Uimista 4.3.2016

Käytin Ässää ensimmäistä kertaa koirauimalassa uimassa. Tarkoitus oli saada Ässälle itsevarmuutta uimiseen ja etenkin uimaan lähtöihin. Olin varannut Ässälle uittajan koska tämä oli ensimmäinen kerta uimalassa.

Ässälle puettiin uimaliivit, jotka kelluttivat jonkin verran. Uima-altaaseen mentäessä oli korkeampi porras josta laskeuduttiin nilkkasyvyyteen. Tämä oli vähän jännä alkuun, mutta nostimme koiran ylätasolta veteen nilkkasyvyyteen samalla sitä syöttäen. Otettin heti käyttöön dummy ja heitin dummya kahlausetäisyydelle Ässän noudettavaksi. Kun sen jälkeen testattiin jos se itse lähtisi vähän kauemmaksi, ja se ei siitä itse lähtenyt yhtään uimaan, otti uittaja liivin kahvasta kiinni ja auttoi koiraa. Teimme niin, että uittaja piti kahvasta kiinni ja uitti koiraa ympyrän, ja koiran uidessa heitin dummyn sen nenän eteen, se nappasi sen matkalla ja toi minulle saaden palkan. Muutaman tällaisen pyöräytyksen jälkeen se alkoi itse loikkaamaan veteen.

Uittajan neuvosta tehtiin niin, että dummyn lentäessä pidin uimaliivin kahvasta kiinni. Samaan aikaan sanoin markkeerausvihjeen ”mark”. Kun dummy oli jo pudonnut ja kellunut hetken, vapautin kahvasta sanoen samalla noutovihjeen. Ongelmahan on ollut, että Ässä on kyllä mennyt vauhdilla lentävän dummyn perässä veteen. Mutta sitten kun on joutunut istumaan ja odottamaan noutolupaa, ja noudettava on jo hetken kellunut vedessä, sen rohkeus loikata veteen on jo laantunut ja vire laskenut. 

Jos saan koiraa estämällä tai jopa taaksepäin vetämällä liitettyä markkerausvihjeeseen kiihtyneen ja eteenpäin pyrkivän mielentilan, saan ehkä koetilanteessa tai vaikeammassa rannassa tms. nostettua koiran vireen vihjeellä korkeammaksi. Tavoitteena on, että kuullessaan vihjeen ”mark”, koiran vire nousee ja se valmistautuu ampaisemaan eteenpäin heti noutovihjeen kuultuaan. 

Aloitettiin tämän treenaaminen jo tällä uintikerralla, ja päästiin siihen pisteeseen, että pystyin heittämään dummyn koiran sivullani altaan ulkopuolelta, eli koira joutui odottamaan noutolupaa, laskeutumaan hankalan rappusen ja hyppäämään rampilta uimaan noutaakseen dummyn. 

Ajatuksena on liittää kiihtynyttä tunnetilaa mark-vihjeeseen myös maanoudoissa, käydä muutaman kerran vielä uimalassa ennen kesää ja mahdollisesti hankkia Ässälle uimaliivit kesää varten tukemaan uimista. Niiden lisäksi yrittää saada se uimaan myös ilman noutoja, jotta uiminen vahvistuisi ja varsinaiseen uimiseen liittyisi rauhallisen keskittynyt mielentila.

Viretilan hallinta-kurssin pillipysäytystreeni 1.-2.8.2015

Osallistuttiin Koirakoulu Vision viretilan hallinta-kurssille viime viikonloppuna, kouluttajana Sari Paavilainen. Kurssin aikana harjoiteltiin pysäytyksen lisäksi muun muassa rauhoittumista, on-off leikkiä, salamannopeaa käännöstä, katso koiraa-käytöstä ja kontaktia.

Pysäytys on meille hyödyllinen etenkin metsästystilanteessa, ja saatiin taas mukavasti vahvistettua pysähtymistä vaikkakin koiran viretila ei vielä tässä treenissä ollut yhtä korkea kuin se tulee olemaan metsästystilanteessa. Vielä siis on syytä treenailla lisää!

Kurssilla tehdyt rauhoittumisharjoitukset ovat myös hyödyllisiä Ässälle, ja kurssin jälkeen ohitustilanteet ovat sujuneet vielä paremmin kuin aiemmin. Kaiken kaikkiaan hyödyllinen kurssi siis!

Lisää rusakkotreeniä 22.2.2015

Tokotreenit 4.2.2015

Tokotreeneissä Visiolla jatkettiin viime viikon rauhoittumistreeniä, mutta niin, että välillä treenattiin helppoa tehtävää ja välillä koira lähetettiin matolle rauhoittumaan. Ajatuksena oli käyttää treenaamista palkkiona rauhoittumisesta, varsinaisten namipalkkojen lisäksi.

Ässän rauhoittumismatto oli jo valmiina treenitilan lattialla kun tulimme sisään. Taas Ässä suuntasi heti maton nähtyään matolle, eli matolla on jo hyvin vahvistehistoriaa mikä on hyvä asia.

Treeniaika oli noin 20 minuuttia, jonka aikana tehtiin useampia vaihtoja rauhoittumisen ja treenaamisen välillä. Rauhoittuessa kriteerejä olivat alkuun pelkkä maassa makaaminen, ja sen sujuessa leuan pitäminen maassa, katseen siirtäminen pois minusta ja lopuksi kaksi viimeistä samaan aikaan. Koiraa palkattiin nameilla matolle sen tarjotessa kriteerien mukaisia käytöksiä, ja erittäin hyvä ”esitys” palkittiin vapautusvihjeellä ja sen myötä mahdollisuudella päästä treenaamaan.

Varsinaiseksi treeniksi valittiin koiralle erittäin tuttu ja vahva käytös, jotta treenaaminen olisi varmasti koiralle palkitseva käytös. Näin treenihetkillä saavutetaan haluttu, käytöstä vahvistava vaikutus matolle rauhoittumiseen. Käytökseksi valikoitui kämmenkosketus, eli koira koskettaa kuonolla kämmeneen. Jokaisessa treenikerrassa tehtiin noin 5-15 toistoa, jonka jälkeen koira lähetettiin ”rauha”-vihjeellä taas matolle.

Ensimmäisillä toistoilla siirryin itse matolle saakka koiran kanssa, mutta treenin edetessä liikuin hitaammin ja hitaammin, jotta saatiin koira irtoamaan itsenäisemmin matolle. Kämmenkosketustreeni sujui ongelmitta, ja koira teki töitä sopivalla innolla ja vauhdilla, ja vahvistetiheys oli korkea. Huomattiin treenin aikana myös, että aktiivisen treenaamisen pitää tapahtua ainakin vielä tässä vaiheessa tarpeeksi kaukana matosta, koska muuten koira saattaa karata matolle jos vahvistetiheys yhtään laskee.

Tämänkaltaisella treenillä on paljon hyötyjä, ja koen itse asiassa, että tämän taidon oppiminen on jopa edellytys hyvälle menestykselle treeneissä ja kokeissakin, metsästystilanteesta puhumattakaan. Koira oppii tässä erittäin tärkeää taitoa, eli vireen hallintaa. Se oppii itsehillintää, ja sitä, että treenitilanteessakin voi ja kannattaa rauhoittua. Kun koira osaa rauhoittua treenipaikoilla, ja jatkossa koepaikoilla, se säästää energiaa varsinaiseen suoritukseen.

Uskon, että rento ja levännyt koira pärjää tehtävässä kuin tehtävässä paremmin kuin stressaantunut tai koko ajan liikkeessä ollut koira. Tauoilla rauhoittuva koira tekee myös treenaamisesta vaivatonta ja mukavaa sekä minulle, että koiralle itselleen. Nyt pitää vaan malttaa omistaa hyvä osa treeniajasta rauhoittumistreenille samaan tapaan kuin tällä kerralla, toki jatkossa voi itse treeniäkin vähän kerrallaan vaikeuttaa. Mutta, liikkeitä ehtii hiomaan ja opettelemaan myöhemminkin, sitten kun treenirutiinit ovat kunnossa.