Pelastuskoiran kouluttaminen oppimisteorian näkökulmasta – osa 1

Pelastuskoiran kouluttaminen on erittäin mielenkiintoista mutta myös haastavaa – koirasta pitäisi tulla koulutusprosessin myötä lahjakas nenänkäyttäjä, motivoitunut etsijä ja sinnikäs työskentelijä. Koiran pitäisi olla rohkea, avoin ja sosiaalinen sekä muiden ihmisten, että koirien seurassa, ja etenkin kyetä työskennellä ja ilmaista myös oudosti tai pelottavasti käyttäytyvän ihmisen luona. Meillä on vielä työtä edessä ennen kuin Ässästä tulee viranomaisten hyväksymä pelastuskoira, ja paljon opittavaa pelastuskoiran kouluttamisesta vielä edessä.

8-viikkoinen Ässä tutustumassa hakutreeneihin

KOULUTUKSEN KULMAKIVET

Tässä tekstissä avaan kuitenkin niitä oppimisteorian periaatteita, joita olen soveltanut viimeisten 9 vuoden pelastuskoiraharrastuksen aikana. Minulla on onnekseni ollut hyvä kouluttaja ja avulias treeniryhmä apuna vuosien ajan, ja tämän lisäksi olen saanut paljon kultaakin arvokkaampia neuvoja operanttiin koulutukseen nojaavilta pelastuskoiraharrastajilta.

Kun koulutetaan oppimisteoriaan perustuen, tai ”operantisti”, kuuluu tärkeimpiin työkaluihin koulutuksen kulmakivet: palkka, kriteeri, ajoitus ja vahvistetiheys. Tässä kirjoituksessa keskitytään ilmavainuisen henkilöetsinnän kouluttamiseen.

MOTIVOIVA JA TILANTEESEEN SOPIVA PALKKA

Ennen kuin lähdetään kouluttamaan mitään, on tärkeää miettiä, että palkka on koiralle todella tavoittelemisen arvoinen ja myös tilanteeseen sopiva. Kokenut, pitkää etsintää tekevä koira saattaa palkkaantua enemmän jäisestä raakaruuasta kuin vetoleikistä. Palkan suunnalla voidaan vaikuttaa käytökseen maalimiehellä: liian lähelle tulevalle koiralle palkka kannattaa heittää koiran taakse, kun taas kohteliaalle etäisyydelle jäävällä koiralla palkan voi antaa koiran eteen.

Kuumalla kelillä vesi voi olla paras palkka koiralle

 

Palkan laatu vaikuttaa myös palkattavaan käytökseen liittyvään mielentilaan – kiihdyttävä lelupalkka saa aikaan erilaisen mielentilan kuin rauhoittava ruokapalkka, ja tämä on hyvä ottaa huomioon maalimieskäytöstä pohtiessa. Pentua kouluttaessa olisi hyvä harjoitella erilaisia palkkaustapoja, ja vahvistaa heikompia, jotta koulutuksen työkalupakki on mahdollisimman monipuolinen.

Yllätyksellisyys palkatessa on myös hyvä ottaa mukaan koulutusprosessiin, varsinkin kun siirrytään kohti palkattomuutta ja kokeenomaista suoritusta – välillä palkka voi olla jotain superherkkua, välillä annetaan kaikki palkat yhdellä suorituksella, välillä jollakin maalimiehellä on vähemmän ja toisella enemmän palkkaa ja jollakin ei lainkaan.

Ruuasta helposti palkkaantuvalla koiralla kannattaa ylläpitää myös muita palkkaustapoja, kuten sosiaalista palkkaa

 

TAVOITTEIDEN MÄÄRITTELY AINA ENNEN TREENIN ALOITTAMISTA

Ennen jokaista treeniä on hyvä miettiä mikä on treenin kriteeri, eli mistä suorituksesta koira palkataan. Kriteeriä päätettäessä on hyvä kartoittaa sitä, millä tasolla koira on, missä olosuhteissa on aiemmin onnistuttu ja mikä on se osa-alue mikä kaipaa eniten parantamista. Kriteerin on oltava kaikille selkeä, etenkin maalimiehelle, joten huolellinen kommunikaatio ennen koiran ottamista vuoroon on ehdotonta. Tavoitteena, on että koira onnistuu kriteerin täyttämisessä ja saa siten palkan. Palkitsemalla kouluttamisen tärkeimpiä osia on järjestelmällinen kriteerin nosto: kouluttaminen ei siis todellakaan sisällä vain helppoja suorituksia ja koiran päätöntä syöttämistä, vaan koiran on aina tehtävä hieman enemmän ansaitakseen palkkansa.

Joskus kriteeri asetetaan liian korkeaksi, ja koira tekee virheen. Epäonnistumisia ei kannata pelätä, koska koiran epäonnistuessa ei tapahdu mitään muuta kuin, että se menettää mahdollisuuden palkkaan. Epäonnistuminen on luonnollinen osa oppimisprosessia, keino antaa koiralle informaatiota siitä, että yritäppä enemmän, ja on myös tapa saada tietoa koiran osaamisesta juuri siinä tilanteessa ja niissä olosuhteissa.

On syytä muistaa, että koira ei todennäköisesti epäonnistu tahallaan, se ei vaan todennäköisesti osaa vielä tarpeeksi hyvin. Koiraan hermostuminen siinä tilanteessa vie koulutusta vain taaksepäin, vähentää koiran motivaatiota ja heikentää itsenäistä työskentelyä. Kriteeri olisi hyvä asettaa sellaiseksi, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Ohjaajan harjoituksen ja koiran vahvuuksiin ja heikkouksiin tutustumisen myötä kriteerin asettaminen helpottuu. Kaiken kaikkiaan, treenistä toiseen, onnistumisia pitää olla enemmän kuin epäonnistumisia, jotta koiran motivaatio säilyy ja osaamista kertyy.

Tässä videossa nähdään esimerkki kriteerin asetannasta ja käytöksen paloittelusta yleensäkin.

NOSTA VAIN YHTÄ KRITEERIÄ KERRALLAAN

Pelastuskoiran etsintää kouluttaessa kriteerejä voivat olla esimerkiksi etäisyys maalimiehelle pistoja kouluttaessa (5 metriä, 10 m, 15 m jne), maalimiehen asento (istumassa, maassa maaten, osittain peitetty, täysin peitetty) tai ilmaisun kesto (haukkujen tai rullakoiran paikkamakuun kesto). Kriteereitä on helpompi hahmottaa, kun etsinnän käytösketjun paloittelee, ja suunnittelee tarkasti mikä on esimerkiksi haluttu käytös lähettäessä, tai käytös maalimiehellä.

Merkittävimpiä koulutukseen vaikuttavia tekijöitä ovat kuitenkin, tuulen ja hajun liikkumisen lisäksi,paikan vaihto. Koirat ovat huonoja yleistämään eikä tietyssä paikassa opittu asia siirry automaattisesti uuteen paikkaan. Paikan vaihtaminen tarkoittaa siis kriteerin nostoa, ja menestyksekkäässä koulutuksessa kannattaa nostaa vain yhtä kriteeriä kerrallaan.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos yhdessä metsässä on saatu onnistumaan tietyn pituiset pistot, ei voi olettaa, että sama toimii toisessa metsässä. Koska fokus on onnistumisten hakemisessa, kannattaa paikkaa vaihtaessa palata koulutuksessa hieman taaksepäin, ottaa esimerkiksi lyhyempiä pistoja tai lyhyempää ilmaisua. Kun tietty kriteeri onnistuu useassa paikassa ja useissa eri olosuhteissa, voidaan kriteeriä vasta nostaa kautta linjan. Koirat kuitenkin oppivat oppimaan onnistumiseen pohjaavan koulutuksen ansiosta, ja tulevat paremmiksi yleistäjiksi ajan myötä. Osaamisen tulee olla rakennettu kuitenkin askeleittain rakennetulle perustalle.

ONNISTUMISET OPPIMISEN EDELLYTYKSENÄ

Mitä sitten tehdään kun koira epäonnistuu, käytös ei täytä kriteeriä eikä koiraa siten palkata? Ensimmäisenä, tärkeää on kohdella koiraa neutraalisti – jos palkka oli sille todella tavoittelemisen arvoinen, se on jo saanut sen ison rangaistuksen. Sitten mietitään rauhassa mikä mättää: onko tehtävä liian vaikea eli kriteeri liian korkea? Onko koira motivoitunut saatavilla olevasta palkkiosta? Ovatko olosuhteet liian vaikeat koiralle? Sitten otetaan yksi askel taaksepäin, ja etenkin nuoren koiran kohdalla laitetaan olosuhteet sellaisiksi, että sen on mahdollista onnistua. Kun saadaan onnistumisia alle, voidaankin pian mennä kaksi askelta eteenpäin, nostaa kriteeriä varovaisemmin mutta samalla saaden onnistumisia alle. Vain onnistumisten kautta voidaan antaa koiralle informaatiota siitä mitä sen kannattaa tehdä, jotta se pääsee tienaamaan liksansa.

SITÄ SAA MITÄ VAHVISTAA

Ajoitus on merkittävässä roolissa etenkin ilmaisua kouluttaessa ja maalimiehen palkatessa koiraa. Ajoituksen tärkeys perustuu siihen, että se mitä koira tekee saadessaan palkkion, vahvistuu kaikista eniten. Myös käytökset mitä koira tekee palkkaa ennakoivien merkkien aikana, vahvistuvat. Vahvisteen toimittamiseen liittyviä ennakoivia asioita eli ehdollisia vahvisteita ovat erikseen koulutettavat naksautus ja kehusana, mutta sellaisiksi muodostuvat ajan myötä myös maalimiehen näkeminen, käden laittaminen taskuun, palkkapurkin esille ottaminen ja sen avaaminen. Maalimieskäytöksen osalta on siis merkitystä esimerkiksi sillä, laitetaanko käsi taskuun koira pysyessä paikoillaan vai tullessa maalimiestä kohti. Jos kohti tuleminen oli kannattavaa, eli käsi otti juuri silloin taskusta purkin ja se avattiin koiralle, tulee koira jatkossa lähemmäksi ja lähemmäksi saadakseen palkan.

Käsi ottaa purkin taskusta vasta kun koira makaa alustalla

 

Jos halutaan etäällä maalimiehestä pysyvä koira, on tärkeää aloittaa palkkaaminen eli käden siirtäminen purkille vasta kun koira pysyy paikoillaan tai peruuttaa kauemmaksi. Näissä maalimieskäytökseen liittyvissä haasteissa auttavat hyvän ajoituksen lisäksi selkeän ilmaisukäytöksen kouluttaminen mahdollisesti kohteiden avulla, ja yleisesti luopumisen ja itsehillinnän harjoittelu.

KORKEA VAHVISTETIHEYS TAVOITTEENA

Vahvistetiheys on haastavin koulutuksen kulmakivi kun puhutaan pelastuskoiran etsintäkäytöksestä. Periaatehan on, että mitä korkeampi vahvistetiheys eli mitä nopeammin samaa käytöstä päästään vahvistamaan, sitä tehokkaampaa oppiminen on. Käytännössä varsinaisessa hakutreenissä maalimiehet ovat metsässä harvakseltaan ja siten vahvistetiheys laskee ihmisten löytämisen osalta. Korkeaa vahvistetiheyttä voidaan hyödyntää kuitenkin ilmaisun eri vaiheiden kouluttamisessa, risteilyn kouluttamisessa, perinteisessä pentujen makkararingissä, sekä hallinnan vahvistamisessa siirryttäessä alueelle, siirryttäessä piilolta takaisin keskilinjalle tai keskilinjaa pitkin seuraavaan lähetykseen. Vahvistetiheyttä voidaan parantaa keskittymällä vain johonkin etsinnän käyttäytymisketjun osa-alueeseen, vaikkapa harjoitellaan vain lyhyitä, peräkkäisiä pistoja eivätkä maalimiehet ole merkityissä piiloissa vaan etenevät metsässä vain muutamia metrejä kerrallaan.

ONGELMANRATKAISUA KULMAKIVIEN KAUTTA

Jos koulutus ei etene, syy piilee yleensä jossakin näistä kulmakivistä. Esimerkiksi kriteeri on liian vaikea, palkka ei ole koiran mielestä tavoittelun arvoinen tai ajoitus on pielessä eli on vahvistettu väärää käytöstä. Operanttiin ajattelutapaan pelastuskoiraa kouluttaessa kuuluvat myös käytösketjun paloittelu ja takaperin ketjuttamisen suosiminen etenkin ilmaisussa, luopuminen ja itsehillinnän harjoittelu, Premackin periaatteen hyödyntäminen käytösten vahvistamisessa ja hallinnan kouluttamisessa sekä koiran oman oivaltamisen painottaminen – näistä lisää seuraavassa osassa.

Palkitsemiseen perustuva kanakoiran koulutus osa 2 – pysähtyminen

Tämä artikkeli on jatkoa artikkelille ”Palkitsemiseen perustuva kanakoiran koulutus osa 1 – teoriaa”, ja perustuu Lohjan Koirakeskuksessa järjestettyyn koulutusseminaariin 10.-11.6.2017. Kouluttajina siellä olivat Koirapalvelu Kannattavan Riikka Kokkonen sekä Hannu Kyllönen. Kuvat ovat seminaarista, videot aiemmin kuvattuja.

LUOPUMALLA SAA

Koulutuksessa harjoiteltiin alkuun ympäristöstä luopumista ja vahvistettiin kontaktia ohjaajaan. Tämäkin on hyvä alkuharjoitus missä tahansa lajissa, esimerkiksi tottelevaisuuskentälle mennessä. Kun koira nostaa nenän maasta tai myöhemmin etenkin tottelevaisuuskontekstissa ottaa kontaktin ohjaajaan, sen hyvä valinta merkitään esimerkiksi naksuttimella ja koira palkitaan. Koiraa ei houkutella eikä käsketä, vaan ollaan hiljaa ja paikoillaan ja annetaan sen itse oivaltaa, että kaikista kannattavinta on luopua häiriöistä ja ottaa kontaktia ohjaajaan.

Tässä luodaan pohjaa häiriöistä luopumiselle ja ohjaajan kuuntelulle kaikissa tilanteissa, ja tätä kannattaa harjoitella paljon myös arjessa etenkin kun huomaa koiran unohtaneen ohjaajan olemassaolon. Huolellisesti tehdyillä ja usein toistuvilla harjoituksilla on mahdollista aivopestä koira ajattelemaan, että arjessa ja metsälläkin eteen ilmestyvät vaikeatkin häiriöt ovat sitä samaa koulutuspeliä jota on alkuun harjoiteltu helpommissa olosuhteissa. Näin koira huomatessaan häiriön valitsee itse luopua siitä ja kääntää nopeasti huomion ohjaajaan, koska tällä tavalla se on erittäin usein, erilaisissa tilanteissa ansainnut ruokaa ja leikkiä.

KLASSISTA JA OPERANTTIA EHDOLLISTUMISTA LENKKIPOLULLA

Esimerkiksi, päivittäisen kävelylenkin varrella on paljon häiriöitä millä voi etenkin pennun kanssa harjoitella – kun koira huomaa pikkulinnun, pyöräilijän tai ohi juoksee lenkkeilijä, ja koira tämän jälkeen kääntää huomion pois tästä häiriöstä sinuun, ota tavaksi palkata koira! Kohta huomaat koiran katselevan merkitsevästi häiriötä ja sinua, taas häiriötä ja taas sinua, yrittäessään ilmoittaa, että on se on huomannut häiriön ja kääntänyt kontaktin sinuun, siten ansaiten palkan.

Jos huomion kääntäminen häiriöstä on koiralle mahdotonta, eli se kiihtyy liikaa, aloita ensin ”katso häiriötä”-pelillä (LAT, look at that). Siinä koiralle annetaan kehusana tai naksaus siitä kun se vielä katsoo häiriötä, ja koira palkataan ruualla. Jos syöminen ei onnistu, vie koira kauemmaksi häiriöstä kunnes se onnistuu. Käytännössä tässä tehdään vastaehdollistamista, eli muutetaan koiran tunnetilaa kiihtyneestä rauhallisempaan.

Koira alkaa rauhoittumaan häiriön nähdessään, kun häiriö yhdistetään tarpeeksi monta kertaa ruokaan

 

Syöminen yleensä rauhoittaa koiraa, ja palkkaaminen muuttaa tilanteen koiran näkökulmasta koulutuspeliksi tuijottamisen ja kiihtymisen sijaan. Kun tätä harjoittelee tarpeeksi, eli ruokapalkkio alkaa liittymään koiran mielessä häiriön näkemiseen, alkaa koira häiriön nähdessään kiihtymisen sijaan kääntämään katseen ohjaajaan odottaessaan palkkiota – esimerkiksi aina kun pikkulinnut lentää nenän edestä pois, koira katsoo äkkiä kuskiin päin kun sieltä on aiemminkin saanut näissä tilanteissa ruokaa ja leikkiä.

Tässä tapahtuu sekä klassista ehdollistumaa (häiriön nähdessään koira alkaa rauhoittumaan, koska siihen on liittynyt rauhoittava syöminen) ja operanttia ehdollistumista (kun koira kääntää katseen häiriöstä pois, se saa haluamansa asian eli ruokaa). Alkuvaiheen treeneissä koiran on toki oltava liinassa, ja mielellään koiralle turvallisissa valjaissa, jotta se mahdollisesti rynnätessäänkin häiriöille ei satuta itseään. Kun osaamista kertyy, siirrytään harjoitteluun liina löysällä tai ilman hihnaa – tässä vaiheessa harjoitusten suunnittelu vaatii tarkempaa työtä, koska tavoitteena on, että koira ei koskaan epäonnistuessaan luopumisessa pääsisi palkitsemaan itseään häiriöllä.

ANNA KOIRAN VALITA – HALLITSE SEURAUKSIA

Häiriöistä luopumista harjoiteltiin myös niin, että palkkiot toimivat häiriöinä. Jokaiselle koiralle valittiin jokin vahva ja tuttu käytös, ja samalla jätettiin saataville maahan jokin koiralle mieluisa palkkio – vaikka lelu maahan tai ruokaa kuppiin. Kun koira suoritti halutun helpon käytöksen onnistuneesti, se palkattiin joko ohjaajan toimesta tai vapautettiin häiriölle (eli palkalle). Kouluttajat suosivat erillisten vihjeiden kouluttamista lelupalkoille ja ruokapalkoille vapauttamiseen. Tässä harjoitellaan myös ohjaajan kuuntelua ja hallintaa. Koiralle opetetaan, että kun teet mitä minä haluan, saat mitä sinä haluat. Jos koira tekee väärän valinnan, karkaa palkalle tai menee väärälle palkalle, on alkuvaiheessa paikalla avustajat jotka ottavat palkkion pois.

Eli, kun koira tekee virheen, se menettää mahdollisuuden palkkioon. Jos virheitä tulee muutama peräkkäin, eli koira ei oppinut kerrasta kun palkkion mahdollisuus poistettiin, on harjoitusta syytä helpottaa. Onnistumiset ja niistä palkkaaminen ovat lähtökohta kouluttamiselle, eikä koulutus edisty ilman onnistumisia. Virheet eivät tokikaan ole maailmanloppu, koira oppii niistäkin eikä seuraukset ole dramaattisia koiran hyvinvoinnin näkökulmasta kun on kyse palkitsemalla kouluttamisesta – koira ei yksinkertaisesti saakaan tavoittelemaansa palkkiota. Kuitenkin, jotta koulutus etenee, on tehtävät asetettava sellaisiksi, että koiran on mahdollista onnistua ja onnistumisia tulee enemmän kuin epäonnistumisia.

Istumista ja häiriöistä luopumista – kriteerinä, että takapuoli pysyy maassa

 

Tämänkaltaisissa hallintatreeneissä, missä harjoitellaan helppoja käytöksiä ja esillä olevista häiriöistä / palkkioista luopumista (ja niille pääsyä vasta luvan jälkeen), on viisasta välttää kaavamaisuutta. Tämä pätee itse asiassa kauttaaltaan kanakoiran koulutukseen. Jos ensin koira vapautetaan noudon jälkeen ruokakupille, seuraavalla toistolla voisi olla hyvä ajatus leikkiä koiran kanssa palkaksi noudon jälkeen vaikka ruokakuppi on yhä saatavilla, ja tästä seuraavalla toistolla koira lähetetään ensin lelulle, jonka jälkeen se saa noutaa ja saa ruokapalkan kädestä ja näin edespäin. Järjestyksellä ei siis ole merkitystä, vaan tärkeää on, että se muuttuu koko ajan.

VIREENHALLINTA JA KÄYTÖKSET PALKKIOINA

On siis tärkeää opettaa alkuun helpoilla ja ajan myötä vaikeutuvilla harjoituksilla koiralle kuuntelemisen jaloa taitoa – kun olet tarkkana, niin ansaitset, jos taas teet omia päätelmiä, menetät. Harjoituksen aikana kannattaa siis tarkkailla koiraa – jos se alkaa vaikkapa ennakoida noutoa, indikoiden sitä, että nouto on sille erittäin palkitsevaa tai se on aiemmin päässyt tässä vaiheessa noutoon, älä päästä sitä heti noutamaan vaan pyydä jokin toinen käytös ensin. Sen lisäksi, että se oppii kuuntelemaan, voidaan tällä tavallla vahvistaa heikompia käytöksiä. Kun se vaikkapa vasta pienen kontaktissa seuraamisen jälkeen pääsee palkkioksi noutamaan, vahvistuu myös kontaktissa seuraaminen – tätä kutsutaan Premackin periaatteeksi. Käytännön sovelluksia on muun muassa istuminen ennen vapautusta hakuun (koska haku on palkitsevaa, edeltävä käytös eli istuminen vahvistuu myös) tai leikkiminen ennen namipalan syömistä (kun syöminen on koiralle palkitseva käytös, ja halutaan vahvistaa leikkimiskäytöstä).

Kaiken tämän lisäksi, harjoitukset joissa treenataan vaihdellen erilaisia käytöksiä ja käytetään erilaisia palkkioita, opettavat koiralle kykyä säädellä omaa virettään. Kun koiran kanssa harjoitellaan vaikka rajun taisteluleikin jälkeen lyhyttä rauhallista seuraamista, josta se taas pääsee vauhdikkaaseen noutoon, ja näin edespäin, saa koiran kykyä laskea ja nostaa virettä vahvistettua ja jumpattua. Kun harjoitellaan niin, että saatavilla on kiihdyttäviä palkkioita häiriöinä, oppii koira itsehillintää ja sitä, että rauhoittumalla ja kuuntelemalla se pääsee tekemään niitä sille mieluisia kiihdyttäviä asioita. Itsehillintä ja ymmärrys siitä, että rauhoittumalla ansaitsee ovat kullanarvoisia taitoja riistatilanteissa. Tässä yksi esimerkki vireenhallintatreenistä.

YKSI KÄYTÖS, YKSI VIHJE

Pysähtymisen tärkein osa koulutetaan siis koiran omaehtoisen luopumisen kautta – koira on huomannut, että luopumalla erilaisista häiriöistä ja kuuntelemalla ohjaajaa häiriöistä huolimatta, se pääsee ansaitsemaan sen tavoittelemia asioita. Tämän jälkeen on tärkeää määritellä tarkkaan minkä pysähtymiskäytöksen koiran halutaan tekevän – istuuko se, seisooko vai makaako, ja mikä on se vihje mikä tähän käytökseen halutaan liittää, eli onko se pillitys vai sanallinen vihje. On vaikeaa kouluttaa koiralle käytöksiä, jos ei itsekään tiedä mitä haluaa koiran tekevän tai se vaihtelee päivästä toiseen. Toisaalta, jos alusta asti vahvistaa vain yhtä käytöstä ja liittää siihen vain yhden vihjeen, tulee tätä yhdistelmää harjoiteltua paljon enemmän kuin jos jompi kumpi tai molemmat muuttuvat ajan myötä.

Jos pysähtymiskäytös on istuminen, aloitetaan koulutus siitä, että koira itse tarjoaa istumista ja palkitaan niistä hetkistä. Alusta saakka on hyvä ottaa treenirutiiniin myös vapautusvihje – kun koira istuu itse, palkataan se ja sanotaan vapautusvihje samalla kun heitetään nami maahan jotta koira nousisi sen syömään. Odotetaan, että koira taas tajuaa itse istahtaa, josta palkataan ja vapautetaan edellä mainitulla tavalla. Tätä toistetaan kunnes koira kiirehtii tarjoamaan istumista. Silloin voidaan koiran istuessa sanoa/pillittää istumisvihje ja palkata välittömästi. Vihje on syytä sanoa tai pillittää samalla tavalla kuin aikoo sen ilmaista metsästystilanteessa, istu kauniisti kuiskattuna on koiran näkökulmasta aivan eri asia kuin metsästystilanteessa hätäisesti huudettu ISTU.

Istumisesta palkatessa on tärkeää toimittaa palkkio perille suuhun saakka, jotta paikallaan pysyminen vahvistuu

 

 

Taaskaan harjoitellessa ei saa unohtaa vapautusta, jotta kriteeri pysyy selkeänä – istumista suoritetaan siihen saakka, että annetaan lupa nousta koska näinhän koiran täytyy toimia myös metsästystilanteessa. Kun istumisvihjettä on toistettu joitakin kertoja koiran itse mennessä istumaan, testataan vihjettä kun koira vielä seisoo. Jos koira vihjeen seurauksena istuu, palkataan, jos ei niin jatketaan vihjeen liittämistä käytöksen suoritushetkeen kunnes linkki vihjeen ja käytöksen välille syntyy koiran päässä. Kun vihje on liittynyt käytökseen, siirrytään palkkaamaan vain niistä kerroista kuin koira istuu heti vihjeen jälkeen.

Vihjettä liittäessä ja myöhemminkin kannattaa pyrkiä täyteen eleettömyyteen muuten – kaikki mitä ohjaaja tekee välittömästi käytöksen aikana liittyy itse käytökseen, ja jos samalla antaa käsimerkkejä koira mahdollisesti tai jopa todennäköisesti uskoo käsimerkin olevan se merkitsevä vihje. Elekieli kun on koirille se merkittävin kommunikointitapa, on tärkeää kiinnittää huomiota tähän. Metsästystilanteessahan ei välttämättä ole näköyhteyttä koiraan, ja sen lisäksi haulikolla ampuminen yhdellä kädellä, toisen näyttäessä koiralle pysähtymisvihjettä, olisi kyllä aikamoinen temppu.

Kun meillä on nyt koira, joka osaa istua vihjeestä keittiössä, alkaa se isoin työ eli yleistäminen – sama koulutusprosessi eli istumisen tarjoaminen ja sen jälkeen vihjeen liittäminen täytyy tehdä ensin eri huoneissa, sitten pihalla, ja sitten vieraammissa paikoissa. Koirat ovat erittäin huonoja yleistämään, ja siten tarvitsevat huolellisen pohjatyön jotta käytös olisi yhtä sujuvaa kaikkialla. Kun koira osaa istua vihjeestä eri paikoissa, on seuraava askel harjoitella istumista kauempana ohjaajasta, istumista kun ohjaaja kävelee paikoillaan, kun kävellään yhdessä rauhallista vauhtia, ripeämpää vauhtia, kun hölkätään ja juostaan. Jatkossa voi harjoitella vihjeestä istumista kun kävellään ja ohjaaja jatkaakin kävelyä vihjeen jälkeen, ja sama harjoitus hölkäten ja juosten. Mielikuvitus on tässä vain rajana, ja pääasia on harjoitella istumista vihjeestä kaikenlaisissa tilanteissa ja myös erilaisissa viretiloissa, vaikkapa kesken leikin, aloittaen helpommasta ja vähitellen vaikeuttaen niin, että koira kuitenkin yhä pystyy onnistumaan tehtävässä.

KÄÄNTEINEN HOUKUTTELU PAIKALLAOLON POHJATAITONA

Sen lisäksi, että kanakoira osaisi omaehtoisesti luopua asioista ja se osaisi myös mennä istumaan vihjeestä kaikenlaisissa häiriöissä ja korkeassakin vireessä, sen pitäisi pystyä pysymään paikoillaan metsästystilanteessa pyssyn paukkuessa, höyhenten pöllytessä ja linnun mätkähtäessä maahan. Tätä voi harjoitella mitä moninaisimmilla häiriöillä. Alkuun voidaan houkutella koiraa nousemaan istumasta nameilla, eli tehdä käänteistä houkuttelua. Silloin koira palkataan kun se houkuttelusta huolimatta pitää takapuolen tiukasti maassa. Alkuun namit ovat kädessä ja palkka tulee nopeasti, mutta koiran onnistuessa kriteeriä nostetaan pudotettuihin nameihin, lentäviin nameihin ja niin edespäin. Jos koira nousee ja tavoittelee palkkoja, sitä ei kielletä eikä toruta, vaan yksinkertaisesti poistetaan mahdollisuus palkkioon – esimerkiksi laitetaan käsi nyrkkiin, tai peitetään maassa oleva nami jalalla. Oppi menee parhaiten perille, kun koira saa itse, ilman ohjausta tai apuja meiltä, oivaltaa miten se saa palkkion. Kun koira on tehnyt virheen ja noussut istumasta, seuraavalla toistolla helpotetaan hieman, että koira onnistuu ja saa taas tavoittelemansa palkkion.

Käänteisessä houkuttelussa kannattaa houkutella yhdellä ja palkata toisella kädellä

 

 

Häiriöitä voi ja pitääkin vaikeuttaa: kun namit ja lentävät lelut ovat helppoja häiriöitä, voi panoksia korottaa vaikka ongen päähän kiinnitetyllä siivellä tai jopa elävillä kyyhkysillä. Tämänkin osa-alueen harjoittelu on syytä siirtää onnistumisten myötä kotoa ulos ja lopulta metsään ja pellolle, jotta yleistetään osaaminen varsinaiselle kanakoiran työmaalle. Huolellisesti ja pienistä palasista rakennettuna käänteisen houkuttelun lopputuloksena on vahva paikallaolokäytös, jossa koira näkee ympäristön häiriöt ohjaajan ja koiran välisenä leikkinä, ja jossa koira aktiivisesti valitsee olla nousematta ja jahtaamatta koska se on aina aiemminkin ollut koiralle kannattavaa.

Tässä iemmin tekemäni video luopumisesta ja käänteisestä houkuttelusta.

KOHTI TOSITOIMIA

Koulutuksen päätteeksi testattiin koirien osaamista launcheriin laitettujen, linnun siivitykseltä kuulostavien muovipullosta ja muovipusseista tehtyjen härpäkkeiden avulla. Aluksi kokeiltiin pysähtymisvihjeen tehoa koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan launcherin heittäessä häiriön ilmaan, ja osalla koirista testattiin samaa koiran ja ohjaajan ollessa liikkeessä kohti launcheria. Tämänkaltaisia tasontestauksia yllättävissä tilanteissa olisi hyvä tehdä enemmänkin ennen siirtymistä metsästysmaille – jos koira ei pysty pysähtymään vihjeestä kun tennispallo heitetään äkillisesti talon nurkan takaa koiran eteen, en löisi vetoa sen puolesta,  että se pysähtyy metsästystilanteessa avanssin päätteeksi.

Pysähtymistreeniä edistää se, että palkan suunta on poispäin häiriöstä

 

 

Peli ei ole kuitenkaan silloin menetetty, vaan epäonnistuminen kannattaa ottaa informaationa – tarvitaan vielä enemmän harjoituksia, joissa koiraa palkataan häiriöistä luopumisesta, joissa vahvistetaan kontaktia ohjaajaan, joissa palkitaan nopeasta reagoinnista pysähtymisvihjeeseen, ja joissa vahvistetaan paikallaan pysymistä erilaisissa häiriöissä. Perusta on siis rakennettava huolella, jotta talo pysyisi pystyssä kovissakin olosuhteissa. Urakka ei ole kuitenkaan niin suuri, jos ottaa luopumisen vahvistamisen, kontaktin vahvistamisen ja tekemällä ansaitsemisen osaksi päivittäisiä rutiineja koiran kanssa. Se saattaa vaatia hieman pohdintaa ja uusien tapojen opettelua alkuun, ja todennäköisesti lelun tai namipussin hieman ahkerampaa kanniskelua mukana koiran kanssa liikkuessa, mutta jos ne koirat oppivat uusia asioita niin kyllä me ihmisetkin siihen kyetään.

Palkitsemiseen perustuva kanakoiran koulutus osa 1 – teoriaa

Artikkeli on julkaistu myös SporttiRakissa

Osallistuin 10-11.6.2017 mielenkiintoiseen ja antoisaan, Lohjan Koirakeskuksessa järjestettyyn kanakoiran koulutusseminaariin. Kouluttajina nähtiin Oulusta saakka tulleet Koirapalvelu Kannattavan kouluttaja Riikka Kokkonen sekä Hannu Kyllönen. Sekä Riikka että Hannu metsästävät aktiivisesti, ja tämän lisäksi Riikka on suorittanut eläin- ja ongelmakoirakouluttajan tutkinnon. Seminaarissa oli ensin teoriaosuus, jossa käytiin kattavasti läpi sitä kuinka koirat oppivat ja miten tätä tietoa voi ja kannattaa soveltaa kanakoiran koulutukseen. Käytännön koulutus oli suunnattu nuorille koirille, ja siinä keskityttiin kanakoirametsästyksen haastavimman käytöksen eli pysähtymisen perusteiden kouluttamiseen. Käytännön koulutuksesta enemmän asiaa artikkelisarjan toisessa osassa.

Toki viikonlopun mittaisella kurssilla ehditään lähinnä harjoitella koulutustekniikoita ja käytöksen perusteita – varsinainen koulutustyö tehdään arjen koulutustilanteissa huolellisesti rakentaen. Kouluttajat painottivat myös sitä, että tämä, tai mikään mukaan koulutustapa ei takaa onnistumista. Koulutuksen eteneminen vaatii ohjaajalta motivaatiota perehtyä asiaan ja taitoa soveltaa käytännön harjoituksia koiran ominaisuuksiin nähden, eikä siltikään onnistunut lopputulos ole taattu. Koulutuksen tarkoitus olikin jakaa tietoa ja antaa työkaluja kouluttamiseen sellaisille ihmisille, jotka haluavat nimenomaan kouluttaa palkitsemalla, ja haluavat välttää fyysisten rangaistusten ja pelon käyttöä koulutuksessa.

Metsästyskäyttäytymisketjun osa-alueet

Teoriaosuus aloitettiin tarkastelemalla metsästyskäyttäytymisketjua. Yleisesti siihen kuuluvat etsiminen, vaaniminen, takaa-ajo, tarttumispurenta, tappopurenta, paloittelu ja syöminen. Tämän toteuttaminen alusta loppuun ei tietenkään ole toivottavaa metsästäessä eikä ole jalostuksen ansiosta ainakaan kaikilta osin vahvana nykyajan kanakoirissa. Sen sijaan, kanakoiralla metsästyskäytökseen pitäisi kuulua haku, seisonta ja riistan käsittely, avanssi eli riistan nosto, pysähtyminen ja paikallaanolo, sekä nouto. Haku, seisonta ja avanssi ovat hyvin vahvasti perimän määrittelemiä käytöksiä, mutta taas avanssin eli käytännössä takaa-ajon pysäyttäminen kesken kaiken, ja tämän lisäksi paikallaan pysyminen riistan pudotessa vaativat useimpien kanakoirien kanssa kouluttamista.

OPPIMISTEORIA KAIKEN TAUSTALLA

Takaa-ajon pysäyttäminen kesken kaiken ja tämän lisäksi paikallaan pysyminen riistan pudotessa vaativat useimpien kanakoirien kanssa kouluttamista.

Teoriaosuudessa käytiin hyvin läpi oppimisteorian perusteet. Kaikki kiteytyy siihen, että eläin oppii koska käytöksen muutos kannattaa – se joko saavuttaa jotain miellyttävää, tai välttää jotain epämiellyttävää. Tämä pätee kaikkiin eläimiin, myös ihmisiin. Eläin ja ihminenkin oppii aina ja koko ajan ja sen lisäksi, että oppimista tapahtuu tekojen seurauksista, yhdistyy aina asioihin, tapahtumiin ja paikkoihin erilaisia tunteita ja reaktiota kokemusten myötä. Tekojen seurauksista oppimista kutsutaan operantiksi ehdollistumiseksi, kun taas ei-tahdonalaisten tunteiden ja fysiologisten reaktioiden liittyminen johonkin asiaan on klassista ehdollistumista.

Ehdollistuminen metsästyskoiran koulutuksessa

Kumpikin oppimisprosessi on aina läsnä eläimen toiminnassa. Se mihin tämänkin kurssin koulutus painottui oli operantin ehdollistumisen neljästä osa-alueesta kahteen eli positiivisen vahvistamiseen ja negatiiviseen rankaisuun. Silloin koiran tehdessä oikein, sen käytöstä vahvistetaan palkitsemalla, ja koiran tehdessä virheen, sen käytöstä vähennetään poistamalla mahdollisuus palkkioon. Positiivinen tarkoittaa lisäämistä ja vahviste on jotain mikä lisää käytöstä, ja negatiivinen tarkoittaa poistamista ja rankaisu jotain mikä vähentää käytöstä.

Operanttia ehdollistumista tapahtuu toki myös ihmisestä riippumatta, esimerkiksi riistankäsittelyä opitaan tekojen seurauksista. Jos nuoren koiran seisontaetäisyyden harjoittelu on liian röyhkeää tai varovaista, ja sen tuloksena riista karkottuu eli palkkio poistuu (negatiivinen vahviste), johtaa tämä seisontaetäisyyden säätöön. Kun seisontaetäisyys on oikea, lintu pysyy palkitsevasti “piikissä” ja käytös vahvistuu. Näiden kahden osa-alueen käyttöön liittyy joitakin negatiivisiakin tunteita, lähinnä turhautumista, kun koira menettää palkkion tehdessään virheen. Pääasiallisesti koulutustilanteissa koira kuitenkin kohtaa sille myönteisiä asioita ja siten klassisen ehdollistuman kautta se yhdistää meihin, koulutustilanteeseen ja sitä ympäröiviin muihin tekijöihin turvallisen, rohkean ja iloisen tunnetilan.

Tilanne olisi toisenlainen jos koulutuksessa käytettäisiin positiivista rankaisua eli lisättäisiin jotain epämiellyttävää kun halutaan vähentää jotain koiran käytöstä, ja koiran lopettaessa, poistettaisiin epämiellyttävä asia kun halutaan lisätä vastakkaista käytöstä (silloin kyseessä on positiivisen rankaisun vastapari eli negatiivinen vahviste). Tässäkin koira kyllä oppii tekojensa seurauksista, mutta samaan aikaan tunnetila mikä koulutustilanteeseen ja kaikkeen siihen liittyvään yhdistyy onkin aivan toisenlainen. On tärkeää huomata, että evoluutio on tehnyt eläimistä sellaisia, että niiden on opittava nopeasti vaarallisista tilanteista jos aikovat pysyä hengissä ja päästä lisääntymään. Tämä tarkoittaa sitä, että pysyviä pelkotiloja on suhteellisen helppo saada aikaan ja niistä on erittäin vaikea päästä eroon. Koira voi kovalla rangaistuksella oppia kerrasta olemaan menemättä lintujen perään, mutta sen lisäksi se saattaa jatkossa pelätä kuollakseen esimerkiksi kaikkia samankaltaisia peltoaukeita kuin missä tämä ”koulutus” oli tapahtunut. Pelkotilat ovat koiralle stressaavia, yleistyvät helposti muihinkin paikkoihin ja tilanteisiin, heikentävät koiran oppimiskykyä ja saattavat johtaa ongelmakäytöksiin.

Koiran hyvinvointi etusijalla

Viikonlopun koulutuksessa painotettiin sitä, että on tärkeää pitää kaikissa tilanteissa koiran hyvinvointi etusijalla, ja voida myös avoimesti ja julkisesti kertoa kaikista koiran kanssa tehtävistä harjoituksista. Eläinsuojelulakikin jo linjaa miten koiria saa kohdella koulutustilanteissa, ja ilahduttavasti kasvava määrä metsästyskoiraharrastajia vetää rajan vielä lainsäädäntöä tiukemmaksi. Koiran reilu kohtelu ja eläinystävälliset koulutustavat siis yleistyvät koko ajan, tämä seminaari vain yhtenä esimerkkinä.

”VANHAT” JA ”UUDET” AIVOT – OPPIMINEN VAATII TOIMINTAKYKYISTÄ AIVOKUORTA

Kaikkien nisäkkäiden aivot ovat rakentuneet samalla tavalla. Aivokuorta kutsutaan ”uusiksi” aivoiksi: se on kehittynyt nisäkkäille evoluution myötä myöhemmin, ja on kaikista kehittynein ihmisellä. Siellä tapahtuu varsinainen älyllinen, monimutkainen ja tahdonalainen ajattelu, ja siten myös oppimisen osalta operantti ehdollistuminen. Aivojen keskellä sijaitsevat kuitenkin ”vanhat” aivot. Siellä tapahtuu muun muassa elimistön ja tunteiden säätelyä, joka on pitkälti ei-tahdonalaista. Jos esimerkiksi jokin tilanne jännittää kohtuuttoman paljon, voi aivokuoressa prosessoida syitä miksi on turhaa jännittää, mutta ”vanhat” aivot laittavat kaikesta järkeilystä huolimatta kämmenet hikoilemaan ja äänen tärisemään. Vanhoissa aivoissa tapahtuu luonnollisesti myös klassinen ehdollistuminen.

Miten tämä kaikki liittyy sitten koiran, tai kanakoiran kouluttamiseen? Jotta oppimista tapahtuisi tehokkaasti, on aivokuoren oltava toimintakykyinen ja siellä tapahtuvan tekojen seurauksista oppimisen oltava siten mahdollista. Kuitenkin, kun koira kohtaa ärsykkeen mikä johtaa sen ”vanhojen” aivojen käynnistymiseen ei-tahdonalaiseen toimintaan, vaikkapa pakoreaktioon tai saaliin jahtaamiseen, ohjaavat aivot nopeasti verenkierron lihaksille ja elimille jättäen aivokuoren paitsioon. Koira toimii silloin vaistojensa varassa ja korkeassa stressitasossa, ilman harkintaa. Silloin koira ei kykene oppimaan tehokkaasti uutta, kun aivokuori ei ole niin sanotusti pelissä mukana, eikä se todennäköisesti pysty tietoisesti hallitsemaan toimintaansa ennen kuin stressitaso laskee ja vaistonvarainen toiminta lakkaa. Perinteisesti saaliin jahtaamisen (takaa-ajon / peräänmenon) katkaisussa on hyödynnetty pelkoehdollistumista, eli “vanhojen” aivojen tunnereaktiota, mutta koiran hyvinvointia se ei tue.

Viretilan säätelyharjoitukset

Erilaisilla viretilan säätely-harjoituksilla voidaan kuitenkin asteittain vaikeuttaen harjoitella opittujen käytösten suorittamista vuorotellen erittäin korkean viretilan suoritusten kanssa. Koiralle käytännössä opetetaan, että kun vähän rauhoitut, pääset tekemään tätä hauskaa ja kiihdyttävää asiaa. Kun koiran aivoja jumpataan tällä tavalla korkean vireen ja matalan vireen tehtäviä vaihdellen, vahvistuvat aivoissa sellaiset aivoreitit, joiden avulla koiralla on paremmat mahdollisuudet toimia tahdonalaisesti ja tehdä tietoisia valintoja silloin kun vaikkapa metsästystilanteessa vanhat aivot meinaavat ottaa vallan. Luentomateriaalissa tämä on ilmaistu hyvin: ”Vahvistetaan ’tunnereaktio’ reittien sijaan ’opittujen asioiden’ reittejä aivoissa”.

Kohti tätä taitoa päästään myös siedättämällä ja vastaehdollistamalla koiraa kiihdyttäviin ärsykkeisiin kuten riistaan, harjoittelemalla kiihdyttävistä ärsykkeistä luopumista ja vahvistamalla korvaavaa käytöstä tilanteissa joissa on läsnä kiihdyttäviä ärsykkeitä.

KOULUTUKSEN PERUSTEET

Palkitsemalla kouluttaminen on pääasiallisesti haluttujen käytösten vahvistamista ja ei-haluttujen jättämistä huomiotta. Kouluttaessa tällä tavalla koirat ovat yleensä aktiivisia ja motivoituneita. On tärkeää myös ymmärtää lajin- ja rodunomaisia käytöksiä, etenkin sellaisia, jotka ovat itsessään palkitsevia.

Koulutusprosessi minkä tahansa käytöksen osalta aloitetaan yleensä palkkioiden valinnalla ja testaamisella, jonka jälkeen saadaan ensin aikaan haluttu käytös, jota sitten vahvistetaan. Kun eläin tarjoaa käytöstä aktiivisesti, voidaan siihen liittää haluttu vihje ja yleistää käytös erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Käytökseen voidaan halutessa kouluttaa kestoa ja etäisyyttä, ja sitä usein kannattaa harjoitella erilaisissa häiriöissä ja useissa erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, ennen kuin voidaan sanoa käytöksen olevan vahva.

Harjoitukset on etenkin pennun kanssa syytä pitää lyhyinä, ja pitää usein taukoja jotta oppiminen on tehokasta. Koulutussuunnitelman laatiminen on erittäin suositeltavaa myös tehokkuuden näkökulmasta. Kouluttaessa tärkeimmät onnistumiseen vaikuttavat tekijät ovat ajoitus, kriteeri, vahvisteen laatu ja vahvistetiheys. Toisin sanoen, oppimista tapahtuu parhaiten silloin kun:

• Vahviste annetaan koiralle sekunnilleen sen käytöksen hetkellä mitä halutaankin vahvistaa
• Kriteeri eli vaatimustaso on selkeä, jotta palkataan toistuvasti samasta asiasta ja siten vahvistetaan oikeaa asiaa
• Vahvisteen laatu on sellainen, että koira oikeasti tavoittelee sitä ja myöskin kokee palkkion menetyksen rangaistuksena eikä yhdentekevänä asiana
• Vahvistetiheys on etenkin uutta opetettaessa erittäin korkea

Mitä enemmän jotakin käytöstä vahvistetaan, sitä vahvemmaksi se tulee. Jos koira jätetään usein palkkaamatta, se vähemmän todennäköisesti suorittaa käytöksen jatkossa, jossain vaiheessa ei edes yritä koska se ei saavuta sillä mitään. Palkkaamisella on siis merkitystä, mutta alkuopetuksen jälkeen voidaan ja kannattaa siirtyä satunnaiseen palkkaamiseen. Se on yhtä tehokasta koirille, kuin ihmisille vaikkapa satunnaiset pienet arpakuponkivoitot – aina kannattaa yrittää, koska koskaan ei tiedä jos voittaisi jotain ja aina on mahdollisuus pääpalkintoon.

PYSÄHTYMINEN RIISTATILANTEESSA

Kanakoiran pysähtymiskäytös voidaan pilkkoa kolmeen osaan: liikkuvasta häiriöstä luopuminen, pysähtyminen liikkeessä ja paikoillaan pysyminen häiriössä. Käytännön harjoituksissa käytiin läpi perusasioita, joita kannattaa harjoitella kouluttaessa näitä kolmea osa-aluetta. Varsinainen työ tehdään kuitenkin laajentamalla ja monipuolistamalla näitä ja muitakin harjoituksia, ja yleistämällä niitä aina häiriöisempiin ympäristöihin, jotta loikkaus kotipihasta metsästystilanteeseen ei olisi niin valtava. Kutakin osa-aluetta, luopumista, pysähtymistä ja paikallaoloa, on syytä harjoitella ensin erikseen ja koiran osaamisen kasvaessa peräkkäin vieden suoritusta pienin askelin lähemmäksi käytännön metsästystilannetta.

Pysähtyminen riistatilanteessa vaatii luopumista, pysähtymistä ja paikallaoloa, joita jokaista tulee harjoitella erikseen.

TYÖKALUPAKKI KUNTOON – MONIPUOLISET PALKITSEMISTAVAT

Mutta, ensin on aloitettava aivan perusteista. Kuten aina kouluttaessa kannattaisi tehdä, ensimmäisenä testattiin palkkioiden toimivuus ja samalla harjoiteltiin erilaisia tapoja toimittaa palkkioita. Tässä koulutuksessa käytettiin leluja ja ruokaa vahvisteina, mutta tämän lisäksi patteristoon kannattaa ottaa sosiaalinen palkka myös, ja palkitsevia ja vahvoja käytöksiä (esimerkiksi noutoa) voi hyödyntää koiran osaamistason noustua.

Jotta koulutus on tehokasta, olisi hyvä että meillä olisi käytössä useita erilaisia palkkioita. Jos koira on vaikkapa kova leikkimään mutta ei kovin motivoitunut ruuasta, voidaan namipalan ottamisesta palkita leikillä ja siten kasvattaa ruuan arvoa. Haastavammissa tilanteissa koiran syömättömyys voi kuitenkin olla merkki liian korkeasta stressitasosta, ja silloin on syytä muuttaa olosuhteita – jos koiran tunnetila on niin korkea, että se ei kykene nielemään, meillä ei ole toimivaa vahvistetta ja aivot ovat sellaisessa tilassa että oppimistakaan ei tapahdu. Myös tavalla, jolla palkkiot annetaan koiralle on merkitystä siihen kuinka palkitsevia ne ovat koiralle ja mikä tunnetila yhdistyy palkitsemiseen ja sitä kautta itse käytökseen. On aivan eri asia saako koira rynnätä lentävän lihapullan perään vai toimitetaanko sille lihapulla rauhallisesti suuhun koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan.

TEORIASTA KÄYTÄNTÖÖN

Seminaarin käytännön harjoituksista ja pysähtymisen kouluttamisesta lisää seuraavassa osassa! Alla seminaarin järjestäjien ystävällisesti laatima linkkilista teoriasta syvemmin kiinnostuneille.

Hyödyllinen infopaketti kaikille koiranomistajille https://www.hankikoira.fi/koiratietoa

Mikä on koira?

http://www.elaintieto.fi/koira-seura-ja-harrastuselaimena/

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/mika-koira-on

Ikäkausista

http://www.hankikoira.fi/koiratietoa/mika-koira/koiran-elinkaari

http://www.joeldehasse.com/articles/a-english/puppy.html

Koiran käyttäytyminen

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-kayttaytyminen

Kouluttaminen ja Oppiminen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Koiran_kouluttaminen

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-koulutus

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-koulutus/miten-koira-oppii (Miten koira oppii?)

http://www.aprender.fi/blog/mita-tekemista-tieteella-on-koiran-kouluttamisen-kanssa (Blogi, Jari Parkkisenniemi)

Aivoista (Wikipedian ENG versiossa enemmän tietoa)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aivot

https://fi.wikipedia.org/wiki/Limbinen_j%C3%A4rjestelm%C3%A4

https://www.biomag.hus.fi/braincourse/L8.html

https://psychenet.wordpress.com/mielen-tutkimus-ja-hoito/aivot-ja-mieli/

http://dogzombie.blogspot.fi/2015/03/brain-regions-and-their-functions.html

Aivot: Fight-or-flight, reaktiivisuus, stressi

http://dogzombie.blogspot.fi/2015/02/the-rough-guide-to-fight-or-flight.html

http://dogzombie.blogspot.fi/2015/03/contexts-and-cues-reactive-dog-brain.html

http://dogzombie.blogspot.fi/2015/01/the-rough-guide-to-stress-response.html

Hermosto

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hermosto

https://en.wikipedia.org/wiki/Nervous_system

Tunteet, vire

http://www.elaintieto.fi/wp-content/uploads/2015/12/Mendl_Mike_suomeksi-final.pdf

Pelon portaat:

Google-hakusana “the ladder of aggression”

Elekieltä

https://www.youtube.com/watch?v=mrQ1KO4j2bc (0:36) https://www.youtube.com/watch?v=bstvG_SUzMo (3:32)

http://kuono.fi/ymmarratko-koirien-kielta-tarkista-tietosi-hauskasta-kuvasta/

Leikkiminen

https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-kayttaytyminen/leikkiminen-on-koirille-tarkeaa

Dopamine Jackpot! Sapolsky on the Science of Pleasure

https://www.youtube.com/watch?v=axrywDP9Ii0  (4:59)

Affective neuroscience of the emotional BrainMind: evolutionary perspectives and implications for understanding depression

Jaak Panksepp, PhD*

Copyright : © 2010 LLS

This is an open-access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution License (http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/3.0/), which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original work is properly cited.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3181986/

An integrative and functional framework for the study of animal emotion and mood

Michael Mendl, Oliver H. P. Burman, Elizabeth S. Paul

Published 4 August 2010.DOI: 10.1098/rspb.2010.0303

Copyright © 2010 The Royal Society

http://rspb.royalsocietypublishing.org/content/277/1696/2895

Aggressiivisuuden periytymisestä

http://www.appliedanimalbehaviour.com/article/S0168-1591(06)00144-4/fulltext

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1601-183X.2010.00568.x/full#b13