Hakutreenit 13.6.2016

Kevätkauden viimeiset hakutreenit olivat myös Ässän kevään parhaat treenit, tai voisi sanoa jopa Ässän kaikkien aikojen parhaat treenit. Olemme koko kevään hinkanneet ilmavainua tuuli-ilmaisulla/hajuhaulla, eli koira viedään sellaiseen paikkaan, että se saa varman ilmavainun maalimiehestä. Tämän jälkeen koira lähetetään joko paikoiltaan, tai sitä viedään vähän matkaa tai pidemmästi keskilinjalle josta se lähetetään. Maalimies on mennyt ideaalitilanteessa piiloon niin, että jäljestäminen ei ole mahdollista lähetyssuunnasta. Tällä ollaan taklattu Ässän vahvaa maavainuisuutta. Sen lisäksi, en ole vielä saanut Ässää irtoamaan suoraan, vaan se on tehnyt sille ominaista siksakkia ja pysynyt siinä haulikonkantaman sisällä…

Nämä treenit olivat avoimessa kangasmetsässä ja melko olemattomissa tuuliolosuhteissa. Tuuli oli puuskittaista ja vaihtoi suuntaa treenin edetessä. Ässä lähetettiin ensin vasempaan etukulmaan. En lähtenyt hakemaan tuuli-ilmaisua, vaan otin riskin ja menin muutaman metrin sisään alueelle ja lähetin koiran sen pitäessä nenää ylhäällä ja ollessa suuntautunut oikeaan suuntaan. Aivan kuin jotakin olisi loksahtanut paikoilleen, ja niin se vaan upposi suoraan ja kulmaan saakka. Rullan luovutusta varten menin vielä hieman lähemmäksi, koska etäisyys oli 30-40 metriä. Ilmaisu sujui hyvin, sekä rullan tuonti, että näytölle vienti.

Toinen maalimies oli edennyt oikeassa etukulmassa olevasta supasta viitisen metriä radan suuntaisesti eteenpäin. Ässä lähti taas suoraan etukulmaan. Sen jälkeen se pyöri hetken supan laitamilla (siellä oli edellisten maalimiesten hajuja), kävi hieman oikealla tarkistamassa, palasi alueen reunalta takaisin alueelle ja lähti etenemään alueen suuntaisesti (eli teki pienen laatikon!). Sieltä löytyikin maalimies, ja ilmaisu sujui taas hyvin.

Kolmas maalimies oli vasemmalla keskipiilolla, hiukan lähempänä koska sille ei haluttu ottaa riskiä ison polun kanssa jonka yli sen olisi pitänyt painaa jos maalimies olisi ollut piilolla saakka. Tämäkin sujui täydellisesti, koira irtosi suoraan osoittamaani suuntaan nenä ylhäällä ja ilmaisut menivät täydellisesti.

Olin kyllä todella tyytyväinen tähän treeniin ja Ässän edistymiseen! Ikään kuin sillä olisi yhtäkkiä loksahtaneet palaset paikoilleen: nenä ylhäällä etsiminen, suoraan eteneminen alueen rajalle saakka ja ilmaisu 30 m+ etäisyyksillä! Tästä on todella kiva jatkaa. Alla joitakin treenikaverin ottamia kuvia tästä treenistä, kiitos paljon kuvista Miia!

 

 

 

 

Hakutreenit 18.4.2016

Hakutreenissä Ässällä oli kaksi maalimiestä, yksi kummassakin etukulmassa. Alue oli tallaamaton ja Ässä ensimmäinen koira treenivuorossa. Ajatuksena on nyt vahvistaa ilmavainun käyttöä merkittävästi, jotta päästään eroon liiallisesta jäljestämiseen tukeutumisesta. Tätä Ässä tekee sekä pelastushaussa että metsästäessä, ja se ei ole yllättävää – weimari on tyypillisesti maavainuihin tukeutuva koira ja rodun juuret ovat jälkikoirissa. 

Maalimiehet menivät piiloihin kaukaa kiertäen niin, ettei Ässä törmäisi jälkeen ainakaan välittömästi. Etenimme Ässän kanssa, Ässä liinassa kiinni, tuulen alle. Kun koira merkkasi ihmisestä tulevan hajun selkeästi, päästin Ässän irti. Ensimmäiselle maalimiehelle lähtiessä Ässä kesken matkaa hukkasi ajatuksen, ehkä otti häiriötä jälkijoukoista tai sitten nenään tuli jokin toinen haju. 

Tahdoin koiran luokse, kytkin sen uudelleen, ja jatkettiin maalimiehen lähestymistä. Toisella kerralla, maalimiehen merkattuaan ja irtii päästämisen jälkeen, Ässä eteni suoraan maalimiehelle. Rullan nostossa oli vähän hämminkiä, ja lähetin sen kertaalleen uudelleen nostamaan rullan. Toinenkaan toisto ei mennyt aivan putkeen, mutta koska hässäkkää sillä maalimiehellä oli jo tarpeeksi, hyväksyin suorituksen ja lähetin Ässän näytölle.

Toisella maalimiehellä nähtiinkiin kerta kaikkiaan onnistunut suoritus. Lähestyimme maalimiestä taas tuulen alapuolelta. Koira nosti nenää n. 20-30 metrin päästä maalimiehestä. Me olimme harvassa mäntymetsässä, ja maalimies tiheämmässä kuusikossa. Kuvion raja eli tiheän metsikön ja harvennetun metsän raja kulki suurinpiirtein keskilinjan mukaisesti. 

Koira nosti nenäänsä oikealle etuviistoon seisoessani selkä keskilinjaan päin, eli maalimies oli oikeassa etukulmassa. Päästetyäni sen vapaaksi se kuitenkin juoksi kohtisuoraan kuviorajaan, ja lähti siitä ensin vasemmalle. Juostuaan muutaman metrin se kuitenkin korjasi suunnan nopeasti vastakkaiseen suuntaan, ja lähti etenemään maalimiehelle vauhdilla ja nenä upeasti taivasta kohti. Oli kerta kaikkiaan mahtava nähdä kuinka se eteni voimakkaasti ilmavainua käyttäen. 

Koska se mitä tapahtuu, vahvistuu, nyt olisi todella tärkeää saada lisää näitä onnistumisia – hyvä tuuli, selkeä tuuli-ilmaisu eli maalimiehen merkkaus, ja suora ja nopea irtoaminen maalimiehelle. On tärkeää myös, että koiran on vaikea käyttää jälkeä hyväkseen siitä suunnasta mistä tulemme, ja että maalimies on todellakin piilossa ja matalana kunnolla. Olisi myös hyvä päästä treenaamaan Ässää joko tallaamattomaan metsään tai tallatun metsän tapauksessa treenin alkupuolelle, ennen kuin keskilinjalta piiloille muodostuu vahvat jäljet. Koiraa vapauttaessa alan sanomaan jo käytössä olevaa vihjettä ”ukko”, jotta se yhdistyisi viimein oikean näköiseen tekemiseen – haluan, että valmiissa käytöksessä, vihjeen kuullessaan, Ässä lähtee eteenpäin vauhdilla ja ilmavainua käyttäen.

Koiran löydettyä toisen maalimiehen, se oli ilmaissut hyvin, eli nostanut rullan oikeassa vaiheessa. Se mistä saan itse joka kerta hyvän fiiliksen on se hetki, kun näen koiran tulevan puskan tai mäen takaa näkyviin rulla suussa 😊 Myös loppuosa ilmaisusta sujui hyvin. Toinen maalimies oli laskenut neljään ja toinen kahdeksaan ennen kuin antoivat palkat. Muistin myös haastatella maalimiehiä. Seuraavassa treenissä maalimiehet voisivat laskea kuuteen ja kahteentoista. Mutta tästä on hyvä jatkaa – nyt ei muuta kun peukut pystyyn tuulisen kevään ja kesän puolesta 😊