Rauniotreenit 24.10.2016

Eilisissä rauniotreeneissä Ässä kohtasi ensimmäistä kertaa raunioilla äänihäiriön lisäksi savua ja ampumista etsinnän yhteydessä. Radan reunalla oli käynnissä moottorisaha, radalla poltettiin heinää savun muodostamiseksi ja kouluttaja ampui starttipistoolilla 2 kertaa Ässän etsiessä – olosuhteet olivat siis kokeenomaiset. Maalimiehiä pyysin laittamaan 3-5, niitä oli loppujen lopuksi 4. Kenelläkään maalimiehistä ei ollut kosketuskeppiä ja piilot olivat avoimia niin, että Ässä pääsi lähelle maalimiestä. Loput ryhmästä olivat häiriöhenkilöinä radalla. 

Maalimiehet löytyivät tehokkaasti. Ensimmäiselle maalimiehelle Ässä ryömi matalalla olevan betonipalkin alta, ja ryömi myös takaisin minun luokseni rulla suussa. Oli mukava nähdä, että ensinnäkin Ässä ryömi epäröimättä ja myös, että hankala ryömiminen ei aiheuttanut rullan pudottamista. 

Ensimmäisen maalimiehen jälkeen keskeytettiin etsintä hetkeksi, kun moottorisahasta loppui bensa. Tankkauksen jälkeen kävin vetämässä sen käyntiin Ässän ollessa vieressä. Se ei välittänyt tästä eikä muutenkaan etsinnän keskeytyksestä vaan jatkoi etsintää hyvin. 

Seuraavat 2 maalimiestä olivat keskemmällä rataa, lähempänä meteliä ja savua. Ässä löysi myös nämä maalimiehet nopeasti ja ilmaisut sujuivat ongelmitta. Kolmas maalimies oli vaakatasossa olevassa putkessa. Aiemmin Ässä on hieman arastellut toiseen radalla olevaan putkeen menoa ja nostanut rullan putken päästä, mutta tällä kertaa se meni perille saakka nostaakseen rullan. Toki putki ei ollut kamalan pitkä, joitakin metrejä joten vielä pitää treenata pidempiä ahtaita tiloja. 

Kolmannen maalimiehen jälkeen ammuttiin 2 kertaa. Kummallakin kerralla Ässä pysähtyi, kääntyi katsomaan minua mutta jatkoi sitten etsintää. Olen yhdistänyt kovaan ääneen / laukaukseen istumista metsästystä varten, joten tämä selittänee pysähdyksen. Kehonkielessä ei ollut mitään muutosta, esimerkiksi häntä oli yhtä pystyssä kuin aiemmin. 

Neljännellä maalimiehellä Ässä joutui hetken tarkentamaan maalimiehen sijaintia. Maalimies oli Ässälle uudessa piilossa, pienessä rinteessä betonipalkkien alla olevassa kolossa. Tuuli oli melko navakka, joten haju levisi nopeasti rinteestä alaspäin, mutta Ässä jaksoi hyvin työskennellä. Loppujen lopuksi se laskeutui puoliksi koloon varmistaakseen maalimiehen sijainnin ennen rullan nostamista. 

Treenin jälkeen, loppupalkkauksen aikana, Ässä kävi ehkä hieman kovemmilla kierroksilla kuin yleensä – muun muassa haukkui – mutta ei käytöksessä kuitenkaan ollut mitään hälyttävää. Se joi normaalisti kuten yleensäkin treenin jälkeen, nautti rapsutuksista ja leikki vähän. Varmasti treeni kuormitti normaalia enemmän uusien elementtien takia, mutta oli hyvä nähdä, että se ei vaikuttanut etsintään tai ilmaisuun. 

Muutenkin tuntuu, että Ässällä alkaa palaset loksahtelemaan paikoilleen. Lieneekö kyseessä kypsyminen tai tietyn vaiheen saavuttaminen koulutuksessa, mutta jonkinlaisen kehityksen pysähtymisen jälkeen ollaan yhtäkkiä menty taas harppauksittain eteenpäin. 

Hakumetsässä irtoaminen alkaa sujumaan, ilmaisut ovat hyvällä mallilla sekä metsässä että raunioilla ja liikkuminen raunioilla on paljon sujuvampaa kuin aiemmin. Jäljessä Ässä jäljesti 900 metrin pelastusjälkikokeen A-luokan mukaisen jäljen kuin vanhakin tekijä. Tottiksessa ollaan jo kisanomaisessa treenissä BH:n osalta, ohituksissa on vielä vähän hiottavaa mutta ne sujuvat normilenkeillä koko ajan paremmin.

Pelastuskoiratreenin ulkopuolelta myös esimerkiksi metsästäessä pysähtymiset lintujen siivittäessä sujuvat jo oma-aloitteisesti ilman pillitystäkin, vaikkakin erityisesti tämän käytöksen kanssa tulen jatkossakin varmistamaan pysähtymisen pillityksellä ja/tai istu-vihjeellä sekä ripeällä koiran luokse siirtymisellä. Kaiken lisäksi, kotonakaan se ei ole enää ihan yhtä kova riiviö kuin vielä jokin aika sitten. Paitsi aina välillä…

Rauniotreenit 1.6.2015

Otin Ässän autosta edellisen koiran mennessä radalle tarkoituksena tehdä alle hallintaa. Siirryimme raunioradalle johtavallle tielle. Ensin annoin koiran häärätä ja tehdä tarpeensa, ja sen jälkeen lähdin palkitsemaan koiraa katsekontaktista, sivulletulosta ja seuraamisesta. Väliin otin eri pituisia pätkiä maahan rauhoittumista. Treeni sujui melko hyvin, mutta edellisellä koirakolla menikin arvioitua kauemmin, joten koira odotti vuoroaan jopa 20 minuuttia (en katsonut tarkkaa aikaa kellosta). Lopussa koiralla meni siis vähän jo hermo odottamiseen ja sen vire oli tavallista matalampi radalle mennessä. Toki edellisen päivän pitkä vesinoutotreeni saattoi painaa yhä myös. 

Tarkoituksena oli ottaa 5 maalimiestä, jotka menivät yksitellen piiloihin. Matalampi vire toimi etsinnän kannalta paremmin, koira pysyi lähempänä ja virettä ja motivaatiota oli kuitenkin sen verran, että koira työskenteli koko ajan. Se löysi kaikki maalimiehet melko nopeasti, mutta kuitenkin niin, että se joutui hieman paikantamaan hajun lähdettä. Ilmaisut sujuivat muistaakseni kaikki suoraan, tai mahdollisesti yhdelle maalimiehelle lähetin koiran uudelleen vihjeellä ”ukko”. Viimeisellä maalimiehellä koira valui vähän eteenpäin ennen kuin sain hihnan kiinni ja pääsin lähettämään näytölle. Pitäisi muistaa vaihdella sitä aikaa, mikä kuluu rullan luovutuksesta näytölle lähettämiseen, jotta koira ei alkaisi ennakoimaan. Otin koiraa hetkeksi hallintaan ilmaisujen jälkeen ja ennen kuin päästin sen etsimään uudelleen. 

Raunioilla oli Ässän etsinnän aikana häiriöhenkilöitä kävelemässä, ja niistä se ei tuntunut välittävän. Raunioilla oli myös savua, jonka vierestä Ässä kulki viimeiselle maalimiehelle. Viimeisen maalimiehen piti olla helppo, ja ainoa vaikeus piti tulla savusta. Savu taisi kuitenkin laittaa koiran nenää enemmän sekaisin kuin kuvittelin, tai koira oli jo kovin väsynyt pitkästä treenistä, odotuksen lisäksi, ja se ei heti saanut hajua maalimiehestä joka oli alle 10 metrin päässä koirasta. 

Edellisellä visiitillä raunioradalle olin harjoitellut jyrkkien ritiläportaiden nousua ja laskua. Alas tuleminen oli ollut Ässälle aiemmin liian jännää, portaat laskeutuvat yhden kontin korkeudesta, ja ritilän alla ei ole mitään näköestettä joten koira näkee portaiden läpi maahan saakka. Sain koiran laskeutumaan portaat itse ensimmäisen kerran tällä erillisellä visiitillä, kun jätin maahan portaiden alapäähän avonaisen muutaman sadan gramman lihahyytelöpurkin. Tässä treenissä, matkalla viimeiselle maalimiehelle ja savun juuri ohitettuaan, Ässä päätti itse nousta portaat ylös – ei näköjään jäänyt traumoja edellisestä kerrasta. Lieneekö kontin seinustalla maassa olleen maalimiehen haju noussut ylös. Kävimme ylhäällä, ja lähdettiin melkein heti alaspäin. Parin askelman jälkeen Ässällä meinasi taas mennä pupu pöksyyn, mutta heitin muutaman namin maahan, jonka jälkeen se lähti laskeutumaan portaita alas. Pidin hihnan melko tiukalla kuitenkin, koska jos maassa on joku houkutin, saattaa koira lisätä vauhtia liikaa ja loikata alas liian korkealta. Tämän jälkeen koira joko sai hajun maalimiehestä tai näki sen, ja ilmaisi ihan mallikkaasti. 

Viimeisen maalimiehen jälkeen siirryttiin kehumaan Ässää, mutta se alkuun vain haisteli maata intensiivisesti – yleensä se on melko innostunut lopun kehu&leikkiringistä. Jälkeenpäin ajateltuna mietin, että voisiko olla, että sen piti saada nollata melko raskas treeni ensin itse, ennen kuin se oli valmis vastaanottamaan kehuja. Hetken päästä se jo kulki maalimieheltä toiselle keräämässä rapsutuksia, ja lopuksi leikkikin hieman yhden maalimiehen kanssa. 

Treeni oli Ässälle selkeästi melko raskas, mutta se suoriutui siitä hyvin. Ässän kanssa on kyllä hyvä välillä nostaa kriteeriä vähän enemmänkin, se on kuitenkin melko sitkeä ja motivoitunut koira ja saattaa turhautua jos treeni junnaa paikoillaan. Se on kuitenkin myös nuori koira, joten ei pidä ahnehtia liikaakaan. Seuraavalla treenikerralla voisi häiriöt pysyä samoina, mutta maalimiehiä vain 2-3 ja paljon lyhyempi odotteluaika.