Noutotreeniä 1.9.2012 & ensimmäinen vesilintusaalis

Noutotreeni on edistynyt mukavasti viime päivityksestä. Myyränhyppyä esiintyy enää harvoin. Myyränhyppy on koiralle todennäköisesti palkitsevaa, ja kun helppojen ja nopeiden noutojen myötä olen päässyt palkkaamaan koiraa tiheästi noutoesineen toimittamisesta minulle, ei koiran tarvitse palkata itseään kesken noudon. Noutoesineen höyhenten nyppimistä esiintyy silloin tällöin, ja olen pitänyt sitä merkkinä siitä, että treeniä on jatkettu liian kauan ilman taukoja ja/tai palkka ei ole ollut motivoiva. Omiminen ei ole niinkään ollut enää ongelma, koira tuo kyllä noutoesinettä hyvin minulle, mutta istuen luovutus vaatii vielä hiontaa.

Yleensäkin uskon, että moni koira joka omii noutoesinettä, tekee sitä siksi että sille ei ole tehty tarpeeksi kannattavaksi esineen tuomista ohjaajalle. Jos ei koskaan palkitse koiraa (niin että koira oikeasti palkkaantuu, esimerkiksi monelle koiralle pelkkä kehu ei riitä) riistan tuomisesta, ei ole ihmekään jos koira haluaa pitää riistan itsellään. On myös epäreilua vaatia koiralta käytöstä jota sille ei ole opetettu, ja jota ei olla harjoiteltu niin, että koira pystyy sen käytöksen suorittamaan myös vaativammassa tilanteessa (rauhallinen treeni omalla pihalla vs. kuuma metsästystilanne). Riistan omimisen selittäminen johtajuusongelmana ei ole mielestäni pelkästään täysin epäkorrektia vaan myös tekee käytöksen opettamisen yhä hankalammaksi. Pakkonoudot, koiran torumiset ja pahimmillaan erilaiset pakotteet vähentävät entisestään koiran motivaatiota tuoda noudettu esine/riista omistajalle sekä rapistavat koiran luottamusta ohjaajaan. Unohtamatta rankaisujen vaikutusta koiran hyvinvointiin metsästys- tai treenitilanteen ulkopuolella. Vaikka metsästyskoira toimiikin metsästäjän apuna, on epärealistista ajatella että koira ei toimisi ensisijaisesti opportunistina omia tarpeita tyydyttääkseen. Tärkeintä on muokata koiran käytöstä niin, että koira toimii haluamallamme tavalla ja lopputuloksena koira saa tavoittelemansa palkkion.

Vaikka noutaminen tuntuisi olevan jo itsessään melko motivoivaa Tompalle, välillä on ollut aihetta parantaa palkkaa (esim. vinkupallo namin sijaan) jotta noutoon tulee sopivasti vauhtia ja intoa. Mutta on ilahduttavaa huomata, että vinkupallolla palkkaaminen ei ole enää liian kova häiriö – aiemmin vinkupallon esiin ottaminen olisi mahdollisesti johtanut siihen, että koira ei enää halua noutaa noutoesinettä vaan pelkästään vinkupalloa. Ja vaikka vinkupallolla palkkaamisen myötä vire koiralla nousee, selvää kuumumista jolloin noutokäytös hajoaa täysin, ei ole esiintynyt enää. Myös kriteerin nostaminen on ollut tarpeen, välillä noutotreenin alussa olen ottanut yksinkertaista nostoja tms. joissa koiran motivaatio on selvästi alhainen, mutta heti kun ottaa kunnollisen noudon heitetyllä esineellä, koira innostuu selvästi. Liian hidas kriteerin nosto taitaa olla perisyntejäni, eli oikea tasapaino pitäisi aina löytää jotta koiran oppiminen olisi optimaalista.

Tärkein oivallus treenatessa on ollut laukauksen imitoiminen taputuksella. Ensimmäisellä kerralla testatessa, Tomppa ampaisi noutamaan välittömästi taputuksen kuultuaan – oikein mallikelpoinen paukkunouto. Sehän ei tietenkään ole tavoitteena, vaan olen joka treenin aikana taputellut, alkuun hiljempaa ja viime aikoina kovempaa, ja välittömästi palkaten jos koira pysyy paikallaan. Jos on lähtenyt noutamaan, olen käyttänyt seis-vihjettä ja kutsunut koiran takaisin, ja palkannut siitä. Treeni on edistynyt hyvin, tässä vaiheessa olisi hyvä siirtyä kovempiin ääniin ja viimein haulikon pamaukseen kylmää lintua tai dummya noudettaessa.

Noudossa päästiin myös tositoimiin viikko sitten sorsametsällä kun saaliiksi tuli tavi. Kyseessä oli sekä minun että Tompan ensimmäinen vesilintu. Nouto ei mennyt ihan nappiin, tavi räpiköi osuman saatuaan kauemmaksi kaislikon suojiin eikä Tomppa nähnyt selkeästi linnun sijainta. Tilanne oli muutenkin uusi, vaikka noutoesineellä on treenattu vesinoutoja. Sain Tomppaa rannalla innostettua hyvin ja osoittelin linnun suuntaan antaessani nouto-vihjeen. Tomppa lähti urheasti uimaan, mutta kun ei saanut hajua eikä nähnyt lintua, päätti napata suuhunsa läheisen lumpeenlehden ja tuoda sen rantaan minulle. Nauruhan siitä irtosi, ja tietty kehut koiralle kun yritti kaikkensa! Apuun kutsuttiin sitten isoisä veneen kanssa, ja saatiin tavi kaislikosta näkyville ja heitettiin se lähemmäksi Tompalle noudettavaksi – sitten nouto sujuikin jo mallikkaasti ja Tomppa ui linnun rantaan. Noutoa seurasi Tompan ensimmäinen moottorivenematka, joka vähän jännitti mutta onneksi oli tavi seurana ja Tomppa sai keskittyä sen haisteluun. Riistan ja noutoesineen etsiminen kuivalla maalla sujuu jo Tompalta hyvin, nyt pitää vaan saada opetettua koiralle, että samanlaista etsintää voi tehdä myös uimalla.

Hyvää syntymäpäivää Tompalle! / Happy birthday Tomppa!

Tomppa täyttää tänään 6 vuotta. Synttäripäivään on kuulunut uintia, lempilelun noutoa vedestä, nurmikolla piehtarointia, fasaaninhajujen etsimistä, kärpästen pyyntiä, varisten ajamista (luvan kanssa), järveltä tulevien tuulien haistelua ja synttärilahjalla leikkimistä (uusi possu!) ja sen kantamista ympäriinsä. Illalla vielä ekstraherkkua ruuan sekaan ja jälkiruuaksi possunkorva – lopputuloksena yksi väsynyt mutta onnellinen koira 🙂

Tomppa is turning 6 years today. His birthday has included swimming, fetching his favourite toy from the water, rolling in the grass, searching for pheasant scents, trying to catch flies, chasing crows (with permission), smelling the winds coming from over the lake and playing with and carrying around his birthday present (a new piggy!). In the evening I’m adding some extra treats to his evening meal and giving him a (real) pig’s ear for desert – at the end of the day, we have one tired but happy dog 🙂

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Uintia 8.7.2012

Sunnuntaina Tomppa pääsi järveen uimaan, alkuperäinen ajatus oli kokeilla josko dummyn nouto vedestä onnistuisi. En ollut kuitenkaan suunnitellut treeniä kovinkaan hyvin, ja uudessa paikassa & huonoilla palkoilla koira ei oikein syttynyt hommaan. Joten siirryttiin kuntouinnin pariin.

Alla oli lämmittelynä pihalla vapaana juoksentelua noin 15-20 minuuttia. Tehtiin ensin viitisen minuuttia vinkulelun noutoa, jonka jälkeen menin itse koiran kanssa veteen. Apuna oli possuvinkulelu, joka on Tompan mielestä sen verran kuumaa kamaa, että se toimi hyvin houkuttimena. Vein koiran lelulla ”vetäen” syvemmälle jonka jälkeen uitin sitä ympyrää rauhallista tahtia, heitin kerran lelun kauemmaksi ja sen jälkeen koira sai uida lelun kanssa rantaan. Jaksoja oli siis kolme ja kukin kesti arvioilta 5 minuuttia. Tämän jälkeen jäähdyttelynä koira sai juoksennella lelun kanssa pihalla vartin verran.

Tarkkailin uidessa etenkin sitä, että takajalat ”toimii” eli että uintitekniikka on hyvä ja että koira saa sitä kaivattua takapään treeniä. Ja takajalat kyllä olivat mukana, vaikkakin rauhallisempaan tahtiin kuin etujalat mutta se taitaa olla normaalia. Alkuun takapää oli hiukan syvemmällä vedessä mutta treenin edetessä alkoi se nousemaan lähemmäksi pintaa. Noutospurttien aikana oli hauska huomata kuinka koirasta löytyi aivan uusi vaihde, silloin taisi takajalatkin tehdä voimakkaammin töitä.

Allaolevat kuvat ei ole tältä uintikerralta ja paikkakin on eri, mutta vinkulelu on sama! (Kuvat: Mona Pitkänen)