiin käyttöön, mutta treenit toteutettiin partiointihenkisesti, toistoja oli yhdessä treenissä 1-3 ja palkkana oli aamu-tai iltaruoka yhdessä tai parissa osassa. Nämä muutamat treenit sujuivat todella hyvin, etsintäähän Ässä tekee melkein missä vaan ja se tietää mikä on homman nimi heti kun rulla on kaulassa. Mikä ilahdutti vielä enemmän oli se, että uusillakin maalimiehillä ja täysin uusissa paikoissa ilmaisut sujuivat täydellisesti.

Hakutreenissä metsään mentäessä Ässä kävi taas aika kuumana, kiire oli kauhea etsimään ukkoja ja nenä kävi jo autosta noustessa – hyvä! Odottelua meille tuli n. 5-10 minuuttia, siirryimme vähän lähemmäksi hakualuetta, ja treenattiin kontaktia, sivulletuloa, pieniä pätkiä seuraamista ja maahan rauhoittumista. Maahan rauhoittuminen sujui todella hyvin, se tarjosi sitä myös itse – selvästi jotain oppia on mennyt perille! Ottaen huomion mielentilan, jossa se oli autosta noustessa, en olisi koskaan uskonut, että se rauhottuisi niin hyvin. No, ehkä ei voi puhua rauhoittumisesta sanan täydessä merkityksessä, mutta sanotaan vaikka, että pysyi maassa makaamassa, oli hiljaa eikä yrittänyt nousta ilman lupaa – luvan saatuaan nousi kyllä terävästi.

Treenin tavoitteena oli  kasvattaa piston pituutta tekemällä viuhkatreeni, eli kaksi maalimiestä etenee keskilinjan suuntaisesti ja samalla siirtyy jokaisen toiston jälkeen kauemmaksi keskilinjasta. Ensimmäisellä ”kierroksella” maalimiehet olivat noin 10 metrin päässä, toisella 10-20 metrin päässä ja kolmannella 20-30 metrin päässä. Suunnitelmissa oli tehdä neljäskin kierros, mutta koira oli jo melko läkähtynyt kolmannen aikana joten se jätettiin suosiolla pois.

Treeni tehtiin yliheittona. Se on toki rullakoiran kanssa vähän ongelmallinen, koska koiraa on koulutettu siihen, että ohjaaja tulee aina näytölle mukaan – tässä treenissä, yliheiton tehdäkseni, joudun jäämään näytön aikana keskilinjalle. Ässällä oli kahdella ensimmäisellä kierroksella sen verran vauhtia, ja olin näköetäisyydellä maalimiehestä, joten se painoi näytöllekin huomaamatta sitä olenko mukana tai en. Ilmaisut sujuivat kahdella ensimmäisellä kierroksella todella hyvin, etenkin olin tyytyväinen siihen, että koira ei pudottanut rullaa vaikka vauhtia oli paljon ja sillä alkoi olemaan jo kuuma juoksemisesta.

Viimeisille maalimiehille lähetykset sujuivat vielä melko hyvin, ja se meni melko suoraan – pientä hakua alkoi olla koiran väsyessä ja etäisyyden kasvaessa mutta maalimiehet löytyivät kuitenkin nopeasti. Tässä vaiheessa keskilinjan ja maalimiehen välissä alkoi jo olemaan puita näköesteenä. Näillä viimeisillä toistoilla Ässä ei kuitenkaan enää lähtenyt yksin näytölle, vaan jäi odottamaan minua. Toki koira toimi oikein, senhän kuuluu viedä minut näytölle eikä painella sinne yksin. Kun vauhtia oli vähän vähemmän, ja aivotkin varmaan alkoivat raksuttamaan enimpien höyryjen päästyä ulos, sekin muisti, mistä näytössä on kyse 🙂 Uskon kuitenkin, että treenillä saatiin koiralle vahvistettua sitä mitä haluttiin, eli että kannattaa painaa suoraan ja täysiä metsään ohjaajan näyttämään suuntaan, ja sieltä löytyy kyllä se maalimies nopeasti.

Seuraavan kerran tämän treenin voisi toistaa mutta ilman selkeää keskilinjaa ja niin, että menen koiran kanssa näytölle mukaan, ja lähetän koiran siitä ”toisella puolella” olevalle maalimiehelle. Ilman selkeää keskilinjaa siksi, että se ei haittaisi koiran pistoa – koira todennäköisesti tekisi polun kohdatessaan suunnan muutoksen tai ainakin se pysähtyisi siihen, koska polku on todennäköisesti vahvasti hajustettu. Siinäkin treenissä tarkoitus on saada koiralle vahvistehistoriaa siitä, että kannattaa juosta suoraan ohjaajan näyttämään suuntaan koska siellä on aina maalimies. Haluan tehdä lähetyksen edelliseltä maalimieheltä, koska haluan treenin aikana mahdollisimman korkean vahvistetiheyden eli mahdollisimman paljon toistoja yhden treenin aikana. Tässä treenissä jään edellisen maalimiehen kohdille kuten jäisin keskilinjalle. Toistoja voisi olla maksimissaan 5-6, ja etäisyyttä voisi kasvattaa jokaisen maalimiehen jälkeen paitsi, että viimeinen maalimies on lähempänä. Etäisyydet voisivat olla esim. 15 m, 25 m, 35 m, 40 m, 25 m.

Selkeän keskilinjan, kuten polun, kanssa yliheittoja voisi treenata seuraavan kerran sitten, kun Ässälle harjoitellaan jo tyhjiä pistoja – kun koira tulee toiselta puolelta tyhjältä pistolta, se lähetetään vauhdista toiselle puolelle josta löytyy ”varmasti” maalimies suoraan koiran nenän edestä. Näin se saa myös nopeasti vahvisteen tyhjän piston suorittamisesta. Toki siinä vaiheessa täytyy myös pitää huolta siitä, että tyhjiä pistoja tulee satunnaisesti treenin aikana, niin että koira ei koskaan voi ennakoida onko seuraavan piston päässä maalimies vai ei.

Päivitin myös Ässän lyhyen ja hieman pidemmänkin ajan treenitavoitteita omaan Pelastuskoirakoulutus-osioonsa.